maanantai 29. kesäkuuta 2009

Ei hajuakaan takaa-ohjauksesta:/

Vakkarikoirakot kokoontuivat jälleen Haukkikselle hikoilemaan lämpimään sunnuntai-iltaan shelttikerhon agireeniin.



Tehtiin torstaiharkkojen agirataa, pienin muutoksin, koska siinä on muutamia vaikeita, mutta hyödyllisiä juttuja, joita kannattaa reenailla.

Panskun kanssa aloitettiin ja höylättiin alun hyppykuviota tovi, kunnes kiitti mulle riitti ja luovuin takaaohjauksen viilaamisesta ja mentiin alun hyppysarja kuonosta vedettävällä pyörityskuviolla kertakeikauksella;) Enpä tiiä mikä mätti takaaohjauksen yritelmissä, mutta ei se koira vaan millään mennyt haluttuun muottiin! Panu tuli kyllä ensmäisestä välistä, ts välistäveto, mutta en millään ilveellä saanut sitä käännettyä takaisin hypylle. Parhaiten se kääntyi välistävetoon vartalon käännöllä, mutta jatkoa toiselle hypylle kääntymistä en saanut aikaiseksi!

Radan loppuosassa kiinnitin erityistä huomiota suorasta putkesta vinosti lähestyttävälle hypylle, joka torstaista viisastuneena meni kertalaakista oikein. Aa:lla kontakti ja tyrkkyputken ohi täyttä vauhti suoraan putkeen ja vimosena hypyn sijasta rengas.

Otettiin sitten kontakteilla persjättöjä (?!), silleen että juoksin vinosti Panun ohi puolta vaihtaen. Eka kerralla jäi ’alas’ –käskyllä kontaktille, mutta syöksähti vaistomaisesti perääni, koska jatkoin juoksua edestä ja ohitse. Tein hidastetusti pari kertaa ja sitten rupesi sietämään hyvin kuonon editse juoksua:) Sekä puomilla että kekellä kaikki persjätöt onnistuivat, josta hurraavat kehut ja palkkiot Panskulle.)

Pyrykin pääsi puomi-putki-putki-hyppy-rengas radalle pyörimään. Pieni ruskea rinkilä pisti parastaan ja sen pieni sähäkkä olemus vilahti vain, kun se pyrähteli salamana putkesta toiseen:-o

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Takaaohjauksen ajoituksen vaikeus...;)

Eilisessä Sadun vetämissä agireeneissä osoittautui radan, mukaelma alla (=hyppy3 pitäisi olla toiselta puolen), kolme ensimmäistä estettä ohjaajan tämänkertaiseksi oppimisen paikaksi. En oikein tiennyt, miten kiemura olisi pitänyt ohjata ja ensimmäinen liikerata meni liioitelluksi pyörimiseksi, kun takaa-ohjauksella siitä saatiin lopulta turhat mutkittelut suoriksi vedettävä osuus. -Kunhan vain ohjaaja malttoi olla turhaan etuilemasta koiraan nähden.



Ja kun osasin olla ryntäämättä Panun eteen, se sai suoritusrauhan ja osasi sitten mennä kepeillekin hyppykierron kautta. Mun pitäisi luottaa enemmän Panun etenemiseen, eikä töksäytellä vauhtiani turhanpäiten ja aiheuttaa hämmennystä hommaan.

Takaaohjaus oli, muistaakseni ja tietääkseni, aikalailla uutta meille ja kokemus oli aika euforinen. Ihana tunne, kun koira irtoaa eteenpäin, eikä sitä tarvitse vetää kuonosta tai juosta kilpaa sen kanssa;) Tässä onkin mietinnän paikka, että miten osaan ja kykenen vahvistamaan Panun itsenäistä etemistä takaaohjaten, koska se on niin kiinni ohjaajassa ja kädessä. Toisaalta se kyllä kuuntelee ja reagoi hyvin käskyihinkin, joita voin hyödyntää takaaohjauksessa. Taannoisessa putkeen irtoamisharkassa on sellainen alkeis-perusesimerkki irtoamisesta ja se ei kyllä tältä istumalta tunnu Panulle kovin luontaiselta:/ Täytynee harjoitella radan alkukuviota vielä muutamaan kertaan ja varata gourmetherkkuja onnistumisten kestintään;)

Toinen kinkkipaikka Panulle on vinottain lähestyttävät hypyt11, se on ja oli eilenkin silleen vauhtisokea, että se ei kertakaikkiaan aina huomaa tai kuule ajoissa ohjaajaa, joka minäkin olen usein myöhässä, väärässä paikassa ja väärään aikaan:/ Tällaiset esteet ovat erittäin tarkan ohjauksen paikka! Meni se eilen, kun vähän ensin pääsi tökkimään, mutta vinosti lähestyttäviin esteisiin yritän muistaa vauhdin hidastaminen, oikea sijoittuminen, ehkä sihinä, vastakkainen käsi tai jopa kaksi kättä, jotta Panu varmasti hokaa esteen. Tätäkin täytyy harjoitella vielä paljon ja runsaasti!

Aa:lla upeat, nopeat kontaktit ja loppuosan putkiansasta selvittiin molemmilla ratakierroksilla sekä lopussa hieno sprintti ja irtoominen pituudelle.

Pitkän päivän lämpimässä kesäillassa Panun moottorissa riitti jälleen virtaa ja kuutosvaihteita vaikka muille jakaa;) Kotona se sai sitten kaverinsa Pyryn kanssa illallisen jälkiruoaksi tokocupin palkintosiankorvaa ja sammahti onnellisena täydellä shelttipantterimasulla yöunilleen<3

Kaksoiskäskyjen tokocuppi

Otettiin ja osallistuttiin Panun kanssa eilen OKKn tokocuppiin mölliluokassa. Mentiin kuten mentäisiin harkkoihin, rennolla ja iloisella fiiliksellä. Tosin, ennen kehään astumista hiukan jännitys kouraisi sydänalasta, kuten yleensä aina ennen kaikenlaista kisaamista, mutta onneksi tunne pyyhkiytyi nopeasti pois;)

Panu harkkaa tokoa kerran viikossa agilityn ohessa, tottelevaisuusvireen, kontaktin ja kuuntelemisen sekä koiran yleisen hallittavuuden kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Mielenvireyttä väheksymättä;) Henkkoht mielipiteeni on, että jokaisen agilitykoiran olisi osattava vähintään tokon alkeet, jotta koirakon yhteistyö olisi jouhevampaa ja koira osaisi peruskäskyjä, kuten ’paikka’, ’tänne’ jne tms;)

Panun toko ei ole tavoitteellista, vaikka se osaakin yhtä sun toista: juhannuksen aikoihin se ’oppi’ noutamisen. Eli kun Panu jo osasi pitää kapulaa suussaan seuruussa, osasi tuoda ja antaa kapulan käteen, oppi Pa jussina myös tuomaan kapulan sivulle ja i-s-t-u-m-a-a-n kapula suussa ja luovuttamaan kapulan istuessaan! Sillähän oli istumaan mentäessä tapana pthullauttaa kapula suustaan, mutta nyt siis edistystä tällä saralla:)

Eilisessä kisassa Panu keräsi pisteitä 109,5/120 ja seuraavassa osiot:
Luoksepäästävyys: 9,5, hiukan pakitti tuomaria, mutta kohtuullista muuten, siihen nähden, että tämä oli Panun ensimmäinen luoksepäästävyys tänä kesänä:// Koska Pyry yleensä aloittaa tokotunnit, ei Panun kohdalle ole sattunut luoksepäästävyyttä liian usein!

Paikallaolo, 1 min, etäisyys n 2 metriä: 9, muuten ok, mutta loppuasentoon kaksoiskäsky. Tämä jännitti eniten, koska vielä edellisinä päivinä Panu rupesi vinkumaan ja liikehti levottomasti jo puolen minuutin kohdalla. Otinkin edellisenä iltana olohuone paikallaolon, jossa 1,5 min meni ongelmitta, joten ehkä se avitti tähän.

Seuraaminen kytkettynä: 9, harjoituksen puutetta, kontakti aika hyvä, mutta haahuili välillä, tuomarin kommentti: ’nättiä seuraamista’:) Loppuasento yhdessä pysähdyksessä hiukan vino, syynä ohjaajan tökspysähdys.

Liikkeestä maahanmeno: 7,5, haahuili hiukan seuraamisessa, kerrasta maahan, loppuasentoon tarvittiin jälleen kaksoiskäsky, Panun maahanmeno on yleensä hieno pudotus, joka oli tässäkin liikkeessä parasta.

Luoksetulo: 10 :D Valitettavasti mamman silmänilo, liehuvat pulisongit on eliminoitu, mutta riittäähän tuota karvaa näköjään vieläkin mukavast huljumaan:)

Kokonaisvaikutus: 10, tuomarin kommentti (muistaakseni): iloista ja hyvää yhteistyötä!

Kiitos vielä tuomarille ja muille tokocupin puuhaihmisille kivasta ja rennosta kisaillasta!

Tällaista menoa meillä! Nyt tiedän enemmän siitä, missä ja miten mennään Panun tokon kanssa. Seuraavaksi harjoittelemme hyppyä, josta jo jotain osaamme, mutta paljon on vielä opiskeltavaa. Etenemme Panun tokossa kirkasotsaisena ja iloisella mielellä!

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Möllinolla ja fiasko-ohjausta

Haukkiksen aurinkokeitaalla kisailtu eilinen ev agi meni möllikisan osalta meille nollan merkeissä, kun taas jälkimmäinen kisarata jätti jälleen runsaasti toivomisen varaa ohjauksen suhteen:/

Aloitettiin ykköskoirakkona mölleissä ja Pantteri kulki hienosti kuulolla. Pientä kyselyä ensimmäisellä putkella, mutta sisään solahti kuitenkin. Kontaktit takkuilivat myöhässä olevan ’alas’ käskyn takia ja niinpä ne menivätkin läpijuoksuiksi. Ei siis hetkenkään hengähdystaukoa mölleissä, mutta kuitenkin sellainen hyvähkö nollarata meille:)

Alla oleva mukaelma kisaradasta alkoi ihan soukeasti, jälleen aloittava koirakkona. Sain Panun putken tyrkkypään ohitse oikeaan suuhun ja siitä jouheasti jatkoon puomin kontaktille, josta alkoivat ohjaajan mustat sekunnit:( En taaskaan noudattanut ohjaussuunnitelmaani, vaan Panu ajautui puomin jälkeen ohjaajan liikkeen mukaan liiaksi oikealle sivuun ja hyppy-rengas-muuri-hyppy –suora saatiin juuri ja juuri takkuisesti läpi. Aa:lla hieno kontakti, mutta jälleen ohjaus hajosi hyppy-suora putkella, jossa jäin seisoskelemaan putken viereen tuppisuuna ja tumput suorina, joten Panu veti silmänräpäyksessä omat johtopäätöksensä ja sujahti takaisin putkeen! Hyllyradan kaksi viimeistä estettä pituus ja hyppy vauhdikkaasti, jonka jälkeen kiitosta, kehua ja palkkaa innokkaalle agilitykoiralle, joka aina tekee parhaansa radalla.



Mitä tästä opimme: ohijuoksujen lisäksi, tarvitaan runsaasti ’persjättö/valssi’ –harkkaa kontakteilla. Panu karkasi aa:lta, koska luuli, että jo mennään, kun ohjaaja vaihtoi puolta:/ Runsaasti tyrkkyputkien ohitusharkkoja sekä runsaasti aa&puomi-putki –ansojen harjoituksia (joita tosin ei eilisellä radalla ollut).

maanantai 22. kesäkuuta 2009

…pidot paranee;)

Haukkiksella jussinjälkeiset, pyhäpäivän PSS:n agireenit ja liekö väki karannut jo kesälaitumille, sillä vain Meiju&shelttitytöt sekä meikä&shelttipojat ilmiinnyimme reenilöimään…;)

Teimme variaation taannoisesta Niinan radasta (kuva edellisessä), jossa muutin alkuosaa siten, että otimme startissa renkaan ja siitä twistin kautta hyppysarjaan ja edelleen hyppy-putki-hyppy suora josta renkaaseen irtoaminen ja kepit sekä mukava kolmen esteen hyppykuvio.

Panskun kanssa lievää nikottelua alun hyppysarjassa vinosti lähestyttävälle hypylle, koska käytin väärää kättä ohjaukseen (=eyes rollover!) Miksikähän, -en tiedä?! No, asia korjaantui, kun älysin vaihtaa ohjauksen koiran puoleiseen käteen! Suoralla Panu irtosi hienosti hyppy-suora putki-hyppy –sarjan, mutta jäi sitten pyörimään ja odottelemaan ohjaajaa suoran jälkeen, kaarevan hypyn eteen:/ No jatkettiin siitä yhessä ja etiäpäin ei ongelmaa, kepit mahtavasti, hyppysarja vauhdikkaasti ja sitten upea irtoominen kaariputkeen, josta tehtiin keppi-hypyt kiekka vielä kertaalleen.

Katsoin tarpeelliseksi harkata erikseen hyppy-suora putki-hyppy-kaarevaan putkeen irtoamista: ensin vain vain hypyn takaa kaarevaan putkeen ja siitä sitten lisäsin yhden esteen kerrallaan ja jo irtosi Pambino lopulta suoran päätteenä olevaan kaarevaankin putkeen!!!!

Ratareenin päätteeksi Panskun kanssa vielä kaikki kontaktit: kestää 2on-2offissa mun ohijuoksut hienosti, ’alas’ käsky, pieni viive kontaktilla, että varmasti älyää missä oikea paikka pysähtyä. Vapautus naksulla, mahtipontiset kehut ja vielä ruokapalkkaa päälle. Kontaktit varmoja sekä puomilla, aa:lla että kekellä ja kestää siis ohijuoksun. Pientä miinusta siitä, että hidastelee vähän vauhtia, jos jään vauhdissa jälkeen eli täytyy vielä vahvistaa itsenäistä suoritusta ja vauhdin ylläpitämistä! Eikä siis osaa vielä pysähtyä ilman ’alas’ –käskyä.

Pyrykin pääsi hyppy-putki radalle: sähäkän säpäkkää menoa alusta loppuun. Pyryhän ehti möllitasolle ennen oikean takajalan polven luksaatiota, ja hyvin se muistaa vielä miten hypätään (rimat 10 sentissä;) ja miten mennään putkeen! Oi niitä aikoja, kun Pikkujätin kanssa agiratoja kurvailtiin. Starttiluvan odotteleminen oli Pyrylle erityisen hankalaa ja sitä se oli eilenkin:D

Pientä ennakkoa tulevasta: saamme vierailevan tähtiopettajan elokuussa Pohjois-Suomen Shelttikerhon agilitytreenehin, -mutta siitä lisää tietoa sitten tuonnempana;)

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Agin SM-tunnelmia Torniosta

Ajelimme tänään Vuokon kanssa päiväksi penkkiurheilemaan Agilityn SM-kisoihin Tornioon. Vuorossa olivat yksilökisaajat. Sunnuntain SM-kisa koostui sekä hyppyradasta että agilityfinaalista. Parhaat 5kymmentä karsiutuivat luokittain aamullisen hyppykisan jälkeen iltapäivän agiradoille. Muun muassa OKKn koirakot olivat hyvin edustettuina kaikissa luokissa.

Ehdimme paikalle puolenpäivän aikaan juuri parahiksi medien hyppykisaan. Kuulin, että jo aiemmin aamulla käydyssä minien hyppykisassa oli, mm yksi suurimmista voittajasuosikeista Caro&Kerttu, liukastelleet ulos agilitykisasta ja suuri empatia-ajatus näin jälkikäteen koirakolle, joka turhaan kärsi sateen liukastamasta kentästä. Joukossa oli ollut toki muitakin ’luisteljoita’. Sääli niitä koirakoita, jotka sateen takia liukastelivat ulos agifinaalista ja joutuivat sateisen sään ja olosuhteiden uhreiksi:/

Aika lensi kuin siivillä upeita suorituksia ja hienon hienoa koiran ohjausta seuratessa. Tilaisuus oli kuin agilityn yliopiston käytännön harjoituksia, Suomen agilitykerma näytti kaikelle kansalle parasta osaamistaan. Saimme seurata parasta kisadraamaa aitiopaikoilta: hurjaa tunnelatausta, ilonpurkauksia ja pettymyksen huokauksia. Tornion kisanäyttämöllä esiteltiin hienon koiraurheilulajin koko kirjo:)

Täytyy vielä erikseen mainita miniluokan sheltit, joista sykähdyttävimpiä elämyksiä tarjosivat Karoliina&Shokki, Jukka&Macy sekä Anna&Elli, muita hienoja shelttikoirakkoja unohtamatta;-) Kaikki tulokset nähtävillä täällä! Lisäksi, -SM-kisojen finaaliradat on maanantaista 15.6. lähtien katsottavissa täältä!

Kisanäyttämö tarjosi myös mieluista silmänruokaa näin naisimmeisellekin, vaikka suurin osa huippuohjaajista on naisia, oli joukossa yksi miespuolinen helmi, sillä eräs hesalainen ohjaaja oli just ku BEN AFFLECK look a like :D

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Asennevammainen agiohjaaja:/

Mulla on sellainen asenneongelma ohjaajana, että kun luulen ja olen tietävinäni, että ei jotain osata, niin sitten ei edes yritetä:/ Toisaalta, kyllähän minä ohjaajana tiedänkin, mitä me ei Panun kanssa vielä osata, mutta ongelma onkin siinä, että ei osaa, uskalla tai kykene edes yrittämään jotain uutta ohjauskuviota. Onhan siinä mukana kokemattomuuttakin, en halua opettaa jotain väärin tai sinnepäin ja sitten kuluttaa puoli vuotta tai enemmänkin, sellaisen asian korjaamiseen, jonka olisi voinut tehdä kerralla alusta alkaen oikealla tavalla, vert. kontaktit.

Agilitystä on moneksi, se opettaa pitkäjänteisyyttä, sinnikkyyttä, itsekuria sekä tavoitteellisuudesta ja tahdonvoimastakin…:) Eilisellä radalla, joka meni suunnilleen kuten ym., oli kinkkisimpänä paikkana poispäin kääntö –hypyllä4 (esteen numero pitäisi olla oikealla), joka ei tietenkään mennyt eka kerralla oikein, koska en siis edes yrittänyt liikettä kunnolla, saatikka 'tosissani':/

Loppuosa radasta meni suht sutjakkaasti, ainoastaan suora putki10-hyppy11-putki12 oli vaikea meille: jäin tietysti suoralla jälkeen ja Panu ei hypyn jälkeen osannut irrota putkeen12. Putkesta kepeille ja aaltomainen hyppysarja, oli no problemo ja erittäin bueno. Ja mansikkana (=ihanaa, kun kesän mansikkasesonki lähestyy) jäätelössä oli Panskun hianon hiano irtoaminen putkeen17 ja sitten toiseen kertaan kepit18 vimoseksi.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen otimme erikseen alkuosaa poispäin käännöllä. Rima oli hypyssä alhaalla ja palkka heti maassa hypyn jälkeen. Panu ymmärsi oitis, mistä oli kysymys ja sitten tehtiin alusta hyppy7:aan saakka. Myös valssi putken5 jälkeen hypylle6 vaati hiomista, jotta saan oman linjani pidettyä ja Panun jouhevasti jatkoon.

Niina näytti vielä, kuinka poispäin kääntöä voi tehdä kuivaharjoitteluna. Olen sitä tehnyt aiemminkin, mutta Panu tuppaa hypähtämään käännöksessä ynnä höystämään liikettä möykkäämisellä. Niinan ohjeiden mukaan vedin Panun kuonosta käännöksessä, jolloin se sujui huomattavasti sulavammin ja Panullakaan ei ollut syytä turhaan meuhkata liikkeen aikana;)

Kaiken kaikkiaan erinomaisen hyvä ja opettavainen reeni, eikä vähiten ohjaajan mentaliteetille;-)

Tokoa kaatosateessa:/

Taivas repesi juuri siinä vaiheessa, kun ajelin eilen Haukkikselle tokotunnille. Jyrähtelipä itse Ukko Ylijumalakin tokotunnin tiimellyksessä ja totta puhuen olisin kyllä nakannut kinttaat tiskiin, jollei olisi ollut agituntia tokon jälkeen. Niinpä vesisateessa läpimäräksi uitettu ohjaaja koirineen jatkoi sinnikkäästi tokotunnilla, sillä vaikka olemme P-poikien kanssa sokerista tehtyjä, kestää aikansa ennen kuin sulamme;)

Pyry ei ollut aivan terävimmillään kuulolla, koska olimme juuri Vuokon kanssa painineet sen kanssa kolme varttia, jotta saisin poistettua Pyryn vasenta silmää ärsyttävän ylimääräisen ripsen:( Pyry Peruskoira vei voiton ripsitaistelusta tällä erää, enkä harmittavasti saanut ripseä poistettua. Täytynee hakea ell:n apua ylimääräisten ripsien poistoon lähipäivinä! Myös Pyryn oikeassa silmässä on ripsiä, jotka vaivaavat silmää aina silloin tällöin:/ Onneksi tänä aamuna vasen silmä näytti kuitenkin rauhoittuneen pahimmasta ärsytyksestä?!

Aloiteltiin luoksepäästävyydellä, jossa Pyry pikkiriikkisen perääntyi, -jälleen, mutta ei pahasti! Uudella yrittämällä saatiin onnistunut lähestyminen, Pyryn ollessa ’paikka’ –käskyn alla. Uskon ja toivon, että pikku hiljaa Pikkujätistä hyvä tulee!

Paikalla makuussa Pyry nousi levottomasti alkuvaiheessa istumaan ja kävin palauttamassa sen maat a-asentoon. Sain kuitenkin lyhyen kaavan mukaisen paikallaolon onnistumaan loppuasentoa myöten, kun keskityin vain Pyryn suoritukseen, enkä kuikuillut ja odotellut muita koiriensa luo palaajia! Hyvät sulle Pyry!

Tunnin pääteemana liikkeestä seisominen ja hyppy. Pikku sesset meni ensin hypylle, ja parin lämppärihypyn jälkeen Pyry suoritti alo-luokan hypyn, mamman mielestä, kympin ja hymypoikapinssin arvoisesti;-) Pidin pientä viivettä ’seiso’ –käskyn jälkeen, jotta Pyry saisi aikaa kunnolla seisoa hypyn takana ja en pilaisi sitä turhalla kiirehtimisellä se viereen. Hyvät sulle tästäkin Pyry!

’Seiso’ –käsky kaikui vähän kuuroille korville: kaatosade, vierikentän agihurlum, ukkosen jyrinä jne ja pikku Pyry jäi vähän olosuhteiden jalkoihin. En ottanutkaan liikkeestä seisomista kokonaisena liikkeenä, vaan helposti vierellä kävelystä ’seiso’ –käskyä. Nooh, onnistumisiakin syntyihe, mutta ymmärrettävästi Pyryn motivaatio ei ollut taivaissa eilen, -eikä kyllä ohjaajankaan:/

Märkä Pyry autoon kuivattelemaan, (-milloin opin pitämään pyyhettä mukana?) ja Panu luonnon tarjoilemaan suihkuun:/

Panun kanssa muutama perusasento, jotta se hiffaisi, että ollaan tokotunnilla! Sitten lämmittelynomaisesti liikkeestä ’seiso’ naksun kanssa. Ihan se teki sitä, mutta keskittyminen ei ollut ymmärrettävästi paras mahdollinen. Ja olihan Panulla syykin siihen, miksi se sekoitti keskenään liikkeitä ja tarjosi koko osaamisarsenaaliaan ’seiso’ –käskyyn! Kun teimme liikkestä seisomista toko-opelle Panu putosi mallikkaasti maata ’seiso’ –käskyllä?! Teimme sitten liikkeestä maahanmenon ja Panu putosi edelleen hienosti maata, tällä kertaa oikeaoppisesti ’maata’ käskyyn!!!!

Syynä siihen, että koira ei osaa erottaa käskyjä toisistaan, on käskyjen samankaltaisuus: äänen käytön painotus, tavutus jne on niin samanlainen, että Panu ei kykene liikettä suoritettaessa spontaanisti erottamaan käskyjä toisistaan! Nyt teemme niin, että ’maata’ –käsky jää sellaisenaan, koska se on Panulla jo suht ’valmis’ ja ’seiso’ käskyyn tulee uusi painotus: ’seeei-so’, jotta eiköhän ja toivottavasti tämä selvitä asioita Panulle. Se kuitenkin ’osaa’ jo liikkeestä seisoa, kunhan vain käsky on tarpeeksi selkeä ja ymmärrettävä;)

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Tympii...

...kilpaileminen. En ole agikisoissa oma itseni, mieli on lukossa ja Panu vaistoaa epävarmuuden olemuksestani. En nauti kisaamisesta, -kuten nautin harjoittelusta. En kykene vapautumaan ja olemaan se ohjaaja, jonka Panu ansaitsisi ja joka antaisi sille parasta mahdollista kartturina! En saa suutani auki radalla, ja jos saan sen auki, ääni on pientä piipitystä, joka on kärpäsen surinaa kiihkeän shelttipantterin korvissa. En saa toimivaa ohjaussuunnitelmaa aikaiseksi, en osaa valssata oikeissa paikoissa ja sallin Panun räiskiä hartaudella harkatut kontaktit päin arsea??!! Kisaaminen on kallista ja rahanmeno kisastartteihin hirvittää;) Aikaiset urheilusuoritukset ovat uuvuttavia kisaviikonloppuina: en yleensä tokene ennen puoltapäivää, saatikka että kykenisin täysipäiseen fyysiseen kisasuoritukseen klo 9:00 aamulla:/ Kyllä riesoo kilpaileminen totaalisesti, -tällä hetkellä!

Kiitos, kun sain purkaa tympiintynyttä mieltäni, joka juontuu Kemin kisalauantain epäonnistuneista agiradoista. Ensimmäinen rata takkuisesti pronssille tuloksella 10 ja toinen pamahti aa-putki -yhdistelmämiinaan, ennen kuin ehdin silmiäni räpäyttää:/

Mitä tekis tälle alati riesana olevalle kisaratojen psyykkiselle kokovartalokipsille?!

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Onneksi sai juosta;)

Kolean kelin tokotunnilta siirryttiin yhtä kalsealle agitunnille. Toko-ope Satukin siirtyi agiopeksi ja hän rakensi muutaman esteen radan ja antoi agikokelaille siitä eteenpäin vapaat kädet suunnitella rata itse ja valita haluamansa esteet. Radasta tuli suunnilleen tällainen:
Hyppy-putki-hyppy-hyppy suoralla alkavalla radalla jätin Panun hypyn ja putken taakse, jotta ehtisin suunnitellusti valssata ennen keppejä. Pienenä kysymysmerkkinä oli Panun putkeen meno, mutta Pantteri sujahti suoraan putkeen ilman mutinoita ja näin mamma ehti valssaamaan ennen keppejä. Pöydälle lähestyttäessä sihisin hiukan, jotta Panu ehtisi hidastaa vauhtia, ja pöytä sujuikin hienosti. Pöydältä jatkettiin muurin (nro 10) ja hypyn kautta puomille.

Puomilta lähdettäessä kierto hypylle, josta jatko hypylle ja renkaalle. Jouduin ottamaan puomi-kiertohyppy –yhdistelmän uudestaan, koska en itse noudattanut ohjaussuunnitelmaani. Panu jäi fibaohjauksessa selän taakse ja ohjaus hajosi. Loppusuoran eteen käskyt menivät hienosti, tosin vauhtia ja määrätietoisuutta olisi saanut olla ripaus enemmän. Mutta kyllä se sieltä irtoo pikkuhiljaa, -loppukiri ilman mammaa;)

Rata meni ilman nikotteluja muuten, paitsi tuo ym putki kiertohyppy –homma, joka menee täysin ohjaajan piikkiin. Minun täytyy kiinnittää jatkossakin erityistä huomiota ohjauksen suunnitteluun ja sen m-u-i-s-t-a-m-i-s-e-e-n. Tietysti tässä auttaa hiljalleen kerääntyvä kilpailukokemus ja Panun tuntemus kisaradalla.

Tunnin lopuksi otettiin hypyltä rankka avokulma ja koiran nenästä veto pujotteluun. Ei ongelmia tässä, kerrasta meni kuonokepit:-o

Tokoa tuimassa tuulessa

Kyllä oli arktinen keli eilen Suomen suvessa. Hyinen iltapuhde tunkeutui luihin ja ytimiin, sormet olivat kohmeessa ja kehoa hytisytti tuulen tuiverruksessa. Ehkä olisi voinut olla yllä yksi villatakki lisää kylmyyden karkotukseen;)

Ennen tokotunnin alkamista Pyry otti kierroksia shelttineitien Nitan, Iineksen ja Ronjan seurassa. Varsinkin Nita oli iiii-hana, ja parivaljakko juoksikin minuuttikaupalla ympyrää peräkanaa, Pyry kuono matalalla soman shelttineidin hännän alle kärkkien;)

Tokotunnin alkajaisiksi otimme jälleen luoksepäästävyyden ja paikallaolon. Ensin luoksepäästävyys, jossa Pyry oli jälleen epävarma ja epätietoinen siten, että ei pakittanut, mutta ryntäsi ei toivotusti toko-opea vastaan. Toisella kerralla käskyn alla ’paikka’ ja liike onnistui hienosti: -> rauhallista kehua, rapsutuksia ja runsasta nakkipalkkaa!

Paikallaolo liikkuroituna: käskyllä ’maata’ Pyry tottelevaisesti ensimmäisellä käskyllä maahan. Siirryin vain muutaman metrin päähän ja minuutin kohdalla kävin palkkaamassa paikallaan makuusta. Palasin vielä seisomaan ja kahden minuutin kohdalla jälleen takaisin koiran luo. Tässä kohtaa sotkin palapelin, enkä varmistellut Pyryn maassaoloa käskyyn saakka, vaan Pjätti nousi istumaan omin luvin:( Liikkkuroituna liikettä vaikeutti se, osa porukasta oli piilossa ja koirien luo palaaminen kesti turhan kauan. Seuraavalla kerralla olen tarkkana tässä, ja otan loppuasennon omassa aikataulussa välttääkseni turhaa ennakointia loppuasennon suhteen. Kaiken kaikkiaan minuutin paikallaolo meni tyydyttävästi. Pyry oli kuitenkin levoton tyttöjahdista ja tähysi inisten agikentälle Nitan perään:/

Tunnin pääteema oli liikkeestä maahanmeno, joka ei ole parasta Pyryä&minua. Otin ensin reuhakasta maahan –leikkiä nahkahanskalla ja vaikka Pyry nautti leikistä, maahanmeno oli jatkuvasti sellaista kyyrötystä, eli Pyry menee kyllä maahan, mutta erittäin varovasti ja hitaasti etutassut näennäisesti ’maata’-asennossa, mutta pylly ylhäällä?! On se aika ovela pieni sielu:)

Teimme liikkeen liikkuroituna ja vaikka liike itsessään ’onnistui’, sitä hajotti heikko kontakti ja Pyryn alhainen motivaatio. Kun sitten toko-ope Sadun kanssa puimme liikkeen ongelmia, niin mitä tekee Pyrrykkä?! Istua killitti ja tapitti P-mammaa kiinteästi silmiin;) Satu totesikin, että Pyry on kontaktihakuinen ja kykenee siihen halutessaan. Johtopäätöksenä lienee, että seuraamisen heikko kontakti on seurausta koiran huonosta motivoinnista ja vääränlaisesta opettamisesta?! Pyryn kontakti yleensä kohenee silminnähden seuraamisen tempon vaihtelussa, pelkkä käveleminen on kai siitä kuolettavan tylsää…;) Saimme Sadulta muutaman hyvän vinkin perusseuraamisen kontaktin kohentamiseksi.

Panu pääsi autosta maahanmenoharjoituksiin: otin lämppärinä ensin naksulla inflaatio-perusasentoa ’sivu’ ja hyvin sujui. Kevytkalkkunanakkipalkkaa aina erittäin nälkäiselle Pampulalle;) Sitten lämmittelevää reuhaamista nahkahansikkaan kanssa ja täten sainkin Panun jakamattoman huomion itselleni. Pantterin kauniiden ruskeiden silmien vaaniessa kiinteän toiveikkaasti P-mamman vierellä, kajautin sille ’maata’, ja hyvin putosi;) Nakkijuhlinta jatkui! Näytimme sitten toko-opelle mitä osaamme, johon Satu totesi, että ’on tekemisen meininki tällä koiralla’;) Sellainen Panu on, sillä on sata lasissa aina ja joka paikassa. Olen tyytyväisenä ollut huomaavinani, että iän tuoman kokemuksen ja viisauden mukana, Panu on oppinut pikku hiljaa kontrolloimaan itsekin omaa pientä sisäistä tulivuortaan. Tässä onkin ollut suurin työmaamme, eli yhdessä mennään kohti toivottua tulosta, eikä Panu yritä yksin pää edellä betoniseinään;) Kotona voidaan sitten relata ja sammua kuin saunalyhty omaan sohvannurkkaan!