Perro sulkeutui sydämeen

Tunteen voitto järjestä. Pieni sheltinpentu sulkeutui suoraan sydämeen ja jäi sinne asumaan. Suureksi ilokseni voin ilmoittaa, että P-poikien laumaan on kotiutumassa vuoden vaihteen jälkeen 2.1. Minitiimin Cruizn On Cloud Nine, 'Perro'.

Minitiimin Cruizn On Cloud Nine 'Perro', ikä noin 5 vkoa
Kuva: Miina Lukkari, Minitiimin Sheltit.

Kolmas koira oli suunnitelmissa vasta noin vuoden kuluttua, mutta minkäs teet, kun se oikea ja ihana sheltinpentu tulee vastaan. Perro on siis Panun siskon Nepparin pentu ja Panu-enolla tulee olemaan tärkeä tehtävä roolimallina. Myös pikku-ukko Pyry on merkittävässä asemassa roolimallina, sillä se puhuu erittäin hyvin koiraa ja on kaikkien kaveri...

Pessi ja Pao tulevat tutustumaan Perroon mahdollisimman pian. Ja etenkin juniori-ikäinen Pao on varmaan innoissaan saadessaan enemmän ikäistään leikki- ja kisailuseuraa.

Perron kotiutumista odotellessa toivotamme kaikille P-bloggaajille Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Osaamista on, toteutus tökkii

Evästi tokotuomari meitä Panun kanssa avo-luokan kokeen jälkeen tänään Torniossa. Lisäksi täytyy myöntää, että jonkinlaista tokoväsymystä on jo ilmassa, sillä koko viime sunnuntai, tiistai-ilta ja suurin piirtein joka ilta olemme ottaneet jotain tokoa. Liikkeiden hinkkaaminen tylsistyttää ja se, että kokeissa tehdään samat virheet kerta toisensa jälkeen, on turhauttavaa.

Kokeen alkajaisiksi Panu vaikutti olevan vireessä, mutta into heilahteli kokeen aikana laahustelusta ja innokkaaseen haukahteluun…

Tarkkaakin tarkemman oloinen, etten sanoisi jopa pikkutarkka, tuomari pisteytti meidät seuraavasti:

Paikalla makuu: 10, hyvä Pansku, vaikka koirien kokoonpano jännitti aikamoisesti, amstaffi, keskellä sheltti ja sakemanni, jos jompikumpi olisi päättänyt käydä haistamassa Panua…en uskalla edes ajatella seurauksia!

Seuraaminen: 7, seuruuinto taantunut huolestuttavasti, tehokasta nami-imutusta tiedossa ensi viikolla.

Liikkeestä maahanmeno: 8,5, seuraaminen flegmaattista, siitä kai vähennykset.

Luoksetulo: 5, hohhhoijaa läpijuoksu, kuinkas muuten?! Yritin kyllä tehdä intensiivisen käskytyksen/käsimerkin.

Liikkeestä seisominen: 0, ei onnistu ei?!

Nouto: 0, heitin kapulan liian lähelle ja tuomari laittoi heittämään uudelleen. Panu ennakoi ja paineli haukkuen kapulalle, toi sinänsä sievästi sivulle.

Kauko-ohjaus: 0, nousi toisella istumaan, mutta tuomari antoi nollan, kun en seurannut liikkurin käskytystä. Eli en nyt oikein tiedä miten tämä liike pitäisi tehdä, jos koira ei nouse ensimmäisellä tai siis nousee toisella tai kolmannella? Kaiken kaikkiaan edistystä kuitenkin tapahtunut: Panu nousi istumaan kummallakin kerrallaJ

Este: 10, ei valittamista, Panu pieni pantteri!

Kokonaisvaikutus: 8, vähennyksiä haukkumisesta ja viretilan heilahteluista,- kai.

Pojot: 104/200.

Toko tympii tällä hetkellä, joten palaudutaan muutama päivä ja sitten uudella innolla asioiden kimppuun!

Panu Pantteri perusasennossa.

Tulosta parempi tokokoe

Kisailimme Panun kanssa OKKn tokokokeessa tänään sateisena lauantaina. Ensimmäinen avo-luokan tokokisa oli alkuvuodesta, jolloin ohjaajan kokovartalokipsi ja toilaileva ohjaus jätti trauman takaraivoon.

Tänään ei jännittänyt suuremmin?! Päätin ottaa kokeen puhtaasti tasonmittauksena ja muutenkin asennoitua rennosti ja hyväntuulisesti koiran kanssa tekemiseen. Minulla on kuitenkin aina suuri kynnys osallistua kilpailuihin ja jännittäminen on sietämätöntä.

Virittäydyimme Panun kanssa pitkillä aamu-unilla, aamiaisella ja sitten vielä pienellä lämmittelypyörähdyksellä Haukkiksen maisemissa ennen koetta. Panun vire olikin erinomaisen oivallinen ja itsekin onnistuin säilyttämään rentouden kokeen aikana.

Tässä läpileikkaus liikkeistä:

Paikalla makaaminen: 8, tuomarilta kehut rauhallisesta makuusta, tuplakäsky perusasentoon.

Seuraaminen: 9, väljyyttä.

Liikkeestä maahanmeno: 10, tämä on aina ollut ’varma’.

Luoksetulo: 5, läpijuoksu. Tätä on harjoiteltu ’paljon’, mutta ei näköjään riittävästi. Tein pysäytyksen käsimerkillä.

Liikkeestä seisominen: 0, meni maata. Tätäkin on harjoiteltu ’todella paljon’, mutta eipä vain onnistunut kokeessa.

Nouto: 6, loukutusta kapulalle mentäessä ja pieni nuohous maahan kapulan viereen, mutta toi sitten vauhdikkaasti. Tässä hyvä suunta loukutuksen pois hiomiseksi.

Kaket: 0, täh, mikä ’istu’? Hohhhoijaa, tämä liike on joskus ollut kuosissaan….tuomarikin kommentoi, että ihan kuin olisin latinaa puhunut ja koira ei ymmärtänyt sanaakaan käskytyksestä?

Este: 10, hienosti ja jouhevasti!

Kokonaisvaikutus: 9, tästä arviosta olin kaikista onnellisin J

Pojot 118/III tulos, sijoitus 4.

Kokeesta jäi hyvä fiilis ja olin Panuun todella tyytyväinen. Jatkamme fiilausta ja seuraava tasonmittaus onkin Torniossa muutaman viikon kuluttua J

P-pojat polskimassa:)

Suuntasimme sateisena perjantai-päivänä koirapoikien kanssa Oulun Koirauimalaan kimppauintiin. -Olisivathan ne muutenkin kastuneet, kun koko päivän satoi…

Kävimme reilun puolen tunnin lämppärin ennen uintia ja ennen altaaseen menoa sesset suihkuteltiin puhtaaksi hiekasta ja ravasta. Kukin karvaisista ystävistämme sai uida vartin ohjatusti ja hallitusti koirien uittajan kanssa. Pao pääsi ensimmäisenä luiskaa pitkin altaaseen, ja sille laitettiin kevyt, ohjaava hihna kaulaan sekä uintiliivi ylle ja koirien uittaja meni altaaseen sen kanssa.

Pienen harjoittelun jälkeen Paukkelsson hokasi mikä oli homman nimi ja porhalsi mallikkaasti edes takaisin altaassa hakien pientä palloa suussaan. Reipas Pao:)

Paon jälkeen Pyry pääsi altaaseen. Se oli, ei nyt ihan kauhusta, mutta kankeana kuitenkin…Pyry on laitettu uimaan joka kesä, joko järvessä tai joessa, mutta se ei vapaaehtoisesti ole koskaan itse mennyt uimaan. Se kyllä kahlailee ahkerasti vedessä, mutta ei ihan uimaan asti kuitenkaan. Pyry rentoutui kuitenkin silminnähden muutaman kierroksen jälkeen ja vaikka uiminen tekisi sen nivelille tosi hyvää, katsotaan nyt meneekö se enää uimahalliin, ehkä kaveriksi altaan reunalle…

Pessi on perinteisesti ollut P-poikien vesihiisi, mutta Miina tuumasi että Sininen ei nyt ollut ihan tilanteen tasalla. Pessiä jännitti altaassa uiminen ensi alkuun ja sen uintitekniikka oli hiukan hukassa. Sitten Sininenkin hoksasi, että uimassahan täällä ollaan ja ui hienosti koiraa sekin:)

Panu tarvitsi muutaman kokeilukierroksen ja sitten sekin rupesi halukkaasti hakemaan pientä palloa. Panu on todella innokas uija, mutta kesäisin sen innokkuutta on jouduttu rajoittamaan sen ylettömän tiuhan ja paksun turkin takia. Kuivaamisesta huolimatta aluvilla kuivuu todella hitaasti ja ihoon on tullut ihottumaa lämpimillä keleillä. Ei hot spottia, mutta ihottumaa kuitenkin. Näin syksyisin ja talvisin se voisi uida hallissa useamminkinJ

P-poikien uimareissua kuvattiin ja filmejä voi käydä katsomassa täällä.

Pao edistyy ja Panu tauolla

Miina ja Pao ovat olleet ahkeria agilityhallilla ja filkoista näkyy miten rakastettava Paukkelsson on kehittynyt kohisten kontakteissa, kepeillä ja ihan kaikessa…Pao-pätkiä on katsottavaissa täällä.

Panu sen sijaan on tauolla agilitystä oikean hauislihaksen jänteen venähdyksen takia, tai siihen oireet viittaavat. Taukoa on jatkunut nyt viitisen viikkoa ja se jatkuu, kunnes Pantteri on täysin kuntoutunut. Vamma ei ole pahimmasta päästä, Panu ei ole missään vaiheessa ontunut etujalkaansa, mutta koipi kuumottaa vielä lievästi. Agilitytauon aikana Panu tokoilee ahkerasti, jotta ei ihan sohvaperunoiksi olla heittäydytty…J

Pessikin juhlii :)

Pessi juhlii 7-vuotissynttäreitä 11.9. Viime kuukaudet eivät ole olleet meillä kuitenkaan terveimpiä. Kesällä mieltä painoi useampi terveyshuoli: heinäkuussa ärhäkkä ihotulehdus, joka onneksi saatiin kuitenkin hoidettua karvojen ajelulla, kaulurilla ja lääkevoiteilla parissa viikossa. Sininen on tosin edelleen varsin huvittava näky, toisen reiden pöksykarvat puuttuvat vieläkin…

Lisäksi Pessin sydän käytiin ultraamassa elokuun alussa, jossa todettiin, että Pessin sydämessä on hyvin pieni läppävuoto. Muuten sydän oli arkkitehtuuriltaan ja toiminnaltaan oli juuri sitä, mitä sen pitääkin olla, lukuun ottamatta tätä pientä takaisinvirtausta, mitä sydänläppä aiheuttaa.

Eläinlääkärin mukaan rajoituksia tai lääkityksiä ei tarvita, eikä niistä olisi mitään hyötyäkään. Pessin oireettomuus, hyvä kunto ja kunnon ylläpitäminen on vain hyväksi, joten agilityn harrastamista ja muuta liikuntaa meidän ei tarvitse ainakaan vielä millään lailla rajoittaa. Suolan määrän eläinlääkäri kuitenkin suositteli rajoittamista minimiin. Mieltä lämmitti myös eläinlääkärin sanat Pessin sykkeestä, on kuulemma kovan urheilijakoiran sykeJ

Menemme Pessin kanssa uusinta ultraan kuitenkin vielä ensi syksynä, silloin voidaan arvioida, miten sydämen tila on muuttunut ja kuinka nopeasti. Tällöin Pessin loppuelämääkin sydämen puolesta voidaan arvioida paremmin. Kohtalo voi jakaa kortit silloin uudestaan...

Eläinlääkärin siunauksella palasimme siis agikentille ja kävipä sitten niin, että tauon jälkeen kävimme tekemässä samantien nollan; sen VIIMEISEN kolmosiin tarvittavan luvan! Syksyn suunnitelmiin kuuluu siis muutamia agilitykisoja ja treenausta, -onnistumisten toivossa! J

Pessin kanssa en tee kuitenkaan enää pitkän ajan "suurtavoitteita", vaan elämme pikemminkin päivä, viikko ja kisa kerrallaan, ollen onnellisia siitä, että Pessi on terve ja täysissä elämänvoimissaan tänään ja toivottavasti huomennakin.

Pessin syksy 7-vuotiaana jatkuu samoiluna Lapin metsissä ja tuntureilla, ruuan rakastamisena, lenkkeilyllä siedettävässä säässä (blaah, tämähän herra ei nykypäivänä sateessa enää lenkkeile) sekä Paolle... ja vähän muillekkin uroille jöötä pidettäessä.

Minitiimin Shine On High 'Pessi' 7-vuotta, 11.9.2012

Pessi 7-vuotta, 11.9.

Enemmän Pessin 7-vuotiskuvia kuvagalleriassa täällä .

Panu 7 -vuotta :)

Panu juhlii 7-vuotissynttäreitä 9.9. Shelttijannu elää parhaita vuosiaan hyvässä kunnossa sekä agilityä ja tokoa harrastellen. Panun syksy ja talvi jatkuu lenkkeilyn ja pääasiassa agilityharrastuksen parissa.

Muutamat agilitykilpailut onkin suunitelmissa syksyn aikana, koska noususerti kolmosiin antaa yhä odottaa itseään: Panulla on 11 kappaletta 5 –tuloksia edellisen luvan jälkeen! Eli pienestä se on ollut kiinni ja lähellä on ollut usein ja motivaatiota on saanut hakemalla hakea kilpailemiseen. Sen sijaan agilityharjoituksissa on aina kiva käydä, ja yritän nyt harjoitusten kautta hakea hyvää tuntumaa ja varmuutta myös kilpailemiseen:)

Minitiimin Quite A Fellow 'Panu', 7-vuotta 9.9.2012

Panu 7-vuotta, 9.9.2012
Enemmän Panun synttärikuvia kuvagalleriassa täällä :)

Pessin nollaseuranta alkoi:)

Miina ja Pessi kisasivat Rovaniemen Käyttökoirien, RKK:n kisoissa viikko sitten ja nousivat luokkavoitolla kolmosluokkaan. Samalla koirakko pääsi kisaamaan myös Lapin Piirimestaruudesta ja ensimmäinen kisa kolmosissa toikin hienon nollaradan. Valitettavasti hyppyrata meni sitten hylätyksi ja kamppailu piirimestaruudesta tyssäsi siihen.

Ensimmäinen nollarata kolmosissa käynnisti kuitenkin Pessin nollaseurannan ja jos tähdet ja muut taivaankappaleet ovat suotuisassa asennossa tulevina kuukausina, näemme sähäkän Sinisen ja sen kartturin toivon mukaan sm-kentillä ensi kesänä. Toiveita ja tavoitteita pitää aina olla, vaikka Miina ei itse niitä ääneen lausuisi, niin Tuulikki-täti lausuu;-)

Tässä vielä kappale RKK:n tuloslistoja:

24.8.2012 A agilityrata, medi 2, tuomari Minna Räsänen, koirakoita 7, ia 51 s
1 53 shelam Pessi Miia Toivola RAGIT 45,44 3,83 -5,56 0 -5,56 LUVA, SERT

25.8.2012 B agilityrata, medi 3, tuomari Minna Räsänen, koirakoita 19, ia 47 s

6 53 shelam Pessi Miia Toivola RAGIT 40,12 4,11 -6,88 0 -6,88

kuva: Tero Siivola

Lämpimät onnittelut noususta kolmosluokkaan Miina ja Pessi!

Pao

Miina teki Paon 1-vuotis merkkipäivän kunniaksi esittelyn rakastettavasta trikkijannusta. Sen voi käydä kurkkaamassa Paon omalta sivulta: täällä :)

Uusia kuvia

P-pojista on uusia kuvia kuvagalleriassa: täällä .

Sininen liiteli luokkavoittoon

Miina ja Pessi taituroivat toisen luvan agilityradalla Kajaanin kisoissa 9.6. Rata ei ollut helpoimmasta päästä, joten sitä hienommalta ja paremmalta maistuu tämä nollavoittoJ Koirakolta puuttuu vielä yksi nolla kolmosluokkaan ja se voi tulla myös hyppyradalta.

Miina ja Pao ovat myös aloittaneet agilityharrastuksen ja tiivis kurssikesä jatkuu Paon osalta myös näyttelyharjoituksissa ja tähtäimessä on Rovaniemen kv-näyttely kesäkuun lopussa. Toivomme menestystä rakastettavalle ja suloiselle Paukkelssonille:) 

Miina ja Pessi sekä luva-ruusuke Kajaanissa 9.6.2012

Keväällä tapahtunutta

Jospa blogiinkin pientä päivitystä välillä….

Allekirjoittaneen kevät on sujunut pitkittyneen influenssan ja flunssan kourissa, joten kaikki koiraharjoitukset on tehty hiukan väsyneesti ja ilman todellista fokusta. Niinpä tulostaso toko- ja agilityrintamalla on jäänyt vaisuksi tai olemattomaksi.

Korkkasimme aikaisemmin keväällä Panun kanssa avo-luokan OKKn tokokeesssa ja vaikka tiedän, että ’osaamme’ liikkeet noin suurin piirtein, meni koe alle kaiken osaamis- ja suoritustasomme ohjaajan sietämättömän jännittämisen takia. Panu reagoi ohjaajan kokovartalokipsiin ottamalla homman haltuunsa ja pisti kokeen ranttaliksi. Kaksi kympin liikettä ehdittiin tehdä, seuraaminen ja maatameno, ennen kuin pakka hajosi.

Kyllähän kokemus kirpaisi ja korpesikin, mutta ei muuta tehdä kuin katsoa peiliin ja jatkaa harjoittelua. Talvikauden tokoryhmän päätymisen jälkeen toko kylläkin tuppasi hyytymään, mutta olemme yritelleet kuitenkin ’jotain pientä’ joka päivä. Tarvitsen tokossa ohjausta ja säännöllistä ryhmässä harjoittelua, joten Panu jatkaa nyt kesäkautena OKKn avo-luokan ryhmässä tokoliikkeiden hiomista. Seuraava tokokoekin siintää mielessäni, ehkäpä jo lähitulevaisuudessa…

Agilityn harjoittelu jäi todella vähiin koko menneen talvikauden. Lähinnä ohjaajan sairastelun takia ja muitakin syitä löytyy… Panu kisasi kuluvana vuonna ensimmäisen kerran vasta OKKn maaliskuun kisoissa; tulostaso on ollut ihan ok, hyllyjen määrä on vähentynyt radikaalisti ja sen sijaan Panskun kanssa tehdään täpäriä vitosen ratoja ja se noususerti kolmosiin antaa vielä odottaa itseäänJ Mainittakoon, että Panulla oli toukokuun OKKn kisoissa lainaohjaajana Koskelan Kirsi ja koirakko tekikin upeaa yhteistyötä, vaikka alla oli vain yhdet tutustumisharkatJ

Tarkoitus on nyt kisata kesällä kerran-pari kuukaudessa, jotta kisatuntuma säilyy hyvänä ja ohjaajakin saa kisarutiinin kohdalleen. Pientä takapakkia on kuitenkin ilmassa kontaktien ja ylenpalttisen kuumumisen suhteen. Etenkin kontakteja täytyy harjoitella ahkerasti ja epiksiin on tarkoitus suunnata mahdollisuuksien mukaan harjoittelemaan kisakontaktien täsmällisyyttä.

Ja ja, -olemme Panun kanssa kiitollisia jokaisesta terveestä harjoittelupäivästä, sekä koira että ohjaaja, koska vammoja, sairastumisia ja piiiitkiä toipumistaikoja on meillä ollut enemmän kuin tarpeeksi!

Tässä vielä kuva Panusta ja sen kauniista emästä Nirpusta (Helskon Olga) Kajaanissa 9.6.2012. Nirppu on kunnioitettavassa 12,5 vuoden iässä entistä sharmantimpi ja todella kaunis rotunsa edustaja <3

Panu ja emä Nirppu (Minitiimin Sheltit) Kajaanissa 9.6.2012

Uusia kuvia Pessistä ja Paosta

Miina kuvasi Pessiä ja Paota Rovaniemen lumisissa maisemissa.
Pao täyttää 8 kk:tta 6.4. :) Kuvia täällä: P-poikien kuvagalleria .

Pyry 9 vuotta:)

Pikku-ukko Pyry täyttää 9 -vuotta tänään 18.3. :) Vuodet eivät vielä näy Pyryssä, vaan pikkujätti mennä viipottaa entiseen malliin. Shelttijannut Panu ja Pessi ovat arjen tasaisia tallaajia verrattuna Pyryyn ja P-poikien uusimpaan kuonoon Pao:on, jotka ovat siitä toisesta ääripäästä vilkkaampia, leikkisämpiä ja touhukkaampia:)

Pyry rakastaa kesää, aurinkoa ja lämpöä, joten synttärikuvakin on sitä myöden kesäinen:

Pyryn uusia kuvia on omassa kuvagalleriassa täällä .

P-pojat poseeraa

P-pojat keväthangilla, muutamia kimppaotoksia täällä :)

Rytmityksen ja ajoituksen hakemista

Päästiin Panun kanssa liitelemään lämpimään AD:n halliin Martinniemessä tiistainaJ Ohjelmassa oli 25 esteen rata ja agiopena toimi Mari Kaplas. Ryhmässä oli sopivasti neljä koirakkoa ja tutustuttiin rauhassa ensi rataan, josta mukaelma alla. Muutama kohta tuntui kinkkiseltä ja ennakoin kovaa kiirettä ohjaajalle suorilla ja putkiosuuksilla.

Putkelta4 hypyn5 kiertoon korjattiin liikettä siten, että ehtisin hypylle6 ja pussille7 ajoissa; pysäytin liikkeen ajoissa ts merkkasin hypyn koiralle,  ja Panu teki siivekkeen kierron ’kierrä’ –käskyllä. Omalla versiolla vein koiran liian pitkälle ja menin vielä vastaanottamaankin ja olin näin ollen auttamatta myöhässä jatkoa ajatellen.

Lisää ongelmia tuli putken8 jälkeen, jossa en osannut pysäyttää omaa liikettä ajoissa ennen putkea, vaan vein koiran heittämällä putkeen ilman putkijarrutusta ja niinpä Panu tuli ulos niin kovalla vauhdilla, että hyppy9 ei sitten löytynytkään. Tähän tehtiin ohjauksen korjaavat temput siten, että ennen putkea ohjaaja pysähtyi noin metriä kahta ennen putkijarrutukseen ja sain lopulta Panu kääntymään putken8 jälkeen ajoissa hypylle9.

Varsinaista rytmitystä haettiin putken14 jälkeen hypylle15, jossa en tuttuun tapaan löytänyt millään rytmitystä. Agiope Mari puki rytmityksen tässä kohtaa erinomaisesti sanoiksi ’pari lyhyempää askelta’, joka sitten meni allekirjoittaneen ymmärrykseenkin. ’Cha, cha’ –ajattelin; mulla on ollut rytmityksessä mitä kummallisempia versioita, kuten kumartelu jne, mutta Marin yksikertainen neuvo upposi parhaiten.

Tunnin lopuksi sitten koko rata, jossa ei tehty nollaa, koska ryntäsin liikaa hypyltä18 putkelle19, jossa Panulta kielto. Happikin loppui ja vanhan jalat iski kunnolla maitohapoille kaiken juoksemisen jälkeen. Mutta hei, -yhden agilitytunnin aikana paljon hyvää a s i a a! J

Yhteenvetoa parista tokotunnista

Panun jäävät ovat seisomisen osalta todella hyvällä mallilla. Ollaan harjoiteltu ahkerasti äkkiseisahtamisen perusteita, eli pieni seuruu ja ’seis’ ja nami jne. Ei olla otettu koko liikettä lainkaan harjoitellessa, vaan keskitytty pelkästään seisahtamiseen ja ylimääräisten teputtelujen eliminoimiseen. Hallissa liikkeestä seisominen menikin mainiosti ja saatiin kehua sekä kannustusta toko-opelta.

Sen sijaan liikkeestä maahan menossa on aina pientä jännitysmomenttia, että meneekö Panu maata vai ei? Se tarjoilee ahkerasti ja salamana maatamenoja kerjätessään nameja kotosalla, mutta kun on häiriötä, muita koiria tms jne ympärillä on aina pientä epävarmuutta ilmassa. Lisäksi mulla on ’maata’ –käsky itsessään hiukan hakusessa, jotta miten sen sanoisi. Yritän muuttaa sitä hiukan positiivisemaksi ja iloisemmaksi nykyisen matalan ja käskevän sijasta, joka open mukaan kuulostaa liian alistavalta?!

Kaket ovat sillä tavalla kuosissaan, että koko liike sujuu ongelmitta, kun olen lähellä käskyttämässä. Tavoitteena onkin etäisyyden lisääminen ja liikkeiden suoritusten nopeuttaminen.

Seuraaminen sujui todella upeasti viime tunnilla. Tehtiin toko-opelle lyhyellä kaavalla vasemmalle käännös, sitten oikealle ja täyskäännös. Panu oli sopivasti nälkäinen, niin että sen vire ja kontakti oli napakymppi seuraamiseen. Sain jotenkin oman vauhdin sopivaksi niin, että Panu ei tällä kertaa edes edistänyt. Pysähtymisessä perusasennon kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, että Panu löytää oikean paikan.

Luoksetulossa takapalkka oli todella tehokas pari kertaa, mutta nyt sesse karkailee jo namille. Takapalkka oli siis sillä tavalla toimiva, kunnes Panu hokasi että pääsee karkaamaan namille, höh. Sitten se rupesi myös hidastelemaan luoksetulossa pysäytyksen jälkeen. Toko-ope kehotti laittamaan sekä taka- että etupalkan, jotta koira ei tiedä mistä palkka tulee, mutta tietää, että se on tulossa joka tapauksessa?! Koiran ohjaaja vain haluaisi pitää nämä palkkaushommelit yksinkertaisena, että pysyy jotenkin homma hallussa…:o Tuntuu vain siltä, että en vielä hanskaa liian monimutkaisia palkkaussysteemejä, jotta kykenisin pitämään hommassa johdonmukaisuutta.

Saatiin myös toko-ope Sarilta erittäin hyvää opastusta koiran valmistamiseen liikettä/liikkeitä varten. Tavoitteena on ehkäistä ylimääräinen haahuilu ympäri hallia pudonneiden namien perään ja pitää koira aktiivisessa vireessä ja valmiudessa liikkeiden suoritusta varten. Koin, että Sarin risut tulivat just on time ja sain pienellä ryhtiliikkeellä Panun hienosti tekemisen makuun.

Vahinko-onnistuminen

Tehtiin aikapulassa jälleen lyhyehköä pätkää agiharkoissa. Saimme Panun kanssa onnistuneen (vahinkoko?!) pätkän eka yrittämällä, mutta kun alettiin hinkkaamaan yksityiskohtia, niin sitten ei enää jutun juonta löytynytkään?! Eli oliko ensimmäinen juoksu vahinko-onnistuminen, no varmaan myös sitä, mutta jatkossa en enää löytänyt letkeän rentoa ohjausotetta, joka oli ensimmäisen onnistuneen kiekan takana. Johtopäätöksenä se, että ei kannata väkisin puristaa, vaan antaa juoksun ja ohjauksen edetä rennon letkeästi ilman pipon puristusta;-)

Ohjaus putkelta5 hypyn6 siivekkeen kiertoon ja siitä hypyn6 persjättöön onnistui muistaakseni kahdeksasta yrityksestä pari kertaa, se ensimmäinen ja paras ohjaus, joka oli siis rento ja sujuva sekä toinen onnistuminen joka oli väkisin puristettu ja töksähtelevä. Tätä täytyy harjoitella kovasti mielikuvissa ja sitten vielä toistoja hallillakin. Kun tällainen vaikea kuvio onnistuu, on tunne aika tyhjentävä siten, että ohjauksessakin mieli on siinä hetkessä ja tyhjä. En tiedä ymmärrätkö hyvä lukija, mitä yritän sanoa?! Siis sellainen hetki, kun olet tasan oikeassa paikassa oikealla hetkellä vaatii sen, että liikkuu ilman turhia ylimääräisiä ajatuksia ja toimii vaistonvaraisesti oikeinJ Tai jotain sinne päin!

Panu haki joka kerta upeasti pimeän keppikulman8 ja puomin11 kontakti oli kaikilla kerroilla loistava. Se kesti railakkaita ohijuoksuja ja puolen vaihtoja, joten puomin kakskakkonen näyttää nykyisellään todella hyvältä.

Melkein onnistunut paikkamakuu

Torstain tokot aloitettiin kokeenomaisesti paikalla makuulla, jossa uskaltauduin sitten yrittämään avon kolmeminuuttista, jossa ohjaaja siis piilossa liikkeen ajan.

Emme ole Panun kanssa uskaltaneet vielä kokeilla pidempää avon paikkamakuuta hallissa, vaikka kotona olen silloin tällöin makuuttanut Panua pari-kolmeminuuttisia sessioita olohuoneessa ja itse piilossa. Ajattelin, että pakkohan se on jossain vaiheessa uskaltaa ja melkein avon paikalla makuu sitten onnistuikin; Onnettomasti saimme viereemme kuitenkin uuden koirakon, joka osoittautui niin levottomaksi tapaukseksi, että Panun oma paikallamakuu kaatui viereisen koirakon rauhattomaan seikkaukseen… Vaikka kuka tietää, olisi se voinut tietysti kaatua muutenkin...?!

Puolitoistaminuuttia kului kuulemma hienosti, kunnes kuului toko-open ääni: ’sheltti seisoo’ :/: Kävin palauttamassa Panun makuulle ja samalla huomasin kuinka viereinen koirakko liikehti levottomasti ja ennakoin jo silloin mielessäni, että tämä ei tule päättymään onnellisesti. Panu sietää kyllä häiriötä ja liikettäkin tiettyyn pisteeseen, mutta namipussin rapinat ja herkkuhajut ovat ja olivat persopepulle liikaa…Niinpä jonkin ajan kuluttua kuuli jälleen toko-open ääni. ’sheltti liikkeellä’ :/: Ei auttanut kun hakea Panu pois rivistä, jossa se seisoskeli epävarmana…

Olisi pitänyt käydä palkkaamassa minuutin jälkeen; ja muita olisi pitänyt -ajatuksia liikkui ja liikkuu päässäni epäonnistuneen liikkeen jälkeen. Kysyinkin epätietoisena toko-ope Sarilta, että menikö liike nyt tärviölle, johon Sari totesi, että ei muuta kun lisää harjoitusta. Pyryn paikallamakuu meni aikanaan pysyvästi tärviölle, mutta Panu ei olekaan Pyry ja uskonkin, että sen hyvä paikalla makuun osaaminen ei tässä tärväytynyt, vaan saamme sen kuosiin ennen pitkää!

Muuten hiottiin jääviä; liikkeestä seisomista ja liikkeestä maahan menoa. Liikkeestä seisomisen palkkaamiseni on aivan liian hidasta ja Panu on ohjaajan toilailuista johtuen oppinut, että on ok, ottaa muutaman askel käskyn jälkeen:/ Tähän tehtiin ohjauksen + käskyn korjaavat temput ja heti näytti paremmalta.

Liikkeestä maahan menoon tehtiin myös itse käskyyn muutos ja sekin näytti heti paremmalta. Panu maahanpudotus oli mainio; nopea ja pehmeä. Kai se on niin, että tokon käskyt elää ja muutoksia voi tehdä tarvittaessa, jotta saadaan asiat toimimaan paremmin ja jouhevasti?!

Seuraamiseen sain myös ohjaajan liikettä ja palkkaamista korjaavia ehdotuksia, jotta esim. Panun edistämistä saadaan kuriin. Persopeppu menee kuono ojossa namia kohden, joten pientä hillintää etukenoon, jotta saadaan perusasentokin oikeaan paikkaan liikkeen pysähtyessä.

Aan taju

Palasimme vuodenvaihteen tauon jälkeen agiharkkoihin eilen, jossa teimme alla olevaa lyhyttä tekniikkapätkää. Juoksimme Panun kanssa ensin ’nollaradan’, jonka jälkeen hiottiin yksityiskohtia, eli pyrittiin käytännössä pienentämään kaarroksia ja saattamaan koira kauempaa itsenäisempään pujottelun aloitukseen. Lisäksi ohjaaja palautti hukassa olevaa aan tajua.

Aloituksessa menin seisomaan hypyn3 oikean siivekkeen eteen, josta ’tule’ käskyllä Panu liikkeelle sekä hienovarainen työntö okserille2. Työnnössä vain ohjaava käsi ja ylävartalo työnsi okserin suuntaan ja Panu etenikin hienosti esteelle. Hyppy4:en kierrossa en saanut onnistunutta rytmitystä aikaiseksi siten, että Panun kiertoa olisi saatu radikaalisti niukemmaksi. Rytmitin käytännössä liian myöhään, joka on ollut tämä perusvirheeni rytmityksessä. Rytmittäminen, eli ohjaajan liikkeen seisahtaminen ja samalla ohjauksen ennakointi koiralle tulisi tapahtua jo ponnistusvaiheessa, joka ei meinaa millään multa onnistua?! Mulla oli aikoinaan koulussa kymppi musiikissa, mutta agilityssä rytmitajua ei näköjään tahdo löytyä, -vielä ainakaan, mutta periksihän ei anneta.

Lähetys keppien umpikulmaan onnistui kaukaakin; agiope Jarmo rohkaisi, että kyllä Panu osaa ja niin se osasikinJ Kepeiltä mentiin aa-esteelle, jossa haettiin sitten kakskakkosta jonkin aikaa. Minulta on mitä ilmeisimmin hävinnyt matkan varrella aan taju! Eli en ole osannut tiedostaakaan, kuinka eri tavalla ohjaan aan kontaktin. Puomi ja keinu siis menevät ongelmitta, mutta aa on tökkinyt jo jonkin aikaa ja en ole osannut korjata asiaa. Agiope Jarmo moitti epäreiluudesta koiraa kohtaan, mutta epäreiluus on todellakin johtunut siitä, että ohjaaja on ollut niin hukassa aan kontaktin ohjauksen kanssa.

Eilen kuitenkin, kun asia puettiin sanoiksi ja ohjauksen korjaus teoiksi, saimme kuin saimmekin onnistuneita aan kakskakkosia ja mieliala oli harkkojen jälkeen sitä myöten korkealla! :)