keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Välistävetoja ja takaakiertoja

Eilisen agilityharkan ensimmäinen pääteema välistävedot tuntuivat ennakkoon hankalalta, koska rivissä olevat viisi hyppyä tuntuivat paljolta. Liikkuminen välistävedossa on myös haastavaa, koska siinä liikutaan sivuittain eteenpäin. Se on sellaista kääntymisjuoksemista sivuittain tms. Futiksen seuraajat varmaan tietävät tämän liikkeen, jolla pelaajat lämmittelevät itseään edes takaisin sillä tavoin juosten. Joka tapauksessa pidän itseäni kömpelönä liikkujana ja ajattelin..no en tiedä miten lopulta ajattelin tehdä välistävedot, kunhan menin vain eteenpäin sivuittain…;)

Tekniikkarata oli siis viisi hyppyä rinnakkain toisella puolella välistävetoja varten ja neljä hyppyä vastapäätä rivissä toisella puolen. Alkoi hyvin ja yllätin itseni liikkumalla kääntymisjuoksemisella;) Eka kierros vain hajosi välistävetojen viimeiselle välille, jossa Lilu karkasi takaakierrolle. Takaisin alkuun ja uudestaan menoksi. Katse koko ajan koirassa, tiukka ’tässä’ –käsky välistävetoon, käsiohjaus tarkasti ja puolen vaihto Lilun bravuureille takaakierroille ja se oli siinä. Tehtiin toinen kiekka ja sekä Lilli että ohjaaja pelasivat mainiosti yhteen. Kiva kun agiopekin kehui meitä:)

Tunnin kakkosteemana kepeille lähetykset hypyiltä kulmista putkeen. Harjoiteltiin ensin kepit kulmista ilman hyppyaloitusta. Lilu karkasi keppien toiseksi viimeiseltä väliltä putkeen:/ Toisto ja taas putken suu houkutteli shelttimimmiä liian aikaisin. No tehtiin sitten putkesta poispäin ja jälleen putkeen päin huolella. Nyt meni loppuun saakka. Saakin olla huolellinen jatkossa niin, että tehdään kepit erityisellä antaumuksella loppuun saakka, eikä ohjaajakaan ennakoi yhtäään putkea vaan keskittyy keppien ohjaamiseen. Tässä tapauksessa putkeen käsky vasta keppien jälkeen.

Pimeistä kulmista lähetyksissä hyppyjen kautta tekniikan painopiste siihen, että annan Lillin rauhassa ja yksinään hakea sekä aloittaa pujottelun, ennen kuin itse liikun mihinkään. Muuten ei tahdo onnistua, vaan ohjaajan liike häiritsee keppien aloitusta liikaa.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Torstaitokotusta

…tehtiin Panun kanssa ennen juhannusta. Tunnin pääteemana oli luoksetulo, liikkuroituna.

Lämppäröitiin ensin naksun kanssa perusasennoilla ja seuraamisstarteilla. Panu teki hienosti töitä ja oli täysin rinnoin mukana, kuten aina, kun on mitätahansa herkkuva tarjolla;)

Tunnin aluksi tehtiin luoksepäästävyys ja paikallamakuu, -jota olemme tehneet en edes muista milloin! Panu perusasennossa sivulla ja toko-ope lähestyi rauhallisesti, mutta määrätietoisesti. Pantteri antoi rapsutella ja silitellä itseään, josta tippui rauhalliset kehut ja nameja. Nappiin meni luoksepäästävyys:)

Paikallaoloa otettiin 2,5 minuuttia. Pyysin Sallaa kertomaan minuutin väliajat. Siirryin yhteiseen ohjaajarintamaan noin 10 metrin päähän koirasta. ’Minuutti’ kuului Sallan suunnalta, ja palasin palkkaamaan Panua ja toistin ’odota’ –käskyn ja poistuin hiukan lähemmäksi kuin ensimmäisellä jättökerralla.

Tähän väliin kuului kyliltä jonkinlainen paukaus, jonka jälkeen Panun (=paukkuarka) korvat rupesivat pyörimään levottomasti puolelta toiselle. Katsoin kuitenkin kiinteästi Panuun päin ja se pysyi hyvin paikoillaan. ’Kaksi’ kuului Sallalta ja palasin jälleen palkkaamaan Panua ja poistuin sen luota. Jäin vain parin metrin päähän, jotta saisimme Panun liikkeen onnistuneeseen päätökseen.

Melkein saman tien kuuluikin ’palaa koiran luo’ ja siirryin koiran viereen. Panu otti kontaktia makuulta ja pidin viivettä perusasentoon: ’Istu’, viivettä ja ’vapaa’. Pääsin kehumaan shelttijannua todella hienosta suorituksesta ja kaiken kukkuraksi paukauksen sietämisestäkin. Ainakin se tietää mitä ’odota’ tarkoittaa. Saa olla kieli keskellä suuta, että käsky ei kuitenkaan mene inflaatioon, kun se on käytössä agissakin:-//

Huolimatta onnistuneista lämppäreistä, luoksetulon ensimmäinen kerta ei mennyt putkeen. Matka oli Panulle liian pitkä, se otti häiriötä kentän reunalla narussa riehakoineesta Pyrystä ja perusasentokin meni sinne päin, eikä tasan sinne;) Vapautin ilman palkkaa neutraalisti. Tehtiin uudestaan lyhyemmällä matkalla ja nyt meni niin kuin pitikin! Kotiläksynä luoksetulon matkan vaihtelut ja pidentäminen vähitellen sekä ikuisuusprojektina perusasennot eri suunnista ja eri matkoilta nekin.

Siirryimme Panun (ja Pyryn) kanssa viereiselle kentälle hiomaan alo-hyppyä. Toistoksi otimme vielä kuitenkin pari luoksetuloa piiiitkällä matkalla. Hienosti tuli Panu sivulle oikein, mutta varmuutta ja häiriönsietokykyä tarvitaan vielä;) (Pyrykin pääsi tässä välissä loistamaan ja teki pari upeata luoksetuloa täsmällisellä ja hienolla loppuasennolla<3)

Panu teki hyppyä aiemmin ’hyppy’ –käskyllä, mutta olen joutunut vaihtamaan käskyn välttääkseni koiran samastumista agilityharjoitukseen. Tokohyppy oli jo aika hyvällä tolalla siten, että Panu irtosi hyppyyn, seisoi käskystä ja odotti ohjaajan siirtymistä viereen ja vapautumista. Liikkeeseen liittyi ’hyppy’ käskyllä vain ei-toivottuja lieveilmiöitä, kuten irtoamisongelmat ja haukkuminen:-// Eli meneehän siinä piuhat sekaisin vähemmästäkin, kun toisella kentällä ohjaaja tulee vauhdilla ’hyppy’ –käskyllä mukana ja siellä ’saa’ vielä haukkuakin mielin määrin?!

Eli Panun alo-hyppy on nyt siinä vaiheessa, että naksulla (ja käsiavullakin vielä) mennään ’aisa’ –käskyä ja nami odottaa toisella puolella. Seuraava vaihe on irtoamiset ilman namia hyppyyn ja seisomisen opettelu, tai Panun kohdalla ’seiso’ –käskyn kuuntelu. Se kun tulee hypyn suoritettuaan aina seisomaan esteen eteen kuin hevonen karsinassa ja odottamaan namipalkkaa. Tämä on peruja aikaisemmin opetetusta palkkaamisesta hypyn yli ja tulee olemaan vaikeaa opettaa se k-u-u-n-t-e-l-e-m-a-a-n käsky, eikä pelkästään toistamaan opittua liikettä?! Olen ajatellut ottaa tennispallon avuksi siihen, että Panu oppisi kuuntelemaan käskyä. –Tai olisiko muita hyviä vinkkejä kenelläkään?! :)

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Haasteellisia hyppykulmia

Sadun eilinen rata näytti rakennettaessa ’helpolta’, vaikka kyllä katselin epäröiden hypyille lähestyttäviä niukkoja hyppykulmia;)
Lilli oli jälleen leikissä mukana satatuhatta lasissa ja rata alkoi mallikkaasti, kunnes saavuttiin ensimmäiselle niukan kulman hypylle, jossa Lilli ajautui hypyn toiselle puolelle. Sain ’Lillittämällä’ ja piruettien kautta Lilun hypyn oikealle puolelle ja siitä jatkettiin. Putkesta kepeille hienosti ja jatko hypyn kautta toiselle niukan kulman hypylle, jossa jälleen tanssahdeltiin ympyrää hetken, ennen kuin oikea hyppysuunta löytyi. Takaakierto hypyillä ja kolmas tiukan kulman hyppy meni sekin vasta pyörähtelyjen kautta oikealta puolelta. Loppusuoran putki, rengas ja hyppy vauhdilla.

Huoh, että osasikin olla vaikeat hyppykulmat. Otin koiraa haltuun kahdella kädellä, mutta samalla en tehnyt tarpeeksi vekkiä tai antanut Lillille tarpeeksi tilaa hypyn hakemiseen. Eli olin koko ajan väärin sijoittuneena koiraan nähden. Lisäksi kävimme Sadun kanssa katsomassa näkymää kepeiltä eteenpäin ja Satu osoitti sen linjan, jota ohjaajan tulisi kulkea. Ei niin kuin olin tehnyt, eli liian lähellä koiraa ja yrittäen kiilata sitä pieneen hyppykulmaan, vaan ohjaajan tuli edetä suoraan ja käyttää ohjaavaa/vastakkaista kättä koiran ohjaamiseen sekä jättää sille tarpeeksi tilaa, jotta se näkee hakea niukan kulman hypyn.

Tässä tuli hyvin ilmi kokemattoman ohjaajan puutteet radan lukemisen taidossa ja ohjaussuunnitelman tekemisessä. Oli erittäin hyvä ja haastava rata, näennäisestä helppoudesta huolimatta:) Ja kotiläksyn paikka koirakolle on vastakkaisen käden ohjaukset!

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Punainen muovinauhanpätkä napapiiriltä

Pessin kanssa jälleen näyttelykehässä, tällä kertaa ajelimme Sinisen kanssa Rovaniemen kv:hen lauantaina;-) Näyttelyn puitteet bajamajoineen olivat alkeelliset, mutta ihmiset olivat hyväntuulisia ja sääkin suosi pilvipoutaisena, aamupäivän sateen ropinan laannuttua. Suurena miinuksena mainittakoon kivisorainen alusta, jossa oli pienempiä ja suurempia kiviä ja joka aiheutti useammalla sheltillä varovaista sipsuttelua kehässä. Liikkeet eivät siis päässeet oikeuksiinsa tassuille epämiellyttävällä alustalla.

Pessin kasvattaja Lukkarin Miina antoi meidän ystävällisesti leiriytyä Minitiimin telttaan. Pessi-poikaa kehään tuunaillessani seurasin sivusilmällä kiinnostuneena Miinan trimmausurakkaa: Nunon jälkeläisistä kävi kolme-neljä shelttiä Miinan telttasalongissa kaunistumassa. Ja hienoja shelttineitejä niistä sulkeutuikin, sillä menestystä tuli juniorinarttujen kehässä kiitettävästi. Kuvia näyttelystä ja Nunon naperoista (Fi Ch W-08 Minitiimin One Man Show x Bosom Buddy's Lady In Black ) voi käydä katsomassa täällä.

Minitiimin Nuno, Daddy Cool itse vei koko näyttelyn nimiinsä ollen ROP ja vielä ryhmäkehässä RYP3. Minitiimin menestystä täydensivät iki-ihana, Panun mamma, Nirppu (Helskon Olga), Nadia (Minitiimin Updated Quizz) sekä Ninja (Minitiimin Who's Got the Bling)... Siis huippupäivä Minitiimin huippushelteille<3

Jännitin kehään menoa ja varsinkin Pessin pöytää. Kävin harjoituksen vuoksi ravaamassa muutaman kerran ympäri kehän, jolloin Miina neuvoi kävelemään reippaasti ja hyvällä ryhdillä juoksemisen sijaan. Joka tapauksessa ennakko-odotukset olivat realistisen pessimistiset ja Raahen ankeat kokemukset kummittelivat vielä takaraivossa varsinkin pöydän osalta. Ja mikäs sen pöydän olisi tehnyt Pessille mukavammaksi yhden viikon aikana?! –Ei mikään!

Tuomari lähestyi ja käsitteli koiria kauniisti ja ystävällisesti, mutta sekään ei pelastanut meitä. Pessi meinasi pudota pöydältä, niin kovasti se kampesi itseään minua vasten. Eikä se suostunut seisomaan pöydällä lainkaan tuomarin tutkittavana. Kun tuomari käänsi selkänsä sanellaakseen arvostelua, otin hädissäni Pessin liian aikaisin pöydältä alas, vaikka tuomari olisi vielä jatkanut arvostelua pöydällä. Huomasin heti virheeni, mutta kun tuomari kommentoi ’ok’, arvostelua jatkettiin Pessin seisoessa maassa.

Hulppeena viirinä hulmunnut häntä, tuomarin kova aristelu pöydällä ja ’tyttömäinen’ olemus antoivat Pessille jälleen EH:n näyttelystä. Tuomarin arvio Pessistä: ’4,5 years merle. Good head plains, ear placement and size is good. Stands well in front. Could be more of him for male. Little reserved in temperament. Flags his tail on a move. Otherwise moving freely.’

Loppukaneettina todettakoon, että tässä taisi olla Pessin ja allekirjoittaneen näyttelyt tällä erää. Ellei sitten jotain kummallista tapahdu siten, että pääsisimme joskus harjoittelemaan tosissaan ja kunnolla kehäesiintymistä ja pöydällä seisomista;-) Vaikka naksuttimen kanssa, kuten Miina ehdotti!

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Takaakiertoja ja tyrkkyputkia

Agiliitelimme Lillin kanssa tiistai-iltana jälleen Haukkiksella. Tunnelmaa ja intoa latisti hiljalleen ropiseva sade ja se, että unohdin syödä iltapalaa ennen harkkoihin lähtöä. Olo oli hiukan väsynyt ja voimaton, josta sain syyttää vain itseäni:-//

Satu sekä kaksi paikalle ilmestynyttä koirakkoa, Noora (11 vee!) ja allekirjoittanut kirjaimellisesti raahasimme kokoon radan esteet; hypyt, neljä putkea, aan sekä puomin.

Rata alkoi sarjalla hyppy-hyppytakaakiertona-hyppy-ja jyrkästi aalle, josta edelleen yhden tyrkkyputken ohi vieressä olevaan putkeen jonka aikana ohjaajan ja koiran väliin jäi se tyrkkyputki. Putkelta pitkähkö vienti kepeille, jonka jälkeen hyppytakaakiertona ja siitä puomille ja jälleen hyppytakaakiertona josta kova kiire eteen hypylle ja edelleen toisen tyrkkyputkikaksikon ääreen, jossa koira tuli saada siihen etäämmällä olevaan putkeen.

Confused?! Noh, helpompi olisi varmaan piirtää rata, mutta ehkä kuvauksesta saa mielikuvaa radasta. Yhteensä siis 13 estettä, joista kaksi oli varsinaisten suorien putkien vieressä olevia suoria tyrkkyputkia;-)

Eka kiekalla teimme onnistunutta harkkaa puomille saakka, jonka jälkeen matka tyssäsi väärään ohjausvalintaan eli tein puomin jälkeisen hypyn takaakiertona ohjaten Lilliä vasemmalta ja jatko takaaleikkauksella hypylle josta edelleen piti ehtiä tyrkkyputken ohi putkelle. No enhän minä ehtinyt, josta syystä Satu ehdotti valssia puomin jälkeen, jotta olisi valmiiksi jo putkien puolella ja näin ollen ehtisi koiran mukaan.

Sitten toinen kiekka ja nyt tehtiin virheetön ratasuoritus. Lilli loisti takaakierroissa, pitkä vienti kepeille varmasti ja hiukan himmaten puomin alastulolla ja ehdin valssaamaan ja viemään tyrkkyputken ohi maaliin:) Hurrasin Liluselle spontaanisti: ’hyyyyvä poika’, mutta ei se ollut moksiskaan pojittelusta, vaan nakkipalkka maistui iloiselle shelttimimmille. Pieni kysymysmerkki jäi kuitenkin suoritukseen siten, että en nähnyt aan alastuloa ja Satu sanoi, että Lilu hyppäsi aika korkealta. Radan kohta oli aika kaksipiippuinen, koska ohjaajan täytyi pitää kiirettä, että ehti peittämään tyrkkyputken, mutta samalla jäi Lilu oman onnensa nojaan aan alastulolla ja jäänee ikuiseksi arvoitukseksi hyppäsikö Lilu kontaktin yli??!! ;-)

Koska koirakkoja oli vain kaksi paikalla sain Sadulta vihreää valoa hakea Pantterin autosta radalle. Shelttijannu kävi kuumana kuin höyrypata ja epätyypillisesti varasti kaksi kertaa lähdössä, ennen kuin päästiin radalle:-// Rata osoittautui vuoden tauon jälkeen liian haastavaksi Panulle ja minulle. Takaakierrot sujuivat ok, mutta aalle en osannut ohjata Panua oikein. Putkelta pitkä vienti kepeille ja Panun keppien hakeminen oli kuitenkin loistava. Hyppytakaakierrolla puomille sujuvasti, mutta puomilta eteenpäin takkusi, en tiennyt miten olisin sen ohjannut, koska Lilun ohjaustapa ei tässä toiminut, vaan Pantteri eteni tökkivästi hypylle ja siitä suoraan tyrkkyputkeen. Panulle kuitenkin kehuja, nakkia ja rapsutuksia hurjasta yrityksestä ja kovasta vauhdista sekä hienoista pysähtymisistä kontakteilla;)

Tuskin mitään pysyvää vahinkoa tein Panun ohjaukselle, mutta seuraavan kerran otetaan askel taaksepäin. Suunnittelen huolellisemmin mitä harjoitellaan ja aloitetaan ihan luukutuksesta eteenpäin, putkeen irtoamisilla, välistävedoilla, takaakierroilla, keppien kulmilla sekä kontaktien kertaamisella jne perusjutuilla:)

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Pyhäpäivän ratoksi…

…kävimme kaveripoppoolla agiliitelemässä Pohjois-Suomen Shelttikerhon sunnuntaivuorolla Haukkiksella. Mukana menossa olivat Vuokko sekä Lilli ja Nekku, Meiju sekä Iines ja Ronja ja meikäläinen sekä Pyry, Panu ja viikonlopun ottopoika Pessi. Myös Iina ja Jasu tulivat treenimään shelttivuorolle:) Menoa, meininkiä ja mekkalaa siis riitti, kun ensin käppäilimme tunteroisen metsässä sääskien syötävänä ja sitten rakentelimme agilityradan shelttien kuorohaukunnan säestämänä;-)

Rata oli mukaelma viime keskiviikon Activen episten agilityradasta, jonka sörssin jättämällä Lilusen selän taakse jyrkästi oikealle kääntyvällä hypyllä ja pöytääkin piti vielä harjoitella vastaisuuden varalle.

Hovikuvaajamme Vuokko ikuisti kesäisen iltapäivän ratapätkiä, joita voi käydä katsomassa täältä :)

Erikoismaininta Panu Pantterille, joka oli ensimmäistä kertaa radalla sitten viime elokuun. Pantteri teki rataa sekä mamman että Meijun kanssa ja muisti erinomaisesti kepit, kontaktit ja pöytäkin meni hienosti. Panu rakastaa agilityä koko pienen shelttimiehen sydämellään ja vaikka se räkytti kaikista kiihkeimmin ja kovimmalla volyymillä radan reunalla, rauhoittui se itse tekemiseen korkealla työmoraalilla ja suurella antaumuksella:) Minulla on sellainen kutina, että pienen etsikkoajan jälkeen Panu voisi olla jälleen kisakunnossa;-) -Katsotaan, sanoi tuulikki :D

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Hiekkapilvien Raahen ryhmis

Tuuli tuiversi voimakkaasti ja lennätteli hiekkapilviä jokaiseen koloon ja rakoon Raahen näyttelyssä lauantaina Hammastinvaaran raviradalla. Säästyimme sateelta, mutta saimme hurjia hiekkakuuroja:-/

Saavuimme aamusella Meijun kanssa hyvissä ajoin näyttelypaikalle, joten meille jäi hyvin aikaa leiriytyä mieleiseen paikkaan. Aloitin heti miten Pessin näyttelytuunauksen ja manasin sitä, kuinka sininen on ihan uikkareissaan ja viimeisetkin housukarvat irtosivat edellisen illan viimeistelypesussa. Tuivertava ja puuskittainen tuuli tekivät kaikki turkin pöyhimiset ja asettelut turhaksi ja shelttien korvat ja karvat sojottivat sinne tänne tuulen suunnan mukaan.

Hollantilaisen tuomarisedän työsarka oli erittäin runsaslukuinen tällä kertaa ja Pessin luokassakin oli avo –uroksia muistaakseni reilu kymmenen koiraa?!

Luokan yhteisesittelyssä tuomari kävi kysymässä jokaisen koiran iän ja pöydällä hän lähestyi ja käsitteli koiria erittäin hyvin ja ammattitaitoisesti. Hampaat katsottiin tarkkaan ja liikkeet tehtiin kehän ympäri ja edestakaisin. Ansaitsimme tänään Pessin kanssa punaisen nauhan ja erittäin hyvän arvostelun:

’4,5 half years old blue merle male with a beautiful clear blue colour. Head lacks stop. Well set on ears. Dark eyes. Muzzle should be a little longer. Good teeth. Well angulated in rear, little less in front. Good body and bone. Good coat texture. Nice tail. Moves wide in front.’

Pessi esiintyi jälleen evvk –moodilla, ei kuitenkaan niin täydellisessä off –tilassa, kuin Iin mätsärissä. Liike kulki tyydyttävästi, seisominen oli epävakaata ja pöydällä väistettiin tuomaria, pungerrettiin ja ängettiin istumaan:/ Kehäkäyttäytymiseen nähden olen arvosteluun erittäin tyytyväinen.

Kimppakyytiläisemme Meiju ja Ronja esiintyivät narttujen nuorten kehässä ja pokkasivat luokkansa neljännen sijan niin ikään erittäin hyvällä arvostelulla.

Seuraavan kerran Sinisen kanssa shelttien kauneuskisoissa Rovaniemellä parin viikon kuluttua.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Nollaradan taakka?!

Kiristikö edellisten OKK:n episten hyvät suoritukset takaraivossani, kun eilinen epävirallinen Active Dogin agilitykisa meni ohjaajalta alisuorittamiseksi?! Onko agilityssä vaikeampaa käsitellä onnistumista kuin epäonnistumista? Miten siirtää onnistunut suoritus voimavaraksi eikä odotusten taakaksi? Minulle on edelleen vaikeata yhdistää keskittyminen ja fokus samaan suoritukseen; aina jokin osatekijä hajoaa. Eilen sain taas oppia kantapään kautta, että mikään ei ole agilityssä varmaa, ennen kuin viimeinenkin este on suoritettu. Mitään estettä, radan kohtaa tai kuviota ei pidä ottaa itsestään selvyytenä. Koira täytyy pitää tutkaimessa joka ikinen sadasosasekunti, tai se karkaa horisonttiin;-)

Kisajännitys on hiukan lieventynyt sitä mukaa, mitä enemmän kisaa, mutta jännittäminenkin on minulle aikamoinen riippakivi. –Siitä kärsii varmaan muutkin?! ;) Aloitimme eilen mölliradalla, joka oli täsmärata kisaamaan aikoville, maustettuna muutamalla ’mölliansalla’, pussilla ja tiukalla putkesta käännöksellä sekä putkiin lähettämisillä. -Lilli kulki kuin juna sinne, minne ohjattiin. Ohjaajalle tuli vain musta hetki neljännellä esteellä, radan voi käydä katsomassa täältä .

Agilityrata alkoi hienosti hyppyjen jälkeen kepeille, jonka jälkeen kankivalssi ja jossa olisin voinut tehdä persjätön, näin jälkeenpäin viisastellen. Aan jälkeisellä esteeellä käskytin hypylle ’kierrä’, jonka jälkeen käännös jyrkästi oikeaan. Lillin yksi bravuureista on hienot hyppyjen kierrot siivekettä nuollen. Luotin siihen, että se kiertää ja jätin koiran jälleen selän taakse:-// Ehkä Lilli ei kuullut kunnolla käskyä, joka tapauksessa ohjaus levisi ja Lilli-polo joutui haahuilemaan suuntaa ja minulla meni pasmat sekaisin. Keinulla kielto ja pöydällä ylijuoksu sekä jatko puomille hitaan varovaisesti. Eli mun epävarmuus ohjauksessa iski Lilliin kontakteilla. Loppurata meni jälleen varmasti ja vauhdilla. Radan voi käydä katsomassa täältä .

Suoritusten jälkimaku on happamen makea; v-o-i-s-i-n lyödä päätäni agilitykenttään!!!;) Koiran selän taakse jättäminen on mielestäni yksi alkeellisimpia virheitä: voi miksi, miksi, miksi??!! Nooh, siksi juuri jatkamme harjoituksia ja näiden ratojen kuvioita on tarpeen fiilata Lillin kanssa vielä muutaman kerran;)

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Maksa-arvoista ja muutakin…

Tiedoksi kaikille Pyryn ystäville ja muillekin asiasta kiinnostuneille, että sain tänään verikokeen tuloksen Pikkujätin maksa-arvojen osalta ja se on NORMAALI:-))))

Helpotus ja huokaus!

Hyvää viikonloppua kaikille P-poikien ystäville! Meillä se on lakkiais –sellainen, koska sisarentyttäreni Miina, Pessin mamma, Toivola saa ylioppilaslakin ruskeille kutreilleen huomenna. Lämpimät onnittelut vielä Miinalle ja huomenna nähdään ylioppilasjuhlan merkeissä:) Onnittelut myös Mettovaaran, Vuokon poika, Jarkolle, joka myös juhlii ylioppilaaksi tuloaan huomenissa.

Mää en muisshta mitthään....;)

Pyryn eilinen ilta on ihan hämärän peitossa, se ei muista menneensä ell:iin ja joutuneensa hammaskiven poistoon ja samalla halki murtuneen, ’kuolleen’ vasemman yläP4:sen poistoon. (Syytä hampaan lohkeamiseen voi vain arvailla: possunkorva?!) Toimenpiteen jälkeen Pyryä heräteltiin opiaattihuuruisesta narkoosista ja herättyään se oli ihan tillin tallin taivas alla, tillin tallin tom tom, vai miten se meni;)

Päivän paaston jälkeen sillä oli hurja nälkä ja pieni annos pehmeää jauhelihaa sekä raejuusto/kermaviili –cocktail upposi halukkaasti Pikkujätin sisuksiin. Yötä vasten käytiin iltapissalla humalaisen horjuvin askelin, mutta onneksi tarpeiden teko sujui Pyryltä selkärangasta.

Pelkäsin liskojen yötä, mutta se menikin yllättävän kivuttomasti, ilman paniikkia tai itkua ja hammasten kiristelyä. Aamulla Pyry oli krapuloissaan vaisu ja piippasi hiukan, mutta muuten oma itsensä. Pieni annos vedessä turvotettuja nappuloita, jauhelihapulla ja raejuustoa aamiaiseksi sekä vettä kyytipojaksi, -elämä voittaa Pyrrykkäni!

Suussa olevat pari tikkiä sulavat pois muutamassa viikossa, joten sinä aikana Pyry syö pelkästään pehmeää apetta. Kipulääkkeitä ja antibiootteja saimme eväiksi, mutta en syötä niitä samanaikaisesti, koska tiedän seuraukset vatsan kannalta. Siksipä Pyry syö ensin kipulääkkeet ja sen jälkeen antibiootit välttääksemme turhaa ripulointia.

Eilisen ell –käynnin yhteydessä Pyryltä otettiin myös kontrolliverinäyte maksa-arvojen seurantaan. Muutama viikko takaperin kävimme Pyryn oikean takajalan tiimoilta röngtenissä, ja sen käynnin yhteydessä Pyryltä otettiin verenkuva lisääntynen vedenjuonnin takia. Verikokeessa ilmeni lievä maksa-arvojen nousu, jota nyt seurataan. Niin, ja oikea takajalka vaikutti olevan suhteellisen hyvä. Leikatun polven tukilangat näkyivät olevan siististi paikoillaan, polvessa ei näkynyt luupiikkejä tai nivelrikkoa. Pientä kalkkikerääntymää kuvassa ilmeni, mutta sitä oli lumpion ympärillä todella vähän. Ell:n arvio oli, että akuuttia leikkauksen tarvetta ei ole Pyryn oikeaan takajalkaan, vaan tilannetta seurataan. Ell:n mukaan taannoinen luksoitumisepäily ei ehkä ollut luksoituminen, vaan polveen sattui muuten liikkuessa.

Pyryn ollessa operoitavana, huristelimme Panun kanssa Haukkikselle tokotunnille. Teemana oli liikkeestä maahanmeno ja seisominen kilpailunomaisesti liikkuroituna. Kerroin toko-ope Sallalle, että meillä on potilas hammaslääkärissä ja että tulimme tokoilemaan puolituntisen. Panun tokoaloitus on nimittäin viivästynyt ja pitkittynyt työesteiden jne takia, joten ajattelin, että nyt aloitetaan ja mennään tokoilemaan ainakin vähäksi aikaa…!

Panu vaikutti ilahtuneelta ja erittäin motivoituneelta, kun yhdessä mamman kanssa puuhastelemaan pääsi. Otettiin lämppäriksi perusasentoja avokätisellä nakkipalkalla sekä lyhyttä seuruuta suurilla kehuilla ja kalkkunanakeilla;)

Ensiksi kuitenkin paikallaolo, johon ennakoin, että silkkitassu hienohousu Panu ei suostu menemään maata sateesta märkään ruohikkoon. No menihän se ’nokasta vetämällä’ ja rautalangasta vääntämällä ja pysyikin sen 2 x noin parikymmentä sekuntia. Palatessa jaksoi hienosti odottaa käskyä perusasentoon ja tarkoituksellisesti pidennettyä vapautusta. Hurraa huudot, kehut ja namia Panskulle, jolle rima oli aika korkealla siihen nähden, että ei ole yhtään tokoteltu:/ Tai siis seli seli, ollaan otettu olohuoneessa istu, maata, seiso –juttuja, jotta käskyt pysyvät mielessä. Mulla on harjoiteltuun tokomäärään nähden aika hikari shelttijannu<3

Liikkeestä seisominen meni jotensakin harakoille ensin, mutta ohjaaja ryhdistyi ja saimme hienon liikkeen aikaiseksi. Pointti oli se, että käskyt tuli selkeästi ja mukaansatempaavalla äänensävyllä. Panulle kiitettävä arvosana ja hymypoikapinssi:)

Ja ihme ja kumma, -silkkitassu hienohousu teki liikkeestä maahanmenon märkään ruohikkoon kerralla oikein:) Panu ei ehkä halunnut pitkittää kärsimystään märällä ruohikolla ja aatteli, että näin tästä pääsee nopeimmin pois ja nameja sen kun satelee;)

Loppuasennot jäi liikkeissä hiukan väljäksi tarkoituksella. En halunnut kiilata ihan kylkeen kiinni näin ensimmäisellä kerralla, vaan jätin sellaisen psykologisen hajuraon koiran ja ohjaajan väliin. Siedätystä pikkuhiljaa. Tarkoitus on tiivistää loppuasentoa vähitellen. Lopuksi tehtiin parit onnistuneet luoksetulot ja seuruuttamista käännöksillä oikealle ja vasemmalle.
Puolituntisen tokoilun jälkeen kiiruhdimme hakemaan Pikkujättiä hammaslääkäriltä.

JK: Lilun tiistainen agitunti jäi väliin ohjaajan flunssan takia, joten T & L agikehissä jälleen ensi viikolla:)