maanantai 22. maaliskuuta 2010

Oivallus Lillin kontakteista

Hoksasin eilen Lillin kontaktien suorituksesta sen, että en saa yhtään edistää koiraa esteelle!! Mun täytyy edelliseltä esteeltä lähettää se kontakteille, antaa rauhassa lukita este sekä antaa rauhassa edetä esteelle. Jos juoksen Lillin vierellä tai edellä, vedätän tai edistän kontaktille, se tekee joka kerta tyylikkään oharin! Tässä tuleekin ohjaajan tarkan ohjauksen paikka Lillin kanssa, ei jäniksen selässä, eikä kiireellä, vaan rauhassa ja selkeästi lähettäen kontakteille. Ja á vot sinnehän se Lilli kiisi eilen, lähettämällä suoraan keinulle ja puomille!! Ilman epäröintiä:)

Lillin omistajan Vuokon kanssa pähkäiltiin taannoin myös 2on2offin jatkamista ja päätettiinkin sitten luopua Lilun alastulon harjoittelusta. Syystä että se osaa jo kontaktien alastulon! Ei 2on2offia, mutta kuitenkin pysähtymisen ja tarvittaessa juoksukontaktin, -kuten eilinen osoitti. Edelleen, kun Lilu on ’jo’ seitsemän vuotias ja emme halua rasittaa sen etupäätä turhaan vaikkapa Aan jyrkillä alastuloharjoitteilla. Lisäksi 2on2offin opetteluun ja harjoitteluun sekä oppimiseen tarvitaan säännöllisempi ja useampi harjoittelukerta, kuin Lilusen nykyinen kerran kahdessa viikossa.

Niina oli suunnitellut mielestäni oikein kivan ja jouhekkaan radan eiliselle. Tehtiin ensin koko rata ja sitten viilattiin keppejä koirakot vuorollaan.

Kokonaisuutena rataosuutemme liikkui tyydyttävän ja hyvän välimaastossa. Ongelmat tällä kertaa olivat (jälleen, huoh!) ohjaajan liika kiire, koiran selän taakse jättäminen ja vinosti hypyille lähestyttäessä vartalon väärä suunta. Lisäksi rataharkassa tulivat Lilun kontaktioharit. Mutta kokonaisuutena oli ihan mielekästä menoa.

Tekniikkaharjoituksissa tehtiin ohjaajan etääntymistä kepeiltä. Lilun kepit menivät rutiinilla ja loistavasti! Rutiinilla en tarkoita pakkorutiinia tai innottomuutta, vaan varmaa ja tyylikästä osaamista;-) Pieni kauneusvirhe tuli siitä, kun ohjaaja intoutui kiikaamaan käskytystään, ja Lil reagoi kiirehtimällä kesken kaiken namikupille. No siitä sitten hoksasin ottaa rauhallisemmin;-)

Sanotaan, että yhteinen sävelemme soi ihanasti yksittäisissä tekniikkaharjoituksissa, mutta hiukan epävireisenä vielä kokonaisissa ratasuorituksissa. Mutta siellä se on, kirkas valo tunnelin päässä! Tunnen sen ja vaistoan, että niin tuntee Lilukin! Shelttimimmillä häntä heilui ja suu oli näkkärillä moneen otteeseen:)

torstai 18. maaliskuuta 2010

Seitsemän kertaa seitsemän:)

Pyrrykkäni Pyppänäiseni Pikkujätti Pyry täyttää 7 –vuotta tänään 18.3. Koiran elämässä se tietänee keski-ikää ja viidenkympin villityksiä;-)

Pyryn elämään kuuluu ihan hyvää ja tasaista. Oikea takajalka rajoittaa metsälenkkejä ja rajuja juoksuleikkejä, mutta muuten se liikkuu ja ulkoilee, kuten ennenkin. Oikea takajalka ei näytä vaivaavan Pyryä, eikä se kalua tai onnu jalkaansa. Leikkaus on kuitenkin edessä heti, kun saamme tarpeeksi resursseja käyttöömme;-)))

Mielenvirkistykseksi Pyry tekee päivittäisiä etsintäleikkejä ja olohuonetottista.

Pyryllä ei ole juhlavastaanottoa merkkipäivän kunniaksi, vaan syntymäpäiviä juhlitaan rauhallisesti kotijoukkojen kanssa:D Yritän myös saada lähiaikoina juhlapotretin sankarista, kunhan säät vain valokuvauksen sallivat;)

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Kiireinen ohjaaja kuumuneelle koiralle :/

Olen ihan ruosteessa agilityradalla. Yritän kovasti ja intensiivisesti, mutta väärällä tavalla. Agility on mielestäni niin pikkutarkka laji. Jokainen sekunti radalla koiran kanssa on täynnä toimintaa, tarkoitusta ja tuhansia pieniä merkityksiä;-) Se vain ottaa aikansa, että pääsee taas jotenkin sisään kuplettiin koiran kanssa yhdessä, ei itsekseen ja erikseen yhdessä, vaan silleen yhdessä samanaikaisesti ja yhdessä virtaviivaisesti. Sitten kun se onnistuu, kaikki tuntuu helpolta ja kevyeltä, niin että ihan ääneen naurattaa;.)

Joo niin kyllä tunnustan, että päästin Lilun kuumumaan eilen ihan turhaan. Shelttimimmi käy kerta kerralta kuumempana hallin reunalla, joten sille täytynee ottaa samat rauhoittavat lääkkeet käyttöön kuin Panulle. Eli en anna sen viihdyttää itseään katsomalla toisten suorituksia ja kiihdyttää itseään hurjaan shelttiväykkyyn, vaan seuraavilla kerroille tokoilemme ja puuhastelemme omiammme, jotta voimme keskittyä olennaiseen radalla.

Niinan rataa tehtiin kahdessa osassa; ensin alun hyppy1 kepit2 putki3 hyppy4 –harkka siten, että ohjaaja oli keppien oikealla puolella ja lähetti koiran putkeen kepeiltä ja juoksi takaisin ottamaan vastaan koiraa hypylle4. Itse suunnittelin, että olisin ollut keppien vasemmalla puolella ohjaamassa, mutta nyt kokeiltiin siis tuota ym. ohjauskuviota. –Tällä kuviolla en saanut Lilua kepeille, en sitten melkein millään! Yritin eri etäisyyksillä, lähettämistä, viemistä jne. aina mentiin toisesta välistä kepeille ja välillä Lil turhautui haukkumaan tumpeloa ohjaajaa! Loppujen lopuksi saimme kuitenkin pari onnistunutta kepeille menoa ja lopetimme onnistumiseen. meille tällä kertaa kivikkoisen rataosuuden.

Tekniikkaharjoituksessa tehtiin välistäveto, takaakierto ja twistin kautta putkeen ja päällejuoksulla kaksi viimeistä hyppyä. Lilu sujahti sukkana putkeen12, jonka jälkeen ohjaaja odotteli hypyllä13, josta edelleen peruuttelin välistävedon kanssa hypylle 14 ja takaakierto hypylle15, josta twistillä putkeen16. Otin Lillin päällejuoksuna hypylle17 ja sitten hyppy18 ja vielä takaisin putkeen19. Pätkä meni meiltä Lilun kaa kerrasta putkeen:) Toisella kerralla hiottiin hiukan ajoitusta ja ohjaajan paikkaa välistävedon aikana hypyllä13 ja 14 niinpä pätkä meni vielä paremmin, sanoisinpa jopa nautittavan kevyesti!

Sitten harkan viimeisenä koirakkona tehtiin koko rata kilpailunomaisesti. Tökkäsimme heti kepeillä2! Jatkettiin siitä kuitenkin luottamusta uhkuen ja vauhdilla. Hyvästä tekniikkaharkasta huolimatta, loppupätkällä ohjaajan mopo karkasi jotakuinkin metsään. Mulla oli kauhee kiire jonnekin ja kuumakaisa Lilu yritti pysyä ohjauksessa mukana oikoteitä käyttäen. Jätin Lillin selän taakse, en ohjannut tarpeeksi huolellisesti ja äänikin hävisi jälleen hallin tuuletuslaitteen huminaan. Mun täytyy jatkossa ohjata Lilua yhtä määrätietoisesti ja terävästi kuin Panua. Käskyttää ja käyttää ääntä. Tietäkää, että Lilli ei ole mikään mamissheltti, vaan itsetietoinen ja hyväpäinen shelttimimmi;-) Tämä oli meidän kolmas harkkakerta, joten ehkä yhteinen sävel on aika ajoin hiukan vielä hakusessa;-)

Otettiin me jotain tottispalojakin häiriöisessä ympäristössä: paikallaan istumista, luoksetuloa ja vierellä juoksemista molemmilla puolilla kontakin kanssa. Hienosti meni, mutta menköön:) Täytyy suunnitella myös seuraavaksi kerraksi riittävästi oheisohjelmaa, jotta päät pysyy kylmänä varsinaisessa tekemisessä!