Onneksi sai juosta;)

Kolean kelin tokotunnilta siirryttiin yhtä kalsealle agitunnille. Toko-ope Satukin siirtyi agiopeksi ja hän rakensi muutaman esteen radan ja antoi agikokelaille siitä eteenpäin vapaat kädet suunnitella rata itse ja valita haluamansa esteet. Radasta tuli suunnilleen tällainen:
Hyppy-putki-hyppy-hyppy suoralla alkavalla radalla jätin Panun hypyn ja putken taakse, jotta ehtisin suunnitellusti valssata ennen keppejä. Pienenä kysymysmerkkinä oli Panun putkeen meno, mutta Pantteri sujahti suoraan putkeen ilman mutinoita ja näin mamma ehti valssaamaan ennen keppejä. Pöydälle lähestyttäessä sihisin hiukan, jotta Panu ehtisi hidastaa vauhtia, ja pöytä sujuikin hienosti. Pöydältä jatkettiin muurin (nro 10) ja hypyn kautta puomille.

Puomilta lähdettäessä kierto hypylle, josta jatko hypylle ja renkaalle. Jouduin ottamaan puomi-kiertohyppy –yhdistelmän uudestaan, koska en itse noudattanut ohjaussuunnitelmaani. Panu jäi fibaohjauksessa selän taakse ja ohjaus hajosi. Loppusuoran eteen käskyt menivät hienosti, tosin vauhtia ja määrätietoisuutta olisi saanut olla ripaus enemmän. Mutta kyllä se sieltä irtoo pikkuhiljaa, -loppukiri ilman mammaa;)

Rata meni ilman nikotteluja muuten, paitsi tuo ym putki kiertohyppy –homma, joka menee täysin ohjaajan piikkiin. Minun täytyy kiinnittää jatkossakin erityistä huomiota ohjauksen suunnitteluun ja sen m-u-i-s-t-a-m-i-s-e-e-n. Tietysti tässä auttaa hiljalleen kerääntyvä kilpailukokemus ja Panun tuntemus kisaradalla.

Tunnin lopuksi otettiin hypyltä rankka avokulma ja koiran nenästä veto pujotteluun. Ei ongelmia tässä, kerrasta meni kuonokepit:-o