keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

bye Virpa, helou Haukkis:)

Virpiniemen talvikausi laitettiin osaltani pakettiin maanantaina, jolloin oli talvikauden viimeinen agilitytunti. Mieli keveänä ajelin hallilta ja täytyy todeta, että kyllä oli raskas talvikausi, eikä vähiten sen takia, että meidän harkat oli se viimeinen vuoro ja kotona oltiin yleensä puoli yhdentoista jälkeen. Ja vielä myöhemmin vasta nukkumassa, -paaaljon jälkeen normaalin nukkumaanmenoajan;-) Matkapäiväkirjaankin kertyi joka keikalta 55 kilsaa edestakaisin ajoa kodin ja hallin välillä:-//

No mutta hei, -Haukkis kutsuu ihan kotinurkilla kivenheiton päässä ja kentät ovat sulaneet viime aikoina nopsaan. Haukkiksen alue itsessään on vielä suht luminen ja agilitykenttäkin on vielä puoliksi lumen peitossa. Kentälle paistaa aurinko aamupäivän, mutta iltapäivän se on enimmäkseen varjossa, joka hidastaa lumen sulamista. Haukkistalkoot ja agiesteiden siirto Virpasta Haukkikselle on ensi viikolla ja kohta sen jälkeen toukokuun alussa starttaavat kesän harjoitukset. Varma merkki kevään ja kesän tulosta ovat myös frisbeegolf –porukat, jotka ovat jälleen ilmaantuneet vaeltamaan sankoin joukoin Hiirosen kentille. –Panun ihastukseksi ja vihastukseksi, se rakastaa frisbeen perässä juoksua ja sen noutoa. Vihaksi pistää kuitenkin, kun ei mamma päästä peliin mukaan;-)

Kesäksi meille on tulossa sekä agilityä että tokoa: Lillin kanssa mennään agiharkkoihin tiistaisin, Panun kanssa tokoon torstaisin ja Meijun&mun agiryhmä harjoittelee perjantaisin. Tavoitteita ei ole harjoitusten suhteen, muuta kuin että hauskaa pidetään ja tunteella mennään, -mutta ei liian tosissaan;)

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Hapollista ja hapetonta menoa;)

Vanhan jalat oli hapoilla ja tädin happi loppui kesken Niinan suunnittelemalla radalla eilen! Rata oli siis erittäin nopea ja tarkkaa sijoittumista sekä ohjausta vaativa. Teemana oli leijeröinti; eli käsitykseni mukaan esteen suorittaminen siten, että ohjaajan ja koiran väliin jää este. Esim. kepit4 suoritettiin siten, että putki2 jäi ohjaajan ja koiran väliin. Samoten putki9 suoritettiin siten, että aa14 jäi koirakon väliin.

Koirakot tekivät ensin lämppärinä ja leijeröinnin harjoitteluna alkuosan 1-6. Pääsimme Lilun kanssa ensimmäisenä polttopisteeseen ja alun ohjaajan haparoinnin jälkeen pätkä sujui lopulta mallikkaasti. Tarkan ohjauksen paikka oli hyppy3 vienti kepeille4, jossa Lilu eka keikalla karkasi putkeen, koska se ohjattiin sinne:-// Toinen tarkka paikka tällä pätkällä oli hyppy5:sta jälleen ohjaus putkeen6, jossa tässäkin ensin mentiin väärään päähän. Mun täytyi pistää tosissaan tossua toisen eteen, jotta ehtisin hypyn5 ohitse ja suuntaamaan ohjauksen putken6 oikeaan päähän. Eikä niin, että Lilulle jäi tilaa ja aikaa arpoa mihin päätä putkea sitä menisi, koska ohjaaja tulee vasta häntäkarvoissa kiinni ja ohjaus on niin sanotusti levällään. Ensimmäinen koelaulu meni siis hiukan penkin alle ohjaajan tohottaessa turhia, mutta Niinan ohjauksen tarkennuksien jälkeen saimme Lilun kanssa loistopätkän aikaan:)

(Täytyy tähän vielä valittaa sitä, että pitkä päivä, väysymys ja myöhäinen harjoitustunti tuo omat elementtinsä ohjaukseen siten, että keskittyminen ja liikkuminen yleensä on aika väsynyttä ja kankeaa! Haukkukeitaalle siirryttäessä pääsemme toivon mukaan Lilun kanssa aksaamaan inhimillisempään aikaan;)

Ja sitten hela hoito: rata eteni mallikkaasti hypylle8, jonka jälkeen Lilu karkasi aalle14. Ja höh, vaikka kuinka yritin patistaa putkeen, shelttimimmi kiipesi sinnikkäästi aalle. Tehtiin sitten niin, että hyppyp8 siirrettiin hiukan oikealle, eli enemmän kohti putkea ja siitä jatkettiin. En saanut tässä leijeröintiä tehtyä, koska Lillin putki9 piti varmistaa. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja hyppy13:lta kierto aa14:lle meni enemmän kuin sutjakkaasti;-))) Lilunen pääsi himoitsemalleen aa:lle :D
Radalta tällä kertaa papukaijamerkki itselleni siitä, että ehdin valssaamaan molemmin kerroilla pituus11 ja hyppy12 ja toinen kerta pituus16 ja hyppy17, ja valssi olikin tässä kohtaa paras ratkaisu meille.

Olipa kertakaikkisen hapollista ja hapetonta aksaa, tässä se kunto kohenee;-)))  Toisaalta ylevän mukavia onnistumisen tunteita ja tietysti korvaamattoman hyvää opetusta ja neuvoja agiopeltamme, kiitos niistä Niina!

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Pienesti onnistuneet kaarrokset..

..olivat tavoitteena Niinan suunnittelemalla radalla eilen. Aloitimmekin Lilusen kanssa tekniikkaosiolla esteillä 11-21, paitsi että ensimmäisen hyppynä otettiin 13, josta sain hyvän lähetyksen putkeen11.

Teimmekin Lilun kanssa eka kiekan niin sanotusti putkeen, -ei siis ohjaajan lepsuiluja tahi koiran oikomisia missään vaiheessa ja aika hyvä yhteinen rytmikin;-) Mutta mutta, ohjaustekniikka kaarroksissa oli aika alkeellinen; olin myöhässä, väärin sijoittunut ja niinpä Lilli valui reilusti hyppyjen jälkeen. Lisäksi koiran käskytyksessäkin oli runsaasti toivomisen varaa.

Niinan palauttavan puhuttelun jälkeen ryhdistäydyimme Lilun kanssa ja lähdimme tosissamme tavoittelemaan pienempiä kaarroksia: putken11 jälkeen odotin Lilua puolessavälissä hypylle12, jota ennen rupesin kääntämään itseäni valssiasentoon siten, että en missään vaiheessa liikkunut hypyn12 siivekkeen ohi, vaan ohjasin kädellä Lillin yli ja kohti hyppyä13. Lisäksi Niina neuvoi tekemään erittäin hyödyllisen vekin ennen hyppyä13 siten, että koiran nokka osoitti silloin suoraan putken14 päähän. Näin minun ei tarvinnut käyttää vartalon kääntöä ja korottaa turhaan ääntäni, vaan Liljuska suhahti putken haluttuun päähän.

Saimme Niinalta kehuja: ’hyvä, hyvä’, ja olinkin todella iloinen Tuulikki-tädin ja Lilli-tyttösen tekniikkamenosta:)

Käskytyksestä opin kantapään kautta sen verran, että jos niitä käyttää kaarroksissa täytyy ne olla oikein ajoitettuja ja tarkoituksenmukaisia! Meikäläisen tapauksessa ’tässä, tässä’ oli ensimmäisellä kiekalla auttamattoman myöhässä ja näin ollen siitä ei ollut mitään hyötyä!

Lilli oli jo hyppynsä hypännyt ja valunut ties kuinka kauas, kun rupesin vasta ’tässäilemään’ sille, eli sellaisenaan mun käskytyksestä ei ollut käytännössä mitään merkitystä. Toisaalta, kun aloin miettimään koko kaarroksen pienentämisen prosessia eilisessä harkassa ja ’tässä’ –käskyn ajoittamista sekä yhdistämistä ohjaukseen sekä muuhun käskytykseen, mitä siinä nyt yleensä käskyttää, ’Lilli’, ’hyppy’ jne. , mulla meni tukka sekaisin;-) Eli en osannut tai kyennyt heti laittamaan pakettia kokoon. Niinpä tein sitten niin, että jätin ’tässä’ –käskyn pois ja keskityin oikea-aikaisuuteen ohjauksessa sekä vartalon kääntämiseen ja tietysti ’hyppy’ –käskyyn. Tällä tavalla Lilli kääntyi upeasti, sillä kääntyi jo hypyn päällä pää oikeaan suuntaan ja kaarros pieneni radikaalisti. Lilli seuraa siis aika tarkasti ohjaajan liikettä ja ohjausta, joten tulema ja johtopäätös oli, että kaarroksissa voinen jättää ylimääräiset huutelut minimiin Lilun kanssa!!

Tekniikkaosion jälkeen otimme itseksemme esteet 1-11 ja eniten töitä teetti hypyltä6 kepeille7 vienti. Kyllähän se Lilu meni, kun tein tarpeeksi vekkiä, mutta en voi sanoa, että ohjaajan meno ja koiran ohjaus olisi ollut tyylipuhdasta tässä kohtaa. Ohjasin vastakkaisella kädellä ja vienti oli liian pitkä ja työläs. Vaikka Lilu tuli mukaan, ehti se ruveta paimentamaan ja väykkymään ohjaavaa kättä;-// Kepit itsessään menivät Lillimäiseen tapaan vauhdikkaasti ja osaavasti<3

Harkan jälkeen Vuokko (Lillin omistaja) kertoi, että Lilu osaa ’kierrä’ –käskyn ja olisi sillä varmaan hakenut nämä kepit sujuvammin. Niinpä ja siispä, -sitä kokeilemme sitten seuraavalla kerralla;-)