tiistai 31. elokuuta 2010

Ihanasti itseohjautuva

Lilli tuntuu itseohjautuvalta; sen ohjaaminen agilityradalla on helppoa kuin heinänteko, se kuuntelee käskyjä ja seuraa aina silmä tarkkana ohjaajan vartalon suuntaa. Se on joka tytön unelmien agilitykoira; sopivasti perso, hyväpäinen ja hyvätapainen, kiihtyy agilitykentällä passelisti, mutta ei liikaa ja mikä parasta, me puhalletaan Lillin kanssa yhteen hiileen:)

Parin viikon flunssatauon jälkeen suuntasimme Lillin ja P-poikien kanssa jälleen tiistain agiharkkoihin. Tunteroisen metsälämppärin aikana Lilli vilkuili minua useaan otteeseen suu messingillä, se otti kontaktia pitkään (=katsoi suoraan silmiin tosi pitkään!) ja näin, että se tiesi pääsevänsä ’putkeen’ ja ’hyppäämään’ Tee-tädin kanssa:D

Sadun rata (mukaelma alla) oli lyhyt ja ytimekäs. Odoteltiin vuoroamme parin minin jälkeen ja annoin Lilun keskittyä antaumuksella tokokentän nurmikon haisteluun ja lämpimikseen kentällä jolkotteluun. Kokeilin välillä onko se kuulolla ja persokermu shelttimimmi pyrähtikin heti luokseni joka kerta ’tänne’ –käskyllä<3

Rata meni kerrasta viimeiselle esteelle saakka, jossa en osannut ohjata Lilua oikein kepeille:/ Tätä sitten hinkattiin pariin kertaan aa:lta hyppysuoralle hypyn kierto ja kepit. Tiedän hyvin, että Lillille merkitsee agilityradalla kaikkea vartalon oikea ohjaussuunta ja tietysti käskytkin, mutta en tiedostanut sitä tällä kertaa ajoissa ja sitten jouduttiin höyläämään, kun paksupäinen ohjaaja ei hokannut jutun juonta!

Sitten kun oma liike; sen ajoitus ja hallinta koiraan nähden rupesi valkenemaan, koira haki kepit varmasti ja sulavasti. Kepit itsessään oli n-o-p-e-a-t ja Lilu kesti vedätystä mainiosti ja pisti parastaan pujottelussa:)

Nyt jälkeenpäin tätä kirjoittaessa mietin, että kuinka nopeasti tuntuma ohjaukseen saattaa kadota ja kaikki agilityn pienet nyanssit, pikkuvarpaan suunta, käskyjen ajoitus, valssien sekä persjättöjen valinnat, liikkeen jatkuvuus, kädet jne. tms ne täytyy muistaa aina ja koko ajan ohjatessa. Ja kun kaikki tapahtuu niin nopeasti, niin annan itselleni anteeksi keppien ohjausmokan, koska mieli jäi tänäänkin reilusti positiiviselle:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti