Nollaradan taakka?!

Kiristikö edellisten OKK:n episten hyvät suoritukset takaraivossani, kun eilinen epävirallinen Active Dogin agilitykisa meni ohjaajalta alisuorittamiseksi?! Onko agilityssä vaikeampaa käsitellä onnistumista kuin epäonnistumista? Miten siirtää onnistunut suoritus voimavaraksi eikä odotusten taakaksi? Minulle on edelleen vaikeata yhdistää keskittyminen ja fokus samaan suoritukseen; aina jokin osatekijä hajoaa. Eilen sain taas oppia kantapään kautta, että mikään ei ole agilityssä varmaa, ennen kuin viimeinenkin este on suoritettu. Mitään estettä, radan kohtaa tai kuviota ei pidä ottaa itsestään selvyytenä. Koira täytyy pitää tutkaimessa joka ikinen sadasosasekunti, tai se karkaa horisonttiin;-)

Kisajännitys on hiukan lieventynyt sitä mukaa, mitä enemmän kisaa, mutta jännittäminenkin on minulle aikamoinen riippakivi. –Siitä kärsii varmaan muutkin?! ;) Aloitimme eilen mölliradalla, joka oli täsmärata kisaamaan aikoville, maustettuna muutamalla ’mölliansalla’, pussilla ja tiukalla putkesta käännöksellä sekä putkiin lähettämisillä. -Lilli kulki kuin juna sinne, minne ohjattiin. Ohjaajalle tuli vain musta hetki neljännellä esteellä, radan voi käydä katsomassa täältä .

Agilityrata alkoi hienosti hyppyjen jälkeen kepeille, jonka jälkeen kankivalssi ja jossa olisin voinut tehdä persjätön, näin jälkeenpäin viisastellen. Aan jälkeisellä esteeellä käskytin hypylle ’kierrä’, jonka jälkeen käännös jyrkästi oikeaan. Lillin yksi bravuureista on hienot hyppyjen kierrot siivekettä nuollen. Luotin siihen, että se kiertää ja jätin koiran jälleen selän taakse:-// Ehkä Lilli ei kuullut kunnolla käskyä, joka tapauksessa ohjaus levisi ja Lilli-polo joutui haahuilemaan suuntaa ja minulla meni pasmat sekaisin. Keinulla kielto ja pöydällä ylijuoksu sekä jatko puomille hitaan varovaisesti. Eli mun epävarmuus ohjauksessa iski Lilliin kontakteilla. Loppurata meni jälleen varmasti ja vauhdilla. Radan voi käydä katsomassa täältä .

Suoritusten jälkimaku on happamen makea; v-o-i-s-i-n lyödä päätäni agilitykenttään!!!;) Koiran selän taakse jättäminen on mielestäni yksi alkeellisimpia virheitä: voi miksi, miksi, miksi??!! Nooh, siksi juuri jatkamme harjoituksia ja näiden ratojen kuvioita on tarpeen fiilata Lillin kanssa vielä muutaman kerran;)