Kokemuksellisesti arvokkaita hyllyjä…-;)

Ei ole ollut vain mutuani, vaan sunnuntain kahdessa kisassa tuli todennettua se, että mitä enemmän Panun kanssa agiliitää, sitä kiihkeämmäksi ja kurittomammaksikin se käy ja ottaa vapaudekseen tehdä omaa rataa ilman mamman lupaa:/ Silti tämänpäiväiset kaksi hyllyä antoivat taas arvokasta oppia itsestä ohjaajana ja Panusta ohjattavana. Uskon, että kun saamme enemmän kisastartteja, myös ev –sellaisia alle, ohjaajan perusnyhveryys sekä kokovartalokipsaus väistyvät vähitellen ja ohjaamisen varmuus kisassa, äänen käyttö sekä jämäkämpi käskytys valtaavat alaa! Panu kaipaa myös kuria kentällä, ei silti että se olisi vapaasti källäillyt agiradalla tähänkään saakka, mutta sellaista pitelyä ja vaatimuksia, että liitelyä omin päin ja kuonon aukomista mammalle ei suvaita lainkaan eikä koskaan. Muutoin meitä odottaa hyllyjen loputon suo, josta ei poispääsyä ollene?!

Nopean hyppyradan alkukiihdytyksessä Panu sujahti väärälle hypylle. Ihan sen takia, että kiirehdin hiukan koiran edelle ja se pääsi lukitsemaan väärän esteen. Vaimeat ’täällä’ –huutelut tulivat, kun tilanne oli jo ohi. Hyppyradalla olisi myös äänen ja käskytyksen käyttö muutenkin olleet paikallaan!!!! Hyvää hyppyradalla oli vauhdikas ja virheetön loppu, hienot kepit ja loppusuoran hypyt ’eteen’ –käskyllä oikkein!

Agilityrata oli mielestäni kiva ja toimiva rata: ensimmäisen esteen riman pudotus tuli kuulemma ohjaajan kumartelusta. Kontakteissa: puomi ja aa emme saaneet 2on-2offia aikaiseksi, mutta kontaktit kuiteskin?! Putkelta kepeille(!!??) tuli sitten kolme kieltoa ja siitä hylly: Panu äityi kepeillä louksuttamaan mammalle niin, että mielessäni hirveästi hirmustuin ja päätin siinä, että huutelulla on oltavat Panun agilitykentän ja kisakäyttäytymiseen yleensäkin kauaskantoiset vaikutukset! Odotas vaan Panu, häkkiä häkkiä (tosin kevytsellaista;) leukojaan louksuttavalle lankeaa a-i-n-a tästä lähtien;-) Hyvää agilityradalla oli jälleen radan loppuvaihe, jonka Panu kuunteli ja liiteli mallikkaasti.

Kylläpä masentaa nämä hyllyt aina varttitunnin starttien jälkeen! Tuntuu, että tehty työ, aika ja vaiva ei ole johtanut eikä johda mihinkään. Kiltistä paimenpojastakin on agilitykentillä sulkeutunut korvaton itsensä kiihdyttäjä, joka ei viihdytä ketään;-) Ja tohveli ohjaaja käy entistä tahvommaksi, kun keinot koiran hallintaan radalla ja kontaktin vangitsemiseen ovat hukassa?!

Ennen virallisia kisastarttejamme odotukseni kisaamista kohtaan olivat epämääräiset: nollat olisivat kivoja, tulos varmaan realistinen tavoite ja hyllyt todennäköisiä. Nyt pelkään jatkuvaa hyllyputkea ja sitä, että en saa yhteistyötä toimimaan kisaradalla Panun kanssa??!!

Nooh, kävin kisan jälkeen hakemassa konsultaatioapua ja neuvoja eräältä erittäin kokeneelta ja ansioituneelta shelttijannujen omistajalta ja ohjaajalta. Vertaistuki kohensikin mielialaa niin, että seuraavat kisat ovat jo suunitelmissa:D