lauantai 23. huhtikuuta 2011

Rohki ja hyät kisat...

Ensiksi oletan, että murresana ’rohki’ tarkoittaa ’rohkeaa’ ja ’hyät’ tarkoittaa ’hyvät’, ja niinhän ne Ragit:in agilityn pääsiäiskisat olikin Pellon Rohki ja hyät –hallissa. Puitteet ja olosuhteet olivat mitä mainioimmat agilitykisalle; aurinko paistoi lämpimästi kaksi päivää, ilmapiiri oli leppoisan latautunut ja ennen kaikkea halli oli hyvä, osallistuja- ja yleisöystävällinen. Hallin lattia oli ajoittain hiukan liukas joillekin, kuten meidän rajulle ryntääjäsheltille Panulle, mutta oli se hyä kuitenkin;) Pelloon voisi mennä toistekin…J

Panu oli ilmoitettu neljään kisaan, joista kolme oli agilityrataa ja yksi hyppyrata. Agilityradoilla oli monta hyvää jaksoa, mutta ohjausvirheet eivät tuottaneet virheettömiä ratoja ja nollat jäivät haaveeksi vain. Hyppyratakin meni ihan juoksukilpailuksi ja enhän minä Panulle pärjää millään. Hypäri olikin kisan heikointa esitystä meiltä.

Saan kuitenkin jakaa papukaijamerkkejä Panulle hienoista pujotteluista, se haki upeasti keppejä sekä avo-, että umpikulmista. Putkille syötöt sen sijaan tökkivät pahasti, mutta nekin korjautuvat kunhan saan ohjaukselliset nyanssit kohdalleen. Kontaktit pelittivät myös hienosti, ainoastaan yksi aa:lta karkaaminen, tai ei sitä voi sanoa karkaamiseksi, koska varastaminen oli selvä ohjausmoka.

Olen iloinen ja onnellinen Panun innokkuudesta ja motivaatiosta. Se käyttäytyi kuin kunnon kisakoira ainakin, jaksoi hyvin juosta ja olla kuulolla neljä kisaa Valitettavasti vain ohjaaja ei ihan ollut tehtäviensä tasalla. Tukistan itseäni jälleen kerran flegmaattisuudesta, seisoskelusta ja tuppisuuna olemisesta. Henkinen vire ja keskittymiskyky oli jälleen kaukana parhaasta, joka näkyi kömpelöinä ohjausvirheinä tarkan ja herkän, sekä suht tiukkaa ohjausta vaativan Panun kanssa. Mutta, ei hätiä mitiä; tiedostan ja tiedän pääpiirtein Pellon kisojen ongelmakohdat ja tästä täytyy nousta ja ottaa suuntaa parempaan kesäkautta ajatellen.

Kisakaverimme Miina ja Pessi kisasivat myös neljä kisaa, joista tulemana upeasti koirakon ensimmäinen LUVA sunnuntain hyppyradaltaJ Kyllähän tässä mieli liikuttuu vieläkin, kun muistelee parivaljakon nopeaa ja hienoa etenemistä radalla. Agilityradoillakin oli hienoja jaksoja ja on vain ajan kysymys, kunnes Sininen shelttikoirakko saa kaksi puuttuvaa nousunollaa ja menolipun kakkosluokkaan agilityradalta.
Miinan ja Pessin nollaradan voi käydä katsomassa täältä .

Pessin pääkehittämiskohteita ovat nähdäkseni kontaktit ja ennen kaikkea kepit. Vauhdin kasvaessa nopean koiran kanssa ei ehdi mihinkään, jos kontakit mennään takki auki juosten. Nykytilassa Pessille on vakiintunut juoksukontakti, joka vaatii kuitenkin sen, että koira odottaa myös ohjaajaa, eikä juokse itsekseen ilman ohjausta kontaktin läpi.
Kepit sujuvat sinänsä hienosti, ainoastaan pujottelun syöttö kaipaa työstämistä, koska Pessi täytyy vielä ’vetää kuonosta’ pujotteluun. Eli ensi alkuun tarvitaan itsenäisen aloittamisen harjoittelua eri etäisyyksiltä ja kulmista.

Miina oli itse todella iloinen ja onnellinen ensimmäisestä kisanollasta. Pessi on hieno kisakoira sekä luotettava ja tasainen ohjattava, vaikka kyllä erittäin nopea Sininenkin näyttää kuumuvan etenkin pitkillä luukutussuorilla;-) Parivaljakon seuraava kisa onkin heti 5. toukokuuta, jonne allekirjoittanut lähtee jännäämään ja kannustamaan nollajahtia!

Panun kanssa kisaamme seuraavan kerran toukokuun loppupuolella, joten meille jää hyvin aikaa korkata ulkokausi ja saada yhteinen ’flow’ toimimaanJ

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

...jatkuu; ohjaajan vireongelmat

Vireongelmat, flegmaattisuus ja huolimattomuus vaivasivat ohjaajaa jälleen Panun eilisissä agiharkoissa; kai siihen vaikuttivat pitkittynyt flunssa (jo helmikuusta!) ja lievä kuumeilu, jotka ovat vieneet kunnon ja vireen aika alamaihin, huohL Sääli sinänsä, sillä Panu vaikuttaa olevan elämänsä kunnossa. Se tekee rataa suurella intohimolla ja vauhdilla, niin että ohjaaja tuntee olevansa suurimman osan ajasta pyörremyrskyn silmässä. Panun habitus on kohentunut ihan silmissä sen jälkeen, kun shelttijannu siirtyi reilu viikko sitten luonnonmukaiseen ruokavalioon. Nyt ensivaiheessa Panu käy läpi nk. eliminaatiodietin, jonka jälkeen luonnolliseen ruokavalioon otetaan uusi eläinproteiinin lähde.

Eilinen rata, josta mukaelma alla, oli näennäisen ’helppo rata’, jollaista ei agilityssä siis olekaan;-) Eli sellainen muka helposti opittava ja ohjattava, mutta vauhdikas, ajoitusta ja tarkkaa ohjausta vaativa rata. Yritin ensin startata pariin otteeseen siten, että olin hypyn1 ja hypyn2 välissä koiran vasemmalla puolella, mutta jäin niin auttamattomasti jälkeen putkella3, että vaihdettiin aloitus siten, että menin hypyn2 eteen koiran oikealle puolelle, jotta ehdin ohjaamaan putken3 jälkeen Panun hypylle4.
Rata eteni katkonaisesti ohjaajan kiireen ja huolimattoman ohjauksen takia ja Panu ohitti mm. keppien jälkeisen hypyn10 ja muutenkin rata oli täynnä ohjausvirheitä, joita en jaksa lähteä luettelemaan….

Hyvää radassa oli se, että Panu haki hienosti kepit, teki vauhdista 22:sen ja oli muutenkin kivasti kuulolla ja ohjaajan hyppysissä silloin, kun ehdin ja joudin ohjaamaan;-/

Wikipedian mukaan ’kenraaliharjoitus’ on viimeinen harjoitus ennen ensi-iltaa, jolloin kaikki produktion osat ovat silloin samanlaiset kuin varsinaisessa ensi-illassa; meidän kenraaliharjoitus ei mennyt lainkaan putkeen, mutta jääpä paljon petrattavaa viikonlopun kisoihin…J


keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Tyyni mutta tiukka ote...

…oli tiistain agiharkkojen tavoitteena. Tarkoitus oli palauttaa Panu viikonlopun kisojen avaruusseikkailujen jälkeen jälleen maata kiertävälle radalle mamman kanssa ja niin tapahtui. Keskityin rauhalliseen, tyyneen ja tiukkaan ohjaukseen. Tiukka ei ole tässä yhteydessä kiivasta, rajua tai ankaraa vaan taipumatonta ja hellittämätöntä:)

Rata oli kaksijakoinen tekniikkapainotteinen harjoitus, jossa ensimmäisellä puoliskolla harjoiteltiin tiukkoja, ennakoivia valsseja sekä putkeen irtoamisia. Toisella puoliskolla jälleen putkeen irtoamisia sekä putkesta kepeille menoa pariin kertaan sekä hyppyjen takaa kiertoa ja, mikä se nyt onkaan, etukiertoa?! Lopuksi tehtiin koko rata, jossa alkuosan ja loppuosan yhdisti suora, jossa rengas ja s-putki. Runsaasti siis putkeen irtoamisia ja pariin kertaan vauhdikas kepeille meno; eli juuri sitä täsmätreeniä, mitä tarvitsimme Panun kanssa.

Alla mukaelma radasta, jossa tiukka paikka oli hypyltä4 putkeen5. Hyppy7 oli helppo bongata koiralle, ellei ohjaaja ollut tarkkana. Käytin tässä kahta kättä varmistaakseni putken5. Lisäksi hypyltä11 putkeen12 irtoaminen oli hiukan takkuinen, ei ihanteellisen vauhdikas, mutta mentiin kerralla kuitenkin. Putkelta12 kepeille13 orientoiduttiin sihinän kanssa sujuvasti pujotteluun. Hypyt14, 15 ja 16 vaati ohjajan oikea-aikaista liikkumista ja sijoittumista; hyppy16 oli aika tarkka paikka, jotta ei koira ei juossut hypyn ohi.

Parin viikon hapuilun jälkeen koirakkomme oli mukavasti iskussa ja haluan pitää kiinni tästä hyvän olon tunteesta…


sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kaksijakoiset agilitykisat

Mieli jäi hyvin turhautuneeksi meikäläisen ja Panun osalta, mutta todella iloiseksi Miina ja Pessin puolesta eilisessä Oulun KAS:sin agilitykisoissa. Emme olleet Panun kanssa samassa universumissa tällä kertaa ja hyviä asioita saa kyllä kaivamalla kaivaa, jotta pääsisimme edes hieman positiivisen puolelle. Sen sijaan Pessi valaisi kisapäivämme iloisella ja vauhdikkaalla agiliitelyllä ja omistajaohjaaja Miinakin tuntui olevan kovin tyytyväinen päivän ratoihin, vaikka ensimmäinen nolla antoi vielä odottaa itseään.

Miina ja Pessi kisasivat ykkösluokassa kaksi kisaa, joista A-kisan agilityrata liideltiin sujuvan hienosti aina kepeille asti, jossa Sininen sitten yritti jättää kaksi viimeistä keppiä pujottelematta; Miina palautti alkuun ja otettiin uudestaan onnistuneesti. Kepeiltä tuli radan vitonen ja samasta hässäkästä myös hiukan yliaikaa. Tulos riitti kuitenkin medi1:ssä ykkössijaan ja luokkavoittoonJ

Pessin B-kisan hyppyradalla oli sen verran vauhtia, että rata hajosi alkuvaiheen muurin jälkeen pituudelle, jonka Pessi hyppäsi esteen sivusta. Puolivälin jälkeen ohjaus myöhästeli myös paikoittain, mutta kaiken kaikkiaan hypäriltäkin hienoa menoa. Ihan tuli pala kurkkuun, kun katsoi koirakon vauhdikasta ja sujuvaa menoa<3

Miinan ja Pessin kisaradat voi käydä katsomassa täältä .

Ensi alkuun Panun kisasta sen verran, että ohjaaja oli hiukan hyytynyt ja ryytynyt kolmen tunnin odottelun jälkeen ja kai shelttijannukin oli väsynyt, koska kakkosluokan korkkauksemme meni kaikkea muuta kuin toiveiden mukaan. Hyppyrata päättyi heti alkuunsa toiselle esteelle, joka oli putki ja jonne Panu oli menossa mutta eipä mennytkään, vaan aloitti komentelevan luukutuksen ohjaajalle?! Ei muuta kuin tottelematon sheltti kainaloon ja poistuminen takavasemmalle kisaradaltaL

Agilityrata hajosi alkusuoralle, jossa jäin auttamattomasti jälkeen ja en ehtinyt kunnolla muurin jälkeisiin asemiin. Rata meni hylätyksi muurin jälkeisellä hypyllä, jossa Panu meni hypyn väärään suuntaan, koska jätin sen jälleen selkäni taakse. Jatkettiin jonkin matkaa ihan sujuvasti, mutta jälleen putkella tökki, koska vauhtini pysähtyi kokonaan. Puomin kakskakkonen hieno ja sitten jälleen Panu ei mennyt putkeen?! Kepeille vienti kauhea ja loppusuoralla ohjaan kunto loppui, vauhti hiipui ja henki salpaantui.

Yhteenvetoja ja muistilistaa Panun kisasta; ohjaajan asenne ja tsemppi hukassa eli miten ylläpitää virettä pitkin päivää, putkiin irtoamiset ja keppikulmat tehoharjoitukseen eli otetaan näitä yksikseen tekniikkaharjoitteluna, maneesin hiekkapohja hitaan ohjaajan painajainen eli tuhlaan turhaan rahojani maneesikisoihin, koiran vireen kartoittamista eli miten pidän Panu virettä tasaisena pitkinä kisapäivinä. Tässäpä riittää jälleen tekemistä ja pohtimista, kun mennään kohti seuraavia kisoja. 

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Haussa yhteinen sävel...

Erilaisten syiden takia, jotka itse tiedostan ja joita yritän kohentaa, Panun ja ohjaajan yhteinen agilityrytmi ja -tempo on hiukan epävireinen. Nyt on tarpeen hengähtää ja ottaa zeniläisen rauhallinen ja tiedostavan virtaava ote agilityradalla. Ongelman ytimet ovat ohjaajan perisynnit hätäisyys, kiire ja huolimattomuus, joka eilisissä harkoissa johti Panun toiseen lentokeinuun ikinäL

Onneksi koira itse ehti jarruttaa keinun päässä, eikä mitään hillitöntä ilmalentoa päässyt tapahtumaan. Sellainen holtiton keinun alastulo kuitenkin. Lentokeinun syynä oli ohjaajan oman liikkeen hallitsemattomuus; käskytin kuten normaalisti ja pysähdyksenkin keinulla, mutta kovassa vauhdissa Panu reagoi paremmin ohjaajan liikkeeseen. Panu ei eilen keinulla reagoinut tai kuullut ohjauksen ääniä hallin kakofoniassa ja omassa vauhtisokeudessaan, siksi ohjaajan liikkeen ja ajoituksen tulisi olla täsmällisempää ja koira olisi pitänyt ottaa haltuun ennen keinua. Keinukammoa ei kuitenkaan jäänyt, vaan Panu menee keinun yhtä reippaasti kuin aina ennenkin.

Toinen ongelmaeste eilisellä radalla oli pussi, johon Panu syöksyi niin kovaa vauhtia, että se sotkeutui pussin kankaaseen ja ulostulo oli yhtä pyristelyä. Meinasin juosta sen päällekin, koska olin jäljessä loppusuoralla.

Hyvääkin löytyy eiliseltä Maritan radalta; putkeen irtoamiset ja menemiset, hyppyjen kierrot ja huomiotani kiinnitti okserin komea ylitys;-)

Kai tämä on kaikki sellaista kovaa koulua ohjaajalle, että kaunista jälkeä ei synny jäniksen selässä, vaan rauhallisesti ja hallitusti viemällä, ohjaamalla ja ajoittamalla.