torstai 29. heinäkuuta 2010

Persoa ei petetä

Hikistä tottista tänään Haukkiksella. Lämpömittari keikkui 3:ssa kymmenessä ja ylikin, huh hirveää hellettä:-(( Lämppärilenkki oli lyhyt, mutta teki tehtävänsä shelttijannuille, -jotka tietenkään eivät tarvinneet varsinaista lämmittelyä tänään;-)

Tunnin teemana hyppy ja tunnari eli tunnistusnouto, josta Salla piti vain teoria-alustuksen ja itse liike sai jäädä itämään meikäläiselle vielä ajatuksen asteelle. Hyvänä apuna, ja suosittelen tokoa aloittaville, on Salme Mujusen kirja ’Tie tottelevaisuusvalioksi’, jossa kuvataan havainnollisesti mm. tokon liikkeiden opetusta.

Hypyssä esitin Sallalle missä mennään Panun kanssa; eli shelttijannun liike on aloitettu alusta uudella käskyllä ’aisa’, koska agissa käytössä oleva ’hyppy’ –käsky aiheutti kiihtynyttä vinkunaa sekä haukuntaa, joka on ei-toivottua tokokentällä. ’Hyppy’ –käskyn aikana hyppy oli jo kuosissa silloinkin, lukuunottamatta haukkumista! Hypyssä on tähän saakka käytetty namialustaa irtoamiseen. Periaatteessa liike on ’koossa’ tai ’kasassa’ 'aisa' -käskylläkin, ainoa ongelma hypyssä on vain se, että Pantteri ei irtoa hyppyyn, -ei ilman namialustaa.

Olen kokeillut liikettä namialustalla siten, että alusta on paikoillaan, mutta ilman namia. Noh, Pantteri hyppäsi ja teki protestin nappaamalla tyhjän namialustan suuhunsa ja kääntyi seisomaan mielenosoituksellisesti odottamaan ohjaajaa namialusta suussaan: ’mitäh ei mitään, mitä peliä tämä on, persoa ei petetä’ :D Toista kertaa Pa ei irronnut tyhjälle namialustalle, vaan pelkästään silloin kun siihen laitetaan namia. Eli tyhjä namialusta ei hämää Panu Pantteria kahta kertaa;)

Sallan kanssa sitten tuumailtiin, miten persoa petetään irtoamaan hypyllä ja tämän päiväisen tulemana oli se, että siirryimme namialustasta käsiavun käyttöön. Perusasento oli suht lähellä hyppyä ja käsiavulla ’aisa’ –käskyllä Panu irtosi hyppyyn ja nami lensi perässä. ’Seiso’ –käsky ei vielä liitetty liikkeeseen vaan keskitytään vielä irtoamisen opetteluun. Sinnikkyydellä ja työllä hyvä tulee!

Asetuimme sitten kolmen koirakon voimin kuuntelemaan tunnin toista teemaa ja Sallan johdatusta tunnistusnoutoon, joka on allekirjoittaneelle kirjoittaman sivu. Hiukan tutustuin liikkeeseen ennakolta Mujusen kirjasta, mutta en ole koskaan nähnyt liikettä. Tunnari vaikuttaa yksinkertaiselta liikkeeltä, jonka eteen täytynee tehdä paljon töitä! Tai sitten ei?! Kyselin Sallalta etukäteen suurimmat sudenkuopat ne välttääkseni ja saimme hyviä vihjeitä liikkeen alullepanoon.
Tarvittavan puutavaran määrä kyllä yllätti. Salla on teettänyt itselleen tuhat kpl 2x2 cm puukapuloita tunnarin harjoitteluun:-oo Meille saa toistaiseksi Panun kanssa riittää risut ja männynkävyt tunnarin aakkosiin! :)

torstai 15. heinäkuuta 2010

Panu, noutajien aatelia, -edelleen :))

Torstaitokon pääteemana nouto. Keli oli shelttijannuille aika lämmintä, vaikkakin celsiukset ovat pudonneet noin +20:een. Varsinkin Panu paksuine palttoineen läähätteli ankarasti noin kolmen vartin varjoisankin metsälenkin jälkeen, joten rauhoittelimme ennen tokottelua. Panu on siitä raivostuttava tyyppi, että se ei juo vettä, ei sitä kuinka tyrkyttäisi sen läähätykseen ja läkähdykseen. Kikka kolmosena heittelen juomakuppiin pikku juusto- tai nakkipaloja, joka saa yleensä turkkieläimen kalastelemaan vettä kielellään;)

Lämmiteltiin henkisesti (!) perusasennoilla ja seuruustarteilla. Ennen toko-ope Sallan tokokatselmointia tehtiin myös pari lyhyttä noutoa muistutukseksi, ja hyvin Pa muisti liikkeen:) Joskus maailmassa olen kehunut Panun noutamista ja edelleen se ansaitsee kehut liikkeestä, jolle ehkä moni sheltti nyrpistelee kuonoansa: lähin esimerkki omasta taloudesta;-)

Sallan kanssa mietittiin liikkeen lomassa Panun noutokapulan pureksimista ja sen lopettamista sekä ehkäisyä;) Tehtiin pari lyhyttä harjoitusta siten, että Panu perusasennossa, kapula suuhun, ’pidä’ ja Sallalta naksaus. Näin pari onnistunutta pitoa ilman kapulan pureksintaa tai sen siirtelyä suussa. Saimme kotiläksyksi pito-harjoituksia naksun kanssa niin, että Panu ei pureksisi tai siirtelisi noutokapulaa suussaan.

Sitten aika tärkeä pointti Sallalta noudossa ja tokossa yleensä: hiukan enemmän tsemppiä, huumoria ja hauskanpitoa liikkeisiin, eikä otsa rullalla tekemistä. Jotenkin tokon harjoitteluun hiipii aina tosikkomaisuus ja pakkorutistus?! Sitä ei itsekään huomaa tai tajua, ennen kuin joku siitä huomauttaa. Kiitos Salla:=) Parin leikillisen ja rennon reteen kapulan heittelyn jälkeen Panullekin tuli vauhtia ja pilkettä silmään noutokapulan tuomisessa:)

Hypyn harjoittelua jatkettiin namialustan kanssa. ’Aisa’ –käskyllä yli ja namialusta oli nyt siirretty noin metrin kauemmaksi ja namin poiminnan jälkeen Pantteri kääntyi hypylle päin ja sille jäi nyt hyvin aikaa kuulla ja kuunnella ’seiso’ –käsky. Aikaisempi ongelma ’seiso’ –käskyn kanssa vaikuttaa nyt ratkaistulta. Panu jäi nyt tarpeeksi kauas hypystä seisomaan siten, ettei kuono kärki yli hyppyesteen! Odotti myös hienosti viereen tuloa ja vapautusta. Sai hurjat kehut suorituksestaan ja avokätisesti namia.

Yritin hyppyä ilman namialustaa, mutta Panu ei vielä irronnut pelkällä ’aisalla’, vaan tarvitsi käsiapua. Jatketaan näin ollen vielä ahkerasti namialustalla, kunnes irtoaa hyppyyn. -Hyvän mielen tokotreenit:=)

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Lillin eka LUVA :)

Jännityksestä huolimatta koirakon heikompi osapuoli pelitti kartturina, joten saavutimme Lillin kanssa ensimmäisen virallisen nollan ja hopeasijoituksen medi ykkösissä OKK:n iltakisoissa tänään Haukkukeitaalla;-))

Minna Väyrysen tuomaroima rata oli nopea sekä hallintaa ja ajoitusta vaativa. Ilakoin itsekseni, että radalla ei tällä kertaa ollut Lillille hiukan arvaamatonta keinua, vaan suoritusvarmuudeltaan paremmat kontaktit puomi ja aa. Ennakolta pähkäilin radalla myös putkien jälkeistä elämää, että valssatako vai persjättää?! Radalla persjättö tuli sitten itsestään, valssailu ei tullut edes mieleen nopeissa tilanteissa.

Rata alkoi hyppy-puomi –kombinaatiolla ja Lilu himmaili hiukan puomin ylösmenolla. Olen ollut huomaavinani, että Lilu aristelee ’alumiinisia’ tms metallikehikkoisia kontaktiesteitä, kun taas viikoittaisissa harjoituksissa käytössä olevat, raskaat, puiset keinu ja puomi menevät vauhdilla ja ilman epäröintejä?! Mikähän noissa metallisissa voisi olla ongelma? Rata jatkui kuitenkin vauhdilla puomilta putkeen ja siitä etiäpäin mentiin vauhdikkaasti. Radan toisella puoliskolla ollut putki-kepit –yhdistelmä ei ollut ihan täydellinen, vaan Lilu hiukan liukasteli kepeillä. Oma käskytyskin oli kepeillä jännittynyttä, mutta niinhän se kisoissa usein on! Joka tapauksessa kepit menivät oikein alusta loppuun ja kääntö juoksuvoimaa vaativalle loppusuoralle meni virheittä. Radan voi käydä katsomassa täällä .

Viime viikon kenraalikisa meni kaksijakoisesti tämäniltaista ajatellen, sillä OKK:n epävirallisessa agilitykisassa teimme ensin möllinollan ja sitten kisaavissa hyllyn. Episten agirata sujui ihan kohtuullisesti putkiyhdistelmälle saakka, jolloin ohjaaja nolosti unohti radan. Ehkä keskittyminen meni tuossa kohtaa hiukan yli;-) Episten radat voi käydä katsomassa täällä.

Lillin omistajan, Vuokko Mettovaaran kuvaamia muita kisafilkkoja voi käydä katsomassa täällä .