tiistai 29. joulukuuta 2009

Masentaa ja ahdistaa:-((

Pyryn oikea takajalan polvi luksoitui jälleen eilen iltalenkillä:( Pikkujätti kirkui kivusta ja puri mammaa tuskissaan hihaan! Olo on voimaton ja ahdistunut: leikkaus lienee jälleen edessä, sillä en näe mitään muuta keinoa tilanteen korjaamiseksi. Kun polvi menee sijoiltaan yhden kerran, menee se seuraavan kerran helpommin ja tilanne mennee vain pahemmaksi…:(

Olen nähnyt mm. agiharjoituksissa(!?) koiran, jonka polvi luksoitui ’jatkuvasti’ ja koira suoristi tyynesti ja tottuneesti takajalkaansa ja polvi asettui paikoilleen. Pyrylle polven luksoituminen on erittäin kivuliasta ja tuskallista ja on kovin ahdistavaa nähdä sen kipua ja tuskaa!

Pyryn oikean takajalan polvi leikattiin patella luksaation takia ensimmäisen kerran helmikuussa 2006 ja kontrollikäynnillä helmikuussa 2007 leikannut ell totesi, että leikkaus onnistui enintään tyydyttävästi. Polvi on jäykkä ja jalan ojentuminen eteenpäin jää vajaaksi. Pyry ei ole kuitenkaan missään vaiheessa ontunut tai aristanut jalkaansa. Röngtenissä näkyi tuolloin, että polvessa on kalkkeutumia, mutta ei kuitenkaan nivelrikkoa tai luupiikkejä. Myöhemmin kevättalvella 2007 polvi puhdistettiin sitten ell:n suosituksesta kirurgisesti ja siihen asetettiin metallilangat tukemaan polvilumpiota molemmin puolin. –Ja nyt polvi petti jälleen!

Kyllä meitä koetellaan koirapoikien kanssa:(((

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

lauantai 5. joulukuuta 2009

Me juoksemme jälleen:)

Yhtäkkiä viime elokuussa, -vapaana liikkumiseen ja juoksemiseen sekä pitkiin metsälenkkeihin tottunut Panu joutui pakkoliekaan kuukausiksi:( Pakkolepo, joka toisaalta oli edellytys vaurioituneiden kudosten palautumiseksi ei toisaalta ole pidemmällä aikavälillä tehnyt hyvää lihaksistolle, aineenvaihdunnalle saatikka koiran mentaliteetille.

Pitkän, ja pitkäjänteisyyttä koettelevan toipumisjakson aikana taannuimme hitaasti ja varmasti, noin lihaksia ajatellen, ensin rautakanki -vaiheeseen, jonka jälkeen seurasi, ensimmäisen hierontakerran jälkeen, heinäseiväs –vaihe ja nyt olemme nähdäkseni, osteopaattisen hoidon jälkeen, posttraumaattisen tilan ohittaneessa vaiheessa, josta varsinainen palautuminen ja kuntoutuminen voi alkaa:)

Toisen hierojakäynnin ja osteopaatilla käynnin jälkeen Panu Pantteri on siis päästetty irti noin viikko sitten ja näin talven kynnyksellä se juoksee jälleen:) Sekä hieroja että osteopaatti suosittelivat irtipäästämistä ymmärtääkseni lihasten ’hyvinvoinnin’ vuoksi. Panun vamma tai vammat olivat tai ovat tassuissa olevia pehmytkudosvammoja, repeytymiä nivelkapselissa tms, joiden toipumisaika voi olla erittäin pitkä, jopa vuoden verran. Panu ei ole missään vaiheessa kuitenkaan ontunut jalkojaan ja siten päätinkin em. koirien hyvinvoinnin ammattilaisten neuvoja kuunnellen, että Panu Pantteri saa kirmailla irti jälleen.

Irti pääsy ja vapaana juoksentely pitkän tauon jälkeen näkyi Panun olemuksessa hellyttävä ja liikuttavana epäuskoisuutena ja lievänä haparointina siitä, että mihin päin tästä lähtis;-) Epäröintiä olotilasta ja menosuunnasta oli kuitenkin vain ohimenevän hetken, kun jo aavalla ruohoaukeella irroteltiin sataatuhatta sinne tänne. Elämänilo ja nauru palasi hetkessä Panun olemukseen ja se nautti ilmiselvästi irti juoksentelusta koko shelttipantterin sielullaan:) -Lenkkeilymatkoja ollaan pidennetty pikku hiljaa ja aloituslenkki irti oli noin tunteroinen tasaisessa maastossa. Tänään mentiinkin jo metsään tyttökavereiden, Iineksen ja Ronjan seurassa:=)

Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu! Olen tässä pähkäillyt myös agilityyn palaamista ja päättänyt, että Panu palaa agibaanoille vasta kesäkaudella, toukokuussa 2010. Haluan varmistaa ja taata täydellisen toipumisen, koska vamma tai vammat ovat sellaisia, että vaativat pitkän toipumisajan ja varpaiden nivelissä olevien pehmytkudosvammojen tilaa tai laatua on vaikea arvioida mitenkään kliinisesti. Vain aika parantaa!