perjantai 3. huhtikuuta 2009

Ohjausongelmia siksak radalla

Kevätkauden edetessä olen havainnut, että agireenien radat ovat vaikeutuneet ja sitä mukaa myös allekirjoittaneen ohjausongelmat. Eli kun mennään 3-luokan ratapätkiä, mun kokemus, näkemys sekä knowhow voipuu ja uupuu jo rataan tutustumisessa ja ohjauksen suunnitteluvaiheessa;-( Omat ongelmansa hitaahkolle ohjaajalle tuo nopea ja ohjaamiselle herkkä Panu, joka on tarkka siitä, mihin ja miten mennään ja seuraa tunnontarkasti ohjaajan liikettä ja etenkin käden ohjausta;-) Mutta, -siksihän noissa reeneissä käydään, että opitaan ohjaamaan, näkemään vaihtoehtoja ja saamaan neuvoja kädestä pitäen!

OKKn torstain rata oli puhdasta siksakkia, kaksi hyppyä, suora putki, hyppy, suora putki, kepit ja hyppy: pähkäilimme pitkään agiope Erjan kanssa radan menemistä ennen kuin hain Panun radalle;)

Ensimmäinen kerta meni ikään kuin vahingossa ’oikein’, mitä nyt pientä nikottelua kepeillä, mutta kerrasta kuitenkin! No, aloimme sitten viilaamaan toista ohjaustapaa, ja siitä alkoivatkin sitten tökkimiset ja kökkimiset putkeen menoissa ynnä muissakin esteissä! :->Itku&hammasten kiristys! Kyllähän P. Pantteri tietyn määrän toistoja kestää, mutta kun turhautuminen ja kyllästymispistekin tulee vastaan, hajoaa harkka aivan räykyksi;-( Joten otinkin sitten tähän ensi vaiheeseen vimosena onnistuneen putkeen irtoamisen ja jätimme homman hautumaan toiseen ratavuoroomme.

Otimme ohessa kontakteja jälleen kekellä! Parin hihnassa lämmittelyn jälkeen sitten ilman hihnaa. Panu tuottikin o-n-n-i-s-t-u-n-e-e-s-t-i monta 2on-2offia hypyn kanssa ja ilman! <3<3 Oppimisen ihmettä oli ilmassa ja shelttipantteri sai hillittömät kehut, kuonopusuja ja nakkipalkkaa päivän kontaktityöstä! Pidämme kuitenkin kaikki jalat ja tassut maassa ja jatkamme kontaktiharjoittelua samalla hartaudella, mitä tähänkin saakka:)

Toinen ratakierros tehtiin vastapäivään ja aloitus oli hypyltä kepeille rankassa avokulmassa. Menin ottamaan Panua vastaan ensimmäisen kepin väliin, josta selittäin jatkoin alkuun Panun ohjaamista. Koskapa tämä oli meille uutta, tehtiin muutama toistoja tästä ja ihan se menikin! Kepeiltä putkelle irtoaminen sen sijaan jatkoi tökkimistä ja mietinkin, että pelkääkö Panu, että mamma katoaa jäljettömiin jos tästä putkeen mennään??!! : ->Epätietoisuutta & lievää epätoivoakin!

Reeniaikakin alkoi täyttyä, joten loppurupeamana otin Panun kanssa yksittäistä, suoraan putkeen irtoamista isoilla kehuilla ja runsaalla nakkipalkalla jokaisesta putkikeikasta;-) Pidin omalta osaltani huolen siitä, että Panulle jäi tämänkertaisesta putkitökkimisestä huolimatta tunne siitä, että putkeen meneminen kannattaa aina ja joka tapauksessa:D

3 kommenttia:

  1. Olen käynyt silloin tällöin näitä sun blogitekstejäsi selailemassa ja nyt vihdoin saan kommentoituakin :) On tuo agility kyllä herkkä laji. Treeneihin varmasti sisältyy noita turhautumisia ja ilon hetkiäkin. Saatte kyllä olla onnellisia, kun olette saaneet paikan kurssilta. Mullakin ois kova palo Sofin pentujen jälkeen päästä sen kanssa reenaileen. Kuinkahan kauaksi sekin menee? Tsemppiä teille kuitenkin treeneihin! Tervetuloa lukemaan myös meidän blogia.

    VastaaPoista
  2. Näin on Iina, agility on todella herkkä laji. Tarvii pitkäjännitteisyyttä, että saa ohjauksen toimivaksi, eikä sittenkään voi olla varma kisatilanteesta;-)

    Toivottavasti saatte Sofin kanssa reenipaikan. Jos olette OKKn jäseniä, niin mukaan vain aktiiviseen talkooporukkaan, niin sitä kautta ryhmäpaikkakin avautuu helpommin!

    VastaaPoista
  3. Viime vuonna käytiin OKK:lla tokokurssi. Agilitya ollaan harjoiteltu Active Dogilla kolmen kurssin verran, mutta siellä on vain kuuden kerran kurssit, joten ei pääse jatkuvan treenaamisen makuun...

    VastaaPoista