torstai 23. kesäkuuta 2011

Silmänräpäys takaaleikkaukseen

Kaksi päivää kestäneiden kaatosateiden jälkeen ajelin eilen Haukkikselle kädet kyynärpäitä myöten ristissä ja mielessäni hokien; ’älä tule hyvä sade, älä tule hyvä sade’ ;-) Ja hyvä sade ei tullut, keli oli märkää ja ilma kosteaa, mutta sade pysyi tällä kertaa poissa agilityharjoituksen aikanaJ

Tunnin pääteemana olivat twist, pimeä putki ja takaaleikkaukset. Ensimmäisellä kiekalla twisti suht ok, mutta en osannut ohjata oikein pimeään putkeen, vaan ajauduin liian kauaksi putken taakse. Agiope Mariannen täsmennyksen jälkeen Panu sukelsi upeasti putkeen. Takaaleikkaukset pituudelta hypylle ja aa:lle menivät ensi alkuun pyörähdysten siivittämänä:-/

Fiilattiin sitten takaaleikkauksia, joissa yleensä ottaen Panu karkasi joka kerta hypylle2, kun sen olisi pitänyt mennä hypylle9. Sain pari kertaa hyvän takaaleikkauksen onnistumaan siten, että koira ei joutanut tekemään piruettejaan, vaan irtosi kuten ohjattiinJ Oikea-aikainen takaaleikkaus vaatii sitä koiran irtoamista sen silmänräpäyksen ajan, saattoa ja ns. ohjauksellista saaton jatkoa het leikkauksen jälkeen. Vaikeaa, mutta palkitsevaa, kun se onnistuuJ

Kuvassa oleva keppiharkka otettiin putken kanssa, jossa putkin oli noin 90 asteen pimeässä kulmassa kepeille. Lähetystä helpotti reilu välimatka putkelta kepeille. Panu meni loistavasti keppejä ja ansaitsi kehua ja herkkua vaikka muille jakaa;)

Teimme myös jaakotuksesta pussiin -harkkaa. Panu luki hyvin ohjausta ja ei mitään kyselyjä jaakotuksen suhteen, vaikka se ei mulle kovin jouheva tekniikka olekaan. Voitais tehdä enemmänkin jaakotuksia rataharjoituksissa ja joskus sitten kisoissakin, joissa yleensä tulee itse pyörittyä 360 astetta, kun ympäri pyörimisen voisi korvata jaakotuksilla.
Harjoitusradan mukaelma_22.6.2011

torstai 16. kesäkuuta 2011

Huh haipakkaa hypärillä

On ’aina’ ollut sitä mieltä, että hypärit ei ole Panua ja mua varten; olen liian hidas ja emme taida bortsujen tai kelpien hienoja takaaleikkauskuvoita tai kauko-ohjaus –juttuja. Sen sijaan agiradat ovat meidän mentäviä kontakiesteiden ansiosta, jotka mukavasti rytmittävät menoa ja antavat pysähdyksineen tarvittavan hengähdystauon sekä auttavat ohjaajaa ottamaan kiinni hyppyesteillä edistäneen shelttijannun.

Onhan se kuitenkin niinkin, että olen ’hiukan’ asennevammainen hyppyratoja kohtaan. Tältä istumalta kuvittelisin, että ainoa lääke asennevammaan on harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu sekä sitä kautta kokemuksen, osaamisen ja luottamuksen lisääntyminen koirakon välillä.

Tuota kokemusta, osaamista ja luottamuksen lisääntymistä odotellessa mennään huh haipakkaa –mentaliteetilla hypäreitä, kuten eilistä harkkarataa. Ensimmäinen ratakiekka meni jotenkin vahingossa suht hyvin, mutta sitten kun alettiin hinkkaamaan ongelmakohtia tuli tänka på ja en saanutkaan mitään toimimaan?!

Olin hyppy5 jälkeen auttamattomasti myöhässä ja en millään ehtinyt, en siis koko harkan aikana, kääntämään Panua ajoissa ja sulavasti hypylle6. Tämä johtui siitä, että jouduin liikaa varmistelemaan putkea4. Tämä kuvio jäikin takaraivoon vastaisuuden varalle; miten ohjaan tällaisen kuvion kisoissa?!

Lisäksi putki16 ja pituus17 väli yskähteli; en saanut millään Panua kääntymään vauhdista oikeaan suuntaan, vaan joka kerta se joutui pyörähtelemään ja kysymään suuntaa putken ulostulon suulla. Ohjasin tässä koko ajan putken vasemmalla puolella; mietin nyt, että olisiko pitänyt tehdä persjättö putken oikealle puolelle, jotta olisin saanut jouhevan käännön pituudelle17, mutta miten kaksi viimeistä estettä olisi siinä tapauksessa pitänyt ohjata?

Rata vaati myös eräänlaista rytmitystä, jota en kyennyt tekemään, koska koko ajan piti vain ylläpitää vauhtia niin, että yleensä ottaen ehti jotenkin ohjata koiraa. Tällaisella hypärillä on etuna myös se, että koiraa ei tarvitse varmistella putkilla, pussilla tms. jossa Panun kanssa hävisimme sekunteja.

Harjoitus oli jälleen vaativa ja vaikka onnistumiset olivat tiukassa ja vähiä, ne muutamat osiot jotka radalla onnistuivat saavat kantaa eteenpäin. Ne osiot, jotka olivat hankalia tai eivät onnistuneet, pakottavat puolestaan miettimään vaihtoehtoisia ohjaustapoja meille.

Harjoitusradan mukaelma_15.6.2011

torstai 9. kesäkuuta 2011

Uusi näkökulma ohjaukseen

Hellepökkyrässä en jaksanut eilistä agilitytunnin lämmittelylenkkiä kuin 20 minsaa tai jotain; laahustin 10 min yhteen suuntaan ja saman verran raahustin takaisinpäin. Koska olimme Haukkiksella hyvissä ajoin ennen tunnin alkamista, kulutin aikaa palautumalla lämmittelylenkistä ja tankkaamalla nestettä:O
P-pojatkin olivat varmasti lämpimiä kesäkuun alun helleaallossa, jossa ilma väreili paikoillaan läpitunkemattoman kuumana. Vettä oli onneksi mukana runsaasti ja sain karvakorvien mahanaluset kasteltua viilentävästi. Shelttipojat läähättelivät stemmassa, kun odottelimme 'lämmittelylenkistä' palautuen radanrakennuksen alkamista.

Eilinen harjoitus oli kolmosluokan rata, aika kinkkinen sellainen. Ensin jouduin kertaaman kontaktiesteiden ohjaamista; koskapa Panu jo tietää, miten ne suoritetaan, on ohjaajan turha jäädä himmaamalla varmistelemaan tai odottelemaan koiran menemistä esteelle, vaan juoksu jatkuu reippaasti kontaktin aikana ja ohikin alasmenon. Vapautus ’hyvä’ -käskyllä kakskakkoselta ja siitä matka jatkuu.

Putkelta9 hypylle10 ja putkeen11; peruuttelin ja yritin tehdä edellisen harjoituksen välistävetoa hypyltä10 ja putkeen11, ei varmasti tyylikkäin välistäveto, mutta Panu sujahti putkeen.
Hypyltä12 putkeen13 ohjaus tökki siten, että koska ohjausrintama oli jatkuvasti ohi putken ja eihän ohjauksesta perin juurin tarkka Panu mennyt putkeen. Agiope Marianne kehotti tässä kokeilemaan äänetöntä ohjausta! Ja kas, sinne sujahti Panu sukkana putkeen ilman mitään sutinoita tai pyörimisiäJ Oli ihmeellisen helppo tunne ja outoakin, kun ei tarvinnut keskittyä äänen käyttöön ja oikea-aikaiseen käskytykseen vaan kykeni ajoissa ja rennosti kääntämään, Panun tapauksessa, hartialinjan putkeen päin.

Hypyltä14 lähetys keppien avokulmaan ei vielä onnistunut. Tästä onkin meillä kesän projekti menossa, teemalla ’lähetykset kepeille kaukaa ja vaikeista kulmista’, siihen saakka teemme vaikeammat kulmat tökkäämällä. Keppien persjättö onnistui ja loppusuoran Pa vedätti hienosti maaliinJ

Eli ihan uusi maailma, äänetön ohjaus, odottaa lisää kokeiluja seuraavilla tunneillaJ Oli sen verran positiivinen kokemus, että tarvii tehdä enemmänkin.

Harjoitusradan mukaelma_8.6.2011

torstai 2. kesäkuuta 2011

Ajoitusta etsimässä

Ajelimme eilen agiharkkohin sateisissa merkeissä ja vesisade jatkuikin sitten koko kolmituntisen rupeaman, minkä Haukkukeitaalla vietimme:-/

Agiope Mariamme oli tehnyt am radan, jossa kerrattiin takaakiertoja ja välistävetoja, sekä erikseen keppejä ja irtoamista.

Mariannen preppauksen jälkeen sain takaakierrot toimimaan loistavasti; ajoitukset menivät nappiin molemmilla kierroilla ja Panu irtosi pimeään putkeen vauhdilla. Putken jälkeiset välistävedot tarvitsivat sen sijaan yrityksiä yritysten jälkeen, koska olen tottunut liikkumaan nk. saksaamalla, kuten potkupallonpejaajat, ja nyt piti liikkua pelkästään peruuttamalla. Ensimmäinen välistäveto meni aina hienosti ajoituksen ja oman liikkeen suhteen, mutta toiselle vedolle hätäilin liikaa ja olin edellä koiraa, joten välistävedon sijasta Panu ajautui hyppyjen takaa kiertoon kerta toisensa jälkeen.
Otin sitten kuivaharjoitteluna ilman koiraa peruuttelua ja saimme Panun kanssa viimein onnistuneet välistävedot peruuttamallakin. Tätä tarvitsee kuitenkin vielä reenailla, jotta saisin välistävedot toimimaan peruuttamalla myös kisoissa! Liike tahtoo väkisinkin mennä saksaamiseen, vaikka peruuttaminen on yhtä hyvä ja parempinkin ohjaustapa välistävetoihin, kunhan sen oppii oikein.

Hyppyjen jälkeisellä puomilla otin ohijuoksuja ja puolenvaihtoja, vielä suht rauhallisella liikkeellä kuitenkin. Panu karkasi yhdellä kerralla perään, mutta muutoin shelttijannun kakskakkoset olivat nappiin. Odotutin kontaktilla yleensä noin 5 sekkaa, ennen vapautusta ja suurensuuria kehuja. Panu on siirtynyt kevytkalkkunanameista luonnollisen ruokavalion myöta mahapullanameihin ja nehän maistuvat:)

Irtoamisharkassa otin ensin suoraa yksistään ja namitargetilla, niin jo löytyi potkua spurttiin! Ei yhtään katellut sivuille tai perään, että missä se mamma tulee. Ehkä käsky ’eteen’ on nyt entistä selkeämpi Panulle;D Sitten mentiin keinun ja keppien kautta suoralle ja ei moitteen sijaa tässä kuviossa. Vaikeutin keppejä siten, että lähtö 90 asteen pimeästä kulmasta ja takaaleikkaus kepeille; tämä onnistui useita kertoja, joten voisin uskaltaa tehdä kisoissakin;-) Pelattiin Panun kanssa upeesti yhteen ja sain jälleen aihetta ylitsevuotaviin kehuihin:)

Hyvän tuulen harkat näkyivät, sateesta huolimatta, myös shelttijannun olemuksessa ja Panu jäi jahkailemaan kentän reunalle ’että eihän me vielä lähdetä, reenaillaan vielä’ –mentaliteetilla. Shelttijannun moottori ja sydän käy agilitylle ja se jaksaisi sitä loputtomiin. Ja ohjaaja myöntää, että Kemin kisojen nollarata ja onnistuminen kantaa jälleen pitkään ja antaa lisäintoa sekä suurta potkua harjoitteluun:)