perjantai 26. marraskuuta 2010

Hyppäys avon liikkeisiin...

...on tapahtunut meiltä Panun kanssa suht luontevasti ja innokkaastikin;) Tokoiluun on tullut odotetusti lisää virtaa ja motivaatiota ja Panukin on alun hölmistyneiden katseiden:) ja koko osaamisrepertuaarin tarjoilujen:) jälkeen asettunut paremmin kuuntelukannalle ja sitä myöten etenemme kohti tavoitteita, eli koko avo-paketin vähittäistä hallitsemista ja osaamista.
Avoimen luokan liikkeet on kuitenkin mukautettuja tai edistyneempiä versioista alokasluokan liikkeistä niin, jotta pienellä viilauksella saataneen suurin osa liikkeistä muottiin toivon mukaan jouhakkaasti ja ilman suurempia kommelluksia?! ;)

Kolmen minuutin paikalla makaaminen tehtiin ensimmäistä kertaa hallilla niin, että ohjaaja oli piilossa ~5 sekuntia, -jostain on aina aloitettava. Paikalla makuu oli niiltä osin onnistunut, että koira pysyi paikoillaan kolme minsaa, mutta mutta mutta, -umpiperso koirakaverini nousi kesken liikkeen kahdesti seisomaan ja jouduin käskyttämään sitä maata. Syy selviää pelkästään peiliin katsomalla, joten on suht selvä, ettei tuo jojoilu tule enää toistumaan! ;) Kaiken kaikkiaan paikalla makuun suurin työstöalue on ohjaajan piilossa olemisen sietäminen. Tätä harjoittelemme lisää omassa olohuoneessa.

Seuraaminen etenee omalla painollaan. Torstain tokotunnilla oli havaittavissa yli-innokkasta edistämistä, jota yritin passailla namilla asemoinnilla?! Parin viikon tokotauko terävöitti Panun työmotivaatiota näköjään paremmin kuin hyvin;) Uskon meidän seuruuseen, (paitsi että en osaa vielä kääntyä vasemmalle;) kunhan vielä opin virittelemään shelttijannun oikealla tavalla tähän liikkeeseen.

Jäävät hyvähkösti hanskassa. Maahan menossa tarvitaan aina matala ja kuuluva käsky, niin jo putoaa Panu. Liikkeestä seisomisessa lähti ensi alkuun ohjaajan mukaan taakse palatessa, mutta pienellä palautteella, lue palkkaamattomuudella, jää jo hyvin käskystä seisomaan ja kestää hienosti takana käynnin.
Tosin torstain tokotunnilla perso Panu höynäytti ohjaaja pysähtymällä tikkana käskystä, mutta oli kuulemma selän takana ottanut vielä pari askelta bongattuaan namin hallin lattialta. Mmrrrrhh! Ja höynäytetty ohjaaja vieläpä kehui jannun maasta taivaaseen perusasennosta vapautettuaan. Pitäisköhän hankkia jonkinlainen peräpeili?! ;-)

Luoksetulossa tapahtui torstain tunnilla se suuri oivallus. Toko-ope Pian neuvosta otin sellaisen käsiavun käyttöön, että shelttijannu pysähtyi luoksetulossa kuin täi tervaan!! :) Tässäkin on kuitenkin tarve pitää liikkeen tasapainoa teettämällä läpijuoksuja tarpeellinen määrä, kuulemma 5/5, jotta liikkeen dynamiikka säilyy sellaisena kuin se on tarkoitettu. Eli vauhti ei saa hiipua! Käskyä versus käsiapua mietittäessä, olen tällä hetkellä taipuvaisempi käskyyn kuin pelkkään käsiapuun. Mitä tunnen Panua, niin uskon että suullinen käsky toimii sille koetilanteessa paremmin, mutta opetteluvaiheessa käsiapu paras apu, suullisen käskyn lisäksi siis:)

Nouto ehkä osataan, mutta tähänkin liikkeeseen tarvitaan se just oikeanlainen energia ja virittely. En ehkä kuitenkaan vielä menis kokeeseen Panulla noudattamaan, viimeinen silaus ja luotto puuttuu vielä, joka saavutetaan ymmärtääkseni lähinnä kertauksen kertauksilla;)

Kaukot on kuosissa. Etäisyyttä pitää vielä lisätä. Niin ja ennakoinnin estoa;)

Hyppy on eniten hajallaan. Luultavasti otetaan avuksi nk. kosketusalusta, jotta saan Panun irtoamaan kauemmaksi hypystä, siten paluuhyppykin sujuisi jouhevammin. Ja nykyisellään se jää ihan liian lähelle hyppyä ja on täysin ehdollistunut seisomiseen, kuinkas muuten. Tässä riittänee vielä työsarkaa. Kosketusalustan käyttö kantaaa ehkä, sitten joskus hedelmää sitten vaikeammissakin liikkeissä.