tiistai 29. joulukuuta 2009

Masentaa ja ahdistaa:-((

Pyryn oikea takajalan polvi luksoitui jälleen eilen iltalenkillä:( Pikkujätti kirkui kivusta ja puri mammaa tuskissaan hihaan! Olo on voimaton ja ahdistunut: leikkaus lienee jälleen edessä, sillä en näe mitään muuta keinoa tilanteen korjaamiseksi. Kun polvi menee sijoiltaan yhden kerran, menee se seuraavan kerran helpommin ja tilanne mennee vain pahemmaksi…:(

Olen nähnyt mm. agiharjoituksissa(!?) koiran, jonka polvi luksoitui ’jatkuvasti’ ja koira suoristi tyynesti ja tottuneesti takajalkaansa ja polvi asettui paikoilleen. Pyrylle polven luksoituminen on erittäin kivuliasta ja tuskallista ja on kovin ahdistavaa nähdä sen kipua ja tuskaa!

Pyryn oikean takajalan polvi leikattiin patella luksaation takia ensimmäisen kerran helmikuussa 2006 ja kontrollikäynnillä helmikuussa 2007 leikannut ell totesi, että leikkaus onnistui enintään tyydyttävästi. Polvi on jäykkä ja jalan ojentuminen eteenpäin jää vajaaksi. Pyry ei ole kuitenkaan missään vaiheessa ontunut tai aristanut jalkaansa. Röngtenissä näkyi tuolloin, että polvessa on kalkkeutumia, mutta ei kuitenkaan nivelrikkoa tai luupiikkejä. Myöhemmin kevättalvella 2007 polvi puhdistettiin sitten ell:n suosituksesta kirurgisesti ja siihen asetettiin metallilangat tukemaan polvilumpiota molemmin puolin. –Ja nyt polvi petti jälleen!

Kyllä meitä koetellaan koirapoikien kanssa:(((

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

lauantai 5. joulukuuta 2009

Me juoksemme jälleen:)

Yhtäkkiä viime elokuussa, -vapaana liikkumiseen ja juoksemiseen sekä pitkiin metsälenkkeihin tottunut Panu joutui pakkoliekaan kuukausiksi:( Pakkolepo, joka toisaalta oli edellytys vaurioituneiden kudosten palautumiseksi ei toisaalta ole pidemmällä aikavälillä tehnyt hyvää lihaksistolle, aineenvaihdunnalle saatikka koiran mentaliteetille.

Pitkän, ja pitkäjänteisyyttä koettelevan toipumisjakson aikana taannuimme hitaasti ja varmasti, noin lihaksia ajatellen, ensin rautakanki -vaiheeseen, jonka jälkeen seurasi, ensimmäisen hierontakerran jälkeen, heinäseiväs –vaihe ja nyt olemme nähdäkseni, osteopaattisen hoidon jälkeen, posttraumaattisen tilan ohittaneessa vaiheessa, josta varsinainen palautuminen ja kuntoutuminen voi alkaa:)

Toisen hierojakäynnin ja osteopaatilla käynnin jälkeen Panu Pantteri on siis päästetty irti noin viikko sitten ja näin talven kynnyksellä se juoksee jälleen:) Sekä hieroja että osteopaatti suosittelivat irtipäästämistä ymmärtääkseni lihasten ’hyvinvoinnin’ vuoksi. Panun vamma tai vammat olivat tai ovat tassuissa olevia pehmytkudosvammoja, repeytymiä nivelkapselissa tms, joiden toipumisaika voi olla erittäin pitkä, jopa vuoden verran. Panu ei ole missään vaiheessa kuitenkaan ontunut jalkojaan ja siten päätinkin em. koirien hyvinvoinnin ammattilaisten neuvoja kuunnellen, että Panu Pantteri saa kirmailla irti jälleen.

Irti pääsy ja vapaana juoksentely pitkän tauon jälkeen näkyi Panun olemuksessa hellyttävä ja liikuttavana epäuskoisuutena ja lievänä haparointina siitä, että mihin päin tästä lähtis;-) Epäröintiä olotilasta ja menosuunnasta oli kuitenkin vain ohimenevän hetken, kun jo aavalla ruohoaukeella irroteltiin sataatuhatta sinne tänne. Elämänilo ja nauru palasi hetkessä Panun olemukseen ja se nautti ilmiselvästi irti juoksentelusta koko shelttipantterin sielullaan:) -Lenkkeilymatkoja ollaan pidennetty pikku hiljaa ja aloituslenkki irti oli noin tunteroinen tasaisessa maastossa. Tänään mentiinkin jo metsään tyttökavereiden, Iineksen ja Ronjan seurassa:=)

Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu! Olen tässä pähkäillyt myös agilityyn palaamista ja päättänyt, että Panu palaa agibaanoille vasta kesäkaudella, toukokuussa 2010. Haluan varmistaa ja taata täydellisen toipumisen, koska vamma tai vammat ovat sellaisia, että vaativat pitkän toipumisajan ja varpaiden nivelissä olevien pehmytkudosvammojen tilaa tai laatua on vaikea arvioida mitenkään kliinisesti. Vain aika parantaa!

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Sheltti rautakankena:(

Panu kävi tänään koirahierojalla ja ehkä tuo otsikko kuvaa parhaiten sitä, kuinka kertakaikkisen jumissa se oli kaikkialta:-( Etenkin oikea takajalka oli erityisen jumissa, mutta likimain yhtä jumissa olivat kaikki muutkin jalat, kyljet, vatsa, etuosa jne. Koko koira oli ihan kankena jumissa! Sen sijaan tassut tuntuivat olevan ok, eli oikean takajalan kipeä varvas vaikutti oireettomalta.

On se onni, että vein Panun hierojalle ja on se hyvä, että koirahierojia on olemassa! Hieronta teki varmasti gutaa Panulle, mutta kyllä se pisti hanttiinkin, kun kipeitä paikkoja hierottiin. Välillä se rauhoittui käsittelyyn silminnähtävästi ja maiskutti rentoutuneesti suullaan. Tiukoissa ja kipeissä paikoissa se hanasi vastaan ja katsoi syyttävästi hierojaa silmiin, että ’mitäs minua niin kipeesti kopellat’;-) Itse sain koirahierojalta oikeaoppisia venyttelyohjeita Panulle, tosin se venyttelee kyllä itsekin aktiivisesti, mutta ainahan lisävenyttely liikunnan jälkeen tekee hyvää lihaksille.

Uusi aika koirahierojalle on varattu parin viikon päähän. Toisen käsittelyn jälkeen voin arvioida tarkemmin paluuaikataulua agilityn pariin. Ajattelin myös, että toisen käsittelyn jälkeen tuossa parin-kolmen viikon kuluttua Panua voisi pikku hiljaa ruveta pitämään irti ja samalla nostattamaan hiipunutta kuntoa. Lisäksi on tuo painonnousu pahalainen, joka meillä on taas riippana. Ruoan säännöstely ei yksin auta painonhallintaan, kun liikuntaa on niin vähän ja se on niin yksipuolista. Uskon, että Panun painoa saadaan heti alas, kunhan se pääsee hiukan pidemmille lenkeille. Agilityyn se palaa sitten, kun terveys, kunto ja paino on jälleen kohillaan:)

torstai 29. lokakuuta 2009

...samaan aikaan toisaalla

Allekirjoittaneen opiskellessa sosiaalisia aineita toisella paikkakunnalla, pääsi Panu spurttailemaan hillittömiä hepuleitaan mummulan isossa pirtissä, sillä seurauksella että jalka on taas kipea:( Liikkeessä ei ontumista, mutta eilen oli pientä jalan nostelua iltapissiksellä plus pientä oikean takajalan kaluamista. En usko dramaattiseen traumaan tai maata kaatavaan vammaan, mutta kipua ja kolotusta todnäk Panulle ja psyykkistä kidutusta emännälle.

Huokaus, valitus sekä itku ja hammasten kiristys! Aina pitäisi olla itse valvomassa asioita, lue koirapoikia, että ne eivät riistäydy käsistä! Mennään ensi viikolla koirahieroja/fysioterapeutille ja kuulostellaan tilannetta.

Taas köpötellään hitaasti, lyhyellä kaavalla ja narun nokassa: mahtaa tuntua sadan vuoden vankilatuomiolta Panusta! Olen jo vähän henkisesti orientoitunut, että palaamme agikentille vasta kun ruoho seuraavan kerran orastaa?!

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Tokoboosteri käytännössä; sheltin suu näkkärillä

Perjantain tokotunnin pääteema oli hyppy. Mukanani oli myös noutokapula sekä tarkoitus oli ottaa lisäksi seuruuta.

Pyryn kanssa orientoiduttiin tokoilemaan tokoboosterin kanssa: Pikkujätti oli erittäin innostuneen ja motivoituneen oloinen, ellen sanoisi ihan riehakas tokoboosterin kanssa riekkumisen jälkeen. Häntä liputti iloisesti ja josko koirat hymyilee, niin sitä Pyry teki, kun se asettui perusasentoon seuruuta varten. Lähtökohta oli siis lupaava ja Pyryn seuraamisessa ei ilmennytkään mitään korjattavaa, sikäli mikäli minä huomasin lattianrajaan;) Käännöksissä teimme huippuyhteistyötä ja täyskäännöskin meni hienolla kontaktilla, Pyry ihan jalan tuntumassa. Ohjaajan oivallus mennä pikkujättiaskelin täyskäännöksellä on kantanut hedelmää ja vaikka vähän nolottaakin nämä myöhäiset oivallukset vuosien tokoilun jälkeen, niin tämä onkin meidän tokoa:/

Otettiin repimiskisa jälleen tokoboosterilla ja ohjaajalla alkoi vähitellen hiki kihota pipon alle. Haukkuakin irtosi, mutta hienosti Pyry rauhoittui tokoilemaan. Sitten noutoa Pyryn kanssa…Pyry ei ole koskaan, ikinä suostunut ottamaan noutokapulaa suuhunsa, enkä aio enkä halua sitä siihen pakottaa. Risuja, keppejä ja tunnarikapulaa suupielestä se kantaa, mutta ei noutokapulaa, joka oliskin varsinainen halko sen suussa. Yritin aikani, ja Pyry asettui maata kapulan eteen ja katsoi silmiini: ’kannattaako tämä, voidaan olla tässä vaikka koko illan?!’ Tein sitten niin, että noudettiin tokoboosteria:) Pyry perusasentoon, ’nouda’ ja Pikkujätti kiisi käskystä noutamaan boosterin ja toi sen ohjaajalle käteen, Pjätin ajatuksena oli tietenkin revitellä sen kanssa. Ja niin me tehtiinkin;) Pyry siis tuntee ja tietää ’nouda’ käskyn, mutta ei siis suostu noutamaan noutokapulaa.

Pyry hypylle, tehtiin alo-sellaista: tässä olen aina ennen suoritusta tehnyt muutaman lämmittelyhypyn, mutta nyt ei tehty! Katottiin miten menee suorilta, kokeenomaisesti. Ei mennyt ensimmäisellä käskyllä, vaan jäi tuumailemaan hypyn eteen. Meni muistaakseni toisella vai oliko kolmannella käskyllä. Jäi hienosti seisomaan ja odotti ohjaajan viereen. Seisovilta vapautus.

Periaatteessa kehuja toko-opelta, mutta läksyä hypyn suorittamiseen ilman lämmittelyä siten, että makupalan heitolla hypyn yli irtoaa ensimmäisellä ja itse hyppäämisen vahvistamista erikseen. Eli pieni askel taaksepäin ja liikkeen hajottaminen osiin kokonaisen liikkeen vahvistamiseksi.

Paikallamakuuta ei otettu tällä kertaa ryhmässä, joten tein Pyryn kanssa omaa harjoitusta. Perusasento, maata (ei mennyt heti ensimmäisellä käskyllä?!), paikka, kääntymässä käyminen parin metrin päässä, paluu, viive, istu, vapaa. -> namia & tokoboosteria:) Tätä pari kertaa ja sitten jo ensimmäisellä käskyllä toteutti ja kesti ohjaajan etäisyyden hallin leveydeltä. En ottanut siis aikaa, mutta käskyn ketjuttamista, etäisyyttä, häiriön sietoa ja pääpaino superhyvissä palkoissa liikkeen jälkeen:)

Panu kentälle, intokiihkeästi sisään, perusasento oven edessä ja siirtyminen rauhallisesti tokokehään. Perusasentoja naksulla, luoksetuloa lyhyellä matkalla, namia & tokoboosteria. Panulle noutoa ensin siten, että jäi istumaan ja asetin noutokapulan sen eteen parin-kolmen metrin päähän ja itse siitä vielä sama matka. Käskyllä toi sivulle ja luovutti oikein: nouda, sivu, anna. Tein sitten perusasennosta, teki yhden kerran ja sitten ei sujunut, ei halunnut ja rupesi pullikoimaan haukkumalla??!! Kiirehdinkö taas?? On kyllä tehnyt perusasennosta noutoa ennenkin, mutta taukoa välissä. Palasimme ensin mainittuun tapaan, josta Pantterille sitten useita onnistuneita toistoja. Jokaisesta tietysti runsasta palkkaa namilla ja boosterilla. Saimme toko-opelta laiskanläksyä luovuttamisen viiveeseen; nyt ennakoi luovuttamista ja pthullautti kapulan suustaan tietyllä hetkellä.

Kokeilimme Pantteri kanssa evl- noudon alkeita toko-open ohjeen mukaan. Panu seisomaan ja molemmille puolille esineet, toisella puolella boosteri ja toisella näön vuoksi noutokapula. Lähetin onnistuneesti boosterille ensin vasemmalle ja sitten oikealla puolelle. Hyvin irtosi ensimmäisillä ja boosteria palkaksi.

Panun kanssa myös seuruukaavioita, joissa Pantterin kontakti rikkoutumaton. Tein suoraa seuruuta tempon vaihdoilla sekä lyhyitä käännöksiä naksuttimella ja pidemmät kaaviot nami kädessä. Perusasento jäi usein kovin väljäksi pysähtymisessä, jotta täytyy harkata sitä ja ajoittaa pysähtymiset oikein sekä välttää töksäyttämisiä.

Loppukaneetiksi täytyy päätellä, että tokoboosteri sopi Pyrylle erinomaisesti ja paremmin kuin Panulle. Pyry innostui sopivan mukavasti ja oli selvästi iloisemmalla ja nauravaisella mielellä mukana hommissa. Motivaatio lisääntyi silminnähtävästi. Ei-toivottua haukkumista oli kuitenkin Pyrymäisesti mukana, mutta rauhoittui aina käskystä töihin. Panu sen sijaan kiihtyi boosterista liikaa ja kuumaverisenä shelttipantterina sen suitsiminen oli työläämpää kuin Pyryn. Panun työmotivaatiossa ei ollut moitteen sijaa, kuten ei koskaan, sille riittää mainiosti ruokapalkkakin. Voisin käyttää Panulle tokoboosteria silleen harkitusti, silloin tällöin.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Tokoboosteri(t)


Pojat vaikuttivat innostuneilta uusista tokoboostereista:D Juttua myöhemmin siitä, miten toimivat käytännössä;-)

tiistai 20. lokakuuta 2009

Haaveet kaatuu...

…osallistumisesta tokokisoihin Pyryn kanssa, ainakin kuluvan syksyn aikana. Paikallamakuu ei toimi hallilla, vaikka se kotona osaisikin;)

Blogipäivitykset laahaavat jostain syystä, mutta tässä jotain viime perjantain tokotunnilta, jonka pääteemana olivat jäävät liikkeet. Tokotunti pidettiin tällä kertaa mielestäni hallin ’rauhallisemmalla’ puolella, siis sillä, jossa ei puhalla ilmastointivermeet eikä ilmassa hulju tötteröulokkeita;-)

Aloiteltiin Pyryn kanssa luoksepäästävyydellä ja murheenkryyni paikallamakuulla. Luoksepäästävyys erinomainen, ei pakittanut, väistänyt tai paennut vieraan rapsuttelijan käden alta, josta kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Pyrylle:)

Paikallamakuussa meni ensimmäisellä alas ja tietoisesti iloisen ohjaajan perikuvaa tavoitellen, lue hymyssä suin, siirryin noin kolmen metrin päähän. Pikkujätin pää pyöri jälleen levottomasti oikealle ja vasemmalle, jossa makoilivat omia aikojaan kaksi ’mustia’, belggari ja oliko se toinen staffi. Pjätti asetteli itseään hermostuneen oloisesti:/ Pidin katsetta Pyryssä ja sekunnit matelivat; nousi istumaan noin puolentoistaminuutin kohdalla ja liikuin takaisin viereen käskyttämään maata. Meni, mutta kun siirryin sen eteen nousi heti ylös. Palasin viereen ja käskytin maata. Meni, palkkasin ja nousi heti ylös. Seisoin vieressä, avitin namilla ja käskin ’maata’, ei mennyt, ei halunnut, eikä ottanut kuuleviin korviinsa käskyä. Huoh, voih ja hiusten raastamista!

Kiirehdin liikaa! Liike on aloitettava jälleen alusta. Olohuoneessa on palattava liikkeen alkeisiin ja siitä edetään vähitellen hallilla enintään minuutin paikallamakuuseen, siten että seison enintään kahden metrin päässä.

En täysin ymmärrä Pyryn ongelmaa paikallamakuussa, koska sille ei ole koskaan, eikä missään sattunut mitään pahaa liikkeen aikana! On vain se yksi vuoden takainen virallisen tokokokeen paikallamakuu, joka oli Pyrylle varmasti erittäin epämukava: hellettä, meteliä ja shelttityttöjä. Pyry ottaa hallilla myös runsaasti häiriötä viereisen tokokentän äänistä; jos joku mölähtää hiukan kovemmalla äänellä, se ottaa sen helposti itseensä ja yleensä reagoi jotenkin:/ Lisäksi mietityttää Pyryn oikean takajalan tilanne, onko siinä kipuja?! Patellaluksaatio-leikkauksesta on nyt vajaa kolme vuotta ja kyllä se pääsee jalallaan eteenpäin siinä missä muutkin, mutta minkälaisia tuntemuksia polvessa ja jalassa on paikalla makuussa?! Lisäksi pohdittiin toko-opemme Sarin kanssa noita samojen kuvioiden junnaamisjuttuja. Pyry on terävä koira, se on varmaan välillä karvakorviaan myöten kyllästynyt tylsään tokomammaansa, joka ei tuo koskaan mitään uutta ja kivaa kehiin tokokentällä:/

Liikkeestä maahanmenossa ei mitään moitteita Pymylle:) Hyvin odotti myös käskyä perusasentoon, paitsi toko-open katselmuksessa, jossa itse rymistelin Pyryn viereen liian kulmikkaasti, jotta se ei kyennyt odottamaan käskyä perusasentoon. Näissä koiran viereen paluissa täytyy olla huolellinen, ei liian nopeasti, ei liian hitaasti, ei liian päällekäyvästi, vaan lipumalla, rauhallisesti ja jotenkin huomaamatta. Näin hyvä tulee;-)

Liikkeestä seisominen hieno. Kesti hyvin paluun, en kiilannut ihan kylkeen, vaan vapautin pienestä hajuraosta seisaaltaan. Tässä on myös vaivannut perusasennon ennakoiminen, johon vaikuttanee nuo em. seikat.

Panu pääsi tunnin puolenvälin jälkeen kehiin. Rauhallisempi sisääntulo hallille: vinkui kuitenkin kiihkeästi pyöröovissa ja puski itse tassullaan ovea eteenpäin:/ Talttui, kun huomasi ettei tultu agireeneihin. Otettiin siitä ja virittäydyttiin: seuruuta, perusasentoja ja pari luokse tuloa.

Panun ensimmäinen liikkeestä maahan meno erittäin hyvä jollei täydellinen:) Mutta kuinka ollakaan, jatkossa shelttipantteri oli haluton hinkkaamaan liikettä enää: tämä on niin pantteritokoa, mitä sitä toistoja toiston perään, kun meni kerrasta oikein! Sitä paitsi isoja mustia koiria pyöriskeli irti ympärillä, joten Panu ei ilmeisesti halunnut ottaa enempää riskejä;-)

Muiden koirien määrä, väri ja koko häiritsi ilmeisimmin Panun keskittymistä ja liikkeestä seisomista piti muistutella pari kertaa, ennen kuin se sujui. Tokoilumme Pantterin kanssa ei ollut tällä kertaa ihanteellisen keskittynyttä yhdessä tekemistä, vaan puolihuolimattomasti sutaistua tokotekelettä. Koirien määrä ja ympäristön ’levottomuus’ vaikutti nyt selvästi Panun keskittymiskykyyn. Rikkana rokassa on myös harjoittelun puute, sen yksioikoisuus ja mielikuvituksettomuus. Ajattelinkin olla entistä innostavampi siten, että uhraan tokotunneille ihkun, vanhan, ruskean teddyvuorisen nahkarukkasen, jonka avulla nousemme uusiin ulottovuuksiin tokotunneilla:)

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Hallille...

on ajeltu jo pariinkin otteeseen lokakuun aikana. Tokon alo-avo –porukka kokoontui katsastukseen ja sisäänajoon perjantaina 9.10. Tutustuimme ohjaajiin Päiviin ja Sariin, sekä kävimme läpi lähinnä Pyryn ja minun ’ongelmaliikkeitä’ ja niiden edistämismahdollisuuksia.

Pyry muisti hallin hyvin ja oli suht kotonaan tilassa. Täysin vapautunut, oma itsensä se ei kuitenkaan ollut, mutta menköön eka kerran piikkiin. Toko-opettajien juttelun aikana se istua napotti paikoillaan kuin tatti ja kuunteli tietäväisen näköisenä ihmisten keskustelua. Oletan, että kun sen nimi ’Pyry’ vilahteli keskustelussa, se tiesi että hänestä puhutaan;-)

Seuraamisen kontaktin edistämisessä saimme vinkkiä käyttää kokovartalopeiliä hyväksemme, jotta näkisin, että pitääkö se lilliputtisheltti kontaktia vai eikö. Näin minun ei tarvisi kumarrella ja kallistella kehoani eikä samalla paineistaa Pyryä, vaan näkisin peilistä kontaktin ja pääsisin palkkaamaan oikea-aikaisesti onnistuneesta kontaktista. Tuo kontakti on meidän suurin murheenkryyni, joka tietenkin heijastelee kaikkiin liikkeisiin, jossa seuruuta käytetään. Lisäksi ja tottakai tarvitaan hiomista kaikissa muissakin alo –liikkeissä. Jospa nyt ryhdistäytyisin sen verran, että ottaisimme ja osallistuisimme tulevan talvikauden aikana virallisiin toko-kisoihin sen tähän mennessä ensimmäisen ja ainoan fiaskon jälkeen.

Kävimme läpi Pyryn kanssa seuraamiskaavion lisäksi, luokse tulon ja liikkeestä seisomisen. Pyryn kontakti oli tällä kertaa erinomainen, kun näytösluonteisesti teimme seuraamista opettajille. Ymmärtääköhän se puhetta??!! :D Siltä se ainakin vaikutti, koska seuraamisen kontakti oli h-i-e-n-o, ei mikään bortsuhieno, mutta pikkujättihieno kuitenkin;-)
Luoksetulossa olisi saanut olla pikkiriikkisen enemmän ’munaa’: teinkin muutaman kerran siten, että Pyry sai juosta mua kiinni ja siten sain hieman vauhtia lisää. Ulkona vauhtia on ollut huomattavasti reippaampi, joten halliolot ehkä arastutti vielä tässä kohtaa.
Liikkeestä seisominen hyvä, ’seis’ –käsky näköjään sopii Pyryn mentaliteetille. Palatessa en mennyt ihan kylkeen kiinni, jotta Pymy ei tässäkään paineistuisi ja ennakoisi pikkupehvaansa kenttään perusasentoon. Vapautin seisonnasta. Kovin tyytyväinen olin Pyryyn ja sen keskittymiseen.

Hain Panun autosta halliin ja kiihkeän entreen jälkeen shelttipantteri rauhoittui, kun huomasi, ettei tultukaan agireeneihin:/ Eli hyvin muisti, miksi hallilla käytiin viime kevättalvena.

Ihan sellaista iloista ja yleistä yhdessä källäilyä Panun kanssa: perusasentoja, seuruuta, luokse tuloja ja liikkeestä seisomista Panskulle. Pääpaino oli runsaskätisissä nameissa ja mamman kehuissa. Sitten rauhassa kateltiin muita koiria ja Panu palautettiin autoon.

Pyrylle vielä session lopuksi paikalla makuu hallin tuuletusaukon ja –tötterön puoleisella sivustalla:/ Jäi siihen sen verran tilaa, ettei ihan tuuletussysteemien eteen, mutta eipä paljon muutenkaan. Kaksoiskäskyllä maata, siirryin noin kolmen-neljän metrin päähän. Pyryn pää pyöri kuin rupeli puolelta toiselle ja yritin kieltä naksuttelemalla kiinniittää sen huomion itseeni, mutta äänet hukkuivat hallin ihmis- ja koiraäänien kakofoniaan. Pikkujätti korjasi levottomasti ryhtiään paremmaksi ja asettui paikoilleen. Sitten, noin puolentoistaminuutin kohdalla, se äkkiä huomasi takanaan ilmassa huljuvan tötteröulokkeen ja ajattelin, että nyt on parasta palata sen luo. Viivettä perusasentoon ja nousikin hienosti ensimmäisellä. Pääsin kehumaan ja palkkaamaan ehjästä suorituksesta. Olen toiveikas Pyryn paikalla makuun suhteen.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Hirvenluita…

…on työstetty viime aikoina urakalla mummulan ulko-aitauksessa: Panu laittoi toisen tassunsa omistajan elkein suurehkon luumöykyn päälle ja aloitti autuaan keskittyneenä lihan repimisen luun ympäriltä. Myös Pyry sai oman möhkäleensä raadeltavaksi, joka oli suurempi kuin sen pää:)

Poikien vatsat eivät menneet kovin sekaisin ja lisää hirvenluuta on pakasteessa odottamassa hirmuisia lihansyöjäshelttejä:D

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Haukkis hiljenee...

Sallan ja allekirjoittaneen möllitokottajat kokoontuivat kesäkauden viimeiseen tokoajoon eilen Haukkiksella. Tai siis kokonaista yksi kappaletta koirakkoja tuli paikalle, joten Janne ja auspai Kengu saivat Sallan jakamattoman opetuksen ja huomion tunnin aikana;-) Tunti aloitettiin kuitenkin yhteisellä paikallamakuulla, johon osallistuivat Kengun lisäksi meijän Pyry ja toinen Sallan sessuista.

Keli oli tuulinen: lehdet lentelivät ja puhuri vihelsi oksistossa ja agikentälläkin oli ryhmärämä paikalla. Olosuhteissa ja ympäristössä oli siis haastetta Pyrylle, jonka paikallamakuu ei nykyisellään siis ole entisessä kuosissa. Salla liikkuroi ja Pyry meni ekalla käskyllä maahan, sirryin noin viiden metrin päähän Pikkujätistä. Pieni pää pyöri levottomasti, asentoa mallattiin sinne tänne ja ympärillä suhiseva tuuli ja roiskivat oksat hiukan hätkähdytti. Napsuttelin muutamaan kertaan käskevästi kielelläni Pyrylle, jotta se keskittäisi katseensa minuun, eikä hermoilisi ympärillä olevasta maailmanmenosta;)

Aika, kaksi minuuttia, täyttyi ja palasin koiran luo. En odottanut muita palaajia, vaan omalla viiveellä käskytin perusasentoon ja vapautin myös viiveellä. Pyryn paikallaolon statuksen huomioiden erinomaisen hieno paikallaolo: ensimmäisellä käskyllä maahan, jäi paikoilleen hienosti, jaksoi kaksi minuuttia, ensimmäisellä käskyllä perusasentoon ja jaksoi odottaa vapautusta. En voisi olla tyytyväisempi periaatteessa tärviölle menneen liikkeen edistymiseen:) Uskon ja toivon, että hallikaudella etenemme edelleen ja saamme Pyryn paikallamakuun entiseen kuosiin!

Olen olohuoneessa ketjuttanut paikallamakuuta käskytystä siten, että perusasento, viive, maahan, poistuminen, kääntymässä käyminen, palaaminen, viive, perusasento, viive, vapautus! Tämä on tuottanut hedelmää esm käskytysten suhteen siten, että kaksoiskäskyjen määrä on radikaalisti vähentynyt. Tietenkin tuota itse paikallamakuuta harjoitellaan erikseen ja eripituisilla ajoilla. Olohuoneessa ja kotona harjoitellaan 3-4 min. paikallaoloa, jotta ulkona maailmassa kaksi minuuttia ei tuntuisi miltään;)

Pyryn kanssa otettiin myös hyppyä ja liikkeestä seisomista. Hyppy menee jo suht rutiinilla, kuono kärkkii seisoessa kuitenkin hypyn yli, ja se on sellainen kauneusvirhe, jota pyritään viilataamaan pois. Liikkeestä seisomiseen olen nyt ottanut ’seiso’ käskyn sijasta molemmille shelttijannuille ytimekkään ’seis’ käskyn, joka on tarpeeksi samanlainen kuin seiso ja mitä ilmeisimmin aiheuttaa pojille nopeamman ja terävämmän seisomaan jäämisen:)

Panu pääsi myös tokotantereelle seuraamaan ja liikkeestä seisomaan. Otin naksuttimella liikkeelle lähtöjä ja kääntymisiä. Panun pentuajoista erinomainen seuruun kontakti on sittemmin, -tukistuksia Tuulikille, hiukan hajonnut ja se ei ole niin intensiivisen innokas kuin nuorempana. Syynä lienee harjoittelun vähyys ja motivoinnin puutteet. Pidinkin eilisen seuruuharjoittelun tempon tiiviinä ja naksuttelun/palkkaamisen tiheänä, seurauksella että Panun seuraaminen oli keskittynyttä ja kontakti erinomainen.

Shelttipantterin liikkeestä seisominen oli ’seis’ –käskyn ansiosta myös terävämpi ja aikaisemmin ilmennyttä ajoittaista epätietoisuutta käskystä ei nyt ollut.

Pyry ja Panu jatkavat tokoilua alo-avo -ryhmässä tulevalla hallikaudella, lokakuusta-huhtikuuhun, OKK Areenalla Virpiniemessä. Olenkin jo nyt alkanut orientoitumaan tokokisoihin osallistumiseen, koska epäonnistumisen pelossa kynnys kilpailla on minulla erityisen korkealla. Mahdollisuuksien mukaan osallistumme Pyryn kanssa ensin seuracuppiin ja ehkä marras- ja joulukuussa sitten virallisiin tokokisoihin alo-luokassa. Hui!

Myös agilityn harjoittelijat siirtyvät Haukkikselta Virpan halliin ja tulen itse toimimaan Niinan apuveturina maanantaisin. Panu palaa agiharjoitteluun samoten maanantaille, kunhan se toipuu ensin jalkavaivoistaan, tähtäin on vuoden taitteessa.

Mennyt kesäkausi oli täynnä suuria tunteita, etenkin agilityradoilla Panun kanssa: iloa ja onnea sekä pettymystä ja turhautumista! Opin koirastani, itsestäni, harjoittelusta ja ohjaamisesta niin paljon lyhyessä ajassa, että näin jälkikäteen kesää ajatellen, untuvikkona agilityradoilla, menin itse asioiden edelle enkä tehnyt pieteetillä harjoiteltuja asioita niin hyvin kuin olisimme voineet tehdä! Nyt Panun sairasloman aikana voin uudelleenasennoitua itseeni ja Panuun sekä meihin koirakkona. Saan etäisyyttä ja mietintäaikaa harjoitteluun, kilpailuun ja yhdessä tekemiseen. Koirakkomme heikompana lenkkinä minun täytyy tehdä palvelus Panulle ja nousta sen tasolle tekemisen ja keskittymisen intensiteetissä:D

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Panun pakkoloma jatkuu=(((

Panun oikea takajalka ei ole parantunut toivotulla tavalla! Tai eihän minulla ole käsitystä siitä, kuinka kauan koiralla menee ’pehmytkudosvamman’ paranteluun. Riippuu vammasta, sen laadusta, laajuudesta ja koiran mentaliteetistakin:/ Panuhan ei ole mikään tohvelisankari, vaan kuumapäinen ja korskea shelttijannu, jonka hihnakäyttäytyminenkään ei ole aina rauhallisimmasta päästä. Siksi Panu ilmeisesti onkin suhteellisen tapaturma-altis ja toipuu hitaasti vammoistaan. Panun kanssa eletään ulkona maailmassa vähän sydän syrjällään, silmät selässä ja kieli keskellä suuta! Kotilieden Panu tassuttelee mamman kylkeen kiinni ja nukkuu kainalossa selällään ketarat taivasta kohti;)

Elokuun puolessavälissä ell:n diagnosoima pehmytkudosvamma Panun oikeassa takajalassa oireilee siis edelleen ja olen päättänyt, että emme palaa agikentille enää kuluvan vuoden aikana. Pakko mikä pakko! Koiraystäväni terveys ja hyvinvointi tulee aina ensin, vaikka kuinka ohjaajan mieli palaisi agikentille harjoittelemaan ja kilpailemaan.

Yritän kuitenkin itse ylläpitää tuntumaa harjoitteluun ja valmiutta ohjaamiseen kuluvan syksyn aikana agilityopettajan roolissa, johon sain jo kosketusta kesäkauden mölliryhmän apuveturina. Jatkan myös hallikaudella agilityn apuvetäjänä, jonka olen kokenut erittäin mielekkääksi tavaksi myös opiskella agilityohjaamista noin kuivaharjoitteluna ja mielikuvaharjoittelunakin.

perjantai 11. syyskuuta 2009

Urautumisen peikon peittoamisesta...;)

Minua, ja varmaan muitakin koiriaan toko-kouluttavia, vaanii alituiseen urautumisen peikko?! Eli mennään, tehdään ja palkataan samalla tavalla, samoista liikkeistä, vuodesta toiseen. Ja välillä ihmetellään, kun ei se edisty ja kun se jatkuvasti ennakoi tai kun sitä on vaikea motivoida ja kun en uskalla kisata tai kun jne tms. Mikä neuvoksi rutiinitokottelusta irtautumiseen ja kangistuneista kaavoista irtiottoon?!

Erittäin hedelmällinen ja mukava tapa saada uutta näkökulmaa omaan tokoiluun on tietenkin toko-opettajan palaute, mutta myös kanssareenaajien näkemykset ja kommentit itse tokotunnilla ja tekemisen aikana. Että ei vain kaksistaan oman koiran kanssa touhua kaiket tunnit, vaan näyttää ja kysyy omista jutuistaan myös toisilta;)

Olen ollut Pyryn kanssa OKKn tokoryhmissä siitä alkaen, kun se täytti 5 kuukautta, eli abouttiarallaa kuutisen vuotta, ja varmaan shelttijannuakin ainvälillä tympii ja ymmärrettävästikin istu, maahan, seiso, sivu –liikkeet, joita me jankataan vuodesta toiseen. Siksi se varmaan ennakoikin, jotta saisi homman nopeesti alta pois ja namipalkat kehiin;-)

Päätinkin eilen olla ei-urautunut ja tavallista repäisevämpi sekä innostavampi tokomamma:D Ei siihen sen kummempaa tarvittu, kuin oma tietoinen tsemppimieli ja vanha nahkakäsine;)

Panu aloitti! Virittelyä perusasennoilla ja riehakasta motivaation nostattamista nahkahanskan raatelulla;) Muutamia tunnin pääteeman, eli luoksetulo tekemisiä. Samoten liikkeestä seisomista, mutta ei kuitenkaan koko liikettä, vaan vierellä kävelystä käsky ’seiso’ ja pysähtymisen harjoittelua.

Luoksepäästävyydessä sieti hyvin toko-open lähestymisen ja rapsuttelun, tosin minimaalinen välttelevä kallistus kuitenkin havaittavissa, mutta ei siis väistänyt käden alta pois. Edistystä, edistystä!

Paikallaolossa aloitettiin hiukka viiveellä toisten jälkeen, jotta näköpiirissä oleva tyttökaveri Ronja-sheltti saisi loppuun vauhdikkaan palloleikin. Ensmäisellä käskyllä maata ja mama parin-kolmen metrin päähän. Panun katse viipyili agikentällä, johon napsuttelin kielellä käskevästi ja kun Panun katsoi minuun, kehuin rauhallisesti. Sain pyydystää muutamaan kertaan haahuilevan pantterikatseen, mutta pysyi jämerästi paikoillaan reilut kaksi minsaa. Palatessa viivettä perusasentoon, pysyi hienosti ja odotti lupaa. Ensimmäisellä istumaan, vapautus ja palkkaa. Huomattavaa edistystä ja varmuuttakin Panun paikallaolossa, katseen harhailusta huolimatta ei eväänsä liikauttanut! Olohuonesulkeiset tuottavat tulosta?! Seuraavalla kerralla voin mennä hiukan kauemmas?!

Toko-opella ei suurta huomautettavaa luoksetulossa. Perusasento on hiukan epävarma Panulla, se tuppaa jäämään liiaksi eteen tai väljäksi. En käytä enää agikentällä ’sivu’ käskyä lähdöissä, vaan Panu jää ’istu’maan. Ehkä tuo ’sivu’ on hiukka vielä inflaatiossa, joten joudumme vielä sitä tasapainottamaan;)

Liikkeestä seisomiseen tarvittiin toko-open katselmuksessa kaksoiskäsky, vaikka juuri äsken tarvittiin vain yksi käsky! Huoh! Tämä on niin tätä tämä toko?! Saimme palkkausvinkkinä jättää namin selän taakse, jotta Panun liikkeestä seisahtaminen saisi terävyyttä. Ja kyllähän se sitä saikin, kun heti kohta teimme liikettä palkka selän takana:D Kaiken kaikkiaan hyväntuulisen taitava tokopaneutuminen Pantterilta!

Pyryn kanssa nostettiin ensin tunnelmaa nahkahanskalla, jota Pikkujätti repi ja ravisteli riehakkaan halukkaasti;) Jouduinkin vähän hyssyttelemään haukkumista, jotta saisimme tokottelut alulle. Jätin Pyryn perusasentoon ja siirryin noin kymmenen-viidentoista metrin päähän ja ’sivu’ käskyllä Pyry kiisi vauhdilla sivulle, täsmälleen oikeaoppisesti ja nappipaikkaan, -ei minkäänlaista moitteen sijaa, vaan vapautus, iloiset kehut ja nahkahanskaa kehiin! Lieveilmiönä tosin ei toivottua haukkumista, mutta mitäs me pienistä:/ Tehtiin muutama toisto ja vapautin jatkossa niin rauhallisesti ja haukkumista ehkäisevästi, että Pyry ei tiennyt että ollaanko tässä vielä vai ei...;)

Liikkeessä seisomisessa ihan ensimmäinen liike putkeen, mutta kas, sitten iski Pikkujättiin jonkinlainen turnausväsymys. Kello lähenteli jo puolyhdeksää illalla ja ehkä Pienen Ruskean Rinkilän energia hupeni luoksetuloihin ja hanskariehaan. Joka tapauksessa Pyry lakkasi selvästi keskittymästä, kuuntelemasta ja tarjoili ’seiso’ käskyyn maatamenoa, istumista ja jälleen maatamenoa poissaoleva katse silmissään. Lopeteltiin Pyryn kanssa tokotunti ja siirryin agikentälle radan rakennukseen.

Niinan tämänkertaisen radan mukaelma alla, joka vaati erittäin huolellista ohjausta, huom! alun hyppysarja, sekä sekä valsseja ja oikea-aikaista sijoittumista!

Kyllä mulle tuli rataantutustumisessa mielikuva siitä miten Panskun kanssa menisimme radan: mm. hypyn7 jälkeen valssi ja siten suoraan putkeen8 jo mennessä seuraavan hypyn9 jälkeen odottamaan, koiran haltuunotto vastakkaiselle kädelle hypyn11 jälkeen, josta putkeen, keppien14 jälkeen pakko valssata jne. Olisi ollut kiva mennä Panun kanssa ja katsoa mihin rahkeet riittää tällä radalla;)

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Syyskuun yhdeksännen sankari:)

Päivieni ilo, sydämeni valtaaja ja sohvannurkan soopelikomistus Panu Pantteri täyttää tänään 4 vuotta!


Onnitteluja, kymmenen kuonopusua ja rapsutuksia kaksin käsin mammulin Pampulalle<3 Synttäripöydässä tarjoillaan tänään P-poikien perinneherkkuja juhlaan: lihahyytelöä ja kermajäätelöä;-) Saman tien onnittelut myös 11.9. neljävuotiaalle Iissä asustavalle merlebestiksellemme, siniselle herrasmiehelle Pessille!
Onnea myös kasvattajalle Miinalle Minitiimiin nelivuotiaasta Q-pentueesta! Uusi neitsytpentue muhii muuten shelttiuunissa Panun sissolla Nepparilla, joten Kajjaanissa eletään jälleen jännittäviä odotuksen päiviä:)
Meille syksyllä syntyneille(!) nämä alkusyksyn kuulaat ja raikkaat päivä ovat sinänsä ilon ja mielihyvän aihe. Kesä on ihanmukavaa aikaa, mutta me ei olla kovin hulluna helteeseen. Näin kylmempien kelien vähitellen vallatessa ilmanalaa, tuntuu kuin shelttipantteritkin heräisivät kesähorroksestaan ja rupeaisivat vähitellen talviturkin kasvattamiseen;-)

Kuulumisia muutoin; Panu parantelee vielä otj:n vammaansa ja se pääsee hihnasta näillä näkymin ensi viikolla. Irtijuoksentelua suoritetaan ensivaiheessa ihan aakeella laakeella, koska jos Pantterin päästää irti metsämaisemassa, tormaa se heti miljoonaa päin jorpakkoa ja kiihkeään oravajahtiin:/ Sitä en halua, vaan pyrimme jatkamaan tasavarmaa ja turvallista jalan kuntouttamista myös irti ollessa. (–Tai siis, koiriahan ei saa pitää irti taajamassa:/)

Joka tapauksessa, agilityyn palaamme sitten kun aika ja oikea takajalka on sille otollinen. Todnäk ja toivon mukaan syyskuun loppupuolella.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Tseh-seuraa!

Panun jalkavamma on pakottanut koko seurueemme viime aikona vähän vähempään liikuntaan ja enempään aivotyöhön;) Olemmekin tokoilleet keskimääräistä ahkerammin, mutta se ei mielestäni näkynyt valtaisana edistysharppauksena eilisellä tokotunnilla:/

Tokotuntimme pidetään ruohokentällä agilitykentän välittömässä läheisyydessä, joten se tuo omat haasteensa agihullulle Panulle, jonka kanssa aloitettiin luoksepäästävyydellä ja paikallamakuulla.
Kuitenkin sitä ennen lämppärinä perusasentoja naksulla, seuruuta kävelystä ja lempparilelun kanssa riehumista ja revittelyä. Panun jalkaongelma huomioidaan kaikissa toimissa niin, että juoksemista tai jalan yleistä rasittamista vältetään.

Laitan tähän iloksenne kuvan Panun lempparilelusta (tai yhdestä niistä), jonka suolistamista se rakastaa yli kaiken ja se yrittääkin jatkuvasti repiä pehmoluun saumoja auki, jotta se pääsisi repimään sisusvanut pellolle;-) Lelua onkin ommeltu ja parsittu kasaan useaan otteeseen:/
Luoksepäästävyydessä Panu istui nätisti sivullani ja toko-ope Sadun lähestyessä se vienosti vältellen kallisti itseään minuun päin, mutta ei liikahtanut paikoiltaan. Satu hiukan pitkitti rapsuttelua, jotta Panu saisi tilaisuuden suoristua paikallaan ja niin se tekikin. Kehuja ja nakkipalkkaa rapsutusten sietämisestä;-)

Paikallaolossa Panu ensimmäisellä käskyllä maahan ja siirryin vain parin-kolmen metrin päähän shelttijannusta. Panu tapitti kiinteästi silmiin, mutta näin, että agilitykentän meno aiheutti lievää levottomuutta joka ilmenikin vinkumisena. Sihitin kieltävästi. Panu jaksoi minuutin paikoillaan, kävin palkkaamassa ja jätin vielä paikoilleen. Pian Panu kuitenkin siirrähti hieman eteenpäin ja jouduin palauttamaan sen paikoilleen. Jatko, noin puolitoistaminuuttia meni hienosti paikoillaan. Palatessani Panu ennakoi istumaan nousua ja palautin maahan. Kehuin ja palkkasin maahan ja kun se nosti katseensa, annoin pienellä viiveellä ’istu’ –käskyn, palkkasin ja vapautin rauhallisesti ylistävien kehujen kera:) Kokonaisarvosana Panulle kolmen minuutin paikallaolosta, kaikkine välikohtauksineen, mjaah, noin hyvä miinus tyydyttävä puoli!

Panskun seuraamisessa otettiin ensin lähtöjä naksulla ja sitten käännöksiä naksulla. Ja lyhyt seuraamiskaavio kokonaan. Hyvin meni kiinteällä kontaktilla ja hienolla positiolla! Pikkubreikillä tapettiin taas lempparilelua!

Toko-open katselmuksessa seuraaminen meni kuten paikallaolo, eli arvosanalla hyvä miinus tyydyttävä puoli. Seuraamista hajotti lievä haahuilu kontaktissa ja nurmikentän hajumaailma. Huoh! Jo pentuna upeita, pitkiä seuraamiskaavioita, kiinteällä rikkoutumattomalla kontaktilla tehnyt Panu, ei jaksa, eikä viitsi seuraamishommaa! Ainakaan pitkän kaavan mukaan:/ Satu ehdotti käskyn muutosta, mutta en halua lähteä siihen, sillä uskon, että loistava seuraaja –Panu piilee jossain agility –Panun sielun syövereissä ja odottaa vain otollista tilaisuutta esiintyä!

Pyryn puolituntinen aloitettiin niinikään ensin perusasennon muistutteluilla ja sitten seuraamisella: naksun kanssa lähtöjä ja naksun kanssa kääntymisiä. Koin älynväläyksen, (joku muukin kuin minä, voi kysyä että miksi vasta nyt?;) kääntymisissä niin, että käännyn Pyryn kanssa pikkupikkuaskelin, enkä omalla normaalilla askelvälillä. Näin saan Pyryn oman tempon ja askeleet sovitetuksi omaan liikkeeseeni entistä paremmin. Kokoeroamme on omaan 170 senttiin ja Pyryn 34 senttiin aikamoinen, joten yhteisen tempon löytäminen on ollut vaikeaa. Varsinainen seuraamiskaavio liikkuroituna ei mennyt kylläkään putkeen, Pyryn pää painui tantereen hajumaailmaan heti, kun lähdimme liikkeelle. Huoh! Pidin sitten hihnaa hiukan kireämmällä niin, että löysää ei juurikaan ollut ja käskytin sekä kehuin koko seuraamiskaavion ajan. Aika pakotetun tuntuinen koko kuvio hihnassa.

Sitten seuraamista temponvaihteluilla ilman hihnaa ja koko Pyryn olemus muuttui iloisesti seuraavan koiran perikuvaksi! Mikähän tuossa hihnassa seuraamisessa mättää? Täytyy keksiä jotain superhypermultimaxi-iloista hihnassa seuraamisen edistämiseksi!

Agilitytuntimme alkoi tokotunnin jälkeen ja koska emme Panun kanssa kykene osallistumaan varsinaiselle tunnille, menin itse kuitenkin radanrakennukseen ja rataantutustumiseen mukaan. En halua tauon aikana menettää kokonaan tatsia ja tuntumaa agikentälle. Tässä auttaa tosin myös maanantain mölliagin apuveturina pyöriminen;)

Niinan rata oli ohjauksen kannalta aika kinkkinen, olisi ollut mielenkiintoista ohjata ja katsoa, miten saan Panun vietyä kunnialla läpi radan? Radan mukaelma:

perjantai 21. elokuuta 2009

Panulle pakkolepoa

Viime viikonlopun agikisojen jälkimainingeissa Panun oikean takajalan oireilu kulminoitui niin, että mamma on ollut huolesta soikeena ja ollaan menty alkuviikko hihnassa. Tunteroisen lenkkejä, mutta hihnassa ja rauhassa tasaista ravia kaiken matkaa. Panu ei onnu, nostele jalkojaan tai muutenkaan anna merkkejä kivusta. Ainoa ongelman oire on ollut jalan nuoleminen ja ajoittainen kaluaminen, jota nyt ei ole hihnalenkkien aikana esiintynyt. Panu on sen sorttinen koira, että se ei näytä kipuaan, vaan sitä täytyy silmä tarkkana vahtia, jotta mahdollisen ongelman huomaisi.

Myös Pyry on kulkenut vain hihnalenkkejä, ja voitte kuvitella miten shelttijannujen moottorit hyrrää hurjaa tyhjäkäyntiä, kun ei ole päässytkään normaaleille puolentoistatunnin metsälenkeille kavereiden kaa;-) Patoutunutta shelttienergiaa on ilmassa käsinkosketeltavaksi:D

Nooh, tänä aamuna törmättiin aamulenkillä shelttikimmoihin Iinekseen ja Ronjaan ja päätin antaa kokeeksi Panun vähän irrotella tyttöjen kanssa. Ensin Panu tapansa mukaan kuitenkin pehteli useaan otteeseen nurmikentällä, kävi pariin kertaan hyppäämässä mammaa vasten (=sille sallitaan se!) ja spurttaili sitten shelttineitien kanssa naama näkkärillä! Liikkeessä ja juoksussa ei ongelmia, varsinkaan oikean takajalan keventämisiä tms.

Aamunappuloiden jälkeen huomasin kuitenkin, että Panu on hiukan levoton ja vaihtaa lepopaikasta toiseen. Asettuu paikoilleen ja nousee äkkiä ylös ja vaihtaa paikkaa. Tätä muutamia kertoja ja takajalkaansa vilkuillen! Siinä oli mulle tarpeeksi evidenssiä niin, että soitin ell:iin ja onnekkaasti saimme peruutusajan klo 13:00 ja vielä toivotulle lääkärille.

Panu oli jokaisen ell:n ihannepotilas ja antoi kiltisti tutkia ja sörkkiä jalkaansa sekä vielä kuvauttaakin ilman rauhoitusta! Röngtenkuvien perusteella otj:ssa ei näy selittävää murtumaa tai nivelrikkoa ja lopullinen diagnoosi oli ’Kipu digit 4. tyvinivelessä. Otj:n 4. varpaan tyvinivelen taivutuskipu. Pehmytkudosvaurio esm nivelkapselin repeämä tai vastaava’. Hoitona kipulääke ja lepohoito parin viikon ajan.

Nyt olemme siis levossa ja parantelemme sekä palauttelemme otj:tä koko syyskuun ja siirrymme agiharjoitteluun vasta lokakuussa OKKn hallikaudella. Käytännössä kisaamisen estää myös tulehduskipulääke, jossa on dopingsääntöjen mukaan noin kuukauden varoaika. Seuraavista kisoista päätän ja katson sitten tuonnempana syksyllä!

Pakkolepoa Panulle siis ja mammalle samalla pitkähkö orientoitumisjakso myös kypsempään ja johdonmukaisempaan ohjausotteeseen agilityn harjoitus- ja kisaradoilla.

tiistai 18. elokuuta 2009

Suurta shelttisurua

Uutinen saavutti minut viime viikolla ja kirvoitti lohduttomat kyyneleet silmiini, sillä Panun isä, maineikas ja upea Fella, KANS MVA FIN MVA LV MVA CAN MVA EST MVA PMV-05 V-06 EUV-06 BALTV-07 V-07 ESTV-06 GRANDGABLES A SHOWY FELLOW menehtyi tapaturmaisesti 12.8.2009. Fella oli vain 5-vuotias.

Osanottoni sekä voimia surun ja menetyksen keskellä toivon Fellan omistajalle Sunsweetin kenneliin.

Hoivatkaamme ja rakastakaamme rakkaita lemmikkejämme, sillä koskaan ei tiedä milloin aika täyttyy, ja on aika lähteä lopullisesti kohti taivaallisia tähtiportteja!

maanantai 17. elokuuta 2009

Pettynyt olo...

..itseeni, yrityksen puutteeseen ja mielikuvituksettomuuteeni!

Viikonloppu oli täynnä menetettyjä mahdollisuuksia ja hyviä tilaisuuksia tehdä onnistunut ja virheetön kisasuoritus. Sekä Sari Mikkilän lauantaina että ELP:in (Eeva-Liisa Pohjonen) sunnuntaina tuomaroimat radat olivat oikeinkin mielekkäitä: virtaviivaisia, vauhdikkaita ja ennen kaikkea ilman ylimääräisiä kikkailuja tahi tarkoituksellisia ansoja;-) Radat vaativat tarkkaa ohjausta, oikea-aikaisuutta, täsmällistä käskytystä sekä ELPin sunnuntain radallamme hieman mielikuvitustakin ohjaussuunnitelmaan.

A-kisa, jota voi käydä katsomassa täältä, alkoi hyppy-hyppy-putkeen ja siitä heti kepeille viennillä. Huoh, -ajattelin jo rataantutustumisessa, kepit noin alussa, tarvin tarkan ja tiukan otteen kepeille viennissä! Tsempistä huolimatta kuumakalle Panu ei malttanut aloittaa keppejä kerrasta, vaan tästä napsahti kaksi kieltoa ja 10 vp:tä.

Jos saisi ja voisi esittää toivomuksen kaikille agilitytuomareille, että eivät laittaisi keppejä heti radan alkumetreille, vaan esm puomin, jonka aikana meidän Panu saisi puhaltaa hiukan kiihkoaan systeemistään ja loppurata rullaisi sitten itestään:D

B-kisa, joka on täällä, aloitettiin upean hienosti ja rata sujui menevästi kepeille saakka, johon oli jyrkkä ja pieni avokulma, aika vaikeeta siis! Tällä kertaa otin kepit niin tarkasti ja asenteella, että ’nyt ja varmasti’ ja niinhän Panu tekikin. Olin onnistuneesta keppisuorituksesta niin onnellinen ja otettu, että jäin vähän seisoskelemaan ja pällistelemään Panun pujottelua, niin että seuraava rengas jäi totaalisesti ohjaamatta ja Panu pujahti renkaan kehikosta läpi ja yritti vauhdilla putken väärään päähän.

Sain juuri ja juuri Panun pysäytettyä ja ohjattua sen putken oikeaan päähän. Loppusuora puomin kautta maaliin ja luulin, että vain putken kielto tuli! En ollut edes huomannut Panun kehikkorengasta ja siitä rata menikin sitten hylätyksi. Panu varmaan edetessään vilkaisi taakseen kepeillä vielä ihastelevaa mammaa ja kuvittelen, että sen takia harvinainen missi renkaalla?!

Sunnuntaina jätettiin aamun hyppyCee väliin, koska agilityradat tuntuu tällä hetkellä enemmän meidän jutulta;) Ja kuten ole aiemminkin maininnut, katson että on rahan tuhlausta mennä sunnuntaiaamuna klo 8 kisaamaan, koska ohjaaja ei ole yleensä vielä lainkaan hereillä noin aikaisin aamulla! D-kisan rata ja varsinkin sen alkuosa vaati todellista tsemppiä ja hikikarpaloita, jotta lähtösuoran eteenpäin siksakkaileva hyppysarja menisi virheittä putkeen saakka ja siitä edelleen hyppy kaareva putki hyppy –yhdistelmään. Jo rataantutustumisessa vaihdoin alkuosan ohjaussuunnitelmaani useaan kertaan ja päädyin vasta startissa siihen, joka ei sitten radalla toiminut. Panu ehti radan alkuosassa pyörimään jalkoihin pariinkin kertaan, kun hitaasti valssailin ja tein hidastettua persjättöä sen eteen!! Alun sakkauksista napsahti peräti 25 vp:tä plus yliaikaa.

Panu osaa edetä oikein, kunhan sille annetaan tilaa ja tilaisuus tehdä se. Epäilen keppisuoritusten epävarmuuden syyksi myös Panun oikean takajalan varvasalueen kipeytymistä. Se on nimittäin viime aikoina kalunnut varpaitaan ahkerasti. Minkäänlaisia ongelmia ei näy sen liikkuessa, eikä se nostele takajalkojaan, ongelman merkkinä on vain tuo takajalan varvasalueen kaluaminen ja nuoleminen?! Otammekin nyt kaksi viikkoa taukoa kaikesta agilityreenaamisesta ja palauttelemme koirakon jalkoja yhdessä. Myös ohjaajan oikean reiden edessä oleva lihas on kipeytynyt, joka vaatinee hieman toipumista ja lepoa.

Viikonlopun kisojen ratasuoritukset antavat jälleen aihetta raippoihin ja itseruoskintaan erittäin lepsun ohjauksen takia. Mikä lie olivatko jalkavaivat takaraivossa vai todellisia? Ohjaus kärsi fokuksen ja tsempin puutteesta. Annoin myös Panun jälleen roiskia kontakteja mielin määrin: voi miksi, miksi, m-i-k-s-i????(Hakkaa päätä pöytään;-)

Miksi en ohjaa kisoissa, kuten harkoissa harjoitellaan? Miksi en kykene soveltamaan oppimaani kisasuoritukseen, vaan kisa kisalta taannun säheltämään? Miksi en osaa tsempata oikeassa paikassa oikeaan aikaan? Miksi en keskity oikein ja kunnolla kisasuoritukseen? Näitä agilitykysymyksiä reflektoin nyt ankarasti tässä lähitulevaisuudessa ja toivottavasti kykenen varustautumaan uuteen, ennen kaikkea henkiseen nousuun ja tsemppiin seuraavissa kisoissa:D

perjantai 14. elokuuta 2009

Tokoa kuin tanssia vaan:)

Pyryn edellinen tokotunti viikko sitten kului autossa kärvistellessä ja maisemia haukkuessa. Ihan sen vuoksi vain, että Pikkujätin ego, diivailu ja vikurointi sitä edellisellä tunnilla oli mammalle liikaa. Se nimittäin kieltäytyi täydellisesti yhteistyöstä ja halusi vain itsepäisesti ja ainoastaan bongailla lähistöllä liehuvia shelttityttöjä, etenkin erästä mustavalkoista kaunotarta Nitaa, jonka hännänaluseen se oli saanut lähikontaktia hetkeä aiemmin;-) Lähikontaktin salliminen oli tietenkin taktinen virhe ennen tokotuntia. Ohjaajana ja koiranomistajana olen aina välillä helläsydäminen hölmö;-)

Näköjään autossa kärvistely, jonka Pyry vissiin hyvin muisti viikkoa aiempaa, teki hyvää Pylysen tokomotivaatiolle. Sillä poislukien paikallamakuun alun levottomuutta, tokoilu sujui eilen kuin tanssi Pyryn kanssa<3

Asetuin paikallamakuussa vain metrin päähän Pyrystä, koska tavoitteena oli ainoastaan, että se pysyy paikoillaan kaksi minuuttia: ilman eteenpäin hilautumista tai istumaan nousuja. Noh, se nousi ensimmäisen minuutin aikana kerran istumaan ja jouduin palauttamaan sen makuuasentoon. Toinen minuutti++ sujuikin sitten hienosti paikoillaan. Pyryn nassusta paistoi ilme, että ei kai tässä muukaan auta;-) Pääsin kehumaan ja palkkaamaan Pyryä loppujen lopuksi reilun minuutin paikallaolosta, joka on tässä vaiheessa hieno saavutus.

Tunnin teemana oli (metalli)nouto. Ja koska noutokapulan suussa pito on ollut Pyrylle tähän saakka ylivoimaista oli lopputunti pedattu Panua varten.

Ennen Panun vuoroa, kävimme Pyryn kanssa kuitenkin läpi seuraamiskaaviota tempon vaihdoilla, luoksetuloa, liikkeestä maahan menon ja seisomisen sekä hypyn. Ja herregyd, kun Pikkujätti teki kaiken keskittyneesti, oikein ja upealla kontaktilla. Pyry oli ilmeisen onnellinen, tyytyväinen ja omahyväisenkin(:D) näköinen mammulin ylenpalttisista ja maireista kehuista ja palkkiosta. Voi että Pyryn kanssa voisi mennä alo-kokeeseen milloin vain, kun saisimme vielä paikallaolon entiseen kuosiin:/

Autosta päästyään Panu lähti kiihkeän innokkaasti, kuono etukenossa menemään agikentälle päin;-) Nooh, älykkäänä ja hyvin sopeutuvaisena sekä persona yksilönä se siirtyi tokokentällä nopeasti tokomoodiin ja aloitimme lämppärinä perusasentoa naksuttimella, -joka jää Panulla lievästi liian eteen, sekä luoksetuloa lyhyeltä matkalta. Panulla on silloin tällöin tapana juoksusta hypähtää perusasentoon, kun sen tulisi sinne sulavasti solahtaa kaikki neljä tassua maan kamaralla. Siksi luoksetulo lyhyemmältä matkalta, että vauhti ei kasvaisi liiaksi ja oikeanlaisen perusasentoon siirtymisen varmentamiseksi.

Tein noutoharjoituksen puisella kapulalla ketjuttamalla käskyt. En ole vielä montaa kertaa tehnyt liikettä perusasennosta ja nytkin siten, että Pa istumaan, kapula noin metrin päähän sen eteen ja ohjaaja kapulasta muutaman metrin päähän. Käskyllä ’nouda’, kapula suuhun, käsky ’sivu’ Panu perusasentoon (huom! istumaan kapula suussaan;), sekunnin viive ja käsky ’anna’. Tätä tehtiin onnistuneesti x kertaa ja sitten muuten vain heiteltiin kapulaa, jonka Panu varmaan noutaisi suurella innolla tsiljoona kertaa:D

Ohjaajamme Jaana innosti sitten tekemään liikkeen perusasennosta lähtien, jota olemme tehneet siis vain yksittäisiä kertoja. Ja ei ongelmaa Panulla, perusasennosta nouto ja takaisin perusasentoon kapula suussa ja siitä anto mammalle, jonka rinnassa aina välillä salaisesti hehkuu ylpeydestä ja onnesta briljantin sheltin omistajana:D

Noudossa on eräs perustavanlaatuinen seikka, jota en ole tiennyt:// Eli käsky ’nouda’ annetaan vasta sen jälkeen kun kapula on heitetty!!!! Olen tähän saakka harjoitellut ensin heittämällä plus ’nouda’ järjestyksessä ja Panu on hetisiitä lähtenyt noutamaan. Pientä viilausta siis tarvitaan, niin sanotusti liikkeen rakenteessa.

Jaanalla oli mukana myös metallikapula, joka esiteltiin ensi kertaa Panulle. Mitäs se Panu, istui kiltisti asentoon ja käskyllä ’nouda’ kävi kolauttamassa hampaitaan metalliin ja kääntyi heti pois sijaistoimintona nuuskuttelemaan ahkerasti ruohomattoa. Ensikosketus metallikapulaan ei ilmeisesti ollut mielekäs, mutta emme ota siitä stressiä;-)

Tunnin lopuksi Panu harjoitteli hyppyä: muutin eilen 'hyppy' -käskyn 'aisa' -käskyksi, jotta agilitystä tuttu kiihko 'hyppy' -sanasta taantuisi tokokentällä ja mukaan ei liittyisi yhtäkään haukkua. Jouduin näin ensialkuun käskyttämään 'hyppyaisa', jotta Panu irtoaisi hyppyyn. Jätän jatkossa 'hypyn' pois, kunhan Panu vain oppii irtoamaan 'aisa' käskyllä. Seisominen sujui ookoosti hypyn toisel puolel. Sain kuonon kärkkimisen hypyn yli aisoihin kurottamalla namin hypyn yli vähän etäämmäksi. Hypyn osaset ovat jotenkuten tassusissa, mutta kokonaisuus vaatii vielä hiomista.

Epäonninen kenraali

Niinan tämänkertainen rata oli oikein mukava täsmärata noin 1-2 –luokkalaisille etenkin viikonlopun kisoja ajatellen. Vaikein paikka oli tietenkin alun kepeille vienti rankasta umpikulmasta. Muutoin rata tuntui, en sano, enkä edes ajatellutkaan että helpolta, vaan mahdolliselta, suoritettavalta ja erittäin nopealta.
Loppusuoralla vilkkuisi varmaan monen koiran perskarvat ohjaajien silmien edessä;) Panun sunnuntain shelttikerhon reenien jobinposti, eli kontaktien missit oli käyty alkuviikon aikana korjaamassa muutaman aamulenkin aikana ja shelttipantteri tuntui palautuneen ruotuun, noin 2on-2ohvia ajatellen.



Ensin kukin harjoitteli alun hypyiltä1 ja 2 kepeille vientiä, ennen koko radan suoritusta. Me Panun kanssa lämmiteltiin osiolla: putki8, puomi9, putki10, rengas11 ja aa12. Tein takaaleikkauksen puomille ja sain pistellä hirveetä haipakkaa, tässä jalka jo kiristi, perään ja kontaktilla palkkasin Panua 2on-2offista. Ensimmäinen ohjaus putkeen10 oli jälleen jotenkin huolimaton: en katsonut tarkkaan puomin ja putken etäisyyttä ja Panu ehti pyörähtää luukuttamaan epämääräistä kartturointia. Ensimmäisen kiekan aa:n kontaktikin meni plörinäksi. Panu yritti pysähtyä, mutta vauhti meni yli ja sitten pantteri pyörikin jo aa:n jälkeen tantereella.

Toinen kierros tätä samaa meni sitten niin sanotusti putkeen eli ei mitään huomautettavaa Panulle. Teimme saumatonta yhteistyötä, vauhdilla ja virheittä:D Tosin tässä kiekassa loukkaisin sitten oikean jalkani:( Etureisi oli ollut kireänä koko päivän, mutta en tietenkään vauhdin huumassa osannut varoa tai edes ajatella, että jalka ei kestäisi. Raaja kestää kävelyä, eikä lihasta särje tai kolota, kuten revähtymässä, joten kai se on venähtänyt. Pähkäilin jälkikäteen, että osansa jalan rasittumisella ovat olleet eri lenkkarit, jolla olen menneen viikon talsinut metsälenkeillä poikien kanssa. Ne ei vaan ilmeisesti sovi ruumiinrakenteeseeni, joka tuli nyt todennettua.

Aion joka tapauksessa kisata viikonloppuna. Shelttifrendini on valmistuva fysioterapeutti, joten eiköhän jonkinlaista neuvoa antavaa ole saatavilla jalan sitomisen ja/tai teippaamisen suhteen.

Jalan kommervenkkien jälkeen otimme kuitenkin vielä hyppyjen kautta keppien umpikulmaa. Olen tehnyt tätä vientiä kerran pari aiemmin, mutta kipeä jalka esti sellaisen vapautuneen ja rennon ohjauksen, joten pari kertaa piti kokeilla ennen kuin vienti sujui. Ja kun sujui, Panu kepitteli tuulennopeasti ja siitä sitten ohjaajan valssin kautta epäröimättä, kuin raivo härkä pussiin:)

torstai 13. elokuuta 2009

Lyhyet ja ankeat...

…olivat tämäniltaiset agireenit. Lupaavasti alkanut tunti päättyi ohjaajan etureiden lihaksen pahaan kramppiin, venähdykseen ja peräti revähdykseen. Ankea on ollut päivä ja sen suru-uutinen muutenkin, josta sitten tuonnempana lisää…:/

Oletan, että jalka ei ole revähtänyt, vaan venähtänyt, ja on nyt paksulti valeltuna mobilat kylmägeeliin. Viikonlopun kisat ovat ihan ovella ja tämä on niin tätä meikäläisen tuuria:(

Se mitä ehdittiin radasta, josta mukaelma tulossa asap, meni hakemisen jälkeen kybällä ja hienosti. Panun motiivi, into ja asenne oli ylimmillään ja pantteritassut kipinöivät radalla. Palaan radan yksityiskohtiin huomenissa, kuin myös huisin mukavaan tokotuntiin, jossa sekä Pyry että Panu tassuttelivat erittäin ansiokkaasti mamman kera, töitä tehden:)

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Haasteelliset ja antoisat...

...olivat Kantolan Niinan, kaunis kiitos vielä, vetämät PSS:n reenit pyhäiltana Haukkiksella. Mukavasti rullaava rata otti ohjaajalta juoksuvoimaa, tiukkaa ohjausta, ajoissa olevaa käskytystä, oikea-aikaista valssailua jne. Koko pantterikoirakomme osaamisarsenaali oli kokolailla käytössä! Jalat on vieläkin maitohapoilla ja varsinkin rasitusvammainen nilkka on nyt vahvasti valeltuna kylmägeeliin;-)

Teimme rataa, -josta mukaelma alla, kahdessa osassa. Ensin kepeille saakka ne mukaan lukien. Alku nikotteli aa:n kontaktin osalta, jossa jouduimme muistuttelemaan mitä ’alas’ –käsky meinasikaan??!! Panu oli tänään sitä mieltä, että kontakteille ei pysähdytä vaan jatketaan täysillä eteenpäin. Katsonkin tässä kohtaa peiliin ja totean, että olen näköjään unohtanut, jotta kontaktit ovat ikuisuusprojekti ja ohjaaja on itse päästänyt kontaktit lievästi retuperälle:/ Alkuosa jatkui suorasta putkesta toiseen ja en saanut Panua irtoamaan suoraan, vaan se kyseli taakseen, että putkeenko se oli ja meni vasta sitten..;)
Hyppyjen jälkeen ’työnsin’ Panun kaarevan putken oikeaan päähän, joten ei ongelmaa tässä. Kepit pienestä avokulmasta alkoivat hyvin, mutta ohjaus oli lepsua ja Panulla sekosi jollakin tapaa pasmat. Korjattiin sitten ja kepit menivät hienosti. Panu vaatii, tarvitsee ja kaipaa ohjausta radan jokaisella sekunnilla, missään kohtaa ei saa herpaantua, sillä sekunnin sadasosan lapsus voi olla sitten se missaus!

Teimme radan alkuosan pariin otteeseen ja muutoin se sujui, lukuun ottamatta vaikeaa suorasta putkesta toiseen irtoamista. Kummallakin kerralla piti vilkuilla ja kysellä putkien välissä.

Toinen osa aloitettiin kepeillä ja kaarrettiin hypyn jälkeen jälleen putkiyhdistelmään, joka äänenavauksen jälkeen toisella kerralla meni paremmin. Eli Panun putkessa ollessa aloin jo pitämään ääntä, jotta se tietäisi ulos tullessa kääntyä tiukasti taakseen oikealle. Niina patisti käskytykseen entistä aiemmin, kuin mitä tein, sillä valitettavasti tuppisuuna oleminen tuntuu olevan jo vakiomoodi meikäläisen ohjaustouhuissa:/ Huoh! Kakkoskiekka mainiosti puomille, jossa ’alas’ –käskyn vakuudeksi nyt palkkasin Panua. Loppusuoran suora putki plus kolme hyppyä meni ensmäisellä kerralla takkuisesti, mutta jo irtosi Panu toisella kerralla, kun muistin käskyttää kovaa ja korkealta:D

Kaiken kaikkiaan paljon vaativa reeni, mutta myös antoisa monella tapaa. Panun menoon ja meininkiin olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen, mutta ohjaajan pitäisi hiukan palata taaksepäin eräissä perusasioissa. Eniten asenteessa! Hienoa ja herättävää, kun on saa sellaista reality bites –palautetta aina välillä, niin ei tule takapakkia pitkässä juoksussa koirakon yhteispelissä. Eli tämän harkan jälkeen mietin tässä niin, että etenemisessä ja harjoittelussa yleensäkin tulisi olla mielummin hitaan ja verkkaisen perusteellinen sekä innostavasti ja iloisesti palkitseva, kuin koiralta liikaa liian lyhyessä aikataulussa vaativa tyranni. En millään myönnä olevani agilitytyranni ja kyllä palkkaan sekä kehun sesseäni runsaskätisesti, mutta omia puutteitaan tai virheitään aina näe kokemattomuuttaan, kun on liian lähellä itseään ja koiraansa;-))) Loppupeleissä haluan ja tavoittelen agiradalla sitä tunnetta, joka syntyy yhteisestä vauhdin huumasta, onnistumisista ja Panun nauravasta naamasta ja iloisesti liehuvasta hännästä:)

Kesäkuulumisia

…jälleen blogilinjoilla;-)

Pyry ja Panu ovat enemmän tai vähemmän lomailleet viimeiset kolmisen viikkoa. Mukaan on mahtunut mökkeilyä Kuusamossa, uintia, veneilyä, kalastusta, porojen bongailua, hillastamista ja muuten vaan källäilyä aurinkoisessa Suomen suvessa:)

Olemme toki tokoilleet ja agiliitäneetkin jo mennä viikolla, mutta sellaisella löysällä kesäfiiliksellä. Helteellä ei kauheesti jaksa tai viitsi olla tiukasti tavoitteellinen;)

OKKn elokisat Haukkukeitaalla lähestyvät ja ensi viikon lopulla on tulossa kahden päivän aikana noin neljäsataa starttia. Panu starttaa muiden mukana kolmessa kisassa ja tavoitteena on viimeinen nousunolla kakkosiin. Pitäkäähän meille peukkuja, että pantterikartturi säilyttää päänsä kylmänä, niin että shelttipantteri saa parasta mahdollista radanohjausta:)



Tässä vielä iloksenne kesäpläjäys Kiiminkijoelta Mettovaaran Vuokon kuvaamana:)

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Keppien avokulmia ja valsseja

MJ:n agikurssi jatkui tänään aurinkoisella Haukkiksella. Pääteemana olivat kepit ja rataharjoituksessa kiertohypyt. Kiertohypyt, käsky ’kierrä’, tarkoittavat meillä sitä, että hypyt mennään radalla hypyn siiveke kiertämällä. Käytän ’takaa’ käskyä kun kaarretaan kahden hypyn takaa;-)

Ensimmäinen lyhyt rataharjoitus oli siis muutaman hypyn ja pituuden kautta kepeille, jossa kepeille menon vaikeutta lisäsi pituuden ja keppien pitkähkö väli ja vaikea 45 asteen tulokulma. En saanutkaan Panua millään kepeille, kun tein koko ratapätkän;-( Se karkasi joka kerta viereiselle hypylle, argh! Tein sitten vain pituuden ja kepit ja sillä sain Pantterin pujotteluun. Keppien avokulmasta laiskanläksyä ja ahkeraa harjoittelua säännöllisesti, eli avokulmalle eri esteistä, eri kulmilla ja sisäänmeno pitkälläkin välimatkalla. –Tämä oli vaikeeta meille!
Toinen ratapätkä oli hypyltä putken kauempaan päähän ja siitä heti kierrä hypylle, edelleen aa:lle ja pujotteluun. En ensi alkuun edes ymmärtänyt ’vedättämisen’ käsitettä, mutta näyttämällä sekin selvisi;) Eli putkesta hypyn kierto ja vedättämällä aa:lle, josta kepeille. Tämä meni meiltä paremmin kuin eka rataharjoitus ja tulihan tuota tehtyä vedättämistäkin ensimmäistä kertaa noin tietoisesti;-)
Kolmas ratapätkä oli lähtö kepeiltä, lähetys suoraan putkeen ja valmiiksi hypyn taakse odottamaan josta edelleen valssilla seuraavan hypyn kierto ja vielä yksi hypyn kierto, josta renkaalle ja viimeisen hypyn kierto. Tämä pätkä oli ohjaamisen kannalta ehdottomasti päivän suurinta antia siten, että opin ja koin, että jos pidän ohjatessa kädet korkeintaan vyötärön linjalla, ohjauksen ja liikkeeni painopisteen matalalla, hartiat koko ajan menosuuntaan kääntäen, ohjaus ja meno tuntui kuin tanssilta vain ja Panun kääntyminen ja kaarrokset ovat upean pieniä ja niukkoja ja niin hyviä kuin vain olla voi!
Summa summarum näistä kahdesta päivästä on, että me osataan Panun kanssa esteet, mutta eipä vielä paljon muuta:/ Kokemattomuuttani olenkin ollut erittäin varovainen esm itseopiskelussa, että emme opettele asioita perusteellisesti väärin, vaan kertaamme ahkerasti jo opittua ja mahdollisuuksien mukaan osallistumme kaikkeen eteen tulevaan ja mahdolliseen koulutukseen. Tämä kahden päivän koulutus antoi Panulle ja minulle paljon ja enemmänkin, jos vain osaan hyödyntää jatkossa oppimaani oikein:)

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Takaa leikkauksen saloja

Haukkiksella kokoontui tänään neljän koirakon kopla Minna Jokisaaren agioppiin. Ryhmämme oli suht tasapäistä ykkös-kakkosluokan tasoa, yksi mini, kaksi mediä ja yksi maxi:)

Minna kartoitti ensin agioppilaiden toiveita opetuksen suhteen, jonka jälkeen siirryimme suoraan eniten toivottuun asiaan, eli takaa leikkausten opetteluun (-tai kokeneemmille kertaukseen;).

Kävimme ensin läpi takaa leikkausta yksittäisellä esteellä eli renkaalla, joka itsessäänkin saattaa olla vaikeahko este jollekulle. Panulle rengas ei ole ollut sinänsä ongelmallinen, mitä nyt ajoittaista kehikon läpi hyppelyä tapahtui silloin tällöin möllivaiheessa, -eikähän sille ole ollut mikään muukaan este ylivoimainen;-)

Noh, renkaalla takaa leikatessa Panu teki jälleen jatkuvasti sitä ei-toivottua kieppiään, joka on jo jonkin aikaa loistanut poissaolollaan. Tänään se tuli taas kuvioihin, uuden ohjauskuvion ja ohjaajan uuden liikkumistavan myötä:/ Yksittäisiä onnistumisiakin kyllä tapahtui ja takaa leikkaus onnistui renkaalla ilman kieppiäkin: saimme läksyksi tehdä takaa leikkauksia yksittäisillä hypyillä ja tavoitteena on kiepittömästi etenevä koira;)

Panun ylimääräisten kieppien perimmäisenä syynä saattaa olla sen lievä toispuoleisuus, joka on ymmärtääkseni aika yleistä koirilla. Tarvii vain ahkerasti harjoitella sitä huonompaakin puolta?! Kuten ihmisilläkin?!

Itse takaa leikkausten rataharjoitus oli kivasti etenevä pätkä, jossa jokaisen esteen jälkeen leikattiin takaa;) Rataantutustumisessa sain ohjeen pitää ohjaavaa kättä nykyistä alempana, jotta pienehkö medi-Panu näkee ohjauksen paremmin. Ensimmäinen kerta meni jälleen kerrasta, mutta matkassa oli mukana liikaa kieppejä. Sain edelleen evästystä vartalon liikkeen suhteen, jonka pitäisi ennakoida koiralle liikkeen suuntaa esteen jälkeen siten, että vartalo osoittaa etenemissuuntaan. Ei siis vain seuraavalle esteelle, vaan jo sitä seuraavalle. Eli takaa leikkauksissa ohjaaja liikkuu aika tavalla sivu suunnassa, jotta koira ymmärtää oikean etenemissuunnan. Tämä oli uutta ja antoisaa! Saimme tästäkin kotiläksyä harjoitella kuviota enemmän!

Toinen rataharjoitus oli supernopea pätkä: lähtöhyppy, sivuttain hypylle, takaa kierto hypylle, pituus, pimeä suora putki ja takaisin kiertohyppy ja loppusuora. Tässä harjoituksessa oli Panun ohjauksen kannalta tärkeintä oikea sijoittuminen startissa, ja joka ei (tietenkään) ensmäisellä kerralla ollut kohillaan ollenkaan. Olin auttamattomasti myöhässä ja rata hajosi muun muassa pyllistelyyn, fokuksen puutteeseen ja tumput suorina tuppisuuna seisoskeluun:/ Jalatkin meni jo eka kiekasta maitohapoille:D Tämä oli sellainen wake up woman! –rata, jossa kökköohjaus löi jälleen vasten kasvoja ja irvaili, että huopatossutehtaalla hissutellaan hiljaa ja agibaanalla mennään kovaa eikä vain meinata!

Kurssi jatkuu vielä huomenissa!

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Me heiluttiin taas...

Kolmas ilta putkeen agilityä näkyi Panussa lievänä ylikierroksilla käymisenä ja sellaisena osittain holtittomana heilumisena ja keskittymisen puutteena:/ Ei silti, kyllä jotain jäi takkiinkin eiliseltä illalta, sillä opin, että koira osaa kääntyä pimeästä putkesta oikeaan suuntaan taaksepäin, jos ohjaaja on ehtinyt leikata sen eteen ’oikealle’ puolelle edellisen putken jälkeen… En osaa selittää enemmän ymmärrettävämmin, mutta tämä oivallus oli eilen käänteentekevä meikäläiselle. -Kenties tämä on jälleen itsestään selvää kokeneemmille ohjaajille;)

Alla mukaelma Niinan radasta, jota tehtiin ensin kiekka kilpailunomaisesti, ja sitten kukin vuorollaan kinkkipaikkoja kerraten. Täytyy todeta, että kisanomaisesti harjoittelu on erinomainen tapa harjoitella koirakon staminaa, eli kykyä suorittaa tai suoriutua hiukan pitkäjännitteisemmästä suorituksesta. Koen, että se kehittää ja kasvattaa sekä ohjaajan keskittymiskykyä että koirakon keskinäisen kontaktin sekä ohjauksen kestävyyttä ja fokusointia!



Ensimmäinen kierros meni kohtuullisesti: hypyn jälkeinen aa meni Pa:lla ensin pitkäksi juuri ylikierroksien takia, ja otettiinkin alku uudestaan. Radan tiukat suuren kulman kääntymiskohdat menivät pitkiksi, mutta kääntyi se Panu aina, mutta siis pidemmän kaavan kautta. Muistaakseni yksi rima tippui matkalla. Hankalat putkeen viennit pariin otteeseen menivät, nojaah, kohtuullisesti. Meni se Pa aina putkeen mutta ei silleen upean syöksyvästi, kuin raivo härkä, mikä on lopullinen tavoitteemme;) Loppu meni jouhevasti, paitsi puomilla hassu 2on-2off sivuittain;) Kepit vimosena ihanan joutuisasti.

Hiottiin sitten tovi Panun kesken radan alkuosaa siten, että koskapa Pa ei vielä osaa sylikääntöä, joka olisi ollut hyvä hypyltä4 hypylle5 mennessä, tein siihen takaakierron päätteeksi nopean valssin ja sain Pa:n kääntymään erittäin hyvin putkelle6. Otettiin palatessa takaakierto jälleen hypyltä7 hypylle8 ja edelleen twistin kautta aa:lle takaisin. Hinkkaamisen päätteeksi koko alkuosa sitten kokonaan ja täytyy sanoa, ettei jäänyt mitään toivomisen varaa missään kohti. Ihana, esteet yhdeksi sitova osuus, jossa tassut kulkivat yhdessä tuumin mammulin kanssa, -ajatuksennopeudella:D

Aa:lta eteenpäin katsoimme radan ongelmakohtia Niinan kanssa, ja suurimpana niistä oli kahden hypyn välinen takaaleikkaus ja koiran kääntäminen tiukasti vasempaan putken kauempaan suuhun. Meni se lopulta, mutta tähän joudumme vielä palaamaan Panun kanssa. Tässä kohtaa tuli minulle hlökohtaisesti myös se päivän ahaa-elämys eteen leikkaamisesta ja puolen vaihtamisesta putkesta ennen suoraa putkea13 siten, että koira tajuaa jo putkeen mennessään kummalle puolelle tulee kääntyä ulos tullessa…jatkon kannalta huomattavasti joustavampaa ja vältyimme huutelemiselta, ylimääräisiltä kaarroksilta ja äkkijyrkiltä käännöksiltä takaisinpäin.

Tuon yhden ym mainion oivalluksen lisäksi vahvistui eilisen harkan ohella vielä käsitykseni siitä, että valssaaminen on aina tarkasti punnittava asia, kannattaako vai ei?! Keminmaan kisan kankivalssi oli aika hyvä opetus siitä, että valssaamiiseen on aina huomioita alustan nopeus, ohjaajan hitaus, esteiden välimatkat ja ennenkaikkea mahdolliset muut vaihtoehdot aina radan jatkoa ajatellen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että panostamme entistä enemmän persjättöihin ja takaaleikkauksiin, kuitenkaan niitä valsseja unohtamatta, kun niitä joskus on vaan pakko ehtiä tekemään;)

torstai 2. heinäkuuta 2009

Arctic-OKK agilityturnee;)

Panun kanssa olemme hengittäneet ja eläneet pari viimeistä päivää agilitykisojen helteisessä hurmeessa ja olen kokemukseen tyytyväinen, semminkin kun jälkimmäisestä kisasta tulemana nollarata! Eikä se ensimmäisessäkään kaukana ollut, ohjaajan soheltaminen kepeille viennissä romutti kuitenkin erittäin potentiaalisen, mahdollisen ja näpeissä jo kivasti kutitelleen nollaradan!

Arctic Agility Teamin kisat Keminmaalla tiistai-iltana käytiin suhteellisen pehmeällä, raskasjuoksuisella hiekka/sorapohjaisella, auringonpaahteisella kentällä. Kisabaana oli jouhevasti etenevä, koiran hallintaa edellyttävä, nopeahko rata. Etenimme Panun kanssa yhdessä tuumin 15. esteelle eli kepeille, jonne tultiin avokulmaan pituuden ja hypyn takaakierron jälkeen. Tein yhteydessä valssin ja töksähdin suoraan Panun juoksulinjalle ja siitä ei enää paluuta ollut:( Korjausliike ei tehnyt tehtäväänsä, vaan kolmen kiellon ja niistä seuranneen hylkäyksen jälkeen jätin kepit, ja jatkoimme maaliin kahden putken ja loppusuoran hyppysarjan kautta.

Aina viisaampana näin jälkikäteen olisi ollut turvallisempaa jättää hidas kankivalssini tekemättä ja antaa Panun hakea kepit ihan vaikka takaaleikkauksella. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma agilitykisassa. En koskaan pidä mitään rataa liian helppona ja täytyy yrittää pitää ajatus rentona yllätystilanteiden ja –ratkaisujen varalta. Tässä ei vain ollut mitään tehtävissä, koska virheeni kepeille viennissä ja ohjauksessa oli niin paha ja peruuttamaton! Panukin ikään kuin suuttui ja äityi louksuttamaan turhautuneisuuttaan vajaan valssin vääntäjälle;) Olisi pitänyt komentaa sitä, mutta nauratti niin Panun inhimillinen hirmustuneisuus tökköohjaukseen ja vauhdin pysähtymiseen:/

OKKn kisat eilen, keräsivät jälleen runsaan osanottajajoukon Haukkukeitaan ihanteelliselle agilitykentälle ja medi1:ssä starttasikin 17 kollegakoirakkoa nollajahtiin. Ja kas, rataantutustumisessa ilmeni, että samantapainen kepeille vienti, kuten edellisessä, oli odotettavissa myös tällä radalla. Päätin, että samaa virhettä ei toisteta ja että kepit menee tällä kertaa vaikka väkisin vääntämällä;-)

Rata, josta muistinvarainen mukaelma alla, lähti vauhdikkaasti ja selvisimme alun kepeille menosta tällä kertaa hienosti, jatko takaa leikkauksella puomille, jossa Panu sekunnin sadasosan hidasteli ja katsahti, että mennäänkö vai eikö ja jatkoi onneksi ohjaajan matkaan. Puomin kontaktilla ’alas’ käsky myöhässä, mutta Pa pysähtyi kontaktin jälkeen maahan, josta vauhdilla jatkoon. Myöhemmin renkaalle menossa en sillä sekunnilla muistanut esteen nimeä!!! Huusin vaimeasti 'putkihyppyrengas' ja onneksi fiksu shelttipantteri seurasi käden ohjausta ja eteenpäin menevää liikettä, eikä kuulostellut, että mitä se sopertaa ja änkyttää;-) Keinulla ’alas’ ja hartaasti opeteltu kontakti kohillaan. Loppusuora, jossa irtoominen hyvin eteenpäin hamaan maaliin. Olin epävarma nollasta, mutta aplodit ja kuulutus varmistivat virheettömän suorituksen. Luokkavoitto ja toinen nousunolla Panu Pantterille ja sen ohjaajalle:)



Tässä myös linkki varsinaiseen kisarataan:)

Radan suoritus tuntui epätodelliselta, olin varma Panusta, mutta oma ajatus ja järki seisoi päässä. Liekö jonkinlainen hellehalvaus;-) Näin jälkeenpäin rataa ja tapahtumia ajatellessa, tuntuu siltä, että koira ohjasi ohjaajaa! On se Pansku vaan hienon hieno maailman paras ystävä, -se lukee mun ajatuksiakin. Ja ennen kaikkea muuta, Panu rakastaa agilityä:)

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Ei hajuakaan takaa-ohjauksesta:/

Vakkarikoirakot kokoontuivat jälleen Haukkikselle hikoilemaan lämpimään sunnuntai-iltaan shelttikerhon agireeniin.



Tehtiin torstaiharkkojen agirataa, pienin muutoksin, koska siinä on muutamia vaikeita, mutta hyödyllisiä juttuja, joita kannattaa reenailla.

Panskun kanssa aloitettiin ja höylättiin alun hyppykuviota tovi, kunnes kiitti mulle riitti ja luovuin takaaohjauksen viilaamisesta ja mentiin alun hyppysarja kuonosta vedettävällä pyörityskuviolla kertakeikauksella;) Enpä tiiä mikä mätti takaaohjauksen yritelmissä, mutta ei se koira vaan millään mennyt haluttuun muottiin! Panu tuli kyllä ensmäisestä välistä, ts välistäveto, mutta en millään ilveellä saanut sitä käännettyä takaisin hypylle. Parhaiten se kääntyi välistävetoon vartalon käännöllä, mutta jatkoa toiselle hypylle kääntymistä en saanut aikaiseksi!

Radan loppuosassa kiinnitin erityistä huomiota suorasta putkesta vinosti lähestyttävälle hypylle, joka torstaista viisastuneena meni kertalaakista oikein. Aa:lla kontakti ja tyrkkyputken ohi täyttä vauhti suoraan putkeen ja vimosena hypyn sijasta rengas.

Otettiin sitten kontakteilla persjättöjä (?!), silleen että juoksin vinosti Panun ohi puolta vaihtaen. Eka kerralla jäi ’alas’ –käskyllä kontaktille, mutta syöksähti vaistomaisesti perääni, koska jatkoin juoksua edestä ja ohitse. Tein hidastetusti pari kertaa ja sitten rupesi sietämään hyvin kuonon editse juoksua:) Sekä puomilla että kekellä kaikki persjätöt onnistuivat, josta hurraavat kehut ja palkkiot Panskulle.)

Pyrykin pääsi puomi-putki-putki-hyppy-rengas radalle pyörimään. Pieni ruskea rinkilä pisti parastaan ja sen pieni sähäkkä olemus vilahti vain, kun se pyrähteli salamana putkesta toiseen:-o

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Takaaohjauksen ajoituksen vaikeus...;)

Eilisessä Sadun vetämissä agireeneissä osoittautui radan, mukaelma alla (=hyppy3 pitäisi olla toiselta puolen), kolme ensimmäistä estettä ohjaajan tämänkertaiseksi oppimisen paikaksi. En oikein tiennyt, miten kiemura olisi pitänyt ohjata ja ensimmäinen liikerata meni liioitelluksi pyörimiseksi, kun takaa-ohjauksella siitä saatiin lopulta turhat mutkittelut suoriksi vedettävä osuus. -Kunhan vain ohjaaja malttoi olla turhaan etuilemasta koiraan nähden.



Ja kun osasin olla ryntäämättä Panun eteen, se sai suoritusrauhan ja osasi sitten mennä kepeillekin hyppykierron kautta. Mun pitäisi luottaa enemmän Panun etenemiseen, eikä töksäytellä vauhtiani turhanpäiten ja aiheuttaa hämmennystä hommaan.

Takaaohjaus oli, muistaakseni ja tietääkseni, aikalailla uutta meille ja kokemus oli aika euforinen. Ihana tunne, kun koira irtoaa eteenpäin, eikä sitä tarvitse vetää kuonosta tai juosta kilpaa sen kanssa;) Tässä onkin mietinnän paikka, että miten osaan ja kykenen vahvistamaan Panun itsenäistä etemistä takaaohjaten, koska se on niin kiinni ohjaajassa ja kädessä. Toisaalta se kyllä kuuntelee ja reagoi hyvin käskyihinkin, joita voin hyödyntää takaaohjauksessa. Taannoisessa putkeen irtoamisharkassa on sellainen alkeis-perusesimerkki irtoamisesta ja se ei kyllä tältä istumalta tunnu Panulle kovin luontaiselta:/ Täytynee harjoitella radan alkukuviota vielä muutamaan kertaan ja varata gourmetherkkuja onnistumisten kestintään;)

Toinen kinkkipaikka Panulle on vinottain lähestyttävät hypyt11, se on ja oli eilenkin silleen vauhtisokea, että se ei kertakaikkiaan aina huomaa tai kuule ajoissa ohjaajaa, joka minäkin olen usein myöhässä, väärässä paikassa ja väärään aikaan:/ Tällaiset esteet ovat erittäin tarkan ohjauksen paikka! Meni se eilen, kun vähän ensin pääsi tökkimään, mutta vinosti lähestyttäviin esteisiin yritän muistaa vauhdin hidastaminen, oikea sijoittuminen, ehkä sihinä, vastakkainen käsi tai jopa kaksi kättä, jotta Panu varmasti hokaa esteen. Tätäkin täytyy harjoitella vielä paljon ja runsaasti!

Aa:lla upeat, nopeat kontaktit ja loppuosan putkiansasta selvittiin molemmilla ratakierroksilla sekä lopussa hieno sprintti ja irtoominen pituudelle.

Pitkän päivän lämpimässä kesäillassa Panun moottorissa riitti jälleen virtaa ja kuutosvaihteita vaikka muille jakaa;) Kotona se sai sitten kaverinsa Pyryn kanssa illallisen jälkiruoaksi tokocupin palkintosiankorvaa ja sammahti onnellisena täydellä shelttipantterimasulla yöunilleen<3

Kaksoiskäskyjen tokocuppi

Otettiin ja osallistuttiin Panun kanssa eilen OKKn tokocuppiin mölliluokassa. Mentiin kuten mentäisiin harkkoihin, rennolla ja iloisella fiiliksellä. Tosin, ennen kehään astumista hiukan jännitys kouraisi sydänalasta, kuten yleensä aina ennen kaikenlaista kisaamista, mutta onneksi tunne pyyhkiytyi nopeasti pois;)

Panu harkkaa tokoa kerran viikossa agilityn ohessa, tottelevaisuusvireen, kontaktin ja kuuntelemisen sekä koiran yleisen hallittavuuden kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Mielenvireyttä väheksymättä;) Henkkoht mielipiteeni on, että jokaisen agilitykoiran olisi osattava vähintään tokon alkeet, jotta koirakon yhteistyö olisi jouhevampaa ja koira osaisi peruskäskyjä, kuten ’paikka’, ’tänne’ jne tms;)

Panun toko ei ole tavoitteellista, vaikka se osaakin yhtä sun toista: juhannuksen aikoihin se ’oppi’ noutamisen. Eli kun Panu jo osasi pitää kapulaa suussaan seuruussa, osasi tuoda ja antaa kapulan käteen, oppi Pa jussina myös tuomaan kapulan sivulle ja i-s-t-u-m-a-a-n kapula suussa ja luovuttamaan kapulan istuessaan! Sillähän oli istumaan mentäessä tapana pthullauttaa kapula suustaan, mutta nyt siis edistystä tällä saralla:)

Eilisessä kisassa Panu keräsi pisteitä 109,5/120 ja seuraavassa osiot:
Luoksepäästävyys: 9,5, hiukan pakitti tuomaria, mutta kohtuullista muuten, siihen nähden, että tämä oli Panun ensimmäinen luoksepäästävyys tänä kesänä:// Koska Pyry yleensä aloittaa tokotunnit, ei Panun kohdalle ole sattunut luoksepäästävyyttä liian usein!

Paikallaolo, 1 min, etäisyys n 2 metriä: 9, muuten ok, mutta loppuasentoon kaksoiskäsky. Tämä jännitti eniten, koska vielä edellisinä päivinä Panu rupesi vinkumaan ja liikehti levottomasti jo puolen minuutin kohdalla. Otinkin edellisenä iltana olohuone paikallaolon, jossa 1,5 min meni ongelmitta, joten ehkä se avitti tähän.

Seuraaminen kytkettynä: 9, harjoituksen puutetta, kontakti aika hyvä, mutta haahuili välillä, tuomarin kommentti: ’nättiä seuraamista’:) Loppuasento yhdessä pysähdyksessä hiukan vino, syynä ohjaajan tökspysähdys.

Liikkeestä maahanmeno: 7,5, haahuili hiukan seuraamisessa, kerrasta maahan, loppuasentoon tarvittiin jälleen kaksoiskäsky, Panun maahanmeno on yleensä hieno pudotus, joka oli tässäkin liikkeessä parasta.

Luoksetulo: 10 :D Valitettavasti mamman silmänilo, liehuvat pulisongit on eliminoitu, mutta riittäähän tuota karvaa näköjään vieläkin mukavast huljumaan:)

Kokonaisvaikutus: 10, tuomarin kommentti (muistaakseni): iloista ja hyvää yhteistyötä!

Kiitos vielä tuomarille ja muille tokocupin puuhaihmisille kivasta ja rennosta kisaillasta!

Tällaista menoa meillä! Nyt tiedän enemmän siitä, missä ja miten mennään Panun tokon kanssa. Seuraavaksi harjoittelemme hyppyä, josta jo jotain osaamme, mutta paljon on vielä opiskeltavaa. Etenemme Panun tokossa kirkasotsaisena ja iloisella mielellä!

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Möllinolla ja fiasko-ohjausta

Haukkiksen aurinkokeitaalla kisailtu eilinen ev agi meni möllikisan osalta meille nollan merkeissä, kun taas jälkimmäinen kisarata jätti jälleen runsaasti toivomisen varaa ohjauksen suhteen:/

Aloitettiin ykköskoirakkona mölleissä ja Pantteri kulki hienosti kuulolla. Pientä kyselyä ensimmäisellä putkella, mutta sisään solahti kuitenkin. Kontaktit takkuilivat myöhässä olevan ’alas’ käskyn takia ja niinpä ne menivätkin läpijuoksuiksi. Ei siis hetkenkään hengähdystaukoa mölleissä, mutta kuitenkin sellainen hyvähkö nollarata meille:)

Alla oleva mukaelma kisaradasta alkoi ihan soukeasti, jälleen aloittava koirakkona. Sain Panun putken tyrkkypään ohitse oikeaan suuhun ja siitä jouheasti jatkoon puomin kontaktille, josta alkoivat ohjaajan mustat sekunnit:( En taaskaan noudattanut ohjaussuunnitelmaani, vaan Panu ajautui puomin jälkeen ohjaajan liikkeen mukaan liiaksi oikealle sivuun ja hyppy-rengas-muuri-hyppy –suora saatiin juuri ja juuri takkuisesti läpi. Aa:lla hieno kontakti, mutta jälleen ohjaus hajosi hyppy-suora putkella, jossa jäin seisoskelemaan putken viereen tuppisuuna ja tumput suorina, joten Panu veti silmänräpäyksessä omat johtopäätöksensä ja sujahti takaisin putkeen! Hyllyradan kaksi viimeistä estettä pituus ja hyppy vauhdikkaasti, jonka jälkeen kiitosta, kehua ja palkkaa innokkaalle agilitykoiralle, joka aina tekee parhaansa radalla.



Mitä tästä opimme: ohijuoksujen lisäksi, tarvitaan runsaasti ’persjättö/valssi’ –harkkaa kontakteilla. Panu karkasi aa:lta, koska luuli, että jo mennään, kun ohjaaja vaihtoi puolta:/ Runsaasti tyrkkyputkien ohitusharkkoja sekä runsaasti aa&puomi-putki –ansojen harjoituksia (joita tosin ei eilisellä radalla ollut).

maanantai 22. kesäkuuta 2009

…pidot paranee;)

Haukkiksella jussinjälkeiset, pyhäpäivän PSS:n agireenit ja liekö väki karannut jo kesälaitumille, sillä vain Meiju&shelttitytöt sekä meikä&shelttipojat ilmiinnyimme reenilöimään…;)

Teimme variaation taannoisesta Niinan radasta (kuva edellisessä), jossa muutin alkuosaa siten, että otimme startissa renkaan ja siitä twistin kautta hyppysarjaan ja edelleen hyppy-putki-hyppy suora josta renkaaseen irtoaminen ja kepit sekä mukava kolmen esteen hyppykuvio.

Panskun kanssa lievää nikottelua alun hyppysarjassa vinosti lähestyttävälle hypylle, koska käytin väärää kättä ohjaukseen (=eyes rollover!) Miksikähän, -en tiedä?! No, asia korjaantui, kun älysin vaihtaa ohjauksen koiran puoleiseen käteen! Suoralla Panu irtosi hienosti hyppy-suora putki-hyppy –sarjan, mutta jäi sitten pyörimään ja odottelemaan ohjaajaa suoran jälkeen, kaarevan hypyn eteen:/ No jatkettiin siitä yhessä ja etiäpäin ei ongelmaa, kepit mahtavasti, hyppysarja vauhdikkaasti ja sitten upea irtoominen kaariputkeen, josta tehtiin keppi-hypyt kiekka vielä kertaalleen.

Katsoin tarpeelliseksi harkata erikseen hyppy-suora putki-hyppy-kaarevaan putkeen irtoamista: ensin vain vain hypyn takaa kaarevaan putkeen ja siitä sitten lisäsin yhden esteen kerrallaan ja jo irtosi Pambino lopulta suoran päätteenä olevaan kaarevaankin putkeen!!!!

Ratareenin päätteeksi Panskun kanssa vielä kaikki kontaktit: kestää 2on-2offissa mun ohijuoksut hienosti, ’alas’ käsky, pieni viive kontaktilla, että varmasti älyää missä oikea paikka pysähtyä. Vapautus naksulla, mahtipontiset kehut ja vielä ruokapalkkaa päälle. Kontaktit varmoja sekä puomilla, aa:lla että kekellä ja kestää siis ohijuoksun. Pientä miinusta siitä, että hidastelee vähän vauhtia, jos jään vauhdissa jälkeen eli täytyy vielä vahvistaa itsenäistä suoritusta ja vauhdin ylläpitämistä! Eikä siis osaa vielä pysähtyä ilman ’alas’ –käskyä.

Pyrykin pääsi hyppy-putki radalle: sähäkän säpäkkää menoa alusta loppuun. Pyryhän ehti möllitasolle ennen oikean takajalan polven luksaatiota, ja hyvin se muistaa vielä miten hypätään (rimat 10 sentissä;) ja miten mennään putkeen! Oi niitä aikoja, kun Pikkujätin kanssa agiratoja kurvailtiin. Starttiluvan odotteleminen oli Pyrylle erityisen hankalaa ja sitä se oli eilenkin:D

Pientä ennakkoa tulevasta: saamme vierailevan tähtiopettajan elokuussa Pohjois-Suomen Shelttikerhon agilitytreenehin, -mutta siitä lisää tietoa sitten tuonnempana;)

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Agin SM-tunnelmia Torniosta

Ajelimme tänään Vuokon kanssa päiväksi penkkiurheilemaan Agilityn SM-kisoihin Tornioon. Vuorossa olivat yksilökisaajat. Sunnuntain SM-kisa koostui sekä hyppyradasta että agilityfinaalista. Parhaat 5kymmentä karsiutuivat luokittain aamullisen hyppykisan jälkeen iltapäivän agiradoille. Muun muassa OKKn koirakot olivat hyvin edustettuina kaikissa luokissa.

Ehdimme paikalle puolenpäivän aikaan juuri parahiksi medien hyppykisaan. Kuulin, että jo aiemmin aamulla käydyssä minien hyppykisassa oli, mm yksi suurimmista voittajasuosikeista Caro&Kerttu, liukastelleet ulos agilitykisasta ja suuri empatia-ajatus näin jälkikäteen koirakolle, joka turhaan kärsi sateen liukastamasta kentästä. Joukossa oli ollut toki muitakin ’luisteljoita’. Sääli niitä koirakoita, jotka sateen takia liukastelivat ulos agifinaalista ja joutuivat sateisen sään ja olosuhteiden uhreiksi:/

Aika lensi kuin siivillä upeita suorituksia ja hienon hienoa koiran ohjausta seuratessa. Tilaisuus oli kuin agilityn yliopiston käytännön harjoituksia, Suomen agilitykerma näytti kaikelle kansalle parasta osaamistaan. Saimme seurata parasta kisadraamaa aitiopaikoilta: hurjaa tunnelatausta, ilonpurkauksia ja pettymyksen huokauksia. Tornion kisanäyttämöllä esiteltiin hienon koiraurheilulajin koko kirjo:)

Täytyy vielä erikseen mainita miniluokan sheltit, joista sykähdyttävimpiä elämyksiä tarjosivat Karoliina&Shokki, Jukka&Macy sekä Anna&Elli, muita hienoja shelttikoirakkoja unohtamatta;-) Kaikki tulokset nähtävillä täällä! Lisäksi, -SM-kisojen finaaliradat on maanantaista 15.6. lähtien katsottavissa täältä!

Kisanäyttämö tarjosi myös mieluista silmänruokaa näin naisimmeisellekin, vaikka suurin osa huippuohjaajista on naisia, oli joukossa yksi miespuolinen helmi, sillä eräs hesalainen ohjaaja oli just ku BEN AFFLECK look a like :D

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Asennevammainen agiohjaaja:/

Mulla on sellainen asenneongelma ohjaajana, että kun luulen ja olen tietävinäni, että ei jotain osata, niin sitten ei edes yritetä:/ Toisaalta, kyllähän minä ohjaajana tiedänkin, mitä me ei Panun kanssa vielä osata, mutta ongelma onkin siinä, että ei osaa, uskalla tai kykene edes yrittämään jotain uutta ohjauskuviota. Onhan siinä mukana kokemattomuuttakin, en halua opettaa jotain väärin tai sinnepäin ja sitten kuluttaa puoli vuotta tai enemmänkin, sellaisen asian korjaamiseen, jonka olisi voinut tehdä kerralla alusta alkaen oikealla tavalla, vert. kontaktit.

Agilitystä on moneksi, se opettaa pitkäjänteisyyttä, sinnikkyyttä, itsekuria sekä tavoitteellisuudesta ja tahdonvoimastakin…:) Eilisellä radalla, joka meni suunnilleen kuten ym., oli kinkkisimpänä paikkana poispäin kääntö –hypyllä4 (esteen numero pitäisi olla oikealla), joka ei tietenkään mennyt eka kerralla oikein, koska en siis edes yrittänyt liikettä kunnolla, saatikka 'tosissani':/

Loppuosa radasta meni suht sutjakkaasti, ainoastaan suora putki10-hyppy11-putki12 oli vaikea meille: jäin tietysti suoralla jälkeen ja Panu ei hypyn jälkeen osannut irrota putkeen12. Putkesta kepeille ja aaltomainen hyppysarja, oli no problemo ja erittäin bueno. Ja mansikkana (=ihanaa, kun kesän mansikkasesonki lähestyy) jäätelössä oli Panskun hianon hiano irtoaminen putkeen17 ja sitten toiseen kertaan kepit18 vimoseksi.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen otimme erikseen alkuosaa poispäin käännöllä. Rima oli hypyssä alhaalla ja palkka heti maassa hypyn jälkeen. Panu ymmärsi oitis, mistä oli kysymys ja sitten tehtiin alusta hyppy7:aan saakka. Myös valssi putken5 jälkeen hypylle6 vaati hiomista, jotta saan oman linjani pidettyä ja Panun jouhevasti jatkoon.

Niina näytti vielä, kuinka poispäin kääntöä voi tehdä kuivaharjoitteluna. Olen sitä tehnyt aiemminkin, mutta Panu tuppaa hypähtämään käännöksessä ynnä höystämään liikettä möykkäämisellä. Niinan ohjeiden mukaan vedin Panun kuonosta käännöksessä, jolloin se sujui huomattavasti sulavammin ja Panullakaan ei ollut syytä turhaan meuhkata liikkeen aikana;)

Kaiken kaikkiaan erinomaisen hyvä ja opettavainen reeni, eikä vähiten ohjaajan mentaliteetille;-)

Tokoa kaatosateessa:/

Taivas repesi juuri siinä vaiheessa, kun ajelin eilen Haukkikselle tokotunnille. Jyrähtelipä itse Ukko Ylijumalakin tokotunnin tiimellyksessä ja totta puhuen olisin kyllä nakannut kinttaat tiskiin, jollei olisi ollut agituntia tokon jälkeen. Niinpä vesisateessa läpimäräksi uitettu ohjaaja koirineen jatkoi sinnikkäästi tokotunnilla, sillä vaikka olemme P-poikien kanssa sokerista tehtyjä, kestää aikansa ennen kuin sulamme;)

Pyry ei ollut aivan terävimmillään kuulolla, koska olimme juuri Vuokon kanssa painineet sen kanssa kolme varttia, jotta saisin poistettua Pyryn vasenta silmää ärsyttävän ylimääräisen ripsen:( Pyry Peruskoira vei voiton ripsitaistelusta tällä erää, enkä harmittavasti saanut ripseä poistettua. Täytynee hakea ell:n apua ylimääräisten ripsien poistoon lähipäivinä! Myös Pyryn oikeassa silmässä on ripsiä, jotka vaivaavat silmää aina silloin tällöin:/ Onneksi tänä aamuna vasen silmä näytti kuitenkin rauhoittuneen pahimmasta ärsytyksestä?!

Aloiteltiin luoksepäästävyydellä, jossa Pyry pikkiriikkisen perääntyi, -jälleen, mutta ei pahasti! Uudella yrittämällä saatiin onnistunut lähestyminen, Pyryn ollessa ’paikka’ –käskyn alla. Uskon ja toivon, että pikku hiljaa Pikkujätistä hyvä tulee!

Paikalla makuussa Pyry nousi levottomasti alkuvaiheessa istumaan ja kävin palauttamassa sen maat a-asentoon. Sain kuitenkin lyhyen kaavan mukaisen paikallaolon onnistumaan loppuasentoa myöten, kun keskityin vain Pyryn suoritukseen, enkä kuikuillut ja odotellut muita koiriensa luo palaajia! Hyvät sulle Pyry!

Tunnin pääteemana liikkeestä seisominen ja hyppy. Pikku sesset meni ensin hypylle, ja parin lämppärihypyn jälkeen Pyry suoritti alo-luokan hypyn, mamman mielestä, kympin ja hymypoikapinssin arvoisesti;-) Pidin pientä viivettä ’seiso’ –käskyn jälkeen, jotta Pyry saisi aikaa kunnolla seisoa hypyn takana ja en pilaisi sitä turhalla kiirehtimisellä se viereen. Hyvät sulle tästäkin Pyry!

’Seiso’ –käsky kaikui vähän kuuroille korville: kaatosade, vierikentän agihurlum, ukkosen jyrinä jne ja pikku Pyry jäi vähän olosuhteiden jalkoihin. En ottanutkaan liikkeestä seisomista kokonaisena liikkeenä, vaan helposti vierellä kävelystä ’seiso’ –käskyä. Nooh, onnistumisiakin syntyihe, mutta ymmärrettävästi Pyryn motivaatio ei ollut taivaissa eilen, -eikä kyllä ohjaajankaan:/

Märkä Pyry autoon kuivattelemaan, (-milloin opin pitämään pyyhettä mukana?) ja Panu luonnon tarjoilemaan suihkuun:/

Panun kanssa muutama perusasento, jotta se hiffaisi, että ollaan tokotunnilla! Sitten lämmittelynomaisesti liikkeestä ’seiso’ naksun kanssa. Ihan se teki sitä, mutta keskittyminen ei ollut ymmärrettävästi paras mahdollinen. Ja olihan Panulla syykin siihen, miksi se sekoitti keskenään liikkeitä ja tarjosi koko osaamisarsenaaliaan ’seiso’ –käskyyn! Kun teimme liikkestä seisomista toko-opelle Panu putosi mallikkaasti maata ’seiso’ –käskyllä?! Teimme sitten liikkeestä maahanmenon ja Panu putosi edelleen hienosti maata, tällä kertaa oikeaoppisesti ’maata’ käskyyn!!!!

Syynä siihen, että koira ei osaa erottaa käskyjä toisistaan, on käskyjen samankaltaisuus: äänen käytön painotus, tavutus jne on niin samanlainen, että Panu ei kykene liikettä suoritettaessa spontaanisti erottamaan käskyjä toisistaan! Nyt teemme niin, että ’maata’ –käsky jää sellaisenaan, koska se on Panulla jo suht ’valmis’ ja ’seiso’ käskyyn tulee uusi painotus: ’seeei-so’, jotta eiköhän ja toivottavasti tämä selvitä asioita Panulle. Se kuitenkin ’osaa’ jo liikkeestä seisoa, kunhan vain käsky on tarpeeksi selkeä ja ymmärrettävä;)

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Tympii...

...kilpaileminen. En ole agikisoissa oma itseni, mieli on lukossa ja Panu vaistoaa epävarmuuden olemuksestani. En nauti kisaamisesta, -kuten nautin harjoittelusta. En kykene vapautumaan ja olemaan se ohjaaja, jonka Panu ansaitsisi ja joka antaisi sille parasta mahdollista kartturina! En saa suutani auki radalla, ja jos saan sen auki, ääni on pientä piipitystä, joka on kärpäsen surinaa kiihkeän shelttipantterin korvissa. En saa toimivaa ohjaussuunnitelmaa aikaiseksi, en osaa valssata oikeissa paikoissa ja sallin Panun räiskiä hartaudella harkatut kontaktit päin arsea??!! Kisaaminen on kallista ja rahanmeno kisastartteihin hirvittää;) Aikaiset urheilusuoritukset ovat uuvuttavia kisaviikonloppuina: en yleensä tokene ennen puoltapäivää, saatikka että kykenisin täysipäiseen fyysiseen kisasuoritukseen klo 9:00 aamulla:/ Kyllä riesoo kilpaileminen totaalisesti, -tällä hetkellä!

Kiitos, kun sain purkaa tympiintynyttä mieltäni, joka juontuu Kemin kisalauantain epäonnistuneista agiradoista. Ensimmäinen rata takkuisesti pronssille tuloksella 10 ja toinen pamahti aa-putki -yhdistelmämiinaan, ennen kuin ehdin silmiäni räpäyttää:/

Mitä tekis tälle alati riesana olevalle kisaratojen psyykkiselle kokovartalokipsille?!

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Onneksi sai juosta;)

Kolean kelin tokotunnilta siirryttiin yhtä kalsealle agitunnille. Toko-ope Satukin siirtyi agiopeksi ja hän rakensi muutaman esteen radan ja antoi agikokelaille siitä eteenpäin vapaat kädet suunnitella rata itse ja valita haluamansa esteet. Radasta tuli suunnilleen tällainen:
Hyppy-putki-hyppy-hyppy suoralla alkavalla radalla jätin Panun hypyn ja putken taakse, jotta ehtisin suunnitellusti valssata ennen keppejä. Pienenä kysymysmerkkinä oli Panun putkeen meno, mutta Pantteri sujahti suoraan putkeen ilman mutinoita ja näin mamma ehti valssaamaan ennen keppejä. Pöydälle lähestyttäessä sihisin hiukan, jotta Panu ehtisi hidastaa vauhtia, ja pöytä sujuikin hienosti. Pöydältä jatkettiin muurin (nro 10) ja hypyn kautta puomille.

Puomilta lähdettäessä kierto hypylle, josta jatko hypylle ja renkaalle. Jouduin ottamaan puomi-kiertohyppy –yhdistelmän uudestaan, koska en itse noudattanut ohjaussuunnitelmaani. Panu jäi fibaohjauksessa selän taakse ja ohjaus hajosi. Loppusuoran eteen käskyt menivät hienosti, tosin vauhtia ja määrätietoisuutta olisi saanut olla ripaus enemmän. Mutta kyllä se sieltä irtoo pikkuhiljaa, -loppukiri ilman mammaa;)

Rata meni ilman nikotteluja muuten, paitsi tuo ym putki kiertohyppy –homma, joka menee täysin ohjaajan piikkiin. Minun täytyy kiinnittää jatkossakin erityistä huomiota ohjauksen suunnitteluun ja sen m-u-i-s-t-a-m-i-s-e-e-n. Tietysti tässä auttaa hiljalleen kerääntyvä kilpailukokemus ja Panun tuntemus kisaradalla.

Tunnin lopuksi otettiin hypyltä rankka avokulma ja koiran nenästä veto pujotteluun. Ei ongelmia tässä, kerrasta meni kuonokepit:-o