Olemme Panun kanssa harhailleet jonkin aikaa hämärän rajamailla: epätietoisuuden ja epävarmuuden hetteikössä, mutta tänään palasimme jälleen maata kiertävälle radalle agikentällä;)
Agiopemme Sannan kanssa teimme mukavasti pyörivää rataa, jossa kontakteista mukana puomi ja keinu sekä hyppyjen lisäksi kepit. Panu seurasi ohjausta tarkasti ja kontaktit menivät radalla arvosanalla hyvä+ ja hyppy-kepit yhdistelmä kiitettävä++ :) Voidaan sanoa, että yhteinen sävel soi jälleen hienosti ja ainoat nikottelut radalla johtuivat ohjaajan liiallisesta edistämisestä ja ohjauksen lopahtamisesta yhdessä kohtaa. Ohjaamattomuus, lue seisoskelu tumput suorina, on suurin heikkouteni ja samalla koirakkomme pullokaula tällä hetkellä. Eihän Panu polo tiedä minne mennä, kun ei ole ohjausta päällä ja ohjaajalla kädet suorana kylkiä vasten:-/
Lisäksi lieviä ongelmia aiheutti hypyltä suht tiukka puomille meno, jossa yritin saada aikaiseksi vekkiä liikeradan sujumiseksi. Panu ei kauhean hyvin osaa, sylikääntoä vai mikä se nyt oli?! Saimme Sannalta erinomaisia kuivaharjoitteluohjeita Panun sylikäännön opetteluun: kahdella kädellä laajaa kääntämistä sekä samaan syssyyn myös kasin pyörittämistä. Panu kääntyy hyvin omalle oikealle puolelleen, mutta heikosti vasemmalle puolelle, joten tiivistä harjoitusta käännöksiin tarvitaan. Lisäksi ajattelin pyöritellä shelttipantteria jatkossa enemmän ihan muutenkin kylkien verryttelymielessä;) Kävimme eilen keskiviikkona Matti-sedällä käsittelyssä ja lavoissa sekä rintarangassa oli jumeja. Huolehdin huolellisen säntillisesti lämmittelystä ja jäähdyttelystä sekä venyttelystäkin, mutta kun Panun elämäntapa on sellainen ’kaikki tai ei mitään nyt, heti, oitis ja aina täysillä’, sivuvaikutuksilta ei voi välttyä :D
Minulle uusi juttu tuli vastaan pyörivälle hyppy-yhdistelmä radalle lähdettäessä: jätin Panun ensin vinosti kakkoshyppyä kohden, josta Panu kyllä teki radan, mutta Sanna perusteli hyvin sen, miksi koiraa ei kannata lähdössä jättää vinoon startissa pyörivälle radalle vaan suoraan istumaan (tai seisomaan tai mikä se itse kullakin lienee). Tämä siksi, että liikeradasta ja jatkosta tulee koiralle luontevampi, ja käännökset eivät ole niin kovia ja jyrkkiä ynnä ohjauksen kannaltakin jälkimmäinen starttitoteutus toimi paremmin, kuten tuli todennettua!
Hyppypomppuvoimaakin löytyi tänään: radalle oli jäänyt yksi hyppy maksikorkeuteen, jonka Pansku hyppäsi rataosuudellamme kuin tyhjää vaan! Ei epäröintiä, ei hidastelua: Pantteri Maximus :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti