keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kujanjuoksu agiharkoissa

Vuoksi, että flunssan ja pienen lämpöilyn pitkään piinaama keho ei jaksa ja energiaa ei ole. Kylmetin itseni hyytävän kylmässä harjoitushallissa helmikuun lopulla ja flunssa on siitä lähtien vaivannut; -mitäs en pukenut tarpeeksi lämpimästi tulipalopakkasilla!

Hengästyin eilen radalla heti alkuun ja ohjauksesta ei ollut tietoakaan. Yritin vain pysyä Panun mukana. Ei varmaan ollut kaunista katsottavaa, mutta eilinen harkka meni ohjaajan alavireestä huolimatta suht putkeen: olen tyytyväinen ja iloinen Panun tekemiseen. Pieniä kauneusvirheitä tuli kuitenkin liika kiireen(!!!!!) takia ja kepeille20 vienti oli jälleen arsesta:-/ Toivottavasti kepeistä ei muodostu minulle mitään pullonkaulaa, koska Panu pujottelee upeasti. Tässä on selvästi ryhtiliikkeen paikka ja suunnitelmissa onkin rakentaa kepit mummulan pihamaalle intensiiviharjoittelua varten, kunhan routa sulaa ja kentät viheriöivätJ

Siirtyminen 1-2 luokan harkkoihin on tuonut mukanaan vaikeita ohjauskiemuroita, jotka sinänsä on kivoja mölliryhmän luukuttamisen jälkeen. Allekirjoittanut ei ole tunnetusti kovin juoksuvoimainen, joten kiemurakuviot ja koiran irtaantumisharkat on tervetullutta. Ja töitä kimurantit radat vaatii henkisestikin, sekä ohjaajalta että koiralta, keskittyminen on entistä intensiivisempää ja tiiviimpää.

Alla mukaelma agiope Maritan eiliseltä radalta, jossa oli haastavia pimeitä putkikulmia ja joihin Panu sujahteli kiitettävän innokkaasti. Sain taannoiselta Caron ja Hanskin koulutukselta hyvän vinkin koiran putkeen viemiseen; jos mahdollista, ja jos ehtii, liiku itse aina hiukkasen putken sisään menon ohi, jolla varmistetaan koiran putkeen meneminen. Tämä oli upea vinkki sellaiselle ohjaajaherkälle koiralle kuin Panu, joka enemmän kuin herkästi kääntyy ohjaajan mukaan, jos se hiukankin näkee liikkeen kääntyvän toisaalle. Uskon, että tällä ohjeella Panun putkeen irtoamiset herkistyy vähitellen niin, että se ei tarvitse lopulta varmistelun varmisteluja yli putken suun;-)

Kepit14 meni vauhdikkaan hienosti, kun ehdin vetämään kuonosta pujottelun alkuun. Sen sijaan hyppy19:ltä kepeille20 vienti ei onnannut yhtään. En ohjannut lainkaan ja Panu tuli liikkeen mukana kepeistä ohi. Lisäksi ohjaava käsi osoitti liian ylös ja minne sattuu, joten ei ihme että Panu ei bongannut keppejä. Lähitulevaisuuden ensisijaisena tavoitteena on siis parantaa ja edistää Panun keppihakuisuutta. Myös keppikulmien vaikeuttaminen on yksi harjoittelun kohde.

Kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta kisajalat on levottomat ja pari agikisaa on jo suunnitelmissa lähitulevaisuudessaJ

PS: Pituus18 on väärään suuntaan.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Pitkästä aikaa kisaradalla

Olemme edellisen kerran kisanneen Panun kanssa agilitykisassa syyskuussa 2009 ja pitkän tauon jälkeen palasimme kisaradoille lauantaina OKKn kisoissa Haukiputaalla. Marjo Heinon radat olivat kivasti virtaavia ja nopeita ratoja. Huomiotani kiinnittivät kuitenkin tiukat ihanneajat ja (meille) vaikeat kepeille viennit.

Kilpailu pitkän tauon jälkeen jännitti taas kovasti (milloin allekirjoittanutta ei kisaaminen jännittäisi:o) ja se tuntui ja näkyi B-kisan agiradan ohjauksessa jälleen liikana kiireenä ja hätäilynä. Panu teki hienon 2on2offin puomilla, mutta aalla se hyppäsi käskystä huolimatta kontaktilta alas. Liekö etupäässä jälleen lihaskireyttä, jonka takia 2on2off tuntuu koirasta epämiellyttävältä?! Radan loppupuolen takaa kierrossa jätin liikakiireen takia Panun selän taakse ja se livahti perääni hyppyjen välistä; milloinkahan sitä oppii olemaan jättämättä koiraa selän taakse. Hohhoijaa, kysyn vaan:/

Agiradan filkasta näkyy myös, että en ohjannut Panua ollenkaan kepeille. Muistan kyllä käskyttäneeni, mutta en näköjään ohjannut yhtään. Olen erittäin epävarma vaikeammista kepeille vienneistä ja vaikeammista keppikulmista. En oikeastaan vielä tiedä, miten Panun pitäisi ohjata kepeille ja miten se parhaiten toimii??!! Lisäksi emme ole tauon jälkeen ehtineet vielä harjoitella kovinkaan paljon itsenäisiä kepeille menoja. Pujottelu itsessään sujuu Panulta vauhdikkaasti. B-kisan agilityradalta tuloksena vitosen kieltovirhe hypyltä sekä yliaikaa. Keppien edessä pyörähtelystä ei tuomari antanut virhettä, koska koira ei ylittänyt esteen aloituslinjaa.

C-kisan hyppyrata alkoi putkihässäkällä, jossa täytyi olla tarkkana oman liikkumisen kanssa ja ylläpitää virtausta koiran suhteen. Jos olisin töksähdellyt ja syöksyillyt päin ja liian lähelle putkia, olisi rata varmaan hajonnut heti alussa kieltäytymisten sumaan. Nyt se sujui mallikkaasti. Hyppyjen takakierron jälkeen oli pimeähkö putkikulma, jossa käytin hiukan vastakkaista kättä ja jossa parempi ratkaisu olisi ollut vain yksinkertaisesti pitää koiran puoleista ohjausta yllä. Nyt vastakkainen käsi aiheutti hiukan hämmennystä Panussa ja se kiepsahti kerran ympäri, ennen kuin onneksi sujahti putkeen. Loppuosan kepeille vienti oli jälleen epävarma, hidas ja epäröivä. Pa meni lopulta kuitenkin kiltisti kepeille jossa pieni psst auttoi orientoitumisessa ja pujottelu sujui Panumaiseen tapaan sulavasti. C-kisan hyppyradan tuloksena 0-rata, ajalla –3,48 sekä noususerti medi 2-luokkaan:)

Kiitos vielä Niemelän Samulle, joka kuvasi radat ja ne on katsottavissa täällä .

Lauantaina aloittivat kisauransa parivaljakko Miina ja Pessi. B-kisan agilityradalta tuli heti alkuun Miinalta arviointivirhe puomiin nähden, josta tuloksena hylkäys. Jatkon hyppyosuudet hienosti. Radan loppuosan pujottelun alussa pientä sählinkiä, mutta loppujen lopuksi kepit onnistui mainiosti. C-kisan hyppyrata meni koirakolta virtaavan hienosti, mutta jälleen loppuosan pujottelu sakotti koirakkoa niin, että radan tuloksena 15. Kaiken kaikkiaan onnistunut kisauran avaus Miinalta ja Pessiltä; meno oli kivan ja virtaavan näköistä ja Pessi kuuntelee hyvin ohjausta. Miinalle jäi sopivasti hampaankoloon siten, että uutta kisaa alettiin suunnittelemaan heti kohta kisakorkkauksen jälkeen;) 

Pessi on P-poikien välisissä kilpajuoksuissa ylivoimaisesti nopein ja ketterin shelttijannu, joten huimaa vauhtia on odotettavissa myös agiradoilla, kunhan koirakko viilaa kepit ja keinun kuntoon sekä keräävät hiukkasen vielä itsevarmuutta ja kisakokemustaJ

Minitiimin Quite A Fellow 'Panu' SERT siirto MEDI 2 lk, 26.3.2011

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Hätähousun tunnustukset

Puolentoistavuoden tauon jälkeen, olemme siis palautelleet alkuvuoden rataharjoituksia mieleemme ja käyneet läpi kontakteja ja keppejä mölliryhmässä. Eilen sitten hypättiin Panun kanssa mölliryhmästä omaan ryhmäämme 1-2 luokkalaisten porukkaan. Ei silti, työmaata on vielä, sillä eihän agilityssä olla valmiita tai täysinoppineita koskaan, mikä lienee yksi lajin suurimmista viehätyksistä. Loputon mahdollisuus oppia ja tulla paremmaksi sekä hioa yhteistyötä koiran kanssa.

Eilinen rata oli suhteellisen haastava hyppäys mölliryhmän luukuttamisesta siivekkeen kiertoihin, vaikeisiin keppikulmiin ja putki-puomi –ansoihin. Mielessäni oli rataantutustumisessa ne erinomaiset neuvot ja vinkit, joita sain Caron ja Hanskin taannoisella agikoulutuksessa OKKlla; varsinkin hartioiden suunnasta, käsien käytöstä ja ennakoivista valsseista. Tarttuu sitä jotain vielä vanhankin takkiin;-)

Rata meni hienosti kepeille18, missä unohdin täysin ohjaussuunnitelman ja kosahdimme umpikulmaan. Äänekästä ja turhautunutta noottia sateli karvakorvalta ohjaajalle keppien ohjauskohelluksesta ja syystäkin:-/ Ei muuta kuin syvään hengitystä ja rauhoittumista ja otettiin kepit huolella ja siitä rata loppuun. Muistaakseni yksi rima putosi myös matkalla, taisi olla hyppy9, jossa käänsin liian nopeasti ja rajusti jo putkeen päin. Panu on alkuvuoden hypännyt 25 sentistä ja eilen nostettiin 40:een senttiin, jolla ennakoidaan tulevan viikonlopun kisoja!! J

Kaiken kakkiaan olen todella iloinen ja onnellinen Panun agimenosta; vaikka se on höyrypäinen kuumakalle, se seuraa ja kuuntelee radalla kuuliaisesti ohjausta<3
Toisaalta olen omalta osaltani erittäin tyytymätön turhaan kiireeseen, hätäilyyn ja yliyrittämiseen?! Se on varmaan luonnejuttu, että on vaikea toimia harkitun kylmäpäisesti ja kaikki ohjakset hyppysissä tilanteessa kuin tilanteessa. Siinä on allekirjoittaneelle kasvun paikkaa.




keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Mukavan tiukasti estehakuinen:)

Tiistain agirata oli vauhtirata parhaasta päästä, jossa kuitenkin aa ja kepit rytmittivät etenemistä. Alla mukaelma radasta, jossa Panu irtosi mahtavasti putkiin ja hypylle8, jossa vaiheessa ohjaaja oli jo tietysti jäänyt jälkeen vauhtijannusta;-) Vauhdista huolimatta Panu on yleensä ottaen aina kääntynyt tiiviisti ja pienesti kulmissa ja niin nytkin hyppyjen taakaakierrot sujuivat erinomaisesti. Lisäksi täytyy sanoa, että Panun estehakuisuus on parantunut huomattavasti sitten alkuaikojen, jolloin se pyrki ennemmin paimentamaan ohjaajaa, kuin hakeutumaan esteille. 

Aalla en kuitenkaan saanut yhtään 2on2offia onnistumaan??!! Panu hyppäsi ’alas’ –käskystä ja ’painostuksesta’ huolimatta kontaktilta maahan;-/  Yksi sinnepäin kontakti onnistui, mutta siinäkin shelttijannu tuli maahan asti, eikä tehnyt varsinaista kontaktia. Tiedän, että kontaktit ovat ikuisuusprojekti, mutta tässä vaiheessa pakko palata hetkeksi alkeisiin ja otetaan hihnalla sekä parilla namikupilla tukiopetusta. Toisaalta,  eiliset keinun 2on2offit onnistuivat mainiosti, jossa naksuttelin ohikävelyjä ja puolen vaihtoja. Radalla kontaktit ovat mitä ilmeisimmin niiiin eri asia kuin yksikseen tehtyinä…

Hyppy11 ja avokulma kepeille meni ensin oikein, mutta ohjaaja töpeksi jatkon hätäilemällä ohjauksen kanssa. Toinen huolellisempi ohjaus tuotti onnistuneen yhdistelmänJ Tässä on tarkan mietiskelyn paikka ohjauksen suhteen; ajoitus, rytmi ja tempo täytyy ylläpitää koko ajan, muuten Panu herkästi heittää pujottelun kesken. Ja se pieni sihaus ennen keppejä auttaa Panua orientoitumaan hienosti pujotteluun.

Kaiken kaikkiaan onnistunut ja hyvän tuulen agilitytunti. Panu höyrysi jälleen innostuneesti radan sivulla, joten otettiin tottista rauhoittaviksi ja ylläpidettiin yhteistä säveltä.

Tulevana viikonloppuna tiedossa agiliitelyä tuutin täydeltä Panun kanssa, kun Torkk:in upeat agiohjaajat Carolina ja Hanna-Leena saapuvat OKK:lle kurssin pitoonJ