P-pojat

Rytmityksen ja ajoituksen hakemista

2012-02-01T15:05:00.001+02:00

Päästiin Panun kanssa liitelemään lämpimään AD:n halliin Martinniemessä tiistainaJ Ohjelmassa oli 25 esteen rata ja agiopena toimi Mari Kaplas. Ryhmässä oli sopivasti neljä koirakkoa ja tutustuttiin rauhassa ensi rataan, josta mukaelma alla. Muutama kohta tuntui kinkkiseltä ja ennakoin kovaa kiirettä ohjaajalle suorilla ja putkiosuuksilla.

Putkelta4 hypyn5 kiertoon korjattiin liikettä siten, että ehtisin hypylle6 ja pussille7 ajoissa; pysäytin liikkeen ajoissa ts merkkasin hypyn koiralle, ja Panu teki siivekkeen kierron ’kierrä’ –käskyllä. Omalla versiolla vein koiran liian pitkälle ja menin vielä vastaanottamaankin ja olin näin ollen auttamatta myöhässä jatkoa ajatellen.

Lisää ongelmia tuli putken8 jälkeen, jossa en osannut pysäyttää omaa liikettä ajoissa ennen putkea, vaan vein koiran heittämällä putkeen ilman putkijarrutusta ja niinpä Panu tuli ulos niin kovalla vauhdilla, että hyppy9 ei sitten löytynytkään. Tähän tehtiin ohjauksen korjaavat temput siten, että ennen putkea ohjaaja pysähtyi noin metriä kahta ennen putkijarrutukseen ja sain lopulta Panu kääntymään putken8 jälkeen ajoissa hypylle9.

Varsinaista rytmitystä haettiin putken14 jälkeen hypylle15, jossa en tuttuun tapaan löytänyt millään rytmitystä. Agiope Mari puki rytmityksen tässä kohtaa erinomaisesti sanoiksi ’pari lyhyempää askelta’, joka sitten meni allekirjoittaneen ymmärrykseenkin. ’Cha, cha’ –ajattelin; mulla on ollut rytmityksessä mitä kummallisempia versioita, kuten kumartelu jne, mutta Marin yksikertainen neuvo upposi parhaiten.

Tunnin lopuksi sitten koko rata, jossa ei tehty nollaa, koska ryntäsin liikaa hypyltä18 putkelle19, jossa Panulta kielto. Happikin loppui ja vanhan jalat iski kunnolla maitohapoille kaiken juoksemisen jälkeen. Mutta hei, -yhden agilitytunnin aikana paljon hyvää a s i a a! J

Yhteenvetoa parista tokotunnista

2012-02-01T14:10:00.000+02:00

Panun jäävät ovat seisomisen osalta todella hyvällä mallilla. Ollaan harjoiteltu ahkerasti äkkiseisahtamisen perusteita, eli pieni seuruu ja ’seis’ ja nami jne. Ei olla otettu koko liikettä lainkaan harjoitellessa, vaan keskitytty pelkästään seisahtamiseen ja ylimääräisten teputtelujen eliminoimiseen. Hallissa liikkeestä seisominen menikin mainiosti ja saatiin kehua sekä kannustusta toko-opelta.

Sen sijaan liikkeestä maahan menossa on aina pientä jännitysmomenttia, että meneekö Panu maata vai ei? Se tarjoilee ahkerasti ja salamana maatamenoja kerjätessään nameja kotosalla, mutta kun on häiriötä, muita koiria tms jne ympärillä on aina pientä epävarmuutta ilmassa. Lisäksi mulla on ’maata’ –käsky itsessään hiukan hakusessa, jotta miten sen sanoisi. Yritän muuttaa sitä hiukan positiivisemaksi ja iloisemmaksi nykyisen matalan ja käskevän sijasta, joka open mukaan kuulostaa liian alistavalta?!

Kaket ovat sillä tavalla kuosissaan, että koko liike sujuu ongelmitta, kun olen lähellä käskyttämässä. Tavoitteena onkin etäisyyden lisääminen ja liikkeiden suoritusten nopeuttaminen.

Seuraaminen sujui todella upeasti viime tunnilla. Tehtiin toko-opelle lyhyellä kaavalla vasemmalle käännös, sitten oikealle ja täyskäännös. Panu oli sopivasti nälkäinen, niin että sen vire ja kontakti oli napakymppi seuraamiseen. Sain jotenkin oman vauhdin sopivaksi niin, että Panu ei tällä kertaa edes edistänyt. Pysähtymisessä perusasennon kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, että Panu löytää oikean paikan.

Luoksetulossa takapalkka oli todella tehokas pari kertaa, mutta nyt sesse karkailee jo namille. Takapalkka oli siis sillä tavalla toimiva, kunnes Panu hokasi että pääsee karkaamaan namille, höh. Sitten se rupesi myös hidastelemaan luoksetulossa pysäytyksen jälkeen. Toko-ope kehotti laittamaan sekä taka- että etupalkan, jotta koira ei tiedä mistä palkka tulee, mutta tietää, että se on tulossa joka tapauksessa?! Koiran ohjaaja vain haluaisi pitää nämä palkkaushommelit yksinkertaisena, että pysyy jotenkin homma hallussa…:o Tuntuu vain siltä, että en vielä hanskaa liian monimutkaisia palkkaussysteemejä, jotta kykenisin pitämään hommassa johdonmukaisuutta.

Saatiin myös toko-ope Sarilta erittäin hyvää opastusta koiran valmistamiseen liikettä/liikkeitä varten. Tavoitteena on ehkäistä ylimääräinen haahuilu ympäri hallia pudonneiden namien perään ja pitää koira aktiivisessa vireessä ja valmiudessa liikkeiden suoritusta varten. Koin, että Sarin risut tulivat just on time ja sain pienellä ryhtiliikkeellä Panun hienosti tekemisen makuun.

Vahinko-onnistuminen

2012-01-10T13:47:00.001+02:00

Tehtiin aikapulassa jälleen lyhyehköä pätkää agiharkoissa. Saimme Panun kanssa onnistuneen (vahinkoko?!) pätkän eka yrittämällä, mutta kun alettiin hinkkaamaan yksityiskohtia, niin sitten ei enää jutun juonta löytynytkään?! Eli oliko ensimmäinen juoksu vahinko-onnistuminen, no varmaan myös sitä, mutta jatkossa en enää löytänyt letkeän rentoa ohjausotetta, joka oli ensimmäisen onnistuneen kiekan takana. Johtopäätöksenä se, että ei kannata väkisin puristaa, vaan antaa juoksun ja ohjauksen edetä rennon letkeästi ilman pipon puristusta;-)

Ohjaus putkelta5 hypyn6 siivekkeen kiertoon ja siitä hypyn6 persjättöön onnistui muistaakseni kahdeksasta yrityksestä pari kertaa, se ensimmäinen ja paras ohjaus, joka oli siis rento ja sujuva sekä toinen onnistuminen joka oli väkisin puristettu ja töksähtelevä. Tätä täytyy harjoitella kovasti mielikuvissa ja sitten vielä toistoja hallillakin. Kun tällainen vaikea kuvio onnistuu, on tunne aika tyhjentävä siten, että ohjauksessakin mieli on siinä hetkessä ja tyhjä. En tiedä ymmärrätkö hyvä lukija, mitä yritän sanoa?! Siis sellainen hetki, kun olet tasan oikeassa paikassa oikealla hetkellä vaatii sen, että liikkuu ilman turhia ylimääräisiä ajatuksia ja toimii vaistonvaraisesti oikeinJ Tai jotain sinne päin!

Panu haki joka kerta upeasti pimeän keppikulman8 ja puomin11 kontakti oli kaikilla kerroilla loistava. Se kesti railakkaita ohijuoksuja ja puolen vaihtoja, joten puomin kakskakkonen näyttää nykyisellään todella hyvältä.

Melkein onnistunut paikkamakuu

2012-01-09T13:42:00.001+02:00

Torstain tokot aloitettiin kokeenomaisesti paikalla makuulla, jossa uskaltauduin sitten yrittämään avon kolmeminuuttista, jossa ohjaaja siis piilossa liikkeen ajan.

Emme ole Panun kanssa uskaltaneet vielä kokeilla pidempää avon paikkamakuuta hallissa, vaikka kotona olen silloin tällöin makuuttanut Panua pari-kolmeminuuttisia sessioita olohuoneessa ja itse piilossa. Ajattelin, että pakkohan se on jossain vaiheessa uskaltaa ja melkein avon paikalla makuu sitten onnistuikin; Onnettomasti saimme viereemme kuitenkin uuden koirakon, joka osoittautui niin levottomaksi tapaukseksi, että Panun oma paikallamakuu kaatui viereisen koirakon rauhattomaan seikkaukseen… Vaikka kuka tietää, olisi se voinut tietysti kaatua muutenkin...?!

Puolitoistaminuuttia kului kuulemma hienosti, kunnes kuului toko-open ääni: ’sheltti seisoo’ :/: Kävin palauttamassa Panun makuulle ja samalla huomasin kuinka viereinen koirakko liikehti levottomasti ja ennakoin jo silloin mielessäni, että tämä ei tule päättymään onnellisesti. Panu sietää kyllä häiriötä ja liikettäkin tiettyyn pisteeseen, mutta namipussin rapinat ja herkkuhajut ovat ja olivat persopepulle liikaa…Niinpä jonkin ajan kuluttua kuuli jälleen toko-open ääni. ’sheltti liikkeellä’ :/: Ei auttanut kun hakea Panu pois rivistä, jossa se seisoskeli epävarmana…

Olisi pitänyt käydä palkkaamassa minuutin jälkeen; ja muita olisi pitänyt -ajatuksia liikkui ja liikkuu päässäni epäonnistuneen liikkeen jälkeen. Kysyinkin epätietoisena toko-ope Sarilta, että menikö liike nyt tärviölle, johon Sari totesi, että ei muuta kun lisää harjoitusta. Pyryn paikallamakuu meni aikanaan pysyvästi tärviölle, mutta Panu ei olekaan Pyry ja uskonkin, että sen hyvä paikalla makuun osaaminen ei tässä tärväytynyt, vaan saamme sen kuosiin ennen pitkää!

Muuten hiottiin jääviä; liikkeestä seisomista ja liikkeestä maahan menoa. Liikkeestä seisomisen palkkaamiseni on aivan liian hidasta ja Panu on ohjaajan toilailuista johtuen oppinut, että on ok, ottaa muutaman askel käskyn jälkeen:/ Tähän tehtiin ohjauksen + käskyn korjaavat temput ja heti näytti paremmalta.

Liikkeestä maahan menoon tehtiin myös itse käskyyn muutos ja sekin näytti heti paremmalta. Panu maahanpudotus oli mainio; nopea ja pehmeä. Kai se on niin, että tokon käskyt elää ja muutoksia voi tehdä tarvittaessa, jotta saadaan asiat toimimaan paremmin ja jouhevasti?!

Seuraamiseen sain myös ohjaajan liikettä ja palkkaamista korjaavia ehdotuksia, jotta esim. Panun edistämistä saadaan kuriin. Persopeppu menee kuono ojossa namia kohden, joten pientä hillintää etukenoon, jotta saadaan perusasentokin oikeaan paikkaan liikkeen pysähtyessä.

Aan taju

2012-01-03T19:54:00.001+02:00

Palasimme vuodenvaihteen tauon jälkeen agiharkkoihin eilen, jossa teimme alla olevaa lyhyttä tekniikkapätkää. Juoksimme Panun kanssa ensin ’nollaradan’, jonka jälkeen hiottiin yksityiskohtia, eli pyrittiin käytännössä pienentämään kaarroksia ja saattamaan koira kauempaa itsenäisempään pujottelun aloitukseen. Lisäksi ohjaaja palautti hukassa olevaa aan tajua.

Aloituksessa menin seisomaan hypyn3 oikean siivekkeen eteen, josta ’tule’ käskyllä Panu liikkeelle sekä hienovarainen työntö okserille2. Työnnössä vain ohjaava käsi ja ylävartalo työnsi okserin suuntaan ja Panu etenikin hienosti esteelle. Hyppy4:en kierrossa en saanut onnistunutta rytmitystä aikaiseksi siten, että Panun kiertoa olisi saatu radikaalisti niukemmaksi. Rytmitin käytännössä liian myöhään, joka on ollut tämä perusvirheeni rytmityksessä. Rytmittäminen, eli ohjaajan liikkeen seisahtaminen ja samalla ohjauksen ennakointi koiralle tulisi tapahtua jo ponnistusvaiheessa, joka ei meinaa millään multa onnistua?! Mulla oli aikoinaan koulussa kymppi musiikissa, mutta agilityssä rytmitajua ei näköjään tahdo löytyä, -vielä ainakaan, mutta periksihän ei anneta.

Lähetys keppien umpikulmaan onnistui kaukaakin; agiope Jarmo rohkaisi, että kyllä Panu osaa ja niin se osasikinJ Kepeiltä mentiin aa-esteelle, jossa haettiin sitten kakskakkosta jonkin aikaa. Minulta on mitä ilmeisimmin hävinnyt matkan varrella aan taju! Eli en ole osannut tiedostaakaan, kuinka eri tavalla ohjaan aan kontaktin. Puomi ja keinu siis menevät ongelmitta, mutta aa on tökkinyt jo jonkin aikaa ja en ole osannut korjata asiaa. Agiope Jarmo moitti epäreiluudesta koiraa kohtaan, mutta epäreiluus on todellakin johtunut siitä, että ohjaaja on ollut niin hukassa aan kontaktin ohjauksen kanssa.

Eilen kuitenkin, kun asia puettiin sanoiksi ja ohjauksen korjaus teoiksi, saimme kuin saimmekin onnistuneita aan kakskakkosia ja mieliala oli harkkojen jälkeen sitä myöten korkealla! :)

Joulurauhaa P-poikien Bloggaajille!

2011-12-23T11:39:00.000+02:00

Onnistuneita takaakiertoja

2011-12-22T11:28:00.001+02:00

Parin viikon sairastelutauon jälkeen suuntasimme Panun kanssa jälleen agitunnille maanantaina. Teemana olivat takaakierrot 24 –estettä pitkällä radalla. Oma vetovuoroni 1-luokkalaisille on ennen Panun omaa tuntia, joten tein ensin rataan tutustumisen ja sen jälkeen lähdimme lämmittelemään Panun kanssa.

Täytyy todeta, että Haukkukeidas oli maanantaina taianomaisen kaunis, kun lumi makasi puiden oksilla, jotka kehystivät kauniisti lumisia polkuja. Kuten sanonta kuuluu, että ota hetkestä kiinni ja nauti, niin kyllä nautittiin Panun kanssa. Edes luistelutyylillä suihkivat hiihtäjät eivät saaneet tällä kertaa Panua kuumumaan, vaan se totteli kuuliaisesti, kun mamma vihelsi luoksetuloja ;D

Muistin radan, josta muistinvarainen mukaelma alla, puomille16, jonka jälkeen katsottiin erikseen vielä loppua, että miten se menikään. Panu osaaa kierrä –käskyn, joten takaa kierroissa ei ollut mitään ongelmia, vaan se haki kaikki loistavasti ja siivekkeitä nuollen. Lisäksi umpi ja avoin keppikulmat tehtiin jouhevasti ja vauhdikkaasti. Puomin kontaktit olivat myös loistavat molempiin suuntiinJ

Ensimmäinen yskähdys tuli hypyltä17 putkeen18 syötössä, jossa Panu karkasi toistuvasti putken väärään päähän. En osannut rytmittää ohjausta ennen hyppyä ja ensimmäisellä kerralla jopa itse katsoin putken väärään päähän, joten ei ihme, että Panu sinne sukelsi. Yritin rytmittää, mutta tässä on aikaisemminkin ollut vaikeuksia siten, että en seisahdu, vaan vain kumartelen vauhdissa:/ Kun rytmitin oikein, sain koirankin ohjauksen ja liikkeen toimimaan haluttuun suuntaan.

Lopuksi kerrattiin alkua hypyltä1 hypylle2, jolle olin valinnut ’väärän’ puolen takaakierrolle, eli kun rataan tutustumisessa arvoin, että kummalta puolelta mentäisiin, niin kokemattomuuttani valitsin koiralle sen pidemmän matkan, kun edullisempaa koirakolle olisi ollut takaa kiertää 2-hypyn vasemmalta puolelta. Kuivaharjoittelin twistiä siten, että seisoin lähellä hypyn oikeaa siivekettä vartalon oikea puolen jalka edessä, kun koira tulee astutaan vasemmalla eteenpäin kierron suuntaan ja sulavasti heitetään koira takaakiertoon. Kun koira kiertää, kääntyy ohjaaja välittömästi ns. päällejuoksun ohjaukseen, jolla saadaan koira nopeasti ja oikeaoppisesti ohjattua hypyn yli.

Tällainen twisti on mielestäni huomattavasti sulavampi ja selkeämpi koiralle ja nopeuttaa tekniikan suorittamista. Ensimmäisellä kerralla, kun tein twistiä, seisoin turhan lähellä kierrettävää vasenta siivekettä ja sen jälkeen seisoskelin jälleen pitkään hypyn edessä, jolloin koko tekniikkaan meni paljon enemmän aikaa.

Hyvän mielen harkat ennen pientä joulutaukoa. Vuoden vaihteen jälkeen alamme suunnittelemaan Panun tulevan kevätkauden agilitykisoja ja se viimeisen sertin metsästys kolmosluokkaan pääsee pikku hiljaa vauhtiinJ

Parin tunnin tokotuksista

2011-12-17T11:59:00.000+02:00

Agility on nyt pari kertaa jäänyt väliin ohjaajan flunssakuumeen ja sitten selkävaivojen takia. Tokossa ollaan kuitenkin käyty ja tässä opitun tai oppimattomuuden kertausta kahdesta tokotunnista;)

Panun paikallaolo häirittynä on hyvällä mallilla; se kestää häiriökävelyjä sekä pallonheittoja ohjaajan takana ja jopa ohjaajan ja sen itsensä välissä. Lisäksi ei ole ollut mitään ongelmaa vieraiden koirien läheisyydestä paikalla makuussa, jossa välimatka on lyhennetty noin puoleen normaalista kolmesta metristä. Paikalla on oltu kolme minuuttia. Piiloon menemistä ja olemista hallilla en ole vielä tehnyt ja sitä täytyy harjoitella kovasti kotosalla, koska en todellakaan halua pilata avo:n paikalla makuuta turhalla hätäilyllä. Täytyy vielä todeta, että Panun paikalla makuu voisi olla hiukan ryhdikkäämpi ja rauhallisempi, mutta kaikkea hyvää ei saa kerralla. Lisäksi maata menoon on välillä tarvittu tuplakäsky ja perusasentoa on myös välillä ennakoitu, mutta näitä viilaillaan kotosalla. Mun täytyy myös muistaa ja ottaa perusasento suoraan, koska Panu menee helposti maata vinoon asentoon ja siitähän menee avo:n kokeessa pistevähennyksiä:/

Meidän nouto on jostain syystä taantunut ihan harakoille ja ylivireiseksi palloiluksi. Hohhoijaa! Panu on osannut ja osaa tehdä hyvän noudon, mutta mun täytyy nyt ottaa askel taaksepäin ja miettiä tuota vireongelmaa, että miten välttää ylivirettä, räksytystä, inkumista ja etenkin käskytyksen osalta miettiä ehkä sävyä uudestaan. Panu pureskelee myös välillä kapulaa, josta joudutaan tekemään erikseen pitämisharjoituksia naksuttimen kanssa.

Kaukokäskyt ovat hienosti kuosissaan. Nyt vain varovaisesti etäisyyden lisäämistä koiran ja ohjaajan välille ja siirtymien pituuden vaihtelemista, jotta liike pysyisi mielenkiintoisena ja Panu ei alkaisi ennakoimaan juttuja tässä liikkeessäJ

Panun seuraaminen on ollut mahtavaa, etenkin jälkimmäisellä tunnilla se oli niin hienolla kontaktilla mukana kuin vain olla voiJ Käännöksistä vasen on ohjaajalle tänkapå, jota täytyy hioa kovasti sessen kanssa. Suoritan itse käännöstä niin kauan, että koira ehtii istuksimaan perusasentoon:/: Vasemmalle käännöksissä on saatu toko-opeilta kuitenkin hyviä vinkkejä, joita työstetään ja harkataan kaiken aikaa. Seuraamiseen viilaamisen paikkoja ovat myös seuraamispaikka, koska Panu edistää helposti ja näin ollen pysähdyttäessä perusasento ei ole oikeassa paikassa. Toistaiseksi myn täytyy pysähdyksissä hiukan avittaa koiraa ja odottaa oikea hetki ja paikka pysähtymiseen, jotta saan Panun oikeaan paikkaan.

Hallinta hukassa

2011-12-01T13:46:00.000+02:00

Opettelin maanantain agiradan muistinvaraisesti, koska minulla on 1-luokkalaisten veto/vuoroviikoin ennen Panun agilitytuntia. Muistelu onnistui puolittain, sillä paperilla tehty rataantutustuminen ei sitten käytännössä ollut helppoa toteuttaa, sillä esteiden välimatkat ja suhteet olivat hallissa ihan muuta. Lisäksi olen niin kokematon ohjauksen suunnittelussa, että tarvitsen neuvoja ja ehdotuksia Panun viemiseen itse esteiden äärellä;-) Sovittiinkin agiopen kanssa, että teen rataantutustumisen ryhmän kanssa ja käyn sitten lämmittelemässä Panun sen omaa tuntia vartenJ

Ei harkat kuitenkaan ihan harakoille menneet; alkusuora, muuri ja putken kautta hypylle6 sekä takaakierto hypylle7 jonka jälkeen twisti hypylle8 ja siitä valssin kautta kepeille ja puomille, jossa hieno kakskakkonen. Syöttö putkelle11 ei enää onnistunut ja sekosin pasmoissa hypylle12. Tässä vaiheessa unohdin radan vauhdilla etenevän Panun kanssa. Selittelin muistelu systeemiäni myös agiopelle, joka siis totesi, että parempi tutustua rataan käytännössä ja sen jälkeen lämmitellä sesse:/:

Sitten hinkattiin muurin3 kiertoa, jossa ohjasin Panua niin hätäisesti ja voimakkaalla liikkeellä, että palikat vain lentelivät. Opettelin rytmittämään ja rauhoittamaan oman liikkeeni, jota on yleensä ottaen tarpeettoman paljon ja se on liian hätäistä. Vähempikin kuulemma riittää. Teimme pari kertaa muurin kierron ohjausta rauhoittamalla ja liikettä vähentämällä, niin sain Panun tekemään muurin hallitummin.

Tiedän, että olen erittäin hätäinen ohjaaja ja usein käsien ohjausliikkeet ovat hätäisiä huitaisuja, joihin Panu reagoi silmäräpäyksessä omalla tavallaan. Tarvitsee lisää (mielen)hallintaa ja rytmitystä myös kehon käytössä; välillä teen myös liian äkkinäisiä liikkeitä edes takaisin, ylös ja alas tai käännyn väärään suuntaan, joista tarkka koira pudottelee rimoja tai karkaa hyppyjen väärälle puolelle. Se, milloin opin kontrolloimaan mielenlaatuani ja saavutan zen:mäisen rauhallisen ohjausotteen jää nähtäväksi ja mielenkiinnolla odotan, milloin se ihme tapahtuu;-)

PS; Panun tokotunti jää tällä viikolla välistä ohjaajan kuumeen takia. Yritetään ryhdistäytyä olohuoneessa ja tehdä kotiläksyjä ja pikkuviilauksia.

Keppihaaste ja äkkipysähdys

2011-11-25T20:24:00.003+02:00

Maanantain agitunnilla oli ensin haastetta muistaa rata, joka ei loppupeleissä sitten ollutkaan niin kinkkinen, -tosin yksi unohdus pääsi ohjaukseen lipsahtamaan:o Toiseksi haasteeksi nousi jälleen haastava pujottelu, johon oli loppuvaiheeseen laitettu toinen este lähituntumaan. Ja niin kävikin, että Panu ei kestänyt hyppyä keppien läheisyydessä, vaan kerta toisensa jälkeen jätti pujottelun kesken toiseksi viimeiseltä väliltä. Eli keppien jo viime viikolta läksynä ollut keppien vaikeat syöttökulmat ja itsenäisen pujottelun vahvistaminen ovat läksylistan ylimmäisenä, -kunhan pääsemme jossain vaiheessa hallille tekemään omia harjoitteita.

Radan kolmas pullonkaula oli aan kakskakkonen, jota yritimme tehdä pari-kolme kertaa onnistumatta. Tähän agiope Jarmo antoi hyvän harjoitteluvinkin tehdä pelkästään alastulokontaktia lyhyen matkaa hihnan kanssa, joka tuleekin toisena to do –listalla. Puomin ja keinun kakskakkosen toimivat edelleen hyvin harkoissa. Kisassa Panu ei jäänyt kontaktille, mutta en ole kovin huolissani, koska ne kuitenkin vielä toimivat harjoituksissa:o Eli uskon, että kaikkien kontaktien ahkeralla kertauksella saan kakskakkoset toimimaan myös kisoissa. Erittäin merkittävää kisoissa on oma ohjaustapani ja ohjaussuoritukseni kontakteilla! OKKn kisoissa, jossa tulossaldo oli hyl ja 2 x 5, tuntui, että koiran stamina on moninkertainen ohjaajan staminaan verrattuna. Kisajännitys verottaa joka kerta energiaa ja tahdonvoimaa, joka heijastuu voimakkaasti ohjaukseeni; -Panu vaistoaa tutisevan jänishousun heikkouden;-)

Maanantain agissa oli hyvää Panun pimeän keppikulman hieno haku, onnistuneet takaakierrot ja itse sain kiitosta hyvin onnistuneesta päällejuoksusta, joka jäi lämmittämään mieltäJ

Torstain tottiksessa oli teemana avo:n paikallaolo 2 minuuttisena, seuraaminen (perusasento ja liikkeelle lähtö) ja luoksetulon pysäytys. Paikallaolon tein niin, että seisoin ensin sivuttain, sitten selin ja sitten toisaalle sivuttain Panuun nähden. Shelttijannu meni tuplakäskyllä maahan ja pysyi kaksi minuuttia, mutta ennakoi jostain syystä perusasentoa. Tähän siis olohuoneessa paikallaolon vapautuksia maasta. Avo:n paikallaoloja (= 3 min ohjaaja piilossa) teemme vasta olkkarissa, jotka ovat sinänsä tähän saakka olleet onnistuneita eri pituisina tehtynä. Hallissa alan ottamaan avo:n paikalla oloja tunnustellen ja pikku hiljaa.

Seuraaminen, perusasento ja liikkeellelähtö menivät aika kivasti, kun vain itse muistan energisen käskytyksen. Perusasennon viilaus suoraksi on alati käynnissä oleva projekti. Panun kontakti on hieno, kun se on kontaktissa. Pidän seuruuharjoitukset lyhyinä, niin saan kontaktia vahvennettua entisestään. Käännös vasemmalle on molemmille vaikea; saimme kotiläksyä vahvistaa Panun takapäätä ’pesuvati-harjoituksella’.) Myös ohjaaja on siis tumpelo vasemmalle käännöksissä, joten tähän teen mielikuva- ja käytännön harjoituksia itsekseni.

Varsinainen kotiläksy tuli luoksetulon pysäytyksestä, jossa Panu pysähtyy, mutta valuu-uu-uu käskyn jälkeen. Tavoitteena luoksetulon pysäytyksessä on aktiivinen äkkipysähdys, josta koira välittömästi pysähdyksen jälkeen jatkaa käskystä perusasentoon. Toko-ope puhui, muistaakseni riehakkaasta, reippaasta ja aktiivisesta harjoittelusta ja liikkeestä, jota itse en helposti miellä tokoon, vaan ennemminkin agilityyn;) Ehkä tokossakin on uusia tuulia ja tapoja harjoitella liikkeitä, jonka näin muutaman vuoden harjoittelukokemuksella itse katson myönteiseksi kehityssuunnaksi. Onhan se varmaan niinkin, että ylemmissä luokassa ja pidempään harjoitelleet ohjaajat uskaltavat kokeilla soveltaa ja kokeilla uutta sekä heillä on rohkeampi ote harjoitteluun.

Tästä läksyksi seisautuksia erikseen ja palkkaukseenkin sain korjausehdotuksia, koska nykyisellään kuulemma 'tapan koiraani':O;D

Tottelematonta tottista

2011-11-18T15:56:00.000+02:00

Aloiteltiin Panun kanssa torstaina syksyn tottistunnitkin. Mölliryhmän ohjauksen jälkeen tuli niin kiirus hakea koiruus autosta halliin sisälle, että kaikkinainen lämmittely, virittely ja orientaatio jäi täysin välistä. Koppasin autosta Panulle vääränlaisen pannankin mukaan. Panta oli Panun agilitypanta ja niinpä se oikein tärisi innosta sylissäni, kun kannoin sen pyöröovesta halliin sisään.

Ylivireisen intopiukee, virittelemätön, kuumapäinen shelttijannuni joutui laakista puolen vuoden tauon jälkeen kahden minuutin paikalla makuuseen, jossa se käpristeli kärsimättömän ynisevänä, mutta tottelevaisesti paikoillaan. Panun ilme oli kuitenkin epäuskoisen pöllämystynyt, -eikö me sittenkään liidellä?! ;-) Vapautus(kin) tehtiin vielä kunnon viiveellä ja niin shelttijannu ansaitsi kärsivällisyydestään ja tottelevaisuudestaan ruhtinaallisen palkan ja maireat kehut<3

Syksyn ensimmäinen avo-ryhmän tunti koostui koirakoiden tasonmittauksesta, jossa ensimmäisenä siis paikalla makuu, seuraaminen, luoksetulo, liikkeestä maahanmeno ja nouto. Niih nooh, kylmiltään liikkeet menivät jotenkuten, mutta tekemistä höysti shelttijannun yleinen kärsimättämyys, rauhattomuus sekä komenteleva haukuskelu. Tunteroinen oli myös ohjaajalle hiukan traumaattinen, sillä hätäily, kiire ja huolimattomuus näkyi varmaan myös liikkeiden käskytyksessä ja otteissa. Jos koira tarvitsee virittelyä, niin tarvitsee sitä ohjaajakin: kokemuksesta viisastuneena otamme ensi viikolla virittelyvartin ennen seuraavan tokotunnin alkua.

Talviliitelyt starttasivat

2011-11-15T13:21:00.001+02:00

Huristelimme eilen Haukkiksen tuttuakin tutumpiin maisemiin ensin lenkkeilemään ja sitten agiliitoihin OKKn kivituhkapohjaiseen kuplaan. Panun tulevan talvikauden agiopena toimii Jarmo Risto, joka on meille uusi tuttavuus ohjaajana. Odotankin innolla ja mielenkiinnolla tulevia tunteja sekä uusia näkökulmia ja vinkkejä ohjaukseeni.

Ensimmäisellä tunnilla käytiin läpi koirakon osaamisia tai osaamattomuutta; lyhyillä tekniikkapätkillä mentiin suoraan sivusta pujotteluun, katsottiin miten koira kääntyy tyrkkyputkelta oikeaan päähän, pyöriteltiin hypyillä eri suuntiin ja keinun sekä puomin kontakteja.

Panu ei osaa, -vielä, mennä pujottelun avokulmaan suoraan sivusta. Emme ole sitä harjoitelleet, vaan olen tähän asti pyöristänyt hiukan syöttökulmaa ja eilen avokulma onnistui hienosti hiukan pyöristämällä. Ainahan voi käydä törkkäämässä, jos kisoissa sattuu tiukka avokulma;) Vaikka tavoitteenani on, että Panu osaisi ennen pitkää itse hakea vaikeatkin pujottelun aloituskulmat. Tästä siis läksyä talveksi pujottelun osalta!

Tyrkkyputken ohitukset onnistui joka kerta: itsekseni kuitenkin tuumailin, että ryntäilin jälleen hanakasti liian lähelle putkea, kun olisin voinut hypyltä rytmittää paremmin ja lähettää Panun kauempaa putkeen. Tämä täytyy muistaa jatkossa!

Kontakteilla sain noottia Jarmolta luottamuspulasta koiraan sekä kontaktin väärästä suorittamistavasta. Tiedän kyllä mikä on Panulle oikea suorittamistapa, mutta kun tämä sama pää kesät talvet, niin välillä on vaikeuksia pitää se koossa;) Eli tästä myös muistamisen paikka ja jota ollaan sata ja tuhat kertaa reenattu. Ohjaaja antaa kontaktikäskyn ja juoksee pysähtymättä ohi kontaktin, jolle koira on seisahtunut. Ohjaajan liike pysähtyy kontaktin ohijuoksun jälkeen, jonka jälkeen katsoo koiraa ja vapautuskäskyllä molemmat liikkeelle! Kyllähän me tämä osataan, kun vain ohjaaja keskittyy tekemiseen!

Lisäksi sain noottia koiran huomiotta jättämisestä ja liian myöhäisestä palkkaamisesta! Mulla oli liian kiire selitellä omia mokiani agiopelle ja palkkasin koiran vasta seliselien jälkeen:/: Ah niin tarpeellinen muistutus moukkamaiselle ohjaajalle! Jatkossa palkkaan Panun a i n a heti suorituksen jälkeen, jotta sen ei tarvitse odottaa namejaan hienojen suoritusten jälkeenJ

Räyhä aa ja voihan vartalo

2011-11-13T22:51:00.001+02:00

Viikonlopun toiset harkat Kiikin ohjauksessa sujuivat ohjaajalta onnahdellen…

Aa –esteen kontakti oli meiltä tänään täysin hukassa; kakskakkonen ei onnistu, ei sitten millään ja juoksukontaktiakaan ei osata, varsinkaan kun sitä ei olla koskaan edes harjoiteltu. Nykyisellään Panu hyppää (räyhäten?!) aalta suht korkealta ja sehän ei ole millään muotoa toivottava tapa suorittaa kontaktieste. Eilisissä harkoissa puomi tehtiin kuitenkin hienosti kakskakkosella ja myös keinu on muistini mukaan ollut suht varma kakskakkonen. Sen sijaan aa aiheuttaa meille nyt päänvaivaa ja ennakoi hankaluuksia, koska näkemykseni mukaan aa:n kontaktivirhe kisoissa on vain ajan kysymys:/ Panu ei ole (muistaakseni) koskaan ikinä saanut kontaktivirhettä kisoissa saatikka tehnyt sitä harkoissakaan, mutta jotta jottain on tehtävä aa:n kanssa ja pian! Mutta mitä, se onkin tuhannen taalan kysymys!?

Toisena etsittiin eksyksissä olevaa vartalon suuntaa. En saanut päällejuoksua(kaan) onnistumaan kertalaakista, vaan tarvittiin lukuisia yrityksiä ja Kiikin opastusta kädestä pitäen ohjaajan vartalon/hartioiden suunnan kanssa, jotta sain päällejuoksun luistamaan. Panulla on voimakas taipumus hakeutua takaakiertoon ja vielä hanakammin se hypyn taakse ajautuu, koska vartalon suunta sinne jatkuvasti osoittaa, hmph!

Kiikin kanssa jatkettiin myös merkkausten harjoittelua ennen valssia sekä siivekkeiden nuolemista niistojen avullaJ Kiiki käyttää itse ohjauksessaan mielellään jaakotuksia, joten yritänpä itsekin jatkossa korvata valsseja jaakotuksilla; niillä saadaan kuitenkin siivekkeen kiertoja niukemmaksi ja koiran liikkuminen ja vauhti on todnäk soljuvampaa.

Radalla tehtiin keppien avokulma pariin otteeseen. Panun kanssa ei ole vielä harjoiteltu suoraan sivulta kepeille hakeutumista, vaan joudun hiukan pyöristämään kepeille syöttämistä. Eihän siinä mitään, Panu haki avokulmat kaukaakin hienostiJ

Kiikin tunnit olivat erittäinkin antoisia ja antoivat ajattelemisen aihetta sekä työtä mielikuvaharjoituksia varten. Kiitos vielä Kiiki:) Huomenna korkataan sitten talvikausi Haukkukeitaalla OKKn hallilla ja saamme Panun kanssa uuden agiopenkinJ

Kiikin agitunnilla:)

2011-11-12T20:11:00.000+02:00

Lauantai-iltapäivän tunteroinen vierähti Active Dogin hallissa Koskelan Kirsin agiharkoissaJ

Keppihaastetta, putkeen irtoamisia, twistiä, takaakiertoa ym herkullista oli katettu Kirsin suunnittelemalle harkalle kakkosluokkalaisille.

Pitkän agitauon jälkeen ohjaajan korvien väli ei kuitenkaan ollut aivan ajan tasalla. Ryntäsin liian nopeasti putkille, jolloin vauhti pysähtyi ja Pantteri jäi tietysti pyörimään putken eteen. Lisäksi oli ohjaajan seisoskelua tai muuten myöhässä olevaa ohjausta. Pitkä harjoitustauon jälkeen jouduin hakemaan lähinnä vauhdin rytmitystä ja jämäkkyyttä ohjaamiseen.

Panu kyllä menee sinne, minne ohjataanJ Alati muuttuva tekijä onkin se, millä moodilla eli missä muodossa tai tilassa mun ohjaus on. En tiedä milloin ja missä vaiheessa opin sen oikean ohjausmoodin, tai johdonmukaisesti oikean ohjaustavan, joka tuo meille nollaratoja?! ;) Eräs kokenut ja paljon nähnyt agi-kepo kommentoi mennä kesänä ohjaukseeni, että kisaan liian harvoin! Näinhän se todennäköisesti on, että vain kisaamalla säännöllisesti (ja paljon?) saisin tarpeeksi kisarutiinia ja tuiki tarpeellista kisakovuutta ohjaukseeni.

Olen myös, jo viime keväänä, muuttanut asennettani harjoituksiin siten, että yritän aina harjoituksen päätteeksi saada tulokseksi nollaradan, kun aikaisemmin minulle kelpasi onnistuneet osiotkin! Sillä onhan se niinkin, että agility on tavoitteellinen laji, ei pelkästään kilpailullisesti vaan myös taitotasollisesti:)

Kiikin harkat jatkuvat huomenna ja maanantaina korkataan sitten OKKn talvikausi Haukkiksen hallilla. Ja agility jatkuu viikon kuluttua OKKn kisoissa, jossa kirmaamme Panun kanssa kolmea starttia lauantaina ja sunnuntaina kisatalkoillaan koko päiväJ

Pao esittäytyy kuvissa

2011-10-06T19:48:00.000+03:00

Moi kaikille:)

Uusin P-poika Jeonan Bad Loser eli PAO esittäytyy kuvagalleriassa:

Paon kuvagalleria

Myös Paon 'isoveikasta' Pessistä löytyy uusia kuvia galleriasta:

Pessin kuvagalleria

Syyskauden tuloskimaraa

2011-09-20T20:16:00.000+03:00

Alkusyksystä on pitänyt kiirettä agilitykisojen suhteen, sillä sekä Panu että Pessi ovat kirmanneet kivoja tuloksia kisakirjoihinsa.

Osallistuimme Panun kanssa Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirin piirimestaruuskisoihin OKKn ykkösjoukkueessa KASsin kisoissa Virpiniemessä elokuun lopulla. Vaikka meikän+Panun panos jäi joukkuekisassa vaatimattomaksi, saavutti medi-joukkueemme kisassa pronssiset mitalit:)

KASsin yksilökisassa tuli ratavirheitä sekä A- että B-kisassa harmittavasti 10 molemmilta radoilta; keppien aloitukset eivät onnistuneet sinänsä ihan jouhevilla baanoilla.

Panu kisasi syyskuun puolessa välissä OKKn kotikisoissa sitten toisen LUVAn lauantain kakkosluokasta ja noususerti kolmosiinkin oli enemmän kuin lähellä sunnuntain radoilla, jossa Pantteri saalisti hyppyradalta tuloksen 5 (-9,45 alle ia) ja agilityradalta niin ikään tuloksen 5 (-7,28 alle ia). Ohjaajalla oli pikkiriikkisen liian kiire molemmilla radoilla ja näin ollen pituuden palkki pääsi kaatumaan ja yksi rima tippumaan. Ohjauksen rytmitys ei ollut kohdallaan noissa pikkufiboissa.

Ystävämme Miina ja Pessi kisasivat hienosti elokuun lopulla TorKKn kisoissa Torniossa 2xluokkavoiton tuplavitosillaJ Voitot enteilivät hyvää jatkoa ajatellen ja koirakko saavuttikin sitten upeasti noususertin kakkosiin agilityradalla TorKKin syyskuun ruskarallissa ajalla -10,13 alle ia.

Samassa kisassa oteltiin myös Lapin kennelpiirin piirimestaruudesta ja Miina & Pessi saavuttivat hienosti pronssimitalin Kemin Koiraharrastajien medi-joukkueessaJ

Seuraavan kerran Panu ja Pessi kisannevat lokakuun vaihteessa KASsin kisoissa Oulussa: -jännää, P-pojat jahtaavat luokkavoittoa samalta lähtöviivalta;-)

Panu OKKn epiksissä 26.7.2011
kuva: Sari Eskelinen, sary.1g.fi

Panu 6-vuotta

2011-09-09T10:10:00.002+03:00

Hyvät lukijat imelyysvaroitus, -seuraava teksti saattaa tuntua hieman siirappiselta;)

Minitiimin Quite A Fellow eli komean kaunis ja ihana ihana ihana Panu täyttää 6 vuotta tänään 9.syyskuuta. Panun synttäreitä juhlistetaan tänään kotipiirissä lihahyytelöllä ja vaniljajäätelöllä.

Synttäripotretti saadaan esille lähiaikoina, kunhan päivä on otollinen valokuvaukselleJ

Onnittelurapsutuksia myös Panun siskoille Nepparille, synnyinkodissaan Kajaanissa sekä Nastalle Haukiputaalla.

Pansku 6-vee

Enemmän synttäripäivän P-patsasteluja täällä :)

Kontaktisulkeiset

2011-09-08T11:11:00.000+03:00

Keskiviikon agiharkoissa tehtiin kolme erilaista pätkää tarkoituksena kertailla lähinnä kontakteja. Kontaktit ovatkin olleet Panulla herkällä ja hakusessa viimeisissä kisoissa. Ei minkään maailman malttia pysähtyä saatikka odottaa lähtölupaa kontakteilta:/ Huoh! Miten tähän on tultu, kysyn vaan ja vilkaisen peiliin…

Eilisissä harkoissa tehtiin sitten alkeissulkeisia tehostetusti naksulla vapautus + jes vapautussana; en kiusannut Panua kertaa enempää hytkyillä, koska näin ja tiedän, että se lähtee herkästi pikkusormen liikahduksestakin menemään. Kesti ohijuoksuja ja puolenvaihtoja hyvin, kun en itse ryntäillyt vaan juoksin tasaisesti ohi, pysäytin oman liikkeen täysin ja vapautus. Toivottavasti nämä kontaktien rauhoittavat kantaa myös tulevan viikonlopun kisoissa. Tietysti noita hytkyjäkin täytyy ottaa jatkossa sekä startissa että kontakteilla, koska Panu on varastanut ainakin kerran kuluvan kesän starteissa ja kontakteillakin täytyy ehdottomasti kerrata ja lisätä tuota liikkeen sietokykyäJ

Hyppy, muuri, kepit –kombinaatiossa laitoin namipalkan keppien päähän, joka veti pujottelun hyvään vauhtiin. Tätäkin täytyy tehdä enemmän, jotta keppeihin saadaan varmuutta ja itsenäisemmän tekemisen varmuutta.

Hyvän mielen agiharkat kaikkinensa:)

Uusia kuvia

2011-09-01T18:44:00.001+03:00

P-poikien kuvagalleriassa uusia kuvia Pessistä, joka täyttää 6 vuotta 11. syyskuuta :)

Kuva: Vuokko Mettovaara

Pessi_6 vuotta

Lorvikatarri väistyköön...

2011-08-22T14:06:00.000+03:00

Blogikirjoittelu on ollut pahasti paitsiossa sitten kesäkuun lopun; osaksi heinäkuun lomailun osaksi elokuun saamattomuuden takia.

Kuluneen kesän aikana olemme touhunneet sitä tavallista sessujen kanssa; käyneet agiharkoissa keskiviikkoisin ja tokoharkoissa torstaisin sekä kisattu agilityssä harvakseltaan. Seuraavassa pieni kertaus kesän kisamuisteloita.

Juhannuskisat KASsilla pidettiin hyvissä olosuhteissa; tuloksena muistaakseni 10 ja hylkäys, ohjaus meni seisoskeluksi sen sekunnin sadasosan, joka tarvitaan shelttijannulle sen omien päätösten tekoon. Kisapäivälle sattui myös aurinkoinen ja kuuma keli, joka vetää allekirjoittaneelta jalat veteläksi ja olotilan heikoksi. Huono helteensietokyky kuuluu kai mun ruumiinrakenteeseen, jolle ei voi mitään:/ Virpiniemen kenttä sinänsä on erinomainen alusta juosta.

Kisattiin myös KemKolla Kemissä heinäkuun lopulla ja sieltä karvasta kalkkia toopelle ohjaajalle, joka antoi höyrypäisen shelttijannun hengailla agilitykentän vieressä kisan aikana. Nooh, eka rata meni vielä ohjaajan kontrollissa putken jälkeiseen myöhästyneeseen valssiin asti, josta seurauksena kielto hypylle. Lisäksi myös yksi rima tuli alas. Tuloksena 10 ja mitalisija, olikohan hopea tai pronssi. Toka rata olikin sitten une catastrophe alusta loppuun. Pantteri varasti alussa, tai jäi se muka kiltisti istumaan, mutta kun käännyin käskyttämään ensimmäisen hypyn, oli se jo vieressäL Tämä oli sitten radan stoori, myöhässä jo ensimmäisellä esteellä. Silti, aina kun on löydettävä jotakin hyvää, niin loppuvaiheen kepit Panu haki hienosti pimeästä kulmasta ja vauhtia riitti.

Elokuun alussa kävimme OKKn iltakisan, josta harmittava 5 muurin kiellosta. Oletin, enkä ohjannut helppoa vientiä ja Panu ajautui muurin ohitse. Lisäksi saimme yliaikaa kontakteilla saikkailuista. A-esteen kakskakkonen tuottaa edelleen ongelmia ja puomin kontakti oli Panulle vaikea, koska rata jatkui voimaakkaalla käännöllä sivuun ja taaksepäin kepeille, joten Panu ei meinnannut millään löytää kakskakkosta, koska ohjaaja jäi sen taakse odottamaan. Noita kontaktin variaatioita, tai siis ohjaajan eri sijoittautumisia, ollaan sittemmin harjoiteltu enemmän.

Tässä yhteenvetoa kesän tulossaldosta Panun osalta. Myös ystävämme Miina ja Pessi ovat kisanneet kesän aikana agilityn merkeissä ja koirakolla on kasassa 2 x LUVA medi1:stä. Elokuun kisoissa, Keminmaalla ja Torniossa koirakko on vetänyt useamman vitosen ja Torkk:n kisoissa tuli jopa tuplavoitto vitosen radoilla. Eli noususerti on vain ajan kysymys ja nopea pari nousee varmasti pian kakkosluokkaan. Edessä ovat myös muutosten tuulet; Miina ja Pessi ovat tähän saakka kisanneet KemKon riveissä, mutta edessä on muutto Rovaniemelle opintojen perässä ja näin ollen koirakko siirtynee Rovaniemen Käyttökoirien eli Ragit:in talliinJ

Silmänräpäys takaaleikkaukseen

2011-06-23T15:06:00.002+03:00

Kaksi päivää kestäneiden kaatosateiden jälkeen ajelin eilen Haukkikselle kädet kyynärpäitä myöten ristissä ja mielessäni hokien; ’älä tule hyvä sade, älä tule hyvä sade’ ;-) Ja hyvä sade ei tullut, keli oli märkää ja ilma kosteaa, mutta sade pysyi tällä kertaa poissa agilityharjoituksen aikanaJ

Tunnin pääteemana olivat twist, pimeä putki ja takaaleikkaukset. Ensimmäisellä kiekalla twisti suht ok, mutta en osannut ohjata oikein pimeään putkeen, vaan ajauduin liian kauaksi putken taakse. Agiope Mariannen täsmennyksen jälkeen Panu sukelsi upeasti putkeen. Takaaleikkaukset pituudelta hypylle ja aa:lle menivät ensi alkuun pyörähdysten siivittämänä:-/

Fiilattiin sitten takaaleikkauksia, joissa yleensä ottaen Panu karkasi joka kerta hypylle2, kun sen olisi pitänyt mennä hypylle9. Sain pari kertaa hyvän takaaleikkauksen onnistumaan siten, että koira ei joutanut tekemään piruettejaan, vaan irtosi kuten ohjattiinJ Oikea-aikainen takaaleikkaus vaatii sitä koiran irtoamista sen silmänräpäyksen ajan, saattoa ja ns. ohjauksellista saaton jatkoa het leikkauksen jälkeen. Vaikeaa, mutta palkitsevaa, kun se onnistuuJ

Kuvassa oleva keppiharkka otettiin putken kanssa, jossa putkin oli noin 90 asteen pimeässä kulmassa kepeille. Lähetystä helpotti reilu välimatka putkelta kepeille. Panu meni loistavasti keppejä ja ansaitsi kehua ja herkkua vaikka muille jakaa;)

Teimme myös jaakotuksesta pussiin -harkkaa. Panu luki hyvin ohjausta ja ei mitään kyselyjä jaakotuksen suhteen, vaikka se ei mulle kovin jouheva tekniikka olekaan. Voitais tehdä enemmänkin jaakotuksia rataharjoituksissa ja joskus sitten kisoissakin, joissa yleensä tulee itse pyörittyä 360 astetta, kun ympäri pyörimisen voisi korvata jaakotuksilla.

Harjoitusradan mukaelma_22.6.2011

Huh haipakkaa hypärillä

2011-06-16T13:01:00.001+03:00

On ’aina’ ollut sitä mieltä, että hypärit ei ole Panua ja mua varten; olen liian hidas ja emme taida bortsujen tai kelpien hienoja takaaleikkauskuvoita tai kauko-ohjaus –juttuja. Sen sijaan agiradat ovat meidän mentäviä kontakiesteiden ansiosta, jotka mukavasti rytmittävät menoa ja antavat pysähdyksineen tarvittavan hengähdystauon sekä auttavat ohjaajaa ottamaan kiinni hyppyesteillä edistäneen shelttijannun.

Onhan se kuitenkin niinkin, että olen ’hiukan’ asennevammainen hyppyratoja kohtaan. Tältä istumalta kuvittelisin, että ainoa lääke asennevammaan on harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu sekä sitä kautta kokemuksen, osaamisen ja luottamuksen lisääntyminen koirakon välillä.

Tuota kokemusta, osaamista ja luottamuksen lisääntymistä odotellessa mennään huh haipakkaa –mentaliteetilla hypäreitä, kuten eilistä harkkarataa. Ensimmäinen ratakiekka meni jotenkin vahingossa suht hyvin, mutta sitten kun alettiin hinkkaamaan ongelmakohtia tuli tänka på ja en saanutkaan mitään toimimaan?!

Olin hyppy5 jälkeen auttamattomasti myöhässä ja en millään ehtinyt, en siis koko harkan aikana, kääntämään Panua ajoissa ja sulavasti hypylle6. Tämä johtui siitä, että jouduin liikaa varmistelemaan putkea4. Tämä kuvio jäikin takaraivoon vastaisuuden varalle; miten ohjaan tällaisen kuvion kisoissa?!

Lisäksi putki16 ja pituus17 väli yskähteli; en saanut millään Panua kääntymään vauhdista oikeaan suuntaan, vaan joka kerta se joutui pyörähtelemään ja kysymään suuntaa putken ulostulon suulla. Ohjasin tässä koko ajan putken vasemmalla puolella; mietin nyt, että olisiko pitänyt tehdä persjättö putken oikealle puolelle, jotta olisin saanut jouhevan käännön pituudelle17, mutta miten kaksi viimeistä estettä olisi siinä tapauksessa pitänyt ohjata?

Rata vaati myös eräänlaista rytmitystä, jota en kyennyt tekemään, koska koko ajan piti vain ylläpitää vauhtia niin, että yleensä ottaen ehti jotenkin ohjata koiraa. Tällaisella hypärillä on etuna myös se, että koiraa ei tarvitse varmistella putkilla, pussilla tms. jossa Panun kanssa hävisimme sekunteja.

Harjoitus oli jälleen vaativa ja vaikka onnistumiset olivat tiukassa ja vähiä, ne muutamat osiot jotka radalla onnistuivat saavat kantaa eteenpäin. Ne osiot, jotka olivat hankalia tai eivät onnistuneet, pakottavat puolestaan miettimään vaihtoehtoisia ohjaustapoja meille.

Harjoitusradan mukaelma_15.6.2011

Uusi näkökulma ohjaukseen

2011-06-09T13:52:00.000+03:00

Hellepökkyrässä en jaksanut eilistä agilitytunnin lämmittelylenkkiä kuin 20 minsaa tai jotain; laahustin 10 min yhteen suuntaan ja saman verran raahustin takaisinpäin. Koska olimme Haukkiksella hyvissä ajoin ennen tunnin alkamista, kulutin aikaa palautumalla lämmittelylenkistä ja tankkaamalla nestettä:O

P-pojatkin olivat varmasti lämpimiä kesäkuun alun helleaallossa, jossa ilma väreili paikoillaan läpitunkemattoman kuumana. Vettä oli onneksi mukana runsaasti ja sain karvakorvien mahanaluset kasteltua viilentävästi. Shelttipojat läähättelivät stemmassa, kun odottelimme 'lämmittelylenkistä' palautuen radanrakennuksen alkamista.

Eilinen harjoitus oli kolmosluokan rata, aika kinkkinen sellainen. Ensin jouduin kertaaman kontaktiesteiden ohjaamista; koskapa Panu jo tietää, miten ne suoritetaan, on ohjaajan turha jäädä himmaamalla varmistelemaan tai odottelemaan koiran menemistä esteelle, vaan juoksu jatkuu reippaasti kontaktin aikana ja ohikin alasmenon. Vapautus ’hyvä’ -käskyllä kakskakkoselta ja siitä matka jatkuu.

Putkelta9 hypylle10 ja putkeen11; peruuttelin ja yritin tehdä edellisen harjoituksen välistävetoa hypyltä10 ja putkeen11, ei varmasti tyylikkäin välistäveto, mutta Panu sujahti putkeen.

Hypyltä12 putkeen13 ohjaus tökki siten, että koska ohjausrintama oli jatkuvasti ohi putken ja eihän ohjauksesta perin juurin tarkka Panu mennyt putkeen. Agiope Marianne kehotti tässä kokeilemaan äänetöntä ohjausta! Ja kas, sinne sujahti Panu sukkana putkeen ilman mitään sutinoita tai pyörimisiäJ Oli ihmeellisen helppo tunne ja outoakin, kun ei tarvinnut keskittyä äänen käyttöön ja oikea-aikaiseen käskytykseen vaan kykeni ajoissa ja rennosti kääntämään, Panun tapauksessa, hartialinjan putkeen päin.

Hypyltä14 lähetys keppien avokulmaan ei vielä onnistunut. Tästä onkin meillä kesän projekti menossa, teemalla ’lähetykset kepeille kaukaa ja vaikeista kulmista’, siihen saakka teemme vaikeammat kulmat tökkäämällä. Keppien persjättö onnistui ja loppusuoran Pa vedätti hienosti maaliinJ

Eli ihan uusi maailma, äänetön ohjaus, odottaa lisää kokeiluja seuraavilla tunneillaJ Oli sen verran positiivinen kokemus, että tarvii tehdä enemmänkin.

Harjoitusradan mukaelma_8.6.2011

Ajoitusta etsimässä

2011-06-02T12:23:00.014+03:00

Ajelimme eilen agiharkkohin sateisissa merkeissä ja vesisade jatkuikin sitten koko kolmituntisen rupeaman, minkä Haukkukeitaalla vietimme:-/

Agiope Mariamme oli tehnyt am radan, jossa kerrattiin takaakiertoja ja välistävetoja, sekä erikseen keppejä ja irtoamista.

Mariannen preppauksen jälkeen sain takaakierrot toimimaan loistavasti; ajoitukset menivät nappiin molemmilla kierroilla ja Panu irtosi pimeään putkeen vauhdilla. Putken jälkeiset välistävedot tarvitsivat sen sijaan yrityksiä yritysten jälkeen, koska olen tottunut liikkumaan nk. saksaamalla, kuten potkupallonpejaajat, ja nyt piti liikkua pelkästään peruuttamalla. Ensimmäinen välistäveto meni aina hienosti ajoituksen ja oman liikkeen suhteen, mutta toiselle vedolle hätäilin liikaa ja olin edellä koiraa, joten välistävedon sijasta Panu ajautui hyppyjen takaa kiertoon kerta toisensa jälkeen.

Otin sitten kuivaharjoitteluna ilman koiraa peruuttelua ja saimme Panun kanssa viimein onnistuneet välistävedot peruuttamallakin. Tätä tarvitsee kuitenkin vielä reenailla, jotta saisin välistävedot toimimaan peruuttamalla myös kisoissa! Liike tahtoo väkisinkin mennä saksaamiseen, vaikka peruuttaminen on yhtä hyvä ja parempinkin ohjaustapa välistävetoihin, kunhan sen oppii oikein.

Hyppyjen jälkeisellä puomilla otin ohijuoksuja ja puolenvaihtoja, vielä suht rauhallisella liikkeellä kuitenkin. Panu karkasi yhdellä kerralla perään, mutta muutoin shelttijannun kakskakkoset olivat nappiin. Odotutin kontaktilla yleensä noin 5 sekkaa, ennen vapautusta ja suurensuuria kehuja. Panu on siirtynyt kevytkalkkunanameista luonnollisen ruokavalion myöta mahapullanameihin ja nehän maistuvat:)

Irtoamisharkassa otin ensin suoraa yksistään ja namitargetilla, niin jo löytyi potkua spurttiin! Ei yhtään katellut sivuille tai perään, että missä se mamma tulee. Ehkä käsky ’eteen’ on nyt entistä selkeämpi Panulle;D Sitten mentiin keinun ja keppien kautta suoralle ja ei moitteen sijaa tässä kuviossa. Vaikeutin keppejä siten, että lähtö 90 asteen pimeästä kulmasta ja takaaleikkaus kepeille; tämä onnistui useita kertoja, joten voisin uskaltaa tehdä kisoissakin;-) Pelattiin Panun kanssa upeesti yhteen ja sain jälleen aihetta ylitsevuotaviin kehuihin:)

Hyvän tuulen harkat näkyivät, sateesta huolimatta, myös shelttijannun olemuksessa ja Panu jäi jahkailemaan kentän reunalle ’että eihän me vielä lähdetä, reenaillaan vielä’ –mentaliteetilla. Shelttijannun moottori ja sydän käy agilitylle ja se jaksaisi sitä loputtomiin. Ja ohjaaja myöntää, että Kemin kisojen nollarata ja onnistuminen kantaa jälleen pitkään ja antaa lisäintoa sekä suurta potkua harjoitteluun:)

Asenne ja Tsemppi käväisivät taas...

2011-05-30T13:25:00.017+03:00

...ohjaajan kaverina yhden radan ajaksi KemKon kisoissa Timo Vertasen tuomaroimassa kisassa sunnuntaina. Pyrähdimme Panun kanssa nimittäin ensimmäisen luvan kakkosluokassaJ Rata ei mennyt tasan täsmälleen kuten suunnittelin ja muutama persjättö vaihtui hätäiseksi valssiksi ja aa:n kakskakkonen jäi uupumaan, mutta vauhtia riitti! Olimme tulosliuskalla D-kisan agilityradalla luokkavoittajina ajalla –9,57 alle ihanneajan.

E-kisan agirata, josta alla muistinvarainen mukaelma, oli hiukan enemmän osaamista ja hallintaa vaativa ja muutama kohta askarrutti jo rataantutustumisessa. Rata alkoi erittäin mukavasti hypyn ja putken jälkeiseen twistiin jonka kautta valssilla suoraan putkeen. Aa:lla jälleen kakskakkonen epäonnistui (??!!) ja sen jälkeen keskittyminen ja ohjaus jotakuinkin hajosi ja tilalle tulivat jostain syystä turha hätäily ja kiirehtiminen:(

Aa:n jälkeen olisi pitänyt vaihtaa puolta, mutta koska kontakti ei siis onnistunut otin aa:n ja muurin jälkeen takaaleikkauksen hypylle. Takaaleikkaus oli kökkö ja rima putosi sen jälkeiseltä hypyltä. Puomin 22:sen käskytys oli ohjaajalta erittäin hätäinen ja näin, että Panukin rupesi hermostumaan säheltävään menoon.

Rata meni lopulta hyllyksi kepeillä, missä Panu aloitti pujon hienosti takaaleikkauksella, mutta pilaisin itse ne itse huutamalla sille jotakin?! En siis muista mitä, mutta todnäk ’hyvä’ tai jotain sinne päin, joka sotki Panun pujottelurytmin. Hmph *tukistaa ja ruoskii itseään* , milloin sitä oppii antamaan koiralle työrauhan agilityradalla?! :-/

Tuomari kävi maaliin saapumisen jälkeen sanomassa, että rata meni hylätyksi kepeillä, koska ohjaaja käskytti koiraa erikseen istumaan kesken suorituksen:o Niih nooh, yritin vain rauhoittaa Panua ennen suoritusta, koska se rupesi luukuttamaan turhautuneena ohjauspuoleen.

E-kisasta yritän ankarasti ottaa opiksi sitä, että mun on pakko olla valmiimpi spontaaneihin ohjauksen muutoksiin radalla ja miettiä jo valmiiksi pari vaihtoehtoa, jos se ensisijaisesti suunniteltu ohjaus ei onnistu. Kaiken kaikkiaan Timo Vertasen radat olivat kuitenkin sujuvia ja erittäinkin täsmäratoja kakkosluokkalaisilleJ

2lk E-kisa agility_Timo Vertasen radan mukaelma_KemKo 29.5.2011

Myös Miina ja Pessi kisasivat KemKon kisoissa kahden radan verran; D-kisa meni hylätyksi, mutta E-radalta kaksikko vetäisi aginollan luokkavoitolla –16,81 alle ihanneajan. Sinisellä koirakolla on nyt luvat hypäriltä ja agilityradalta, joten yhtä aginollaa uupuu kakkosluokkaanJ Onnea vielä hienolle agilitykoirakolle<3

Pessi Oulussa 22.5.2011, kuva: Sari Eskelinen, sary.1g.fi

Toukokuun turinoita

2011-05-24T13:58:00.004+03:00

Pieni tovi vierähtänyt viime päivityksestä, joten ajattelin hiukan kertoilla toukokuun tapahtumista tähän saakka.

Kesäkauden agilitykausi aloitettiin Haukkukeitaalla toukokuun alussa ja agilityharjoitukset ovat menneet hienosti agiope Mariannen opastuksella. Ensimmäisellä treenikerralla meni kuitenkin putken persjätön yrityksen osalta enemmän tai vähemmän juoksukilpailuksi, jonka olin tuomittu häviämään jo ennakolta;) Toisella treenikerralla rataharjoituksessa otettiin putkeen irtoamisia ja välistävetoja. Tekniikkaharjoituksessa keppikulmia, jotka Panu teki upeasti!

Osallistuimme myös kahtena päivänä OKKn järjestämään koulutukseen englantilaisen Lee Gibsonin opastuksella. Lee oli kouluttamassa myös parisen vuotta sitten ja samoja asioita hän painotti edelleen; avoin ohjausasento, koiran katsomista ohjauksen aikana sekä ajoituksen tärkeyttä. Ja allekirjoittaneelle hän kehotti useampaan kertaan ottamaan rauhallisemmin, koska ’yliohjaan’ Panua suurimman osan ajasta, eli teen liikaa asioita, kun vähempikin riittäisi. Löysin Leen koulutuksen avulla osan kadonneesta itseluottamuksesta ja pääsin jälleen jyvälle Panun ohjauksesta.

Harjoitusten ja koulutuksen hyvä tuntuma ja ote ei kuitenkaan kantanut viikonlopun OKKn kisaradoilla. Panukaan ei vaikuttanut olevan oma itsensä vaan rimat roiskuivat kaikilla kolmella radalla ja muutenkin olimme hiukan hukassa, eksyneitä ja neuvottomia…Hylkäykset olivat huonohkoja ja kyllä teki lyödä hanskat tiskiin matalapaineisen kisapäivän päätteeksi.

Mieli oli maassa seuraavaan päivään saakka, jonka aikana kaivatut kaverit Asenne ja Tsemppi nostivat jälleen päätään kisakamujen hienoja suorituksia, kisatalkoilun lomassa, katsellessa. Kyllä mekin Panun kanssa vielä osataan, tehdään ja saadaan nollaratojaJ

Panu OKKn kisoissa 21.5.2011, kuva: Sari Eskelinen, sary.1g.fi

Panu OKKn kisoissa 21.5.2011, kuva: Juha Lehtikangas, core.1g.fi

Rohki ja hyät kisat...

2011-04-23T21:49:00.002+03:00

Ensiksi oletan, että murresana ’rohki’ tarkoittaa ’rohkeaa’ ja ’hyät’ tarkoittaa ’hyvät’, ja niinhän ne Ragit:in agilityn pääsiäiskisat olikin Pellon Rohki ja hyät –hallissa. Puitteet ja olosuhteet olivat mitä mainioimmat agilitykisalle; aurinko paistoi lämpimästi kaksi päivää, ilmapiiri oli leppoisan latautunut ja ennen kaikkea halli oli hyvä, osallistuja- ja yleisöystävällinen. Hallin lattia oli ajoittain hiukan liukas joillekin, kuten meidän rajulle ryntääjäsheltille Panulle, mutta oli se hyä kuitenkin;) Pelloon voisi mennä toistekin…J

Panu oli ilmoitettu neljään kisaan, joista kolme oli agilityrataa ja yksi hyppyrata. Agilityradoilla oli monta hyvää jaksoa, mutta ohjausvirheet eivät tuottaneet virheettömiä ratoja ja nollat jäivät haaveeksi vain. Hyppyratakin meni ihan juoksukilpailuksi ja enhän minä Panulle pärjää millään. Hypäri olikin kisan heikointa esitystä meiltä.

Saan kuitenkin jakaa papukaijamerkkejä Panulle hienoista pujotteluista, se haki upeasti keppejä sekä avo-, että umpikulmista. Putkille syötöt sen sijaan tökkivät pahasti, mutta nekin korjautuvat kunhan saan ohjaukselliset nyanssit kohdalleen. Kontaktit pelittivät myös hienosti, ainoastaan yksi aa:lta karkaaminen, tai ei sitä voi sanoa karkaamiseksi, koska varastaminen oli selvä ohjausmoka.

Olen iloinen ja onnellinen Panun innokkuudesta ja motivaatiosta. Se käyttäytyi kuin kunnon kisakoira ainakin, jaksoi hyvin juosta ja olla kuulolla neljä kisaa Valitettavasti vain ohjaaja ei ihan ollut tehtäviensä tasalla. Tukistan itseäni jälleen kerran flegmaattisuudesta, seisoskelusta ja tuppisuuna olemisesta. Henkinen vire ja keskittymiskyky oli jälleen kaukana parhaasta, joka näkyi kömpelöinä ohjausvirheinä tarkan ja herkän, sekä suht tiukkaa ohjausta vaativan Panun kanssa. Mutta, ei hätiä mitiä; tiedostan ja tiedän pääpiirtein Pellon kisojen ongelmakohdat ja tästä täytyy nousta ja ottaa suuntaa parempaan kesäkautta ajatellen.

Kisakaverimme Miina ja Pessi kisasivat myös neljä kisaa, joista tulemana upeasti koirakon ensimmäinen LUVA sunnuntain hyppyradaltaJ Kyllähän tässä mieli liikuttuu vieläkin, kun muistelee parivaljakon nopeaa ja hienoa etenemistä radalla. Agilityradoillakin oli hienoja jaksoja ja on vain ajan kysymys, kunnes Sininen shelttikoirakko saa kaksi puuttuvaa nousunollaa ja menolipun kakkosluokkaan agilityradalta.

Miinan ja Pessin nollaradan voi käydä katsomassa täältä .

Pessin pääkehittämiskohteita ovat nähdäkseni kontaktit ja ennen kaikkea kepit. Vauhdin kasvaessa nopean koiran kanssa ei ehdi mihinkään, jos kontakit mennään takki auki juosten. Nykytilassa Pessille on vakiintunut juoksukontakti, joka vaatii kuitenkin sen, että koira odottaa myös ohjaajaa, eikä juokse itsekseen ilman ohjausta kontaktin läpi.

Kepit sujuvat sinänsä hienosti, ainoastaan pujottelun syöttö kaipaa työstämistä, koska Pessi täytyy vielä ’vetää kuonosta’ pujotteluun. Eli ensi alkuun tarvitaan itsenäisen aloittamisen harjoittelua eri etäisyyksiltä ja kulmista.

Miina oli itse todella iloinen ja onnellinen ensimmäisestä kisanollasta. Pessi on hieno kisakoira sekä luotettava ja tasainen ohjattava, vaikka kyllä erittäin nopea Sininenkin näyttää kuumuvan etenkin pitkillä luukutussuorilla;-) Parivaljakon seuraava kisa onkin heti 5. toukokuuta, jonne allekirjoittanut lähtee jännäämään ja kannustamaan nollajahtia!

Panun kanssa kisaamme seuraavan kerran toukokuun loppupuolella, joten meille jää hyvin aikaa korkata ulkokausi ja saada yhteinen ’flow’ toimimaanJ

...jatkuu; ohjaajan vireongelmat

2011-04-20T13:38:00.002+03:00

Vireongelmat, flegmaattisuus ja huolimattomuus vaivasivat ohjaajaa jälleen Panun eilisissä agiharkoissa; kai siihen vaikuttivat pitkittynyt flunssa (jo helmikuusta!) ja lievä kuumeilu, jotka ovat vieneet kunnon ja vireen aika alamaihin, huohL Sääli sinänsä, sillä Panu vaikuttaa olevan elämänsä kunnossa. Se tekee rataa suurella intohimolla ja vauhdilla, niin että ohjaaja tuntee olevansa suurimman osan ajasta pyörremyrskyn silmässä. Panun habitus on kohentunut ihan silmissä sen jälkeen, kun shelttijannu siirtyi reilu viikko sitten luonnonmukaiseen ruokavalioon. Nyt ensivaiheessa Panu käy läpi nk. eliminaatiodietin, jonka jälkeen luonnolliseen ruokavalioon otetaan uusi eläinproteiinin lähde.

Eilinen rata, josta mukaelma alla, oli näennäisen ’helppo rata’, jollaista ei agilityssä siis olekaan;-) Eli sellainen muka helposti opittava ja ohjattava, mutta vauhdikas, ajoitusta ja tarkkaa ohjausta vaativa rata. Yritin ensin startata pariin otteeseen siten, että olin hypyn1 ja hypyn2 välissä koiran vasemmalla puolella, mutta jäin niin auttamattomasti jälkeen putkella3, että vaihdettiin aloitus siten, että menin hypyn2 eteen koiran oikealle puolelle, jotta ehdin ohjaamaan putken3 jälkeen Panun hypylle4.

Rata eteni katkonaisesti ohjaajan kiireen ja huolimattoman ohjauksen takia ja Panu ohitti mm. keppien jälkeisen hypyn10 ja muutenkin rata oli täynnä ohjausvirheitä, joita en jaksa lähteä luettelemaan….

Hyvää radassa oli se, että Panu haki hienosti kepit, teki vauhdista 22:sen ja oli muutenkin kivasti kuulolla ja ohjaajan hyppysissä silloin, kun ehdin ja joudin ohjaamaan;-/

Wikipedian mukaan ’kenraaliharjoitus’ on viimeinen harjoitus ennen ensi-iltaa, jolloin kaikki produktion osat ovat silloin samanlaiset kuin varsinaisessa ensi-illassa; meidän kenraaliharjoitus ei mennyt lainkaan putkeen, mutta jääpä paljon petrattavaa viikonlopun kisoihin…J

Tyyni mutta tiukka ote...

2011-04-13T20:59:00.001+03:00

…oli tiistain agiharkkojen tavoitteena. Tarkoitus oli palauttaa Panu viikonlopun kisojen avaruusseikkailujen jälkeen jälleen maata kiertävälle radalle mamman kanssa ja niin tapahtui. Keskityin rauhalliseen, tyyneen ja tiukkaan ohjaukseen. Tiukka ei ole tässä yhteydessä kiivasta, rajua tai ankaraa vaan taipumatonta ja hellittämätöntä:)

Rata oli kaksijakoinen tekniikkapainotteinen harjoitus, jossa ensimmäisellä puoliskolla harjoiteltiin tiukkoja, ennakoivia valsseja sekä putkeen irtoamisia. Toisella puoliskolla jälleen putkeen irtoamisia sekä putkesta kepeille menoa pariin kertaan sekä hyppyjen takaa kiertoa ja, mikä se nyt onkaan, etukiertoa?! Lopuksi tehtiin koko rata, jossa alkuosan ja loppuosan yhdisti suora, jossa rengas ja s-putki. Runsaasti siis putkeen irtoamisia ja pariin kertaan vauhdikas kepeille meno; eli juuri sitä täsmätreeniä, mitä tarvitsimme Panun kanssa.

Alla mukaelma radasta, jossa tiukka paikka oli hypyltä4 putkeen5. Hyppy7 oli helppo bongata koiralle, ellei ohjaaja ollut tarkkana. Käytin tässä kahta kättä varmistaakseni putken5. Lisäksi hypyltä11 putkeen12 irtoaminen oli hiukan takkuinen, ei ihanteellisen vauhdikas, mutta mentiin kerralla kuitenkin. Putkelta12 kepeille13 orientoiduttiin sihinän kanssa sujuvasti pujotteluun. Hypyt14, 15 ja 16 vaati ohjajan oikea-aikaista liikkumista ja sijoittumista; hyppy16 oli aika tarkka paikka, jotta ei koira ei juossut hypyn ohi.

Parin viikon hapuilun jälkeen koirakkomme oli mukavasti iskussa ja haluan pitää kiinni tästä hyvän olon tunteesta…

Kaksijakoiset agilitykisat

2011-04-10T11:30:00.001+03:00

Mieli jäi hyvin turhautuneeksi meikäläisen ja Panun osalta, mutta todella iloiseksi Miina ja Pessin puolesta eilisessä Oulun KAS:sin agilitykisoissa. Emme olleet Panun kanssa samassa universumissa tällä kertaa ja hyviä asioita saa kyllä kaivamalla kaivaa, jotta pääsisimme edes hieman positiivisen puolelle. Sen sijaan Pessi valaisi kisapäivämme iloisella ja vauhdikkaalla agiliitelyllä ja omistajaohjaaja Miinakin tuntui olevan kovin tyytyväinen päivän ratoihin, vaikka ensimmäinen nolla antoi vielä odottaa itseään.

Miina ja Pessi kisasivat ykkösluokassa kaksi kisaa, joista A-kisan agilityrata liideltiin sujuvan hienosti aina kepeille asti, jossa Sininen sitten yritti jättää kaksi viimeistä keppiä pujottelematta; Miina palautti alkuun ja otettiin uudestaan onnistuneesti. Kepeiltä tuli radan vitonen ja samasta hässäkästä myös hiukan yliaikaa. Tulos riitti kuitenkin medi1:ssä ykkössijaan ja luokkavoittoonJ

Pessin B-kisan hyppyradalla oli sen verran vauhtia, että rata hajosi alkuvaiheen muurin jälkeen pituudelle, jonka Pessi hyppäsi esteen sivusta. Puolivälin jälkeen ohjaus myöhästeli myös paikoittain, mutta kaiken kaikkiaan hypäriltäkin hienoa menoa. Ihan tuli pala kurkkuun, kun katsoi koirakon vauhdikasta ja sujuvaa menoa<3

Miinan ja Pessin kisaradat voi käydä katsomassa täältä .

Ensi alkuun Panun kisasta sen verran, että ohjaaja oli hiukan hyytynyt ja ryytynyt kolmen tunnin odottelun jälkeen ja kai shelttijannukin oli väsynyt, koska kakkosluokan korkkauksemme meni kaikkea muuta kuin toiveiden mukaan. Hyppyrata päättyi heti alkuunsa toiselle esteelle, joka oli putki ja jonne Panu oli menossa mutta eipä mennytkään, vaan aloitti komentelevan luukutuksen ohjaajalle?! Ei muuta kuin tottelematon sheltti kainaloon ja poistuminen takavasemmalle kisaradaltaL

Agilityrata hajosi alkusuoralle, jossa jäin auttamattomasti jälkeen ja en ehtinyt kunnolla muurin jälkeisiin asemiin. Rata meni hylätyksi muurin jälkeisellä hypyllä, jossa Panu meni hypyn väärään suuntaan, koska jätin sen jälleen selkäni taakse. Jatkettiin jonkin matkaa ihan sujuvasti, mutta jälleen putkella tökki, koska vauhtini pysähtyi kokonaan. Puomin kakskakkonen hieno ja sitten jälleen Panu ei mennyt putkeen?! Kepeille vienti kauhea ja loppusuoralla ohjaan kunto loppui, vauhti hiipui ja henki salpaantui.

Yhteenvetoja ja muistilistaa Panun kisasta; ohjaajan asenne ja tsemppi hukassa eli miten ylläpitää virettä pitkin päivää, putkiin irtoamiset ja keppikulmat tehoharjoitukseen eli otetaan näitä yksikseen tekniikkaharjoitteluna, maneesin hiekkapohja hitaan ohjaajan painajainen eli tuhlaan turhaan rahojani maneesikisoihin, koiran vireen kartoittamista eli miten pidän Panu virettä tasaisena pitkinä kisapäivinä. Tässäpä riittää jälleen tekemistä ja pohtimista, kun mennään kohti seuraavia kisoja.

Haussa yhteinen sävel...

2011-04-06T11:42:00.001+03:00

Erilaisten syiden takia, jotka itse tiedostan ja joita yritän kohentaa, Panun ja ohjaajan yhteinen agilityrytmi ja -tempo on hiukan epävireinen. Nyt on tarpeen hengähtää ja ottaa zeniläisen rauhallinen ja tiedostavan virtaava ote agilityradalla. Ongelman ytimet ovat ohjaajan perisynnit hätäisyys, kiire ja huolimattomuus, joka eilisissä harkoissa johti Panun toiseen lentokeinuun ikinäL

Onneksi koira itse ehti jarruttaa keinun päässä, eikä mitään hillitöntä ilmalentoa päässyt tapahtumaan. Sellainen holtiton keinun alastulo kuitenkin. Lentokeinun syynä oli ohjaajan oman liikkeen hallitsemattomuus; käskytin kuten normaalisti ja pysähdyksenkin keinulla, mutta kovassa vauhdissa Panu reagoi paremmin ohjaajan liikkeeseen. Panu ei eilen keinulla reagoinut tai kuullut ohjauksen ääniä hallin kakofoniassa ja omassa vauhtisokeudessaan, siksi ohjaajan liikkeen ja ajoituksen tulisi olla täsmällisempää ja koira olisi pitänyt ottaa haltuun ennen keinua. Keinukammoa ei kuitenkaan jäänyt, vaan Panu menee keinun yhtä reippaasti kuin aina ennenkin.

Toinen ongelmaeste eilisellä radalla oli pussi, johon Panu syöksyi niin kovaa vauhtia, että se sotkeutui pussin kankaaseen ja ulostulo oli yhtä pyristelyä. Meinasin juosta sen päällekin, koska olin jäljessä loppusuoralla.

Hyvääkin löytyy eiliseltä Maritan radalta; putkeen irtoamiset ja menemiset, hyppyjen kierrot ja huomiotani kiinnitti okserin komea ylitys;-)

Kai tämä on kaikki sellaista kovaa koulua ohjaajalle, että kaunista jälkeä ei synny jäniksen selässä, vaan rauhallisesti ja hallitusti viemällä, ohjaamalla ja ajoittamalla.

Kujanjuoksu agiharkoissa

2011-03-30T13:05:00.005+03:00

Vuoksi, että flunssan ja pienen lämpöilyn pitkään piinaama keho ei jaksa ja energiaa ei ole. Kylmetin itseni hyytävän kylmässä harjoitushallissa helmikuun lopulla ja flunssa on siitä lähtien vaivannut; -mitäs en pukenut tarpeeksi lämpimästi tulipalopakkasilla!

Hengästyin eilen radalla heti alkuun ja ohjauksesta ei ollut tietoakaan. Yritin vain pysyä Panun mukana. Ei varmaan ollut kaunista katsottavaa, mutta eilinen harkka meni ohjaajan alavireestä huolimatta suht putkeen: olen tyytyväinen ja iloinen Panun tekemiseen. Pieniä kauneusvirheitä tuli kuitenkin liika kiireen(!!!!!) takia ja kepeille20 vienti oli jälleen arsesta:-/ Toivottavasti kepeistä ei muodostu minulle mitään pullonkaulaa, koska Panu pujottelee upeasti. Tässä on selvästi ryhtiliikkeen paikka ja suunnitelmissa onkin rakentaa kepit mummulan pihamaalle intensiiviharjoittelua varten, kunhan routa sulaa ja kentät viheriöivätJ

Siirtyminen 1-2 luokan harkkoihin on tuonut mukanaan vaikeita ohjauskiemuroita, jotka sinänsä on kivoja mölliryhmän luukuttamisen jälkeen. Allekirjoittanut ei ole tunnetusti kovin juoksuvoimainen, joten kiemurakuviot ja koiran irtaantumisharkat on tervetullutta. Ja töitä kimurantit radat vaatii henkisestikin, sekä ohjaajalta että koiralta, keskittyminen on entistä intensiivisempää ja tiiviimpää.

Alla mukaelma agiope Maritan eiliseltä radalta, jossa oli haastavia pimeitä putkikulmia ja joihin Panu sujahteli kiitettävän innokkaasti. Sain taannoiselta Caron ja Hanskin koulutukselta hyvän vinkin koiran putkeen viemiseen; jos mahdollista, ja jos ehtii, liiku itse aina hiukkasen putken sisään menon ohi, jolla varmistetaan koiran putkeen meneminen. Tämä oli upea vinkki sellaiselle ohjaajaherkälle koiralle kuin Panu, joka enemmän kuin herkästi kääntyy ohjaajan mukaan, jos se hiukankin näkee liikkeen kääntyvän toisaalle. Uskon, että tällä ohjeella Panun putkeen irtoamiset herkistyy vähitellen niin, että se ei tarvitse lopulta varmistelun varmisteluja yli putken suun;-)

Kepit14 meni vauhdikkaan hienosti, kun ehdin vetämään kuonosta pujottelun alkuun. Sen sijaan hyppy19:ltä kepeille20 vienti ei onnannut yhtään. En ohjannut lainkaan ja Panu tuli liikkeen mukana kepeistä ohi. Lisäksi ohjaava käsi osoitti liian ylös ja minne sattuu, joten ei ihme että Panu ei bongannut keppejä. Lähitulevaisuuden ensisijaisena tavoitteena on siis parantaa ja edistää Panun keppihakuisuutta. Myös keppikulmien vaikeuttaminen on yksi harjoittelun kohde.

Kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta kisajalat on levottomat ja pari agikisaa on jo suunnitelmissa lähitulevaisuudessaJ

PS: Pituus18 on väärään suuntaan.

Pitkästä aikaa kisaradalla

2011-03-27T12:24:00.003+03:00

Olemme edellisen kerran kisanneen Panun kanssa agilitykisassa syyskuussa 2009 ja pitkän tauon jälkeen palasimme kisaradoille lauantaina OKKn kisoissa Haukiputaalla. Marjo Heinon radat olivat kivasti virtaavia ja nopeita ratoja. Huomiotani kiinnittivät kuitenkin tiukat ihanneajat ja (meille) vaikeat kepeille viennit.

Kilpailu pitkän tauon jälkeen jännitti taas kovasti (milloin allekirjoittanutta ei kisaaminen jännittäisi:o) ja se tuntui ja näkyi B-kisan agiradan ohjauksessa jälleen liikana kiireenä ja hätäilynä. Panu teki hienon 2on2offin puomilla, mutta aalla se hyppäsi käskystä huolimatta kontaktilta alas. Liekö etupäässä jälleen lihaskireyttä, jonka takia 2on2off tuntuu koirasta epämiellyttävältä?! Radan loppupuolen takaa kierrossa jätin liikakiireen takia Panun selän taakse ja se livahti perääni hyppyjen välistä; milloinkahan sitä oppii olemaan jättämättä koiraa selän taakse. Hohhoijaa, kysyn vaan:/

Agiradan filkasta näkyy myös, että en ohjannut Panua ollenkaan kepeille. Muistan kyllä käskyttäneeni, mutta en näköjään ohjannut yhtään. Olen erittäin epävarma vaikeammista kepeille vienneistä ja vaikeammista keppikulmista. En oikeastaan vielä tiedä, miten Panun pitäisi ohjata kepeille ja miten se parhaiten toimii??!! Lisäksi emme ole tauon jälkeen ehtineet vielä harjoitella kovinkaan paljon itsenäisiä kepeille menoja. Pujottelu itsessään sujuu Panulta vauhdikkaasti. B-kisan agilityradalta tuloksena vitosen kieltovirhe hypyltä sekä yliaikaa. Keppien edessä pyörähtelystä ei tuomari antanut virhettä, koska koira ei ylittänyt esteen aloituslinjaa.

C-kisan hyppyrata alkoi putkihässäkällä, jossa täytyi olla tarkkana oman liikkumisen kanssa ja ylläpitää virtausta koiran suhteen. Jos olisin töksähdellyt ja syöksyillyt päin ja liian lähelle putkia, olisi rata varmaan hajonnut heti alussa kieltäytymisten sumaan. Nyt se sujui mallikkaasti. Hyppyjen takakierron jälkeen oli pimeähkö putkikulma, jossa käytin hiukan vastakkaista kättä ja jossa parempi ratkaisu olisi ollut vain yksinkertaisesti pitää koiran puoleista ohjausta yllä. Nyt vastakkainen käsi aiheutti hiukan hämmennystä Panussa ja se kiepsahti kerran ympäri, ennen kuin onneksi sujahti putkeen. Loppuosan kepeille vienti oli jälleen epävarma, hidas ja epäröivä. Pa meni lopulta kuitenkin kiltisti kepeille jossa pieni psst auttoi orientoitumisessa ja pujottelu sujui Panumaiseen tapaan sulavasti. C-kisan hyppyradan tuloksena 0-rata, ajalla –3,48 sekä noususerti medi 2-luokkaan:)

Kiitos vielä Niemelän Samulle, joka kuvasi radat ja ne on katsottavissa täällä .

Lauantaina aloittivat kisauransa parivaljakko Miina ja Pessi. B-kisan agilityradalta tuli heti alkuun Miinalta arviointivirhe puomiin nähden, josta tuloksena hylkäys. Jatkon hyppyosuudet hienosti. Radan loppuosan pujottelun alussa pientä sählinkiä, mutta loppujen lopuksi kepit onnistui mainiosti. C-kisan hyppyrata meni koirakolta virtaavan hienosti, mutta jälleen loppuosan pujottelu sakotti koirakkoa niin, että radan tuloksena 15. Kaiken kaikkiaan onnistunut kisauran avaus Miinalta ja Pessiltä; meno oli kivan ja virtaavan näköistä ja Pessi kuuntelee hyvin ohjausta. Miinalle jäi sopivasti hampaankoloon siten, että uutta kisaa alettiin suunnittelemaan heti kohta kisakorkkauksen jälkeen;)

Pessi on P-poikien välisissä kilpajuoksuissa ylivoimaisesti nopein ja ketterin shelttijannu, joten huimaa vauhtia on odotettavissa myös agiradoilla, kunhan koirakko viilaa kepit ja keinun kuntoon sekä keräävät hiukkasen vielä itsevarmuutta ja kisakokemustaJ

Minitiimin Quite A Fellow 'Panu' SERT siirto MEDI 2 lk, 26.3.2011

Hätähousun tunnustukset

2011-03-22T14:55:00.002+02:00

Puolentoistavuoden tauon jälkeen, olemme siis palautelleet alkuvuoden rataharjoituksia mieleemme ja käyneet läpi kontakteja ja keppejä mölliryhmässä. Eilen sitten hypättiin Panun kanssa mölliryhmästä omaan ryhmäämme 1-2 luokkalaisten porukkaan. Ei silti, työmaata on vielä, sillä eihän agilityssä olla valmiita tai täysinoppineita koskaan, mikä lienee yksi lajin suurimmista viehätyksistä. Loputon mahdollisuus oppia ja tulla paremmaksi sekä hioa yhteistyötä koiran kanssa.

Eilinen rata oli suhteellisen haastava hyppäys mölliryhmän luukuttamisesta siivekkeen kiertoihin, vaikeisiin keppikulmiin ja putki-puomi –ansoihin. Mielessäni oli rataantutustumisessa ne erinomaiset neuvot ja vinkit, joita sain Caron ja Hanskin taannoisella agikoulutuksessa OKKlla; varsinkin hartioiden suunnasta, käsien käytöstä ja ennakoivista valsseista. Tarttuu sitä jotain vielä vanhankin takkiin;-)

Rata meni hienosti kepeille18, missä unohdin täysin ohjaussuunnitelman ja kosahdimme umpikulmaan. Äänekästä ja turhautunutta noottia sateli karvakorvalta ohjaajalle keppien ohjauskohelluksesta ja syystäkin:-/ Ei muuta kuin syvään hengitystä ja rauhoittumista ja otettiin kepit huolella ja siitä rata loppuun. Muistaakseni yksi rima putosi myös matkalla, taisi olla hyppy9, jossa käänsin liian nopeasti ja rajusti jo putkeen päin. Panu on alkuvuoden hypännyt 25 sentistä ja eilen nostettiin 40:een senttiin, jolla ennakoidaan tulevan viikonlopun kisoja!! J

Kaiken kakkiaan olen todella iloinen ja onnellinen Panun agimenosta; vaikka se on höyrypäinen kuumakalle, se seuraa ja kuuntelee radalla kuuliaisesti ohjausta<3

Toisaalta olen omalta osaltani erittäin tyytymätön turhaan kiireeseen, hätäilyyn ja yliyrittämiseen?! Se on varmaan luonnejuttu, että on vaikea toimia harkitun kylmäpäisesti ja kaikki ohjakset hyppysissä tilanteessa kuin tilanteessa. Siinä on allekirjoittaneelle kasvun paikkaa.

Mukavan tiukasti estehakuinen:)

2011-03-09T11:27:00.002+02:00

Tiistain agirata oli vauhtirata parhaasta päästä, jossa kuitenkin aa ja kepit rytmittivät etenemistä. Alla mukaelma radasta, jossa Panu irtosi mahtavasti putkiin ja hypylle8, jossa vaiheessa ohjaaja oli jo tietysti jäänyt jälkeen vauhtijannusta;-) Vauhdista huolimatta Panu on yleensä ottaen aina kääntynyt tiiviisti ja pienesti kulmissa ja niin nytkin hyppyjen taakaakierrot sujuivat erinomaisesti. Lisäksi täytyy sanoa, että Panun estehakuisuus on parantunut huomattavasti sitten alkuaikojen, jolloin se pyrki ennemmin paimentamaan ohjaajaa, kuin hakeutumaan esteille.

Aalla en kuitenkaan saanut yhtään 2on2offia onnistumaan??!! Panu hyppäsi ’alas’ –käskystä ja ’painostuksesta’ huolimatta kontaktilta maahan;-/ Yksi sinnepäin kontakti onnistui, mutta siinäkin shelttijannu tuli maahan asti, eikä tehnyt varsinaista kontaktia. Tiedän, että kontaktit ovat ikuisuusprojekti, mutta tässä vaiheessa pakko palata hetkeksi alkeisiin ja otetaan hihnalla sekä parilla namikupilla tukiopetusta. Toisaalta, eiliset keinun 2on2offit onnistuivat mainiosti, jossa naksuttelin ohikävelyjä ja puolen vaihtoja. Radalla kontaktit ovat mitä ilmeisimmin niiiin eri asia kuin yksikseen tehtyinä…

Hyppy11 ja avokulma kepeille meni ensin oikein, mutta ohjaaja töpeksi jatkon hätäilemällä ohjauksen kanssa. Toinen huolellisempi ohjaus tuotti onnistuneen yhdistelmänJ Tässä on tarkan mietiskelyn paikka ohjauksen suhteen; ajoitus, rytmi ja tempo täytyy ylläpitää koko ajan, muuten Panu herkästi heittää pujottelun kesken. Ja se pieni sihaus ennen keppejä auttaa Panua orientoitumaan hienosti pujotteluun.

Kaiken kaikkiaan onnistunut ja hyvän tuulen agilitytunti. Panu höyrysi jälleen innostuneesti radan sivulla, joten otettiin tottista rauhoittaviksi ja ylläpidettiin yhteistä säveltä.

Tulevana viikonloppuna tiedossa agiliitelyä tuutin täydeltä Panun kanssa, kun Torkk:in upeat agiohjaajat Carolina ja Hanna-Leena saapuvat OKK:lle kurssin pitoonJ

Kylmää kyytiä tokohallilla

2011-02-25T10:57:00.001+02:00

Halli ei edelleenkään ollut saanut menovettä lämmitykseen eiliseen tokotuntiin mennessä. Olin onneksi pukeutunut paukkupakkasiin, joka tuntui olevan enemmän kuin tarpeen hyytävässä hallissa. Eniten palelsivat näpit, kun piti välilllä ottaa kinnas pois kädestä Panun palkkaamista varten…:/

Saimme ruhtinaallisesti koko hallin käyttöömme ja toiselle puolelle osoitettiin puuhapisteet; yksi noutoja, yksi perusasentoja ja yksi kaukoja varten. Toisella puolella oli evl:n idioottirinki.

Aloitimme noudolla, jossa Panun vire oli erityisen motivoitunut ja keskittynyt. Se nouti kapulaa täsmällisesti ilman mitään haahuiluja tai tuumailuja. Tällä kertaa tuli pieni askel noudossa eteenpäin siinä mielessä, että minun ei tarvitse käskyttää ’odota’ ennen kapulan heittoa, vaan Panu odotti kiltisti käskyäJ Tosin ylivireinen inkuna oli jälleen kiusanamme, kun Panu meni kapulalle. Ratkaisin inkunaongelmaa niin, että otimme askeleen taaksepäin alkeiset –noutoon tms, eli jätin Panun istumaan ja asetin kapulan muutaman metrin päähän siitä ja liikuin itse odottamaan noin 10 metrin päähän. Tällä noutotavalla harkattiin inkumattomuutta;) Taitaa tuo kapulan heitto kuumentaa tunteita liiaksi! Eli kaikenlainen risujen ja keppien heittely on nyt lenkilläkin pannassa, jotta saadaan ylimääräistä kiihtymystä purettua liittyen kapuloiden heittelyyn.

Perusasento on kovasti hakusessa tällä hetkellä, nyt kun rupesin vaatimaan tasan tiettyä paikkaa. Annoin reilusti käsiapua perusasennon löytämisessä ja naksuttelin palkaksi. Tähänkin kyllä tarvitaan enemmän olohuone harjoitusta, kuin nykyinen kerran viikossa tokohallilla:-/

Kaukot tehtiin toko-ope Nean liikkuroidessa. Siirryin noin kolmen metrin päähän Panusta. Kokeessa matka on/onko noin 15 metriä?! Ei mennyt pöllömmästi; Panu pysyi siirroissa paikoillaan ja reagoi hyvin käskyihin. Maatameno saisi olla nopeampi; mutta tämäkin on ikuisuusprojektimme tokossa, yksi niistä. Kotikeittiössä maatameno tulee salamana, mutta hallilla Panu on hiukan epävarmempi. Eilen vaikuttivat varmasti lattian kylmyys ja tiedän, että Panu menee vastahakoisemmin maata, kun on vieraita koiria irtaallaan lähistöllä:o

Erikoisvoittajaluokan idioottirinki oli ihan hauska liike; sovin toko-ope Pian kanssa, että teen pelkästään liikkeestä seisomista. Alun pienen lähtösekoilun jälkeen pääsimme liikkeellekin, mutta Panu seuruu oli summittaista ja se jäi joka kertaa viiveellä seisomaan, -jos jäiL Lisäksi se on tottunut siihen, että käyn sen takana vain koiran oikealta puolelta ja nyt kun menin vasemmalta puolelta, kääntyi se joka kerta poikittain katsomaan perääni. Hohhoijaa; harjoittelun puutetta tässäkin ja olohuonesulkeiset kutsuvat. Liikkeestä seisominen on saatava säpäkämmäksi ja varmemmaksi, vaikka itse tekisin kärrynpyöriä Panun ympärillä.

Viimeisenä lämpimiksemme luoksetuloja. Tässäkin seisominen tapahtui, sanoisinko reilulla viiveellä. Laitoin Pian neuvosta takapalkan, jos se tekisi pysähdyksestä terävämmän, mutta ainakaan eilen se ei vielä tehonnut tai toiminut toivotulla tavalla.

Emmätiiä, tokomotivaationi ailahtelee. Nyt kun harjoittelemme jälleen agilityä, tuntuu kuin se veisi mukanaan kuin suuri luonnonvoima.

Pieni pssst ja jo taipui;)

2011-02-23T11:53:00.003+02:00

Pienen pakkastauon jälkeen suunnistimme tiistaina jälleen OKKn hallille agilitytunnille, keppisulkeisiin ja tekniikkaharjoitukseen. Hallissa oli lämmitysöljyn loppumisen myötä reilusti pakkasasteita ja kylmä kävi vanhan luihin ja ytimiin. Panu oli lämmitelty kunnolla reilussa pakkaskelissä ja kylmässä hallissakin pidin shelttijannua koko ajan liikkeessä.

Kertailtiin ensin kontakteja puomilla naksun kanssa ja sain samalla purettua Panun höyrypäistä innokkuutta. Kontaktit sujuivat hienosti vanhasta muistista, tosin Panu ei pitkä tauon jälkeen vielä kestä ohjaajan kovin lennokkaita ohijuoksuja tai persjättöjä, mutta sellaisia hillittyjä jättöjä ja puolen vaihtoja kuitenkin. -Kertaillaan kertaillaan.

Agiope Annika oli rakentanut hyppyneliön, jossa välissä putkeen irtoamisia. Tehtiin ensin takaakiertoja pari kierrosta ja sitten välistävetoja muutama kierrosta. Ei jäänyt paljon petrattavaa<3 Panu toimi kuin unelma; kaarrokset ja kääntymiset oli unelmatiukkoja sekä putkeen irtoamiset hienoja ja nopeita. Panu on erittäin ohjaajaherkkä koira ja mun täytyy varoa käsien levittelyä. Lilli antoi anteeksi käsien ylilaajoja ohjauskaaria ja seurasi tarkemmin vartalon suuntaa, mutta Panu on tarkka poika varsinkin käsien levittelystä ja kumartelustakin. Lisäksi Annika ohjeisti pidempää käden saattoa putkeen, jotta ei tule turhia kieltäytymisiä liian lyhyestä saatosta.

Agiope Katin kanssa katsottiin Panun keppejä, jossa ongelma on lähinnä avoin keppikulma. Kati analysoi mun kepeille lähettämistä tarkalla silmällä ja sieltähän ne kompastuskivet löytyivät. Ohjaan avokulmalla Panua väärin eli käden tulee pysyä alhaalla ja käden liike suoraan eteenpäin, yhtään sivuliikettä ei sallita. Panun avokulmassa on myös ongelmana suuri vauhti, jonka johdosta se ei ehdi/taivu toiseen väliin. Tähän löytyi hyvä ratkaisu; käskyn jälkeen pieni sihinä, niin Panu osasi hiukan himmata vauhtia ja pääsi siten hyvin kepittelyn rytmiin.

Keppien suorituksen itsenäisyyttä, varmuutta ja eteenpäin menon hurmaa varmennettiin nakkitargetilla, johon Perso yrittin ekalla kerralla karata kesken keppien (tunnen niin koirani…;-).

Lunastin agilitylisenssin tälle vuodelle, jos tästä nyt piakkoin kilpailemaankin ennen kuin nilkat paukkuvat lopullisesti rikki!

Ohjaaja petti avokulmalla

2011-02-09T13:16:00.002+02:00

Tiesin ennakkoon, että kepit ei tule sujumaan halutulla tavalla, kun eilinen suoritusvuoromme tuli heti toisena koirakkona. Toisaalta agilityradalle tulisi a-i-n-a lähteä avoimin mielin sekä keho täynnä energiaa ja tahtoa. Keppien avokulma on ennenkin ollut kummituksemme, joten en voinut ennakkoaavistuksilleni mitään…:-/

Panu on niin kiihkeä ja tulinen agilityradalla, että se tarvitsee tasauttavia ja energiaa purkavia harjoituksia ennen varsinaista harjoitusta ja suoritusta. Agilityesteiden näkeminen ja muiden koirakoiden suoritukset radalla kuumentavat Panua niin, että se ei kuule eikä näe ohjausta, eikä se voi itselleen mitään. Voisinhan tietysti väsyttää sen kahden tunnin lämmittelylenkillä ja pitää sotilaallista kuria sille agilitykentällä, mutta parempi on purkaa energiaa ennen varsinaista suoritusta pieniin hyppyharjoituksiin, keppeihin ja kontaktiharjoituksiinJ

Eilen ei siis ehditty tehdä valmistelevia harjoituksia ja se näkyi radalla vauhtisokeutena kepeillä. Tosin hypyt, putkeen irtoaminen ja rengas menivät vauhdikkaasti. Yleensä ottaen pitkä harjoittelutauko näkyi koirakon ohjaajan ongelmana ehtiä nopeamman puoliskon rytmiin. -Lillin temperamentti oli niin paljon tasaisempi ja rauhallisempi…;-)

Alla mukaelma eilisestä ongelmakohdasta; myös puomin kontakti oli hiukan hakusessa. Käskytykseni ajoitus oli pielessä ja Panu jäi liian ylös. En ole tästä kuitenkaan huolissani, sillä tarvitaan vain kertausta ja naksutin harjoituksia, niin uskon että kontakteista jälleen hyvä tulee. Kontaktien pysähdykset ovat meille elintärkeitä ohjauksellisesti, koska saan seisahduksilla etulyöntiasemaa nopeaan Panuun nähden. Olen pikkutarkka kontakteilla ja tavoitteena on satavarmat kontaktit Panulle!

Ajatus oli ensin valssata hypyn jälkeen ja siitä ohjaus kepeille; ei toiminut, käteni oli liian ylhäällä ja Panu oli jo ylittänyt seuraavan hypyn, kun rupesin ’tässättelemään’ sille:-/ Sitten toko-ope Annikan ohjeen mukaan yritin kääntyä ennen hyppyä ja ohjata Panun ikään kuin ’niistolla’ yli hypyn, ei toiminut, Panu oli jälleen jo seuraavalla hypyllä, kun ohjaaja jäi seisoskelemaan paikoilleen. Seuraavalla ’niisto’ –yrityksellä, sain sen kohti ohjaajaa eikä hypylle. Sitten mietin myös, että olisiko ’kierrä’ tässä yhteydessä epälooginen käsky?! Johtopäätös oli, että olisi.

’Paras’ suoritus saatiin sittenkin valssaamalla, tosin Panu ehti kuitenkin kaartamaan aika kauas hypyn jälkeen. Myös itse keppien suoritusvarmuus oli hiukan epävarma. Kyllähän Panu kepit tekee, mutta tauon jälkeen tarvitaan lisää vauhtia, varmuutta ja paljon eri lähtökulmien harjoituksia. Ohjaukseni kepeille mietityttää myös, Panun vienti kepeille täytyy olla hillitty ja hyvin ajoitettu, myös vartalon suunta täytyy aina miettiä tarkoin. Panu juoksee helposti toiseen väliin tai ohi keppien…ei ole helppoa ei, mutta periksi ei anneta;-)

Ensi viikolla on luvassa lisää keppiharjoituksia, joten odotamme innolla seuraavaa agilitytuntia.

Pakittava tokopantteri:)

2011-02-04T18:57:00.002+02:00

Taivalsimme läpi tuulen ja tuiskun torstaiselle tokotunnille. Näkyvyys oli noin kaksi metriä auton keulasta ja ei nyt ihan hengellä leikitty, mutta tarkkana sai olla kuin porkkana, että pysyi oikealla ajokaistalla. Kelistä huolimatta koko tokopoppoomme, noin kuusi-seitsemän(?) koirakkoa, oli talven vaaroja uhmaten päättänyt lähteä harjoittelemaan tottelevaisuutta sessensä kanssaJ

Tein paikallamakuun kolmeminuuttisena, vajaan kymmenen metrin päästä Panusta. Sen vire oli rauhallisempi kuin viikko sitten, mutta silti se ei alussa rauhoittunut perusasentoon, vaan lähti heti pyörimään, kun silmäni vältti. Käskytin sivulle ’odota’ käskyllä ja se meni ensimmäisellä maata. Oli ensi alkuun suhteellisen rauhallinen rivissä, huolimatta levottomista kavereista, ovien aukomisista ja ohjaajien kävelyistä edes takaisin. Kahden minuutin kohdalla rupesi kuulumaan piippausta, johon sihahdin käskevästi. Seuraavana kuono hamusi ympäriinsä, ja siihenkin jouduin sihisemään komentavasti. Lisäksi Panu ennakoi perusasentoon nousun ennen käskyä, mutta hyvää oli se, että ei noussut seisomaan, kuten edellisellä viikolla kun ohjaaja lähestyi! Aika persnettoa koko liike kuitenkin!

Huoh; miten saan paikallamakuusta mielekkäämmän ja rauhallisemman?! Täytyykö avoimen paikallolon aloittelujen ja tunnustelujen mennä vielä askel taaksepäin ja ottaa liikettä lyhyempänä?! Panun tuntien, en enää lähde sitä palkkailemaan paikallaolosta kesken liikkeen, koska tiedän, että palkkaaminen ja namit sekoittaa sen persoja pasmoja ennestään. Tarvitaanko enemmän kertausta olohuoneessa?!

Luoksetulossa lämmittelin lyhyehköllä matkalla sekä stopilla että perusasentoon tuloilla. Toko-open kanssa tehtiin ensimmäistä kertaa avon luoksetulo liikkuroituna ja hallin pituudelta; olisiko ollut noin 30 metriä?! Ensimmäisellä kerralla käytin ääntä ja käsiapua, johon Panu reagoi suhteellisen hitaasti ja pysähtymiskäskyn jälkeinen luoksetulo oli epävarma, joten hoputtelin sitä perusasentoon! Tämä oli siis ensimäinen kerta kun stopin jälkeen käskytin vielä perusasentoon, joten siihen nähden olin ihan tyytyväinen….J Sitten kokeiltiin luoksetuloa pelkän käsiavun kanssa, joka oli yllätys yllätys, parempi kuin äänen ja käsiavun kanssa. Toko-ope Pian kanssa puhuttiin (agility)sheltin herkkyydestä kehon liikkeille ja tässä liikkeessä se todennettiin paikkansa pitäväksiJ Eli nyt on tarkan harkinnan paikka ja vaatinee vielä kokeiluja; kumpi on luoksetulon loppupeleissä parempi ääni vai käsiapu? Yhdessähän niitä ei saa kokeessa käyttää;-o

Panu noutaa hienosti; olen todella iloinen ja tyytyväinen, että olen osannut opettaa sen noutamaan. Kiitos tietysti kaikkien OKK:n toko-opettajiemme, jotka ovat opastaneet meidät noudon alkuun. Pyryhän ei koskaan ruvennut millekään noutokapulan kanssa; risuja ja keppejä pikkujätti kyllä kantelee;-) Noudon opettelussa on vireemme lyönyt vain jossakin kohtaa yli, koska Panu on ruvennut inkumaan kapulaa noutaessaan.En ole tästä kuitenkaan huolissani, sillä saimme eilen hienoja liikkeitä aikaiseksi ilman inkumistakin<3

Tokotunnin lopuksi humputtelimme häiriöseuruuta porukalla ja Panukin intoontui hienoon kontaktiin. Olen ollut huomaavinani, että Panun kontaktin terästäytymiseen menee yleensä pieni tovi. Nyt täytyy ohjaajan vain oivaltaa, miten se kontakti löytyisi heti kun liike alkaa...

Pisteenä pirteälle tokosessiolle oli Panu Pantterin hoksaus, että taaksekinpäin voi kävelläJ

AgiPanu baanalla jälleen:)

2011-02-02T12:38:00.002+02:00

Ajelin jännityksen- ja pelonsekaisin tuntein tiistai-iltaiselle agilitytunnille OKK –hallille. Ei sen takia, että miten meillä Panun kanssa menisi ohjauksellisesti, vaan sen takia miten jalkani kestävät:-/

Oikea kantapääni kipeytyi pahasti viime lokakuussa ja se on vaivannut ihan näihin päiviin saakka, nyt vain kipu on siedettävä ja jalalla voi kävellä suhteellisen normaalisti. Ja en enää malta odottaa pidempään jalan paranemista, sillä tiedän ja tunnen että jalka ei palaudu enää ennalleen vaan tulee tästä eteenpäin aina vaivaamaan enemmän tai vähemmän. Eläkeläisenä edettäneen todnäk rollaattorilla, mutta nyt juostaan agilityradoilla;-)

Olemme Panun kanssa olleet pakotettuja kaiken kaikkiaan puolentoistavuoden agitauolle erinäisten vammojen takia; ensin koirakon nelijalkaisen ja sittemmin siis kaksijalkaisen jalkavaivojen takia. Tauon aikana minulla oli tosin lainakoira, Pyryn sisko Lilli, jonka kanssa saimme kaksi luvaa medi1:ssä viime kesänäJ Ajattelen Lilua lämmöllä, meillä todella synkkaa sen kanssa:)

Panun eilinen rata oli ykkösluokan agilityrata, jossa kontaktit rytmittivät kivasti menoa. Pieniä ohjauksellisia ysköksiä tuli aluksi selän kääntämisen, kumartelun ja kiilaamisen seurauksena, mutta sitten saatiin juonen päästä kiinni ja Panu eteni entiseen malliin, -kuin unelma<3

Panun liikkuminen ei ollut alkuaikojen kaltaista rajua ryntäämistä, vaan koiran ikä, kokemus ja koirakon yleinen yhteenhitsautuminen on tuonut ohjaukseen ja liikkumiseen yhteistä dynamiikkaa ja synergiaa. Shelttimäiseen tapaan Panu on kuitenkin erittäin herkkä ohjauksellisille nyansseille, toisin sanoen ohjausmokille, joten sen kanssa saa olla kieli keskellä suuta noin vartalon suunnan, käsien heiluttamisen ja käskytyksen ajoituksen kanssa.

Kontaktit oli hienosti tallella Panun kovalevyllä, samoin kepit, suoraan putkeen irtoaminen ja siivekkeen kierrot. Tästä on hyvä aloittaa agilitykevät. Menemme harjoitus kerrallaan ja katsomme, miten ohjaajan jalat kantaa ja koiran tassut lentääJ

Takapakkia tokossa

2011-01-28T11:21:00.003+02:00

Jo hallille ajellessa tuntui, että on henkinen pakki päällä; väsynyt olo ja koiran motivoiminen tottelevaisuuteen tuntui vaivalloiselta:-/ Päivän istuminen sosiaaliturvan luennolla oli imenyt henkistä kapasiteettia ja siinä mielentilassa jaksanut ajatella, että toko voisi olla virkistävää vaihtelua ja ajatusten nollausta:o

Aloitettiin paikallamakuulla evl –tyyliin, eli jokaiselle koirakolle annettiin vapautuskäsky erikseen liikkeen lopussa. Panu oli levoton, piippaileva ja poissaoleva, ihan kuin ohaaja itsekin. Tokossa ei saisi ennakoida tulevaa, mutta Panun olotila enteili todella huonoa paikallamakuuta ajatellen. En edes yrittänyt avo-liikettä, vaan tehtiin 3 minsan alo-liike. Panu pyöriskeli levottomasti jaloissa ennen kuin asettui perusasentoon. Meni ensimmäisellä maata ja siirryin riviin muiden kanssa. Ensimmäisten hetkien aikana Panu ikään kuin nytkähti eteenpäin, mutta ei sittenkään noussut paikoiltaan. Huh ja huoh! Kaunis koiranpää pyöri levottomasti ja kuikuili ympäriinsä muita koiria ja hajuja. Katsoin Panua tiiviisti silmiin ja se rauhoittui liikkeen loppua kohden.

Niitti eilisen liikkeen tärviölle menemiseen oli sitten viereisen koiran ohjaaja, joka kävi kesken liikkeen palkkaamassa koiraansa; käveli käsi taskussa Panun ohitse koiransa luo ja palasi takaisin riviin. Tunsin kuinka Person kuonon hajusolut työskentelivät ankarasti…pysyi kuitenkin vielä paikoillaan tässä vaiheessa. Kolme minuuttia täyttyi ja liikahdin kohti Panua, joka siinä samassa nousi seisomaan ja liikahti eteenpäin:( Ttukeletana!

Panun paikalla makuussa, hallilla, täytyy ottaa nyt askel taaksepäin. Lisäksi sen muiden koirien namien ja palkkaamisen häiriönsietokykyä tulee työstää! Ajattelin, että kotona jatketaan kuitenkin paikallamakuuta avo-tyyliin, mutta hallilla joudutaan helpottamaan liikettä toistaiseksi.

Päivän pääteemana oli ruutu, jonka esittely meni minulta ohi, enkä huomannut että koko liikettä esiteltiin. Poissaoleva mikä poissaoleva. Ennen ruutua otettiin Panun kanssa noutoa, joka sujuu jo aika mukavasti. Panun virettä täytyy kuitenkin säätää, sillä yli-innokas noutaja on ruvennut haukahtelemaan noutokapulaa hakiessaan;-)

Ruutuun otettiin namikupilla lähetyksiä noin 25 metristä, irtosi sukkana, mutta ruudussa palkkauksen jälkeistä elämää täytyy vielä miettiä, että miten eteenpäin….?! Noh, en aio ottaa ruudusta paineita, liike ei ole meille ajankohtainen vielä pitkään aikaan, jos koskaan…

Tunnin lopuksi hiottiin hyppyä, jossa suurin ongelma on Panu ehdollistuminen seisomaan kuono hypyn yli kärkkien:/ Aloitin helpommasta päästä eli ensin työstettiin sitä, että Panu kuuntelisi u-u-t-t-a käskyä hyppäämisen jälkeen, eikä automaattisesti seiso hypyllä. Jannu oli kummissaan, kun namia ei tippunutkaan seisomisesta ja maata menoista sekä yleisestä jojoilusta. Hypyn jälkeen annoin sille aikaa kääntyä ja kuunnella. Sanoin selvästi ja hitaasti ’istu’ ja niin tipahti karvapylly hallin lattialle<3 Ja kun jää oli murrettu, istuminen rupesi sujumaan kuin tanssi;-)

Mutta se etäisyys…me ei ikinä saada toimivaa avo-hyppyä aikaiseksi ennen kuin saan Panun hilattua kauemmaksi hypystä. Pieni pähkäilytuokio toko-ope Nean kanssa kosketusalustasta ja muistakin vaihtoehdoista tuotti mielestäni parhaan vaihtoehdon nimenomaan Panulle eli sen, että heitän kannellisen namirasian kauas hypyn taakse, jotta saan sen olemassa olevat ehdollistumiset tehokkaasti ’purettua’ ja rakennettua uudella tavalla.

Runsaasti läksyjä

2011-01-17T12:38:00.004+02:00

Saimme Ojalan Jennin ensimmäisen tokotunnin seurauksena sunnuntaina Activella. Kevään kuuden kerran tukiopetustunneiltamme toivoin Jenniltä ohjausta ylempien liikkeiden opetteluun, koska tähän saakka olen vuosikausia harjoitellut alokas luokan liikkeitä ja ylempien luokkien tokoliikkeet ovat aika hepreaa. En myöskään ole mikään über-lahjakas tai taitava koirakuiskaaja, joka osaa tuosta vain ja sormia napsauttamalla opettaa koiralleen liikkeen kun liikkeen;-) Koiran tottelevaisuuskoulutus on täynnä pieniä nyansseja, joita ei tyhmempi tajua ja täytyy olla joku kokeneempi osoittamaan omia virheitä ja turhia maneereja sekä väärää asennetta. Minut täytyy kouluttaa opettamaan tokoliikkeitä koiralleni!

Tunnin pääteema oli seuruu ja virittelyssä Panun kontakti oli mitä mainioin ja se oli innokas sekä motivoitunut seuraaja. Suoritus laski kuitenkin kuin lehmän häntä Jennin katselmuksessa, koska ohjaajan jännitys ja yliyrittäminen heijastui välittömästi koiran suoritukseen. Meidän seuruun kipupisteitä ovat ohjaajan väärä asenne liikkeeseen, toko-ope Jenni ei tästä suorin sanoin huomauttanut, mutta näin ymmärsin ja väärältä se tuntuikin, koska loppupeleissä menetin pahasti Panun kontaktin ja loppuasentokin jäi kovin väljäksi…:/

Tunnin lopuksi luotiin tiivistä tunnelmaa viiden koirakon kesken hallin nurkassa; eli häiriöharjoitusta parhaimmasta päästä. Maata menoja ja paikalla makuuta noin metrin puolentoista välein. Panun maata menon nopeudessa on hiukan toivomisen varaa, perusasentoon nousu on sen sijaan nopsa.

Suoraa perusasentoa viilataan ja eilen tulikin noottia perusasennon vinoudesta, -tukistus ohjaajalle huolimattomuudesta! Paikalla makuussa pysyi, kunnes viereisen ohjaajan namipussin äänekäs rapistelu kävi ylivoimaiseksi Panun häiriönsietokyvylle ja Perso yritti osingoille. Onneksi olin vieressä ja sain rysän päältä kiinni. Paikalla makuu uusiksi ja minulta ehkä liian tiukka ja vihainenkin ’odota’, -mutta Panun pää kestää sen ja nyt pysyi, kun kävin piilossa.

Täytyy vielä todeta, että otin Panun alusta alkaen haltuun eri ilmeellä, kuin torstain tokotunnilla. Koska olimme ihka ensimmäistä kertaa Activen hallilla Martinniemessä, kiersimme ensin rakennuksen Panu sievästi vierellä ja mentiin sisälle mamma ensin ja Panu siivelsi jälkijunassa. Istui kiltisti eteisessä, kun riisuin takkini ja piponi naulaan. Sitten sisälle halliin mamma ensin ja Panu hillitysti perässä kylkimyyryä.Hallittu entrée ehkäisi turhaa piippailua ja sinkoilua sinne tänne. Eikä the Häntäkään uhonnut kellekään, ei edes jack russeli Aleksanterille, joka oli emäntineen ennen meitä eteisessä sekä tullessa että lähtiessä…<3

Ja ne kotiläksyt; kontaktin harjoittelu, taaksepäin kävely, suoraa perusasentoa. Tässä on iltapuhdetta tulevaksi :)

Kuriton mamman mussukka

2011-01-14T13:13:00.003+02:00

Panu aloitteli tokokevättä eilen Virpiniemen halliharkoissa. Toivottavasti hyvät lukijat ymmärrätte otsikon piilomerkityksen, sillä mussukan mamma ei ollut omistajana ja ohjaajana tehtäviensä tasalla, vaan antoi mussukalleen ihan liikaa ohjaksia sekä tilaisuuden ja mahdollisuuden jälleen haahuilla ja kulkea kuono pitkin hallin lattoita. Se ei sinänsä tuhonnut tokotunnin antia, mutta jätti mammaan itseensä pettymyksen tunteen ja tarpeen tehdä pomon kurinpidollisen ryhtiliikkeen tulevia tunteja silmällä pitäen ja muutenkin…;-)

Paikalla makuuta ajatellen Panu oli tauon jälkeen yliampuvan intopiukeessa tilassa ja sinkoili ympäriinsä piippaillen. Vuodenvaihteen tauon aikana, joka on venynyt siis noin neljään viikkoon, ei olla tehty juuri mitään satunnaisia ’istu’, ’odota’ ja ’maata’ lukuun ottamatta. Siksi päätin ottaa paikalla makuun vain kahtena minuuttina. Panu jojoili maata menossa, mutta jäi maata paikoilleen hienosti. Kävin pk-esteen takana piilossa noin 10 sekkaa ja palasin riviin ohjaajien kanssa. Panun kuono pyöri rivissä sinne tänne herkkujen hajuja ilmasta metsästäen, se piipitteli ja oli muutenkin levoton. Katsoin sitä tiiviisti ja painostavasti ja Panu rauhoittui loppua kohti katsomaan takaisin. Nousi perusasentoon ensimmäisellä josta palkkasin rauhallisesti.

Tunnin varsinaisena teemana olivat jäävät, jota teemme nyt siis avoimen luokan tyyliin. Maata menossa Panu vaihtoi liiaksi toiselle lonkalleen ja kääntyi katsomaan, kun siirryin taakse. Muuten liike sujui hienosti. Sama liikkeestä seisomisessa, mutta vain pään kääntäminen lienee sallittua. Toko-ope Nea huomasi tosin, että seisomisessa Panu liikutti hieman takajalkojaan, kun siirryin sen taakse. Hiomista siis tähän.

Jäävien kääntyilyyn sain toko-ope Pialta namialustan, joka jätettiin ohjaajan takana käynnin aikana koiran eteen, jotta sen kuono ja mielenkiinto pysyisi etupainoitteisena, vaikka ohjaaja pyörisi missä. Vaikutukset näkyivät heti ja Panu käänsi vain päätään lievästi. Vapautus namialustalle eteen. Tätäkin työstetään jatkossa.

Otettiin myös lyhyttä seuraamista naksun kanssa ja hiottiin suoraa perus- ja makuuasentoa. Panulla on taipumusta kääntyä perusasennossa liiaksi kohti ohjaajaa oikealle, joten perusasentokin on sitä myöten yleensä vinossa oikealle. Ohjaajalla on tässä tarkka paikka, kun ottaa koiran perusasentoon siten, että koira on oikeassa kohtaa ja suorassa. Päästän Panun liiaksi eteen, joten sillä on tilaa kääntyä vinoon. Tavoitteena on hakea perusasennon paikka pikkuisen taempana.

Tokotunnin kevennyksenä Panu raateli villahanskaani sekä teimme poispäin käännöksiä;-)

Jälleen uusi koiravuosi:)

2011-01-03T13:44:00.003+02:00

Kaiken kaikkiaan kahdeksas koiravuosi tai SHELTTIvuosi starttasi allekirjoittaneen elämässä. Uusi vuosi antaa odottaa kivoja asioita ja yksi uuden vuoden lupaus on jatkaa aktiviista ja liikunnallista elämäntapasheltteilyäJ

Pyry jatkaa lauma- ja lemmikkinä olemisen tärkeää tehtäväänsä. Sen aktiiviset harrasteet ovat taaksejäänyttä elämää, joskin turhautuneen piippauksen johdosta se pääsee usein tokokentälle harjoittelemaan liikkeitä, jotka ovat vuosien fiilaamisen jälkeen sen selkärangassa,-)

Lisäksi Pyry nauttii suunnattomasti etsintäleikeistä, pallopeleistä ja tietenkin metsälenkeistä, -kunhan maasto ei ole liian vaikeakulkuista;-) Tärkeintä Pyryn elämässä on ja on aina ollut vain pitää mamma näköpiirissä sekä tiukasti kuulo- ja hajuetäisyydellä.

Panu on pitkän agilitytauon jälkeen palaamassa harjoituksiin; ensin paranneltiin Pantteria itseään kipeistä tassuvaivoista ja sitten koko syksy mamman tulehtunutta kantapäätä. Kädet on kainaloita myöten ristissä, että pääsemme alkuvuodesta liitelemään. Mutta jos niin huonosti käy, että ohjaajan fysiikka ei enää kestä agilityä, niin meillä on takataskussa tokokortti, jota pelataan joka tapauksessa.

Panu saavutti viime syksynä I-tuloksen alokas luokasta ja siirryimme siitä suoraan avoimen luokan liikkeiden harjoitteluun. Jatkamme keväällä OKK:n tokoryhmässä plus haimme ja pääsimme Active:lle kuuden kerran lisäoppiin. Tokotavoitteista sanon vain, että en odota seuraavaa kisakertaa enempää kuin on tarpeellista…;-)

Lupauksiin voisi tässä kohtaa lisätä myös rohkeamman ja suopeamman asenteen itseään kohtaan. Ahkerasta harjoittelusta, yrittämisestä ja epäonnistumisistakin ammennetaan oppia. Palkintona on parhaassa tapauksessa upea yhteistyön ja onnistumisen tunne koiran kanssa.

Joulurauhaa...

2010-12-20T12:19:00.003+02:00

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.

toivottaa
Tuulikki & P-pojat

Hyppäys avon liikkeisiin...

2010-11-26T15:25:00.007+02:00

...on tapahtunut meiltä Panun kanssa suht luontevasti ja innokkaastikin;) Tokoiluun on tullut odotetusti lisää virtaa ja motivaatiota ja Panukin on alun hölmistyneiden katseiden:) ja koko osaamisrepertuaarin tarjoilujen:) jälkeen asettunut paremmin kuuntelukannalle ja sitä myöten etenemme kohti tavoitteita, eli koko avo-paketin vähittäistä hallitsemista ja osaamista.

Avoimen luokan liikkeet on kuitenkin mukautettuja tai edistyneempiä versioista alokasluokan liikkeistä niin, jotta pienellä viilauksella saataneen suurin osa liikkeistä muottiin toivon mukaan jouhakkaasti ja ilman suurempia kommelluksia?! ;)

Kolmen minuutin paikalla makaaminen tehtiin ensimmäistä kertaa hallilla niin, että ohjaaja oli piilossa ~5 sekuntia, -jostain on aina aloitettava. Paikalla makuu oli niiltä osin onnistunut, että koira pysyi paikoillaan kolme minsaa, mutta mutta mutta, -umpiperso koirakaverini nousi kesken liikkeen kahdesti seisomaan ja jouduin käskyttämään sitä maata. Syy selviää pelkästään peiliin katsomalla, joten on suht selvä, ettei tuo jojoilu tule enää toistumaan! ;) Kaiken kaikkiaan paikalla makuun suurin työstöalue on ohjaajan piilossa olemisen sietäminen. Tätä harjoittelemme lisää omassa olohuoneessa.

Seuraaminen etenee omalla painollaan. Torstain tokotunnilla oli havaittavissa yli-innokkasta edistämistä, jota yritin passailla namilla asemoinnilla?! Parin viikon tokotauko terävöitti Panun työmotivaatiota näköjään paremmin kuin hyvin;) Uskon meidän seuruuseen, (paitsi että en osaa vielä kääntyä vasemmalle;) kunhan vielä opin virittelemään shelttijannun oikealla tavalla tähän liikkeeseen.

Jäävät hyvähkösti hanskassa. Maahan menossa tarvitaan aina matala ja kuuluva käsky, niin jo putoaa Panu. Liikkeestä seisomisessa lähti ensi alkuun ohjaajan mukaan taakse palatessa, mutta pienellä palautteella, lue palkkaamattomuudella, jää jo hyvin käskystä seisomaan ja kestää hienosti takana käynnin.

Tosin torstain tokotunnilla perso Panu höynäytti ohjaaja pysähtymällä tikkana käskystä, mutta oli kuulemma selän takana ottanut vielä pari askelta bongattuaan namin hallin lattialta. Mmrrrrhh! Ja höynäytetty ohjaaja vieläpä kehui jannun maasta taivaaseen perusasennosta vapautettuaan. Pitäisköhän hankkia jonkinlainen peräpeili?! ;-)

Luoksetulossa tapahtui torstain tunnilla se suuri oivallus. Toko-ope Pian neuvosta otin sellaisen käsiavun käyttöön, että shelttijannu pysähtyi luoksetulossa kuin täi tervaan!! :) Tässäkin on kuitenkin tarve pitää liikkeen tasapainoa teettämällä läpijuoksuja tarpeellinen määrä, kuulemma 5/5, jotta liikkeen dynamiikka säilyy sellaisena kuin se on tarkoitettu. Eli vauhti ei saa hiipua! Käskyä versus käsiapua mietittäessä, olen tällä hetkellä taipuvaisempi käskyyn kuin pelkkään käsiapuun. Mitä tunnen Panua, niin uskon että suullinen käsky toimii sille koetilanteessa paremmin, mutta opetteluvaiheessa käsiapu paras apu, suullisen käskyn lisäksi siis:)

Nouto ehkä osataan, mutta tähänkin liikkeeseen tarvitaan se just oikeanlainen energia ja virittely. En ehkä kuitenkaan vielä menis kokeeseen Panulla noudattamaan, viimeinen silaus ja luotto puuttuu vielä, joka saavutetaan ymmärtääkseni lähinnä kertauksen kertauksilla;)

Kaukot on kuosissa. Etäisyyttä pitää vielä lisätä. Niin ja ennakoinnin estoa;)

Hyppy on eniten hajallaan. Luultavasti otetaan avuksi nk. kosketusalusta, jotta saan Panun irtoamaan kauemmaksi hypystä, siten paluuhyppykin sujuisi jouhevammin. Ja nykyisellään se jää ihan liian lähelle hyppyä ja on täysin ehdollistunut seisomiseen, kuinkas muuten. Tässä riittänee vielä työsarkaa. Kosketusalustan käyttö kantaaa ehkä, sitten joskus hedelmää sitten vaikeammissakin liikkeissä.

Työvoitto tokokokeessa:)

2010-10-23T21:01:00.002+03:00

Panu Pantterin tokon alo-luokan liikkeet ovat olleet ’valmiita’ jo ’aika päiviä’ sitten. Ehkäpä jo pari vuotta sitten?! Jopa hyppykin, joka kuitenkin taantui ajan kuluessa agilitynkin myötävaikutuksella ihan rillutteluksi, noin tokomielessä, ja josta jouduin loppujen lopuksi vaihtamaan käskyn ’aisa’ –käskyyn, ’hyppy’ –käskyn aiheuttaman liiallisen kiihtymyksen takia:o -Tokohypylle irtoamista 'aisa' -käskyllä hiottiinkin sitten koko viime kesä!

Ajatus kisaamiseen tottelevaisuudessa on tullut pikku hiljaa kylkiäisenä siitä, että tykkään yleensä ottaen touhuta jotain ’järkevää’ ja ’rakentavaa’ koirani kanssa, jotain sellaista joka nivoo minua ja koiraa yhteen ja josta koirakin nauttii ja minä nautin siitä, että se nauttii, ja josta minä taas innostun ja motivoidun. Kisaaminen on sellainen yksi motivaattori ja tavoite taka-alalla, joka pitää minut itseni käynnissä ja ylläpitämään säännöllistä tekemisen ja harjoittelun rytmiä.

Niinpä tässä pitkässä juoksussa Panu Pantteri kilpaili ensimmäisen kerran alokasluokassa tänään OKK:n virallisessa tokokokeessa Haukiputaalla. Kisan tuomaroi Marko Puranen. Tapani mukaan olin kisassa vatsa sekaisin ja mieli pinkeenä jännityksestä. Näin jälkikäteen hävettää, että olin ihan tonttu toljanderina, kun hihnakin piti kiertää joka kerta rullalle ja taskuun liikkeiden välissä. rolleys Eipä tullut siinä pienessä paniikissa mieleen, että hihnan voisi heittää helposti olalle, eikä kiertää neuroottisesti pikku rullalle vähän väliä. rolleyes again

Panun suoritus alkoi ensikertalaisena mikrosirun tsekkaamisena. Kehään mentäessä tuomari vain taputti koiria ohi mennessä, eikä sen enempää kopeloinut. Panun luokassa oli mukana yhdeksän koirakkoa, josta muistaakseni viisi osallistui ensimmäiseen paikalla makuuseen. Mulla on tapana hiukan kyyräillä, ketä koiria tulee viereen ja ennakoida mahdollisia karkaamisia Panun päälle :o Tänään vasemmalla oli muistaakseni jokin musta rauhallisen oloinen koira ja oikealla suuri tanskandoggi, joka silloin siinä hiukan heilui puolelta toiselle…:/ Päätin kuitenkin samalla keskittyä vain omaan koiraani;)

Luoksepäästävyydessä: 10 Panu istua napotti paikoillaan, mutta hiukan kenotti kallellaan, kun tuomari kävi rapsuttelemassa.

Paikallamakuu: 8 Tuplakäsky maahan mentäessä. Oli hiukan levoton ja vilkuili oikealle ja vasemmalle toisia koiria sekä kentän takaosassa liikkuvia ihmisiä. Tuijotin tiukasti Panua silmiin kahdenkymmenen metrin, tai jotain, päästä. Rauhoittui loppua kohti. Kaksi minuuttia tuntui ikuisuudelta ja silmissä hämärtyi välillä:( Palasin Panulle ja se nousi ensimmäisellä perusasentoon ja odotti kiltisti vapautusta.

Luoksepäästävyyden ja paikalla makuun jälkeen olimme Panun kanssa vuorossa toisena koirakkona:
Seuraaminen kytkettynä: 8 Ajattelin koirakuiskaajaa ja hänen puheitaan energiasta. Otin sellaisen rauhallisen ja päättäväisen ’nyt mennään, eikä meinata’ –moodin ja Panu seuraili kohtuullisen hyvin. Palautetta väljyydestä ja lievästä kontaktin pudotuksesta.

Seuraaminen taluttimetta: 7,5 Tässä jatkoin samalla energiamoodilla ja meni aika kohtuullisesti, kiirehdin kuitenkin välillä turhaa ja Panu jäi hiukan kyydistä. Lisäksi lievää haahuilua tässäkin. Ei kuitenkaan karannut nuuskuttelureisulle missään vaiheessa.

Liikkeestä maahanmeno: 8,5 Olikohan tässä hidas maahanmeno?! Joka tapauksesa pysyi hyvin maassa ja nousi heti perusasentoon sekä odotti kiltisti vapautusta.

Luoksetulo: 10 Sekoilua, en kuullut liikkurin käskytystä ja luulin, että tehdään liikkeestä seisominen ja Panukin hiukan haukahteli, että missä mennään. Onneksi hieno liike loppujen lopuksi!

Liikkeestä seisominen: 9 Ei havaintoja mistä vähennys, ilmeisesti seisahtui liian hitaasti.

Hyppy: 9 Muistaakseni pientä steppailua seisomisessa, en ole varma.

Kokonaisvaikutelma: 8,5 Ajattelen vaikutelmaa niin, että ei hyvä vaan melkein kiitettävä! Seuraamisessa täytyy työstää staminaa ja kontaktin kestävyyttä sekä jatkossa hioa steppailuja ja vahvistaa nopeita maahanmenoja ja pysähdyksiä. Lisäksi mun täytyy kokeissa katsoa koko ajan koiraa myös liikkeiden välissä ja pitää se kontaktissa, eikä päästää missään vaiheessa retkilleen.

Panun pisteet 171,5/200 p sijoitus 2./9. Valitsin Panulle palkinnoksi tassupyyhkeen ja luun:) -Eihän se mitään iittalan tuikuilla tee;-))

Olemme jälleen yhtä kisakokemusta rikkaampia ja toivottavasti rohkeampiakin:) Tällä hetkellä ovat aatokset ja mietteet tokon suhteen siihen suuntaan, että vuosien alokasluokan liikkeiden hinkkaamisen ja höyläämisen jälkeen siirtyisimme suoraan avoimen luokan liikkeiden harjoitteluun?! Se toisi uusia haasteita, virikkeitä ja vaihtelua sekä ohjaajalle että koiralle. Hmmh mietitäänpä vielä...;-)

Jos ja jos...

2010-09-13T22:49:00.001+03:00

Jos olisin sunnuntaiaamun hyppyradalla ollut vähemmän flegmaattinen ja enemmän energisempi ohjaaja, olisimme todnäk saaneet Lilun kanssa noususertin kakkosiin ja päässeet pirullisista ykkösten aamukisoista. Käänsin nimittäin selkäni Lilulle heti ensimmäisellä hypyllä, jolloin rima harvinaisesti tipahti. Liika kiirettä piti ohjaajalla myös viidennellä esteellä, eli kaksi kättä ja black’n’decker oli mukana, mutta koira ei:( Lilli sujahti putken väärään päähän, koska en ottanut koiraa ajoissa haltuun ja näyttänyt selkeästi etenemissuuntaa. Hyllyksi meni ’helppo hypäri’, mutta mentiin kuitenkin rata vauhdilla loppuun saakka. Tunnustusta itselleni, että en lyönyt hanskoja tiskiin hyllyn jälkeen. Huomionarvoista on jälleen Lillin upeat kepit, jotka useammalla koirakolla yskähteli radalla. Vuokko kuvasi hyppyradan ja sen voi käydä katsomassa täällä .

Agilityradalle mentäessä olin jo heräillyt aamukoomastani ja odotetut kaverit Asenne & Tsemppi nostivat päätään. Rata alkoi mainiosti, kunnes kepeillä Lilli äkkäsi Vuokko-mamman ’Vuokon vuorella’ kuvaamassa itseään! Kerta se on ensimmäinenkin, kun Lilu karkasi agilityradalla mammaa moikkaamaan;) Moikkauskierroksesta tuomari antoi kiellon ennen keppejä. Kepit itsessään menivät jälleen Lillimäisen tyylikkäästi. Sitten harmittavasti oma ohjausmoka putken jälkeisen muuri ja hypyn takaakierrolla. Käsi oli liian ylhäällä pimeällä ja niukalla kierrolla ja Lilli lähti kiertämään hyppyä, josta napsahti toinen kielto. Loppurata jälleen tyylillä ja virheettä. Agilityradan voi käydä katsomassa täältä .

Täytyy todeta, että jäi raskaasti hampaankoloon, kun ei saatu Lillin kanssa nollaa viikonlopun kisoissa. Olen erittäin tyytymätön itseeni ja ohjaukseeni. Aikaiset aamukisat ovat hirveitä minulle, koska elimistöni heräilee vasta puolenpäivän aikoihin, enkä saa itsestäni mitään irti aamun agilityradoilla. Lillin kanssa on ollut myös harjoittelutaukoa flunssan takia, mutta en usko, että se merkittävästi vaikutti viikonlopun tuloksiin. Varsinkin hyppyradan hylkäys oli niin selkeästi ohjaajan huonoutta.

Nämä kisat olivat viimeiset tälle kaudelle minun ja Lillin osalta, palanemme uudestaan agilityn riemuihin ensi keväänä. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen ja kiitollinen Vuokolle, että hän antoi rakkaan Lillin allekirjoittaneelle agilitykaveriksi kuluneen kesän aikana! Lilli nautti silminnähden agilityn hurmasta ja se on fantastinen agilitykoira. Kiitos vielä Vuokko ja Lilli<3

Tulevan talvikauden halliharjoituksiin palaa oma shelttipantterini Panu, jonka katson nyt toipuneen tassuvammoistaan. Panulla on ennestään ansaittuna kaksi luvaa medi ykkösistä ja ne pienet harjoitukset, joita olemme kesän ja alkusyksyn aikana tehneet lupaavat niin hyvää, että ehkä jo kuluvan vuoden aikana katsastamme osaamisemme hyppyradalla. Jos kävisi vaikka niin hyvin, että ohjaaja eliminoisi itsensä aamukisoista;-))

Ihanasti itseohjautuva

2010-08-31T22:03:00.001+03:00

Lilli tuntuu itseohjautuvalta; sen ohjaaminen agilityradalla on helppoa kuin heinänteko, se kuuntelee käskyjä ja seuraa aina silmä tarkkana ohjaajan vartalon suuntaa. Se on joka tytön unelmien agilitykoira; sopivasti perso, hyväpäinen ja hyvätapainen, kiihtyy agilitykentällä passelisti, mutta ei liikaa ja mikä parasta, me puhalletaan Lillin kanssa yhteen hiileen:)

Parin viikon flunssatauon jälkeen suuntasimme Lillin ja P-poikien kanssa jälleen tiistain agiharkkoihin. Tunteroisen metsälämppärin aikana Lilli vilkuili minua useaan otteeseen suu messingillä, se otti kontaktia pitkään (=katsoi suoraan silmiin tosi pitkään!) ja näin, että se tiesi pääsevänsä ’putkeen’ ja ’hyppäämään’ Tee-tädin kanssa:D

Sadun rata (mukaelma alla) oli lyhyt ja ytimekäs. Odoteltiin vuoroamme parin minin jälkeen ja annoin Lilun keskittyä antaumuksella tokokentän nurmikon haisteluun ja lämpimikseen kentällä jolkotteluun. Kokeilin välillä onko se kuulolla ja persokermu shelttimimmi pyrähtikin heti luokseni joka kerta ’tänne’ –käskyllä<3

Rata meni kerrasta viimeiselle esteelle saakka, jossa en osannut ohjata Lilua oikein kepeille:/ Tätä sitten hinkattiin pariin kertaan aa:lta hyppysuoralle hypyn kierto ja kepit. Tiedän hyvin, että Lillille merkitsee agilityradalla kaikkea vartalon oikea ohjaussuunta ja tietysti käskytkin, mutta en tiedostanut sitä tällä kertaa ajoissa ja sitten jouduttiin höyläämään, kun paksupäinen ohjaaja ei hokannut jutun juonta!

Sitten kun oma liike; sen ajoitus ja hallinta koiraan nähden rupesi valkenemaan, koira haki kepit varmasti ja sulavasti. Kepit itsessään oli n-o-p-e-a-t ja Lilu kesti vedätystä mainiosti ja pisti parastaan pujottelussa:)

Nyt jälkeenpäin tätä kirjoittaessa mietin, että kuinka nopeasti tuntuma ohjaukseen saattaa kadota ja kaikki agilityn pienet nyanssit, pikkuvarpaan suunta, käskyjen ajoitus, valssien sekä persjättöjen valinnat, liikkeen jatkuvuus, kädet jne. tms ne täytyy muistaa aina ja koko ajan ohjatessa. Ja kun kaikki tapahtuu niin nopeasti, niin annan itselleni anteeksi keppien ohjausmokan, koska mieli jäi tänäänkin reilusti positiiviselle:)

Melkein säänkestävä tokosheltti

2010-08-23T21:36:00.001+03:00

Panu keräsi ensimmäisessä alo-luokan seuracupissaan 146,5/200 pistettä ja kakkossijan vesisateen kylvettämällä Haukkukeitaan tokokentällä tänään. Sade oli pieksänyt tannerta suurimman osan päivästä ja tokokenttä lainehti rapakoita ja muutenkin oli märkää, kylmää ja koleaa…:(

Arvoin pitkin päivää tokocuppiin lähtemistä, koska sää oli sellainen, että mitään suurta tokoelämystä ei ollut odotettavissa. Ohjaajakin on ollut koko viikon flunssainen ja vatsavaivainen ja sheltti inhoaa silminnähtävästi vesisadetta ja märkää maata. Noh kellon lähestyessä alkamista, sitten kuitenkin jostain syystä otettiin ja lähdettiin?!

Muitakin rohkelikkoja oli ilmiintynyt seuracuppiin sankoin joukoin. Säätä valiteltiin ja harmiteltiin kuorossa, mutta eihän me koiraihmiset kovin sokerisia olla. Kokeen tuomarina toimi Piritta Ihme ja liikkeenohjaajana Hanna Partanen.

Kokeen liikkeet selitellään seuraavassa:
- Luoksepäästävyys 10: Panu istuksi perusasennossa ja päästi tuomarin rapsuttelemaan itseään ilman pakituksia.
- Paikallaolo 10: meni ensimmäisellä(!) maata, aika tiukka ’odota’ –käsky että pysyisi paikoillaan, vierestä lähti bouvier melkein heti menemään, annoin käsiapua rivistä ja toistin ’odota’, jotta ei lähtisi bouvierin matkaan. Tunnustin arvionnissa käsiavun mutta tuomari ei ollut huomannut sitä;)
- Seuraaminen kytkettynä 9: Pa haahuili hiukan, mutta tuomari sanoi, että yleensä ottaen hyvän näköistä menoa. Ohjaaja sai palautetta hihnan jäykästä pitelemisestä. Tätä täytyy miettiä, että miten se hihna olisi luonnollisemmin kädessä seuraamisen aikana!
- Seuraaminen taluttimetta 5: runsasta haahuilua, etsi nameja maasta, piti patistella:/
- Liikkeestä maahanmeno 0: ei mennyt maahan, vaan haahuili kuono maassa jälleen samassa kohdassa, kuin edellisessä liikkeessä. Varmaan jotain vastustamatonta herkkuhajua kentässä:/ En antanut periksi, vaan hain viereen ja toistettiin liike, nyt menestyksellä.
- Luoksetulo 9,5: perusasento jäi hiukan vinoon ja väljäksi. Panu tulee perusasentoon paremmin lyhyemmältä matkalta, joten tätä pidempää luoksetuloa täytyy harjoitella enemmän.
- Liikkeestä seisominen 7: otti muutaman askeleen käskyn jälkeen.
- Hyppy 5 (arvostelulapussa lukee 8 eli arvostelu nähty väärin): käsiapu hyppyyn, muuten hieno! Tuomarikin sanoi, että kympin liike ilman käsiapua:)
- Kokonaisvaikutus 10: eli kyllä me kotona osataan ja tokosta tykätään;-)

Kiitos vielä tuomarille Pirittalle ja liikkurille Hannalle!

Tiesin etukäteen, että ei ole meidän keli saatikka meidän ilta. Siitä huolimatta tokokokeesta jäi hyvä jälkimaku ja onnittelen itseäni, että rohkenin ja tokenin mennä kokeeseen. Näin jälkikäteen mietin vain, että miten saan Panun nauttimaan tokosta, tai tokokokeesta, yhtä paljon kuin se nauttii agilitystä?! Tokotunnilla ja tokoliikkeitä harjoitellessa Panulla on usein naama näkkärillä, mutta tänään sen ilme oli aika totinen:/ -Seuraavalla kerralla jäädäänkin vesisateella kotiin.

Viäntönolla:)

2010-08-15T23:54:00.003+03:00

Sunnuntaipäivä valkeni ilokseni ja suureksi helpotuksekseni kymmenisen astetta viileämpänä kuin lauantaina! Sää oli pilvipoutainen ja tuuleskeli reippaasti, joka viilensi osaltaan mukavasti edelliseltä päivältä hellehouruista olemustani.

Olin jo aikaisemmin tarkistanut, että Lilun D-rata alkaa 11:15. Noh, mentiin koirapoikien kanssa Haukkikselle hyvissä ajoin, tunteroinen ennen kisaa. Juoksuttelin shelttijannuja kentillä, moikkasin tuttuja ja seurasin sivusilmällä meneillään olevaa maksien kisaa. Vuokkokin saapui pyörällä kisapaikalle koirakon toisen osapuolen kanssa. Odottelin rauhassa vain maksien kisojen päättymistä, uutta radan rakennusta ja uutta tuomariakin. Sitten joku sanoi, oliko se nyt Vuokko, että seuraavana radalla on sitten medit! Koirakon ohjaaja ei ollut lainkaan tilanteen tasalla, saatikka valmistaunut mitenkään suoritukseen ja sitten tulikin kiire vaihtaa kisakengät jalkaan ja juosta medien rataantustumiseen:/

Yleensä ohjaajat seuraavat silmä tarkkana radan rakennusta ja ohjaussuunitelma puidaan valmiiksi jo radan muodostumisen aikana ja se on siis valmiina jo ennen varsinaista rataantutustumista! Mulle tulikin hiukan hätä käteen rataantutustumisessa, että ehtiikö radan omaksua ja muistaa nopeissa tilanteissa koiraa ohjatessa?! Jäniksen selässä suoritettu tutustuminen heijastelikin sitten varsinaisessa ratasuorituksessa Lillin kanssa siten, että tietyissä kohdin joutui improvisoimaan, mutta onneksi Lilli on erittäin estehakuinen ja ohjausta hyvin seuraava koira.

Vuokon filkasta näkyy täällä, kuinka persjättö menee persiilleen! Ohjaaja on myöhässä ja koira jää selän taakse ihan omilleen. Lilli irtoaa hyvin putkeen, joten olisin voinut kääntyä itse aikaisemmin persjättöön. Onneksi vasen, ohjaava käteni on alhaalla ja olen jotenkuten sijoittunut hyppyyn nähden, joten Lilli oikaisee juoksulinjaansa ja tulee onneksi siten hypyn oikein. Myös puomin jälkeisen hypyn jälkeinen valssi on myöhässä ja keinun jälkeinen valssi on kökkö ja se oli ehkä tarpeetonkin. Hyvää radalla oli draivi ja tsemppi eiliseen nähden! Lilli teki hienot ja reippaat kontaktit, otettiin puomin ja aa:n alastulot hallitusti, koska lauantaina tuli kontaktivirhe puomilta. Kepit meni kuin unelma, hyvä Lilunen<3 Ja keppien jälkeinen hypyn kierto aa:lle oli upea. Siivekkeen kierrot ovat Lillin bravuureita:)

Lillillä on nyt kaksi agility LUVAA plakkarissa, joten yhtä uupuu kakkosiin ja se nolla voi tulla hyppyradaltakin:)

Hellehorna uuvutti…

2010-08-14T15:29:00.002+03:00

…sekä ohjaajan että koiran v-o-i-m-a-t OKK:n Jari Tienhaaran tuomaroimissa lauantaiaamun agilitykisoissa. Ensimmäinen rata alkoi hiukan yhdeksän jälkeen, jolloin lämpötila varjossakin oli jo reilusti yli parikymmentä, puhumattakaan siitä, että aurinko oli aamuruskosta asti paistanut suoraan agilitykentälle. Olo oli huteran pahoinvointinen, sydän jyskytti rinnassa, hikoilutti ja pyörrytti. Meikäläisen ruumiinrakenteelle ei sovi kuuma; se uuvuttaa, lannistaa ja vie voimat totaalisesti! Mahtoi Lilullakin olla lämmin ja sitä pidettiinkin visusti varjossa radalle menoon saakka. Vuokolla oli shelttimimmille mukana myös viilentävä froteeloimi.

Ensimmäisen radan hypyt olivat 40 sentissä, jätin Lilun niin, että sillä oli tilaa ja aikaa kiihdyttää vauhti hyvin ykkös hypylle. Olin itse ykkös- ja kakkoshypyn välissä ohjaamassa. En tiedä vieläkään, eikä filkkakaan selvennä, mitä tapahtui; Lilunen ei koskaan hypännyt ensimmäistä hyppyä menosuuntaan, vaan kiersi sen sievästi. Riensin palauttamaan sen ensimmäisen hypyn taakse, jolloin se hyppäsi hypyn väärään suuntaan ja rata meni hylätyksi ihka ensimmäisellä hypyllä!!?? 'Nooh', ajattelin huonovointisena, katse harhailevana ja ajatus helteestä puuroutuneena, ’ei jakseta’ ja otin Lilun ja poistuttiin vaisuina takavasemmalle. Agility on niin täynnä yllätyksiä! ;-)

Ennen toisen radan alkua yritimme palautua ja latautua parhaamme mukaan. Otin hiukan enemmän asennetta ja kamppailumieltä mukaan. Muutin kuitenkin, aivot helteessä pehmenneinä, ohjaussuunnitelmaa useaan otteeseen ennen rataa ja se näkyi ohjauksessa:/ Alku oli melkoinen sekametelisoppa, ennen pussia olisi pitänyt valssata, puomin kontakti olisi pitänyt varmistaa, olin myöhässä renkaalla ja putken persjätön jälkeen jäin vain seisoskelemaan ja Lilu ehti juosta jalkoihin…Huoh! Tulos 16 ja osia (15 virhettä ja yliaikaa) riitti kuitenkin luokan ykkössijalle ja saimme Lilun kanssa lahjakortin tuleviin OKK:n kisoihin:)

Uupunutta ohjausta voi käydä katsomassa täältä .

Kisat jatkuu huomenna sunnuntaina, jolloin juoksemme Lilun kanssa yhden agilityradan verran. Toivon hartaasti viileämpää säätä!!

Hyvän mielen torstaitokot

2010-08-12T20:56:00.001+03:00

Illan tokotunnin pääteema oli seuraaminen liikkuroituna. Olen ottanut Panun kanssa naksulla seuraamisen aloituksia ja lyhyehköjä seuraamiskaavioita, mutta pidempää kaaviota emme ole tehneet liikkuroituna aikoihin, en edes muista milloin.

Aloitettiin kuitenkin luoksepäästävyydellä ja paikallamakuulla. Jos pisteitä jaettaisiin Panskulle napsahti molemmista kympit:) Luoksepäästävyydessä napotti paikoillaan perusasennossa ja antoi Sallan rapsutella itseään kiltisti. Lisäksi istui pitkään perusasennossa, kun Salla kävi koirakoita läpi rivissä, josta sai tietysti namipalkkaa pitkäjännitteisyydestään;)

Paikallamakuu otettiin tällä kertaa puolitoistaminuuttisena. Panu meni ensimmäisellä maata, tätä ollaan harjoiteltu, ja jäi ’odota’-käskyllä riviin muiden koirien kanssa. Poistuin samaan rintamaan muiden ohjaajien kanssa. Panu on siitä erilainen tyyppi kuin Pyry, että sitä pitää katsoa tiiviisti koko paikallamakuun, kun taas Pyry lähti helposti liikkeelle kun sitä katsoi. Pyryn paikallamakuussa katsoin sen yli, mutta en suoraan koiraan.

Hyvää häiriötä Panskun paikallamakuulle toi Haukkiksen yleinen hälinä; agikentän harkat, toisen tokokentän harkat sekä Panun vieressä olevan corgin ohjaaja, joka käveli edestakaisin palkkaamassa koiraansa. Hyvin pysyi! Palattiin yhtenä rivinä koirien luo, liikkurin käsky, viive perusasentoon ja nous heti ensimmäisellä käskyllä ja vielä viiveellä vapautus. Mairean hurjat kehut Panulle ja avokätinen namipalkka mamman shelttipallerolle:)

Seuruuta odotellessa tehtiin luoksetuloa ja noutoa. Ei valittamista näissä, pureksii tosin vielä noutokapulaa, mutta tätäkin työstetään;-). Liikkuroin ensin itse toisen koirakon seuruukaavion ja sen jälkeen päästiin Panun kanssa toimeen toveri koirakon liikkuroidessa;) Ja paremminkin olisi voinut mennä. Palautteena ohjaajan kokemattomuus liikkurointiin yleensä ja käännöksien liika ennakointi. Panun kontaktia kiiteltiin, mutta se valahti välillä ohjaajan jännittyneeseen liikkumiseen ja tuohon ennakoimiseen. Toivottiin energisempää ja rennompaa otetta koko liikkeeseen. Kaikki palaute lienee korjattavissa siten, että teen liikkeen enemmän tiedostavasti ja suurempaa rentoutta tavoitellen!

Lopuksi pohdimme Sallan kanssa tokokokeeseen osallistumisen kynnystä ja itsensä nolaamisen pelkoa! Nooh, siitäkin huolimatta ajattelin, että voisimme osallistua Panun kanssa kokeilumielellä seuracuppiin elokuun aikana. Mennään aloon, vaikka hyppy on keskeneräinen! ;-)

Kaksijakoiset agiepikset

2010-08-10T11:47:00.001+03:00

Kenraaliharjoitus tulevan viikonlopun agilitykisoja varten antoi jälleen ankaraa perusopetusta koiran ohjauksesta agilityradalla; käskytä, ohjaa älä oleta, älä jätä koiraa selän taakse jne tms. Yhteistyömme Lillin kanssa on kaiken kaikkiaan sujunut erinomaisesti. Välillä tulee näitä lapsuksia ja vastuksia, jotka on inhimillisiä ja tehty voitettavaksi. Ajatukset ja keskittyminen on käännettävä heti seuraavaan koitokseen;-)

Eilinen möllikisa sujui kuitenkin suotuisten tähtimerkkien alla ja tulemana oli joutuisa ja virtaava nolla! Mikä ihana tunne<3 Ohjaajalle ei jäänyt itselleen mitään toivomisen varaa omassa ohjauksessaan; käsky kulki, ohjaaja ennakoi ja sen tähden koiran oli helppo liikkua radalla virheettömästi ja nopeasti:) Vuokko, Lillin emäntä, Mettovaara oli jälleen kuvauspuuhissa ja mölliradan voi käydä katsomassa täältä .

Murheenkryyni agilityrata vaikutti rataantutustumisessa haastavalta, mutta ei ylivoimaiselta. Ennakolta pohdin kiivaasti kepeille vientiä, aa:n jälkeistä hypyn kiertoa ja siitä keinulle menoa sekä loppusuoralla olevaa aa-ansaa. Kuten Vuokon filkasta näkyy rata hajosi kuitenkin heti alkuvaiheessa putken jälkeiselle hypylle6, jonka olisi pitänyt olla itsestäänselvyys, mutta en ohjaa enkä käskytä Lilliä ja jätän sen selkäni taakse. Sen jälkeen ohjaajaan iskikin täydellinen psykofyysinen kokovartalokipsi ja rata meni ihan vituralleen. En käskyttänyt ja unohdin keinunkin nimen!!!! Käskytin Lilliä p-u-o-m-i-l-l-e vaikka koko käskyä ei ole Lilun agilitysanastossa. (Eikä Panunkaan näin ollen!) Ihmismieli on kummallinen ja tekee tepposiaan odottamattomasti. Onnettoman radan voi käydä katsomassa täältä .

Mutta, kuten sanottu. Uudet kisat ja uudet kujeet ensi viikonloppuna! Täysin purjein siis kohti uusia agilityratoja Lilusen kanssa:)

Kiertoa kierron perään

2010-08-03T22:06:00.006+03:00

Lilli on oppinut, että T-tädin kanssa pääsee aksaamaan:) Se lähtee aina mukaani silmät kiiluen, häntä viirinä liehuen ja innokkaasti haukahdellen. Mitä lähemmäksi pääsemme agikenttää sitä vaativammaksi ja komentavammaksi käy haukku ja Lilu kulkee kuono tiukassa etukenossa kohti agilityesteitä;-) Kiihkosta ja innokkuudesta huolimatta hää jää aina tottelevaisesti odottelemaan, ’Lilli oottaa’, kentän reunalle radan rakentamista. Joskus Lil haukkuu kiihtyneenä koko ajan, eilen se kuiteskin seisoskeli kiltisti hiljaa kentän reunalla:oo Lilu tietää, että kohta mennään, tässä kannattaa odotella;-)

Sadun radan mukaelma alla, josta tehtiin ensin kuvassa oleva järjestys ja sitten vielä vastapäivään. (Hyppy8 toiselta puolelta, kuin mitä kuvassa on.)

Ensimmäisen version vaikein paikka oli hyppy5 jälkeinen ohjaus puomille, jota piti hetki hakea. Kahden käden ohjaus toimi lopulta parhaiten tässä kohtaa. Ensin pieni peruutus hypyltä vastaanotettaessa ja sitten kahdella kädellä ohjaus puomille.

Samaan kohtaan palatessa puomi11 ja putki12 meni parhaiten siten, että tein persjätön puomille sekä putkelle, jotta sain Lillin sulavasti pussille13. Kiitos Satu hyvistä neuvoista ja opetuksesta, kun tuli aivan tänka på, että miten tuossa kohtaa pitäisi mennä:)

Keinu, puomi, siivekkeiden/hyppyjen kierrot olivat selvää kauraa Lillille, ei mitään ongelmia tänään!

Rata toisinpäin, eli vastakkaiseen suuntaan, meni jostain syystä paremmin kuin ensimmäinen kierros. Ainoastaan lyhyt vienti puomilta putkeen otettiin toiseen kertaan, koskapa Lilu karkasi ensimmäisellä kerralla toisen kerran putkeen. Liikuin huikan enemmän taaksepäin tai annoin koiralle siten enemmän tilaa kääntyä puomille. Kahdella kädellä ohjaus tässäkin. Kyllä kaksi kättä kertoo koiralle selkeästi minne mennä, kun vaihtoehtoja on enemmän kuin yksi;-))

Persoa ei petetä

2010-07-29T21:32:00.001+03:00

Hikistä tottista tänään Haukkiksella. Lämpömittari keikkui 3:ssa kymmenessä ja ylikin, huh hirveää hellettä:-(( Lämppärilenkki oli lyhyt, mutta teki tehtävänsä shelttijannuille, -jotka tietenkään eivät tarvinneet varsinaista lämmittelyä tänään;-)

Tunnin teemana hyppy ja tunnari eli tunnistusnouto, josta Salla piti vain teoria-alustuksen ja itse liike sai jäädä itämään meikäläiselle vielä ajatuksen asteelle. Hyvänä apuna, ja suosittelen tokoa aloittaville, on Salme Mujusen kirja ’Tie tottelevaisuusvalioksi’, jossa kuvataan havainnollisesti mm. tokon liikkeiden opetusta.

Hypyssä esitin Sallalle missä mennään Panun kanssa; eli shelttijannun liike on aloitettu alusta uudella käskyllä ’aisa’, koska agissa käytössä oleva ’hyppy’ –käsky aiheutti kiihtynyttä vinkunaa sekä haukuntaa, joka on ei-toivottua tokokentällä. ’Hyppy’ –käskyn aikana hyppy oli jo kuosissa silloinkin, lukuunottamatta haukkumista! Hypyssä on tähän saakka käytetty namialustaa irtoamiseen. Periaatteessa liike on ’koossa’ tai ’kasassa’ 'aisa' -käskylläkin, ainoa ongelma hypyssä on vain se, että Pantteri ei irtoa hyppyyn, -ei ilman namialustaa.

Olen kokeillut liikettä namialustalla siten, että alusta on paikoillaan, mutta ilman namia. Noh, Pantteri hyppäsi ja teki protestin nappaamalla tyhjän namialustan suuhunsa ja kääntyi seisomaan mielenosoituksellisesti odottamaan ohjaajaa namialusta suussaan: ’mitäh ei mitään, mitä peliä tämä on, persoa ei petetä’ :D Toista kertaa Pa ei irronnut tyhjälle namialustalle, vaan pelkästään silloin kun siihen laitetaan namia. Eli tyhjä namialusta ei hämää Panu Pantteria kahta kertaa;)

Sallan kanssa sitten tuumailtiin, miten persoa petetään irtoamaan hypyllä ja tämän päiväisen tulemana oli se, että siirryimme namialustasta käsiavun käyttöön. Perusasento oli suht lähellä hyppyä ja käsiavulla ’aisa’ –käskyllä Panu irtosi hyppyyn ja nami lensi perässä. ’Seiso’ –käsky ei vielä liitetty liikkeeseen vaan keskitytään vielä irtoamisen opetteluun. Sinnikkyydellä ja työllä hyvä tulee!

Asetuimme sitten kolmen koirakon voimin kuuntelemaan tunnin toista teemaa ja Sallan johdatusta tunnistusnoutoon, joka on allekirjoittaneelle kirjoittaman sivu. Hiukan tutustuin liikkeeseen ennakolta Mujusen kirjasta, mutta en ole koskaan nähnyt liikettä. Tunnari vaikuttaa yksinkertaiselta liikkeeltä, jonka eteen täytynee tehdä paljon töitä! Tai sitten ei?! Kyselin Sallalta etukäteen suurimmat sudenkuopat ne välttääkseni ja saimme hyviä vihjeitä liikkeen alullepanoon.
Tarvittavan puutavaran määrä kyllä yllätti. Salla on teettänyt itselleen tuhat kpl 2x2 cm puukapuloita tunnarin harjoitteluun:-oo Meille saa toistaiseksi Panun kanssa riittää risut ja männynkävyt tunnarin aakkosiin! :)

Panu, noutajien aatelia, -edelleen :))

2010-07-15T21:32:00.003+03:00

Torstaitokon pääteemana nouto. Keli oli shelttijannuille aika lämmintä, vaikkakin celsiukset ovat pudonneet noin +20:een. Varsinkin Panu paksuine palttoineen läähätteli ankarasti noin kolmen vartin varjoisankin metsälenkin jälkeen, joten rauhoittelimme ennen tokottelua. Panu on siitä raivostuttava tyyppi, että se ei juo vettä, ei sitä kuinka tyrkyttäisi sen läähätykseen ja läkähdykseen. Kikka kolmosena heittelen juomakuppiin pikku juusto- tai nakkipaloja, joka saa yleensä turkkieläimen kalastelemaan vettä kielellään;)

Lämmiteltiin henkisesti (!) perusasennoilla ja seuruustarteilla. Ennen toko-ope Sallan tokokatselmointia tehtiin myös pari lyhyttä noutoa muistutukseksi, ja hyvin Pa muisti liikkeen:) Joskus maailmassa olen kehunut Panun noutamista ja edelleen se ansaitsee kehut liikkeestä, jolle ehkä moni sheltti nyrpistelee kuonoansa: lähin esimerkki omasta taloudesta;-)

Sallan kanssa mietittiin liikkeen lomassa Panun noutokapulan pureksimista ja sen lopettamista sekä ehkäisyä;) Tehtiin pari lyhyttä harjoitusta siten, että Panu perusasennossa, kapula suuhun, ’pidä’ ja Sallalta naksaus. Näin pari onnistunutta pitoa ilman kapulan pureksintaa tai sen siirtelyä suussa. Saimme kotiläksyksi pito-harjoituksia naksun kanssa niin, että Panu ei pureksisi tai siirtelisi noutokapulaa suussaan.

Sitten aika tärkeä pointti Sallalta noudossa ja tokossa yleensä: hiukan enemmän tsemppiä, huumoria ja hauskanpitoa liikkeisiin, eikä otsa rullalla tekemistä. Jotenkin tokon harjoitteluun hiipii aina tosikkomaisuus ja pakkorutistus?! Sitä ei itsekään huomaa tai tajua, ennen kuin joku siitä huomauttaa. Kiitos Salla:=) Parin leikillisen ja rennon reteen kapulan heittelyn jälkeen Panullekin tuli vauhtia ja pilkettä silmään noutokapulan tuomisessa:)

Hypyn harjoittelua jatkettiin namialustan kanssa. ’Aisa’ –käskyllä yli ja namialusta oli nyt siirretty noin metrin kauemmaksi ja namin poiminnan jälkeen Pantteri kääntyi hypylle päin ja sille jäi nyt hyvin aikaa kuulla ja kuunnella ’seiso’ –käsky. Aikaisempi ongelma ’seiso’ –käskyn kanssa vaikuttaa nyt ratkaistulta. Panu jäi nyt tarpeeksi kauas hypystä seisomaan siten, ettei kuono kärki yli hyppyesteen! Odotti myös hienosti viereen tuloa ja vapautusta. Sai hurjat kehut suorituksestaan ja avokätisesti namia.

Yritin hyppyä ilman namialustaa, mutta Panu ei vielä irronnut pelkällä ’aisalla’, vaan tarvitsi käsiapua. Jatketaan näin ollen vielä ahkerasti namialustalla, kunnes irtoaa hyppyyn. -Hyvän mielen tokotreenit:=)

Lillin eka LUVA :)

2010-07-07T23:02:00.003+03:00

Jännityksestä huolimatta koirakon heikompi osapuoli pelitti kartturina, joten saavutimme Lillin kanssa ensimmäisen virallisen nollan ja hopeasijoituksen medi ykkösissä OKK:n iltakisoissa tänään Haukkukeitaalla;-))

Minna Väyrysen tuomaroima rata oli nopea sekä hallintaa ja ajoitusta vaativa. Ilakoin itsekseni, että radalla ei tällä kertaa ollut Lillille hiukan arvaamatonta keinua, vaan suoritusvarmuudeltaan paremmat kontaktit puomi ja aa. Ennakolta pähkäilin radalla myös putkien jälkeistä elämää, että valssatako vai persjättää?! Radalla persjättö tuli sitten itsestään, valssailu ei tullut edes mieleen nopeissa tilanteissa.

Rata alkoi hyppy-puomi –kombinaatiolla ja Lilu himmaili hiukan puomin ylösmenolla. Olen ollut huomaavinani, että Lilu aristelee ’alumiinisia’ tms metallikehikkoisia kontaktiesteitä, kun taas viikoittaisissa harjoituksissa käytössä olevat, raskaat, puiset keinu ja puomi menevät vauhdilla ja ilman epäröintejä?! Mikähän noissa metallisissa voisi olla ongelma? Rata jatkui kuitenkin vauhdilla puomilta putkeen ja siitä etiäpäin mentiin vauhdikkaasti. Radan toisella puoliskolla ollut putki-kepit –yhdistelmä ei ollut ihan täydellinen, vaan Lilu hiukan liukasteli kepeillä. Oma käskytyskin oli kepeillä jännittynyttä, mutta niinhän se kisoissa usein on! Joka tapauksessa kepit menivät oikein alusta loppuun ja kääntö juoksuvoimaa vaativalle loppusuoralle meni virheittä. Radan voi käydä katsomassa täällä .

Viime viikon kenraalikisa meni kaksijakoisesti tämäniltaista ajatellen, sillä OKK:n epävirallisessa agilitykisassa teimme ensin möllinollan ja sitten kisaavissa hyllyn. Episten agirata sujui ihan kohtuullisesti putkiyhdistelmälle saakka, jolloin ohjaaja nolosti unohti radan. Ehkä keskittyminen meni tuossa kohtaa hiukan yli;-) Episten radat voi käydä katsomassa täällä.

Lillin omistajan, Vuokko Mettovaaran kuvaamia muita kisafilkkoja voi käydä katsomassa täällä .

Välistävetoja ja takaakiertoja

2010-06-30T10:54:00.000+03:00

Eilisen agilityharkan ensimmäinen pääteema välistävedot tuntuivat ennakkoon hankalalta, koska rivissä olevat viisi hyppyä tuntuivat paljolta. Liikkuminen välistävedossa on myös haastavaa, koska siinä liikutaan sivuittain eteenpäin. Se on sellaista kääntymisjuoksemista sivuittain tms. Futiksen seuraajat varmaan tietävät tämän liikkeen, jolla pelaajat lämmittelevät itseään edes takaisin sillä tavoin juosten. Joka tapauksessa pidän itseäni kömpelönä liikkujana ja ajattelin..no en tiedä miten lopulta ajattelin tehdä välistävedot, kunhan menin vain eteenpäin sivuittain…;)

Tekniikkarata oli siis viisi hyppyä rinnakkain toisella puolella välistävetoja varten ja neljä hyppyä vastapäätä rivissä toisella puolen. Alkoi hyvin ja yllätin itseni liikkumalla kääntymisjuoksemisella;) Eka kierros vain hajosi välistävetojen viimeiselle välille, jossa Lilu karkasi takaakierrolle. Takaisin alkuun ja uudestaan menoksi. Katse koko ajan koirassa, tiukka ’tässä’ –käsky välistävetoon, käsiohjaus tarkasti ja puolen vaihto Lilun bravuureille takaakierroille ja se oli siinä. Tehtiin toinen kiekka ja sekä Lilli että ohjaaja pelasivat mainiosti yhteen. Kiva kun agiopekin kehui meitä:)

Tunnin kakkosteemana kepeille lähetykset hypyiltä kulmista putkeen. Harjoiteltiin ensin kepit kulmista ilman hyppyaloitusta. Lilu karkasi keppien toiseksi viimeiseltä väliltä putkeen:/ Toisto ja taas putken suu houkutteli shelttimimmiä liian aikaisin. No tehtiin sitten putkesta poispäin ja jälleen putkeen päin huolella. Nyt meni loppuun saakka. Saakin olla huolellinen jatkossa niin, että tehdään kepit erityisellä antaumuksella loppuun saakka, eikä ohjaajakaan ennakoi yhtäään putkea vaan keskittyy keppien ohjaamiseen. Tässä tapauksessa putkeen käsky vasta keppien jälkeen.

Pimeistä kulmista lähetyksissä hyppyjen kautta tekniikan painopiste siihen, että annan Lillin rauhassa ja yksinään hakea sekä aloittaa pujottelun, ennen kuin itse liikun mihinkään. Muuten ei tahdo onnistua, vaan ohjaajan liike häiritsee keppien aloitusta liikaa.

Torstaitokotusta

2010-06-28T13:47:00.001+03:00

…tehtiin Panun kanssa ennen juhannusta. Tunnin pääteemana oli luoksetulo, liikkuroituna.

Lämppäröitiin ensin naksun kanssa perusasennoilla ja seuraamisstarteilla. Panu teki hienosti töitä ja oli täysin rinnoin mukana, kuten aina, kun on mitätahansa herkkuva tarjolla;)

Tunnin aluksi tehtiin luoksepäästävyys ja paikallamakuu, -jota olemme tehneet en edes muista milloin! Panu perusasennossa sivulla ja toko-ope lähestyi rauhallisesti, mutta määrätietoisesti. Pantteri antoi rapsutella ja silitellä itseään, josta tippui rauhalliset kehut ja nameja. Nappiin meni luoksepäästävyys:)

Paikallaoloa otettiin 2,5 minuuttia. Pyysin Sallaa kertomaan minuutin väliajat. Siirryin yhteiseen ohjaajarintamaan noin 10 metrin päähän koirasta. ’Minuutti’ kuului Sallan suunnalta, ja palasin palkkaamaan Panua ja toistin ’odota’ –käskyn ja poistuin hiukan lähemmäksi kuin ensimmäisellä jättökerralla.

Tähän väliin kuului kyliltä jonkinlainen paukaus, jonka jälkeen Panun (=paukkuarka) korvat rupesivat pyörimään levottomasti puolelta toiselle. Katsoin kuitenkin kiinteästi Panuun päin ja se pysyi hyvin paikoillaan. ’Kaksi’ kuului Sallalta ja palasin jälleen palkkaamaan Panua ja poistuin sen luota. Jäin vain parin metrin päähän, jotta saisimme Panun liikkeen onnistuneeseen päätökseen.

Melkein saman tien kuuluikin ’palaa koiran luo’ ja siirryin koiran viereen. Panu otti kontaktia makuulta ja pidin viivettä perusasentoon: ’Istu’, viivettä ja ’vapaa’. Pääsin kehumaan shelttijannua todella hienosta suorituksesta ja kaiken kukkuraksi paukauksen sietämisestäkin. Ainakin se tietää mitä ’odota’ tarkoittaa. Saa olla kieli keskellä suuta, että käsky ei kuitenkaan mene inflaatioon, kun se on käytössä agissakin:-//

Huolimatta onnistuneista lämppäreistä, luoksetulon ensimmäinen kerta ei mennyt putkeen. Matka oli Panulle liian pitkä, se otti häiriötä kentän reunalla narussa riehakoineesta Pyrystä ja perusasentokin meni sinne päin, eikä tasan sinne;) Vapautin ilman palkkaa neutraalisti. Tehtiin uudestaan lyhyemmällä matkalla ja nyt meni niin kuin pitikin! Kotiläksynä luoksetulon matkan vaihtelut ja pidentäminen vähitellen sekä ikuisuusprojektina perusasennot eri suunnista ja eri matkoilta nekin.

Siirryimme Panun (ja Pyryn) kanssa viereiselle kentälle hiomaan alo-hyppyä. Toistoksi otimme vielä kuitenkin pari luoksetuloa piiiitkällä matkalla. Hienosti tuli Panu sivulle oikein, mutta varmuutta ja häiriönsietokykyä tarvitaan vielä;) (Pyrykin pääsi tässä välissä loistamaan ja teki pari upeata luoksetuloa täsmällisellä ja hienolla loppuasennolla<3)

Panu teki hyppyä aiemmin ’hyppy’ –käskyllä, mutta olen joutunut vaihtamaan käskyn välttääkseni koiran samastumista agilityharjoitukseen. Tokohyppy oli jo aika hyvällä tolalla siten, että Panu irtosi hyppyyn, seisoi käskystä ja odotti ohjaajan siirtymistä viereen ja vapautumista. Liikkeeseen liittyi ’hyppy’ käskyllä vain ei-toivottuja lieveilmiöitä, kuten irtoamisongelmat ja haukkuminen:-// Eli meneehän siinä piuhat sekaisin vähemmästäkin, kun toisella kentällä ohjaaja tulee vauhdilla ’hyppy’ –käskyllä mukana ja siellä ’saa’ vielä haukkuakin mielin määrin?!

Eli Panun alo-hyppy on nyt siinä vaiheessa, että naksulla (ja käsiavullakin vielä) mennään ’aisa’ –käskyä ja nami odottaa toisella puolella. Seuraava vaihe on irtoamiset ilman namia hyppyyn ja seisomisen opettelu, tai Panun kohdalla ’seiso’ –käskyn kuuntelu. Se kun tulee hypyn suoritettuaan aina seisomaan esteen eteen kuin hevonen karsinassa ja odottamaan namipalkkaa. Tämä on peruja aikaisemmin opetetusta palkkaamisesta hypyn yli ja tulee olemaan vaikeaa opettaa se k-u-u-n-t-e-l-e-m-a-a-n käsky, eikä pelkästään toistamaan opittua liikettä?! Olen ajatellut ottaa tennispallon avuksi siihen, että Panu oppisi kuuntelemaan käskyä. –Tai olisiko muita hyviä vinkkejä kenelläkään?! :)

Haasteellisia hyppykulmia

2010-06-23T10:44:00.001+03:00

Sadun eilinen rata näytti rakennettaessa ’helpolta’, vaikka kyllä katselin epäröiden hypyille lähestyttäviä niukkoja hyppykulmia;)
Lilli oli jälleen leikissä mukana satatuhatta lasissa ja rata alkoi mallikkaasti, kunnes saavuttiin ensimmäiselle niukan kulman hypylle, jossa Lilli ajautui hypyn toiselle puolelle. Sain ’Lillittämällä’ ja piruettien kautta Lilun hypyn oikealle puolelle ja siitä jatkettiin. Putkesta kepeille hienosti ja jatko hypyn kautta toiselle niukan kulman hypylle, jossa jälleen tanssahdeltiin ympyrää hetken, ennen kuin oikea hyppysuunta löytyi. Takaakierto hypyillä ja kolmas tiukan kulman hyppy meni sekin vasta pyörähtelyjen kautta oikealta puolelta. Loppusuoran putki, rengas ja hyppy vauhdilla.

Huoh, että osasikin olla vaikeat hyppykulmat. Otin koiraa haltuun kahdella kädellä, mutta samalla en tehnyt tarpeeksi vekkiä tai antanut Lillille tarpeeksi tilaa hypyn hakemiseen. Eli olin koko ajan väärin sijoittuneena koiraan nähden. Lisäksi kävimme Sadun kanssa katsomassa näkymää kepeiltä eteenpäin ja Satu osoitti sen linjan, jota ohjaajan tulisi kulkea. Ei niin kuin olin tehnyt, eli liian lähellä koiraa ja yrittäen kiilata sitä pieneen hyppykulmaan, vaan ohjaajan tuli edetä suoraan ja käyttää ohjaavaa/vastakkaista kättä koiran ohjaamiseen sekä jättää sille tarpeeksi tilaa, jotta se näkee hakea niukan kulman hypyn.

Tässä tuli hyvin ilmi kokemattoman ohjaajan puutteet radan lukemisen taidossa ja ohjaussuunnitelman tekemisessä. Oli erittäin hyvä ja haastava rata, näennäisestä helppoudesta huolimatta:) Ja kotiläksyn paikka koirakolle on vastakkaisen käden ohjaukset!

Punainen muovinauhanpätkä napapiiriltä

2010-06-22T12:51:00.001+03:00

Pessin kanssa jälleen näyttelykehässä, tällä kertaa ajelimme Sinisen kanssa Rovaniemen kv:hen lauantaina;-) Näyttelyn puitteet bajamajoineen olivat alkeelliset, mutta ihmiset olivat hyväntuulisia ja sääkin suosi pilvipoutaisena, aamupäivän sateen ropinan laannuttua. Suurena miinuksena mainittakoon kivisorainen alusta, jossa oli pienempiä ja suurempia kiviä ja joka aiheutti useammalla sheltillä varovaista sipsuttelua kehässä. Liikkeet eivät siis päässeet oikeuksiinsa tassuille epämiellyttävällä alustalla.

Pessin kasvattaja Lukkarin Miina antoi meidän ystävällisesti leiriytyä Minitiimin telttaan. Pessi-poikaa kehään tuunaillessani seurasin sivusilmällä kiinnostuneena Miinan trimmausurakkaa: Nunon jälkeläisistä kävi kolme-neljä shelttiä Miinan telttasalongissa kaunistumassa. Ja hienoja shelttineitejä niistä sulkeutuikin, sillä menestystä tuli juniorinarttujen kehässä kiitettävästi. Kuvia näyttelystä ja Nunon naperoista (Fi Ch W-08 Minitiimin One Man Show x Bosom Buddy's Lady In Black ) voi käydä katsomassa täällä.

Minitiimin Nuno, Daddy Cool itse vei koko näyttelyn nimiinsä ollen ROP ja vielä ryhmäkehässä RYP3. Minitiimin menestystä täydensivät iki-ihana, Panun mamma, Nirppu (Helskon Olga), Nadia (Minitiimin Updated Quizz) sekä Ninja (Minitiimin Who's Got the Bling)... Siis huippupäivä Minitiimin huippushelteille<3

Jännitin kehään menoa ja varsinkin Pessin pöytää. Kävin harjoituksen vuoksi ravaamassa muutaman kerran ympäri kehän, jolloin Miina neuvoi kävelemään reippaasti ja hyvällä ryhdillä juoksemisen sijaan. Joka tapauksessa ennakko-odotukset olivat realistisen pessimistiset ja Raahen ankeat kokemukset kummittelivat vielä takaraivossa varsinkin pöydän osalta. Ja mikäs sen pöydän olisi tehnyt Pessille mukavammaksi yhden viikon aikana?! –Ei mikään!

Tuomari lähestyi ja käsitteli koiria kauniisti ja ystävällisesti, mutta sekään ei pelastanut meitä. Pessi meinasi pudota pöydältä, niin kovasti se kampesi itseään minua vasten. Eikä se suostunut seisomaan pöydällä lainkaan tuomarin tutkittavana. Kun tuomari käänsi selkänsä sanellaakseen arvostelua, otin hädissäni Pessin liian aikaisin pöydältä alas, vaikka tuomari olisi vielä jatkanut arvostelua pöydällä. Huomasin heti virheeni, mutta kun tuomari kommentoi ’ok’, arvostelua jatkettiin Pessin seisoessa maassa.

Hulppeena viirinä hulmunnut häntä, tuomarin kova aristelu pöydällä ja ’tyttömäinen’ olemus antoivat Pessille jälleen EH:n näyttelystä. Tuomarin arvio Pessistä: ’4,5 years merle. Good head plains, ear placement and size is good. Stands well in front. Could be more of him for male. Little reserved in temperament. Flags his tail on a move. Otherwise moving freely.’

Loppukaneettina todettakoon, että tässä taisi olla Pessin ja allekirjoittaneen näyttelyt tällä erää. Ellei sitten jotain kummallista tapahdu siten, että pääsisimme joskus harjoittelemaan tosissaan ja kunnolla kehäesiintymistä ja pöydällä seisomista;-) Vaikka naksuttimen kanssa, kuten Miina ehdotti!

Takaakiertoja ja tyrkkyputkia

2010-06-16T10:43:00.003+03:00

Agiliitelimme Lillin kanssa tiistai-iltana jälleen Haukkiksella. Tunnelmaa ja intoa latisti hiljalleen ropiseva sade ja se, että unohdin syödä iltapalaa ennen harkkoihin lähtöä. Olo oli hiukan väsynyt ja voimaton, josta sain syyttää vain itseäni:-//

Satu sekä kaksi paikalle ilmestynyttä koirakkoa, Noora (11 vee!) ja allekirjoittanut kirjaimellisesti raahasimme kokoon radan esteet; hypyt, neljä putkea, aan sekä puomin.

Rata alkoi sarjalla hyppy-hyppytakaakiertona-hyppy-ja jyrkästi aalle, josta edelleen yhden tyrkkyputken ohi vieressä olevaan putkeen jonka aikana ohjaajan ja koiran väliin jäi se tyrkkyputki. Putkelta pitkähkö vienti kepeille, jonka jälkeen hyppytakaakiertona ja siitä puomille ja jälleen hyppytakaakiertona josta kova kiire eteen hypylle ja edelleen toisen tyrkkyputkikaksikon ääreen, jossa koira tuli saada siihen etäämmällä olevaan putkeen.

Confused?! Noh, helpompi olisi varmaan piirtää rata, mutta ehkä kuvauksesta saa mielikuvaa radasta. Yhteensä siis 13 estettä, joista kaksi oli varsinaisten suorien putkien vieressä olevia suoria tyrkkyputkia;-)

Eka kiekalla teimme onnistunutta harkkaa puomille saakka, jonka jälkeen matka tyssäsi väärään ohjausvalintaan eli tein puomin jälkeisen hypyn takaakiertona ohjaten Lilliä vasemmalta ja jatko takaaleikkauksella hypylle josta edelleen piti ehtiä tyrkkyputken ohi putkelle. No enhän minä ehtinyt, josta syystä Satu ehdotti valssia puomin jälkeen, jotta olisi valmiiksi jo putkien puolella ja näin ollen ehtisi koiran mukaan.

Sitten toinen kiekka ja nyt tehtiin virheetön ratasuoritus. Lilli loisti takaakierroissa, pitkä vienti kepeille varmasti ja hiukan himmaten puomin alastulolla ja ehdin valssaamaan ja viemään tyrkkyputken ohi maaliin:) Hurrasin Liluselle spontaanisti: ’hyyyyvä poika’, mutta ei se ollut moksiskaan pojittelusta, vaan nakkipalkka maistui iloiselle shelttimimmille. Pieni kysymysmerkki jäi kuitenkin suoritukseen siten, että en nähnyt aan alastuloa ja Satu sanoi, että Lilu hyppäsi aika korkealta. Radan kohta oli aika kaksipiippuinen, koska ohjaajan täytyi pitää kiirettä, että ehti peittämään tyrkkyputken, mutta samalla jäi Lilu oman onnensa nojaan aan alastulolla ja jäänee ikuiseksi arvoitukseksi hyppäsikö Lilu kontaktin yli??!! ;-)

Koska koirakkoja oli vain kaksi paikalla sain Sadulta vihreää valoa hakea Pantterin autosta radalle. Shelttijannu kävi kuumana kuin höyrypata ja epätyypillisesti varasti kaksi kertaa lähdössä, ennen kuin päästiin radalle:-// Rata osoittautui vuoden tauon jälkeen liian haastavaksi Panulle ja minulle. Takaakierrot sujuivat ok, mutta aalle en osannut ohjata Panua oikein. Putkelta pitkä vienti kepeille ja Panun keppien hakeminen oli kuitenkin loistava. Hyppytakaakierrolla puomille sujuvasti, mutta puomilta eteenpäin takkusi, en tiennyt miten olisin sen ohjannut, koska Lilun ohjaustapa ei tässä toiminut, vaan Pantteri eteni tökkivästi hypylle ja siitä suoraan tyrkkyputkeen. Panulle kuitenkin kehuja, nakkia ja rapsutuksia hurjasta yrityksestä ja kovasta vauhdista sekä hienoista pysähtymisistä kontakteilla;)

Tuskin mitään pysyvää vahinkoa tein Panun ohjaukselle, mutta seuraavan kerran otetaan askel taaksepäin. Suunnittelen huolellisemmin mitä harjoitellaan ja aloitetaan ihan luukutuksesta eteenpäin, putkeen irtoamisilla, välistävedoilla, takaakierroilla, keppien kulmilla sekä kontaktien kertaamisella jne perusjutuilla:)

Pyhäpäivän ratoksi…

2010-06-14T12:40:00.002+03:00

…kävimme kaveripoppoolla agiliitelemässä Pohjois-Suomen Shelttikerhon sunnuntaivuorolla Haukkiksella. Mukana menossa olivat Vuokko sekä Lilli ja Nekku, Meiju sekä Iines ja Ronja ja meikäläinen sekä Pyry, Panu ja viikonlopun ottopoika Pessi. Myös Iina ja Jasu tulivat treenimään shelttivuorolle:) Menoa, meininkiä ja mekkalaa siis riitti, kun ensin käppäilimme tunteroisen metsässä sääskien syötävänä ja sitten rakentelimme agilityradan shelttien kuorohaukunnan säestämänä;-)

Rata oli mukaelma viime keskiviikon Activen episten agilityradasta, jonka sörssin jättämällä Lilusen selän taakse jyrkästi oikealle kääntyvällä hypyllä ja pöytääkin piti vielä harjoitella vastaisuuden varalle.

Hovikuvaajamme Vuokko ikuisti kesäisen iltapäivän ratapätkiä, joita voi käydä katsomassa täältä :)

Erikoismaininta Panu Pantterille, joka oli ensimmäistä kertaa radalla sitten viime elokuun. Pantteri teki rataa sekä mamman että Meijun kanssa ja muisti erinomaisesti kepit, kontaktit ja pöytäkin meni hienosti. Panu rakastaa agilityä koko pienen shelttimiehen sydämellään ja vaikka se räkytti kaikista kiihkeimmin ja kovimmalla volyymillä radan reunalla, rauhoittui se itse tekemiseen korkealla työmoraalilla ja suurella antaumuksella:) Minulla on sellainen kutina, että pienen etsikkoajan jälkeen Panu voisi olla jälleen kisakunnossa;-) -Katsotaan, sanoi tuulikki :D

Hiekkapilvien Raahen ryhmis

2010-06-12T16:05:00.002+03:00

Tuuli tuiversi voimakkaasti ja lennätteli hiekkapilviä jokaiseen koloon ja rakoon Raahen näyttelyssä lauantaina Hammastinvaaran raviradalla. Säästyimme sateelta, mutta saimme hurjia hiekkakuuroja:-/

Saavuimme aamusella Meijun kanssa hyvissä ajoin näyttelypaikalle, joten meille jäi hyvin aikaa leiriytyä mieleiseen paikkaan. Aloitin heti miten Pessin näyttelytuunauksen ja manasin sitä, kuinka sininen on ihan uikkareissaan ja viimeisetkin housukarvat irtosivat edellisen illan viimeistelypesussa. Tuivertava ja puuskittainen tuuli tekivät kaikki turkin pöyhimiset ja asettelut turhaksi ja shelttien korvat ja karvat sojottivat sinne tänne tuulen suunnan mukaan.

Hollantilaisen tuomarisedän työsarka oli erittäin runsaslukuinen tällä kertaa ja Pessin luokassakin oli avo –uroksia muistaakseni reilu kymmenen koiraa?!

Luokan yhteisesittelyssä tuomari kävi kysymässä jokaisen koiran iän ja pöydällä hän lähestyi ja käsitteli koiria erittäin hyvin ja ammattitaitoisesti. Hampaat katsottiin tarkkaan ja liikkeet tehtiin kehän ympäri ja edestakaisin. Ansaitsimme tänään Pessin kanssa punaisen nauhan ja erittäin hyvän arvostelun:

’4,5 half years old blue merle male with a beautiful clear blue colour. Head lacks stop. Well set on ears. Dark eyes. Muzzle should be a little longer. Good teeth. Well angulated in rear, little less in front. Good body and bone. Good coat texture. Nice tail. Moves wide in front.’

Pessi esiintyi jälleen evvk –moodilla, ei kuitenkaan niin täydellisessä off –tilassa, kuin Iin mätsärissä. Liike kulki tyydyttävästi, seisominen oli epävakaata ja pöydällä väistettiin tuomaria, pungerrettiin ja ängettiin istumaan:/ Kehäkäyttäytymiseen nähden olen arvosteluun erittäin tyytyväinen.

Kimppakyytiläisemme Meiju ja Ronja esiintyivät narttujen nuorten kehässä ja pokkasivat luokkansa neljännen sijan niin ikään erittäin hyvällä arvostelulla.

Seuraavan kerran Sinisen kanssa shelttien kauneuskisoissa Rovaniemellä parin viikon kuluttua.

Nollaradan taakka?!

2010-06-10T11:20:00.000+03:00

Kiristikö edellisten OKK:n episten hyvät suoritukset takaraivossani, kun eilinen epävirallinen Active Dogin agilitykisa meni ohjaajalta alisuorittamiseksi?! Onko agilityssä vaikeampaa käsitellä onnistumista kuin epäonnistumista? Miten siirtää onnistunut suoritus voimavaraksi eikä odotusten taakaksi? Minulle on edelleen vaikeata yhdistää keskittyminen ja fokus samaan suoritukseen; aina jokin osatekijä hajoaa. Eilen sain taas oppia kantapään kautta, että mikään ei ole agilityssä varmaa, ennen kuin viimeinenkin este on suoritettu. Mitään estettä, radan kohtaa tai kuviota ei pidä ottaa itsestään selvyytenä. Koira täytyy pitää tutkaimessa joka ikinen sadasosasekunti, tai se karkaa horisonttiin;-)

Kisajännitys on hiukan lieventynyt sitä mukaa, mitä enemmän kisaa, mutta jännittäminenkin on minulle aikamoinen riippakivi. –Siitä kärsii varmaan muutkin?! ;) Aloitimme eilen mölliradalla, joka oli täsmärata kisaamaan aikoville, maustettuna muutamalla ’mölliansalla’, pussilla ja tiukalla putkesta käännöksellä sekä putkiin lähettämisillä. -Lilli kulki kuin juna sinne, minne ohjattiin. Ohjaajalle tuli vain musta hetki neljännellä esteellä, radan voi käydä katsomassa täältä .

Agilityrata alkoi hienosti hyppyjen jälkeen kepeille, jonka jälkeen kankivalssi ja jossa olisin voinut tehdä persjätön, näin jälkeenpäin viisastellen. Aan jälkeisellä esteeellä käskytin hypylle ’kierrä’, jonka jälkeen käännös jyrkästi oikeaan. Lillin yksi bravuureista on hienot hyppyjen kierrot siivekettä nuollen. Luotin siihen, että se kiertää ja jätin koiran jälleen selän taakse:-// Ehkä Lilli ei kuullut kunnolla käskyä, joka tapauksessa ohjaus levisi ja Lilli-polo joutui haahuilemaan suuntaa ja minulla meni pasmat sekaisin. Keinulla kielto ja pöydällä ylijuoksu sekä jatko puomille hitaan varovaisesti. Eli mun epävarmuus ohjauksessa iski Lilliin kontakteilla. Loppurata meni jälleen varmasti ja vauhdilla. Radan voi käydä katsomassa täältä .

Suoritusten jälkimaku on happamen makea; v-o-i-s-i-n lyödä päätäni agilitykenttään!!!;) Koiran selän taakse jättäminen on mielestäni yksi alkeellisimpia virheitä: voi miksi, miksi, miksi??!! Nooh, siksi juuri jatkamme harjoituksia ja näiden ratojen kuvioita on tarpeen fiilata Lillin kanssa vielä muutaman kerran;)

Maksa-arvoista ja muutakin…

2010-06-04T19:19:00.001+03:00

Tiedoksi kaikille Pyryn ystäville ja muillekin asiasta kiinnostuneille, että sain tänään verikokeen tuloksen Pikkujätin maksa-arvojen osalta ja se on NORMAALI:-))))

Helpotus ja huokaus!

Hyvää viikonloppua kaikille P-poikien ystäville! Meillä se on lakkiais –sellainen, koska sisarentyttäreni Miina, Pessin mamma, Toivola saa ylioppilaslakin ruskeille kutreilleen huomenna. Lämpimät onnittelut vielä Miinalle ja huomenna nähdään ylioppilasjuhlan merkeissä:) Onnittelut myös Mettovaaran, Vuokon poika, Jarkolle, joka myös juhlii ylioppilaaksi tuloaan huomenissa.

Mää en muisshta mitthään....;)

2010-06-04T10:14:00.001+03:00

Pyryn eilinen ilta on ihan hämärän peitossa, se ei muista menneensä ell:iin ja joutuneensa hammaskiven poistoon ja samalla halki murtuneen, ’kuolleen’ vasemman yläP4:sen poistoon. (Syytä hampaan lohkeamiseen voi vain arvailla: possunkorva?!) Toimenpiteen jälkeen Pyryä heräteltiin opiaattihuuruisesta narkoosista ja herättyään se oli ihan tillin tallin taivas alla, tillin tallin tom tom, vai miten se meni;)

Päivän paaston jälkeen sillä oli hurja nälkä ja pieni annos pehmeää jauhelihaa sekä raejuusto/kermaviili –cocktail upposi halukkaasti Pikkujätin sisuksiin. Yötä vasten käytiin iltapissalla humalaisen horjuvin askelin, mutta onneksi tarpeiden teko sujui Pyryltä selkärangasta.

Pelkäsin liskojen yötä, mutta se menikin yllättävän kivuttomasti, ilman paniikkia tai itkua ja hammasten kiristelyä. Aamulla Pyry oli krapuloissaan vaisu ja piippasi hiukan, mutta muuten oma itsensä. Pieni annos vedessä turvotettuja nappuloita, jauhelihapulla ja raejuustoa aamiaiseksi sekä vettä kyytipojaksi, -elämä voittaa Pyrrykkäni!

Suussa olevat pari tikkiä sulavat pois muutamassa viikossa, joten sinä aikana Pyry syö pelkästään pehmeää apetta. Kipulääkkeitä ja antibiootteja saimme eväiksi, mutta en syötä niitä samanaikaisesti, koska tiedän seuraukset vatsan kannalta. Siksipä Pyry syö ensin kipulääkkeet ja sen jälkeen antibiootit välttääksemme turhaa ripulointia.

Eilisen ell –käynnin yhteydessä Pyryltä otettiin myös kontrolliverinäyte maksa-arvojen seurantaan. Muutama viikko takaperin kävimme Pyryn oikean takajalan tiimoilta röngtenissä, ja sen käynnin yhteydessä Pyryltä otettiin verenkuva lisääntynen vedenjuonnin takia. Verikokeessa ilmeni lievä maksa-arvojen nousu, jota nyt seurataan. Niin, ja oikea takajalka vaikutti olevan suhteellisen hyvä. Leikatun polven tukilangat näkyivät olevan siististi paikoillaan, polvessa ei näkynyt luupiikkejä tai nivelrikkoa. Pientä kalkkikerääntymää kuvassa ilmeni, mutta sitä oli lumpion ympärillä todella vähän. Ell:n arvio oli, että akuuttia leikkauksen tarvetta ei ole Pyryn oikeaan takajalkaan, vaan tilannetta seurataan. Ell:n mukaan taannoinen luksoitumisepäily ei ehkä ollut luksoituminen, vaan polveen sattui muuten liikkuessa.

Pyryn ollessa operoitavana, huristelimme Panun kanssa Haukkikselle tokotunnille. Teemana oli liikkeestä maahanmeno ja seisominen kilpailunomaisesti liikkuroituna. Kerroin toko-ope Sallalle, että meillä on potilas hammaslääkärissä ja että tulimme tokoilemaan puolituntisen. Panun tokoaloitus on nimittäin viivästynyt ja pitkittynyt työesteiden jne takia, joten ajattelin, että nyt aloitetaan ja mennään tokoilemaan ainakin vähäksi aikaa…!

Panu vaikutti ilahtuneelta ja erittäin motivoituneelta, kun yhdessä mamman kanssa puuhastelemaan pääsi. Otettiin lämppäriksi perusasentoja avokätisellä nakkipalkalla sekä lyhyttä seuruuta suurilla kehuilla ja kalkkunanakeilla;)

Ensiksi kuitenkin paikallaolo, johon ennakoin, että silkkitassu hienohousu Panu ei suostu menemään maata sateesta märkään ruohikkoon. No menihän se ’nokasta vetämällä’ ja rautalangasta vääntämällä ja pysyikin sen 2 x noin parikymmentä sekuntia. Palatessa jaksoi hienosti odottaa käskyä perusasentoon ja tarkoituksellisesti pidennettyä vapautusta. Hurraa huudot, kehut ja namia Panskulle, jolle rima oli aika korkealla siihen nähden, että ei ole yhtään tokoteltu:/ Tai siis seli seli, ollaan otettu olohuoneessa istu, maata, seiso –juttuja, jotta käskyt pysyvät mielessä. Mulla on harjoiteltuun tokomäärään nähden aika hikari shelttijannu<3

Liikkeestä seisominen meni jotensakin harakoille ensin, mutta ohjaaja ryhdistyi ja saimme hienon liikkeen aikaiseksi. Pointti oli se, että käskyt tuli selkeästi ja mukaansatempaavalla äänensävyllä. Panulle kiitettävä arvosana ja hymypoikapinssi:)

Ja ihme ja kumma, -silkkitassu hienohousu teki liikkeestä maahanmenon märkään ruohikkoon kerralla oikein:) Panu ei ehkä halunnut pitkittää kärsimystään märällä ruohikolla ja aatteli, että näin tästä pääsee nopeimmin pois ja nameja sen kun satelee;)

Loppuasennot jäi liikkeissä hiukan väljäksi tarkoituksella. En halunnut kiilata ihan kylkeen kiinni näin ensimmäisellä kerralla, vaan jätin sellaisen psykologisen hajuraon koiran ja ohjaajan väliin. Siedätystä pikkuhiljaa. Tarkoitus on tiivistää loppuasentoa vähitellen. Lopuksi tehtiin parit onnistuneet luoksetulot ja seuruuttamista käännöksillä oikealle ja vasemmalle.
Puolituntisen tokoilun jälkeen kiiruhdimme hakemaan Pikkujättiä hammaslääkäriltä.

JK: Lilun tiistainen agitunti jäi väliin ohjaajan flunssan takia, joten T & L agikehissä jälleen ensi viikolla:)

Tekniikkapotpuri

2010-05-26T10:49:00.000+03:00

Eilisissä OKK:n agireeneissä mentiin pienen ratapätkän avulla läpi muutamaa tekniikkaharjoitusta. Ensin leijeröintiä ja sitten persjättöä. Kaksistaan otimme Lillin kanssa hypyllä niistosokkaria ja twistiä.

Leijeröinti meni Lilulla kerrasta:) Hypyn kautta pitkä lähetys putkeen ja oma siirtyminen hypyn ja pituuden taakse vastaanottamaan koira, josta jatkettiin renkaan kautta kepeille. Tarkkana sai olla alun hyppy-putki yhdistelmässä, niin että sijoittuminen on hypyn siivekkeen ulkopuolella ja vartalon suunta putken päähän päin.

Persjätössä olinkin huolimaton aloituksessa, ja Lilu kääntyi ohjaajan vartalon liikkeen mukaan liian aikaisin putken edellä olevalle ’häiriöhypylle’. Persjättöä saatiin muutenkin hioa enemmän, koska se on minulle suht hitaana liikkujana vaikea liike ja olen tehnyt sitä vähemmän. Opin tästä tekniikkaradasta sen, että tärkeää oli se, että koira irtosi putkeen hyvin ja jätti ohjaajalle aikaa valssata vastaanottamaan putken jälkeisen hypyn jälkeen lähelle pituutta, jossa ensin oikealla kädellä varmistettiin koiran lukittautuminen esteeseen, jonka jälkeen nopea persjättö ja koiran ’kaivaminen’ vasemmalla kädellä ja ohjaus edelleen renkaalle ja kepeille. Pidin asennetta yllä ja saimme Lilun kanssa muutaman hakuammunnan jälkeen nappisuorituksen persjättöön:)

En ole tainnut aikaisemmin tehdä niistosokkaria ja otti muutaman kerran, että saimme Lilun kanssa sen sujuvaksi. Mutta sitten kun itse sain jujusta kiinni, menivät molemmat puolet jouhakkaasti. –En kuitenkaan näe tekeväni tätä tekniikkaa ratasuorituksissa, jotenkin kimurantti ja väkinäisen oloinen tekniikka minulle. Twisti sen sijaan istuu meikäläiselle kuin nenä päähän ja otettiin sitäkin Lilun kanssa vauhdilla ja rehvakkaasti sekä oikealta että vasemmalta:)

Lilu oli jälleen reenissä mukana henkeen ja vereen sekä piti vauhtia yllä vesisateesta huolimatta; -ei me olla sokerista Lillin kanssa;-))

Pessin evvk pun Iin mätsärissä

2010-05-25T15:16:00.001+03:00

Osallistuimme Pessin kanssa match show:hon Iin Illinsaaressa viime sunnuntaina. Yhden sertin ja kolmen varasertin omistaja Pessi Pesusieni on lähdössä allekirjoittaneen kanssa, näillä näkymin, ainakin Raahen (12.6.) ja Rovaniemen (19.6.) näyttelyihin. Harjoituksen vuoksi menimme sitten kokeilemaan kehäkäyttäytymistä ja patsastelua, ettei tulisi Pesulle ihan yllätyksenä narun toisessa päässä seisoskelija;)

Pessin omistaja Miia on kuljettanut Sinistään Iin koiraharrastajien nätöissä lumien sulamisten jälkeen. Ja ihan kivasti kuulemma on mennyt, ellei sitten Pee ole sattunut bongaamaan jotain nättiä karvakorvaa kehissä, ja nätöpaketti on hajonnut ihan haikailuksi. Viimeksi näin oli käynyt erään mäyristyttösen kanssa, jota Miia kuvaili ihan koiraelokuvamaiseksi romanssiksi; siirappiseksi äkkirakastumiseksi;-))

Mätsärin alustunnelmissa Pessi oli hiukan poissaoleva, etten sanoisi hälläväliä moodissa. Shelttijannu antoi sievästi suihkutella ja harjailla itseään, mutta vaistosin, että sitä tympäisi:/

Kävimme ennen varsinaista mätsärikehää ravaamassa, seisomassa ja pöytäilemässä muutamat harjoituskiekat ja saimme jopa ystävällisen mieshenkilön pöydällä kopelointiin. Pessi seisoi kuin patsas ja antoi armollisesti miehen rapsutella itseään ja syöttää makupaloja;) Näin kuitenkin, että sininen ei ollut täysillä mukana menossa, mutta samalla ajattelin positiivisesti, että kyllä tämä meiltä sujuu.

Saimme punaisen, mutta paljon jäi toivomisen varaa yhteistyössämme; Pessi juoksi ok, mutta pungersi itseään istumaan pöydällä ja ei suostunut seisomaan ’hyvin’:-// Pessi on sellainen sheltti, jota on vaikea motivoida, ellei sitä itseä huvita ja nyt sitä ei huvittanut yhtään. Pee ravasi mukanani kiltti kun on, mutta ei halunnut ’näyttelyseisoa’. Kiitos ja lämmintä kättä punaisten kehästä!
Minulla on muutama viikko aikaa viettää laatuaikaa Pesun kanssa, joten aion laittaa ’kaikki peliin’, jotta yhteistyömme olisi Pessin mielestä kannattavaa ja mahtavaa;-)))

Erikoismainintana ja lämpimät onnentoivotukset vielä Iin match show:n BIS1:sille Karjalaisen Tiinalle ja Minitiimin Ninjalle (ikä 8 kk:tta ja joka on Panun siskon Nepparin tytär). Otin muutamia kuvia ihanasta shelttineidosta, joita voi käydä katsomassa kasvattajan Minitiimin sivuilla, täällä ja Ninjan omilla sivuillla, täällä. Myös Pessistä otettiin muutama kuva mätsärin jälkitunnelmissa täällä.

Vitska mölleissä ja nollavoitto kilpailevissa....:)

2010-05-18T21:56:00.004+03:00

Kisasimme Mettovaaran Lillin kanssa tänään OKK:n epiksissä sekä mölleissä että kilpailevien sarjassa. Kurvailimme vitskan mölleissä ja nollavoiton kilpailevissa. Olen erityisen iloinen ja onnellinen kisaavien radan kontakteista. Kaikki kontaktit puomi, aa ja keinu menivät Lilulta upeasti ja sujuvasti!

Lilun omistaja Vuokko kuvasi radat, ja ne on katsottavissa täällä !

Jännittynyt agialoitus

2010-05-12T20:55:00.001+03:00

Lilli-neiti lähti epäröimättä matkaani, kun Vuokko–mamma luovutti rakkaan karvakorvansa minulle agiharkkoihin Haukkukeitaalla eilen tiistaina:) Ohjaajan vatsassa möyri epämiellyttävästi ja takaraivossa kiristi pieni jännityksenpoikanen uusien agikoutsiemme tunnille mennessä. Minua on reilun vuoden ajan ohjannut ja hienoja agioppeja antanut Kantolan Niina ja nyt saimme Lillin kanssa uudet agiopet, Raittimon Hennan ja Niemelän Sadun.

Sadulla oli mukanaan kolmosluokan rata, jonka nopsasti rakentelimme kolmen koirakon ja kahden agiohjaajan voimin. Rata oli mielestäni ihan ohjattava, vaikkakin muutamia pullonkauloja ennakoinkin pitkässä viennissä putkeen ja keinulle mentäessä. (Miten pääsisi ennakoinnin paheesta agilityssä ja orientoituisi ennakkoluulottomampaan ja rohkeampaan ohjaukseen?!)

Eka kiekkamme oli jännittynyt ja hermostunut. Ajatuskaan ei ollut matkassa;-) Alku oli ihan jouheva pussille asti, jonka sisälle Lilu ikävästi juuttui. Kepeille ohjaus meni plörinäksi, pitkä vienti hypyltä putkeen ihan harakoille ja pisteenä iin päälle lopun tarkan ohjauksen paikka keinulle levisi ihan käsiin. -Hohhoijaa, että osasi mennäkin kaikki pieleen!

Henna antoi palautetta siitä, että ohjaajan kädet heiluivat sinne tänne ja kroppa osoitti ihan muualle kuin menosuuntaan. Pientä satikutia tuli lisäksi siitä, että hanskat putosi kehään heti, kun koira lipesi ohjauksesta. Eli ymmärsin niin, että teknisemmin, tarkemmin sekä aina ja koko ajan loppuun saaakka!

Noh, onneksi suurin puristus raukesi tuohon ensimmäiseen limboiluun ja tein henkisen ryhtiliikkeen toiselle kiekalle. Sehän menikin sitten eri tahtiin. Lilli kiisi hienosti; kepit upeesti, hyppy, kierto ja pitkä vienti takaaleikkauksella putkeen ihanasti ja keinukin muistaakseni yhden oharin jälkeen hienosti. Jäi makea jälkimaku suorituksestamme ja Henna-opekin kehui menoa paremmaksi:=)

Lopputunti tehtiin hypylle vientiä sivulta ja hypyn kiertoa ja jatko edelleen menosuuntaan. Ei twisti, mutta sama kulkusuunta, -jos nyt osaan oikein selittää;-)

Lillin kanssa jatketaan seuraavan kerran agikentällä OKK agin epiksissä ensi tiistaina!

bye Virpa, helou Haukkis:)

2010-04-28T10:04:00.000+03:00

Virpiniemen talvikausi laitettiin osaltani pakettiin maanantaina, jolloin oli talvikauden viimeinen agilitytunti. Mieli keveänä ajelin hallilta ja täytyy todeta, että kyllä oli raskas talvikausi, eikä vähiten sen takia, että meidän harkat oli se viimeinen vuoro ja kotona oltiin yleensä puoli yhdentoista jälkeen. Ja vielä myöhemmin vasta nukkumassa, -paaaljon jälkeen normaalin nukkumaanmenoajan;-) Matkapäiväkirjaankin kertyi joka keikalta 55 kilsaa edestakaisin ajoa kodin ja hallin välillä:-//

No mutta hei, -Haukkis kutsuu ihan kotinurkilla kivenheiton päässä ja kentät ovat sulaneet viime aikoina nopsaan. Haukkiksen alue itsessään on vielä suht luminen ja agilitykenttäkin on vielä puoliksi lumen peitossa. Kentälle paistaa aurinko aamupäivän, mutta iltapäivän se on enimmäkseen varjossa, joka hidastaa lumen sulamista. Haukkistalkoot ja agiesteiden siirto Virpasta Haukkikselle on ensi viikolla ja kohta sen jälkeen toukokuun alussa starttaavat kesän harjoitukset. Varma merkki kevään ja kesän tulosta ovat myös frisbeegolf –porukat, jotka ovat jälleen ilmaantuneet vaeltamaan sankoin joukoin Hiirosen kentille. –Panun ihastukseksi ja vihastukseksi, se rakastaa frisbeen perässä juoksua ja sen noutoa. Vihaksi pistää kuitenkin, kun ei mamma päästä peliin mukaan;-)

Kesäksi meille on tulossa sekä agilityä että tokoa: Lillin kanssa mennään agiharkkoihin tiistaisin, Panun kanssa tokoon torstaisin ja Meijun&mun agiryhmä harjoittelee perjantaisin. Tavoitteita ei ole harjoitusten suhteen, muuta kuin että hauskaa pidetään ja tunteella mennään, -mutta ei liian tosissaan;)

Hapollista ja hapetonta menoa;)

2010-04-19T10:37:00.005+03:00

Vanhan jalat oli hapoilla ja tädin happi loppui kesken Niinan suunnittelemalla radalla eilen! Rata oli siis erittäin nopea ja tarkkaa sijoittumista sekä ohjausta vaativa. Teemana oli leijeröinti; eli käsitykseni mukaan esteen suorittaminen siten, että ohjaajan ja koiran väliin jää este. Esim. kepit4 suoritettiin siten, että putki2 jäi ohjaajan ja koiran väliin. Samoten putki9 suoritettiin siten, että aa14 jäi koirakon väliin.

Koirakot tekivät ensin lämppärinä ja leijeröinnin harjoitteluna alkuosan 1-6. Pääsimme Lilun kanssa ensimmäisenä polttopisteeseen ja alun ohjaajan haparoinnin jälkeen pätkä sujui lopulta mallikkaasti. Tarkan ohjauksen paikka oli hyppy3 vienti kepeille4, jossa Lilu eka keikalla karkasi putkeen, koska se ohjattiin sinne:-// Toinen tarkka paikka tällä pätkällä oli hyppy5:sta jälleen ohjaus putkeen6, jossa tässäkin ensin mentiin väärään päähän. Mun täytyi pistää tosissaan tossua toisen eteen, jotta ehtisin hypyn5 ohitse ja suuntaamaan ohjauksen putken6 oikeaan päähän. Eikä niin, että Lilulle jäi tilaa ja aikaa arpoa mihin päätä putkea sitä menisi, koska ohjaaja tulee vasta häntäkarvoissa kiinni ja ohjaus on niin sanotusti levällään. Ensimmäinen koelaulu meni siis hiukan penkin alle ohjaajan tohottaessa turhia, mutta Niinan ohjauksen tarkennuksien jälkeen saimme Lilun kanssa loistopätkän aikaan:)

(Täytyy tähän vielä valittaa sitä, että pitkä päivä, väysymys ja myöhäinen harjoitustunti tuo omat elementtinsä ohjaukseen siten, että keskittyminen ja liikkuminen yleensä on aika väsynyttä ja kankeaa! Haukkukeitaalle siirryttäessä pääsemme toivon mukaan Lilun kanssa aksaamaan inhimillisempään aikaan;)

Ja sitten hela hoito: rata eteni mallikkaasti hypylle8, jonka jälkeen Lilu karkasi aalle14. Ja höh, vaikka kuinka yritin patistaa putkeen, shelttimimmi kiipesi sinnikkäästi aalle. Tehtiin sitten niin, että hyppyp8 siirrettiin hiukan oikealle, eli enemmän kohti putkea ja siitä jatkettiin. En saanut tässä leijeröintiä tehtyä, koska Lillin putki9 piti varmistaa. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja hyppy13:lta kierto aa14:lle meni enemmän kuin sutjakkaasti;-))) Lilunen pääsi himoitsemalleen aa:lle :D
Radalta tällä kertaa papukaijamerkki itselleni siitä, että ehdin valssaamaan molemmin kerroilla pituus11 ja hyppy12 ja toinen kerta pituus16 ja hyppy17, ja valssi olikin tässä kohtaa paras ratkaisu meille.

Olipa kertakaikkisen hapollista ja hapetonta aksaa, tässä se kunto kohenee;-))) Toisaalta ylevän mukavia onnistumisen tunteita ja tietysti korvaamattoman hyvää opetusta ja neuvoja agiopeltamme, kiitos niistä Niina!

Pienesti onnistuneet kaarrokset..

2010-04-12T12:10:00.007+03:00

..olivat tavoitteena Niinan suunnittelemalla radalla eilen. Aloitimmekin Lilusen kanssa tekniikkaosiolla esteillä 11-21, paitsi että ensimmäisen hyppynä otettiin 13, josta sain hyvän lähetyksen putkeen11.

Teimmekin Lilun kanssa eka kiekan niin sanotusti putkeen, -ei siis ohjaajan lepsuiluja tahi koiran oikomisia missään vaiheessa ja aika hyvä yhteinen rytmikin;-) Mutta mutta, ohjaustekniikka kaarroksissa oli aika alkeellinen; olin myöhässä, väärin sijoittunut ja niinpä Lilli valui reilusti hyppyjen jälkeen. Lisäksi koiran käskytyksessäkin oli runsaasti toivomisen varaa.

Niinan palauttavan puhuttelun jälkeen ryhdistäydyimme Lilun kanssa ja lähdimme tosissamme tavoittelemaan pienempiä kaarroksia: putken11 jälkeen odotin Lilua puolessavälissä hypylle12, jota ennen rupesin kääntämään itseäni valssiasentoon siten, että en missään vaiheessa liikkunut hypyn12 siivekkeen ohi, vaan ohjasin kädellä Lillin yli ja kohti hyppyä13. Lisäksi Niina neuvoi tekemään erittäin hyödyllisen vekin ennen hyppyä13 siten, että koiran nokka osoitti silloin suoraan putken14 päähän. Näin minun ei tarvinnut käyttää vartalon kääntöä ja korottaa turhaan ääntäni, vaan Liljuska suhahti putken haluttuun päähän.

Saimme Niinalta kehuja: ’hyvä, hyvä’, ja olinkin todella iloinen Tuulikki-tädin ja Lilli-tyttösen tekniikkamenosta:)

Käskytyksestä opin kantapään kautta sen verran, että jos niitä käyttää kaarroksissa täytyy ne olla oikein ajoitettuja ja tarkoituksenmukaisia! Meikäläisen tapauksessa ’tässä, tässä’ oli ensimmäisellä kiekalla auttamattoman myöhässä ja näin ollen siitä ei ollut mitään hyötyä!

Lilli oli jo hyppynsä hypännyt ja valunut ties kuinka kauas, kun rupesin vasta ’tässäilemään’ sille, eli sellaisenaan mun käskytyksestä ei ollut käytännössä mitään merkitystä. Toisaalta, kun aloin miettimään koko kaarroksen pienentämisen prosessia eilisessä harkassa ja ’tässä’ –käskyn ajoittamista sekä yhdistämistä ohjaukseen sekä muuhun käskytykseen, mitä siinä nyt yleensä käskyttää, ’Lilli’, ’hyppy’ jne. , mulla meni tukka sekaisin;-) Eli en osannut tai kyennyt heti laittamaan pakettia kokoon. Niinpä tein sitten niin, että jätin ’tässä’ –käskyn pois ja keskityin oikea-aikaisuuteen ohjauksessa sekä vartalon kääntämiseen ja tietysti ’hyppy’ –käskyyn. Tällä tavalla Lilli kääntyi upeasti, sillä kääntyi jo hypyn päällä pää oikeaan suuntaan ja kaarros pieneni radikaalisti. Lilli seuraa siis aika tarkasti ohjaajan liikettä ja ohjausta, joten tulema ja johtopäätös oli, että kaarroksissa voinen jättää ylimääräiset huutelut minimiin Lilun kanssa!!

Tekniikkaosion jälkeen otimme itseksemme esteet 1-11 ja eniten töitä teetti hypyltä6 kepeille7 vienti. Kyllähän se Lilu meni, kun tein tarpeeksi vekkiä, mutta en voi sanoa, että ohjaajan meno ja koiran ohjaus olisi ollut tyylipuhdasta tässä kohtaa. Ohjasin vastakkaisella kädellä ja vienti oli liian pitkä ja työläs. Vaikka Lilu tuli mukaan, ehti se ruveta paimentamaan ja väykkymään ohjaavaa kättä;-// Kepit itsessään menivät Lillimäiseen tapaan vauhdikkaasti ja osaavasti<3

Harkan jälkeen Vuokko (Lillin omistaja) kertoi, että Lilu osaa ’kierrä’ –käskyn ja olisi sillä varmaan hakenut nämä kepit sujuvammin. Niinpä ja siispä, -sitä kokeilemme sitten seuraavalla kerralla;-)

Oivallus Lillin kontakteista

2010-03-22T15:30:00.004+02:00

Hoksasin eilen Lillin kontaktien suorituksesta sen, että en saa yhtään edistää koiraa esteelle!! Mun täytyy edelliseltä esteeltä lähettää se kontakteille, antaa rauhassa lukita este sekä antaa rauhassa edetä esteelle. Jos juoksen Lillin vierellä tai edellä, vedätän tai edistän kontaktille, se tekee joka kerta tyylikkään oharin! Tässä tuleekin ohjaajan tarkan ohjauksen paikka Lillin kanssa, ei jäniksen selässä, eikä kiireellä, vaan rauhassa ja selkeästi lähettäen kontakteille. Ja á vot sinnehän se Lilli kiisi eilen, lähettämällä suoraan keinulle ja puomille!! Ilman epäröintiä:)

Lillin omistajan Vuokon kanssa pähkäiltiin taannoin myös 2on2offin jatkamista ja päätettiinkin sitten luopua Lilun alastulon harjoittelusta. Syystä että se osaa jo kontaktien alastulon! Ei 2on2offia, mutta kuitenkin pysähtymisen ja tarvittaessa juoksukontaktin, -kuten eilinen osoitti. Edelleen, kun Lilu on ’jo’ seitsemän vuotias ja emme halua rasittaa sen etupäätä turhaan vaikkapa Aan jyrkillä alastuloharjoitteilla. Lisäksi 2on2offin opetteluun ja harjoitteluun sekä oppimiseen tarvitaan säännöllisempi ja useampi harjoittelukerta, kuin Lilusen nykyinen kerran kahdessa viikossa.

Niina oli suunnitellut mielestäni oikein kivan ja jouhekkaan radan eiliselle. Tehtiin ensin koko rata ja sitten viilattiin keppejä koirakot vuorollaan.

Kokonaisuutena rataosuutemme liikkui tyydyttävän ja hyvän välimaastossa. Ongelmat tällä kertaa olivat (jälleen, huoh!) ohjaajan liika kiire, koiran selän taakse jättäminen ja vinosti hypyille lähestyttäessä vartalon väärä suunta. Lisäksi rataharkassa tulivat Lilun kontaktioharit. Mutta kokonaisuutena oli ihan mielekästä menoa.

Tekniikkaharjoituksissa tehtiin ohjaajan etääntymistä kepeiltä. Lilun kepit menivät rutiinilla ja loistavasti! Rutiinilla en tarkoita pakkorutiinia tai innottomuutta, vaan varmaa ja tyylikästä osaamista;-) Pieni kauneusvirhe tuli siitä, kun ohjaaja intoutui kiikaamaan käskytystään, ja Lil reagoi kiirehtimällä kesken kaiken namikupille. No siitä sitten hoksasin ottaa rauhallisemmin;-)

Sanotaan, että yhteinen sävelemme soi ihanasti yksittäisissä tekniikkaharjoituksissa, mutta hiukan epävireisenä vielä kokonaisissa ratasuorituksissa. Mutta siellä se on, kirkas valo tunnelin päässä! Tunnen sen ja vaistoan, että niin tuntee Lilukin! Shelttimimmillä häntä heilui ja suu oli näkkärillä moneen otteeseen:)

Seitsemän kertaa seitsemän:)

2010-03-18T09:16:00.003+02:00

Pyrrykkäni Pyppänäiseni Pikkujätti Pyry täyttää 7 –vuotta tänään 18.3. Koiran elämässä se tietänee keski-ikää ja viidenkympin villityksiä;-)

Pyryn elämään kuuluu ihan hyvää ja tasaista. Oikea takajalka rajoittaa metsälenkkejä ja rajuja juoksuleikkejä, mutta muuten se liikkuu ja ulkoilee, kuten ennenkin. Oikea takajalka ei näytä vaivaavan Pyryä, eikä se kalua tai onnu jalkaansa. Leikkaus on kuitenkin edessä heti, kun saamme tarpeeksi resursseja käyttöömme;-)))

Mielenvirkistykseksi Pyry tekee päivittäisiä etsintäleikkejä ja olohuonetottista.

Pyryllä ei ole juhlavastaanottoa merkkipäivän kunniaksi, vaan syntymäpäiviä juhlitaan rauhallisesti kotijoukkojen kanssa:D Yritän myös saada lähiaikoina juhlapotretin sankarista, kunhan säät vain valokuvauksen sallivat;)

Kiireinen ohjaaja kuumuneelle koiralle :/

2010-03-09T11:22:00.003+02:00

Olen ihan ruosteessa agilityradalla. Yritän kovasti ja intensiivisesti, mutta väärällä tavalla. Agility on mielestäni niin pikkutarkka laji. Jokainen sekunti radalla koiran kanssa on täynnä toimintaa, tarkoitusta ja tuhansia pieniä merkityksiä;-) Se vain ottaa aikansa, että pääsee taas jotenkin sisään kuplettiin koiran kanssa yhdessä, ei itsekseen ja erikseen yhdessä, vaan silleen yhdessä samanaikaisesti ja yhdessä virtaviivaisesti. Sitten kun se onnistuu, kaikki tuntuu helpolta ja kevyeltä, niin että ihan ääneen naurattaa;.)

Joo niin kyllä tunnustan, että päästin Lilun kuumumaan eilen ihan turhaan. Shelttimimmi käy kerta kerralta kuumempana hallin reunalla, joten sille täytynee ottaa samat rauhoittavat lääkkeet käyttöön kuin Panulle. Eli en anna sen viihdyttää itseään katsomalla toisten suorituksia ja kiihdyttää itseään hurjaan shelttiväykkyyn, vaan seuraavilla kerroille tokoilemme ja puuhastelemme omiammme, jotta voimme keskittyä olennaiseen radalla.

Niinan rataa tehtiin kahdessa osassa; ensin alun hyppy1 kepit2 putki3 hyppy4 –harkka siten, että ohjaaja oli keppien oikealla puolella ja lähetti koiran putkeen kepeiltä ja juoksi takaisin ottamaan vastaan koiraa hypylle4. Itse suunnittelin, että olisin ollut keppien vasemmalla puolella ohjaamassa, mutta nyt kokeiltiin siis tuota ym. ohjauskuviota. –Tällä kuviolla en saanut Lilua kepeille, en sitten melkein millään! Yritin eri etäisyyksillä, lähettämistä, viemistä jne. aina mentiin toisesta välistä kepeille ja välillä Lil turhautui haukkumaan tumpeloa ohjaajaa! Loppujen lopuksi saimme kuitenkin pari onnistunutta kepeille menoa ja lopetimme onnistumiseen. meille tällä kertaa kivikkoisen rataosuuden.

Tekniikkaharjoituksessa tehtiin välistäveto, takaakierto ja twistin kautta putkeen ja päällejuoksulla kaksi viimeistä hyppyä. Lilu sujahti sukkana putkeen12, jonka jälkeen ohjaaja odotteli hypyllä13, josta edelleen peruuttelin välistävedon kanssa hypylle 14 ja takaakierto hypylle15, josta twistillä putkeen16. Otin Lillin päällejuoksuna hypylle17 ja sitten hyppy18 ja vielä takaisin putkeen19. Pätkä meni meiltä Lilun kaa kerrasta putkeen:) Toisella kerralla hiottiin hiukan ajoitusta ja ohjaajan paikkaa välistävedon aikana hypyllä13 ja 14 niinpä pätkä meni vielä paremmin, sanoisinpa jopa nautittavan kevyesti!

Sitten harkan viimeisenä koirakkona tehtiin koko rata kilpailunomaisesti. Tökkäsimme heti kepeillä2! Jatkettiin siitä kuitenkin luottamusta uhkuen ja vauhdilla. Hyvästä tekniikkaharkasta huolimatta, loppupätkällä ohjaajan mopo karkasi jotakuinkin metsään. Mulla oli kauhee kiire jonnekin ja kuumakaisa Lilu yritti pysyä ohjauksessa mukana oikoteitä käyttäen. Jätin Lillin selän taakse, en ohjannut tarpeeksi huolellisesti ja äänikin hävisi jälleen hallin tuuletuslaitteen huminaan. Mun täytyy jatkossa ohjata Lilua yhtä määrätietoisesti ja terävästi kuin Panua. Käskyttää ja käyttää ääntä. Tietäkää, että Lilli ei ole mikään mamissheltti, vaan itsetietoinen ja hyväpäinen shelttimimmi;-) Tämä oli meidän kolmas harkkakerta, joten ehkä yhteinen sävel on aika ajoin hiukan vielä hakusessa;-)

Otettiin me jotain tottispalojakin häiriöisessä ympäristössä: paikallaan istumista, luoksetuloa ja vierellä juoksemista molemmilla puolilla kontakin kanssa. Hienosti meni, mutta menköön:) Täytyy suunnitella myös seuraavaksi kerraksi riittävästi oheisohjelmaa, jotta päät pysyy kylmänä varsinaisessa tekemisessä!

Onnistunutta päällejuoksua á la T&L

2010-02-23T12:33:00.003+02:00

P-pojat pääsivät Vuokolle ja Nekulle hoitoon, kun Lillin kanssa suuntasimme jälleen agilityharkkoihin eilen Virpaan hyytävän kylmänä torstai-iltana.

Pakastehelvettiin ei loppua näy:( Lämmittelylenkki jäi lyhyeksi Lillin nostellessa tassujaan heti kohta hallin ulkopuolella, joten siirryimme hallin sisälle ihmettelemään hallin tapahtumia;-) Lilulla oli päällään lämmittävä fleeceloimi, mutta tassusia se ei tietenkään lämmittänyt! Aikaa oli parikymmentä minuuttia omien harkkojen alkuun, joten kun olimme moikanneet muutamaa tuttua shelttikasvoa, rupesimme lämmittelemään sisällä hallissa. Kävelyä, pyörimistä, istumista, kontaktia jne. yleistä liikkeellä oloa, jotta lämmin veri virtaisi kohmettuneisiin jäseniin.

Koska aika oli rajallinen kaikkien kahdeksan koirakon tehdä rataa läpi toistoineen ja korjauksineen, kukin teki vuorollaan agiopemme Niinan opastuksella päällejuoksun tekniikkaharjoituksia radan toisessa päässä: esteet A, B, C, D, E, F ja G ja toiset tekivät vuorollaan radan toisessa päässä olevaa radanpätkää, jonka olimme ensin läpikäyneet Niinan opastuksella.

Täytyy vielä tähän mainita, että Niinalla on tapana lähettää aina päivän harjoitus etukäteen spostilla ryhmäläisille. Tämä on erinomainen tapa valmistella koirakoita illan harkkoihin: radan rakennusta ajatellen ja tietenkin itse päivän radan ohjaustakin ajatellen. Opettelen itse radan parhaani mukaan ulkoa, jotta rataan tutustumisessa ei menisi niin kauan aikaa ja että olisi parhaalla mahdollisella tavalla valmistautunut harkkoihin. Tavoitteena tietenkin jouheva ja sujuva ohjaus koirakolle; -ei tosissaan, mutta tunteella;-)

Lilun kanssa ei ongelmia alun ratapätkällä, ts. hypyillä ja putkella siis. Otin hypyltä1 hypylle2 päällejuoksuna ja hienosti Lilli tuli ohjaukseen mukaan. Lilun putkeen3 irtoaminenkin on ihanteellista, vauhdilla ja mielellään shelttimimmi sujahtaa ’mistä ja milloin vain’ putkeen. Keinulla4 sitten harjoiteltiin ohareita;-) Tätä täytyy miettiä, että mikähän siinä on, että keinua pitää väistää, mutta sitten kuitenkin houkuttelun, maanittelun ja hienovaraisen painostuksen ansiosta sinne kuitenkin sitten mennään??!! Mielestäni Lilli osaa k-a-i-k-k-i esteet, myös keinun. Yleensä se ohjauksessa juoksee keinun ohi, mutta palaa sitten kuitenkin käskystä esteelle, nostaa ensin toisen etujalan ylösmenolle ja sitten hyppää kokonaan esteelle ja osaa itse jarruttaa hienosta keinun alas menolla. (Varoin tosin lentokeinua ihan vieressä).

Onko kenelläkään ajatuksia tai ideoita miten Lillin kanssa tulisi edetä kontakteilla? Se on siis 7-vuotias ja aikaisemmin kontaktit tehty siten, korjaa Vuokko jos on väärin, että sille on käskytetty ’odottaa’ tms. ja se on odottanut ohjaajaa kontaktin alas menolla ja ohjaaja on vienyt sen alas kontaktilla. Sittemmin aloitettu 2on2off –opettelu, jonka se ymmärtääkseni jotenkuten osaa, mutta ei vielä rataharjoittelussa. Aikaisemmin Vuokon kanssa harjoitellessa mm. keinulla ei ole ollut ’ohari-ongelmaa’! Onko kyse koiran epävarmuudesta ja epätietoisuudesta siitä, että mitä siltä odotetaan kontaktiesteillä ts. keinulla??!! Minun muutaman kerran ohjauksessani mm. puomille Lilu juoksi reippaasti ilman epäröintiä. Keinu näyttää olevan jonkinlainen sudenkuoppa. Toisaalta Lilli kuitenkin näyttää osaavan suorittaa keinunkin itsenäisesti, osaa jarruttaa jne. Kehuin sitä oikein mairealla äänellä ja moneen kertaan eilen keinun 2on2off –harjoituksissa ja huomasinkin, kuinka Lilli reagoi kehumiseen myönteisesti.

Keinun4 jälkeen valssaus hypylle5 ja edelleen hypylle6, hieno rengas7 ja kepeillä8 pieni avokulma no problem:) Tätä radan pätkää hinkattiin muutamaan otteeseen. Huvittavaa, kun huomasin Lillin kuumuvan ohjauksessa; kerran kuulu pieni hhhhhrrrhmmmräyh hypyn5 ja 6 välillä, ja Lilu yritti paimentaa ohjaajaa nappaamalla melkein hihasta kiinni. Tunsin kuonon kosketuksen, mutta eipä osunut tällä kertaa Lilli Onerva;-)

Päällejuoksun tekniikkaharjoituksessa teimme ensin pienen palan esteillä putkiA, hyppyB ja hyppyC. Meni kerrasta, mutta korjasin ajoitusta ja omaa liikettä toiseen kertaan ja jo tuntui huomattavasti sujuvammalta. Sitten koko tekniikkaharjoitus pariin kertaan ja olin erittäin tyytyväinen itseeni ja Lilliin. Ymmärtääkseni eilisen harjoituksen perusteella päällejuoksun tärkein elementti on sijoittautuminen ja oman liikkeen ajoitus koiraan nähden. Liike ei saa pysähtyä hypyn taakse, mutta ohjaaja ei edistääkään liikaa seuraavalle esteelle. Kotiläksyksi ja mielikuvaharjoitukseksi toispuoleisen ohjaajan motorisesti heikomman, vasemman puolen käyttöä;-)

Otettiin myös Aa:ta yksistään 2on2offilla. Muutama onnistunut toisto ja jätin suoritukset muhimaan kovan kehumisen ja nakkipläjäyksen kera shelttimimmin korvien väliin. Keppejä otettiin avokulmasta ja Lillille ilmeisesti hiukan haastavammasta pimeästä kulmasta. Lisäksi harjoiteltiin paikalla istumista: ei kestänyt istua kentän laidalla kun kävin kiertämässä kepit, lähti palatessa liikkeelle. Palautin paikalle ja kiersin kepit vain puolivälistä. Kehua ja palkkaa Lilulle kiltisti paikallaan istumisesta häiriöisessä ja metelöivässä ympäristössä!

Lopeteltiin ja käytiin kylmästä huolimatta pieni pyörähdys hallin takana ja pisulla. Autolle palatessa Lilu suuntasi jälleen hallin ovelle, että eiköhän mennä taas:) Seuraavan kerran Lillin kanssa agibaanalla parin viikon kuluttua, agility on näköjään Lilunkin mielestä hurrrrjan kivaa:D

Lilli, -uusi agiystäväni:)

2010-02-19T11:21:00.009+02:00

Mettovaaran Lilli Onervan kanssa olemme viime aikoina tutustelleet toisiimme agilityn merkeissä. (Tunnetaan toisemme siis hyvin jo ennestään, onhan Lilli meidän Pyryn sisko;-) Eilen sitten päästiin itse asiaan ja harkat meni enemmän kuin mukavasti:)Ohjaaja on tietysti aika ruosteessa, mutta shelttimimmi kulki kuin rasvattu salama senkin edestä. Lillin ohjaus on noin tempoa, rytmiä ja ajoitusta ajatellen vähän samantapaista kuin Panun ohjaaminen. – Kuumapäiseen Panu Pantteriin verrattuna Lilu on onneksi temperamentiltaan astetta rauhallisempi.

Lilli kilpaili viime kesänä muutaman kerran Niinan kanssa ja nyt Vuokko ystävällisesti antoi rakkaan ystävänsä lainakoiraksi allekirjoittanelle:) Kiitos vielä Vuokko! Vuokko on aikaisemmin tehnyt hienoa agilityharjoittelua Lillin kanssa, sillä Lilli osaa kaikki esteet, -erikoismaininta upeasta keppien osaamisesta ja varmuudesta. Kontaktien opettelu on sittemmin aloitettu uudestaan ja tavoitteena Lillillä on 2on2offit eli pysähtymiskontaktit.

Eilisissä harkoissa tehtiin ensin esteet 1-12 ja ensimmäisellä yrittämällä meni upeesti puomille saakka, jossa tuli ensin ohari, mutta mitäs me tytöt pienistä. Otettiin puomi huolella uudestaan ja pysähtymiskontaktin kanssa.

Käytännössä eka kiekalla menin seisomaan putken3 taakse vastaanottamaan Lilliä, joka epäröimättä kiisi kahden hypyn takaa putkeen. Siirryin hypylle4 ensin viemään hypyn yli ja samalla valssasin ja käänsin hypylle5 ja hypylle6, josta jatkettiin takaaleikkauksella putkeen7, Lilu irtosikin epäröimättä ja vauhdilla putkeen<3 Putkesta7 tuli hypylle8 hiukan suuri kaarto, mutta ei kovin paha (huom! ohjaaja olisi voinut ennakoida äänellään koiralle suuntaa aiemmin!!!!). Hypyt 9, 10 ja 11 ei ongelmia, kulki vauhdilla ja tarkasti.

Jätettiin harkka hautumaan ja siirryttiin radan sivulle källäilemään ja pyöriskelmään. Hallin toisella kentällä oli tokoryhmä, jonka liepeeseen siirryimme vaivihkaa. Palauttelin Lilulle mieleen naksutinta istu+naks+palkka, istu+naks+palkka, -hyvin näytti muistavan systeemin:) Sitten seuruutusta lämpimiksemme, tuijoteltiin toisiamme silmiin, naksuteltiin ja Lilu sai palkkaa ja kehuja hienosta kontaktista! Seuruupaikkakin oli aika ok, Lil tuppasi kuitenkin hiukan edistämään veljensä Pyryn tavoin;) Tehtiin lisäksi muutama 2on2off keinun alastulolla, naksun kanssa ja nami odottamassa muutaman metrin päässä. Jätin persolle shelttimimmille asian hautumaan haluttavasti, hää olis vielä tehny ja tehny, mutta lopetin muutamaan kertaan tarkoituksella intopiukeessa tilassa;-)

Sitten jälleen radalle harkan viimeisenä koirakkona. Rata sujui vauhdilla, tarkasti ja p-u-o-m-i-n kanssa virheettä, kunnes putki13 hypylle14 teki ohjaajalle tepposet! Muistutan tässä vielä itselleni; älä jätä koiraa selän taakse, älä kiirehdi ja hätiköi vaikka koira tulee lujaa, säilytä rauhallinen kontrolli ja kontakti koiraan. Muista äänenkäyttö!!!! Tässä näin, jotta muistaisin ensi kerralla;-)

Lisäksi hyppy16 kepeille17 aiheutti ajoituksen ja sijoittautumisen pähkäilyä. Mun täytyi malttaa odottaa, että Lilli tulee hypylle16 ja käskyttää kepit ja vasta sen jälkeen liikkua takaaleikkauksella eteenpäin. Täytyy vielä todeta, että meille sopii Lillin kanssa takaaleikkaukset, ennemmin kuin persjätöt. Lilli on Vuokon ohjauksessa tottunut takaaleikkauksiin ja mullehan ne sopii kuin nenä päähän. Mielummin jouheva takaaleikkaus, kuin hätäilevä ja epävarma persjättö. Tietysti nuo persjätötkin puolustaa paikkaansa, mutta mä en vielä osaa niitä tarpeeksi hyvin. Lisäksi sain agiope Niinalta ohjetta muistaa keppien käskytyksen alusta loppuun, jotta jatkoon ohjaus olisi sujuvampi.

Niinnihkuu!!!! Tuskin maltan odottaa ensi maanantaita, jolloin pääsemme Lilun kanssa jälleen harkkaradalle hurvittelemaan:)

Ei tässä nyt enää niin masenna ja ahdista...

2010-02-17T12:35:00.003+02:00

...kevättä kohden mennään;-)

Terkkuja kaikille P-poikien bloggaajille:)

Masentaa ja ahdistaa:-((

2009-12-29T11:39:00.001+02:00

Pyryn oikea takajalan polvi luksoitui jälleen eilen iltalenkillä:( Pikkujätti kirkui kivusta ja puri mammaa tuskissaan hihaan! Olo on voimaton ja ahdistunut: leikkaus lienee jälleen edessä, sillä en näe mitään muuta keinoa tilanteen korjaamiseksi. Kun polvi menee sijoiltaan yhden kerran, menee se seuraavan kerran helpommin ja tilanne mennee vain pahemmaksi…:(

Olen nähnyt mm. agiharjoituksissa(!?) koiran, jonka polvi luksoitui ’jatkuvasti’ ja koira suoristi tyynesti ja tottuneesti takajalkaansa ja polvi asettui paikoilleen. Pyrylle polven luksoituminen on erittäin kivuliasta ja tuskallista ja on kovin ahdistavaa nähdä sen kipua ja tuskaa!

Pyryn oikean takajalan polvi leikattiin patella luksaation takia ensimmäisen kerran helmikuussa 2006 ja kontrollikäynnillä helmikuussa 2007 leikannut ell totesi, että leikkaus onnistui enintään tyydyttävästi. Polvi on jäykkä ja jalan ojentuminen eteenpäin jää vajaaksi. Pyry ei ole kuitenkaan missään vaiheessa ontunut tai aristanut jalkaansa. Röngtenissä näkyi tuolloin, että polvessa on kalkkeutumia, mutta ei kuitenkaan nivelrikkoa tai luupiikkejä. Myöhemmin kevättalvella 2007 polvi puhdistettiin sitten ell:n suosituksesta kirurgisesti ja siihen asetettiin metallilangat tukemaan polvilumpiota molemmin puolin. –Ja nyt polvi petti jälleen!

Kyllä meitä koetellaan koirapoikien kanssa:(((

Hauskaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

2009-12-20T11:12:00.002+02:00

...toivotamme kaikille P-poikien Bloggaajille ja heidän nelijalkaisille Ystävilleen:-))

Me juoksemme jälleen:)

2009-12-05T18:08:00.002+02:00

Yhtäkkiä viime elokuussa, -vapaana liikkumiseen ja juoksemiseen sekä pitkiin metsälenkkeihin tottunut Panu joutui pakkoliekaan kuukausiksi:( Pakkolepo, joka toisaalta oli edellytys vaurioituneiden kudosten palautumiseksi ei toisaalta ole pidemmällä aikavälillä tehnyt hyvää lihaksistolle, aineenvaihdunnalle saatikka koiran mentaliteetille.

Pitkän, ja pitkäjänteisyyttä koettelevan toipumisjakson aikana taannuimme hitaasti ja varmasti, noin lihaksia ajatellen, ensin rautakanki -vaiheeseen, jonka jälkeen seurasi, ensimmäisen hierontakerran jälkeen, heinäseiväs –vaihe ja nyt olemme nähdäkseni, osteopaattisen hoidon jälkeen, posttraumaattisen tilan ohittaneessa vaiheessa, josta varsinainen palautuminen ja kuntoutuminen voi alkaa:)

Toisen hierojakäynnin ja osteopaatilla käynnin jälkeen Panu Pantteri on siis päästetty irti noin viikko sitten ja näin talven kynnyksellä se juoksee jälleen:) Sekä hieroja että osteopaatti suosittelivat irtipäästämistä ymmärtääkseni lihasten ’hyvinvoinnin’ vuoksi. Panun vamma tai vammat olivat tai ovat tassuissa olevia pehmytkudosvammoja, repeytymiä nivelkapselissa tms, joiden toipumisaika voi olla erittäin pitkä, jopa vuoden verran. Panu ei ole missään vaiheessa kuitenkaan ontunut jalkojaan ja siten päätinkin em. koirien hyvinvoinnin ammattilaisten neuvoja kuunnellen, että Panu Pantteri saa kirmailla irti jälleen.

Irti pääsy ja vapaana juoksentely pitkän tauon jälkeen näkyi Panun olemuksessa hellyttävä ja liikuttavana epäuskoisuutena ja lievänä haparointina siitä, että mihin päin tästä lähtis;-) Epäröintiä olotilasta ja menosuunnasta oli kuitenkin vain ohimenevän hetken, kun jo aavalla ruohoaukeella irroteltiin sataatuhatta sinne tänne. Elämänilo ja nauru palasi hetkessä Panun olemukseen ja se nautti ilmiselvästi irti juoksentelusta koko shelttipantterin sielullaan:) -Lenkkeilymatkoja ollaan pidennetty pikku hiljaa ja aloituslenkki irti oli noin tunteroinen tasaisessa maastossa. Tänään mentiinkin jo metsään tyttökavereiden, Iineksen ja Ronjan seurassa:=)

Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu! Olen tässä pähkäillyt myös agilityyn palaamista ja päättänyt, että Panu palaa agibaanoille vasta kesäkaudella, toukokuussa 2010. Haluan varmistaa ja taata täydellisen toipumisen, koska vamma tai vammat ovat sellaisia, että vaativat pitkän toipumisajan ja varpaiden nivelissä olevien pehmytkudosvammojen tilaa tai laatua on vaikea arvioida mitenkään kliinisesti. Vain aika parantaa!

Sheltti rautakankena:(

2009-11-04T18:20:00.001+02:00

Panu kävi tänään koirahierojalla ja ehkä tuo otsikko kuvaa parhaiten sitä, kuinka kertakaikkisen jumissa se oli kaikkialta:-( Etenkin oikea takajalka oli erityisen jumissa, mutta likimain yhtä jumissa olivat kaikki muutkin jalat, kyljet, vatsa, etuosa jne. Koko koira oli ihan kankena jumissa! Sen sijaan tassut tuntuivat olevan ok, eli oikean takajalan kipeä varvas vaikutti oireettomalta.

On se onni, että vein Panun hierojalle ja on se hyvä, että koirahierojia on olemassa! Hieronta teki varmasti gutaa Panulle, mutta kyllä se pisti hanttiinkin, kun kipeitä paikkoja hierottiin. Välillä se rauhoittui käsittelyyn silminnähtävästi ja maiskutti rentoutuneesti suullaan. Tiukoissa ja kipeissä paikoissa se hanasi vastaan ja katsoi syyttävästi hierojaa silmiin, että ’mitäs minua niin kipeesti kopellat’;-) Itse sain koirahierojalta oikeaoppisia venyttelyohjeita Panulle, tosin se venyttelee kyllä itsekin aktiivisesti, mutta ainahan lisävenyttely liikunnan jälkeen tekee hyvää lihaksille.

Uusi aika koirahierojalle on varattu parin viikon päähän. Toisen käsittelyn jälkeen voin arvioida tarkemmin paluuaikataulua agilityn pariin. Ajattelin myös, että toisen käsittelyn jälkeen tuossa parin-kolmen viikon kuluttua Panua voisi pikku hiljaa ruveta pitämään irti ja samalla nostattamaan hiipunutta kuntoa. Lisäksi on tuo painonnousu pahalainen, joka meillä on taas riippana. Ruoan säännöstely ei yksin auta painonhallintaan, kun liikuntaa on niin vähän ja se on niin yksipuolista. Uskon, että Panun painoa saadaan heti alas, kunhan se pääsee hiukan pidemmille lenkeille. Agilityyn se palaa sitten, kun terveys, kunto ja paino on jälleen kohillaan:)

...samaan aikaan toisaalla

2009-10-29T16:43:00.000+02:00

Allekirjoittaneen opiskellessa sosiaalisia aineita toisella paikkakunnalla, pääsi Panu spurttailemaan hillittömiä hepuleitaan mummulan isossa pirtissä, sillä seurauksella että jalka on taas kipea:( Liikkeessä ei ontumista, mutta eilen oli pientä jalan nostelua iltapissiksellä plus pientä oikean takajalan kaluamista. En usko dramaattiseen traumaan tai maata kaatavaan vammaan, mutta kipua ja kolotusta todnäk Panulle ja psyykkistä kidutusta emännälle.

Huokaus, valitus sekä itku ja hammasten kiristys! Aina pitäisi olla itse valvomassa asioita, lue koirapoikia, että ne eivät riistäydy käsistä! Mennään ensi viikolla koirahieroja/fysioterapeutille ja kuulostellaan tilannetta.

Taas köpötellään hitaasti, lyhyellä kaavalla ja narun nokassa: mahtaa tuntua sadan vuoden vankilatuomiolta Panusta! Olen jo vähän henkisesti orientoitunut, että palaamme agikentille vasta kun ruoho seuraavan kerran orastaa?!

Tokoboosteri käytännössä; sheltin suu näkkärillä

2009-10-25T13:44:00.002+02:00

Perjantain tokotunnin pääteema oli hyppy. Mukanani oli myös noutokapula sekä tarkoitus oli ottaa lisäksi seuruuta.

Pyryn kanssa orientoiduttiin tokoilemaan tokoboosterin kanssa: Pikkujätti oli erittäin innostuneen ja motivoituneen oloinen, ellen sanoisi ihan riehakas tokoboosterin kanssa riekkumisen jälkeen. Häntä liputti iloisesti ja josko koirat hymyilee, niin sitä Pyry teki, kun se asettui perusasentoon seuruuta varten. Lähtökohta oli siis lupaava ja Pyryn seuraamisessa ei ilmennytkään mitään korjattavaa, sikäli mikäli minä huomasin lattianrajaan;) Käännöksissä teimme huippuyhteistyötä ja täyskäännöskin meni hienolla kontaktilla, Pyry ihan jalan tuntumassa. Ohjaajan oivallus mennä pikkujättiaskelin täyskäännöksellä on kantanut hedelmää ja vaikka vähän nolottaakin nämä myöhäiset oivallukset vuosien tokoilun jälkeen, niin tämä onkin meidän tokoa:/

Otettiin repimiskisa jälleen tokoboosterilla ja ohjaajalla alkoi vähitellen hiki kihota pipon alle. Haukkuakin irtosi, mutta hienosti Pyry rauhoittui tokoilemaan. Sitten noutoa Pyryn kanssa…Pyry ei ole koskaan, ikinä suostunut ottamaan noutokapulaa suuhunsa, enkä aio enkä halua sitä siihen pakottaa. Risuja, keppejä ja tunnarikapulaa suupielestä se kantaa, mutta ei noutokapulaa, joka oliskin varsinainen halko sen suussa. Yritin aikani, ja Pyry asettui maata kapulan eteen ja katsoi silmiini: ’kannattaako tämä, voidaan olla tässä vaikka koko illan?!’ Tein sitten niin, että noudettiin tokoboosteria:) Pyry perusasentoon, ’nouda’ ja Pikkujätti kiisi käskystä noutamaan boosterin ja toi sen ohjaajalle käteen, Pjätin ajatuksena oli tietenkin revitellä sen kanssa. Ja niin me tehtiinkin;) Pyry siis tuntee ja tietää ’nouda’ käskyn, mutta ei siis suostu noutamaan noutokapulaa.

Pyry hypylle, tehtiin alo-sellaista: tässä olen aina ennen suoritusta tehnyt muutaman lämmittelyhypyn, mutta nyt ei tehty! Katottiin miten menee suorilta, kokeenomaisesti. Ei mennyt ensimmäisellä käskyllä, vaan jäi tuumailemaan hypyn eteen. Meni muistaakseni toisella vai oliko kolmannella käskyllä. Jäi hienosti seisomaan ja odotti ohjaajan viereen. Seisovilta vapautus.

Periaatteessa kehuja toko-opelta, mutta läksyä hypyn suorittamiseen ilman lämmittelyä siten, että makupalan heitolla hypyn yli irtoaa ensimmäisellä ja itse hyppäämisen vahvistamista erikseen. Eli pieni askel taaksepäin ja liikkeen hajottaminen osiin kokonaisen liikkeen vahvistamiseksi.

Paikallamakuuta ei otettu tällä kertaa ryhmässä, joten tein Pyryn kanssa omaa harjoitusta. Perusasento, maata (ei mennyt heti ensimmäisellä käskyllä?!), paikka, kääntymässä käyminen parin metrin päässä, paluu, viive, istu, vapaa. -> namia & tokoboosteria:) Tätä pari kertaa ja sitten jo ensimmäisellä käskyllä toteutti ja kesti ohjaajan etäisyyden hallin leveydeltä. En ottanut siis aikaa, mutta käskyn ketjuttamista, etäisyyttä, häiriön sietoa ja pääpaino superhyvissä palkoissa liikkeen jälkeen:)

Panu kentälle, intokiihkeästi sisään, perusasento oven edessä ja siirtyminen rauhallisesti tokokehään. Perusasentoja naksulla, luoksetuloa lyhyellä matkalla, namia & tokoboosteria. Panulle noutoa ensin siten, että jäi istumaan ja asetin noutokapulan sen eteen parin-kolmen metrin päähän ja itse siitä vielä sama matka. Käskyllä toi sivulle ja luovutti oikein: nouda, sivu, anna. Tein sitten perusasennosta, teki yhden kerran ja sitten ei sujunut, ei halunnut ja rupesi pullikoimaan haukkumalla??!! Kiirehdinkö taas?? On kyllä tehnyt perusasennosta noutoa ennenkin, mutta taukoa välissä. Palasimme ensin mainittuun tapaan, josta Pantterille sitten useita onnistuneita toistoja. Jokaisesta tietysti runsasta palkkaa namilla ja boosterilla. Saimme toko-opelta laiskanläksyä luovuttamisen viiveeseen; nyt ennakoi luovuttamista ja pthullautti kapulan suustaan tietyllä hetkellä.

Kokeilimme Pantteri kanssa evl- noudon alkeita toko-open ohjeen mukaan. Panu seisomaan ja molemmille puolille esineet, toisella puolella boosteri ja toisella näön vuoksi noutokapula. Lähetin onnistuneesti boosterille ensin vasemmalle ja sitten oikealla puolelle. Hyvin irtosi ensimmäisillä ja boosteria palkaksi.

Panun kanssa myös seuruukaavioita, joissa Pantterin kontakti rikkoutumaton. Tein suoraa seuruuta tempon vaihdoilla sekä lyhyitä käännöksiä naksuttimella ja pidemmät kaaviot nami kädessä. Perusasento jäi usein kovin väljäksi pysähtymisessä, jotta täytyy harkata sitä ja ajoittaa pysähtymiset oikein sekä välttää töksäyttämisiä.

Loppukaneetiksi täytyy päätellä, että tokoboosteri sopi Pyrylle erinomaisesti ja paremmin kuin Panulle. Pyry innostui sopivan mukavasti ja oli selvästi iloisemmalla ja nauravaisella mielellä mukana hommissa. Motivaatio lisääntyi silminnähtävästi. Ei-toivottua haukkumista oli kuitenkin Pyrymäisesti mukana, mutta rauhoittui aina käskystä töihin. Panu sen sijaan kiihtyi boosterista liikaa ja kuumaverisenä shelttipantterina sen suitsiminen oli työläämpää kuin Pyryn. Panun työmotivaatiossa ei ollut moitteen sijaa, kuten ei koskaan, sille riittää mainiosti ruokapalkkakin. Voisin käyttää Panulle tokoboosteria silleen harkitusti, silloin tällöin.

Tokoboosteri(t)

2009-10-23T14:30:00.000+03:00

Pojat vaikuttivat innostuneilta uusista tokoboostereista:D Juttua myöhemmin siitä, miten toimivat käytännössä;-)

Haaveet kaatuu...

2009-10-20T12:12:00.002+03:00

…osallistumisesta tokokisoihin Pyryn kanssa, ainakin kuluvan syksyn aikana. Paikallamakuu ei toimi hallilla, vaikka se kotona osaisikin;)

Blogipäivitykset laahaavat jostain syystä, mutta tässä jotain viime perjantain tokotunnilta, jonka pääteemana olivat jäävät liikkeet. Tokotunti pidettiin tällä kertaa mielestäni hallin ’rauhallisemmalla’ puolella, siis sillä, jossa ei puhalla ilmastointivermeet eikä ilmassa hulju tötteröulokkeita;-)

Aloiteltiin Pyryn kanssa luoksepäästävyydellä ja murheenkryyni paikallamakuulla. Luoksepäästävyys erinomainen, ei pakittanut, väistänyt tai paennut vieraan rapsuttelijan käden alta, josta kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Pyrylle:)

Paikallamakuussa meni ensimmäisellä alas ja tietoisesti iloisen ohjaajan perikuvaa tavoitellen, lue hymyssä suin, siirryin noin kolmen metrin päähän. Pikkujätin pää pyöri jälleen levottomasti oikealle ja vasemmalle, jossa makoilivat omia aikojaan kaksi ’mustia’, belggari ja oliko se toinen staffi. Pjätti asetteli itseään hermostuneen oloisesti:/ Pidin katsetta Pyryssä ja sekunnit matelivat; nousi istumaan noin puolentoistaminuutin kohdalla ja liikuin takaisin viereen käskyttämään maata. Meni, mutta kun siirryin sen eteen nousi heti ylös. Palasin viereen ja käskytin maata. Meni, palkkasin ja nousi heti ylös. Seisoin vieressä, avitin namilla ja käskin ’maata’, ei mennyt, ei halunnut, eikä ottanut kuuleviin korviinsa käskyä. Huoh, voih ja hiusten raastamista!

Kiirehdin liikaa! Liike on aloitettava jälleen alusta. Olohuoneessa on palattava liikkeen alkeisiin ja siitä edetään vähitellen hallilla enintään minuutin paikallamakuuseen, siten että seison enintään kahden metrin päässä.

En täysin ymmärrä Pyryn ongelmaa paikallamakuussa, koska sille ei ole koskaan, eikä missään sattunut mitään pahaa liikkeen aikana! On vain se yksi vuoden takainen virallisen tokokokeen paikallamakuu, joka oli Pyrylle varmasti erittäin epämukava: hellettä, meteliä ja shelttityttöjä. Pyry ottaa hallilla myös runsaasti häiriötä viereisen tokokentän äänistä; jos joku mölähtää hiukan kovemmalla äänellä, se ottaa sen helposti itseensä ja yleensä reagoi jotenkin:/ Lisäksi mietityttää Pyryn oikean takajalan tilanne, onko siinä kipuja?! Patellaluksaatio-leikkauksesta on nyt vajaa kolme vuotta ja kyllä se pääsee jalallaan eteenpäin siinä missä muutkin, mutta minkälaisia tuntemuksia polvessa ja jalassa on paikalla makuussa?! Lisäksi pohdittiin toko-opemme Sarin kanssa noita samojen kuvioiden junnaamisjuttuja. Pyry on terävä koira, se on varmaan välillä karvakorviaan myöten kyllästynyt tylsään tokomammaansa, joka ei tuo koskaan mitään uutta ja kivaa kehiin tokokentällä:/

Liikkeestä maahanmenossa ei mitään moitteita Pymylle:) Hyvin odotti myös käskyä perusasentoon, paitsi toko-open katselmuksessa, jossa itse rymistelin Pyryn viereen liian kulmikkaasti, jotta se ei kyennyt odottamaan käskyä perusasentoon. Näissä koiran viereen paluissa täytyy olla huolellinen, ei liian nopeasti, ei liian hitaasti, ei liian päällekäyvästi, vaan lipumalla, rauhallisesti ja jotenkin huomaamatta. Näin hyvä tulee;-)

Liikkeestä seisominen hieno. Kesti hyvin paluun, en kiilannut ihan kylkeen, vaan vapautin pienestä hajuraosta seisaaltaan. Tässä on myös vaivannut perusasennon ennakoiminen, johon vaikuttanee nuo em. seikat.

Panu pääsi tunnin puolenvälin jälkeen kehiin. Rauhallisempi sisääntulo hallille: vinkui kuitenkin kiihkeästi pyöröovissa ja puski itse tassullaan ovea eteenpäin:/ Talttui, kun huomasi ettei tultu agireeneihin. Otettiin siitä ja virittäydyttiin: seuruuta, perusasentoja ja pari luokse tuloa.

Panun ensimmäinen liikkeestä maahan meno erittäin hyvä jollei täydellinen:) Mutta kuinka ollakaan, jatkossa shelttipantteri oli haluton hinkkaamaan liikettä enää: tämä on niin pantteritokoa, mitä sitä toistoja toiston perään, kun meni kerrasta oikein! Sitä paitsi isoja mustia koiria pyöriskeli irti ympärillä, joten Panu ei ilmeisesti halunnut ottaa enempää riskejä;-)

Muiden koirien määrä, väri ja koko häiritsi ilmeisimmin Panun keskittymistä ja liikkeestä seisomista piti muistutella pari kertaa, ennen kuin se sujui. Tokoilumme Pantterin kanssa ei ollut tällä kertaa ihanteellisen keskittynyttä yhdessä tekemistä, vaan puolihuolimattomasti sutaistua tokotekelettä. Koirien määrä ja ympäristön ’levottomuus’ vaikutti nyt selvästi Panun keskittymiskykyyn. Rikkana rokassa on myös harjoittelun puute, sen yksioikoisuus ja mielikuvituksettomuus. Ajattelinkin olla entistä innostavampi siten, että uhraan tokotunneille ihkun, vanhan, ruskean teddyvuorisen nahkarukkasen, jonka avulla nousemme uusiin ulottovuuksiin tokotunneilla:)

Hallille...

2009-10-14T12:49:00.000+03:00

on ajeltu jo pariinkin otteeseen lokakuun aikana. Tokon alo-avo –porukka kokoontui katsastukseen ja sisäänajoon perjantaina 9.10. Tutustuimme ohjaajiin Päiviin ja Sariin, sekä kävimme läpi lähinnä Pyryn ja minun ’ongelmaliikkeitä’ ja niiden edistämismahdollisuuksia.

Pyry muisti hallin hyvin ja oli suht kotonaan tilassa. Täysin vapautunut, oma itsensä se ei kuitenkaan ollut, mutta menköön eka kerran piikkiin. Toko-opettajien juttelun aikana se istua napotti paikoillaan kuin tatti ja kuunteli tietäväisen näköisenä ihmisten keskustelua. Oletan, että kun sen nimi ’Pyry’ vilahteli keskustelussa, se tiesi että hänestä puhutaan;-)

Seuraamisen kontaktin edistämisessä saimme vinkkiä käyttää kokovartalopeiliä hyväksemme, jotta näkisin, että pitääkö se lilliputtisheltti kontaktia vai eikö. Näin minun ei tarvisi kumarrella ja kallistella kehoani eikä samalla paineistaa Pyryä, vaan näkisin peilistä kontaktin ja pääsisin palkkaamaan oikea-aikaisesti onnistuneesta kontaktista. Tuo kontakti on meidän suurin murheenkryyni, joka tietenkin heijastelee kaikkiin liikkeisiin, jossa seuruuta käytetään. Lisäksi ja tottakai tarvitaan hiomista kaikissa muissakin alo –liikkeissä. Jospa nyt ryhdistäytyisin sen verran, että ottaisimme ja osallistuisimme tulevan talvikauden aikana virallisiin toko-kisoihin sen tähän mennessä ensimmäisen ja ainoan fiaskon jälkeen.

Kävimme läpi Pyryn kanssa seuraamiskaavion lisäksi, luokse tulon ja liikkeestä seisomisen. Pyryn kontakti oli tällä kertaa erinomainen, kun näytösluonteisesti teimme seuraamista opettajille. Ymmärtääköhän se puhetta??!! :D Siltä se ainakin vaikutti, koska seuraamisen kontakti oli h-i-e-n-o, ei mikään bortsuhieno, mutta pikkujättihieno kuitenkin;-)
Luoksetulossa olisi saanut olla pikkiriikkisen enemmän ’munaa’: teinkin muutaman kerran siten, että Pyry sai juosta mua kiinni ja siten sain hieman vauhtia lisää. Ulkona vauhtia on ollut huomattavasti reippaampi, joten halliolot ehkä arastutti vielä tässä kohtaa.
Liikkeestä seisominen hyvä, ’seis’ –käsky näköjään sopii Pyryn mentaliteetille. Palatessa en mennyt ihan kylkeen kiinni, jotta Pymy ei tässäkään paineistuisi ja ennakoisi pikkupehvaansa kenttään perusasentoon. Vapautin seisonnasta. Kovin tyytyväinen olin Pyryyn ja sen keskittymiseen.

Hain Panun autosta halliin ja kiihkeän entreen jälkeen shelttipantteri rauhoittui, kun huomasi, ettei tultukaan agireeneihin:/ Eli hyvin muisti, miksi hallilla käytiin viime kevättalvena.

Ihan sellaista iloista ja yleistä yhdessä källäilyä Panun kanssa: perusasentoja, seuruuta, luokse tuloja ja liikkeestä seisomista Panskulle. Pääpaino oli runsaskätisissä nameissa ja mamman kehuissa. Sitten rauhassa kateltiin muita koiria ja Panu palautettiin autoon.

Pyrylle vielä session lopuksi paikalla makuu hallin tuuletusaukon ja –tötterön puoleisella sivustalla:/ Jäi siihen sen verran tilaa, ettei ihan tuuletussysteemien eteen, mutta eipä paljon muutenkaan. Kaksoiskäskyllä maata, siirryin noin kolmen-neljän metrin päähän. Pyryn pää pyöri kuin rupeli puolelta toiselle ja yritin kieltä naksuttelemalla kiinniittää sen huomion itseeni, mutta äänet hukkuivat hallin ihmis- ja koiraäänien kakofoniaan. Pikkujätti korjasi levottomasti ryhtiään paremmaksi ja asettui paikoilleen. Sitten, noin puolentoistaminuutin kohdalla, se äkkiä huomasi takanaan ilmassa huljuvan tötteröulokkeen ja ajattelin, että nyt on parasta palata sen luo. Viivettä perusasentoon ja nousikin hienosti ensimmäisellä. Pääsin kehumaan ja palkkaamaan ehjästä suorituksesta. Olen toiveikas Pyryn paikalla makuun suhteen.

Hirvenluita…

2009-10-05T09:48:00.001+03:00

…on työstetty viime aikoina urakalla mummulan ulko-aitauksessa: Panu laittoi toisen tassunsa omistajan elkein suurehkon luumöykyn päälle ja aloitti autuaan keskittyneenä lihan repimisen luun ympäriltä. Myös Pyry sai oman möhkäleensä raadeltavaksi, joka oli suurempi kuin sen pää:)

Poikien vatsat eivät menneet kovin sekaisin ja lisää hirvenluuta on pakasteessa odottamassa hirmuisia lihansyöjäshelttejä:D

Haukkis hiljenee...

2009-09-30T10:34:00.003+03:00

Sallan ja allekirjoittaneen möllitokottajat kokoontuivat kesäkauden viimeiseen tokoajoon eilen Haukkiksella. Tai siis kokonaista yksi kappaletta koirakkoja tuli paikalle, joten Janne ja auspai Kengu saivat Sallan jakamattoman opetuksen ja huomion tunnin aikana;-) Tunti aloitettiin kuitenkin yhteisellä paikallamakuulla, johon osallistuivat Kengun lisäksi meijän Pyry ja toinen Sallan sessuista.

Keli oli tuulinen: lehdet lentelivät ja puhuri vihelsi oksistossa ja agikentälläkin oli ryhmärämä paikalla. Olosuhteissa ja ympäristössä oli siis haastetta Pyrylle, jonka paikallamakuu ei nykyisellään siis ole entisessä kuosissa. Salla liikkuroi ja Pyry meni ekalla käskyllä maahan, sirryin noin viiden metrin päähän Pikkujätistä. Pieni pää pyöri levottomasti, asentoa mallattiin sinne tänne ja ympärillä suhiseva tuuli ja roiskivat oksat hiukan hätkähdytti. Napsuttelin muutamaan kertaan käskevästi kielelläni Pyrylle, jotta se keskittäisi katseensa minuun, eikä hermoilisi ympärillä olevasta maailmanmenosta;)

Aika, kaksi minuuttia, täyttyi ja palasin koiran luo. En odottanut muita palaajia, vaan omalla viiveellä käskytin perusasentoon ja vapautin myös viiveellä. Pyryn paikallaolon statuksen huomioiden erinomaisen hieno paikallaolo: ensimmäisellä käskyllä maahan, jäi paikoilleen hienosti, jaksoi kaksi minuuttia, ensimmäisellä käskyllä perusasentoon ja jaksoi odottaa vapautusta. En voisi olla tyytyväisempi periaatteessa tärviölle menneen liikkeen edistymiseen:) Uskon ja toivon, että hallikaudella etenemme edelleen ja saamme Pyryn paikallamakuun entiseen kuosiin!

Olen olohuoneessa ketjuttanut paikallamakuuta käskytystä siten, että perusasento, viive, maahan, poistuminen, kääntymässä käyminen, palaaminen, viive, perusasento, viive, vapautus! Tämä on tuottanut hedelmää esm käskytysten suhteen siten, että kaksoiskäskyjen määrä on radikaalisti vähentynyt. Tietenkin tuota itse paikallamakuuta harjoitellaan erikseen ja eripituisilla ajoilla. Olohuoneessa ja kotona harjoitellaan 3-4 min. paikallaoloa, jotta ulkona maailmassa kaksi minuuttia ei tuntuisi miltään;)

Pyryn kanssa otettiin myös hyppyä ja liikkeestä seisomista. Hyppy menee jo suht rutiinilla, kuono kärkkii seisoessa kuitenkin hypyn yli, ja se on sellainen kauneusvirhe, jota pyritään viilataamaan pois. Liikkeestä seisomiseen olen nyt ottanut ’seiso’ käskyn sijasta molemmille shelttijannuille ytimekkään ’seis’ käskyn, joka on tarpeeksi samanlainen kuin seiso ja mitä ilmeisimmin aiheuttaa pojille nopeamman ja terävämmän seisomaan jäämisen:)

Panu pääsi myös tokotantereelle seuraamaan ja liikkeestä seisomaan. Otin naksuttimella liikkeelle lähtöjä ja kääntymisiä. Panun pentuajoista erinomainen seuruun kontakti on sittemmin, -tukistuksia Tuulikille, hiukan hajonnut ja se ei ole niin intensiivisen innokas kuin nuorempana. Syynä lienee harjoittelun vähyys ja motivoinnin puutteet. Pidinkin eilisen seuruuharjoittelun tempon tiiviinä ja naksuttelun/palkkaamisen tiheänä, seurauksella että Panun seuraaminen oli keskittynyttä ja kontakti erinomainen.

Shelttipantterin liikkeestä seisominen oli ’seis’ –käskyn ansiosta myös terävämpi ja aikaisemmin ilmennyttä ajoittaista epätietoisuutta käskystä ei nyt ollut.

Pyry ja Panu jatkavat tokoilua alo-avo -ryhmässä tulevalla hallikaudella, lokakuusta-huhtikuuhun, OKK Areenalla Virpiniemessä. Olenkin jo nyt alkanut orientoitumaan tokokisoihin osallistumiseen, koska epäonnistumisen pelossa kynnys kilpailla on minulla erityisen korkealla. Mahdollisuuksien mukaan osallistumme Pyryn kanssa ensin seuracuppiin ja ehkä marras- ja joulukuussa sitten virallisiin tokokisoihin alo-luokassa. Hui!

Myös agilityn harjoittelijat siirtyvät Haukkikselta Virpan halliin ja tulen itse toimimaan Niinan apuveturina maanantaisin. Panu palaa agiharjoitteluun samoten maanantaille, kunhan se toipuu ensin jalkavaivoistaan, tähtäin on vuoden taitteessa.

Mennyt kesäkausi oli täynnä suuria tunteita, etenkin agilityradoilla Panun kanssa: iloa ja onnea sekä pettymystä ja turhautumista! Opin koirastani, itsestäni, harjoittelusta ja ohjaamisesta niin paljon lyhyessä ajassa, että näin jälkikäteen kesää ajatellen, untuvikkona agilityradoilla, menin itse asioiden edelle enkä tehnyt pieteetillä harjoiteltuja asioita niin hyvin kuin olisimme voineet tehdä! Nyt Panun sairasloman aikana voin uudelleenasennoitua itseeni ja Panuun sekä meihin koirakkona. Saan etäisyyttä ja mietintäaikaa harjoitteluun, kilpailuun ja yhdessä tekemiseen. Koirakkomme heikompana lenkkinä minun täytyy tehdä palvelus Panulle ja nousta sen tasolle tekemisen ja keskittymisen intensiteetissä:D

Panun pakkoloma jatkuu=(((

2009-09-16T11:54:00.001+03:00

Panun oikea takajalka ei ole parantunut toivotulla tavalla! Tai eihän minulla ole käsitystä siitä, kuinka kauan koiralla menee ’pehmytkudosvamman’ paranteluun. Riippuu vammasta, sen laadusta, laajuudesta ja koiran mentaliteetistakin:/ Panuhan ei ole mikään tohvelisankari, vaan kuumapäinen ja korskea shelttijannu, jonka hihnakäyttäytyminenkään ei ole aina rauhallisimmasta päästä. Siksi Panu ilmeisesti onkin suhteellisen tapaturma-altis ja toipuu hitaasti vammoistaan. Panun kanssa eletään ulkona maailmassa vähän sydän syrjällään, silmät selässä ja kieli keskellä suuta! Kotilieden Panu tassuttelee mamman kylkeen kiinni ja nukkuu kainalossa selällään ketarat taivasta kohti;)

Elokuun puolessavälissä ell:n diagnosoima pehmytkudosvamma Panun oikeassa takajalassa oireilee siis edelleen ja olen päättänyt, että emme palaa agikentille enää kuluvan vuoden aikana. Pakko mikä pakko! Koiraystäväni terveys ja hyvinvointi tulee aina ensin, vaikka kuinka ohjaajan mieli palaisi agikentille harjoittelemaan ja kilpailemaan.

Yritän kuitenkin itse ylläpitää tuntumaa harjoitteluun ja valmiutta ohjaamiseen kuluvan syksyn aikana agilityopettajan roolissa, johon sain jo kosketusta kesäkauden mölliryhmän apuveturina. Jatkan myös hallikaudella agilityn apuvetäjänä, jonka olen kokenut erittäin mielekkääksi tavaksi myös opiskella agilityohjaamista noin kuivaharjoitteluna ja mielikuvaharjoittelunakin.

Urautumisen peikon peittoamisesta...;)

2009-09-11T14:38:00.005+03:00

Minua, ja varmaan muitakin koiriaan toko-kouluttavia, vaanii alituiseen urautumisen peikko?! Eli mennään, tehdään ja palkataan samalla tavalla, samoista liikkeistä, vuodesta toiseen. Ja välillä ihmetellään, kun ei se edisty ja kun se jatkuvasti ennakoi tai kun sitä on vaikea motivoida ja kun en uskalla kisata tai kun jne tms. Mikä neuvoksi rutiinitokottelusta irtautumiseen ja kangistuneista kaavoista irtiottoon?!

Erittäin hedelmällinen ja mukava tapa saada uutta näkökulmaa omaan tokoiluun on tietenkin toko-opettajan palaute, mutta myös kanssareenaajien näkemykset ja kommentit itse tokotunnilla ja tekemisen aikana. Että ei vain kaksistaan oman koiran kanssa touhua kaiket tunnit, vaan näyttää ja kysyy omista jutuistaan myös toisilta;)

Olen ollut Pyryn kanssa OKKn tokoryhmissä siitä alkaen, kun se täytti 5 kuukautta, eli abouttiarallaa kuutisen vuotta, ja varmaan shelttijannuakin ainvälillä tympii ja ymmärrettävästikin istu, maahan, seiso, sivu –liikkeet, joita me jankataan vuodesta toiseen. Siksi se varmaan ennakoikin, jotta saisi homman nopeesti alta pois ja namipalkat kehiin;-)

Päätinkin eilen olla ei-urautunut ja tavallista repäisevämpi sekä innostavampi tokomamma:D Ei siihen sen kummempaa tarvittu, kuin oma tietoinen tsemppimieli ja vanha nahkakäsine;)

Panu aloitti! Virittelyä perusasennoilla ja riehakasta motivaation nostattamista nahkahanskan raatelulla;) Muutamia tunnin pääteeman, eli luoksetulo tekemisiä. Samoten liikkeestä seisomista, mutta ei kuitenkaan koko liikettä, vaan vierellä kävelystä käsky ’seiso’ ja pysähtymisen harjoittelua.

Luoksepäästävyydessä sieti hyvin toko-open lähestymisen ja rapsuttelun, tosin minimaalinen välttelevä kallistus kuitenkin havaittavissa, mutta ei siis väistänyt käden alta pois. Edistystä, edistystä!

Paikallaolossa aloitettiin hiukka viiveellä toisten jälkeen, jotta näköpiirissä oleva tyttökaveri Ronja-sheltti saisi loppuun vauhdikkaan palloleikin. Ensmäisellä käskyllä maata ja mama parin-kolmen metrin päähän. Panun katse viipyili agikentällä, johon napsuttelin kielellä käskevästi ja kun Panun katsoi minuun, kehuin rauhallisesti. Sain pyydystää muutamaan kertaan haahuilevan pantterikatseen, mutta pysyi jämerästi paikoillaan reilut kaksi minsaa. Palatessa viivettä perusasentoon, pysyi hienosti ja odotti lupaa. Ensimmäisellä istumaan, vapautus ja palkkaa. Huomattavaa edistystä ja varmuuttakin Panun paikallaolossa, katseen harhailusta huolimatta ei eväänsä liikauttanut! Olohuonesulkeiset tuottavat tulosta?! Seuraavalla kerralla voin mennä hiukan kauemmas?!

Toko-opella ei suurta huomautettavaa luoksetulossa. Perusasento on hiukan epävarma Panulla, se tuppaa jäämään liiaksi eteen tai väljäksi. En käytä enää agikentällä ’sivu’ käskyä lähdöissä, vaan Panu jää ’istu’maan. Ehkä tuo ’sivu’ on hiukka vielä inflaatiossa, joten joudumme vielä sitä tasapainottamaan;)

Liikkeestä seisomiseen tarvittiin toko-open katselmuksessa kaksoiskäsky, vaikka juuri äsken tarvittiin vain yksi käsky! Huoh! Tämä on niin tätä tämä toko?! Saimme palkkausvinkkinä jättää namin selän taakse, jotta Panun liikkeestä seisahtaminen saisi terävyyttä. Ja kyllähän se sitä saikin, kun heti kohta teimme liikettä palkka selän takana:D Kaiken kaikkiaan hyväntuulisen taitava tokopaneutuminen Pantterilta!

Pyryn kanssa nostettiin ensin tunnelmaa nahkahanskalla, jota Pikkujätti repi ja ravisteli riehakkaan halukkaasti;) Jouduinkin vähän hyssyttelemään haukkumista, jotta saisimme tokottelut alulle. Jätin Pyryn perusasentoon ja siirryin noin kymmenen-viidentoista metrin päähän ja ’sivu’ käskyllä Pyry kiisi vauhdilla sivulle, täsmälleen oikeaoppisesti ja nappipaikkaan, -ei minkäänlaista moitteen sijaa, vaan vapautus, iloiset kehut ja nahkahanskaa kehiin! Lieveilmiönä tosin ei toivottua haukkumista, mutta mitäs me pienistä:/ Tehtiin muutama toisto ja vapautin jatkossa niin rauhallisesti ja haukkumista ehkäisevästi, että Pyry ei tiennyt että ollaanko tässä vielä vai ei...;)

Liikkeessä seisomisessa ihan ensimmäinen liike putkeen, mutta kas, sitten iski Pikkujättiin jonkinlainen turnausväsymys. Kello lähenteli jo puolyhdeksää illalla ja ehkä Pienen Ruskean Rinkilän energia hupeni luoksetuloihin ja hanskariehaan. Joka tapauksessa Pyry lakkasi selvästi keskittymästä, kuuntelemasta ja tarjoili ’seiso’ käskyyn maatamenoa, istumista ja jälleen maatamenoa poissaoleva katse silmissään. Lopeteltiin Pyryn kanssa tokotunti ja siirryin agikentälle radan rakennukseen.

Niinan tämänkertaisen radan mukaelma alla, joka vaati erittäin huolellista ohjausta, huom! alun hyppysarja, sekä sekä valsseja ja oikea-aikaista sijoittumista!

Kyllä mulle tuli rataantutustumisessa mielikuva siitä miten Panskun kanssa menisimme radan: mm. hypyn7 jälkeen valssi ja siten suoraan putkeen8 jo mennessä seuraavan hypyn9 jälkeen odottamaan, koiran haltuunotto vastakkaiselle kädelle hypyn11 jälkeen, josta putkeen, keppien14 jälkeen pakko valssata jne. Olisi ollut kiva mennä Panun kanssa ja katsoa mihin rahkeet riittää tällä radalla;)

Syyskuun yhdeksännen sankari:)

2009-09-09T07:54:00.009+03:00

Päivieni ilo, sydämeni valtaaja ja sohvannurkan soopelikomistus Panu Pantteri täyttää tänään 4 vuotta!

Onnitteluja, kymmenen kuonopusua ja rapsutuksia kaksin käsin mammulin Pampulalle<3 Synttäripöydässä tarjoillaan tänään P-poikien perinneherkkuja juhlaan: lihahyytelöä ja kermajäätelöä;-) Saman tien onnittelut myös 11.9. neljävuotiaalle Iissä asustavalle merlebestiksellemme, siniselle herrasmiehelle Pessille!

Onnea myös kasvattajalle Miinalle Minitiimiin nelivuotiaasta Q-pentueesta! Uusi neitsytpentue muhii muuten shelttiuunissa Panun sissolla Nepparilla, joten Kajjaanissa eletään jälleen jännittäviä odotuksen päiviä:)

Meille syksyllä syntyneille(!) nämä alkusyksyn kuulaat ja raikkaat päivä ovat sinänsä ilon ja mielihyvän aihe. Kesä on ihanmukavaa aikaa, mutta me ei olla kovin hulluna helteeseen. Näin kylmempien kelien vähitellen vallatessa ilmanalaa, tuntuu kuin shelttipantteritkin heräisivät kesähorroksestaan ja rupeaisivat vähitellen talviturkin kasvattamiseen;-)

Kuulumisia muutoin; Panu parantelee vielä otj:n vammaansa ja se pääsee hihnasta näillä näkymin ensi viikolla. Irtijuoksentelua suoritetaan ensivaiheessa ihan aakeella laakeella, koska jos Pantterin päästää irti metsämaisemassa, tormaa se heti miljoonaa päin jorpakkoa ja kiihkeään oravajahtiin:/ Sitä en halua, vaan pyrimme jatkamaan tasavarmaa ja turvallista jalan kuntouttamista myös irti ollessa. (–Tai siis, koiriahan ei saa pitää irti taajamassa:/)

Joka tapauksessa, agilityyn palaamme sitten kun aika ja oikea takajalka on sille otollinen. Todnäk ja toivon mukaan syyskuun loppupuolella.

Tseh-seuraa!

2009-09-04T12:36:00.001+03:00

Panun jalkavamma on pakottanut koko seurueemme viime aikona vähän vähempään liikuntaan ja enempään aivotyöhön;) Olemmekin tokoilleet keskimääräistä ahkerammin, mutta se ei mielestäni näkynyt valtaisana edistysharppauksena eilisellä tokotunnilla:/

Tokotuntimme pidetään ruohokentällä agilitykentän välittömässä läheisyydessä, joten se tuo omat haasteensa agihullulle Panulle, jonka kanssa aloitettiin luoksepäästävyydellä ja paikallamakuulla.
Kuitenkin sitä ennen lämppärinä perusasentoja naksulla, seuruuta kävelystä ja lempparilelun kanssa riehumista ja revittelyä. Panun jalkaongelma huomioidaan kaikissa toimissa niin, että juoksemista tai jalan yleistä rasittamista vältetään.

Laitan tähän iloksenne kuvan Panun lempparilelusta (tai yhdestä niistä), jonka suolistamista se rakastaa yli kaiken ja se yrittääkin jatkuvasti repiä pehmoluun saumoja auki, jotta se pääsisi repimään sisusvanut pellolle;-) Lelua onkin ommeltu ja parsittu kasaan useaan otteeseen:/

Luoksepäästävyydessä Panu istui nätisti sivullani ja toko-ope Sadun lähestyessä se vienosti vältellen kallisti itseään minuun päin, mutta ei liikahtanut paikoiltaan. Satu hiukan pitkitti rapsuttelua, jotta Panu saisi tilaisuuden suoristua paikallaan ja niin se tekikin. Kehuja ja nakkipalkkaa rapsutusten sietämisestä;-)

Paikallaolossa Panu ensimmäisellä käskyllä maahan ja siirryin vain parin-kolmen metrin päähän shelttijannusta. Panu tapitti kiinteästi silmiin, mutta näin, että agilitykentän meno aiheutti lievää levottomuutta joka ilmenikin vinkumisena. Sihitin kieltävästi. Panu jaksoi minuutin paikoillaan, kävin palkkaamassa ja jätin vielä paikoilleen. Pian Panu kuitenkin siirrähti hieman eteenpäin ja jouduin palauttamaan sen paikoilleen. Jatko, noin puolitoistaminuuttia meni hienosti paikoillaan. Palatessani Panu ennakoi istumaan nousua ja palautin maahan. Kehuin ja palkkasin maahan ja kun se nosti katseensa, annoin pienellä viiveellä ’istu’ –käskyn, palkkasin ja vapautin rauhallisesti ylistävien kehujen kera:) Kokonaisarvosana Panulle kolmen minuutin paikallaolosta, kaikkine välikohtauksineen, mjaah, noin hyvä miinus tyydyttävä puoli!

Panskun seuraamisessa otettiin ensin lähtöjä naksulla ja sitten käännöksiä naksulla. Ja lyhyt seuraamiskaavio kokonaan. Hyvin meni kiinteällä kontaktilla ja hienolla positiolla! Pikkubreikillä tapettiin taas lempparilelua!

Toko-open katselmuksessa seuraaminen meni kuten paikallaolo, eli arvosanalla hyvä miinus tyydyttävä puoli. Seuraamista hajotti lievä haahuilu kontaktissa ja nurmikentän hajumaailma. Huoh! Jo pentuna upeita, pitkiä seuraamiskaavioita, kiinteällä rikkoutumattomalla kontaktilla tehnyt Panu, ei jaksa, eikä viitsi seuraamishommaa! Ainakaan pitkän kaavan mukaan:/ Satu ehdotti käskyn muutosta, mutta en halua lähteä siihen, sillä uskon, että loistava seuraaja –Panu piilee jossain agility –Panun sielun syövereissä ja odottaa vain otollista tilaisuutta esiintyä!

Pyryn puolituntinen aloitettiin niinikään ensin perusasennon muistutteluilla ja sitten seuraamisella: naksun kanssa lähtöjä ja naksun kanssa kääntymisiä. Koin älynväläyksen, (joku muukin kuin minä, voi kysyä että miksi vasta nyt?;) kääntymisissä niin, että käännyn Pyryn kanssa pikkupikkuaskelin, enkä omalla normaalilla askelvälillä. Näin saan Pyryn oman tempon ja askeleet sovitetuksi omaan liikkeeseeni entistä paremmin. Kokoeroamme on omaan 170 senttiin ja Pyryn 34 senttiin aikamoinen, joten yhteisen tempon löytäminen on ollut vaikeaa. Varsinainen seuraamiskaavio liikkuroituna ei mennyt kylläkään putkeen, Pyryn pää painui tantereen hajumaailmaan heti, kun lähdimme liikkeelle. Huoh! Pidin sitten hihnaa hiukan kireämmällä niin, että löysää ei juurikaan ollut ja käskytin sekä kehuin koko seuraamiskaavion ajan. Aika pakotetun tuntuinen koko kuvio hihnassa.

Sitten seuraamista temponvaihteluilla ilman hihnaa ja koko Pyryn olemus muuttui iloisesti seuraavan koiran perikuvaksi! Mikähän tuossa hihnassa seuraamisessa mättää? Täytyy keksiä jotain superhypermultimaxi-iloista hihnassa seuraamisen edistämiseksi!

Agilitytuntimme alkoi tokotunnin jälkeen ja koska emme Panun kanssa kykene osallistumaan varsinaiselle tunnille, menin itse kuitenkin radanrakennukseen ja rataantutustumiseen mukaan. En halua tauon aikana menettää kokonaan tatsia ja tuntumaa agikentälle. Tässä auttaa tosin myös maanantain mölliagin apuveturina pyöriminen;)

Niinan rata oli ohjauksen kannalta aika kinkkinen, olisi ollut mielenkiintoista ohjata ja katsoa, miten saan Panun vietyä kunnialla läpi radan? Radan mukaelma:

Panulle pakkolepoa

2009-08-21T15:45:00.004+03:00

Viime viikonlopun agikisojen jälkimainingeissa Panun oikean takajalan oireilu kulminoitui niin, että mamma on ollut huolesta soikeena ja ollaan menty alkuviikko hihnassa. Tunteroisen lenkkejä, mutta hihnassa ja rauhassa tasaista ravia kaiken matkaa. Panu ei onnu, nostele jalkojaan tai muutenkaan anna merkkejä kivusta. Ainoa ongelman oire on ollut jalan nuoleminen ja ajoittainen kaluaminen, jota nyt ei ole hihnalenkkien aikana esiintynyt. Panu on sen sorttinen koira, että se ei näytä kipuaan, vaan sitä täytyy silmä tarkkana vahtia, jotta mahdollisen ongelman huomaisi.

Myös Pyry on kulkenut vain hihnalenkkejä, ja voitte kuvitella miten shelttijannujen moottorit hyrrää hurjaa tyhjäkäyntiä, kun ei ole päässytkään normaaleille puolentoistatunnin metsälenkeille kavereiden kaa;-) Patoutunutta shelttienergiaa on ilmassa käsinkosketeltavaksi:D

Nooh, tänä aamuna törmättiin aamulenkillä shelttikimmoihin Iinekseen ja Ronjaan ja päätin antaa kokeeksi Panun vähän irrotella tyttöjen kanssa. Ensin Panu tapansa mukaan kuitenkin pehteli useaan otteeseen nurmikentällä, kävi pariin kertaan hyppäämässä mammaa vasten (=sille sallitaan se!) ja spurttaili sitten shelttineitien kanssa naama näkkärillä! Liikkeessä ja juoksussa ei ongelmia, varsinkaan oikean takajalan keventämisiä tms.

Aamunappuloiden jälkeen huomasin kuitenkin, että Panu on hiukan levoton ja vaihtaa lepopaikasta toiseen. Asettuu paikoilleen ja nousee äkkiä ylös ja vaihtaa paikkaa. Tätä muutamia kertoja ja takajalkaansa vilkuillen! Siinä oli mulle tarpeeksi evidenssiä niin, että soitin ell:iin ja onnekkaasti saimme peruutusajan klo 13:00 ja vielä toivotulle lääkärille.

Panu oli jokaisen ell:n ihannepotilas ja antoi kiltisti tutkia ja sörkkiä jalkaansa sekä vielä kuvauttaakin ilman rauhoitusta! Röngtenkuvien perusteella otj:ssa ei näy selittävää murtumaa tai nivelrikkoa ja lopullinen diagnoosi oli ’Kipu digit 4. tyvinivelessä. Otj:n 4. varpaan tyvinivelen taivutuskipu. Pehmytkudosvaurio esm nivelkapselin repeämä tai vastaava’. Hoitona kipulääke ja lepohoito parin viikon ajan.

Nyt olemme siis levossa ja parantelemme sekä palauttelemme otj:tä koko syyskuun ja siirrymme agiharjoitteluun vasta lokakuussa OKKn hallikaudella. Käytännössä kisaamisen estää myös tulehduskipulääke, jossa on dopingsääntöjen mukaan noin kuukauden varoaika. Seuraavista kisoista päätän ja katson sitten tuonnempana syksyllä!

Pakkolepoa Panulle siis ja mammalle samalla pitkähkö orientoitumisjakso myös kypsempään ja johdonmukaisempaan ohjausotteeseen agilityn harjoitus- ja kisaradoilla.

Suurta shelttisurua

2009-08-18T09:56:00.003+03:00

Uutinen saavutti minut viime viikolla ja kirvoitti lohduttomat kyyneleet silmiini, sillä Panun isä, maineikas ja upea Fella, KANS MVA FIN MVA LV MVA CAN MVA EST MVA PMV-05 V-06 EUV-06 BALTV-07 V-07 ESTV-06 GRANDGABLES A SHOWY FELLOW menehtyi tapaturmaisesti 12.8.2009. Fella oli vain 5-vuotias.

Osanottoni sekä voimia surun ja menetyksen keskellä toivon Fellan omistajalle Sunsweetin kenneliin.

Hoivatkaamme ja rakastakaamme rakkaita lemmikkejämme, sillä koskaan ei tiedä milloin aika täyttyy, ja on aika lähteä lopullisesti kohti taivaallisia tähtiportteja!

Pettynyt olo...

2009-08-17T13:53:00.006+03:00

..itseeni, yrityksen puutteeseen ja mielikuvituksettomuuteeni!

Viikonloppu oli täynnä menetettyjä mahdollisuuksia ja hyviä tilaisuuksia tehdä onnistunut ja virheetön kisasuoritus. Sekä Sari Mikkilän lauantaina että ELP:in (Eeva-Liisa Pohjonen) sunnuntaina tuomaroimat radat olivat oikeinkin mielekkäitä: virtaviivaisia, vauhdikkaita ja ennen kaikkea ilman ylimääräisiä kikkailuja tahi tarkoituksellisia ansoja;-) Radat vaativat tarkkaa ohjausta, oikea-aikaisuutta, täsmällistä käskytystä sekä ELPin sunnuntain radallamme hieman mielikuvitustakin ohjaussuunnitelmaan.

A-kisa, jota voi käydä katsomassa täältä, alkoi hyppy-hyppy-putkeen ja siitä heti kepeille viennillä. Huoh, -ajattelin jo rataantutustumisessa, kepit noin alussa, tarvin tarkan ja tiukan otteen kepeille viennissä! Tsempistä huolimatta kuumakalle Panu ei malttanut aloittaa keppejä kerrasta, vaan tästä napsahti kaksi kieltoa ja 10 vp:tä.

Jos saisi ja voisi esittää toivomuksen kaikille agilitytuomareille, että eivät laittaisi keppejä heti radan alkumetreille, vaan esm puomin, jonka aikana meidän Panu saisi puhaltaa hiukan kiihkoaan systeemistään ja loppurata rullaisi sitten itestään:D

B-kisa, joka on täällä, aloitettiin upean hienosti ja rata sujui menevästi kepeille saakka, johon oli jyrkkä ja pieni avokulma, aika vaikeeta siis! Tällä kertaa otin kepit niin tarkasti ja asenteella, että ’nyt ja varmasti’ ja niinhän Panu tekikin. Olin onnistuneesta keppisuorituksesta niin onnellinen ja otettu, että jäin vähän seisoskelemaan ja pällistelemään Panun pujottelua, niin että seuraava rengas jäi totaalisesti ohjaamatta ja Panu pujahti renkaan kehikosta läpi ja yritti vauhdilla putken väärään päähän.

Sain juuri ja juuri Panun pysäytettyä ja ohjattua sen putken oikeaan päähän. Loppusuora puomin kautta maaliin ja luulin, että vain putken kielto tuli! En ollut edes huomannut Panun kehikkorengasta ja siitä rata menikin sitten hylätyksi. Panu varmaan edetessään vilkaisi taakseen kepeillä vielä ihastelevaa mammaa ja kuvittelen, että sen takia harvinainen missi renkaalla?!

Sunnuntaina jätettiin aamun hyppyCee väliin, koska agilityradat tuntuu tällä hetkellä enemmän meidän jutulta;) Ja kuten ole aiemminkin maininnut, katson että on rahan tuhlausta mennä sunnuntaiaamuna klo 8 kisaamaan, koska ohjaaja ei ole yleensä vielä lainkaan hereillä noin aikaisin aamulla! D-kisan rata ja varsinkin sen alkuosa vaati todellista tsemppiä ja hikikarpaloita, jotta lähtösuoran eteenpäin siksakkaileva hyppysarja menisi virheittä putkeen saakka ja siitä edelleen hyppy kaareva putki hyppy –yhdistelmään. Jo rataantutustumisessa vaihdoin alkuosan ohjaussuunnitelmaani useaan kertaan ja päädyin vasta startissa siihen, joka ei sitten radalla toiminut. Panu ehti radan alkuosassa pyörimään jalkoihin pariinkin kertaan, kun hitaasti valssailin ja tein hidastettua persjättöä sen eteen!! Alun sakkauksista napsahti peräti 25 vp:tä plus yliaikaa.

Panu osaa edetä oikein, kunhan sille annetaan tilaa ja tilaisuus tehdä se. Epäilen keppisuoritusten epävarmuuden syyksi myös Panun oikean takajalan varvasalueen kipeytymistä. Se on nimittäin viime aikoina kalunnut varpaitaan ahkerasti. Minkäänlaisia ongelmia ei näy sen liikkuessa, eikä se nostele takajalkojaan, ongelman merkkinä on vain tuo takajalan varvasalueen kaluaminen ja nuoleminen?! Otammekin nyt kaksi viikkoa taukoa kaikesta agilityreenaamisesta ja palauttelemme koirakon jalkoja yhdessä. Myös ohjaajan oikean reiden edessä oleva lihas on kipeytynyt, joka vaatinee hieman toipumista ja lepoa.

Viikonlopun kisojen ratasuoritukset antavat jälleen aihetta raippoihin ja itseruoskintaan erittäin lepsun ohjauksen takia. Mikä lie olivatko jalkavaivat takaraivossa vai todellisia? Ohjaus kärsi fokuksen ja tsempin puutteesta. Annoin myös Panun jälleen roiskia kontakteja mielin määrin: voi miksi, miksi, m-i-k-s-i????(Hakkaa päätä pöytään;-)

Miksi en ohjaa kisoissa, kuten harkoissa harjoitellaan? Miksi en kykene soveltamaan oppimaani kisasuoritukseen, vaan kisa kisalta taannun säheltämään? Miksi en osaa tsempata oikeassa paikassa oikeaan aikaan? Miksi en keskity oikein ja kunnolla kisasuoritukseen? Näitä agilitykysymyksiä reflektoin nyt ankarasti tässä lähitulevaisuudessa ja toivottavasti kykenen varustautumaan uuteen, ennen kaikkea henkiseen nousuun ja tsemppiin seuraavissa kisoissa:D

Tokoa kuin tanssia vaan:)

2009-08-14T12:32:00.005+03:00

Pyryn edellinen tokotunti viikko sitten kului autossa kärvistellessä ja maisemia haukkuessa. Ihan sen vuoksi vain, että Pikkujätin ego, diivailu ja vikurointi sitä edellisellä tunnilla oli mammalle liikaa. Se nimittäin kieltäytyi täydellisesti yhteistyöstä ja halusi vain itsepäisesti ja ainoastaan bongailla lähistöllä liehuvia shelttityttöjä, etenkin erästä mustavalkoista kaunotarta Nitaa, jonka hännänaluseen se oli saanut lähikontaktia hetkeä aiemmin;-) Lähikontaktin salliminen oli tietenkin taktinen virhe ennen tokotuntia. Ohjaajana ja koiranomistajana olen aina välillä helläsydäminen hölmö;-)

Näköjään autossa kärvistely, jonka Pyry vissiin hyvin muisti viikkoa aiempaa, teki hyvää Pylysen tokomotivaatiolle. Sillä poislukien paikallamakuun alun levottomuutta, tokoilu sujui eilen kuin tanssi Pyryn kanssa<3

Asetuin paikallamakuussa vain metrin päähän Pyrystä, koska tavoitteena oli ainoastaan, että se pysyy paikoillaan kaksi minuuttia: ilman eteenpäin hilautumista tai istumaan nousuja. Noh, se nousi ensimmäisen minuutin aikana kerran istumaan ja jouduin palauttamaan sen makuuasentoon. Toinen minuutti++ sujuikin sitten hienosti paikoillaan. Pyryn nassusta paistoi ilme, että ei kai tässä muukaan auta;-) Pääsin kehumaan ja palkkaamaan Pyryä loppujen lopuksi reilun minuutin paikallaolosta, joka on tässä vaiheessa hieno saavutus.

Tunnin teemana oli (metalli)nouto. Ja koska noutokapulan suussa pito on ollut Pyrylle tähän saakka ylivoimaista oli lopputunti pedattu Panua varten.

Ennen Panun vuoroa, kävimme Pyryn kanssa kuitenkin läpi seuraamiskaaviota tempon vaihdoilla, luoksetuloa, liikkeestä maahan menon ja seisomisen sekä hypyn. Ja herregyd, kun Pikkujätti teki kaiken keskittyneesti, oikein ja upealla kontaktilla. Pyry oli ilmeisen onnellinen, tyytyväinen ja omahyväisenkin(:D) näköinen mammulin ylenpalttisista ja maireista kehuista ja palkkiosta. Voi että Pyryn kanssa voisi mennä alo-kokeeseen milloin vain, kun saisimme vielä paikallaolon entiseen kuosiin:/

Autosta päästyään Panu lähti kiihkeän innokkaasti, kuono etukenossa menemään agikentälle päin;-) Nooh, älykkäänä ja hyvin sopeutuvaisena sekä persona yksilönä se siirtyi tokokentällä nopeasti tokomoodiin ja aloitimme lämppärinä perusasentoa naksuttimella, -joka jää Panulla lievästi liian eteen, sekä luoksetuloa lyhyeltä matkalta. Panulla on silloin tällöin tapana juoksusta hypähtää perusasentoon, kun sen tulisi sinne sulavasti solahtaa kaikki neljä tassua maan kamaralla. Siksi luoksetulo lyhyemmältä matkalta, että vauhti ei kasvaisi liiaksi ja oikeanlaisen perusasentoon siirtymisen varmentamiseksi.

Tein noutoharjoituksen puisella kapulalla ketjuttamalla käskyt. En ole vielä montaa kertaa tehnyt liikettä perusasennosta ja nytkin siten, että Pa istumaan, kapula noin metrin päähän sen eteen ja ohjaaja kapulasta muutaman metrin päähän. Käskyllä ’nouda’, kapula suuhun, käsky ’sivu’ Panu perusasentoon (huom! istumaan kapula suussaan;), sekunnin viive ja käsky ’anna’. Tätä tehtiin onnistuneesti x kertaa ja sitten muuten vain heiteltiin kapulaa, jonka Panu varmaan noutaisi suurella innolla tsiljoona kertaa:D

Ohjaajamme Jaana innosti sitten tekemään liikkeen perusasennosta lähtien, jota olemme tehneet siis vain yksittäisiä kertoja. Ja ei ongelmaa Panulla, perusasennosta nouto ja takaisin perusasentoon kapula suussa ja siitä anto mammalle, jonka rinnassa aina välillä salaisesti hehkuu ylpeydestä ja onnesta briljantin sheltin omistajana:D

Noudossa on eräs perustavanlaatuinen seikka, jota en ole tiennyt:// Eli käsky ’nouda’ annetaan vasta sen jälkeen kun kapula on heitetty!!!! Olen tähän saakka harjoitellut ensin heittämällä plus ’nouda’ järjestyksessä ja Panu on hetisiitä lähtenyt noutamaan. Pientä viilausta siis tarvitaan, niin sanotusti liikkeen rakenteessa.

Jaanalla oli mukana myös metallikapula, joka esiteltiin ensi kertaa Panulle. Mitäs se Panu, istui kiltisti asentoon ja käskyllä ’nouda’ kävi kolauttamassa hampaitaan metalliin ja kääntyi heti pois sijaistoimintona nuuskuttelemaan ahkerasti ruohomattoa. Ensikosketus metallikapulaan ei ilmeisesti ollut mielekäs, mutta emme ota siitä stressiä;-)

Tunnin lopuksi Panu harjoitteli hyppyä: muutin eilen 'hyppy' -käskyn 'aisa' -käskyksi, jotta agilitystä tuttu kiihko 'hyppy' -sanasta taantuisi tokokentällä ja mukaan ei liittyisi yhtäkään haukkua. Jouduin näin ensialkuun käskyttämään 'hyppyaisa', jotta Panu irtoaisi hyppyyn. Jätän jatkossa 'hypyn' pois, kunhan Panu vain oppii irtoamaan 'aisa' käskyllä. Seisominen sujui ookoosti hypyn toisel puolel. Sain kuonon kärkkimisen hypyn yli aisoihin kurottamalla namin hypyn yli vähän etäämmäksi. Hypyn osaset ovat jotenkuten tassusissa, mutta kokonaisuus vaatii vielä hiomista.