tiistai 31. elokuuta 2010

Ihanasti itseohjautuva

Lilli tuntuu itseohjautuvalta; sen ohjaaminen agilityradalla on helppoa kuin heinänteko, se kuuntelee käskyjä ja seuraa aina silmä tarkkana ohjaajan vartalon suuntaa. Se on joka tytön unelmien agilitykoira; sopivasti perso, hyväpäinen ja hyvätapainen, kiihtyy agilitykentällä passelisti, mutta ei liikaa ja mikä parasta, me puhalletaan Lillin kanssa yhteen hiileen:)

Parin viikon flunssatauon jälkeen suuntasimme Lillin ja P-poikien kanssa jälleen tiistain agiharkkoihin. Tunteroisen metsälämppärin aikana Lilli vilkuili minua useaan otteeseen suu messingillä, se otti kontaktia pitkään (=katsoi suoraan silmiin tosi pitkään!) ja näin, että se tiesi pääsevänsä ’putkeen’ ja ’hyppäämään’ Tee-tädin kanssa:D

Sadun rata (mukaelma alla) oli lyhyt ja ytimekäs. Odoteltiin vuoroamme parin minin jälkeen ja annoin Lilun keskittyä antaumuksella tokokentän nurmikon haisteluun ja lämpimikseen kentällä jolkotteluun. Kokeilin välillä onko se kuulolla ja persokermu shelttimimmi pyrähtikin heti luokseni joka kerta ’tänne’ –käskyllä<3

Rata meni kerrasta viimeiselle esteelle saakka, jossa en osannut ohjata Lilua oikein kepeille:/ Tätä sitten hinkattiin pariin kertaan aa:lta hyppysuoralle hypyn kierto ja kepit. Tiedän hyvin, että Lillille merkitsee agilityradalla kaikkea vartalon oikea ohjaussuunta ja tietysti käskytkin, mutta en tiedostanut sitä tällä kertaa ajoissa ja sitten jouduttiin höyläämään, kun paksupäinen ohjaaja ei hokannut jutun juonta!

Sitten kun oma liike; sen ajoitus ja hallinta koiraan nähden rupesi valkenemaan, koira haki kepit varmasti ja sulavasti. Kepit itsessään oli n-o-p-e-a-t ja Lilu kesti vedätystä mainiosti ja pisti parastaan pujottelussa:)

Nyt jälkeenpäin tätä kirjoittaessa mietin, että kuinka nopeasti tuntuma ohjaukseen saattaa kadota ja kaikki agilityn pienet nyanssit, pikkuvarpaan suunta, käskyjen ajoitus, valssien sekä persjättöjen valinnat, liikkeen jatkuvuus, kädet jne. tms ne täytyy muistaa aina ja koko ajan ohjatessa. Ja kun kaikki tapahtuu niin nopeasti, niin annan itselleni anteeksi keppien ohjausmokan, koska mieli jäi tänäänkin reilusti positiiviselle:)

maanantai 23. elokuuta 2010

Melkein säänkestävä tokosheltti

Panu keräsi ensimmäisessä alo-luokan seuracupissaan 146,5/200 pistettä ja kakkossijan vesisateen kylvettämällä Haukkukeitaan tokokentällä tänään. Sade oli pieksänyt tannerta suurimman osan päivästä ja tokokenttä lainehti rapakoita ja muutenkin oli märkää, kylmää ja koleaa…:(

Arvoin pitkin päivää tokocuppiin lähtemistä, koska sää oli sellainen, että mitään suurta tokoelämystä ei ollut odotettavissa. Ohjaajakin on ollut koko viikon flunssainen ja vatsavaivainen ja sheltti inhoaa silminnähtävästi vesisadetta ja märkää maata. Noh kellon lähestyessä alkamista, sitten kuitenkin jostain syystä otettiin ja lähdettiin?!

Muitakin rohkelikkoja oli ilmiintynyt seuracuppiin sankoin joukoin. Säätä valiteltiin ja harmiteltiin kuorossa, mutta eihän me koiraihmiset kovin sokerisia olla. Kokeen tuomarina toimi Piritta Ihme ja liikkeenohjaajana Hanna Partanen.

Kokeen liikkeet selitellään seuraavassa:
- Luoksepäästävyys 10: Panu istuksi perusasennossa ja päästi tuomarin rapsuttelemaan itseään ilman pakituksia.
- Paikallaolo 10: meni ensimmäisellä(!) maata, aika tiukka ’odota’ –käsky että pysyisi paikoillaan, vierestä lähti bouvier melkein heti menemään, annoin käsiapua rivistä ja toistin ’odota’, jotta ei lähtisi bouvierin matkaan. Tunnustin arvionnissa käsiavun mutta tuomari ei ollut huomannut sitä;)
- Seuraaminen kytkettynä 9: Pa haahuili hiukan, mutta tuomari sanoi, että yleensä ottaen hyvän näköistä menoa. Ohjaaja sai palautetta hihnan jäykästä pitelemisestä. Tätä täytyy miettiä, että miten se hihna olisi luonnollisemmin kädessä seuraamisen aikana!
- Seuraaminen taluttimetta 5: runsasta haahuilua, etsi nameja maasta, piti patistella:/
- Liikkeestä maahanmeno 0: ei mennyt maahan, vaan haahuili kuono maassa jälleen samassa kohdassa, kuin edellisessä liikkeessä. Varmaan jotain vastustamatonta herkkuhajua kentässä:/ En antanut periksi, vaan hain viereen ja toistettiin liike, nyt menestyksellä.
- Luoksetulo 9,5: perusasento jäi hiukan vinoon ja väljäksi. Panu tulee perusasentoon paremmin lyhyemmältä matkalta, joten tätä pidempää luoksetuloa täytyy harjoitella enemmän.
- Liikkeestä seisominen 7: otti muutaman askeleen käskyn jälkeen.
- Hyppy 5 (arvostelulapussa lukee 8 eli arvostelu nähty väärin): käsiapu hyppyyn, muuten hieno! Tuomarikin sanoi, että kympin liike ilman käsiapua:)
- Kokonaisvaikutus 10: eli kyllä me kotona osataan ja tokosta tykätään;-)

Kiitos vielä tuomarille Pirittalle ja liikkurille Hannalle!

Tiesin etukäteen, että ei ole meidän keli saatikka meidän ilta. Siitä huolimatta tokokokeesta jäi hyvä jälkimaku ja onnittelen itseäni, että rohkenin ja tokenin mennä kokeeseen. Näin jälkikäteen mietin vain, että miten saan Panun nauttimaan tokosta, tai tokokokeesta, yhtä paljon kuin se nauttii agilitystä?! Tokotunnilla ja tokoliikkeitä harjoitellessa Panulla on usein naama näkkärillä, mutta tänään sen ilme oli aika totinen:/ -Seuraavalla kerralla jäädäänkin vesisateella kotiin.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Viäntönolla:)

Sunnuntaipäivä valkeni ilokseni ja suureksi helpotuksekseni kymmenisen astetta viileämpänä kuin lauantaina! Sää oli pilvipoutainen ja tuuleskeli reippaasti, joka viilensi osaltaan mukavasti edelliseltä päivältä hellehouruista olemustani.

Olin jo aikaisemmin tarkistanut, että Lilun D-rata alkaa 11:15. Noh, mentiin koirapoikien kanssa Haukkikselle hyvissä ajoin, tunteroinen ennen kisaa. Juoksuttelin shelttijannuja kentillä, moikkasin tuttuja ja seurasin sivusilmällä meneillään olevaa maksien kisaa. Vuokkokin saapui pyörällä kisapaikalle koirakon toisen osapuolen kanssa. Odottelin rauhassa vain maksien kisojen päättymistä, uutta radan rakennusta ja uutta tuomariakin. Sitten joku sanoi, oliko se nyt Vuokko, että seuraavana radalla on sitten medit! Koirakon ohjaaja ei ollut lainkaan tilanteen tasalla, saatikka valmistaunut mitenkään suoritukseen ja sitten tulikin kiire vaihtaa kisakengät jalkaan ja juosta medien rataantustumiseen:/

Yleensä ohjaajat seuraavat silmä tarkkana radan rakennusta ja ohjaussuunitelma puidaan valmiiksi jo radan muodostumisen aikana ja se on siis valmiina jo ennen varsinaista rataantutustumista! Mulle tulikin hiukan hätä käteen rataantutustumisessa, että ehtiikö radan omaksua ja muistaa nopeissa tilanteissa koiraa ohjatessa?! Jäniksen selässä suoritettu tutustuminen heijastelikin sitten varsinaisessa ratasuorituksessa Lillin kanssa siten, että tietyissä kohdin joutui improvisoimaan, mutta onneksi Lilli on erittäin estehakuinen ja ohjausta hyvin seuraava koira.

Vuokon filkasta näkyy täällä, kuinka persjättö menee persiilleen! Ohjaaja on myöhässä ja koira jää selän taakse ihan omilleen. Lilli irtoaa hyvin putkeen, joten olisin voinut kääntyä itse aikaisemmin persjättöön. Onneksi vasen, ohjaava käteni on alhaalla ja olen jotenkuten sijoittunut hyppyyn nähden, joten Lilli oikaisee juoksulinjaansa ja tulee onneksi siten hypyn oikein. Myös puomin jälkeisen hypyn jälkeinen valssi on myöhässä ja keinun jälkeinen valssi on kökkö ja se oli ehkä tarpeetonkin. Hyvää radalla oli draivi ja tsemppi eiliseen nähden! Lilli teki hienot ja reippaat kontaktit, otettiin puomin ja aa:n alastulot hallitusti, koska lauantaina tuli kontaktivirhe puomilta. Kepit meni kuin unelma, hyvä Lilunen<3 Ja keppien jälkeinen hypyn kierto aa:lle oli upea. Siivekkeen kierrot ovat Lillin bravuureita:)

Lillillä on nyt kaksi agility LUVAA plakkarissa, joten yhtä uupuu kakkosiin ja se nolla voi tulla hyppyradaltakin:)

lauantai 14. elokuuta 2010

Hellehorna uuvutti…

…sekä ohjaajan että koiran v-o-i-m-a-t OKK:n Jari Tienhaaran tuomaroimissa lauantaiaamun agilitykisoissa. Ensimmäinen rata alkoi hiukan yhdeksän jälkeen, jolloin lämpötila varjossakin oli jo reilusti yli parikymmentä, puhumattakaan siitä, että aurinko oli aamuruskosta asti paistanut suoraan agilitykentälle. Olo oli huteran pahoinvointinen, sydän jyskytti rinnassa, hikoilutti ja pyörrytti. Meikäläisen ruumiinrakenteelle ei sovi kuuma; se uuvuttaa, lannistaa ja vie voimat totaalisesti! Mahtoi Lilullakin olla lämmin ja sitä pidettiinkin visusti varjossa radalle menoon saakka. Vuokolla oli shelttimimmille mukana myös viilentävä froteeloimi.

Ensimmäisen radan hypyt olivat 40 sentissä, jätin Lilun niin, että sillä oli tilaa ja aikaa kiihdyttää vauhti hyvin ykkös hypylle. Olin itse ykkös- ja kakkoshypyn välissä ohjaamassa. En tiedä vieläkään, eikä filkkakaan selvennä, mitä tapahtui; Lilunen ei koskaan hypännyt ensimmäistä hyppyä menosuuntaan, vaan kiersi sen sievästi. Riensin palauttamaan sen ensimmäisen hypyn taakse, jolloin se hyppäsi hypyn väärään suuntaan ja rata meni hylätyksi ihka ensimmäisellä hypyllä!!?? 'Nooh', ajattelin huonovointisena, katse harhailevana ja ajatus helteestä puuroutuneena, ’ei jakseta’ ja otin Lilun ja poistuttiin vaisuina takavasemmalle. Agility on niin täynnä yllätyksiä! ;-)

Ennen toisen radan alkua yritimme palautua ja latautua parhaamme mukaan. Otin hiukan enemmän asennetta ja kamppailumieltä mukaan. Muutin kuitenkin, aivot helteessä pehmenneinä, ohjaussuunnitelmaa useaan otteeseen ennen rataa ja se näkyi ohjauksessa:/ Alku oli melkoinen sekametelisoppa, ennen pussia olisi pitänyt valssata, puomin kontakti olisi pitänyt varmistaa, olin myöhässä renkaalla ja putken persjätön jälkeen jäin vain seisoskelemaan ja Lilu ehti juosta jalkoihin…Huoh! Tulos 16 ja osia (15 virhettä ja yliaikaa) riitti kuitenkin luokan ykkössijalle ja saimme Lilun kanssa lahjakortin tuleviin OKK:n kisoihin:)

Uupunutta ohjausta voi käydä katsomassa täältä .

Kisat jatkuu huomenna sunnuntaina, jolloin juoksemme Lilun kanssa yhden agilityradan verran. Toivon hartaasti viileämpää säätä!!

torstai 12. elokuuta 2010

Hyvän mielen torstaitokot

Illan tokotunnin pääteema oli seuraaminen liikkuroituna. Olen ottanut Panun kanssa naksulla seuraamisen aloituksia ja lyhyehköjä seuraamiskaavioita, mutta pidempää kaaviota emme ole tehneet liikkuroituna aikoihin, en edes muista milloin.

Aloitettiin kuitenkin luoksepäästävyydellä ja paikallamakuulla. Jos pisteitä jaettaisiin Panskulle napsahti molemmista kympit:) Luoksepäästävyydessä napotti paikoillaan perusasennossa ja antoi Sallan rapsutella itseään kiltisti. Lisäksi istui pitkään perusasennossa, kun Salla kävi koirakoita läpi rivissä, josta sai tietysti namipalkkaa pitkäjännitteisyydestään;)

Paikallamakuu otettiin tällä kertaa puolitoistaminuuttisena. Panu meni ensimmäisellä maata, tätä ollaan harjoiteltu, ja jäi ’odota’-käskyllä riviin muiden koirien kanssa. Poistuin samaan rintamaan muiden ohjaajien kanssa. Panu on siitä erilainen tyyppi kuin Pyry, että sitä pitää katsoa tiiviisti koko paikallamakuun, kun taas Pyry lähti helposti liikkeelle kun sitä katsoi. Pyryn paikallamakuussa katsoin sen yli, mutta en suoraan koiraan.

Hyvää häiriötä Panskun paikallamakuulle toi Haukkiksen yleinen hälinä; agikentän harkat, toisen tokokentän harkat sekä Panun vieressä olevan corgin ohjaaja, joka käveli edestakaisin palkkaamassa koiraansa. Hyvin pysyi! Palattiin yhtenä rivinä koirien luo, liikkurin käsky, viive perusasentoon ja nous heti ensimmäisellä käskyllä ja vielä viiveellä vapautus. Mairean hurjat kehut Panulle ja avokätinen namipalkka mamman shelttipallerolle:)

Seuruuta odotellessa tehtiin luoksetuloa ja noutoa. Ei valittamista näissä, pureksii tosin vielä noutokapulaa, mutta tätäkin työstetään;-). Liikkuroin ensin itse toisen koirakon seuruukaavion ja sen jälkeen päästiin Panun kanssa toimeen toveri koirakon liikkuroidessa;) Ja paremminkin olisi voinut mennä. Palautteena ohjaajan kokemattomuus liikkurointiin yleensä ja käännöksien liika ennakointi. Panun kontaktia kiiteltiin, mutta se valahti välillä ohjaajan jännittyneeseen liikkumiseen ja tuohon ennakoimiseen. Toivottiin energisempää ja rennompaa otetta koko liikkeeseen. Kaikki palaute lienee korjattavissa siten, että teen liikkeen enemmän tiedostavasti ja suurempaa rentoutta tavoitellen!

Lopuksi pohdimme Sallan kanssa tokokokeeseen osallistumisen kynnystä ja itsensä nolaamisen pelkoa! Nooh, siitäkin huolimatta ajattelin, että voisimme osallistua Panun kanssa kokeilumielellä seuracuppiin elokuun aikana. Mennään aloon, vaikka hyppy on keskeneräinen! ;-)

tiistai 10. elokuuta 2010

Kaksijakoiset agiepikset

Kenraaliharjoitus tulevan viikonlopun agilitykisoja varten antoi jälleen ankaraa perusopetusta koiran ohjauksesta agilityradalla; käskytä, ohjaa älä oleta, älä jätä koiraa selän taakse jne tms. Yhteistyömme Lillin kanssa on kaiken kaikkiaan sujunut erinomaisesti. Välillä tulee näitä lapsuksia ja vastuksia, jotka on inhimillisiä ja tehty voitettavaksi. Ajatukset ja keskittyminen on käännettävä heti seuraavaan koitokseen;-)

Eilinen möllikisa sujui kuitenkin suotuisten tähtimerkkien alla ja tulemana oli joutuisa ja virtaava nolla! Mikä ihana tunne<3 Ohjaajalle ei jäänyt itselleen mitään toivomisen varaa omassa ohjauksessaan; käsky kulki, ohjaaja ennakoi ja sen tähden koiran oli helppo liikkua radalla virheettömästi ja nopeasti:) Vuokko, Lillin emäntä, Mettovaara oli jälleen kuvauspuuhissa ja mölliradan voi käydä katsomassa täältä .

Murheenkryyni agilityrata vaikutti rataantutustumisessa haastavalta, mutta ei ylivoimaiselta. Ennakolta pohdin kiivaasti kepeille vientiä, aa:n jälkeistä hypyn kiertoa ja siitä keinulle menoa sekä loppusuoralla olevaa aa-ansaa. Kuten Vuokon filkasta näkyy rata hajosi kuitenkin heti alkuvaiheessa putken jälkeiselle hypylle6, jonka olisi pitänyt olla itsestäänselvyys, mutta en ohjaa enkä käskytä Lilliä ja jätän sen selkäni taakse. Sen jälkeen ohjaajaan iskikin täydellinen psykofyysinen kokovartalokipsi ja rata meni ihan vituralleen. En käskyttänyt ja unohdin keinunkin nimen!!!! Käskytin Lilliä p-u-o-m-i-l-l-e vaikka koko käskyä ei ole Lilun agilitysanastossa. (Eikä Panunkaan näin ollen!) Ihmismieli on kummallinen ja tekee tepposiaan odottamattomasti. Onnettoman radan voi käydä katsomassa täältä .

Mutta, kuten sanottu. Uudet kisat ja uudet kujeet ensi viikonloppuna! Täysin purjein siis kohti uusia agilityratoja Lilusen kanssa:)

tiistai 3. elokuuta 2010

Kiertoa kierron perään

Lilli on oppinut, että T-tädin kanssa pääsee aksaamaan:) Se lähtee aina mukaani silmät kiiluen, häntä viirinä liehuen ja innokkaasti haukahdellen. Mitä lähemmäksi pääsemme agikenttää sitä vaativammaksi ja komentavammaksi käy haukku ja Lilu kulkee kuono tiukassa etukenossa kohti agilityesteitä;-) Kiihkosta ja innokkuudesta huolimatta hää jää aina tottelevaisesti odottelemaan, ’Lilli oottaa’, kentän reunalle radan rakentamista. Joskus Lil haukkuu kiihtyneenä koko ajan, eilen se kuiteskin seisoskeli kiltisti hiljaa kentän reunalla:oo Lilu tietää, että kohta mennään, tässä kannattaa odotella;-)

Sadun radan mukaelma alla, josta tehtiin ensin kuvassa oleva järjestys ja sitten vielä vastapäivään. (Hyppy8 toiselta puolelta, kuin mitä kuvassa on.)

Ensimmäisen version vaikein paikka oli hyppy5 jälkeinen ohjaus puomille, jota piti hetki hakea. Kahden käden ohjaus toimi lopulta parhaiten tässä kohtaa. Ensin pieni peruutus hypyltä vastaanotettaessa ja sitten kahdella kädellä ohjaus puomille.

Samaan kohtaan palatessa puomi11 ja putki12 meni parhaiten siten, että tein persjätön puomille sekä putkelle, jotta sain Lillin sulavasti pussille13. Kiitos Satu hyvistä neuvoista ja opetuksesta, kun tuli aivan tänka på, että miten tuossa kohtaa pitäisi mennä:)

Keinu, puomi, siivekkeiden/hyppyjen kierrot olivat selvää kauraa Lillille, ei mitään ongelmia tänään!

Rata toisinpäin, eli vastakkaiseen suuntaan, meni jostain syystä paremmin kuin ensimmäinen kierros. Ainoastaan lyhyt vienti puomilta putkeen otettiin toiseen kertaan, koskapa Lilu karkasi ensimmäisellä kerralla toisen kerran putkeen. Liikuin huikan enemmän taaksepäin tai annoin koiralle siten enemmän tilaa kääntyä puomille. Kahdella kädellä ohjaus tässäkin. Kyllä kaksi kättä kertoo koiralle selkeästi minne mennä, kun vaihtoehtoja on enemmän kuin yksi;-))