torstai 31. tammikuuta 2013

PyrPan = Perro :)

Perron luonne vaikuttaisi olevan PyrPan –mix J Siinä on Pyryn vilkkautta ja eloisuutta sekä Panun rohkeutta ja särmikkyyttä. Tuttua shelttijannuhuttua siis ;)

Pieni järjenvalokin jo tuikahtelee kohta 13 viikkoisen Perron ruskeista sheltinsilmistä ja arkielämän käytöstapoja kertaillaan kertaamisen jälkeen. -Ahne pieni pörriäinen söisi kaikkien ruoat ja päällekin, jos sille se sallittaisi. Leikeissäkin namipalkan vetovoima on satakertainen lelupalkkaan, vaikka leikitään me ahkerasti leluillakin…

Pientä harkantynkää otetaan joka päivä; hihnassa kulkeminen sujuu jo kuin vanhalta tekijältä, kontaktia (=silmiin katsomista), perusasentoa, seuraamista, seisomista, kiertämistä, maatamenoa… Niin ja istumista, jota ei tarvinnutkaan erikseen opettaa ;) Nykyään Perro istahtaa jo siinä vaiheessa, kun mamman käsi menee taskuun :)

Pörröisestä pikkupennusta on tähän mennessä kuoriutunut solakka ja linjakas pikkuinen shelttipoika, joka kulkee siis jo mukana lenkeillä isompien kanssa. Mitään tuntien lenkkejä ei vaelleta, mutta sellaisia reilun tunteroisia, joista koirapojat kulkee osan hihnassa ja osan matkaa irti kirmaillen.

Talvipennulla on puolensa ja puolensa; säästymme kesäkauden hyttysiltä, punkeilta ja kaikelta maassa olevalta syömäkelvottomalta moskalta ja roskilta, kun taas talvikaudella paukkupakkaset ovat ulkoilun esteenä ja sisäsiisteyden edistymisen jarruna. Nyt meneillään oleva lauha talvikeli vaikuttaisi ihanteelliselta puppelikeliltä; pihalla voi oleskella ja odotella palelematta pikkukakkosia sekä muutenkin hyppelehtiä ja pomppia hangessa sekä kaivaa tunnelia Kiinaan… J
Perro, 12,5 viikkoa.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Perron pari ensimmäistä viikkoa...

…ovat menneet hujauksessa. Päivät ovat olleet eräällä tavalla ohjelmoituja pennun sosiaalistamisen merkeissä, mutta myös hiukan kaoottisia jatkuvan siivouksen, puhtaanapidon ja järjestyksen ylläpidon tiimoilta. Joka päivä täytyy myös kouluttaa Perroa kotikoiran tavoille ja opeille; kaikenlainen odottaminen (pennun ehdoilla), panta+talutushihna, autolla matkustaminen, vieraat ihmiset+koirat, kynsienleikkuu, harjaaminen, tassujen pesu jne. lista on loputon ja homma jatkuu…

Emme ole unohtaneet kuitenkaan sitä kaikista tärkeintä juttu, eli vahvaa leimautumista mammaan maailman ihanimpana ja mahtavimpana kaverina. Joka päivä otetaan omat sessiot kaikenlaisia juttuja ja leikitään, leikitään, leikitään. Leikin varjolla voi jo harjoitella kiertämistä, seuraamista ja kontaktiaJ Yritän tehdä sen mahdollisimman kannattavaksi ja mukavaksi pikku-Perrolle! J

Perro (11 vkoa) kävi tutustumassa Hilmaan (9 vkoa) (Taikahännän Matami Mimmi) :)

maanantai 7. tammikuuta 2013

Perro the pörrö saapui...

Pörröinen, tai pitäisikö sanoa pörriäinen, Perro -sheltti haettiin kotiin 8,5 viikon ikäisenä sakeassa lumisateessa Usvattaren kennelistä, Karjalaisen Tiinalta Haukiputaan Martinniemestä keskiviikkona 2.1., jonne sen toi kasvattaja Lukkarin Miina, Minitiimiltä Kajaanista J

Seurasin liikuttuneena ja vaikuttuneena, kun Perro solahti välittömästi Usvattaren pupsien laumaan: se pullisteli isona koilana pienemmilleen, mutta samalla heilutteli sovittelevasti häntäänsä :) Ihastelin sitä, kuinka hienosti se puhui koiraa ;)

Ensimmäinen ilta ja yö kotona sujui mainiosti. Ensivaikutelma Perrosta osoittautui oikeaksi, se on reipas, rohkea ja utelias puppeli, joka ei hätkähtänyt kahta isompaa shelttijannua Pyryä ja Panua. Ja onhan siinä tietysti sulattelemista isommille koirapojille, kun yht’äkkiä kotiin ilmestyy pieni, karvainen pörriäinen, joka hyppii nenille ja tunkee ruokakupeille sekä pyörii ja juoksee alvariinsa ympäriinsä…

Perro on aloitellut elämäänsä P-poikien laumassa monilla tärkeillä harjoituksilla, kuten luoksetulolla, joka onkin mainiossa kuosissa, kiitos Kasvattajan J Perro on lisäksi valmiiksi leimautunut erittäin hyvin ihmisiin, joten kaikenlaisia harjoitteita on hyvä jatkaa tästä…

Eräs tärkeä taito on myös sisäsiisteyden opetteleminen, joka näin kylmällä talvisäällä on hiukan haasteellista. Autolla ajelemme päivittäin ja Perro matkustaa vielä omassa pikku häkissään. Erilaiset ihmiset, koirat ja elämän muuta kirjoa pyritään kokemaan sopivan tasaisena ketjuna päivittäin. 



Perron kuvat otti Maija Joensuu (11 vee), kiitos vielä Maija :)