Kahden naisen ja neljän koiran talkoot

Olimme tänään, wappuaattona, ahkeria ja suoritimme hyötyliikuntaa haravoimalla OKK:n Haukkukeitaan aluetta. Vuokko kera Lillin ja Nekun olivat toimeliaana jo puoleltapäivin Haukkiksella ja meikämanne Pyryn ja Panun kanssa keskipäivän jälkeen. Aurinko paistoi, ilma oli kuin linnun maito ja haravat tanssivat naisten käsissä;)

Ulkopuolinen olisi varmaan seurannut haravointinäytelmää suu auki, ihmeissään ja päätään pyöritellen, kun harmonisen keväisen keskipäivän ja haravien keskittyneen raaputuksen rikkoi shelttien älytön älämölö, kun ne, lähinnä Panun johdolla, jahtasivat äänekkään räyhäkkäästi naisten työvälineitä! Panu oli keulilla rähäkässä ja kaksi muuta karvakorvaa, Lilli ja Pyry jahtasivat Panun perskarvoja:D Hehheh ja hohhoijaa: ärähdykset, hätistelyt ja kovistelut olivat kärpäsen surinaa haravoinnista kuumuneiden shelttien korvissa. Nooh, muutamia lehtiä saatiin sentään kasaan, josta todisteena oheinen kimppakiva, jossa sheltit ja Nekku köllivät kasattujen lehtien seassa. Nekku-neiti oli muuten viileän välinpitämätön tollojen shelttien haravahässäkälle ja punainen söpönassu köllötteli fiksusti nautiskellen auringossa, katsellen sivusilmällä älyvapaata räykytystä:

Muutamia kameran tallenteita, sekä Vuokon että minun, voi käydä katsomassa p-poikien kuvagalleriassa: http://ppojat.1g.fi/kuvat/

Osallistuin aikaisemmin viikolla PSS:n (Pohjois-Suomen Shelttikerhon) järjestämälle valokuvauskurssille, jonka veti Eskelisen Sari. Yritinkin tänään hakea manuaaliasetuksia kuvaukseen, mutta vaihdoin käytännössä asetukset vielä auto-asetuksille, koska kamerani manuaaliasetuksia täytyy vielä tutkistella tarkemmin;-)

Menimme vielä iltasella Virpaan poikien kanssa: Sanna veti kevään viimeiset halliagit. Rata oli kolmosluokan sellainen ja siihen nähden se meni sutjakkaasti. Tämänkertaiset pullonkaulat ja kertauksen paikat olivat kuitenkin: keinulta veto hyppy-yhdistelmälle, jossa välistäveto sekä jatko putkeen, joka oli Panulle se pahempi putkipuoli eli ohjaaja kaariputken ’ulommalla’ puolella. Putkesta lähestyminen vinosti hypylle: vinot hypyt ovat meidän tarkka paikka, sillä shelttipantteri juoksee helposti vinon hypyn ohi. Ohjauksessa on vähän tenkkapå, että miten sitä alkaisi noita vinosti lähestyttäviä hyppyjä ottamaan, että ne sais idioottivarmemmaksi;) Lisäksi mun täytyy, täytyy muistaa käyttää vastakkaista kättä aktiivisemmin!

Sannalle (huom, omistaa kaksi shelttiä;-) kaunista kiitosta kevään kivoista agireeneistä ja erittäin käyttökelpoisista ohjausneuvoista ja tsempistä! Reenin päätteeksi tilitimme agiopen ja kolmen koirakon kesken kisaamisen vaikeutta, noin psyykkisesti, ja itse kunkin ratkaisumalleja kisajännityksen kohtaamiseen. -Taitaa tuo kisajännitys olla aika yleistä ohjaajien pääkopassa!