tiistai 31. maaliskuuta 2009

Pääosassa pujottelua

Huono yhdistelmä: nopea koira ja kokematon ohjaaja! Totesin mielessäni jälleen kerran, kun en periaatteessa itse osannut tehdä toimivaa ohjaussuunnitelmaa Panulle Activen ratapätkälle.

Agiopemme neuvosta lähdin sitten Panun kanssa yhtä aikaa ja kun se irtosi putkeen sain tilaisuuden oikaista sen edelle niin, että jatkon hyppy-yhdistelmät saatiin menemään. Tarkempaa ohjaustapaa haettiin sitten hypyltä jyrkästi kepeille, johon ohjaajan tuli ehtiä ensin vetämään koira pujotteluun. Pidemmälle pujottelussa edistynyt koira osaisi itsenäisemmin hakea tämänpäiväisen jyrkän avokulman, mutta Panulle se täytyi vielä näyttää kädestä pitäen;-) Itse pujottelu sujui ja sujuu Panskulta mainiosti ja tänään tuntui olevan turbovaihdekin päällä:D

Toisen rataharkan teemana jatkui sama pujottelun avokulma: kaksi hyppyä alkuun ja siitä sitten pujotteluun. Ensin piti kyllä taasen hioa ja hakea oikeaa ohjaustapaa ja kuvitella se yksi ylimääräinen keppi pujottelun alkuun, jotta sain Panun lähetettyä siihen ensimmäiseen keppiväliin!

Jännästi sitä yhtenä päivänä ohjaa paremmasti ja Panu kulkee kuin unelma ja sitten taas vielä jännemmästi toisena päivinä on liian kova kiire koko ajan, koira jää jatkuvasti selän taakse, ei muista hässäköidessä esteiden nimiä, huutaa putkeen kun pitäisi käskee kepit, keskittyminen on hakoteillä jne tms. Huoh! Jos koira ei varmasti ole kone, niin ei sitä ole ohjaajakaan;-)

Jatkettiin muun agi-ilottelun ohella keken harjoittamista, ensin hihnassa pari muistelokertaa ja sitten ilman hihnaa. Ihan se 2on-2off sujuu jotenkin jo ilman hihnaa. Olemme varovaisen tyytyväisiä ja toiveikkaita;)

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Panu, noutajien aatelia;-)

Tämänpäiväinen tokotunti noudatti toko-oppilaiden toivelistaa, kuten yleensä lukukauden loppupuolella kouluissa tehdään kevennykseksi sitä, mitä oppilaat haluaa;) Puuhalistalle ei ilmaantunut mitään repäisevää, vaan kävimme läpi tavallista tokohuttua; luoksepäästävyyttä, paikalla makuuta, liikkestä seisomista sekä liikkeestä maahanmenoa. Lisäksi otin Panun kanssa extrana noutoa.

Panua virittelevän kontaktialustuksen, seuruuttamisen, sivulle ottamisen ja muutaman luoksetulon jälkeen aloitimme luoksepäästävyydellä: Pa pakitti ensin selkäni taakse opettajan lähentelyä: pieni nakkipala toko-open kädessä auttoi asiaa ja Pa tuli reippaasti hakemaan namin kädestä ja antoi samalla rapsutella itseään. Tehtiin toinen lähestyminen ja Pa antoi open nyt rapsutella ilman pakenemisia. Isokehu- ja nakkipalkka tällä kertaa mammulilta!

Paikallamakuussa oli jännät paikat, koskapa Pa vaikutti suhteellisen levottomalta. Se luuli nimittäin jälleen alun perin tulevansa agireeneihin;) Sijoituimme keskelle koirarivistöä ja poistuin ainoastaan muutaman metrin päähän Panusta pitäen kiinteätä katsekontaktia siihen koko liikkeen ajan. Pa tuijotti takaisin, vaihtoi kankkuaan muutaman kerran, vilaisi kerran ympärilleen, ja vähitellen näin kuinka se rauhoittui paikalleen! Vierestä nousi sitten koira seisomaan, mutta jämysti Pa pysyi paikallaan! Toiseltakin puolelta koira liikehti levottomasti ja sen ohjaaja käskytti sitä ’maata’, joka osaltaan vahvisti Panun maataoloa, heh! Aika täyttyi, palasin Panun luo, ja open ohjeiden mukaan käskin koiran loppuasentoon vasta kolmannen ’käsky’ –käskyn jälkeen! Jättikehut, rapsut ja nakkipalkkaa koirapojalle!

Yhdistin vaihdellen liikkeestä toiseen liikkeestä seisomisen ja liikkeestä maahanmenon harjoittelua. Liikkestä maahanmenon Panu osaa suht hyvin, koska se osaa ’maata’ –käskyn paremmin kuin ’seiso’ –käskyn. Seisominenkin sujui, vaikka Pa saattoi yhtäkkiä laittaa maata ’seiso’ –käskyyn?! Eli epävarmuutta oli ilmassa ja se johtuu yksinomaan harjoituksen puutteesta, ->tukistuksia Tuulikille!

Koska Panun motivaatio tokoliikkeiden suorittamiseen piilee yksinomaan ja ainoastaan vasemmassa taskussani (nakit plus muut herkut!!) ja se vahtii haukansilmän lailla vasemman käteni liikkeitä taskun suuntaan, tein toko-open neuvosta sellaisen jujun, että jätin liikkeestä seisomisessa pienen nakkipurnukkani Panun selän taakse liikkeen ajaksi.

Parin toiston jälkeen, jolloin se huomasi, että palkka haettiinkin sen takaa olevasta nakkipurnukasta, Panun keskittyminen kohentui huomattavasti, kun sen huomiota ei ollut hajoittamassa vasemman käteni vahtiminen, vaan se sai ja kykeni keskittymään täysin käskyyni ja liikkeen suorittamiseen. Palkka onnistuneesta suorituksesta haettiin sitten yhdessä juosten ja hurraten nakkipurnukalta, -ai että meil oli mukavaa:D

Loppuhuipentumana hioimme Panun noutoa. Nouto on Panulla siinä vaiheessa, että se osaa ’nouda’ –käskyllä tuoda kapulan ja irrottaa sen ’anna’ –käskyllä, se osaa seurata vieressäni kapula suussa ’pidä’ käskyllä. Ainoa mikä meiltä puuttuu on loppuasento, johon tarvitaan Panu istumassa ja pitämässä noutokapulaa suussaan;-) Tähän tarvitsemme Panun kanssa ahkeraa olohuonetottista säännöllisellä aikataululla.

Panun asenne noutoon tuntuu suorastaan mahtavalta, noudolle vastahankaisen Pyryn jälkeen. Pyry kun ei suostu millään ilveellä koskemaan noutokapulaan, ei minkäänlaisella hyvällä tahi maanitteluilla ja pahalla sitä ei ole kokeiltukaan;) Kyllä Pyry puunoksia kantaa työkseen metsälenkeillä, mutta ei koske noutokapulaan??!! Siksi Panu on musta ihan noutajien aatelia, fantastisen toimintakykyinen, valtavan reipas ja muutenkin pollea shelttijannu:D

Viimeisen tokovartin sai Pyry, joka pääsi suht kylmiltään tekemään luoksetulon pariin kertaan liikkuroituna: oli muuten Pyryllä vauhtia autossa oottelun jälkeen:) Lisäksi teimme Pyryn kanssa muutaman kierroksen liikkeestä seisomista. Muutoin hummailimme Pyrkän kanssa hallilla loppumetrit ja pällistelimme taitavia bortsuja ohjaajineen.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Vaikeeta vääntöä haastavissa harkoissa;)

Saavuimme torstai-iltana valmiiseen pöytään OKK-Areenalle, kun ohjaajamme Sanna oli yksin teoin rakentanut Anne Saviojan ratoja mukaellen 2-3 luokan radan valmiiksi mulle&Panulle sekä Merjalle&Avalle, ->muita ei ilmaantunut paikalle?!

Rataan tutustumisessa päätimme, että teemme Panun kanssa radan kahdessa osassa ja jätämme radalla olleen keinun ja puomin vielä pois ratajuoksusta. Rata ei tutustuessa vaikuttanut ’kovin vaikealta’, mutta muutama haastavampi kohta siinä vaikutti olevan;)

Nooh, alkusuoran jälkeen tuli hyppysarja, johon liittyvää välistävetoa hinkkasin ensin muutaman kerran, ennen kuin Panu pujahti oikeasta välistä. Välistä veto ei kumminkaan osoittautunut meille vaikeimmaksi, vaan erittäin nopea kahden putken yhdistelmä, jota fiilattiin ja höylättiin useampaan kertaan, ennen kuin sain sen sujumaan Panun kanssa. Alkajaisiksi koko ohjaussuunnitelmani putkien osalta oli väärällä puolella;) ’Oikealle’ puolelle siirtyminen ei kuitenkaan tehnyt putki-yhdistelmää helpommaksi, vaan sain valssata, juosta ja ohjata tuhatta ja sataa, jotta ehtisin Panun edelle putkien jälkeen ja saisin sen vielä jatkoon työntämällä hypylle viistosti koiran oikealle puolelle.

Pipo liimautui hiuksiin, anaerobinen kapasiteetti loppui alta aikayksikön ja jalat tuntuivat kahdelta rautakangelta, kun yritin saada rataa toimimaan nopean Panun kanssa, joka puhkui ja puhisi menohaluja:D Viimein sain putkiyhdistelmän onnistumaan hypyn kanssa ja ansaitsimme pienen hengähdystauon hurjan ankaran tahkoamisen jälkeen!

Merjan&Avan suorituksen aikana muistuttelimme mieleen jälleen kontakteja: teimme useita toistoja kekellä ensin hihnassa ja sitten ilman hihnaa. Vaikutti siltä, että noin viikon ’tauon’ aikana Panu oli jossain määrin unohtanut 2on-2off –kontaktin?! Toisaalta, muutaman toiston jälkeen se osui kontaktille ilman hihnaakin, mutta hiukan epävarmasti. Eli, kun olemme ilmoittautuneet agilitykisaan 19.4., syntynee meille lievää paniikkia 2on-2off:in suhteen. Tokihan Panu kontakteille pysähtyy, mutta kun me tavoitellaan tuota tiettyä tapaa suorittaa ne;)

Palasimme kekeltä tekemään vielä yhden kierroksen edellistä nopeaa välistä veto-putki-putki –rataa, ja nyt se menikin kerrasta poikki&pinoon! Kertaus on opintojen äiti ja minäkin näköjään opin jotain;) Panuhan tekee mitä vain, kunhan ohjaus on kohillaan. Tosin Panullakin on vielä joitain ’etenemisongelmia’, joihin en ole löytänyt syytä, saatikka kyennyt ratkaisemaan niitä?! Suurimpana niistä on putkeen irtoaminen, joka myös eilisissä treeneissä tökki tietyissä kohtaa. Yleensä Panu irtoaa vauhdilla putkeen, mutta eräissä tapauksissa se ei sinne mielellään mene??!! Varmaan ja todnäk johtunee jostain mystisestä ohjausnyanssista??!!

Radan jälkimmäinen osio meni suht säpäkästi: kepit oli ensin hukassa, kun satuin seisomaan Panun edessä, eikä se edes nähnyt niitä:/ Viimeisenä esteenä oli putki, jonka kauempaan päähän ohjaus meni meille tyypillisesti, Panun kiepillä ja vähemmän tyylikkäästi. Työstän vielä tuota kauempaan päähän putkeen ohjausta noin mielikuvallisesti ja tarviihan sitä vielä harjoitella käytännössäkin;)

Kauheen vaikeeta oli vääntö, mutta kääntöpuoli on, että vaikeemman kautta oppii itsestä ja koirasta enemmän!

torstai 19. maaliskuuta 2009

Pieniä otoksia kisaradoista

Teimme OKKn agiharkoissa kahta erillistä ratapätkää, jossa ensimmäisessä pääteemana oli pimeään putkeen irtoaminen ja toisessa lähdön hyppysuoran jälkeen koiran kääntäminen vinosti jatkoon.

Lyhyestä virsi kaunis: eli Panulla ei ollut ongelmia kummankaan radan suorittamisessa, vaan ne menivät kertalaakista oikein molemmat:D

Toinen juttu olikin sitten ensimmäisen radan variaatio, jossa yritin saada Panun pimeän putken vaikeampaan päähän. Meni se sinnekin ensi yrittämällä, mutta mukaan tuli se Panumainen kieppi, joka johtuu ohjauksen epämääräisyydestä ja epätäsmällisyydestä niin, että Panulle jää epäselväksi että mihin sitä oltiinkaan menossa;-) Sitä kieppiä sitten yritettiin hioa pois ja kyllähän se saatiinkin, kun Panu oppi toistoista mihin ollaan menossa;) Oppimisen paikka tässä onkin se, miten itse saan ohjauksen täsmällisemmäksi ja oikeammaksi niin, että Panun ei tarvitse kysellä menosuuntaa! Tätä täytyy miettiä ankarasti;-)

Otin oheisharjoitteluna jälleen kekeä, ensin hihnassa ja sitten ilman hihnaa. Ilman hihnaa 2on-2off ei toiminut ollenkaan, syystä jonka harjoittelukollega Merja valaisi olevan se, että minä itse liikun aivan eri tavalla ilman hihnaa kuin hihnan kanssa, kun koira suorittaa kontaktiestettä!!!! Kiitos kaunis Merja oivasta vinkistä, jota en tietenkään itse olisi heti kohta oivaltanut;) Eli otettiin sitten Panun kanssa ilman hihnaa keke siten, että liikun suunnilleen samalla tavalla ja samassa kohdassa suorituksen aikana kuin hihnalla. Ja a vot, Panu teki kekellä hienon 2on-2off –kontaktin ilman hihnaa! Ihanaa Panu ihanaa!!!!

Olemme kuitenkin varovaisia ja realisteja kaiken tämän ilostuksen vallassa ja jatkamme tunnollista 2on-2off harjoittelua vielä hihnassa, koska ymmärtääkseni kontaktit ovat agilityssä ikuisuusprojekti kaikille koirakoille:D

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Pyry -kuusi vuotta söpöä nassua;-)

Rakas karvakorvainen ystävämme, pikkujätti, partiopoika, pieni ruskea rinkilä Pyry täyttää tänään 18.3. 6 vee:-O Lisääntyvät ikävuodet eivät näy lainkaan Pyryn olemuksessa, sillä meno on kuin teininä ikään, menojalkaa vipattaa yhtenään;-)
Syntypäivänään Pyry saa perinteisesti kermajäätelöä ja lihahyytelöä, (kuin myös kaverinsa Panu, ylettömän kateudentunteen välttämiseksi;) Myöhemmin Pyry pääsee myös osteopaatti-sedän vastaanotolle. Täytyyhän koirakoneistoa vähän rukata aina välillä, jotta olo pysyisi virkenänä ja elinvoimaisena:D

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Harkkojen nollarata:)

Activella oli tänään monta hyödyllistä teemaa harjoitusradalla, joka tehtiin kahdessa osassa. Ensin tehtiin hyppy-putkeen yhdistelmästä pimeään putkeen irtoamista, joka Panulla meni ensin varsin laajalla kaarroksella, mutta suoraan putkeen kuitenkin. Otettiin sitten uusiksi ja agiopen ohjeiden mukaan sihitin siinä vaiheessa, kun Panu sujahti putkeen vinkkinä siitä, että vauhtia saa vähän hiljentää ja kaarrosta pienentää käännöksessä pimeän putkeen suuntaan. Meni sihinällä säestettynä kuulemma paremmin ja pienemmällä kaarroksella;)

Putken jälkeen mentiin takaa kierrolla hypylle, johon yritin soveltaa poispäin kääntöä. Meni hää silläkin, mutta poispäin kääntö ei ollut kovin sulavaa, ohjaus jäi vajaaksi ja ei varmaan ollut kovin selkeää Panulle;) Ohjaajan kannalta heikoin osio, oli hyppykierrolta siirtyminen seuraavalle hypylle, johon koira olisi pitänyt ohjata hiukan selkä edellä, jotta hyppy olisi kulkenut oikealta puolelta. Tähän sain lisäohjeistusta agiopettajalta, jonka jälkeen sain Panun ohjattua yhdistelmän oikealta puolelta.

Voi itkujen kevät, että mun motoriikka on surkeaa kovassa vauhdissa! Olen jotenkuten saanut käskytyksen toimimaan oikea-aikaiseksi, mutta vaikeammat, uudet ohjauskuviot hakevat vielä paikkaansa. Uskon (ja toivon) kuitenkin, että ne vaikeammatkin ohjauskuviot kypsyvät hitaasti, mutta varmasti ohjaajan mielikuvissa! Toisto ja toistojen toistot ovat todnäk kaiken oppimisen äiti agilityssä??!!

Toisessa osiossa oleva pimeä putkeen meno meni jälleen Panulta suoraviivaisesti. Hyppy-kepit meni myös ilman virheitä! Lopuksi otin, =jännitti, erikseen ja ensimmäistä kertaa sitten ’uuden kontaktiprojektin’ Panun ilman hihnaa kontaktille. Aa:lla 2on-2off toteutuu mielestäni luontevimmin esteen suuren kulman ansiosta ja Panu pysähtyikin u-p-e-a-s-t-i ’alas’ –käskyllä oikea-aikaisesti oikeaan paikkaan!! Vapautus naksulla ja päälle ruhtinaallinen palkka ja reilut kehut taitavalle shelttijannulle;-o

Agitunteroisen päätti epävirallinen ’kisa’ meidän viiden koirakon kesken. Suoritusvaihtoehtona oli joko rata aa:lla tai ilman aa:ta ikään kuin hyppyratana. Panun kanssa tehtiin hyppyrata, jossa oli yksi este enemmän kuin niillä, jotka ottivat aa:n radalleen. Radan kriittiset kohdat meille olivat hypyltä kepeille meno, kepeiltä putken kauempaan päähän ohjaus kahteen eri kertaan radalla sekä viimeisenä esteenä rengas! Hyppy-kepit meni jälleen jouhevasti, putken kauempaan päähän ohjaukset vähemmän jouhevasti, mutta menivät kuitenkin ja viimeisenä rengas oikeasta aukosta läpi;-) Eli tulemana nollarata, josta Panu sai jälleen ihastelevat ja runsaskätiset kehut&palkkion mammalta! On se vaan niin hieno koira ja Tuulikin paras ystävä;-o

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Nuusku ja Intomieli tokotunnilla;)

Nuuskun (=Pyry) tokotunti alkoi kontaktilämmittelyllä, jossa huomasin, että mukana oltiin jälleen kerran lähivaloilla. Hallin lattian miljoonat hajut, vetivät puoleensa kuin magneetti, ja ohjaajan täytyi tehdä kaikkensa, jotta sai Nuuskun mukaan tokotekemiseen.

Teimme ensin seuraamisharjoituksia rytmin vaihdoksella, eli kävelyseuraamisesta juoksuseuraamiseen ja jälleen kävelyyn. Nuusku pysyi hyvin tahdissa ja toko-opekin kiitteli Nuuskun seuraamista ja kontaktia:) Sillä välillä kun toko-ope konsultoi ohjaajaa, N. käytti tehokkasti luppoajan hyväkseen lattian hajujen kartoittamiseen, pidellen kuitenkin näennäisesti kontaktia ohjaajaan namipalan toivossa. Tilanne oli havainnoiva esimerkki siitä, kuinka sheltti kykenee tekemään montaa asiaa samanaikaisesti;-)

Nuuskun paikallamakuu alkoi hyvin, koska en poistunut kovin kauas koirasta. Puolessavälin lisäsin välimatkaa puolella ja heti kohta Nuusku liikahti puoli metriä eteenpäin makuupaikaltaan asettuen kuitenkin uudestaan maata. Huoh! Kävin viemässä Nuuskun takaisin alkuperäiseen paikallaolopaikkaan ja palasin takaisin ohjaajien rivistöön. N. kesti hyvin sen pienen hetken paikoillaan, vaikka olikin nyt kauempana siitä ja palatessa sain kehua ja palkata sitä reilusti.

Luoksepäästävyydessä ei ollut ongemia Nuuskun osalta, vaan se antoi rouva Tarkastajan reilusti rapsutella itseään ansaiten roimat kehut sietokyvystään.

Yritin sitten jatkaa seuraamisharjoituksia Nuuskun kanssa. Huomasin kuitenkin, että sen keskittyminen oli nyt täysin kohdistunut lattian hajumaailmaan joten päätin tehdä koiranvaihdoksen ja N. pääsi autoon jäähdyttelemään.

Kun Intomieli (=Panu) huomasi että ei ollutkaan agiharkkojen vuoro, se orientoitui silminnähtävästi tokoharjoitteluun, niin että oksat pois;-) Intomieli aloitti erittäin innokkaasti ja halukkaasti lämmittelyn kontaki- ja seuraamisharjoittelulla. Se teki piiiiitkiä seuraamisharjoituksia täyskäännöksillä ja käännöksillä sekä oikeaan että vasempaan suu messingillä ja namipalan kuvat silmissä:D Myös seuraamisen rytminvaihdokset menivät kiitettävästi. Ainoastaan loppuasento jäi välillä hiukan väljäksi ja otimmekin naksulla sivulle –käskyjä erikseen.

Intomieli sai nyt ensimmäisen kerran tuntumaan ruutuun. Laitoin sille ruutuun namin alustalle ja siirryimme noin kymmenen metrin päähän ruutuun lähetykseen. Toko-ope näki tarpeellisena viedä koira tarpeeksi kauas, jotta se kykenisi hahmottamaan ruudun, tai siis oranssit tötsät, jotka oli aseteltu ruudun kehikoksi.

I. irtosi ruutu -käskyllä kuin kanuuna ruutuun ja palasi sieltä huuliaan lipoen ohjaajan luokse sivulle. Kiittelin ja kehuin innokasta I:itä komeasta suorituksesta:D Pienen seuraamissession jälkeen teimme taas ruudun alkeiden toistoa ja täytyy todeta, että I. ei epäröinyt missään vaiheessa uuden tokoliikkeen alkeissa, vaan namipala teki tehtävänsä ja I. oli täysillä mukana joka askeleeella.

Yhteenvetona tästä tunnista: Nuusku ei ollut tekemisessä mukana täydestä sydämestä, vaan jälleen puolivalolilla ja toimistorutiinilla. Mun täytyy löytää sille kipinää ja keksiä joka tokotunnille joku juju, jotta saisin sen motivaation ja innostuksen korkeammalle. (Mun täytyy kilpailla näkymättömiä kilpailijoita vastaan tokohallin lattialla;)

Intomieli ei kaipaa puolestaan muuta lisää kuin tekemistä:D

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Ohjaaja oli OFF!

Kevättä on ilmassa: linnut laulaa kuuluvammin, oravat hyörii ahkerammin (=oravanmetsästäjä Panun kiusaksi;) ja päivät pitenee kivasti iltaa kohdin. Yksi kevättalven kaunein näky, hohtavat keväthanget sekä lisääntyvä kirkkaus ja valo aiheuttavat allekirjoittaneelle kuitenkin kroonista päänsärkyä, joka on kovan päänsäryn ja migreenin rajamailla liikkuva kipeä, puristava pahanolontunne silmien takana. Jatkuva päänsärkyinen olotila hiukan himmentää kevään hehkua, mutta kun se on ohimenevä ja aurinkolaseilla osittain autettava, sekä katoaa kirkkaina loistavien hankien sulamisen myötä, niin eiköhän se tästä;)

OKKn harkoissa tehtiin pientä tehorataa, jossa reenattiin mm hypyltä kepeille menoa, välistä vetoa, takaa kiertoa, pöytää ja loppusuoran irtoamista:) Kontakteista oli mukana aa, keinu (ja pöytä). Panu teki vielä hihnassa erikseen kontaktit ja ihan lupaavalta vaikuttaa niin, että piakkoin voitaneen siirtyä kontaktiharjoituksiin ilman hihnaa.

Radan ensimmäinen kierros meni Panulta vauhdilla ilman poukkoiluja välistä vedossa ja vauhdikkaalla loppuirtoamisella eteen! Otimme toistoa kepeillä tavoitteena edistää siten, että saisin valssin tehtyä keppien eteen ennen hypylle menoa. No, eihän shelttijannu ohjaajan irtoamista suvainnut, vaan heitti kepit kesken joka kerta, kun yritin kiristää viereltä eteenpäin.

Tein sitten oheisharjoitteluna kepeiltä sivulle irtoamista, jonka Panu sieti paremmin ja teki kepit loppuun joka kerta. Hyvä niin Panu! Kepeiltä eteen irtoamista täytyy kuitenkin harjoitella ahkerasti!

Rata tehtiin sitten toisin päin, jossa toteutettiin tuo takaa kierto, joka sekin meni hirmu hienosti Panulla. Tässä versiossa oli radalla mukana pöytä, joka ensimmäisen kerran tehtynä meni Panskulla pitkäksi;) Se ei saanut vauhtia hidastettua, vaan liukui yli pöydän. Tehtiin sitten toisto ja Panu osui siinä pöydälle hyvin. Tjaah, jos pöytä sattuu jollekin kisaradalle, otaksun että se tulisi ottaa kuten vaikkapa kepit, eli ohjaajan tulee hidastaa vauhtia ajoissa, jotta koira ehtii havaita esteen, hidastaa myös omaa vauhtiaan ja että ohjaaja ehtii ennen kaikkea käskyttää pöydällä odottamista! Hyvä, että pöytäkin tuli rataharjoitukseen!

Panulla riitti harjoitusintoa ja -puhtia kuin pienessä kylässä, mutta ohjaajan kevätmigreeni sai olon hiukan poissaolevaksi ja veltoksikin. Herpaantuminen aiheutti toisella kiekalla käskytyksen myöhästymistä (pöytä!) ja Panu vaikutti hiukan epätietoiselta, että missä mennään mamma?! Tuskin sain kuitenkaan pysyvää haittaa aikaan, vaikka olo olikin hiukan OFF!!

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Blondit baanalla;-)

Tänään oli agiharjoitusradalla harvinaisempia esteitä kuten pöytä ja pussi. En muista milloin ja onko Panu reenannut koskaan milloinkaan pöytää, ehkä alkeiskurssilla. Noh, pöydälle hyppääminen ja siellä seisoskelu sen viisi sekuntia ei tuottanut Panulle ongelmia, joten olemme aika luottavaisella mielellä suhteen, että se sujuisi mahdollisesti sitten kisassakin;)

Pienellä rataharjoituksella reenattiin mm pituudelta kiertoa ja edelleen putkeen irtoamista. Radalla oli myös pussi, jonne Panu puski ennakkoluulottomasti ja ilman pussilämmittelyä. Panu on siitä ihanne harrastuskoira, että se ei pelkää eikä arastele mitään eikä missään. Ja jos se joskus on jotain vähän hämmästellyt, kuten kovaäänistä lumivyöryä OKKn kuplahallin katolta, palautuu se hetimiten äimistelystä mahdollisesti keskeytyneeseen tekemiseen!

Kontaktiprojektissa otettiin vinkistä vaarin ja tehtiin tärkeitä tarkennuksia suoritustapaan: eli hihnassa mennään edelleen, pieni jarrutus pannalla ja ’alas’ –käskyllä etutassut maahan, odotus 1-2 sekkaa jotta Pa ehtii tajuta tilanteen ja positionsa, vapautus/hyväksyntä naksulla ja samantien ’mennään’ –käsky! Käytännössä olen opettanut kaksi kuukautta vähän sinnepäin kontakteja, enkä sitä ihteään eli 2on-2off –prosessia! Nooh, ei me olla jäniksen selässä Panun kanssa ja otetaan rauhassa kontaktiprojektille uusi, täsmällisempi suoritustapa;)

Ohjaajablondille sattui radalla sellainen kuvio, että vaikka ohjaus tapahtui ilman käsiä, koirablondi kuitenkin ymmärsi vinkin ja meni putkeen, vielä siihen oikeaan, vaikeampaan päähän;) Koirablondille taas näytettiin ennen rengasta, missä namikuppi odottaa, eikä se renkaan jälkeen sittenkään muistanut, huomannut saatikka älynnyt, että namihan siellä odotti suorituksen jälkeen;-)

Nämä pienet, yhteiset blondimaiset jutut sitovat ohjaaja-&koirablondin saumattomasti yhteen: kyllä eräs blondi aina tietää, mitä toinen blondi ajattelee:D