torstai 30. huhtikuuta 2009

Kahden naisen ja neljän koiran talkoot

Olimme tänään, wappuaattona, ahkeria ja suoritimme hyötyliikuntaa haravoimalla OKK:n Haukkukeitaan aluetta. Vuokko kera Lillin ja Nekun olivat toimeliaana jo puoleltapäivin Haukkiksella ja meikämanne Pyryn ja Panun kanssa keskipäivän jälkeen. Aurinko paistoi, ilma oli kuin linnun maito ja haravat tanssivat naisten käsissä;)

Ulkopuolinen olisi varmaan seurannut haravointinäytelmää suu auki, ihmeissään ja päätään pyöritellen, kun harmonisen keväisen keskipäivän ja haravien keskittyneen raaputuksen rikkoi shelttien älytön älämölö, kun ne, lähinnä Panun johdolla, jahtasivat äänekkään räyhäkkäästi naisten työvälineitä! Panu oli keulilla rähäkässä ja kaksi muuta karvakorvaa, Lilli ja Pyry jahtasivat Panun perskarvoja:D Hehheh ja hohhoijaa: ärähdykset, hätistelyt ja kovistelut olivat kärpäsen surinaa haravoinnista kuumuneiden shelttien korvissa. Nooh, muutamia lehtiä saatiin sentään kasaan, josta todisteena oheinen kimppakiva, jossa sheltit ja Nekku köllivät kasattujen lehtien seassa. Nekku-neiti oli muuten viileän välinpitämätön tollojen shelttien haravahässäkälle ja punainen söpönassu köllötteli fiksusti nautiskellen auringossa, katsellen sivusilmällä älyvapaata räykytystä:

Muutamia kameran tallenteita, sekä Vuokon että minun, voi käydä katsomassa p-poikien kuvagalleriassa: http://ppojat.1g.fi/kuvat/

Osallistuin aikaisemmin viikolla PSS:n (Pohjois-Suomen Shelttikerhon) järjestämälle valokuvauskurssille, jonka veti Eskelisen Sari. Yritinkin tänään hakea manuaaliasetuksia kuvaukseen, mutta vaihdoin käytännössä asetukset vielä auto-asetuksille, koska kamerani manuaaliasetuksia täytyy vielä tutkistella tarkemmin;-)

Menimme vielä iltasella Virpaan poikien kanssa: Sanna veti kevään viimeiset halliagit. Rata oli kolmosluokan sellainen ja siihen nähden se meni sutjakkaasti. Tämänkertaiset pullonkaulat ja kertauksen paikat olivat kuitenkin: keinulta veto hyppy-yhdistelmälle, jossa välistäveto sekä jatko putkeen, joka oli Panulle se pahempi putkipuoli eli ohjaaja kaariputken ’ulommalla’ puolella. Putkesta lähestyminen vinosti hypylle: vinot hypyt ovat meidän tarkka paikka, sillä shelttipantteri juoksee helposti vinon hypyn ohi. Ohjauksessa on vähän tenkkapå, että miten sitä alkaisi noita vinosti lähestyttäviä hyppyjä ottamaan, että ne sais idioottivarmemmaksi;) Lisäksi mun täytyy, täytyy muistaa käyttää vastakkaista kättä aktiivisemmin!

Sannalle (huom, omistaa kaksi shelttiä;-) kaunista kiitosta kevään kivoista agireeneistä ja erittäin käyttökelpoisista ohjausneuvoista ja tsempistä! Reenin päätteeksi tilitimme agiopen ja kolmen koirakon kesken kisaamisen vaikeutta, noin psyykkisesti, ja itse kunkin ratkaisumalleja kisajännityksen kohtaamiseen. -Taitaa tuo kisajännitys olla aika yleistä ohjaajien pääkopassa!

torstai 23. huhtikuuta 2009

Jutun juoni löytyi jälleen!

Olemme Panun kanssa harhailleet jonkin aikaa hämärän rajamailla: epätietoisuuden ja epävarmuuden hetteikössä, mutta tänään palasimme jälleen maata kiertävälle radalle agikentällä;)

Agiopemme Sannan kanssa teimme mukavasti pyörivää rataa, jossa kontakteista mukana puomi ja keinu sekä hyppyjen lisäksi kepit. Panu seurasi ohjausta tarkasti ja kontaktit menivät radalla arvosanalla hyvä+ ja hyppy-kepit yhdistelmä kiitettävä++ :) Voidaan sanoa, että yhteinen sävel soi jälleen hienosti ja ainoat nikottelut radalla johtuivat ohjaajan liiallisesta edistämisestä ja ohjauksen lopahtamisesta yhdessä kohtaa. Ohjaamattomuus, lue seisoskelu tumput suorina, on suurin heikkouteni ja samalla koirakkomme pullokaula tällä hetkellä. Eihän Panu polo tiedä minne mennä, kun ei ole ohjausta päällä ja ohjaajalla kädet suorana kylkiä vasten:-/

Lisäksi lieviä ongelmia aiheutti hypyltä suht tiukka puomille meno, jossa yritin saada aikaiseksi vekkiä liikeradan sujumiseksi. Panu ei kauhean hyvin osaa, sylikääntoä vai mikä se nyt oli?! Saimme Sannalta erinomaisia kuivaharjoitteluohjeita Panun sylikäännön opetteluun: kahdella kädellä laajaa kääntämistä sekä samaan syssyyn myös kasin pyörittämistä. Panu kääntyy hyvin omalle oikealle puolelleen, mutta heikosti vasemmalle puolelle, joten tiivistä harjoitusta käännöksiin tarvitaan. Lisäksi ajattelin pyöritellä shelttipantteria jatkossa enemmän ihan muutenkin kylkien verryttelymielessä;) Kävimme eilen keskiviikkona Matti-sedällä käsittelyssä ja lavoissa sekä rintarangassa oli jumeja. Huolehdin huolellisen säntillisesti lämmittelystä ja jäähdyttelystä sekä venyttelystäkin, mutta kun Panun elämäntapa on sellainen ’kaikki tai ei mitään nyt, heti, oitis ja aina täysillä’, sivuvaikutuksilta ei voi välttyä :D

Minulle uusi juttu tuli vastaan pyörivälle hyppy-yhdistelmä radalle lähdettäessä: jätin Panun ensin vinosti kakkoshyppyä kohden, josta Panu kyllä teki radan, mutta Sanna perusteli hyvin sen, miksi koiraa ei kannata lähdössä jättää vinoon startissa pyörivälle radalle vaan suoraan istumaan (tai seisomaan tai mikä se itse kullakin lienee). Tämä siksi, että liikeradasta ja jatkosta tulee koiralle luontevampi, ja käännökset eivät ole niin kovia ja jyrkkiä ynnä ohjauksen kannaltakin jälkimmäinen starttitoteutus toimi paremmin, kuten tuli todennettua!

Hyppypomppuvoimaakin löytyi tänään: radalle oli jäänyt yksi hyppy maksikorkeuteen, jonka Pansku hyppäsi rataosuudellamme kuin tyhjää vaan! Ei epäröintiä, ei hidastelua: Pantteri Maximus :D

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Kokemuksellisesti arvokkaita hyllyjä…-;)

Ei ole ollut vain mutuani, vaan sunnuntain kahdessa kisassa tuli todennettua se, että mitä enemmän Panun kanssa agiliitää, sitä kiihkeämmäksi ja kurittomammaksikin se käy ja ottaa vapaudekseen tehdä omaa rataa ilman mamman lupaa:/ Silti tämänpäiväiset kaksi hyllyä antoivat taas arvokasta oppia itsestä ohjaajana ja Panusta ohjattavana. Uskon, että kun saamme enemmän kisastartteja, myös ev –sellaisia alle, ohjaajan perusnyhveryys sekä kokovartalokipsaus väistyvät vähitellen ja ohjaamisen varmuus kisassa, äänen käyttö sekä jämäkämpi käskytys valtaavat alaa! Panu kaipaa myös kuria kentällä, ei silti että se olisi vapaasti källäillyt agiradalla tähänkään saakka, mutta sellaista pitelyä ja vaatimuksia, että liitelyä omin päin ja kuonon aukomista mammalle ei suvaita lainkaan eikä koskaan. Muutoin meitä odottaa hyllyjen loputon suo, josta ei poispääsyä ollene?!

Nopean hyppyradan alkukiihdytyksessä Panu sujahti väärälle hypylle. Ihan sen takia, että kiirehdin hiukan koiran edelle ja se pääsi lukitsemaan väärän esteen. Vaimeat ’täällä’ –huutelut tulivat, kun tilanne oli jo ohi. Hyppyradalla olisi myös äänen ja käskytyksen käyttö muutenkin olleet paikallaan!!!! Hyvää hyppyradalla oli vauhdikas ja virheetön loppu, hienot kepit ja loppusuoran hypyt ’eteen’ –käskyllä oikkein!

Agilityrata oli mielestäni kiva ja toimiva rata: ensimmäisen esteen riman pudotus tuli kuulemma ohjaajan kumartelusta. Kontakteissa: puomi ja aa emme saaneet 2on-2offia aikaiseksi, mutta kontaktit kuiteskin?! Putkelta kepeille(!!??) tuli sitten kolme kieltoa ja siitä hylly: Panu äityi kepeillä louksuttamaan mammalle niin, että mielessäni hirveästi hirmustuin ja päätin siinä, että huutelulla on oltavat Panun agilitykentän ja kisakäyttäytymiseen yleensäkin kauaskantoiset vaikutukset! Odotas vaan Panu, häkkiä häkkiä (tosin kevytsellaista;) leukojaan louksuttavalle lankeaa a-i-n-a tästä lähtien;-) Hyvää agilityradalla oli jälleen radan loppuvaihe, jonka Panu kuunteli ja liiteli mallikkaasti.

Kylläpä masentaa nämä hyllyt aina varttitunnin starttien jälkeen! Tuntuu, että tehty työ, aika ja vaiva ei ole johtanut eikä johda mihinkään. Kiltistä paimenpojastakin on agilitykentillä sulkeutunut korvaton itsensä kiihdyttäjä, joka ei viihdytä ketään;-) Ja tohveli ohjaaja käy entistä tahvommaksi, kun keinot koiran hallintaan radalla ja kontaktin vangitsemiseen ovat hukassa?!

Ennen virallisia kisastarttejamme odotukseni kisaamista kohtaan olivat epämääräiset: nollat olisivat kivoja, tulos varmaan realistinen tavoite ja hyllyt todennäköisiä. Nyt pelkään jatkuvaa hyllyputkea ja sitä, että en saa yhteistyötä toimimaan kisaradalla Panun kanssa??!!

Nooh, kävin kisan jälkeen hakemassa konsultaatioapua ja neuvoja eräältä erittäin kokeneelta ja ansioituneelta shelttijannujen omistajalta ja ohjaajalta. Vertaistuki kohensikin mielialaa niin, että seuraavat kisat ovat jo suunitelmissa:D

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Ohjaaja ei osannut mitään...

En osannut valssata ajoissa, en osannut pers jättöä, en osannut takaa leikkausta, en osannut helppoa vetoa keinulle...:-(

Huonosti menee mutta menköön, kisat ei ole vasta kun tulevana sunnuntaina;) Kenraaliharjoitus radalla meni pahasti metsään, mutta jotain pientä hyvää kuitenkin olivat hienot kepeille menot, säpäkät putkeen solahtamiset ja yksi (sinne päin) 2on-2off kekellä. Panun 2on-2off ei ole vielä ihan siellä missä pitäisi ja siihen nähden sunnuntain agilitykisa tulee liian aikaisin, mutta yritämme olla huolellisia kisaradalla ja olla sössimättä sitä, mitä jo osaamme;)

Tuntuu välillä, että en ole oppinut agilitystä mitään ja seison ikään kuin henkisesti tumput suorina baanalla, vaikka näennäisesti liikun ja ohjaan Panua.

Olen innokas snookerfani, ja samalla kun lyödään se ensimmäinen pallo pussiin, lasketaan aina monta seuraavaa lyöntiä etukäteen. Tiedostan systeemin myös agilityssä, mutta unohdan sen aina radalle mennessä:(

Pakko hioa henkisiä kynsiä sunnuntaiksi:D

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Kiirastorstain omatoimiagit

Ajelin torstaina hallille agiopen hallin avain mukanani, koska ketään muita ei ollut tulossa illan reeneihin. Hallin tienoo vaikuttikin kovin yksinäiseltä ja autiolta, eikä ketään muita liikuskellut Virpan maisemissa. Lähistön ratsastustallitkin olivat hiljaisia, eikä hevosiakaan näkynyt aitauksissa.

Metsäkiekan ja lämmittelyn jälkeen palasin hallin pihalle, jossa huomasin sittenkin saaneeni seuraa Pattijokisesta schipperke pariskunnasta, jotka olivat ajelleet matkan ihan vain tsekatakseen, josko kukaan ilmaantuisi hallille reeneihin…;)

Radanrakennusapu ja seura oli tervetullutta ja ähersimme puoli tuntia kahta ratapätkää valmiiksi. Radan rakennus, yksinkertaisenkin, on näköjään tarkkaa puuhaa: koko radan skaalaus, esteiden välimatkat, kontaktien suunnat sekä sijainnit ja sitten itse esteetkin, mitä otetaan?! En siis itse suunnitellut ratoja, toteanpahan tässä vain, että pikku hiljaa valkenee radan suunnittelun ja rakenteen vaikeus agilityssä! Varsinaista agility arkkitehtuuria;-)

Eka rata oli ’kontaktirata’, järjestyksessä hyppy, puomi, kiertämällä hypylle, hyppy kierto, keinu ja muuri. Otettiin Panun kanssa ensin muutama lämmittely hihnassa puomilla ja muisteltiin 2on-2offia ja siitä rohkaistuneena lähettiin sitte savottaan. Radasta ei kyllä jäänyt jälkipolville mitä muistella: kontakti puomilla sinne päin, hypylle kierto tökki ja jatko hypylle ja siitä keinulle ei sujunut ja muutenkin ohjaus hajosi. Täytyy myöntää, että mulla on keskittymisongelmia ohjauksessa tai ehkä sitä voisi kutsua fokusointiongelmaksi;) En ole todnäk vielä täysin sisäistänyt agilityn nopeaa rytmiä, koiran nopeita liikkeitä ja oman kehoni hallintaa ohjauksessa. Siksi ohjaukseni herpaantuu erittäin helposti, liike ja suuntaus hajoaa ja Panu ei tiedä minne menis!

Käänsin sitten keinua helpompaan kulmaan hypyltä tullessa ja otin vain kaksi estettä kerrallaan muutenkin lyhyellä radalla. Kyllähän rata jotenkin sujui, mutta ei niin, kuten olisin halunnut. Ei niin hyvin, kuin seurannut hyppyrata.

Toka rata oli siis pikku hyppyrata, kahdella putkella, hypyillä ja vimppana kepit. Sellainen kiva kieputusrata, jonka Panu teki kerrasta oikein, -rimat oli kuitenkin schipperken jäljiltä minissä, joten tein toisen kiekan hypyt medissä. Medissä Panu pudotteli rimoja: otin sitten ohjauksen tarkemmin ja huolellisemmin sekä varoin kiirehtimästä turhaan tai jättämästä Panua selän taakse. Meni ilman rimanpudotuksia! Putkeen irtoamiset oli tänään ihanan säpäköitä ja kehuin Panua maasta taivaaseen:D Viimeisenä putki-kepit meni yhtä kierrosta lukuunottamatta sujuvan soljuvasti;)

Otin nyt jo rohkeammin noita kontakteja radalle, koska reilun viikon päästä sunnuntaina oleva kisa pakottaa takaraivossa;) Noin niin kuin radalla ollessa Panun varmin 2on-2off syntyy Aa:lla ja keinulla. Puomi on epävarmin ja sitä otettiinkin toistoja poikineen reenin päätteeksi. Hyvin meni puomi yksittäin! Vaikuttaa siltä, kun Panun kiihko tekemiseen voittaa keskittymiskyvyn (hälläkin) aina tuntien alussa ja koirakaverin fokus kohentuu tunnin loppua kohden;-)

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Noutokapulan roudaamista ja seisoskelua

Pyryn kanssa aloiteltiin tänään riehakkaan vauhdikkaasti tokolämmittelyillä, luoksetulolla ja rivakalla seuruuttamisella. En aikonut tällä erää antaa Nuuskumuiskuselle hetkenkään tilaisuutta nuuskutella OKK:n kuplahallin lattiaa;) Kontakti, innostuneisuus ja hännänkanto olikin korkealla, kun alettiin hioa Pikkunuuskun noutoa tunnistusnoutokapulalla.

Tunnistusnoutokapulalla siksi, että se on just oikeankokoinen pikku kapula Pyryn noudon harjoitteluun. Varsinainen noutokapula, se pienin sellainen, on sekin pikkuPyrylle liian suuri. Se näyttää ihan halolta Pyryn suussa, -kun se on joskus sitä yrittänyt kanniskella.

Toko-opemme Pia tuli mukaan Pyryn noutoiloitteluun: heittelimme sille kahta tunnarikapulaa edes takaisin ja Pyry oli täpinöissään kannellessaan pikku kapuloita suussaan mammalle. Nakkipalkatkin ihan unohtui taskun pohjalle, kun Pyrystä oli vain niin mukavaa juosta noutamassa kapuloita ees taas:)

Koskapa tiedän, että Pyry osaa ’noutaa’ kapulan, otin sen sitten sivulle perusasentoon, heitin kapulan ja käskytin ’nouda’. Ja Pyryhän nouti ja ’anna’ käskyllä pudotti käteeni!!!! Opettelematta on vielä Pyrylläkin mielestäni se vaikein osa, eli loppuasento kapula suussa. Sama homma Rahikaisella, eli Panulla.

Panun noutokapulan heittelyleikkiä tehtiin sitten varsinaisella noutokapulalla. Panu roudas ahkerasti ja innokkaasti kapulaa edestakaisin;) Yritin jälleen kerran saada Panua istumaan kapula suussaan, mutta ei, -ei vielä Pa hokannut ideaa! Panu siis noutaa kapulan perusasennosta, irrottaa sen ’anna’ käskyllä käteeni, mutta ei vielä osaa istua kapula suussaan.
Se osaa myös ’pidä’ –käskyllä seurata noutokapula suussaan vierelläni. Olen yrittänyt käskyttää sitä seuraamisessa istumaan, mutta samalla kun se istuu, putoaa kapulakin suusta. Huoh! Nyt täytyy käyttää mielikuvitusta. Toko-opemme ehdotti, että otettaisiin ihan rauhassa keittiössä Panulle aivoriihi: namit pöydälle odottamaan, noutokapula sen eteen ja minä odottamaan, että se itse hoksaa, ottaa ja antaa kapulan minulle;) Tätä täytyy koettaa heti sopivassa tilanteessa, kerron sitten josko shelttiprofessori hoksaa kaavion;-)

Panu harrasti myös seisoskelua tänä iltana: oli vähän levoton keppileikeistä, ei kuunnellut kunnolla käskyä ja tarjosi välillä koko osaamisarsenaaliaan (istu, maata, istu, seiso…) ’seiso’ –käskyyn. Rauhoitin sitten tilannetta ja otettiin rauhallista seuraamista ja selkeä ’seiso’ –käsky ja liikuin sitten itse edes takaisin ja ympäri Panua. Hyvin rupesi pysymään, kun rupesin selkeästi varmistelemaan vain sen seisomista ja paikalla pysymistä, en siis yrittänyt koko liikettä alusta loppuun. Vapautin aina suoraan seisonnasta, enkä pistänyt perusasentoon kertaakaan. Panua ei kestä kehua kesken liikkeen esm ’hyyyyvä’, vaan se käsittää sen heti vapautukseksi. Mun täytyy selkeästi tehdä Panulle liike aina loppuun ja vasta vapautuksen jälkeen isokehut ja palkkiot!

Monta plussaa ja kehitystäkin tämän kertaisissa tokoreenissä, pitkä miinus molemmille (innokkaasta) räykyttämisestä, jonka aikaansaamisessa myös ohjaajalla oli sormensa pelissä;-) Kuulin, että tokotuomari voi antaa miinuspojoja jopa tokokentän ulkopuolella haukkumisesta saatikka sitten kisakentällä!

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Ohjausongelmia siksak radalla

Kevätkauden edetessä olen havainnut, että agireenien radat ovat vaikeutuneet ja sitä mukaa myös allekirjoittaneen ohjausongelmat. Eli kun mennään 3-luokan ratapätkiä, mun kokemus, näkemys sekä knowhow voipuu ja uupuu jo rataan tutustumisessa ja ohjauksen suunnitteluvaiheessa;-( Omat ongelmansa hitaahkolle ohjaajalle tuo nopea ja ohjaamiselle herkkä Panu, joka on tarkka siitä, mihin ja miten mennään ja seuraa tunnontarkasti ohjaajan liikettä ja etenkin käden ohjausta;-) Mutta, -siksihän noissa reeneissä käydään, että opitaan ohjaamaan, näkemään vaihtoehtoja ja saamaan neuvoja kädestä pitäen!

OKKn torstain rata oli puhdasta siksakkia, kaksi hyppyä, suora putki, hyppy, suora putki, kepit ja hyppy: pähkäilimme pitkään agiope Erjan kanssa radan menemistä ennen kuin hain Panun radalle;)

Ensimmäinen kerta meni ikään kuin vahingossa ’oikein’, mitä nyt pientä nikottelua kepeillä, mutta kerrasta kuitenkin! No, aloimme sitten viilaamaan toista ohjaustapaa, ja siitä alkoivatkin sitten tökkimiset ja kökkimiset putkeen menoissa ynnä muissakin esteissä! :->Itku&hammasten kiristys! Kyllähän P. Pantteri tietyn määrän toistoja kestää, mutta kun turhautuminen ja kyllästymispistekin tulee vastaan, hajoaa harkka aivan räykyksi;-( Joten otinkin sitten tähän ensi vaiheeseen vimosena onnistuneen putkeen irtoamisen ja jätimme homman hautumaan toiseen ratavuoroomme.

Otimme ohessa kontakteja jälleen kekellä! Parin hihnassa lämmittelyn jälkeen sitten ilman hihnaa. Panu tuottikin o-n-n-i-s-t-u-n-e-e-s-t-i monta 2on-2offia hypyn kanssa ja ilman! <3<3 Oppimisen ihmettä oli ilmassa ja shelttipantteri sai hillittömät kehut, kuonopusuja ja nakkipalkkaa päivän kontaktityöstä! Pidämme kuitenkin kaikki jalat ja tassut maassa ja jatkamme kontaktiharjoittelua samalla hartaudella, mitä tähänkin saakka:)

Toinen ratakierros tehtiin vastapäivään ja aloitus oli hypyltä kepeille rankassa avokulmassa. Menin ottamaan Panua vastaan ensimmäisen kepin väliin, josta selittäin jatkoin alkuun Panun ohjaamista. Koskapa tämä oli meille uutta, tehtiin muutama toistoja tästä ja ihan se menikin! Kepeiltä putkelle irtoaminen sen sijaan jatkoi tökkimistä ja mietinkin, että pelkääkö Panu, että mamma katoaa jäljettömiin jos tästä putkeen mennään??!! : ->Epätietoisuutta & lievää epätoivoakin!

Reeniaikakin alkoi täyttyä, joten loppurupeamana otin Panun kanssa yksittäistä, suoraan putkeen irtoamista isoilla kehuilla ja runsaalla nakkipalkalla jokaisesta putkikeikasta;-) Pidin omalta osaltani huolen siitä, että Panulle jäi tämänkertaisesta putkitökkimisestä huolimatta tunne siitä, että putkeen meneminen kannattaa aina ja joka tapauksessa:D