Pieni järjenvalokin jo tuikahtelee kohta 13 viikkoisen Perron
ruskeista sheltinsilmistä ja arkielämän käytöstapoja kertaillaan kertaamisen
jälkeen. -Ahne pieni pörriäinen söisi kaikkien ruoat ja päällekin, jos sille se
sallittaisi. Leikeissäkin namipalkan vetovoima on satakertainen lelupalkkaan,
vaikka leikitään me ahkerasti leluillakin…
Pientä harkantynkää otetaan joka päivä; hihnassa kulkeminen sujuu jo kuin vanhalta tekijältä, kontaktia (=silmiin
katsomista), perusasentoa, seuraamista, seisomista, kiertämistä, maatamenoa… Niin
ja istumista, jota ei tarvinnutkaan erikseen opettaa ;) Nykyään Perro istahtaa
jo siinä vaiheessa, kun mamman käsi menee taskuun :)
Pörröisestä pikkupennusta on tähän mennessä kuoriutunut solakka
ja linjakas pikkuinen shelttipoika, joka kulkee siis jo mukana lenkeillä isompien
kanssa. Mitään tuntien lenkkejä ei vaelleta, mutta sellaisia reilun
tunteroisia, joista koirapojat kulkee osan hihnassa ja osan matkaa irti
kirmaillen.
Talvipennulla on puolensa ja puolensa; säästymme kesäkauden
hyttysiltä, punkeilta ja kaikelta maassa olevalta syömäkelvottomalta moskalta ja
roskilta, kun taas talvikaudella paukkupakkaset ovat ulkoilun esteenä ja sisäsiisteyden
edistymisen jarruna. Nyt meneillään oleva lauha talvikeli vaikuttaisi ihanteelliselta
puppelikeliltä; pihalla voi oleskella ja odotella palelematta pikkukakkosia sekä
muutenkin hyppelehtiä ja pomppia hangessa sekä kaivaa tunnelia Kiinaan… J
Perro, 12,5 viikkoa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti