tiistai 14. heinäkuuta 2009

Keppien avokulmia ja valsseja

MJ:n agikurssi jatkui tänään aurinkoisella Haukkiksella. Pääteemana olivat kepit ja rataharjoituksessa kiertohypyt. Kiertohypyt, käsky ’kierrä’, tarkoittavat meillä sitä, että hypyt mennään radalla hypyn siiveke kiertämällä. Käytän ’takaa’ käskyä kun kaarretaan kahden hypyn takaa;-)

Ensimmäinen lyhyt rataharjoitus oli siis muutaman hypyn ja pituuden kautta kepeille, jossa kepeille menon vaikeutta lisäsi pituuden ja keppien pitkähkö väli ja vaikea 45 asteen tulokulma. En saanutkaan Panua millään kepeille, kun tein koko ratapätkän;-( Se karkasi joka kerta viereiselle hypylle, argh! Tein sitten vain pituuden ja kepit ja sillä sain Pantterin pujotteluun. Keppien avokulmasta laiskanläksyä ja ahkeraa harjoittelua säännöllisesti, eli avokulmalle eri esteistä, eri kulmilla ja sisäänmeno pitkälläkin välimatkalla. –Tämä oli vaikeeta meille!
Toinen ratapätkä oli hypyltä putken kauempaan päähän ja siitä heti kierrä hypylle, edelleen aa:lle ja pujotteluun. En ensi alkuun edes ymmärtänyt ’vedättämisen’ käsitettä, mutta näyttämällä sekin selvisi;) Eli putkesta hypyn kierto ja vedättämällä aa:lle, josta kepeille. Tämä meni meiltä paremmin kuin eka rataharjoitus ja tulihan tuota tehtyä vedättämistäkin ensimmäistä kertaa noin tietoisesti;-)
Kolmas ratapätkä oli lähtö kepeiltä, lähetys suoraan putkeen ja valmiiksi hypyn taakse odottamaan josta edelleen valssilla seuraavan hypyn kierto ja vielä yksi hypyn kierto, josta renkaalle ja viimeisen hypyn kierto. Tämä pätkä oli ohjaamisen kannalta ehdottomasti päivän suurinta antia siten, että opin ja koin, että jos pidän ohjatessa kädet korkeintaan vyötärön linjalla, ohjauksen ja liikkeeni painopisteen matalalla, hartiat koko ajan menosuuntaan kääntäen, ohjaus ja meno tuntui kuin tanssilta vain ja Panun kääntyminen ja kaarrokset ovat upean pieniä ja niukkoja ja niin hyviä kuin vain olla voi!
Summa summarum näistä kahdesta päivästä on, että me osataan Panun kanssa esteet, mutta eipä vielä paljon muuta:/ Kokemattomuuttani olenkin ollut erittäin varovainen esm itseopiskelussa, että emme opettele asioita perusteellisesti väärin, vaan kertaamme ahkerasti jo opittua ja mahdollisuuksien mukaan osallistumme kaikkeen eteen tulevaan ja mahdolliseen koulutukseen. Tämä kahden päivän koulutus antoi Panulle ja minulle paljon ja enemmänkin, jos vain osaan hyödyntää jatkossa oppimaani oikein:)

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Takaa leikkauksen saloja

Haukkiksella kokoontui tänään neljän koirakon kopla Minna Jokisaaren agioppiin. Ryhmämme oli suht tasapäistä ykkös-kakkosluokan tasoa, yksi mini, kaksi mediä ja yksi maxi:)

Minna kartoitti ensin agioppilaiden toiveita opetuksen suhteen, jonka jälkeen siirryimme suoraan eniten toivottuun asiaan, eli takaa leikkausten opetteluun (-tai kokeneemmille kertaukseen;).

Kävimme ensin läpi takaa leikkausta yksittäisellä esteellä eli renkaalla, joka itsessäänkin saattaa olla vaikeahko este jollekulle. Panulle rengas ei ole ollut sinänsä ongelmallinen, mitä nyt ajoittaista kehikon läpi hyppelyä tapahtui silloin tällöin möllivaiheessa, -eikähän sille ole ollut mikään muukaan este ylivoimainen;-)

Noh, renkaalla takaa leikatessa Panu teki jälleen jatkuvasti sitä ei-toivottua kieppiään, joka on jo jonkin aikaa loistanut poissaolollaan. Tänään se tuli taas kuvioihin, uuden ohjauskuvion ja ohjaajan uuden liikkumistavan myötä:/ Yksittäisiä onnistumisiakin kyllä tapahtui ja takaa leikkaus onnistui renkaalla ilman kieppiäkin: saimme läksyksi tehdä takaa leikkauksia yksittäisillä hypyillä ja tavoitteena on kiepittömästi etenevä koira;)

Panun ylimääräisten kieppien perimmäisenä syynä saattaa olla sen lievä toispuoleisuus, joka on ymmärtääkseni aika yleistä koirilla. Tarvii vain ahkerasti harjoitella sitä huonompaakin puolta?! Kuten ihmisilläkin?!

Itse takaa leikkausten rataharjoitus oli kivasti etenevä pätkä, jossa jokaisen esteen jälkeen leikattiin takaa;) Rataantutustumisessa sain ohjeen pitää ohjaavaa kättä nykyistä alempana, jotta pienehkö medi-Panu näkee ohjauksen paremmin. Ensimmäinen kerta meni jälleen kerrasta, mutta matkassa oli mukana liikaa kieppejä. Sain edelleen evästystä vartalon liikkeen suhteen, jonka pitäisi ennakoida koiralle liikkeen suuntaa esteen jälkeen siten, että vartalo osoittaa etenemissuuntaan. Ei siis vain seuraavalle esteelle, vaan jo sitä seuraavalle. Eli takaa leikkauksissa ohjaaja liikkuu aika tavalla sivu suunnassa, jotta koira ymmärtää oikean etenemissuunnan. Tämä oli uutta ja antoisaa! Saimme tästäkin kotiläksyä harjoitella kuviota enemmän!

Toinen rataharjoitus oli supernopea pätkä: lähtöhyppy, sivuttain hypylle, takaa kierto hypylle, pituus, pimeä suora putki ja takaisin kiertohyppy ja loppusuora. Tässä harjoituksessa oli Panun ohjauksen kannalta tärkeintä oikea sijoittuminen startissa, ja joka ei (tietenkään) ensmäisellä kerralla ollut kohillaan ollenkaan. Olin auttamattomasti myöhässä ja rata hajosi muun muassa pyllistelyyn, fokuksen puutteeseen ja tumput suorina tuppisuuna seisoskeluun:/ Jalatkin meni jo eka kiekasta maitohapoille:D Tämä oli sellainen wake up woman! –rata, jossa kökköohjaus löi jälleen vasten kasvoja ja irvaili, että huopatossutehtaalla hissutellaan hiljaa ja agibaanalla mennään kovaa eikä vain meinata!

Kurssi jatkuu vielä huomenissa!

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Me heiluttiin taas...

Kolmas ilta putkeen agilityä näkyi Panussa lievänä ylikierroksilla käymisenä ja sellaisena osittain holtittomana heilumisena ja keskittymisen puutteena:/ Ei silti, kyllä jotain jäi takkiinkin eiliseltä illalta, sillä opin, että koira osaa kääntyä pimeästä putkesta oikeaan suuntaan taaksepäin, jos ohjaaja on ehtinyt leikata sen eteen ’oikealle’ puolelle edellisen putken jälkeen… En osaa selittää enemmän ymmärrettävämmin, mutta tämä oivallus oli eilen käänteentekevä meikäläiselle. -Kenties tämä on jälleen itsestään selvää kokeneemmille ohjaajille;)

Alla mukaelma Niinan radasta, jota tehtiin ensin kiekka kilpailunomaisesti, ja sitten kukin vuorollaan kinkkipaikkoja kerraten. Täytyy todeta, että kisanomaisesti harjoittelu on erinomainen tapa harjoitella koirakon staminaa, eli kykyä suorittaa tai suoriutua hiukan pitkäjännitteisemmästä suorituksesta. Koen, että se kehittää ja kasvattaa sekä ohjaajan keskittymiskykyä että koirakon keskinäisen kontaktin sekä ohjauksen kestävyyttä ja fokusointia!



Ensimmäinen kierros meni kohtuullisesti: hypyn jälkeinen aa meni Pa:lla ensin pitkäksi juuri ylikierroksien takia, ja otettiinkin alku uudestaan. Radan tiukat suuren kulman kääntymiskohdat menivät pitkiksi, mutta kääntyi se Panu aina, mutta siis pidemmän kaavan kautta. Muistaakseni yksi rima tippui matkalla. Hankalat putkeen viennit pariin otteeseen menivät, nojaah, kohtuullisesti. Meni se Pa aina putkeen mutta ei silleen upean syöksyvästi, kuin raivo härkä, mikä on lopullinen tavoitteemme;) Loppu meni jouhevasti, paitsi puomilla hassu 2on-2off sivuittain;) Kepit vimosena ihanan joutuisasti.

Hiottiin sitten tovi Panun kesken radan alkuosaa siten, että koskapa Pa ei vielä osaa sylikääntöä, joka olisi ollut hyvä hypyltä4 hypylle5 mennessä, tein siihen takaakierron päätteeksi nopean valssin ja sain Pa:n kääntymään erittäin hyvin putkelle6. Otettiin palatessa takaakierto jälleen hypyltä7 hypylle8 ja edelleen twistin kautta aa:lle takaisin. Hinkkaamisen päätteeksi koko alkuosa sitten kokonaan ja täytyy sanoa, ettei jäänyt mitään toivomisen varaa missään kohti. Ihana, esteet yhdeksi sitova osuus, jossa tassut kulkivat yhdessä tuumin mammulin kanssa, -ajatuksennopeudella:D

Aa:lta eteenpäin katsoimme radan ongelmakohtia Niinan kanssa, ja suurimpana niistä oli kahden hypyn välinen takaaleikkaus ja koiran kääntäminen tiukasti vasempaan putken kauempaan suuhun. Meni se lopulta, mutta tähän joudumme vielä palaamaan Panun kanssa. Tässä kohtaa tuli minulle hlökohtaisesti myös se päivän ahaa-elämys eteen leikkaamisesta ja puolen vaihtamisesta putkesta ennen suoraa putkea13 siten, että koira tajuaa jo putkeen mennessään kummalle puolelle tulee kääntyä ulos tullessa…jatkon kannalta huomattavasti joustavampaa ja vältyimme huutelemiselta, ylimääräisiltä kaarroksilta ja äkkijyrkiltä käännöksiltä takaisinpäin.

Tuon yhden ym mainion oivalluksen lisäksi vahvistui eilisen harkan ohella vielä käsitykseni siitä, että valssaaminen on aina tarkasti punnittava asia, kannattaako vai ei?! Keminmaan kisan kankivalssi oli aika hyvä opetus siitä, että valssaamiiseen on aina huomioita alustan nopeus, ohjaajan hitaus, esteiden välimatkat ja ennenkaikkea mahdolliset muut vaihtoehdot aina radan jatkoa ajatellen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että panostamme entistä enemmän persjättöihin ja takaaleikkauksiin, kuitenkaan niitä valsseja unohtamatta, kun niitä joskus on vaan pakko ehtiä tekemään;)

torstai 2. heinäkuuta 2009

Arctic-OKK agilityturnee;)

Panun kanssa olemme hengittäneet ja eläneet pari viimeistä päivää agilitykisojen helteisessä hurmeessa ja olen kokemukseen tyytyväinen, semminkin kun jälkimmäisestä kisasta tulemana nollarata! Eikä se ensimmäisessäkään kaukana ollut, ohjaajan soheltaminen kepeille viennissä romutti kuitenkin erittäin potentiaalisen, mahdollisen ja näpeissä jo kivasti kutitelleen nollaradan!

Arctic Agility Teamin kisat Keminmaalla tiistai-iltana käytiin suhteellisen pehmeällä, raskasjuoksuisella hiekka/sorapohjaisella, auringonpaahteisella kentällä. Kisabaana oli jouhevasti etenevä, koiran hallintaa edellyttävä, nopeahko rata. Etenimme Panun kanssa yhdessä tuumin 15. esteelle eli kepeille, jonne tultiin avokulmaan pituuden ja hypyn takaakierron jälkeen. Tein yhteydessä valssin ja töksähdin suoraan Panun juoksulinjalle ja siitä ei enää paluuta ollut:( Korjausliike ei tehnyt tehtäväänsä, vaan kolmen kiellon ja niistä seuranneen hylkäyksen jälkeen jätin kepit, ja jatkoimme maaliin kahden putken ja loppusuoran hyppysarjan kautta.

Aina viisaampana näin jälkikäteen olisi ollut turvallisempaa jättää hidas kankivalssini tekemättä ja antaa Panun hakea kepit ihan vaikka takaaleikkauksella. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma agilitykisassa. En koskaan pidä mitään rataa liian helppona ja täytyy yrittää pitää ajatus rentona yllätystilanteiden ja –ratkaisujen varalta. Tässä ei vain ollut mitään tehtävissä, koska virheeni kepeille viennissä ja ohjauksessa oli niin paha ja peruuttamaton! Panukin ikään kuin suuttui ja äityi louksuttamaan turhautuneisuuttaan vajaan valssin vääntäjälle;) Olisi pitänyt komentaa sitä, mutta nauratti niin Panun inhimillinen hirmustuneisuus tökköohjaukseen ja vauhdin pysähtymiseen:/

OKKn kisat eilen, keräsivät jälleen runsaan osanottajajoukon Haukkukeitaan ihanteelliselle agilitykentälle ja medi1:ssä starttasikin 17 kollegakoirakkoa nollajahtiin. Ja kas, rataantutustumisessa ilmeni, että samantapainen kepeille vienti, kuten edellisessä, oli odotettavissa myös tällä radalla. Päätin, että samaa virhettä ei toisteta ja että kepit menee tällä kertaa vaikka väkisin vääntämällä;-)

Rata, josta muistinvarainen mukaelma alla, lähti vauhdikkaasti ja selvisimme alun kepeille menosta tällä kertaa hienosti, jatko takaa leikkauksella puomille, jossa Panu sekunnin sadasosan hidasteli ja katsahti, että mennäänkö vai eikö ja jatkoi onneksi ohjaajan matkaan. Puomin kontaktilla ’alas’ käsky myöhässä, mutta Pa pysähtyi kontaktin jälkeen maahan, josta vauhdilla jatkoon. Myöhemmin renkaalle menossa en sillä sekunnilla muistanut esteen nimeä!!! Huusin vaimeasti 'putkihyppyrengas' ja onneksi fiksu shelttipantteri seurasi käden ohjausta ja eteenpäin menevää liikettä, eikä kuulostellut, että mitä se sopertaa ja änkyttää;-) Keinulla ’alas’ ja hartaasti opeteltu kontakti kohillaan. Loppusuora, jossa irtoominen hyvin eteenpäin hamaan maaliin. Olin epävarma nollasta, mutta aplodit ja kuulutus varmistivat virheettömän suorituksen. Luokkavoitto ja toinen nousunolla Panu Pantterille ja sen ohjaajalle:)



Tässä myös linkki varsinaiseen kisarataan:)

Radan suoritus tuntui epätodelliselta, olin varma Panusta, mutta oma ajatus ja järki seisoi päässä. Liekö jonkinlainen hellehalvaus;-) Näin jälkeenpäin rataa ja tapahtumia ajatellessa, tuntuu siltä, että koira ohjasi ohjaajaa! On se Pansku vaan hienon hieno maailman paras ystävä, -se lukee mun ajatuksiakin. Ja ennen kaikkea muuta, Panu rakastaa agilityä:)