Mun ja Pyryn toko on jälleen(!) siinä vaiheessa, että on päätettävä tokoharrastelun tavoitteista: onko niitä vai eikö niitä ole?! Viime syksyisen virallisen tokokisan takapakki tunteilee vieläkin takaraivossamme, vaikka järki sanoo, että harjoituksella saavuttaisimme varmasti saman, tasaisen varman tason, mikä Pyryllä oli ennen kohtalokasta kisapäivää. –Nykyisellään olen huolissani ainoastaan Pyryn paikallamakuusta!
Tämäniltaisen tokotunnin perusteella huoleni on perusteltua, sillä paikallamakuu sujui jälleen levottomissa merkeissä. Alun ’paikka’ –käskyyn shelttijannu nousi taas maataolosta istumaan ja liike jatkui viime sunnuntain tapaan tuplakäskyllä ja varmistelulla:( Lisäksi Pyry otti liikaa häiriötä viereiseltä kentältä: huomasin kun se reagoi ’sivu’ ja ’vapaa’ –käskyihin ja lopulta liikahti metrin eteenpäin mutta asettuen jälleen maata. Seurauksena kävin kesken paikallamakuun viemässä Pyryn takaisin alkuperäiseen makuupaikkaan!
En aio kuitenkaan myötäillä tai antaa helpotusta paikallamakuuseen rauhattomalle pikkujätille, vaan jatkuvasti vaadin sitä olemaan paikalla sen kaksi minuuttia, koska tiedän, että se kuitenkin osaa ja kykenee siihen:)
Osansa hummailuun oli myös Pyryn ’nenä maassa’ –mentaliteetilla: mahtoi jälleen kuulo olla kuonon päässä, eikä korvissa tänä iltana. Tää oli taas niin tätä, että Pyry ei ollut läsnä eikä paikalla, vaan jossain omassa uroskoiran aistimaailmassaan jonne mamman käskyt olivat kärpäsen surinaa korvissa;/
Hypyssä jatkoin Pyryn hilaamista kauemmas hypyn loppuasennossa: ’hyppy’ –käskyyn Pymy reagoi innokkaasti ja loppuasennon sijasta heitin perään namipalan ja vapautin samalla loitommaksi hypystä. Jotta saisin Pyryn kuuntelemaan paremmin ’seiso’ –käskyä, saimme kotiläksyksi tehdä seisomis-/seisahtamisharkkoja lenkillä. Harjoitusten tarkoituksena on siis saada Pyry itse asiassa kuuntelemaan ’seiso’ –käsky, eikä vain hypyn jälkeen siirtyä seisomaan liian lähelle hyppyä, kuono hypyn yli kärkkyen. Liian lähellä hyppyä seisominen ei ole toivottava saatikka haluttu positio tässä liikkeessä;-)
Otimme myös kaksi voittaja-luokan liikettä: luoksetulossa seisominen/pysähtyminen (vai mikä se nyt oli;) ja paikallaan istuminen. Luoksetulossa seisominen sotki heti Pyryn varsinaista luoksetuloa, joten tätä liikettä me ei tehdä nyt vähään aikaan;) Ja jos tehdään niin yksi luoksetulossa seisominen versus viisi varsinaista luoksetuloa:) Paikallaan istumisessa shelttijannu valahti jatkuvasti maata, -ainakin kolme kertaa, joten menin seisomaan Pyryn eteen ’kuonon alle’, jotta se pysyisi istullaan vaadittavan ajan. Nämä olivat siis ensikokeilujamme voittaja-liikkeistä ja me jätetäänkin ne sovinnolla muhimaan määräämättömäksi ajaksi, eikä oteta niitä sotkemaan nykyisiä liikekuvioita;-/
Loppukaneettina sanoisin, että tämäniltainen tokotunti sujui Pyryn osalta puolivaloilla ja mukana hengaillen, puolitosissaan ja muka kontaktissa! Mutta hei Pyry, mammaa ei huijata: seuraavalla kerralla et saa possunkorvaa ennen tokotuntia;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti