perjantai 27. helmikuuta 2009

JK: Hätiä mitiä

Pätevä osteopaatti-setä totesi tänään Panua käsitellessään, että etutassujen oireilu johtuu lapojen kireydestä. Eli lapojen alueella lukossa (kai) olevat nivelet aiheuttavat, kuten meillä ihmisolennoillakin, tuntemuksia jaloissa ja jalkapohjissa. Muun muassa tunnottomuutta ja kenties kihelmöintiä. Että siitä ne Panun etutassujen kommervenkit varmaan johtuivat. Itse tassuset vaikuttivat olevan menokunnossa;-) Seuraamme kuitenkin tilannetta!

Panulla tavanomaisesti oireileva rintarangan nivellukko-tilanne oli olematon tänään, mitään ongelmia sieltä osastolta ei löytynyt ja myös lantion liikkuvuus oli moitteeton.

Talvessa kuten kesässäkin on koirapojille omat vaaramomenttinsa: talvella on salakavalasti jäätä lumen alla, joka saattaa olla vaarallisen liukasta. Panun lapalukot ovat todnäk seurausta liukastumisesta/ tai –sista, joka on ajan kanssa johtanut lapojen kipeytymiseen. Olen luopunut keppien heittelystä talvella jo parisen vuotta sitten, kun huomasin, kuinka Panu ryykää hurjalla ylinopeudella keppien perään ilman minkäänlaista vauhtikontrollia. Panun elämässä kun mennään koko ajan tunteella ja täysillä;-)

Kesällä taas on punkkeja, käärmeitä, ampiaisia, hot spot, auringonpistoksen vaara jne tms. Koirapoikien elämä on joskus nuorallatanssia terveyden saralla:D

Railakasta rataharjoittelua ja tummia pilviä…

Ongelmia on kenties jälleen kerääntymässä Panun ja sen ohjaajan agilitytaipaleelle, sillä sekä ihmisen että koiran jalassa on jotain häikkää. Ihmisen vasemman jalan jalkapöytä on kipeentynyt niin, että ontuu kävellessään ja koirankin vasemmassa(!) etutassussa on jotain hämminkiä:( Ihminen kykenee todennäköisesti hoitamaan itsensä, mutta koira on tänään menossa osteopaatille selän aukaisuun ja tassujen syyniin. Osteopaatti-setä saa varmasti Panun selän jumit avattua ja toivottavasti hän ei löydä Panun tassuista mitään ihmeellistä, vaan oireet olisivat vaikka jäinen lumipaakku varpaiden välissä;-) Olemme osteopaatin jälkeen tietäväisempiä suhteen, josko Panulla on jotain viturallaan vasemmassa etutassussa!

Viikon kaksi agireeniä ovat menneet huisin mahtavasti&upeesti Panun osalta, eikä etutassut vaivanneet sen agiliidoa. Alkuviikosta reenattiin pitkää rataa, jossa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita (tässä vasen jalkani kipeytyi, en vain tiedä missä ja miten!?).

Radan alun pieneksi pullonkaulaksi ohjausmielessä osoittautui hyppysarja, jossa hypyltä lähdetään koiran vasemmalle puolelle pitkittäin olevalle hypylle, jossa ohjaaja seisoo kiinni oikeassa siivessä, koettaen kääntää koiran hypylle ja samalla saada se kiertämään hyppy sekä edelleen valssaten ohjata sesse seuraavalle kohtisuoralle hypylle. Hohhoijaa, että oli vaikeeta, en millään meinannut osata/ehtiä/kyetä kääntämään Panua oikeaan suuntaan, vaan shelttijässi ehti aina liitää ohi hypyn tai se hyppäsi, mutta en ehtinyt silmää räpäyttää, kun se jo luukutti ja pyöri agikentällä, että mihis nyt mennään, sano sano sano!!!

No, sitten kun alun kunnollisen hinkkaamisen jälkeen sain Panun radalle, loppuosa oli sitten vain nopea muodollisuus jossa mamma sai pistää lapikasta lapikkaan edelle ehtiäkseen Panun mukaan. Panusta näkee milloin se oikein nauttii tekemisestä: sillä ei ole halua saatikka aikaa luukuttaa omiaan, vaan sille tulee sellainen tuike silmiin ja se vaikuttaa nauravan koko olemuksellaan;-o

Täytyy taas tehdä mielikuvaharjoitusta tuon mainitsemani alun hyppykuvion suhteen. Se oli jonkin aikaa sitten myös OKKn harkoissa radan alkuna ja edellisen kaltaista tuloksetonta hinkkauskuviota tehtiin silloinkin! Suattaap olla, että tuo kuvio tulee olemaan kisaratojen vakiokuvio;-)

OKKn rataharkassa ei ollut mitään nikotteluja, huolimatta ohjaajan kipeästä, maalariteipatusta vasemmasta jalkapöydästä;-) Yksi hyppy-putki-putki –kuvio otettiin uudestaan valssaamalla, jotta saisin Panun jatkoon joustavammin. Yhdistelmä hyppy-kepit meni briljantisti, koska osasin(!) hiukan hiljentää ohjausvauhtia ja käskyttää Panua ajoissa ja kuuluvasti;-)

Toivotaan toivotaan, että meidän ei tarvitse jäädä agitauolle, -jälleen! Ja jos täytyy, niin täytyy! Terveys tulee aina ensin, vaikkakin agia rakastava Panu menis baanalle vaikka pää kainalossa.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Haaste

Olen saanut haasteen Miiralta http://trickteam.blogspot.com/

1) Go to the 4th folder in your computer where you store your pictures. 2) Pick the 4th picture in that folder. 3) Explain the picture. 4) Tag 4 people to do the same!
Sama suomeksi:
1)Mene koneellasi olevan kuvakansion 4:een kansioon. 2)Valitse kansion 4:s kuva. 3) Selitä kuva. 4) Haasta 4 henkilöä samaan tehtävään;)

Neljännen kuvakansioni neljännessä kuvassa suoritetaan tandem-hyppyä Panun ja Lillin toimesta Mettovaaran Vuokon kotitekoisilla esteillä Kiimingin mökillään 4. elokuuta 2007 (kuinka ollakaan 4. päivä;-)

Muistan päivän kuin eilisen; auriko paistoi ja linnut lauloi. Uimme ja soutelimme Kiiminkijoessa.
Panu suoritti tuona samaisena päivänä uimamaisteritutkinnon:D : http://ppojat.1g.fi/kuvat/Minitiimin+Quite+A+Fellow+-+Panu/Panu+Uimamaisteri/

Haastan kuvan etsimiseen: Vuokko M, Jonna B, Kirsi Y ja Anne M

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Tärviöllä

Oleva paikalla makuu on mun ja Pyryn suurin haaste, jos vaikka kun ajatellaan tulevan maaliskuun lopun toko koetta! Tämänpäiväisen tokotunnin perusteella keinot alkaa olemaan vähissä, kun levoton pikkujätti liikahtelee luvattomasti liikkeen aikana. Sain viedä sen tänään kolmeen otteeseen takaisin paikalleen, se kun liikkui tai hiipi pois makuupaikaltaan:(

Toko-opemme johtopäätös Pyryn seilailusta oli se, että se on ikään kuin ei tietäisi mitä pitää tehdä!!!!???? Ken tietää, mitä pikku shelttimiehen pääkopassa on tapahtunut kyseisen liikkeen suhteen, se kun on ’aina’ ollut Pyrylle varma liike! Kerroin opettajalle esimerkin kokeesta, missä Pyryn molemmilta puolilta lähti koirat menemään, mutta Pyry pysyi jämäkästi paikoillaan. –Oi niitä aikoja Pyryseni;-)

Uutena lääkkeenä Pyryn pysymiseen paikoillaan makuun aikana on se, että namikuppi laitetaan sen selän taakse ja vapautetaan liikkeen jälkeen taakse namille. Tätä täytyy harjoitella ahkerasti olohuoneessa, jotta Pyrylle palautuisi mieleen paikalla makuun dynamiikka;-)

Seuraamiskaaviot menivät Pyryn osalta moitteitta; kontaktissa ja oikealla paikalla sivussa. Lievästi se edisti paikoin, mutta vain ohimenevästi ja sain namilla asemoitua Pyryn oikeaan paikkaan.

Ohjaaja sai palautetta seuraamisen naurettavista käännöksistä, jossa koira seisoo paikoillaan ja ohjaaja pyörii koiran ympärillä:D Nooh, kukaan ei ole seppä syntyissään, mulla on joskus intoa enemmän kuin taitoa;) Seuraamisessa on omat vaikeutensa miniatyyrisheltin kanssa ja ohjaaja saikin tehtäväksi harjoitella käännöksiä ilman koiraa.

Hyppy meni jälleen hjulppeesti, vauhtia ja intoa piisasi. ’Seiso’ –käsky kaikui kuitenkin taas kuuroille korville ja Pyry asettui oppimansa (ja siis opetetun!) mukaisesti seisomaan kuono melkein estettä hipoen. Mielestäni se seisoi kuitenkin niin, että se ei ollut aivan liian lähellä hyppyä, -mutta tämä on vain minun mielipiteeni;) Steppailua en tänään havainnut, hyvä Pymy!

Lopuksi toko-opettajamme Pia leikki Pyryn kanssa ’maata’ –leikkiä mamman villahanskalla. Leikin kulku oli se, että ensin vähän riehuttiin ja juostiin hanskan kanssa ja sitten käskytettiin iloisesti ja vauhdikkaasti ’maata’. Tavoitteena on karsia Pyryltä sellainen alistuva, hidas ja vastentahtoinen maata meno. Toko-opettajamme mukaan Pyry tokoilee yleensä iloisesti ja lippu korkealla, vain maatameno on Pyrystä vissiin jotenkin koiramaista;-)

tiistai 17. helmikuuta 2009

Pakkaspäivän ratoksi: Haukipudas –22°

Kävimme Activen hallilla aamutreeneissä ja ilokseni huomasin, että aikaisemmin opitusta on jäänyt jotain pitkään muistiin. Kun tein ensimmäistä kertaa esm twistiä, liike tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, kehon motoriikkaa oli hankala hallita nopeassa liikkeessä, puhumattakaan samanaikaisesta koiran ohjauksesta. Mutta alitajunta on näköjään työstänyt liikettä, niin että twisti oli jalostunut ihan hyödynnettäväksi asiaksi ohjauksessa;-) -En voi myöskään unohtaa erinomaisen opetuksen merkitystä ja ansiota uusien ’agilityliikkeiden’ oppimisessa!

Twisti meni siis oikealta puolelta erittäin säpäkästi, mutta vasemmalta, huonommalta puoleltani, hiukan kömpelömmin. Meni se twisti vasemmaltakin, mutta silleen kulmikkaasti;-/

Pakkovalssi meni nopeasti ja sulavasti molemmilta puolin, paitti että Panu karkasi putken väärään päähän molemmilta puolin:-/ Käskytys on auttamattoman myöhässä nopean koiran kanssa ja kun täytyy keskittyä johonkin vähän vaikeampaan liikkumisessa, on käskytys vielä tavanomaistakin myöhemmässä, huoh!

Lisäksi mulle ja Panulle tuli ensimmäistä kertaa harjoiteltua poispäin kääntöä, joka tuli myös kotiläksyksi;-) Teimme ensin kuivaharjoitteluna, nami kädessä koiran kääntämistä ja sitten liikettä sovellettiin pieneen rataharjoitukseen. Nooh, saimme hinkata tovin, että ohjaaja sai kääntämisessä paketin haltuunsa. Poispäin kääntäminen onnistui siis lopulta, mutta hyppyyn yhdistettynä en millään ehtinyt valssata siinä missä oli tarkoitettu, joten radan viimeisenä oleva putki meni töksähtäen.

Panun kontaktiprojekti jatkui muun harjoittelun ohessa: upeeta & mahtavaa, shelttijannu tarjosi jo keken ’alas’ –käskyllä 2on-2off –kontaktia! Olen varovaisen toiveikas ja onnellinen tästä agilitymaailmassa pienestä, mutta meille suuresta edistysaskeleesta kontakteilla:D

maanantai 16. helmikuuta 2009

Ollako vai eikö olla…tokotavoitteellinen

Mun ja Pyryn toko on jälleen(!) siinä vaiheessa, että on päätettävä tokoharrastelun tavoitteista: onko niitä vai eikö niitä ole?! Viime syksyisen virallisen tokokisan takapakki tunteilee vieläkin takaraivossamme, vaikka järki sanoo, että harjoituksella saavuttaisimme varmasti saman, tasaisen varman tason, mikä Pyryllä oli ennen kohtalokasta kisapäivää. –Nykyisellään olen huolissani ainoastaan Pyryn paikallamakuusta!

Tämäniltaisen tokotunnin perusteella huoleni on perusteltua, sillä paikallamakuu sujui jälleen levottomissa merkeissä. Alun ’paikka’ –käskyyn shelttijannu nousi taas maataolosta istumaan ja liike jatkui viime sunnuntain tapaan tuplakäskyllä ja varmistelulla:( Lisäksi Pyry otti liikaa häiriötä viereiseltä kentältä: huomasin kun se reagoi ’sivu’ ja ’vapaa’ –käskyihin ja lopulta liikahti metrin eteenpäin mutta asettuen jälleen maata. Seurauksena kävin kesken paikallamakuun viemässä Pyryn takaisin alkuperäiseen makuupaikkaan!

En aio kuitenkaan myötäillä tai antaa helpotusta paikallamakuuseen rauhattomalle pikkujätille, vaan jatkuvasti vaadin sitä olemaan paikalla sen kaksi minuuttia, koska tiedän, että se kuitenkin osaa ja kykenee siihen:)

Osansa hummailuun oli myös Pyryn ’nenä maassa’ –mentaliteetilla: mahtoi jälleen kuulo olla kuonon päässä, eikä korvissa tänä iltana. Tää oli taas niin tätä, että Pyry ei ollut läsnä eikä paikalla, vaan jossain omassa uroskoiran aistimaailmassaan jonne mamman käskyt olivat kärpäsen surinaa korvissa;/

Hypyssä jatkoin Pyryn hilaamista kauemmas hypyn loppuasennossa: ’hyppy’ –käskyyn Pymy reagoi innokkaasti ja loppuasennon sijasta heitin perään namipalan ja vapautin samalla loitommaksi hypystä. Jotta saisin Pyryn kuuntelemaan paremmin ’seiso’ –käskyä, saimme kotiläksyksi tehdä seisomis-/seisahtamisharkkoja lenkillä. Harjoitusten tarkoituksena on siis saada Pyry itse asiassa kuuntelemaan ’seiso’ –käsky, eikä vain hypyn jälkeen siirtyä seisomaan liian lähelle hyppyä, kuono hypyn yli kärkkyen. Liian lähellä hyppyä seisominen ei ole toivottava saatikka haluttu positio tässä liikkeessä;-)

Otimme myös kaksi voittaja-luokan liikettä: luoksetulossa seisominen/pysähtyminen (vai mikä se nyt oli;) ja paikallaan istuminen. Luoksetulossa seisominen sotki heti Pyryn varsinaista luoksetuloa, joten tätä liikettä me ei tehdä nyt vähään aikaan;) Ja jos tehdään niin yksi luoksetulossa seisominen versus viisi varsinaista luoksetuloa:) Paikallaan istumisessa shelttijannu valahti jatkuvasti maata, -ainakin kolme kertaa, joten menin seisomaan Pyryn eteen ’kuonon alle’, jotta se pysyisi istullaan vaadittavan ajan. Nämä olivat siis ensikokeilujamme voittaja-liikkeistä ja me jätetäänkin ne sovinnolla muhimaan määräämättömäksi ajaksi, eikä oteta niitä sotkemaan nykyisiä liikekuvioita;-/

Loppukaneettina sanoisin, että tämäniltainen tokotunti sujui Pyryn osalta puolivaloilla ja mukana hengaillen, puolitosissaan ja muka kontaktissa! Mutta hei Pyry, mammaa ei huijata: seuraavalla kerralla et saa possunkorvaa ennen tokotuntia;-)

perjantai 13. helmikuuta 2009

Näennäisen helppoa;))

Olivat torstai-illan kolme ratavariaatiota, jotka agiopettajamme lähetti meille etukäteen spostilla. Kumpikaan opettajistamme eivät siis tänään päässeet paikalle ja meitä agioppilaitakin oli paikalla vain kaksi: bc Ava sekä mun Panu;)

Rataprofiilit olivat samanlaisia, joita suoritettiin kolmella variaatiolla:

Istutin Panun vinoon ykkösesteen taakse, josta sillä oli suora näkyvyys putken suulle. Suora sujui jouhevasti putken läpi neloshypylle, josta ensimmäinen, eikä toinenkaan vienti kepeille onnistunut. –Kuinkas muuten, näennäisen helppoa siis;)

Otin muutaman toiston pelkästään yhdistelmää hyppy-kepit, jonka jälkeen saimme koko radan suoritettua yhtäjaksoisesti. Todettakoon kuitenkin, että en saanut hakemaani täysin saumatonta suoritusta hyppy-kepit -osuudella, vaan Pa ehti aina louksuttaa leukojaan muutaman kerran, ennen kuin se sujahti kepeille?! Perkeetin koiranleuka, yritänkin seuraavalla kerralla antaa sille sellaista haipakkaa ja vauhtia ohjaukseen(:D), että se ei ehdi mulle huutelemaan;))))))

Tämäkään rata ei sujunut haluamallani tavalla, eli ensi yrittämällä. Harjoittelukaverini antoi muutaman kallisarvoisen ja oivan neuvon mm korjata etäisyyttä keppeihin ja kas, rata sujuikin sitten soljuvasti.

Noh, paljastettakoon, että neloshyppy-kepit ei mennyt taaskaan ensimmäisellä kerralla, syystä, että Panun ohjaaja ei saanut kunnolla volyymiä ääneensä ja käsky peittyi jälleen koirakon karvaisemman osapuolen metelöintiin. Seuraavalla yrittämällä karvattomampi sai suunsa kunnolla auki ja käsky ’kepit’ saavutti tuloksellisesti karvakorvan tajunnan.

Kolmas rata oli mukava kieputus, jonka viimeinen osio hyppy-kepit avokulmaan ei tietenkään mennyt ens kerralla;) Tuo keppien avokulmahan osoittautui meidän viikonlopun kisassa ylitsepääsemättömäksi ja taula ohjaaja yritti Panua samaan vikakulmaan jälleen kerran;) Kyseinen sisäänvienti vaatii meiltä erittäin huolellisen haltuunoton ja napakan käskytyksen, jolla saimme Panun suorittamaan kepit oikein.

Lisäksi siteeraisin Brorströmin Jonnaa meidän viime marraskuiselta keppikurssilta: ’kuvittele se yksi ylimääräinen keppi ennen varsinaisia keppejä’;) Näin annan koiralle sen murto-osan sekunnin aikaa valmistautua suoritukseen ja siihen, että se itsekin näkee että kepit on tulossa;)

Radan alkuosassa oli myös mainio tilaisuus harjoitella putkeen irtoamista: ensmäisellä kerralla Panu irtosi ikään kuin vahingossa, hienosti putkeen. Toisella kerralla epäröin itse ja Pa jäi pyörimään ja luukuttamaan putken suulle, kolmannella se irtosi putkeen, kuitenkin takkuisesti.
Mikähän olisi hyvä neuvo, hyvin kiinni ohjaajassa olevan koiran putkeenirtoamisharkkohin?! Paljon harjoitusta ja namikuppi putken päähänkö?! Olisiko muuta kikka kuutosta, joka tehoaisi nopeasti putkeenirtoamisongelmiin?!

Olen myös saanut rakentavaa palautetta agiopettajaltamme liian kiihkeästä ja kovaäänisestä putkeen käskyttämisestä, jota Panu ei varsinkaan tottele, kun se menee hämmenyksiin ’epätavallisesta’ käskyttämisestä;-) Tavoitteni on saada ohjaukseni ja käskyttäminen yhtenäiseksi ja välttää huutamista sekä turhaa jankuttamista;)

Rataharjoitusten lisäksi Panun kontaktiprojekti jatkui tiiviinä ’keken’ (keinu;) toistoina: hihnassa mentiin, naksulla vapautin ja nami oli parin metrin päässä esteestä. Otin jo muutaman kerran uuden kontaktikäskyn ’alas’ mukaan harjoitukseen. Tavoitteena on saada 2on-2off kontaktit (vai mikä se nyt on;) toimivaksi parin kuukauden kuluessa!

Agility on siitä ihana laji, että pettymykset näköjään huuhtoutuvat unohduksen mereen harjoittelun myötä;-) Koirakaverihan ei ole lainkaan pettynyt, se porskuttaa iloisesti eteenpäin mamman mieliksi ja herkkupalojen toivossa:D

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Kumma hyppyhylly kepeiltä;-)

Panun ensimmäistä virallista agilitystarttia ja hoohetkeä hyppyradalla OKKn kisoissa Haukiputaalla edelsi ohjaajan hillitön jännittäminen, vatsavaivat sekä unettomuus! Ja nyt, kun se ensimmäinen hyllyelementti on plakkarissa, olo on kevyt ja vapautunut jäytävästä psyykkisestä ja fyysisestä stressistä:D Jatkukoon Panun ja sen ohjaajan keräilyharrastus antoisana ja mielekkäänä;-)

Ajelimme kisapaikalle sunnuntai aamuna klo 7:00 jälkeen, sankan lumisateen sakkauttamassa kelissä ja olimme toisina odottamassa kisahallin ovien avautumista;) Radanrakennuksen vuoksi jouduimme vartoomaan tovin Panun virallista mittausta ja kisakirjan varmentamista. Tuomarin ratatalkoiden jälkeen Panu pääsi sitten mittauspöydälle. Tuomari arvioi silmämääräisesti Panua rajatapaukseksi ja mittaustuloksena Pa saatiin 37 senttisenä medeihin. Salainen toiveeni oli ollut saada Pa mineihin, mutta minkäs teet, mittanauha ei valehtele;)

(Mainittakoon, että kisan jälkeen mittasin myös Pyryn erään kaverin avustuksella ja pikkujätille saatiin mittaustulokseksi huimat, vajaat 34 senttiä;)

Kisapaikalla vallitsi kiihkeä ja latautunut tunnelma I-luokkalaisten valmistautuessa ratasuoritukseensa ja Panun vesisuihkupullo oli ahkerassa käytössä kuumentuneen shelttijannun viilentämiseksi. Panu vaikutti kiihtyneeltä, mutta pienten tokotteluharjoitusten myötä havaitsin sen kuitenkin ja onneksi olevan hyvin kuulolla!

Itse rata ei ollut liian vaikea, liian nopea saatikka liian tekninen; ainakaan noin ensikisaajan silmin. Otin lähdön tarkasti, jotta Panu ei hyppy-putkeen yhdistelmässä ajautuisi putken väärään päähän. Etukäteen radan epävarmimmaksi esteeksi kuvittelemani rengas meni tyylipuhtaasti josta siirryttiinkin hyppy-kepit yhdistelmään, joka sitten osoittautui tällä kertaa meidän sudenkuopaksi.

Panu osaa kepit: se osaa tulla eri kulmista ja molemmilta puolin, mutta niin kuin tämänpäiväinen rata osoitti hyppy-kepit kombinaatio vaatii vielä paljon kyseisen variaatioharjoituksia. Omat ongelmansa luo kokematon ohjaaja, joka ei ymmärrä tekemiään virheitä tai sitä, että miten jokin juttu pitäisi korjata, vaan puupäisesti yrittää laittaa koiraansa jatkuvasti samaan vikarakoon;)

Keppisakkaamisen ja siitä seuranneen hylkäämisen jälkeen kepit lopulta onnistuivat ja loppurata olikin melkeinpä loppusuoraa, jossa meillä ei ollut suurempia ongelmia.

Todettakoon kuitenkin, että ohjaukseni kauneusvirheinä ovat ne virheet, jotka laittavat Panun pyörähtämään epätietoisena ympäri tai epäröimään putkeen menossa, sillä niitäkin oli radalla tänään! Ohjaukseni ei ollut tarpeeksi ennakoivaa ja lisäksi peruspaheeni on vetää mutkat suoriksi, eikä edes yrittää valssia tai jotain muuta asiaankuuluvampaa ohjauskuviota;-(

Positiivista tämänpäiväisellä kisaradalla oli Panun hieno odotus lähdössä, alkuosa radasta, epäröimätön rengas ja nopea loppusuora. Yhtään rimaa ei kolissut, eikä Pa räksyttänyt radalla, muuten kuin tänään onnettomilla kepeillä!

Radan ohjaaminen sujui vähän kuin unessa, kaikki tapahtuu niin nopeasti, että ajatteluun ei juuri ole aikaa. Rata on suoritettava spontaanisti ja osaamisen puitteissa. Jalkojen on l-i-i-k-u-t-t-a-v-a!! Sanoisin, että rataantutustumiseen tulee paneutua sydänverellä ja joitain vararatkaisuja on kuitenkin oltava takataskussa. Myös aloitukseen on kiinnitettävää erityishuomioita, että koira ei karkaa heti startissa taivaanrantaan;)

torstai 5. helmikuuta 2009

Pieniä ilon ja onnen hetkiä;)

Koimme Panun kanssa tänään Activen agiharkoissa. Pa sen takia, että se sai tekemisistään hurrrjasti kehuja ja rapsutuksia sekä poikkeuksellista herkkua, nimittäin broileripyörykkää! Ja Panun ohjaaja sen takia, että pakkovalssi, sekä vasemmalta että oikealta, ja välistävedot menivät niin sanotusti putkeen tänään:)

Lisäksi Pa oli aika etevä kepeillä, vaikka miten päin sitä sinne pyöritteli ja lähetteli. Putkeenkin se meni pimeistä kulmista kuin tyhjää vain! (Oliskohan kaikki edellä mainittu broileripyöryköiden ansiota:D)

Ainahan sitä pientä hankausta harjoitellessa, kuinkas muuten, mutta sitten kun se koira, lue Panu, menee sormen päässä ihan minne se käsi vain osoittaa, niin ohjaus tuntuu niin kevyeltä ja helpolta, että ihan ääneen naurattaa!

Tulevana viikonloppuna meillä onkin sitten jännä paikka: Panu aloittaa virallisesti sunnuntaina OKKn kisoissa hyppyradalla! Pitäkää meille peukkuja!

maanantai 2. helmikuuta 2009

Idioottiringin idiootti!

Suunnittelemani strateginen muutos sunnuntain tokotunnille tokotella ensin Panun ja sitten Pyryn kanssa jäi tekemättä, sillä selkäytimessäni tunsin hallille ajaessani, että Pyry tulee olemaan hyvin kuulolla;) En halunnut myöskään enempää loukata Pienen Ruskean Rinkilän tunteita, kun hänet jatkuvasti jätetään rannalle ruikuttamaan Panun reenaillessa parikin kertaa viikossa;-) Hallikauden hiljalleen edetessä poikien valmius, alttius ja kyky tokotella on lisääntynyt tietoisuudella siitä, että kun laitetaan tokopanta kaulaan mennään hallille tekemään temppuja ja syömään nakkeja:D

Illan harjoituskohteina olivat luoksepäästävyys, liikkestä maahanmeno, paikalla makuu sekä idioottirinki;-)

Pymyn luoksepäästävyyttä testattiin pariin otteeseen eri henkilöiden toimesta: ensimmäisellä kerralla se lievästi pakitti (huom! ei paennut) luoksetulijaa, kuitenkin häntäänsä heiluttaen. Toinen luokse pyrkijä sai hieman varmemman vastaanoton, mutta tämäkään tilanne ei ollut sellainen itsevarma luoksepäästävyys mitä tavoittelemme. Luoksepäästävyydessä koiran tulisi ’vapaasti sivulla paikoillaan istuen/seisten’ hyväksyä koirakon luona käyvä rapsuttelija ja hampaiden syynääjä, mutta mielestäni Pymy vaikuttaa tilanteessa hiukan epätietoiselta siitä, mitä siltä odotetaan.

Ajattelin, että jatkossa ’helpotan’ tilannetta Pyrylle pitämällä sitä käskyn alla, kunnes se taas tottuu ja ’ymmärtää’ luoksepäästävyyden idean ja sen myötä rentoutuu tilanteessa enemmän.

Liikkeessä maahanmenossa tein Pymyn kanssa tarkoituksella vain yhden lämmittelyliikkeen, jotta liikkeessä olisi sellainen ’tuore’ ja motivoitunut maku liikkeenohjaajan kanssa. Liike menikin sitten superisti: -upeeta & mahtavaa Pyry! Tuttua palautetta saimme odotetusti Pyryn hitaasta maahanmenosta ja ohjaajan hienovaraisesta vauhdin töksähtämisestä käskyä annettaessa. Mutta, -liikkeen onnistumisesta tuli meille ihan huippufiilis ja tunsin Pyryn ja minun välillä olevan positiivisen energian:D

Paikalla makuu alkoi sitten hiukan hätiköiden: annoin huolimattomasti jo maata olevalle Pymylle ’paikka’ –käskyn, johon se meinasi nousta istumaan, joten liike alkoi tuplakäskyllä ja varmisteluilla. No, Pymy jäi paikoilleen koirariviin ja menin muiden mukana odottamaan sitä kahta minuuttia. Toko-opettajamme häiriköi kävelemällä koira- ja ohjaajarivin välissä edestakaisin, mutta Pymy pysyi jämäkästi maata.

Liikkeen loppupuolella viereiseltä tokokentältä kuului sitten kirkkaalla naisenäänellä ’vapaa!’, johon Pymy reagoi nousemalla ylös ja liikahtamalla noin metrin eteenpäin. Se huomasi kuitenkin heti kohta erheensä ja että liike ei ollut suinkaan vielä ’vapaa’ tai päättynyt ja meni taas maata. Palasin sen luo, käskytin loppuasentoon ja vapautin sekä annoin sille mahtikehut namipalkan kera! Viime syyskuisen tokokilpailun haavat paikalla olon suhteen alkavat arpeutua, sillä Pymy on saamassa jälleen liikkeen jujusta kiinni! Eilinen paikalla olo kuitenkin osoitti sen lievän epävarmuuden ja häiriön alhaisen sietokyvyn! Olen kuitenkin varma, että harjoituksella hyvää tulee!

Oivallisen harjoitussession päätteeksi Pyry pääsi autoon jäähdyttelemään ja Panu lähti idioottirinkiin;-)

Idioottirinki on kantti kertaa kantti neliö, jossa harjoitellaan koiran osaamisen mukaan joko maata, seisomaan tai istumaan jääntiä, kun ohjaaja kiertää neliön ja palaa koiran luo!

Lämmittelin Panskua aikani maata ja seiso –käskyillä ja menimme sitten vuorollamme idioottirinkiin. Idiottiringin idiootiksi paljastui sitten Panskun ohjaaja, joka hölmöili epätäsmällisellä ja epämääräisellä käskytyksellä niin, että olen kirjallisen anteeksipyynnön velkaa shelttijannulleni;-) Sorry Panu, että palkkasin sinua istumisesta kun piti palkita hienosta seisomisesta ja sorry Panu, että heti avittanut sinua maahamenossa, vaan turhaan jankutin asiasta! Ja sorry vielä Panu, että me ei reenata tarpeeksi tokoa ja toilaillaan tokohallilla;-)

Luulenpa, että nakkipalkalla Pa antaa mulle kaiken anteeksi:D