torstai 22. joulukuuta 2011

Onnistuneita takaakiertoja

Parin viikon sairastelutauon jälkeen suuntasimme Panun kanssa jälleen agitunnille maanantaina. Teemana olivat takaakierrot 24 –estettä pitkällä radalla. Oma vetovuoroni 1-luokkalaisille on ennen Panun omaa tuntia, joten tein ensin rataan tutustumisen ja sen jälkeen lähdimme lämmittelemään Panun kanssa.

Täytyy todeta, että Haukkukeidas oli maanantaina taianomaisen kaunis, kun lumi makasi puiden oksilla, jotka kehystivät kauniisti lumisia polkuja. Kuten sanonta kuuluu, että ota hetkestä kiinni ja nauti, niin kyllä nautittiin Panun kanssa. Edes luistelutyylillä suihkivat hiihtäjät eivät saaneet tällä kertaa Panua kuumumaan, vaan se totteli kuuliaisesti, kun mamma vihelsi luoksetuloja ;D

Muistin radan, josta muistinvarainen mukaelma alla, puomille16, jonka jälkeen katsottiin erikseen vielä loppua, että miten se menikään. Panu osaaa kierrä –käskyn, joten takaa kierroissa ei ollut mitään ongelmia, vaan se haki kaikki loistavasti ja siivekkeitä nuollen. Lisäksi umpi ja avoin keppikulmat tehtiin jouhevasti ja vauhdikkaasti. Puomin kontaktit olivat myös loistavat molempiin suuntiinJ

Ensimmäinen yskähdys tuli hypyltä17 putkeen18 syötössä, jossa Panu karkasi toistuvasti putken väärään päähän. En osannut rytmittää ohjausta ennen hyppyä ja ensimmäisellä kerralla jopa itse katsoin putken väärään päähän, joten ei ihme, että Panu sinne sukelsi. Yritin rytmittää, mutta tässä on aikaisemminkin ollut vaikeuksia siten, että en seisahdu, vaan vain kumartelen vauhdissa:/  Kun rytmitin oikein, sain koirankin ohjauksen ja liikkeen toimimaan haluttuun suuntaan.

Lopuksi kerrattiin alkua hypyltä1 hypylle2, jolle olin valinnut ’väärän’ puolen takaakierrolle, eli kun rataan tutustumisessa arvoin, että kummalta puolelta mentäisiin, niin kokemattomuuttani valitsin koiralle sen pidemmän matkan, kun edullisempaa koirakolle olisi ollut takaa kiertää 2-hypyn vasemmalta puolelta. Kuivaharjoittelin twistiä siten, että seisoin lähellä hypyn oikeaa siivekettä vartalon oikea puolen jalka edessä, kun koira tulee astutaan vasemmalla eteenpäin kierron suuntaan ja sulavasti heitetään koira takaakiertoon. Kun koira kiertää, kääntyy ohjaaja välittömästi ns. päällejuoksun ohjaukseen, jolla saadaan koira nopeasti ja oikeaoppisesti ohjattua hypyn yli.

Tällainen twisti on mielestäni huomattavasti sulavampi ja selkeämpi koiralle ja nopeuttaa tekniikan suorittamista. Ensimmäisellä kerralla, kun tein twistiä, seisoin turhan lähellä kierrettävää vasenta siivekettä ja sen jälkeen seisoskelin jälleen pitkään hypyn edessä, jolloin koko tekniikkaan meni paljon enemmän aikaa.

Hyvän mielen harkat ennen pientä joulutaukoa. Vuoden vaihteen jälkeen alamme suunnittelemaan Panun tulevan kevätkauden agilitykisoja ja se viimeisen sertin metsästys kolmosluokkaan pääsee pikku hiljaa vauhtiinJ

lauantai 17. joulukuuta 2011

Parin tunnin tokotuksista

Agility on nyt pari kertaa jäänyt väliin ohjaajan flunssakuumeen ja sitten selkävaivojen takia. Tokossa ollaan kuitenkin käyty ja tässä opitun tai oppimattomuuden kertausta kahdesta tokotunnista;)

Panun paikallaolo häirittynä on hyvällä mallilla; se kestää häiriökävelyjä sekä pallonheittoja ohjaajan takana ja jopa ohjaajan ja sen itsensä välissä. Lisäksi ei ole ollut mitään ongelmaa vieraiden koirien läheisyydestä paikalla makuussa, jossa välimatka on lyhennetty noin puoleen normaalista kolmesta metristä.  Paikalla on oltu kolme minuuttia. Piiloon menemistä ja olemista hallilla en ole vielä tehnyt ja sitä täytyy harjoitella kovasti kotosalla, koska en todellakaan halua pilata avo:n paikalla makuuta turhalla hätäilyllä. Täytyy vielä todeta, että Panun paikalla makuu voisi olla hiukan ryhdikkäämpi ja rauhallisempi, mutta kaikkea hyvää ei saa kerralla. Lisäksi maata menoon on välillä tarvittu tuplakäsky ja perusasentoa on myös välillä ennakoitu, mutta näitä viilaillaan kotosalla. Mun täytyy myös muistaa ja ottaa perusasento suoraan, koska Panu menee helposti maata vinoon asentoon ja siitähän menee avo:n kokeessa pistevähennyksiä:/

Meidän nouto on jostain syystä taantunut ihan harakoille ja ylivireiseksi palloiluksi. Hohhoijaa! Panu on osannut ja osaa tehdä hyvän noudon, mutta mun täytyy nyt ottaa askel taaksepäin ja miettiä tuota vireongelmaa, että miten välttää ylivirettä, räksytystä, inkumista ja etenkin käskytyksen osalta miettiä ehkä sävyä uudestaan. Panu pureskelee myös välillä kapulaa, josta joudutaan tekemään erikseen pitämisharjoituksia naksuttimen kanssa.

Kaukokäskyt ovat hienosti kuosissaan. Nyt vain varovaisesti etäisyyden lisäämistä koiran ja ohjaajan välille ja siirtymien pituuden vaihtelemista, jotta liike pysyisi mielenkiintoisena ja Panu ei alkaisi ennakoimaan juttuja tässä liikkeessäJ

Panun seuraaminen on ollut mahtavaa, etenkin jälkimmäisellä tunnilla se oli niin hienolla kontaktilla mukana kuin vain olla voiJ Käännöksistä vasen on ohjaajalle tänkapå, jota täytyy hioa kovasti sessen kanssa. Suoritan itse käännöstä niin kauan, että koira ehtii istuksimaan perusasentoon:/: Vasemmalle käännöksissä on saatu toko-opeilta kuitenkin hyviä vinkkejä, joita työstetään ja harkataan kaiken aikaa. Seuraamiseen viilaamisen paikkoja ovat myös seuraamispaikka, koska Panu edistää helposti ja näin ollen pysähdyttäessä perusasento ei ole oikeassa paikassa. Toistaiseksi myn täytyy pysähdyksissä hiukan avittaa koiraa ja odottaa oikea hetki ja paikka pysähtymiseen, jotta saan Panun oikeaan paikkaan. 

torstai 1. joulukuuta 2011

Hallinta hukassa

Opettelin maanantain agiradan muistinvaraisesti, koska minulla on 1-luokkalaisten veto/vuoroviikoin ennen Panun agilitytuntia. Muistelu onnistui puolittain, sillä paperilla tehty rataantutustuminen ei sitten käytännössä ollut helppoa toteuttaa, sillä esteiden välimatkat ja suhteet olivat hallissa ihan muuta. Lisäksi olen niin kokematon ohjauksen suunnittelussa, että tarvitsen neuvoja ja ehdotuksia Panun viemiseen itse esteiden äärellä;-) Sovittiinkin agiopen kanssa, että teen rataantutustumisen ryhmän kanssa ja käyn sitten lämmittelemässä Panun sen omaa tuntia vartenJ

Ei harkat kuitenkaan ihan harakoille menneet; alkusuora, muuri ja putken kautta hypylle6 sekä takaakierto hypylle7 jonka jälkeen twisti hypylle8 ja siitä valssin kautta kepeille ja puomille, jossa hieno kakskakkonen. Syöttö putkelle11 ei enää onnistunut ja sekosin pasmoissa hypylle12. Tässä vaiheessa unohdin radan vauhdilla etenevän Panun kanssa. Selittelin muistelu systeemiäni myös agiopelle, joka siis totesi, että parempi tutustua rataan käytännössä ja sen jälkeen lämmitellä sesse:/:

Sitten hinkattiin muurin3 kiertoa, jossa ohjasin Panua niin hätäisesti ja voimakkaalla liikkeellä, että palikat vain lentelivät. Opettelin rytmittämään ja rauhoittamaan oman liikkeeni, jota on yleensä ottaen tarpeettoman paljon ja se on liian hätäistä. Vähempikin kuulemma riittää. Teimme pari kertaa muurin kierron ohjausta rauhoittamalla ja liikettä vähentämällä, niin sain Panun tekemään muurin hallitummin.

Tiedän, että olen erittäin hätäinen ohjaaja ja usein käsien ohjausliikkeet ovat hätäisiä huitaisuja, joihin Panu reagoi silmäräpäyksessä omalla tavallaan. Tarvitsee lisää (mielen)hallintaa ja rytmitystä myös kehon käytössä; välillä teen myös liian äkkinäisiä liikkeitä edes takaisin, ylös ja alas tai käännyn väärään suuntaan, joista tarkka koira pudottelee rimoja tai karkaa hyppyjen väärälle puolelle. Se, milloin opin kontrolloimaan mielenlaatuani ja saavutan zen:mäisen rauhallisen ohjausotteen jää nähtäväksi ja mielenkiinnolla odotan, milloin se ihme tapahtuu;-)

PS; Panun tokotunti jää tällä viikolla välistä ohjaajan kuumeen takia. Yritetään ryhdistäytyä olohuoneessa ja tehdä kotiläksyjä ja pikkuviilauksia.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Keppihaaste ja äkkipysähdys

Maanantain agitunnilla oli ensin haastetta muistaa rata, joka ei loppupeleissä sitten ollutkaan niin kinkkinen, -tosin yksi unohdus pääsi ohjaukseen lipsahtamaan:o Toiseksi haasteeksi nousi jälleen haastava pujottelu, johon oli loppuvaiheeseen laitettu toinen este lähituntumaan. Ja niin kävikin, että Panu ei kestänyt hyppyä keppien läheisyydessä, vaan kerta toisensa jälkeen jätti pujottelun kesken toiseksi viimeiseltä väliltä. Eli keppien jo viime viikolta läksynä ollut keppien vaikeat syöttökulmat ja itsenäisen pujottelun vahvistaminen ovat läksylistan ylimmäisenä, -kunhan pääsemme jossain vaiheessa hallille tekemään omia harjoitteita.

Radan kolmas pullonkaula oli aan kakskakkonen, jota yritimme tehdä pari-kolme kertaa onnistumatta. Tähän agiope Jarmo antoi hyvän harjoitteluvinkin tehdä pelkästään alastulokontaktia lyhyen matkaa hihnan kanssa, joka tuleekin toisena to do –listalla. Puomin ja keinun kakskakkosen toimivat edelleen hyvin harkoissa. Kisassa Panu ei jäänyt kontaktille, mutta en ole kovin huolissani, koska ne kuitenkin vielä toimivat harjoituksissa:o Eli uskon, että kaikkien kontaktien ahkeralla kertauksella saan kakskakkoset toimimaan myös kisoissa. Erittäin merkittävää kisoissa on oma ohjaustapani ja ohjaussuoritukseni kontakteilla! OKKn kisoissa, jossa tulossaldo oli hyl ja 2 x 5, tuntui, että koiran stamina on moninkertainen ohjaajan staminaan verrattuna. Kisajännitys verottaa joka kerta energiaa ja tahdonvoimaa, joka heijastuu voimakkaasti ohjaukseeni; -Panu vaistoaa tutisevan jänishousun heikkouden;-) 

Maanantain agissa oli hyvää Panun pimeän keppikulman hieno haku, onnistuneet takaakierrot ja itse sain kiitosta hyvin onnistuneesta päällejuoksusta, joka jäi lämmittämään mieltäJ

Torstain tottiksessa oli teemana avo:n paikallaolo 2 minuuttisena, seuraaminen (perusasento ja liikkeelle lähtö) ja luoksetulon pysäytys. Paikallaolon tein niin, että seisoin ensin sivuttain, sitten selin ja sitten toisaalle sivuttain Panuun nähden. Shelttijannu meni tuplakäskyllä maahan ja pysyi kaksi minuuttia, mutta ennakoi jostain syystä perusasentoa. Tähän siis olohuoneessa paikallaolon vapautuksia maasta. Avo:n paikallaoloja (= 3 min ohjaaja piilossa) teemme vasta olkkarissa, jotka ovat sinänsä tähän saakka olleet onnistuneita eri pituisina tehtynä. Hallissa alan ottamaan avo:n paikalla oloja tunnustellen ja pikku hiljaa.

Seuraaminen, perusasento ja liikkeellelähtö menivät aika kivasti, kun vain itse muistan energisen käskytyksen. Perusasennon viilaus suoraksi on alati käynnissä oleva projekti. Panun kontakti on hieno, kun se on kontaktissa. Pidän seuruuharjoitukset lyhyinä, niin saan kontaktia vahvennettua entisestään. Käännös vasemmalle on molemmille vaikea; saimme kotiläksyä vahvistaa Panun takapäätä ’pesuvati-harjoituksella’.) Myös ohjaaja on siis tumpelo vasemmalle käännöksissä, joten tähän teen mielikuva- ja käytännön harjoituksia itsekseni.

Varsinainen kotiläksy tuli luoksetulon pysäytyksestä, jossa Panu pysähtyy, mutta valuu-uu-uu käskyn jälkeen. Tavoitteena luoksetulon pysäytyksessä on aktiivinen äkkipysähdys, josta koira välittömästi pysähdyksen jälkeen jatkaa käskystä perusasentoon. Toko-ope puhui, muistaakseni riehakkaasta, reippaasta ja aktiivisesta harjoittelusta ja liikkeestä, jota itse en helposti miellä tokoon, vaan ennemminkin agilityyn;) Ehkä tokossakin on uusia tuulia ja tapoja harjoitella liikkeitä, jonka näin muutaman vuoden harjoittelukokemuksella itse katson myönteiseksi kehityssuunnaksi. Onhan se varmaan niinkin, että ylemmissä luokassa ja pidempään harjoitelleet ohjaajat uskaltavat kokeilla soveltaa ja kokeilla uutta sekä heillä on rohkeampi ote harjoitteluun.

Tästä läksyksi seisautuksia erikseen ja palkkaukseenkin sain korjausehdotuksia, koska nykyisellään kuulemma 'tapan koiraani':O;D

perjantai 18. marraskuuta 2011

Tottelematonta tottista

Aloiteltiin Panun kanssa torstaina syksyn tottistunnitkin. Mölliryhmän ohjauksen jälkeen tuli niin kiirus hakea koiruus autosta halliin sisälle, että kaikkinainen lämmittely, virittely ja orientaatio jäi täysin välistä. Koppasin autosta Panulle vääränlaisen pannankin mukaan. Panta oli Panun agilitypanta ja niinpä se oikein tärisi innosta sylissäni, kun kannoin sen pyöröovesta halliin sisään.

Ylivireisen intopiukee, virittelemätön, kuumapäinen shelttijannuni joutui laakista puolen vuoden tauon jälkeen kahden minuutin paikalla makuuseen, jossa se käpristeli kärsimättömän ynisevänä, mutta tottelevaisesti paikoillaan. Panun ilme oli kuitenkin epäuskoisen pöllämystynyt, -eikö me sittenkään liidellä?! ;-) Vapautus(kin) tehtiin vielä kunnon viiveellä ja niin shelttijannu ansaitsi kärsivällisyydestään ja tottelevaisuudestaan ruhtinaallisen palkan ja maireat kehut<3

Syksyn ensimmäinen avo-ryhmän tunti koostui koirakoiden tasonmittauksesta, jossa ensimmäisenä siis paikalla makuu, seuraaminen, luoksetulo, liikkeestä maahanmeno ja nouto. Niih nooh, kylmiltään liikkeet menivät jotenkuten, mutta tekemistä höysti shelttijannun yleinen kärsimättämyys, rauhattomuus sekä komenteleva haukuskelu. Tunteroinen oli myös ohjaajalle hiukan traumaattinen, sillä hätäily, kiire ja huolimattomuus näkyi varmaan myös liikkeiden käskytyksessä ja otteissa. Jos koira tarvitsee virittelyä, niin tarvitsee sitä ohjaajakin: kokemuksesta viisastuneena otamme ensi viikolla virittelyvartin ennen seuraavan tokotunnin alkua.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Talviliitelyt starttasivat

Huristelimme eilen Haukkiksen tuttuakin tutumpiin maisemiin ensin lenkkeilemään ja sitten agiliitoihin OKKn kivituhkapohjaiseen kuplaan. Panun tulevan talvikauden agiopena toimii Jarmo Risto, joka on meille uusi tuttavuus ohjaajana. Odotankin innolla ja mielenkiinnolla tulevia tunteja sekä uusia näkökulmia ja vinkkejä ohjaukseeni.

Ensimmäisellä tunnilla käytiin läpi koirakon osaamisia tai osaamattomuutta; lyhyillä tekniikkapätkillä mentiin suoraan sivusta pujotteluun, katsottiin miten koira kääntyy tyrkkyputkelta oikeaan päähän, pyöriteltiin hypyillä eri suuntiin ja keinun sekä puomin kontakteja.

Panu ei osaa, -vielä, mennä pujottelun avokulmaan suoraan sivusta. Emme ole sitä harjoitelleet, vaan olen tähän asti pyöristänyt hiukan syöttökulmaa ja eilen avokulma onnistui hienosti hiukan pyöristämällä. Ainahan voi käydä törkkäämässä, jos kisoissa sattuu tiukka avokulma;) Vaikka tavoitteenani on, että Panu osaisi ennen pitkää itse hakea vaikeatkin pujottelun aloituskulmat. Tästä siis läksyä talveksi pujottelun osalta!

Tyrkkyputken ohitukset onnistui joka kerta: itsekseni kuitenkin tuumailin, että ryntäilin jälleen hanakasti liian lähelle putkea, kun olisin voinut hypyltä rytmittää paremmin ja lähettää Panun kauempaa putkeen. Tämä täytyy muistaa jatkossa!

Kontakteilla sain noottia Jarmolta luottamuspulasta koiraan sekä kontaktin väärästä suorittamistavasta. Tiedän kyllä mikä on Panulle oikea suorittamistapa, mutta kun tämä sama pää kesät talvet, niin välillä on vaikeuksia pitää se koossa;) Eli tästä myös muistamisen paikka ja jota ollaan sata ja tuhat kertaa reenattu. Ohjaaja antaa kontaktikäskyn ja juoksee pysähtymättä ohi kontaktin, jolle koira on seisahtunut. Ohjaajan liike pysähtyy kontaktin ohijuoksun jälkeen, jonka jälkeen katsoo koiraa ja vapautuskäskyllä molemmat liikkeelle! Kyllähän me tämä osataan, kun vain ohjaaja keskittyy tekemiseen!

Lisäksi sain noottia koiran huomiotta jättämisestä ja liian myöhäisestä palkkaamisesta! Mulla oli liian kiire selitellä omia mokiani agiopelle ja palkkasin koiran vasta seliselien jälkeen:/:  Ah niin tarpeellinen muistutus moukkamaiselle ohjaajalle! Jatkossa palkkaan Panun a i n a heti suorituksen jälkeen, jotta sen ei tarvitse odottaa namejaan hienojen suoritusten jälkeenJ

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Räyhä aa ja voihan vartalo

Viikonlopun toiset harkat Kiikin ohjauksessa sujuivat ohjaajalta onnahdellen…

Aa –esteen kontakti oli meiltä tänään täysin hukassa; kakskakkonen ei onnistu, ei sitten millään ja juoksukontaktiakaan ei osata, varsinkaan kun sitä ei olla koskaan edes harjoiteltu. Nykyisellään Panu hyppää (räyhäten?!) aalta suht korkealta ja sehän ei ole millään muotoa toivottava tapa suorittaa kontaktieste. Eilisissä harkoissa puomi tehtiin kuitenkin hienosti kakskakkosella ja myös keinu on muistini mukaan ollut suht varma kakskakkonen. Sen sijaan aa aiheuttaa meille nyt päänvaivaa ja ennakoi hankaluuksia, koska näkemykseni mukaan aa:n kontaktivirhe kisoissa on vain ajan kysymys:/ Panu ei ole (muistaakseni) koskaan ikinä saanut kontaktivirhettä kisoissa saatikka tehnyt sitä harkoissakaan, mutta jotta jottain on tehtävä aa:n kanssa ja pian! Mutta mitä, se onkin tuhannen taalan kysymys!?

Toisena etsittiin eksyksissä olevaa vartalon suuntaa. En saanut päällejuoksua(kaan) onnistumaan kertalaakista, vaan tarvittiin lukuisia yrityksiä ja Kiikin opastusta kädestä pitäen ohjaajan vartalon/hartioiden suunnan kanssa, jotta sain päällejuoksun luistamaan. Panulla on voimakas taipumus hakeutua takaakiertoon ja vielä hanakammin se hypyn taakse ajautuu, koska vartalon suunta sinne jatkuvasti osoittaa, hmph!

Kiikin kanssa jatkettiin myös merkkausten harjoittelua ennen valssia sekä siivekkeiden nuolemista niistojen avullaJ Kiiki käyttää itse ohjauksessaan mielellään jaakotuksia, joten yritänpä itsekin jatkossa korvata valsseja jaakotuksilla; niillä saadaan kuitenkin siivekkeen kiertoja niukemmaksi ja koiran liikkuminen ja vauhti on todnäk soljuvampaa.

Radalla tehtiin  keppien avokulma pariin otteeseen. Panun kanssa ei ole vielä harjoiteltu suoraan sivulta kepeille hakeutumista, vaan joudun hiukan pyöristämään kepeille syöttämistä. Eihän siinä mitään, Panu haki avokulmat kaukaakin hienostiJ

Kiikin tunnit olivat erittäinkin antoisia ja antoivat ajattelemisen aihetta sekä työtä mielikuvaharjoituksia varten. Kiitos vielä Kiiki:) Huomenna korkataan sitten talvikausi Haukkukeitaalla OKKn hallilla ja saamme Panun kanssa uuden agiopenkinJ

lauantai 12. marraskuuta 2011

Kiikin agitunnilla:)

Lauantai-iltapäivän tunteroinen vierähti Active Dogin hallissa Koskelan Kirsin agiharkoissaJ
Keppihaastetta, putkeen irtoamisia, twistiä, takaakiertoa ym herkullista oli katettu Kirsin suunnittelemalle harkalle kakkosluokkalaisille.

Pitkän agitauon jälkeen ohjaajan korvien väli ei kuitenkaan ollut aivan ajan tasalla. Ryntäsin liian nopeasti putkille, jolloin vauhti pysähtyi ja Pantteri jäi tietysti pyörimään putken eteen. Lisäksi oli ohjaajan seisoskelua tai muuten myöhässä olevaa ohjausta. Pitkä harjoitustauon jälkeen jouduin hakemaan lähinnä vauhdin rytmitystä ja jämäkkyyttä ohjaamiseen.

Panu kyllä menee sinne, minne ohjataanJ Alati muuttuva tekijä onkin se, millä moodilla eli missä muodossa tai tilassa mun ohjaus on. En tiedä milloin ja missä vaiheessa opin sen oikean ohjausmoodin, tai johdonmukaisesti oikean ohjaustavan, joka tuo meille nollaratoja?! ;) Eräs kokenut ja paljon nähnyt agi-kepo kommentoi mennä kesänä ohjaukseeni, että kisaan liian harvoin! Näinhän se todennäköisesti on, että vain kisaamalla säännöllisesti (ja paljon?) saisin tarpeeksi kisarutiinia ja tuiki tarpeellista kisakovuutta ohjaukseeni.

Olen myös, jo viime keväänä, muuttanut asennettani harjoituksiin siten, että yritän aina harjoituksen päätteeksi saada tulokseksi nollaradan, kun aikaisemmin minulle kelpasi onnistuneet osiotkin! Sillä onhan se niinkin, että agility on tavoitteellinen laji, ei pelkästään kilpailullisesti vaan myös taitotasollisesti:)

Kiikin harkat jatkuvat huomenna ja maanantaina korkataan sitten OKKn talvikausi Haukkiksen hallilla. Ja agility jatkuu viikon kuluttua OKKn kisoissa, jossa kirmaamme Panun kanssa kolmea starttia lauantaina ja sunnuntaina kisatalkoillaan koko päiväJ

torstai 6. lokakuuta 2011

Pao esittäytyy kuvissa

Moi kaikille:)

Uusin P-poika Jeonan Bad Loser eli PAO esittäytyy kuvagalleriassa:

Myös Paon 'isoveikasta' Pessistä löytyy uusia kuvia galleriasta:

tiistai 20. syyskuuta 2011

Syyskauden tuloskimaraa

Alkusyksystä on pitänyt kiirettä agilitykisojen suhteen, sillä sekä Panu että Pessi ovat kirmanneet kivoja tuloksia kisakirjoihinsa.

Osallistuimme Panun kanssa Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirin piirimestaruuskisoihin OKKn ykkösjoukkueessa KASsin kisoissa Virpiniemessä elokuun lopulla. Vaikka meikän+Panun panos jäi joukkuekisassa vaatimattomaksi, saavutti medi-joukkueemme kisassa pronssiset mitalit:)

KASsin yksilökisassa tuli ratavirheitä sekä A- että B-kisassa harmittavasti 10 molemmilta radoilta; keppien aloitukset eivät onnistuneet sinänsä ihan jouhevilla baanoilla.

Panu kisasi syyskuun puolessa välissä OKKn kotikisoissa sitten toisen LUVAn lauantain kakkosluokasta ja noususerti kolmosiinkin oli enemmän kuin lähellä sunnuntain radoilla, jossa Pantteri saalisti hyppyradalta tuloksen 5 (-9,45 alle ia) ja agilityradalta niin ikään tuloksen 5 (-7,28 alle ia). Ohjaajalla oli pikkiriikkisen liian kiire molemmilla radoilla ja näin ollen pituuden palkki pääsi kaatumaan ja yksi rima tippumaan. Ohjauksen rytmitys ei ollut kohdallaan noissa pikkufiboissa.

Ystävämme Miina ja Pessi kisasivat hienosti elokuun lopulla TorKKn kisoissa Torniossa 2xluokkavoiton tuplavitosillaJ Voitot enteilivät hyvää jatkoa ajatellen ja koirakko saavuttikin sitten upeasti noususertin kakkosiin agilityradalla TorKKin syyskuun ruskarallissa ajalla -10,13 alle ia.
Samassa kisassa oteltiin myös Lapin kennelpiirin piirimestaruudesta ja Miina & Pessi saavuttivat hienosti pronssimitalin Kemin Koiraharrastajien medi-joukkueessaJ

Seuraavan kerran Panu ja Pessi kisannevat lokakuun vaihteessa KASsin kisoissa Oulussa: -jännää, P-pojat jahtaavat luokkavoittoa samalta lähtöviivalta;-)
Panu OKKn epiksissä 26.7.2011
kuva: Sari Eskelinen, sary.1g.fi

perjantai 9. syyskuuta 2011

Panu 6-vuotta

Hyvät lukijat imelyysvaroitus, -seuraava teksti saattaa tuntua hieman siirappiselta;)

Minitiimin Quite A Fellow eli komean kaunis ja ihana ihana ihana Panu täyttää 6 vuotta tänään 9.syyskuuta. Panun synttäreitä juhlistetaan tänään kotipiirissä lihahyytelöllä ja vaniljajäätelöllä.
Synttäripotretti saadaan esille lähiaikoina, kunhan päivä on otollinen valokuvaukselleJ

Onnittelurapsutuksia myös Panun siskoille Nepparille, synnyinkodissaan Kajaanissa sekä Nastalle Haukiputaalla.
Pansku 6-vee
Enemmän synttäripäivän P-patsasteluja täällä :)

torstai 8. syyskuuta 2011

Kontaktisulkeiset

Keskiviikon agiharkoissa tehtiin kolme erilaista pätkää tarkoituksena kertailla lähinnä kontakteja. Kontaktit ovatkin olleet Panulla herkällä ja hakusessa viimeisissä kisoissa. Ei minkään maailman malttia pysähtyä saatikka odottaa lähtölupaa kontakteilta:/ Huoh! Miten tähän on tultu, kysyn vaan ja vilkaisen peiliin…

Eilisissä harkoissa tehtiin sitten alkeissulkeisia tehostetusti naksulla vapautus + jes vapautussana; en kiusannut Panua kertaa enempää hytkyillä, koska näin ja tiedän, että se lähtee herkästi pikkusormen liikahduksestakin menemään. Kesti ohijuoksuja ja puolenvaihtoja hyvin, kun en itse ryntäillyt vaan juoksin tasaisesti ohi, pysäytin oman liikkeen täysin ja vapautus. Toivottavasti nämä kontaktien rauhoittavat kantaa myös tulevan viikonlopun kisoissa. Tietysti noita hytkyjäkin täytyy ottaa jatkossa sekä startissa että kontakteilla, koska Panu on varastanut ainakin kerran kuluvan kesän starteissa ja kontakteillakin täytyy ehdottomasti kerrata ja lisätä tuota liikkeen sietokykyäJ

Hyppy, muuri, kepit –kombinaatiossa laitoin namipalkan keppien päähän, joka veti pujottelun hyvään vauhtiin. Tätäkin täytyy tehdä enemmän, jotta keppeihin saadaan varmuutta ja itsenäisemmän tekemisen varmuutta.

Hyvän mielen agiharkat kaikkinensa:)

torstai 1. syyskuuta 2011

Uusia kuvia

P-poikien kuvagalleriassa uusia kuvia Pessistä, joka täyttää 6 vuotta 11. syyskuuta :)
Kuva: Vuokko Mettovaara
Pessi_6 vuotta

maanantai 22. elokuuta 2011

Lorvikatarri väistyköön...


Blogikirjoittelu on ollut pahasti paitsiossa sitten kesäkuun lopun; osaksi heinäkuun lomailun osaksi elokuun saamattomuuden takia.

Kuluneen kesän aikana olemme touhunneet sitä tavallista sessujen kanssa; käyneet agiharkoissa keskiviikkoisin ja tokoharkoissa torstaisin sekä kisattu agilityssä harvakseltaan. Seuraavassa pieni kertaus kesän kisamuisteloita.

Juhannuskisat KASsilla pidettiin hyvissä olosuhteissa; tuloksena muistaakseni 10 ja hylkäys, ohjaus meni seisoskeluksi sen sekunnin sadasosan, joka tarvitaan shelttijannulle sen omien päätösten tekoon.  Kisapäivälle sattui myös aurinkoinen ja kuuma keli, joka vetää allekirjoittaneelta jalat veteläksi ja olotilan heikoksi. Huono helteensietokyky kuuluu kai mun ruumiinrakenteeseen, jolle ei voi mitään:/ Virpiniemen kenttä sinänsä on erinomainen alusta juosta.

Kisattiin myös KemKolla Kemissä heinäkuun lopulla ja sieltä karvasta kalkkia toopelle ohjaajalle, joka antoi höyrypäisen shelttijannun hengailla agilitykentän vieressä kisan aikana. Nooh, eka rata meni vielä ohjaajan kontrollissa putken jälkeiseen myöhästyneeseen valssiin asti, josta seurauksena kielto hypylle. Lisäksi myös yksi rima tuli alas. Tuloksena 10 ja mitalisija, olikohan hopea tai pronssi. Toka rata olikin sitten une catastrophe alusta loppuun. Pantteri varasti alussa, tai jäi se muka kiltisti istumaan, mutta kun käännyin käskyttämään ensimmäisen hypyn, oli se jo vieressäL Tämä oli sitten radan stoori, myöhässä jo ensimmäisellä esteellä. Silti, aina kun on löydettävä jotakin hyvää, niin loppuvaiheen kepit Panu haki hienosti pimeästä kulmasta ja vauhtia riitti.

Elokuun alussa kävimme OKKn iltakisan, josta harmittava 5 muurin kiellosta. Oletin, enkä ohjannut helppoa vientiä ja Panu ajautui muurin ohitse. Lisäksi saimme yliaikaa kontakteilla saikkailuista. A-esteen kakskakkonen tuottaa edelleen ongelmia ja puomin kontakti oli Panulle vaikea, koska rata jatkui voimaakkaalla käännöllä sivuun ja taaksepäin kepeille, joten Panu ei meinnannut millään löytää kakskakkosta, koska ohjaaja jäi sen taakse odottamaan. Noita kontaktin variaatioita, tai siis ohjaajan eri sijoittautumisia, ollaan sittemmin harjoiteltu enemmän.

Tässä yhteenvetoa kesän tulossaldosta Panun osalta. Myös ystävämme Miina ja Pessi ovat kisanneet kesän aikana agilityn merkeissä ja koirakolla on kasassa 2 x LUVA medi1:stä. Elokuun kisoissa, Keminmaalla ja Torniossa koirakko on vetänyt useamman vitosen ja Torkk:n kisoissa tuli jopa tuplavoitto vitosen radoilla. Eli noususerti on vain ajan kysymys ja nopea pari nousee varmasti pian kakkosluokkaan. Edessä ovat myös muutosten tuulet; Miina ja Pessi ovat tähän saakka kisanneet KemKon riveissä, mutta edessä on muutto Rovaniemelle opintojen perässä ja näin ollen koirakko siirtynee Rovaniemen Käyttökoirien eli Ragit:in talliinJ

torstai 23. kesäkuuta 2011

Silmänräpäys takaaleikkaukseen

Kaksi päivää kestäneiden kaatosateiden jälkeen ajelin eilen Haukkikselle kädet kyynärpäitä myöten ristissä ja mielessäni hokien; ’älä tule hyvä sade, älä tule hyvä sade’ ;-) Ja hyvä sade ei tullut, keli oli märkää ja ilma kosteaa, mutta sade pysyi tällä kertaa poissa agilityharjoituksen aikanaJ

Tunnin pääteemana olivat twist, pimeä putki ja takaaleikkaukset. Ensimmäisellä kiekalla twisti suht ok, mutta en osannut ohjata oikein pimeään putkeen, vaan ajauduin liian kauaksi putken taakse. Agiope Mariannen täsmennyksen jälkeen Panu sukelsi upeasti putkeen. Takaaleikkaukset pituudelta hypylle ja aa:lle menivät ensi alkuun pyörähdysten siivittämänä:-/

Fiilattiin sitten takaaleikkauksia, joissa yleensä ottaen Panu karkasi joka kerta hypylle2, kun sen olisi pitänyt mennä hypylle9. Sain pari kertaa hyvän takaaleikkauksen onnistumaan siten, että koira ei joutanut tekemään piruettejaan, vaan irtosi kuten ohjattiinJ Oikea-aikainen takaaleikkaus vaatii sitä koiran irtoamista sen silmänräpäyksen ajan, saattoa ja ns. ohjauksellista saaton jatkoa het leikkauksen jälkeen. Vaikeaa, mutta palkitsevaa, kun se onnistuuJ

Kuvassa oleva keppiharkka otettiin putken kanssa, jossa putkin oli noin 90 asteen pimeässä kulmassa kepeille. Lähetystä helpotti reilu välimatka putkelta kepeille. Panu meni loistavasti keppejä ja ansaitsi kehua ja herkkua vaikka muille jakaa;)

Teimme myös jaakotuksesta pussiin -harkkaa. Panu luki hyvin ohjausta ja ei mitään kyselyjä jaakotuksen suhteen, vaikka se ei mulle kovin jouheva tekniikka olekaan. Voitais tehdä enemmänkin jaakotuksia rataharjoituksissa ja joskus sitten kisoissakin, joissa yleensä tulee itse pyörittyä 360 astetta, kun ympäri pyörimisen voisi korvata jaakotuksilla.
Harjoitusradan mukaelma_22.6.2011

torstai 16. kesäkuuta 2011

Huh haipakkaa hypärillä

On ’aina’ ollut sitä mieltä, että hypärit ei ole Panua ja mua varten; olen liian hidas ja emme taida bortsujen tai kelpien hienoja takaaleikkauskuvoita tai kauko-ohjaus –juttuja. Sen sijaan agiradat ovat meidän mentäviä kontakiesteiden ansiosta, jotka mukavasti rytmittävät menoa ja antavat pysähdyksineen tarvittavan hengähdystauon sekä auttavat ohjaajaa ottamaan kiinni hyppyesteillä edistäneen shelttijannun.

Onhan se kuitenkin niinkin, että olen ’hiukan’ asennevammainen hyppyratoja kohtaan. Tältä istumalta kuvittelisin, että ainoa lääke asennevammaan on harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu sekä sitä kautta kokemuksen, osaamisen ja luottamuksen lisääntyminen koirakon välillä.

Tuota kokemusta, osaamista ja luottamuksen lisääntymistä odotellessa mennään huh haipakkaa –mentaliteetilla hypäreitä, kuten eilistä harkkarataa. Ensimmäinen ratakiekka meni jotenkin vahingossa suht hyvin, mutta sitten kun alettiin hinkkaamaan ongelmakohtia tuli tänka på ja en saanutkaan mitään toimimaan?!

Olin hyppy5 jälkeen auttamattomasti myöhässä ja en millään ehtinyt, en siis koko harkan aikana, kääntämään Panua ajoissa ja sulavasti hypylle6. Tämä johtui siitä, että jouduin liikaa varmistelemaan putkea4. Tämä kuvio jäikin takaraivoon vastaisuuden varalle; miten ohjaan tällaisen kuvion kisoissa?!

Lisäksi putki16 ja pituus17 väli yskähteli; en saanut millään Panua kääntymään vauhdista oikeaan suuntaan, vaan joka kerta se joutui pyörähtelemään ja kysymään suuntaa putken ulostulon suulla. Ohjasin tässä koko ajan putken vasemmalla puolella; mietin nyt, että olisiko pitänyt tehdä persjättö putken oikealle puolelle, jotta olisin saanut jouhevan käännön pituudelle17, mutta miten kaksi viimeistä estettä olisi siinä tapauksessa pitänyt ohjata?

Rata vaati myös eräänlaista rytmitystä, jota en kyennyt tekemään, koska koko ajan piti vain ylläpitää vauhtia niin, että yleensä ottaen ehti jotenkin ohjata koiraa. Tällaisella hypärillä on etuna myös se, että koiraa ei tarvitse varmistella putkilla, pussilla tms. jossa Panun kanssa hävisimme sekunteja.

Harjoitus oli jälleen vaativa ja vaikka onnistumiset olivat tiukassa ja vähiä, ne muutamat osiot jotka radalla onnistuivat saavat kantaa eteenpäin. Ne osiot, jotka olivat hankalia tai eivät onnistuneet, pakottavat puolestaan miettimään vaihtoehtoisia ohjaustapoja meille.

Harjoitusradan mukaelma_15.6.2011

torstai 9. kesäkuuta 2011

Uusi näkökulma ohjaukseen

Hellepökkyrässä en jaksanut eilistä agilitytunnin lämmittelylenkkiä kuin 20 minsaa tai jotain; laahustin 10 min yhteen suuntaan ja saman verran raahustin takaisinpäin. Koska olimme Haukkiksella hyvissä ajoin ennen tunnin alkamista, kulutin aikaa palautumalla lämmittelylenkistä ja tankkaamalla nestettä:O
P-pojatkin olivat varmasti lämpimiä kesäkuun alun helleaallossa, jossa ilma väreili paikoillaan läpitunkemattoman kuumana. Vettä oli onneksi mukana runsaasti ja sain karvakorvien mahanaluset kasteltua viilentävästi. Shelttipojat läähättelivät stemmassa, kun odottelimme 'lämmittelylenkistä' palautuen radanrakennuksen alkamista.

Eilinen harjoitus oli kolmosluokan rata, aika kinkkinen sellainen. Ensin jouduin kertaaman kontaktiesteiden ohjaamista; koskapa Panu jo tietää, miten ne suoritetaan, on ohjaajan turha jäädä himmaamalla varmistelemaan tai odottelemaan koiran menemistä esteelle, vaan juoksu jatkuu reippaasti kontaktin aikana ja ohikin alasmenon. Vapautus ’hyvä’ -käskyllä kakskakkoselta ja siitä matka jatkuu.

Putkelta9 hypylle10 ja putkeen11; peruuttelin ja yritin tehdä edellisen harjoituksen välistävetoa hypyltä10 ja putkeen11, ei varmasti tyylikkäin välistäveto, mutta Panu sujahti putkeen.
Hypyltä12 putkeen13 ohjaus tökki siten, että koska ohjausrintama oli jatkuvasti ohi putken ja eihän ohjauksesta perin juurin tarkka Panu mennyt putkeen. Agiope Marianne kehotti tässä kokeilemaan äänetöntä ohjausta! Ja kas, sinne sujahti Panu sukkana putkeen ilman mitään sutinoita tai pyörimisiäJ Oli ihmeellisen helppo tunne ja outoakin, kun ei tarvinnut keskittyä äänen käyttöön ja oikea-aikaiseen käskytykseen vaan kykeni ajoissa ja rennosti kääntämään, Panun tapauksessa, hartialinjan putkeen päin.

Hypyltä14 lähetys keppien avokulmaan ei vielä onnistunut. Tästä onkin meillä kesän projekti menossa, teemalla ’lähetykset kepeille kaukaa ja vaikeista kulmista’, siihen saakka teemme vaikeammat kulmat tökkäämällä. Keppien persjättö onnistui ja loppusuoran Pa vedätti hienosti maaliinJ

Eli ihan uusi maailma, äänetön ohjaus, odottaa lisää kokeiluja seuraavilla tunneillaJ Oli sen verran positiivinen kokemus, että tarvii tehdä enemmänkin.

Harjoitusradan mukaelma_8.6.2011

torstai 2. kesäkuuta 2011

Ajoitusta etsimässä

Ajelimme eilen agiharkkohin sateisissa merkeissä ja vesisade jatkuikin sitten koko kolmituntisen rupeaman, minkä Haukkukeitaalla vietimme:-/

Agiope Mariamme oli tehnyt am radan, jossa kerrattiin takaakiertoja ja välistävetoja, sekä erikseen keppejä ja irtoamista.

Mariannen preppauksen jälkeen sain takaakierrot toimimaan loistavasti; ajoitukset menivät nappiin molemmilla kierroilla ja Panu irtosi pimeään putkeen vauhdilla. Putken jälkeiset välistävedot tarvitsivat sen sijaan yrityksiä yritysten jälkeen, koska olen tottunut liikkumaan nk. saksaamalla, kuten potkupallonpejaajat, ja nyt piti liikkua pelkästään peruuttamalla. Ensimmäinen välistäveto meni aina hienosti ajoituksen ja oman liikkeen suhteen, mutta toiselle vedolle hätäilin liikaa ja olin edellä koiraa, joten välistävedon sijasta Panu ajautui hyppyjen takaa kiertoon kerta toisensa jälkeen.
Otin sitten kuivaharjoitteluna ilman koiraa peruuttelua ja saimme Panun kanssa viimein onnistuneet välistävedot peruuttamallakin. Tätä tarvitsee kuitenkin vielä reenailla, jotta saisin välistävedot toimimaan peruuttamalla myös kisoissa! Liike tahtoo väkisinkin mennä saksaamiseen, vaikka peruuttaminen on yhtä hyvä ja parempinkin ohjaustapa välistävetoihin, kunhan sen oppii oikein.

Hyppyjen jälkeisellä puomilla otin ohijuoksuja ja puolenvaihtoja, vielä suht rauhallisella liikkeellä kuitenkin. Panu karkasi yhdellä kerralla perään, mutta muutoin shelttijannun kakskakkoset olivat nappiin. Odotutin kontaktilla yleensä noin 5 sekkaa, ennen vapautusta ja suurensuuria kehuja. Panu on siirtynyt kevytkalkkunanameista luonnollisen ruokavalion myöta mahapullanameihin ja nehän maistuvat:)

Irtoamisharkassa otin ensin suoraa yksistään ja namitargetilla, niin jo löytyi potkua spurttiin! Ei yhtään katellut sivuille tai perään, että missä se mamma tulee. Ehkä käsky ’eteen’ on nyt entistä selkeämpi Panulle;D Sitten mentiin keinun ja keppien kautta suoralle ja ei moitteen sijaa tässä kuviossa. Vaikeutin keppejä siten, että lähtö 90 asteen pimeästä kulmasta ja takaaleikkaus kepeille; tämä onnistui useita kertoja, joten voisin uskaltaa tehdä kisoissakin;-) Pelattiin Panun kanssa upeesti yhteen ja sain jälleen aihetta ylitsevuotaviin kehuihin:)

Hyvän tuulen harkat näkyivät, sateesta huolimatta, myös shelttijannun olemuksessa ja Panu jäi jahkailemaan kentän reunalle ’että eihän me vielä lähdetä, reenaillaan vielä’ –mentaliteetilla. Shelttijannun moottori ja sydän käy agilitylle ja se jaksaisi sitä loputtomiin. Ja ohjaaja myöntää, että Kemin kisojen nollarata ja onnistuminen kantaa jälleen pitkään ja antaa lisäintoa sekä suurta potkua harjoitteluun:)



maanantai 30. toukokuuta 2011

Asenne ja Tsemppi käväisivät taas...

...ohjaajan kaverina yhden radan ajaksi KemKon kisoissa Timo Vertasen tuomaroimassa kisassa sunnuntaina. Pyrähdimme Panun kanssa nimittäin ensimmäisen luvan kakkosluokassaJ Rata ei mennyt tasan täsmälleen kuten suunnittelin ja muutama persjättö vaihtui hätäiseksi valssiksi ja aa:n kakskakkonen jäi uupumaan, mutta vauhtia riitti! Olimme tulosliuskalla D-kisan agilityradalla luokkavoittajina ajalla –9,57 alle ihanneajan.

E-kisan agirata, josta alla muistinvarainen mukaelma, oli hiukan enemmän osaamista ja hallintaa vaativa ja muutama kohta askarrutti jo rataantutustumisessa. Rata alkoi erittäin mukavasti hypyn ja putken jälkeiseen twistiin jonka kautta valssilla suoraan putkeen. Aa:lla jälleen kakskakkonen epäonnistui (??!!) ja sen jälkeen keskittyminen ja ohjaus jotakuinkin hajosi ja tilalle tulivat jostain syystä turha hätäily ja kiirehtiminen:(

Aa:n jälkeen olisi pitänyt vaihtaa puolta, mutta koska kontakti ei siis onnistunut otin aa:n ja muurin jälkeen takaaleikkauksen hypylle. Takaaleikkaus oli kökkö ja rima putosi sen jälkeiseltä hypyltä. Puomin 22:sen käskytys oli ohjaajalta erittäin hätäinen ja näin, että Panukin rupesi hermostumaan säheltävään menoon.
Rata meni lopulta hyllyksi kepeillä, missä Panu aloitti pujon hienosti takaaleikkauksella, mutta pilaisin itse ne itse huutamalla sille jotakin?! En siis muista mitä, mutta todnäk ’hyvä’ tai jotain sinne päin, joka sotki Panun pujottelurytmin. Hmph *tukistaa ja ruoskii itseään* , milloin sitä oppii antamaan koiralle työrauhan agilityradalla?! :-/

Tuomari kävi maaliin saapumisen jälkeen sanomassa, että rata meni hylätyksi kepeillä, koska ohjaaja käskytti koiraa erikseen istumaan kesken suorituksen:o Niih nooh, yritin vain rauhoittaa Panua ennen suoritusta, koska se rupesi luukuttamaan turhautuneena ohjauspuoleen.

E-kisasta yritän ankarasti ottaa opiksi sitä, että mun on pakko olla valmiimpi spontaaneihin ohjauksen muutoksiin radalla ja miettiä jo valmiiksi pari vaihtoehtoa, jos se ensisijaisesti suunniteltu ohjaus ei onnistu. Kaiken kaikkiaan Timo Vertasen radat olivat kuitenkin sujuvia ja erittäinkin täsmäratoja kakkosluokkalaisilleJ

2lk E-kisa agility_Timo Vertasen radan mukaelma_KemKo 29.5.2011
Myös Miina ja Pessi kisasivat KemKon kisoissa kahden radan verran; D-kisa meni hylätyksi, mutta E-radalta kaksikko vetäisi aginollan luokkavoitolla –16,81 alle ihanneajan. Sinisellä koirakolla on nyt luvat hypäriltä ja agilityradalta, joten yhtä aginollaa uupuu kakkosluokkaanJ Onnea vielä hienolle agilitykoirakolle<3

Pessi Oulussa 22.5.2011, kuva: Sari Eskelinen, sary.1g.fi

tiistai 24. toukokuuta 2011

Toukokuun turinoita

Pieni tovi vierähtänyt viime päivityksestä, joten ajattelin hiukan kertoilla toukokuun tapahtumista tähän saakka.

Kesäkauden agilitykausi aloitettiin Haukkukeitaalla toukokuun alussa ja agilityharjoitukset ovat menneet hienosti agiope Mariannen opastuksella. Ensimmäisellä treenikerralla meni kuitenkin putken persjätön yrityksen osalta enemmän tai vähemmän juoksukilpailuksi, jonka olin tuomittu häviämään jo ennakolta;) Toisella treenikerralla rataharjoituksessa otettiin putkeen irtoamisia ja välistävetoja. Tekniikkaharjoituksessa keppikulmia, jotka Panu teki upeasti!

Osallistuimme myös kahtena päivänä OKKn järjestämään koulutukseen englantilaisen Lee Gibsonin opastuksella. Lee oli kouluttamassa myös parisen vuotta sitten ja samoja asioita hän painotti edelleen;  avoin ohjausasento, koiran katsomista ohjauksen aikana sekä ajoituksen tärkeyttä. Ja allekirjoittaneelle hän kehotti useampaan kertaan ottamaan rauhallisemmin, koska ’yliohjaan’ Panua suurimman osan ajasta, eli teen liikaa asioita, kun vähempikin riittäisi. Löysin Leen koulutuksen avulla osan kadonneesta itseluottamuksesta ja pääsin jälleen jyvälle Panun ohjauksesta.

Harjoitusten ja koulutuksen hyvä tuntuma ja ote ei kuitenkaan kantanut viikonlopun OKKn kisaradoilla. Panukaan ei vaikuttanut olevan oma itsensä vaan rimat roiskuivat kaikilla kolmella radalla ja muutenkin olimme hiukan hukassa, eksyneitä ja neuvottomia…Hylkäykset olivat huonohkoja ja kyllä teki lyödä hanskat tiskiin matalapaineisen kisapäivän päätteeksi.
Mieli oli maassa seuraavaan päivään saakka, jonka aikana kaivatut kaverit Asenne ja Tsemppi nostivat jälleen päätään kisakamujen hienoja suorituksia, kisatalkoilun lomassa, katsellessa. Kyllä mekin Panun kanssa vielä osataan, tehdään ja saadaan nollaratojaJ
Panu OKKn kisoissa 21.5.2011, kuva: Sari Eskelinen, sary.1g.fi

Panu OKKn kisoissa 21.5.2011, kuva: Juha Lehtikangas, core.1g.fi

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Rohki ja hyät kisat...

Ensiksi oletan, että murresana ’rohki’ tarkoittaa ’rohkeaa’ ja ’hyät’ tarkoittaa ’hyvät’, ja niinhän ne Ragit:in agilityn pääsiäiskisat olikin Pellon Rohki ja hyät –hallissa. Puitteet ja olosuhteet olivat mitä mainioimmat agilitykisalle; aurinko paistoi lämpimästi kaksi päivää, ilmapiiri oli leppoisan latautunut ja ennen kaikkea halli oli hyvä, osallistuja- ja yleisöystävällinen. Hallin lattia oli ajoittain hiukan liukas joillekin, kuten meidän rajulle ryntääjäsheltille Panulle, mutta oli se hyä kuitenkin;) Pelloon voisi mennä toistekin…J

Panu oli ilmoitettu neljään kisaan, joista kolme oli agilityrataa ja yksi hyppyrata. Agilityradoilla oli monta hyvää jaksoa, mutta ohjausvirheet eivät tuottaneet virheettömiä ratoja ja nollat jäivät haaveeksi vain. Hyppyratakin meni ihan juoksukilpailuksi ja enhän minä Panulle pärjää millään. Hypäri olikin kisan heikointa esitystä meiltä.

Saan kuitenkin jakaa papukaijamerkkejä Panulle hienoista pujotteluista, se haki upeasti keppejä sekä avo-, että umpikulmista. Putkille syötöt sen sijaan tökkivät pahasti, mutta nekin korjautuvat kunhan saan ohjaukselliset nyanssit kohdalleen. Kontaktit pelittivät myös hienosti, ainoastaan yksi aa:lta karkaaminen, tai ei sitä voi sanoa karkaamiseksi, koska varastaminen oli selvä ohjausmoka.

Olen iloinen ja onnellinen Panun innokkuudesta ja motivaatiosta. Se käyttäytyi kuin kunnon kisakoira ainakin, jaksoi hyvin juosta ja olla kuulolla neljä kisaa Valitettavasti vain ohjaaja ei ihan ollut tehtäviensä tasalla. Tukistan itseäni jälleen kerran flegmaattisuudesta, seisoskelusta ja tuppisuuna olemisesta. Henkinen vire ja keskittymiskyky oli jälleen kaukana parhaasta, joka näkyi kömpelöinä ohjausvirheinä tarkan ja herkän, sekä suht tiukkaa ohjausta vaativan Panun kanssa. Mutta, ei hätiä mitiä; tiedostan ja tiedän pääpiirtein Pellon kisojen ongelmakohdat ja tästä täytyy nousta ja ottaa suuntaa parempaan kesäkautta ajatellen.

Kisakaverimme Miina ja Pessi kisasivat myös neljä kisaa, joista tulemana upeasti koirakon ensimmäinen LUVA sunnuntain hyppyradaltaJ Kyllähän tässä mieli liikuttuu vieläkin, kun muistelee parivaljakon nopeaa ja hienoa etenemistä radalla. Agilityradoillakin oli hienoja jaksoja ja on vain ajan kysymys, kunnes Sininen shelttikoirakko saa kaksi puuttuvaa nousunollaa ja menolipun kakkosluokkaan agilityradalta.
Miinan ja Pessin nollaradan voi käydä katsomassa täältä .

Pessin pääkehittämiskohteita ovat nähdäkseni kontaktit ja ennen kaikkea kepit. Vauhdin kasvaessa nopean koiran kanssa ei ehdi mihinkään, jos kontakit mennään takki auki juosten. Nykytilassa Pessille on vakiintunut juoksukontakti, joka vaatii kuitenkin sen, että koira odottaa myös ohjaajaa, eikä juokse itsekseen ilman ohjausta kontaktin läpi.
Kepit sujuvat sinänsä hienosti, ainoastaan pujottelun syöttö kaipaa työstämistä, koska Pessi täytyy vielä ’vetää kuonosta’ pujotteluun. Eli ensi alkuun tarvitaan itsenäisen aloittamisen harjoittelua eri etäisyyksiltä ja kulmista.

Miina oli itse todella iloinen ja onnellinen ensimmäisestä kisanollasta. Pessi on hieno kisakoira sekä luotettava ja tasainen ohjattava, vaikka kyllä erittäin nopea Sininenkin näyttää kuumuvan etenkin pitkillä luukutussuorilla;-) Parivaljakon seuraava kisa onkin heti 5. toukokuuta, jonne allekirjoittanut lähtee jännäämään ja kannustamaan nollajahtia!

Panun kanssa kisaamme seuraavan kerran toukokuun loppupuolella, joten meille jää hyvin aikaa korkata ulkokausi ja saada yhteinen ’flow’ toimimaanJ

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

...jatkuu; ohjaajan vireongelmat

Vireongelmat, flegmaattisuus ja huolimattomuus vaivasivat ohjaajaa jälleen Panun eilisissä agiharkoissa; kai siihen vaikuttivat pitkittynyt flunssa (jo helmikuusta!) ja lievä kuumeilu, jotka ovat vieneet kunnon ja vireen aika alamaihin, huohL Sääli sinänsä, sillä Panu vaikuttaa olevan elämänsä kunnossa. Se tekee rataa suurella intohimolla ja vauhdilla, niin että ohjaaja tuntee olevansa suurimman osan ajasta pyörremyrskyn silmässä. Panun habitus on kohentunut ihan silmissä sen jälkeen, kun shelttijannu siirtyi reilu viikko sitten luonnonmukaiseen ruokavalioon. Nyt ensivaiheessa Panu käy läpi nk. eliminaatiodietin, jonka jälkeen luonnolliseen ruokavalioon otetaan uusi eläinproteiinin lähde.

Eilinen rata, josta mukaelma alla, oli näennäisen ’helppo rata’, jollaista ei agilityssä siis olekaan;-) Eli sellainen muka helposti opittava ja ohjattava, mutta vauhdikas, ajoitusta ja tarkkaa ohjausta vaativa rata. Yritin ensin startata pariin otteeseen siten, että olin hypyn1 ja hypyn2 välissä koiran vasemmalla puolella, mutta jäin niin auttamattomasti jälkeen putkella3, että vaihdettiin aloitus siten, että menin hypyn2 eteen koiran oikealle puolelle, jotta ehdin ohjaamaan putken3 jälkeen Panun hypylle4.
Rata eteni katkonaisesti ohjaajan kiireen ja huolimattoman ohjauksen takia ja Panu ohitti mm. keppien jälkeisen hypyn10 ja muutenkin rata oli täynnä ohjausvirheitä, joita en jaksa lähteä luettelemaan….

Hyvää radassa oli se, että Panu haki hienosti kepit, teki vauhdista 22:sen ja oli muutenkin kivasti kuulolla ja ohjaajan hyppysissä silloin, kun ehdin ja joudin ohjaamaan;-/

Wikipedian mukaan ’kenraaliharjoitus’ on viimeinen harjoitus ennen ensi-iltaa, jolloin kaikki produktion osat ovat silloin samanlaiset kuin varsinaisessa ensi-illassa; meidän kenraaliharjoitus ei mennyt lainkaan putkeen, mutta jääpä paljon petrattavaa viikonlopun kisoihin…J


keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Tyyni mutta tiukka ote...

…oli tiistain agiharkkojen tavoitteena. Tarkoitus oli palauttaa Panu viikonlopun kisojen avaruusseikkailujen jälkeen jälleen maata kiertävälle radalle mamman kanssa ja niin tapahtui. Keskityin rauhalliseen, tyyneen ja tiukkaan ohjaukseen. Tiukka ei ole tässä yhteydessä kiivasta, rajua tai ankaraa vaan taipumatonta ja hellittämätöntä:)

Rata oli kaksijakoinen tekniikkapainotteinen harjoitus, jossa ensimmäisellä puoliskolla harjoiteltiin tiukkoja, ennakoivia valsseja sekä putkeen irtoamisia. Toisella puoliskolla jälleen putkeen irtoamisia sekä putkesta kepeille menoa pariin kertaan sekä hyppyjen takaa kiertoa ja, mikä se nyt onkaan, etukiertoa?! Lopuksi tehtiin koko rata, jossa alkuosan ja loppuosan yhdisti suora, jossa rengas ja s-putki. Runsaasti siis putkeen irtoamisia ja pariin kertaan vauhdikas kepeille meno; eli juuri sitä täsmätreeniä, mitä tarvitsimme Panun kanssa.

Alla mukaelma radasta, jossa tiukka paikka oli hypyltä4 putkeen5. Hyppy7 oli helppo bongata koiralle, ellei ohjaaja ollut tarkkana. Käytin tässä kahta kättä varmistaakseni putken5. Lisäksi hypyltä11 putkeen12 irtoaminen oli hiukan takkuinen, ei ihanteellisen vauhdikas, mutta mentiin kerralla kuitenkin. Putkelta12 kepeille13 orientoiduttiin sihinän kanssa sujuvasti pujotteluun. Hypyt14, 15 ja 16 vaati ohjajan oikea-aikaista liikkumista ja sijoittumista; hyppy16 oli aika tarkka paikka, jotta ei koira ei juossut hypyn ohi.

Parin viikon hapuilun jälkeen koirakkomme oli mukavasti iskussa ja haluan pitää kiinni tästä hyvän olon tunteesta…


sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kaksijakoiset agilitykisat

Mieli jäi hyvin turhautuneeksi meikäläisen ja Panun osalta, mutta todella iloiseksi Miina ja Pessin puolesta eilisessä Oulun KAS:sin agilitykisoissa. Emme olleet Panun kanssa samassa universumissa tällä kertaa ja hyviä asioita saa kyllä kaivamalla kaivaa, jotta pääsisimme edes hieman positiivisen puolelle. Sen sijaan Pessi valaisi kisapäivämme iloisella ja vauhdikkaalla agiliitelyllä ja omistajaohjaaja Miinakin tuntui olevan kovin tyytyväinen päivän ratoihin, vaikka ensimmäinen nolla antoi vielä odottaa itseään.

Miina ja Pessi kisasivat ykkösluokassa kaksi kisaa, joista A-kisan agilityrata liideltiin sujuvan hienosti aina kepeille asti, jossa Sininen sitten yritti jättää kaksi viimeistä keppiä pujottelematta; Miina palautti alkuun ja otettiin uudestaan onnistuneesti. Kepeiltä tuli radan vitonen ja samasta hässäkästä myös hiukan yliaikaa. Tulos riitti kuitenkin medi1:ssä ykkössijaan ja luokkavoittoonJ

Pessin B-kisan hyppyradalla oli sen verran vauhtia, että rata hajosi alkuvaiheen muurin jälkeen pituudelle, jonka Pessi hyppäsi esteen sivusta. Puolivälin jälkeen ohjaus myöhästeli myös paikoittain, mutta kaiken kaikkiaan hypäriltäkin hienoa menoa. Ihan tuli pala kurkkuun, kun katsoi koirakon vauhdikasta ja sujuvaa menoa<3

Miinan ja Pessin kisaradat voi käydä katsomassa täältä .

Ensi alkuun Panun kisasta sen verran, että ohjaaja oli hiukan hyytynyt ja ryytynyt kolmen tunnin odottelun jälkeen ja kai shelttijannukin oli väsynyt, koska kakkosluokan korkkauksemme meni kaikkea muuta kuin toiveiden mukaan. Hyppyrata päättyi heti alkuunsa toiselle esteelle, joka oli putki ja jonne Panu oli menossa mutta eipä mennytkään, vaan aloitti komentelevan luukutuksen ohjaajalle?! Ei muuta kuin tottelematon sheltti kainaloon ja poistuminen takavasemmalle kisaradaltaL

Agilityrata hajosi alkusuoralle, jossa jäin auttamattomasti jälkeen ja en ehtinyt kunnolla muurin jälkeisiin asemiin. Rata meni hylätyksi muurin jälkeisellä hypyllä, jossa Panu meni hypyn väärään suuntaan, koska jätin sen jälleen selkäni taakse. Jatkettiin jonkin matkaa ihan sujuvasti, mutta jälleen putkella tökki, koska vauhtini pysähtyi kokonaan. Puomin kakskakkonen hieno ja sitten jälleen Panu ei mennyt putkeen?! Kepeille vienti kauhea ja loppusuoralla ohjaan kunto loppui, vauhti hiipui ja henki salpaantui.

Yhteenvetoja ja muistilistaa Panun kisasta; ohjaajan asenne ja tsemppi hukassa eli miten ylläpitää virettä pitkin päivää, putkiin irtoamiset ja keppikulmat tehoharjoitukseen eli otetaan näitä yksikseen tekniikkaharjoitteluna, maneesin hiekkapohja hitaan ohjaajan painajainen eli tuhlaan turhaan rahojani maneesikisoihin, koiran vireen kartoittamista eli miten pidän Panu virettä tasaisena pitkinä kisapäivinä. Tässäpä riittää jälleen tekemistä ja pohtimista, kun mennään kohti seuraavia kisoja. 

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Haussa yhteinen sävel...

Erilaisten syiden takia, jotka itse tiedostan ja joita yritän kohentaa, Panun ja ohjaajan yhteinen agilityrytmi ja -tempo on hiukan epävireinen. Nyt on tarpeen hengähtää ja ottaa zeniläisen rauhallinen ja tiedostavan virtaava ote agilityradalla. Ongelman ytimet ovat ohjaajan perisynnit hätäisyys, kiire ja huolimattomuus, joka eilisissä harkoissa johti Panun toiseen lentokeinuun ikinäL

Onneksi koira itse ehti jarruttaa keinun päässä, eikä mitään hillitöntä ilmalentoa päässyt tapahtumaan. Sellainen holtiton keinun alastulo kuitenkin. Lentokeinun syynä oli ohjaajan oman liikkeen hallitsemattomuus; käskytin kuten normaalisti ja pysähdyksenkin keinulla, mutta kovassa vauhdissa Panu reagoi paremmin ohjaajan liikkeeseen. Panu ei eilen keinulla reagoinut tai kuullut ohjauksen ääniä hallin kakofoniassa ja omassa vauhtisokeudessaan, siksi ohjaajan liikkeen ja ajoituksen tulisi olla täsmällisempää ja koira olisi pitänyt ottaa haltuun ennen keinua. Keinukammoa ei kuitenkaan jäänyt, vaan Panu menee keinun yhtä reippaasti kuin aina ennenkin.

Toinen ongelmaeste eilisellä radalla oli pussi, johon Panu syöksyi niin kovaa vauhtia, että se sotkeutui pussin kankaaseen ja ulostulo oli yhtä pyristelyä. Meinasin juosta sen päällekin, koska olin jäljessä loppusuoralla.

Hyvääkin löytyy eiliseltä Maritan radalta; putkeen irtoamiset ja menemiset, hyppyjen kierrot ja huomiotani kiinnitti okserin komea ylitys;-)

Kai tämä on kaikki sellaista kovaa koulua ohjaajalle, että kaunista jälkeä ei synny jäniksen selässä, vaan rauhallisesti ja hallitusti viemällä, ohjaamalla ja ajoittamalla.


keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kujanjuoksu agiharkoissa

Vuoksi, että flunssan ja pienen lämpöilyn pitkään piinaama keho ei jaksa ja energiaa ei ole. Kylmetin itseni hyytävän kylmässä harjoitushallissa helmikuun lopulla ja flunssa on siitä lähtien vaivannut; -mitäs en pukenut tarpeeksi lämpimästi tulipalopakkasilla!

Hengästyin eilen radalla heti alkuun ja ohjauksesta ei ollut tietoakaan. Yritin vain pysyä Panun mukana. Ei varmaan ollut kaunista katsottavaa, mutta eilinen harkka meni ohjaajan alavireestä huolimatta suht putkeen: olen tyytyväinen ja iloinen Panun tekemiseen. Pieniä kauneusvirheitä tuli kuitenkin liika kiireen(!!!!!) takia ja kepeille20 vienti oli jälleen arsesta:-/ Toivottavasti kepeistä ei muodostu minulle mitään pullonkaulaa, koska Panu pujottelee upeasti. Tässä on selvästi ryhtiliikkeen paikka ja suunnitelmissa onkin rakentaa kepit mummulan pihamaalle intensiiviharjoittelua varten, kunhan routa sulaa ja kentät viheriöivätJ

Siirtyminen 1-2 luokan harkkoihin on tuonut mukanaan vaikeita ohjauskiemuroita, jotka sinänsä on kivoja mölliryhmän luukuttamisen jälkeen. Allekirjoittanut ei ole tunnetusti kovin juoksuvoimainen, joten kiemurakuviot ja koiran irtaantumisharkat on tervetullutta. Ja töitä kimurantit radat vaatii henkisestikin, sekä ohjaajalta että koiralta, keskittyminen on entistä intensiivisempää ja tiiviimpää.

Alla mukaelma agiope Maritan eiliseltä radalta, jossa oli haastavia pimeitä putkikulmia ja joihin Panu sujahteli kiitettävän innokkaasti. Sain taannoiselta Caron ja Hanskin koulutukselta hyvän vinkin koiran putkeen viemiseen; jos mahdollista, ja jos ehtii, liiku itse aina hiukkasen putken sisään menon ohi, jolla varmistetaan koiran putkeen meneminen. Tämä oli upea vinkki sellaiselle ohjaajaherkälle koiralle kuin Panu, joka enemmän kuin herkästi kääntyy ohjaajan mukaan, jos se hiukankin näkee liikkeen kääntyvän toisaalle. Uskon, että tällä ohjeella Panun putkeen irtoamiset herkistyy vähitellen niin, että se ei tarvitse lopulta varmistelun varmisteluja yli putken suun;-)

Kepit14 meni vauhdikkaan hienosti, kun ehdin vetämään kuonosta pujottelun alkuun. Sen sijaan hyppy19:ltä kepeille20 vienti ei onnannut yhtään. En ohjannut lainkaan ja Panu tuli liikkeen mukana kepeistä ohi. Lisäksi ohjaava käsi osoitti liian ylös ja minne sattuu, joten ei ihme että Panu ei bongannut keppejä. Lähitulevaisuuden ensisijaisena tavoitteena on siis parantaa ja edistää Panun keppihakuisuutta. Myös keppikulmien vaikeuttaminen on yksi harjoittelun kohde.

Kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta kisajalat on levottomat ja pari agikisaa on jo suunnitelmissa lähitulevaisuudessaJ

PS: Pituus18 on väärään suuntaan.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Pitkästä aikaa kisaradalla

Olemme edellisen kerran kisanneen Panun kanssa agilitykisassa syyskuussa 2009 ja pitkän tauon jälkeen palasimme kisaradoille lauantaina OKKn kisoissa Haukiputaalla. Marjo Heinon radat olivat kivasti virtaavia ja nopeita ratoja. Huomiotani kiinnittivät kuitenkin tiukat ihanneajat ja (meille) vaikeat kepeille viennit.

Kilpailu pitkän tauon jälkeen jännitti taas kovasti (milloin allekirjoittanutta ei kisaaminen jännittäisi:o) ja se tuntui ja näkyi B-kisan agiradan ohjauksessa jälleen liikana kiireenä ja hätäilynä. Panu teki hienon 2on2offin puomilla, mutta aalla se hyppäsi käskystä huolimatta kontaktilta alas. Liekö etupäässä jälleen lihaskireyttä, jonka takia 2on2off tuntuu koirasta epämiellyttävältä?! Radan loppupuolen takaa kierrossa jätin liikakiireen takia Panun selän taakse ja se livahti perääni hyppyjen välistä; milloinkahan sitä oppii olemaan jättämättä koiraa selän taakse. Hohhoijaa, kysyn vaan:/

Agiradan filkasta näkyy myös, että en ohjannut Panua ollenkaan kepeille. Muistan kyllä käskyttäneeni, mutta en näköjään ohjannut yhtään. Olen erittäin epävarma vaikeammista kepeille vienneistä ja vaikeammista keppikulmista. En oikeastaan vielä tiedä, miten Panun pitäisi ohjata kepeille ja miten se parhaiten toimii??!! Lisäksi emme ole tauon jälkeen ehtineet vielä harjoitella kovinkaan paljon itsenäisiä kepeille menoja. Pujottelu itsessään sujuu Panulta vauhdikkaasti. B-kisan agilityradalta tuloksena vitosen kieltovirhe hypyltä sekä yliaikaa. Keppien edessä pyörähtelystä ei tuomari antanut virhettä, koska koira ei ylittänyt esteen aloituslinjaa.

C-kisan hyppyrata alkoi putkihässäkällä, jossa täytyi olla tarkkana oman liikkumisen kanssa ja ylläpitää virtausta koiran suhteen. Jos olisin töksähdellyt ja syöksyillyt päin ja liian lähelle putkia, olisi rata varmaan hajonnut heti alussa kieltäytymisten sumaan. Nyt se sujui mallikkaasti. Hyppyjen takakierron jälkeen oli pimeähkö putkikulma, jossa käytin hiukan vastakkaista kättä ja jossa parempi ratkaisu olisi ollut vain yksinkertaisesti pitää koiran puoleista ohjausta yllä. Nyt vastakkainen käsi aiheutti hiukan hämmennystä Panussa ja se kiepsahti kerran ympäri, ennen kuin onneksi sujahti putkeen. Loppuosan kepeille vienti oli jälleen epävarma, hidas ja epäröivä. Pa meni lopulta kuitenkin kiltisti kepeille jossa pieni psst auttoi orientoitumisessa ja pujottelu sujui Panumaiseen tapaan sulavasti. C-kisan hyppyradan tuloksena 0-rata, ajalla –3,48 sekä noususerti medi 2-luokkaan:)

Kiitos vielä Niemelän Samulle, joka kuvasi radat ja ne on katsottavissa täällä .

Lauantaina aloittivat kisauransa parivaljakko Miina ja Pessi. B-kisan agilityradalta tuli heti alkuun Miinalta arviointivirhe puomiin nähden, josta tuloksena hylkäys. Jatkon hyppyosuudet hienosti. Radan loppuosan pujottelun alussa pientä sählinkiä, mutta loppujen lopuksi kepit onnistui mainiosti. C-kisan hyppyrata meni koirakolta virtaavan hienosti, mutta jälleen loppuosan pujottelu sakotti koirakkoa niin, että radan tuloksena 15. Kaiken kaikkiaan onnistunut kisauran avaus Miinalta ja Pessiltä; meno oli kivan ja virtaavan näköistä ja Pessi kuuntelee hyvin ohjausta. Miinalle jäi sopivasti hampaankoloon siten, että uutta kisaa alettiin suunnittelemaan heti kohta kisakorkkauksen jälkeen;) 

Pessi on P-poikien välisissä kilpajuoksuissa ylivoimaisesti nopein ja ketterin shelttijannu, joten huimaa vauhtia on odotettavissa myös agiradoilla, kunhan koirakko viilaa kepit ja keinun kuntoon sekä keräävät hiukkasen vielä itsevarmuutta ja kisakokemustaJ

Minitiimin Quite A Fellow 'Panu' SERT siirto MEDI 2 lk, 26.3.2011

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Hätähousun tunnustukset

Puolentoistavuoden tauon jälkeen, olemme siis palautelleet alkuvuoden rataharjoituksia mieleemme ja käyneet läpi kontakteja ja keppejä mölliryhmässä. Eilen sitten hypättiin Panun kanssa mölliryhmästä omaan ryhmäämme 1-2 luokkalaisten porukkaan. Ei silti, työmaata on vielä, sillä eihän agilityssä olla valmiita tai täysinoppineita koskaan, mikä lienee yksi lajin suurimmista viehätyksistä. Loputon mahdollisuus oppia ja tulla paremmaksi sekä hioa yhteistyötä koiran kanssa.

Eilinen rata oli suhteellisen haastava hyppäys mölliryhmän luukuttamisesta siivekkeen kiertoihin, vaikeisiin keppikulmiin ja putki-puomi –ansoihin. Mielessäni oli rataantutustumisessa ne erinomaiset neuvot ja vinkit, joita sain Caron ja Hanskin taannoisella agikoulutuksessa OKKlla; varsinkin hartioiden suunnasta, käsien käytöstä ja ennakoivista valsseista. Tarttuu sitä jotain vielä vanhankin takkiin;-)

Rata meni hienosti kepeille18, missä unohdin täysin ohjaussuunnitelman ja kosahdimme umpikulmaan. Äänekästä ja turhautunutta noottia sateli karvakorvalta ohjaajalle keppien ohjauskohelluksesta ja syystäkin:-/ Ei muuta kuin syvään hengitystä ja rauhoittumista ja otettiin kepit huolella ja siitä rata loppuun. Muistaakseni yksi rima putosi myös matkalla, taisi olla hyppy9, jossa käänsin liian nopeasti ja rajusti jo putkeen päin. Panu on alkuvuoden hypännyt 25 sentistä ja eilen nostettiin 40:een senttiin, jolla ennakoidaan tulevan viikonlopun kisoja!! J

Kaiken kakkiaan olen todella iloinen ja onnellinen Panun agimenosta; vaikka se on höyrypäinen kuumakalle, se seuraa ja kuuntelee radalla kuuliaisesti ohjausta<3
Toisaalta olen omalta osaltani erittäin tyytymätön turhaan kiireeseen, hätäilyyn ja yliyrittämiseen?! Se on varmaan luonnejuttu, että on vaikea toimia harkitun kylmäpäisesti ja kaikki ohjakset hyppysissä tilanteessa kuin tilanteessa. Siinä on allekirjoittaneelle kasvun paikkaa.




keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Mukavan tiukasti estehakuinen:)

Tiistain agirata oli vauhtirata parhaasta päästä, jossa kuitenkin aa ja kepit rytmittivät etenemistä. Alla mukaelma radasta, jossa Panu irtosi mahtavasti putkiin ja hypylle8, jossa vaiheessa ohjaaja oli jo tietysti jäänyt jälkeen vauhtijannusta;-) Vauhdista huolimatta Panu on yleensä ottaen aina kääntynyt tiiviisti ja pienesti kulmissa ja niin nytkin hyppyjen taakaakierrot sujuivat erinomaisesti. Lisäksi täytyy sanoa, että Panun estehakuisuus on parantunut huomattavasti sitten alkuaikojen, jolloin se pyrki ennemmin paimentamaan ohjaajaa, kuin hakeutumaan esteille. 

Aalla en kuitenkaan saanut yhtään 2on2offia onnistumaan??!! Panu hyppäsi ’alas’ –käskystä ja ’painostuksesta’ huolimatta kontaktilta maahan;-/  Yksi sinnepäin kontakti onnistui, mutta siinäkin shelttijannu tuli maahan asti, eikä tehnyt varsinaista kontaktia. Tiedän, että kontaktit ovat ikuisuusprojekti, mutta tässä vaiheessa pakko palata hetkeksi alkeisiin ja otetaan hihnalla sekä parilla namikupilla tukiopetusta. Toisaalta,  eiliset keinun 2on2offit onnistuivat mainiosti, jossa naksuttelin ohikävelyjä ja puolen vaihtoja. Radalla kontaktit ovat mitä ilmeisimmin niiiin eri asia kuin yksikseen tehtyinä…

Hyppy11 ja avokulma kepeille meni ensin oikein, mutta ohjaaja töpeksi jatkon hätäilemällä ohjauksen kanssa. Toinen huolellisempi ohjaus tuotti onnistuneen yhdistelmänJ Tässä on tarkan mietiskelyn paikka ohjauksen suhteen; ajoitus, rytmi ja tempo täytyy ylläpitää koko ajan, muuten Panu herkästi heittää pujottelun kesken. Ja se pieni sihaus ennen keppejä auttaa Panua orientoitumaan hienosti pujotteluun.

Kaiken kaikkiaan onnistunut ja hyvän tuulen agilitytunti. Panu höyrysi jälleen innostuneesti radan sivulla, joten otettiin tottista rauhoittaviksi ja ylläpidettiin yhteistä säveltä.

Tulevana viikonloppuna tiedossa agiliitelyä tuutin täydeltä Panun kanssa, kun Torkk:in upeat agiohjaajat Carolina ja Hanna-Leena saapuvat OKK:lle kurssin pitoonJ


perjantai 25. helmikuuta 2011

Kylmää kyytiä tokohallilla

Halli ei edelleenkään ollut saanut menovettä lämmitykseen eiliseen tokotuntiin mennessä. Olin onneksi pukeutunut paukkupakkasiin, joka tuntui olevan enemmän kuin tarpeen hyytävässä hallissa. Eniten palelsivat näpit, kun piti välilllä ottaa kinnas pois kädestä Panun palkkaamista varten…:/

Saimme ruhtinaallisesti koko hallin käyttöömme ja toiselle puolelle osoitettiin puuhapisteet; yksi noutoja, yksi perusasentoja ja yksi kaukoja varten. Toisella puolella oli evl:n idioottirinki.

Aloitimme noudolla, jossa Panun vire oli erityisen motivoitunut ja keskittynyt. Se nouti kapulaa täsmällisesti ilman mitään haahuiluja tai tuumailuja. Tällä kertaa tuli pieni askel noudossa eteenpäin siinä mielessä, että minun ei tarvitse käskyttää ’odota’ ennen kapulan heittoa, vaan Panu odotti kiltisti käskyäJ Tosin ylivireinen inkuna oli jälleen kiusanamme, kun Panu meni kapulalle. Ratkaisin inkunaongelmaa niin, että otimme askeleen taaksepäin alkeiset –noutoon tms, eli jätin Panun istumaan ja asetin kapulan muutaman metrin päähän siitä ja liikuin itse odottamaan noin 10 metrin päähän. Tällä noutotavalla harkattiin inkumattomuutta;) Taitaa tuo kapulan heitto kuumentaa tunteita liiaksi! Eli kaikenlainen risujen ja keppien heittely on nyt lenkilläkin pannassa, jotta saadaan ylimääräistä kiihtymystä purettua liittyen kapuloiden heittelyyn.

Perusasento on kovasti hakusessa tällä hetkellä, nyt kun rupesin vaatimaan tasan tiettyä paikkaa. Annoin reilusti käsiapua perusasennon löytämisessä ja naksuttelin palkaksi. Tähänkin kyllä tarvitaan enemmän olohuone harjoitusta, kuin nykyinen kerran viikossa tokohallilla:-/

Kaukot tehtiin toko-ope Nean liikkuroidessa. Siirryin noin kolmen metrin päähän Panusta. Kokeessa matka on/onko noin 15 metriä?! Ei mennyt pöllömmästi; Panu pysyi siirroissa paikoillaan ja reagoi hyvin käskyihin. Maatameno saisi olla nopeampi; mutta tämäkin on ikuisuusprojektimme tokossa, yksi niistä. Kotikeittiössä maatameno tulee salamana, mutta hallilla Panu on hiukan epävarmempi. Eilen vaikuttivat varmasti lattian kylmyys ja tiedän, että Panu menee vastahakoisemmin maata, kun on vieraita koiria irtaallaan lähistöllä:o

Erikoisvoittajaluokan idioottirinki oli ihan hauska liike; sovin toko-ope Pian kanssa, että teen pelkästään liikkeestä seisomista. Alun pienen lähtösekoilun jälkeen pääsimme liikkeellekin, mutta Panu seuruu oli summittaista ja se jäi joka kertaa viiveellä seisomaan, -jos jäiL Lisäksi se on tottunut siihen, että käyn sen takana vain koiran oikealta puolelta ja nyt kun menin vasemmalta puolelta, kääntyi se joka kerta poikittain katsomaan perääni. Hohhoijaa; harjoittelun puutetta tässäkin ja olohuonesulkeiset kutsuvat. Liikkeestä seisominen on saatava säpäkämmäksi ja varmemmaksi, vaikka itse tekisin kärrynpyöriä Panun ympärillä.

Viimeisenä lämpimiksemme luoksetuloja. Tässäkin seisominen tapahtui, sanoisinko reilulla viiveellä. Laitoin Pian neuvosta takapalkan, jos se tekisi pysähdyksestä terävämmän, mutta ainakaan eilen se ei vielä tehonnut tai toiminut toivotulla tavalla.

Emmätiiä, tokomotivaationi ailahtelee. Nyt kun harjoittelemme jälleen agilityä, tuntuu kuin se veisi mukanaan kuin suuri luonnonvoima.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Pieni pssst ja jo taipui;)

Pienen pakkastauon jälkeen suunnistimme tiistaina jälleen OKKn hallille agilitytunnille, keppisulkeisiin ja tekniikkaharjoitukseen. Hallissa oli lämmitysöljyn loppumisen myötä reilusti pakkasasteita ja kylmä kävi vanhan luihin ja ytimiin. Panu oli lämmitelty kunnolla reilussa pakkaskelissä ja kylmässä hallissakin pidin shelttijannua koko ajan liikkeessä.

Kertailtiin ensin kontakteja puomilla naksun kanssa ja sain samalla purettua Panun höyrypäistä innokkuutta. Kontaktit sujuivat hienosti vanhasta muistista, tosin Panu ei pitkä tauon jälkeen vielä kestä ohjaajan kovin lennokkaita ohijuoksuja tai persjättöjä, mutta sellaisia hillittyjä jättöjä ja puolen vaihtoja kuitenkin. -Kertaillaan kertaillaan.

Agiope Annika oli rakentanut hyppyneliön, jossa välissä putkeen irtoamisia. Tehtiin ensin takaakiertoja pari kierrosta ja sitten välistävetoja muutama kierrosta. Ei jäänyt paljon petrattavaa<3 Panu toimi kuin unelma; kaarrokset ja kääntymiset oli unelmatiukkoja sekä putkeen irtoamiset hienoja ja nopeita. Panu on erittäin ohjaajaherkkä koira ja mun täytyy varoa käsien levittelyä. Lilli antoi anteeksi käsien ylilaajoja ohjauskaaria ja seurasi tarkemmin vartalon suuntaa, mutta Panu on tarkka poika varsinkin käsien levittelystä ja kumartelustakin. Lisäksi Annika ohjeisti pidempää käden saattoa putkeen, jotta ei tule turhia kieltäytymisiä liian lyhyestä saatosta.

Agiope Katin kanssa katsottiin Panun keppejä, jossa ongelma on lähinnä avoin keppikulma. Kati analysoi mun kepeille lähettämistä tarkalla silmällä ja sieltähän ne kompastuskivet löytyivät. Ohjaan avokulmalla Panua väärin eli käden tulee pysyä alhaalla ja käden liike suoraan eteenpäin, yhtään sivuliikettä ei sallita. Panun avokulmassa on myös ongelmana suuri vauhti, jonka johdosta se ei ehdi/taivu toiseen väliin. Tähän löytyi hyvä ratkaisu; käskyn jälkeen pieni sihinä, niin Panu osasi hiukan himmata vauhtia ja pääsi siten hyvin kepittelyn rytmiin.
Keppien suorituksen itsenäisyyttä, varmuutta ja eteenpäin menon hurmaa varmennettiin nakkitargetilla, johon Perso yrittin ekalla kerralla karata kesken keppien (tunnen niin koirani…;-).

Lunastin agilitylisenssin tälle vuodelle, jos tästä nyt piakkoin kilpailemaankin ennen kuin nilkat paukkuvat lopullisesti rikki!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Ohjaaja petti avokulmalla

Tiesin ennakkoon, että kepit ei tule sujumaan halutulla tavalla, kun eilinen suoritusvuoromme tuli heti toisena koirakkona. Toisaalta agilityradalle tulisi a-i-n-a lähteä avoimin mielin sekä keho täynnä energiaa ja tahtoa. Keppien avokulma on ennenkin ollut kummituksemme, joten en voinut ennakkoaavistuksilleni mitään…:-/

Panu on niin kiihkeä ja tulinen agilityradalla, että se tarvitsee tasauttavia ja energiaa purkavia harjoituksia ennen varsinaista harjoitusta ja suoritusta. Agilityesteiden näkeminen ja muiden koirakoiden suoritukset radalla kuumentavat Panua niin, että se ei kuule eikä näe ohjausta, eikä se voi itselleen mitään. Voisinhan tietysti väsyttää sen kahden tunnin lämmittelylenkillä ja pitää sotilaallista kuria sille agilitykentällä, mutta parempi on purkaa energiaa ennen varsinaista suoritusta pieniin hyppyharjoituksiin, keppeihin ja kontaktiharjoituksiinJ

Eilen ei siis ehditty tehdä valmistelevia harjoituksia ja se näkyi radalla vauhtisokeutena kepeillä. Tosin hypyt, putkeen irtoaminen ja rengas menivät vauhdikkaasti. Yleensä ottaen pitkä harjoittelutauko näkyi koirakon ohjaajan ongelmana ehtiä nopeamman puoliskon rytmiin. -Lillin temperamentti oli niin paljon tasaisempi ja rauhallisempi…;-)

Alla mukaelma eilisestä ongelmakohdasta; myös puomin kontakti oli hiukan hakusessa. Käskytykseni ajoitus oli pielessä ja Panu jäi liian ylös. En ole tästä kuitenkaan huolissani, sillä tarvitaan vain kertausta ja naksutin harjoituksia, niin uskon että kontakteista jälleen hyvä tulee. Kontaktien pysähdykset ovat meille elintärkeitä ohjauksellisesti, koska saan seisahduksilla etulyöntiasemaa nopeaan Panuun nähden. Olen pikkutarkka kontakteilla ja tavoitteena on satavarmat kontaktit Panulle!

Ajatus oli ensin valssata hypyn jälkeen ja siitä ohjaus kepeille; ei toiminut, käteni oli liian ylhäällä ja Panu oli jo ylittänyt seuraavan hypyn, kun rupesin ’tässättelemään’ sille:-/ Sitten toko-ope Annikan ohjeen mukaan yritin kääntyä ennen hyppyä ja ohjata Panun ikään kuin ’niistolla’ yli hypyn, ei toiminut, Panu oli jälleen jo seuraavalla hypyllä, kun ohjaaja jäi seisoskelemaan paikoilleen. Seuraavalla ’niisto’ –yrityksellä, sain sen kohti ohjaajaa eikä hypylle. Sitten mietin myös, että olisiko ’kierrä’ tässä yhteydessä epälooginen käsky?! Johtopäätös oli, että olisi.

’Paras’ suoritus saatiin sittenkin valssaamalla, tosin Panu ehti kuitenkin kaartamaan aika kauas hypyn jälkeen. Myös itse keppien suoritusvarmuus oli hiukan epävarma. Kyllähän Panu kepit tekee, mutta tauon jälkeen tarvitaan lisää vauhtia, varmuutta ja paljon eri lähtökulmien harjoituksia. Ohjaukseni kepeille mietityttää myös, Panun vienti kepeille täytyy olla hillitty ja hyvin ajoitettu, myös vartalon suunta täytyy aina miettiä tarkoin. Panu juoksee helposti toiseen väliin tai ohi keppien…ei ole helppoa ei, mutta periksi ei anneta;-)
Ensi viikolla on luvassa lisää keppiharjoituksia, joten odotamme innolla seuraavaa agilitytuntia.



perjantai 4. helmikuuta 2011

Pakittava tokopantteri:)

Taivalsimme läpi tuulen ja tuiskun torstaiselle tokotunnille. Näkyvyys oli noin kaksi metriä auton keulasta ja ei nyt ihan hengellä leikitty, mutta tarkkana sai olla kuin porkkana, että pysyi oikealla ajokaistalla. Kelistä huolimatta koko tokopoppoomme, noin kuusi-seitsemän(?) koirakkoa, oli talven vaaroja uhmaten päättänyt lähteä harjoittelemaan tottelevaisuutta sessensä kanssaJ

Tein paikallamakuun kolmeminuuttisena, vajaan kymmenen metrin päästä Panusta. Sen vire oli rauhallisempi kuin viikko sitten, mutta silti se ei alussa rauhoittunut perusasentoon, vaan lähti heti pyörimään, kun silmäni vältti. Käskytin sivulle ’odota’ käskyllä ja se meni ensimmäisellä maata. Oli ensi alkuun suhteellisen rauhallinen rivissä, huolimatta levottomista kavereista, ovien aukomisista ja ohjaajien kävelyistä edes takaisin. Kahden minuutin kohdalla rupesi kuulumaan piippausta, johon sihahdin käskevästi. Seuraavana kuono hamusi ympäriinsä, ja siihenkin jouduin sihisemään komentavasti. Lisäksi Panu ennakoi perusasentoon nousun ennen käskyä, mutta hyvää oli se, että ei noussut seisomaan, kuten edellisellä viikolla kun ohjaaja lähestyi! Aika persnettoa koko liike kuitenkin!

Huoh; miten saan paikallamakuusta mielekkäämmän ja rauhallisemman?! Täytyykö avoimen paikallolon aloittelujen ja tunnustelujen mennä vielä askel taaksepäin ja ottaa liikettä lyhyempänä?! Panun tuntien, en enää lähde sitä palkkailemaan paikallaolosta kesken liikkeen, koska tiedän, että palkkaaminen ja namit sekoittaa sen persoja pasmoja ennestään. Tarvitaanko enemmän kertausta olohuoneessa?!

Luoksetulossa lämmittelin lyhyehköllä matkalla sekä stopilla että perusasentoon tuloilla. Toko-open kanssa tehtiin ensimmäistä kertaa avon luoksetulo liikkuroituna ja hallin pituudelta; olisiko ollut noin 30 metriä?! Ensimmäisellä kerralla käytin ääntä ja käsiapua, johon Panu reagoi suhteellisen hitaasti ja pysähtymiskäskyn jälkeinen luoksetulo oli epävarma, joten hoputtelin sitä perusasentoon! Tämä oli siis ensimäinen kerta kun stopin jälkeen käskytin vielä perusasentoon, joten siihen nähden olin ihan tyytyväinen….J Sitten kokeiltiin luoksetuloa pelkän käsiavun kanssa, joka oli yllätys yllätys, parempi kuin äänen ja käsiavun kanssa. Toko-ope Pian kanssa puhuttiin (agility)sheltin herkkyydestä kehon liikkeille ja tässä liikkeessä se todennettiin paikkansa pitäväksiJ Eli nyt on tarkan harkinnan paikka ja vaatinee vielä kokeiluja; kumpi on luoksetulon loppupeleissä parempi ääni vai käsiapu? Yhdessähän niitä ei saa kokeessa käyttää;-o

Panu noutaa hienosti; olen todella iloinen ja tyytyväinen, että olen osannut opettaa sen noutamaan. Kiitos tietysti kaikkien OKK:n toko-opettajiemme, jotka ovat opastaneet meidät noudon alkuun. Pyryhän ei koskaan ruvennut millekään noutokapulan kanssa; risuja ja keppejä pikkujätti kyllä kantelee;-) Noudon opettelussa on vireemme lyönyt vain jossakin kohtaa yli, koska Panu on ruvennut inkumaan kapulaa noutaessaan.En ole tästä kuitenkaan huolissani, sillä saimme eilen hienoja liikkeitä aikaiseksi ilman inkumistakin<3

Tokotunnin lopuksi humputtelimme häiriöseuruuta porukalla ja Panukin intoontui hienoon kontaktiin. Olen ollut huomaavinani, että Panun kontaktin terästäytymiseen menee yleensä pieni tovi. Nyt täytyy ohjaajan vain oivaltaa, miten se kontakti löytyisi heti kun liike alkaa...

Pisteenä pirteälle tokosessiolle oli Panu Pantterin hoksaus, että taaksekinpäin voi kävelläJ