torstai 29. lokakuuta 2009

...samaan aikaan toisaalla

Allekirjoittaneen opiskellessa sosiaalisia aineita toisella paikkakunnalla, pääsi Panu spurttailemaan hillittömiä hepuleitaan mummulan isossa pirtissä, sillä seurauksella että jalka on taas kipea:( Liikkeessä ei ontumista, mutta eilen oli pientä jalan nostelua iltapissiksellä plus pientä oikean takajalan kaluamista. En usko dramaattiseen traumaan tai maata kaatavaan vammaan, mutta kipua ja kolotusta todnäk Panulle ja psyykkistä kidutusta emännälle.

Huokaus, valitus sekä itku ja hammasten kiristys! Aina pitäisi olla itse valvomassa asioita, lue koirapoikia, että ne eivät riistäydy käsistä! Mennään ensi viikolla koirahieroja/fysioterapeutille ja kuulostellaan tilannetta.

Taas köpötellään hitaasti, lyhyellä kaavalla ja narun nokassa: mahtaa tuntua sadan vuoden vankilatuomiolta Panusta! Olen jo vähän henkisesti orientoitunut, että palaamme agikentille vasta kun ruoho seuraavan kerran orastaa?!

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Tokoboosteri käytännössä; sheltin suu näkkärillä

Perjantain tokotunnin pääteema oli hyppy. Mukanani oli myös noutokapula sekä tarkoitus oli ottaa lisäksi seuruuta.

Pyryn kanssa orientoiduttiin tokoilemaan tokoboosterin kanssa: Pikkujätti oli erittäin innostuneen ja motivoituneen oloinen, ellen sanoisi ihan riehakas tokoboosterin kanssa riekkumisen jälkeen. Häntä liputti iloisesti ja josko koirat hymyilee, niin sitä Pyry teki, kun se asettui perusasentoon seuruuta varten. Lähtökohta oli siis lupaava ja Pyryn seuraamisessa ei ilmennytkään mitään korjattavaa, sikäli mikäli minä huomasin lattianrajaan;) Käännöksissä teimme huippuyhteistyötä ja täyskäännöskin meni hienolla kontaktilla, Pyry ihan jalan tuntumassa. Ohjaajan oivallus mennä pikkujättiaskelin täyskäännöksellä on kantanut hedelmää ja vaikka vähän nolottaakin nämä myöhäiset oivallukset vuosien tokoilun jälkeen, niin tämä onkin meidän tokoa:/

Otettiin repimiskisa jälleen tokoboosterilla ja ohjaajalla alkoi vähitellen hiki kihota pipon alle. Haukkuakin irtosi, mutta hienosti Pyry rauhoittui tokoilemaan. Sitten noutoa Pyryn kanssa…Pyry ei ole koskaan, ikinä suostunut ottamaan noutokapulaa suuhunsa, enkä aio enkä halua sitä siihen pakottaa. Risuja, keppejä ja tunnarikapulaa suupielestä se kantaa, mutta ei noutokapulaa, joka oliskin varsinainen halko sen suussa. Yritin aikani, ja Pyry asettui maata kapulan eteen ja katsoi silmiini: ’kannattaako tämä, voidaan olla tässä vaikka koko illan?!’ Tein sitten niin, että noudettiin tokoboosteria:) Pyry perusasentoon, ’nouda’ ja Pikkujätti kiisi käskystä noutamaan boosterin ja toi sen ohjaajalle käteen, Pjätin ajatuksena oli tietenkin revitellä sen kanssa. Ja niin me tehtiinkin;) Pyry siis tuntee ja tietää ’nouda’ käskyn, mutta ei siis suostu noutamaan noutokapulaa.

Pyry hypylle, tehtiin alo-sellaista: tässä olen aina ennen suoritusta tehnyt muutaman lämmittelyhypyn, mutta nyt ei tehty! Katottiin miten menee suorilta, kokeenomaisesti. Ei mennyt ensimmäisellä käskyllä, vaan jäi tuumailemaan hypyn eteen. Meni muistaakseni toisella vai oliko kolmannella käskyllä. Jäi hienosti seisomaan ja odotti ohjaajan viereen. Seisovilta vapautus.

Periaatteessa kehuja toko-opelta, mutta läksyä hypyn suorittamiseen ilman lämmittelyä siten, että makupalan heitolla hypyn yli irtoaa ensimmäisellä ja itse hyppäämisen vahvistamista erikseen. Eli pieni askel taaksepäin ja liikkeen hajottaminen osiin kokonaisen liikkeen vahvistamiseksi.

Paikallamakuuta ei otettu tällä kertaa ryhmässä, joten tein Pyryn kanssa omaa harjoitusta. Perusasento, maata (ei mennyt heti ensimmäisellä käskyllä?!), paikka, kääntymässä käyminen parin metrin päässä, paluu, viive, istu, vapaa. -> namia & tokoboosteria:) Tätä pari kertaa ja sitten jo ensimmäisellä käskyllä toteutti ja kesti ohjaajan etäisyyden hallin leveydeltä. En ottanut siis aikaa, mutta käskyn ketjuttamista, etäisyyttä, häiriön sietoa ja pääpaino superhyvissä palkoissa liikkeen jälkeen:)

Panu kentälle, intokiihkeästi sisään, perusasento oven edessä ja siirtyminen rauhallisesti tokokehään. Perusasentoja naksulla, luoksetuloa lyhyellä matkalla, namia & tokoboosteria. Panulle noutoa ensin siten, että jäi istumaan ja asetin noutokapulan sen eteen parin-kolmen metrin päähän ja itse siitä vielä sama matka. Käskyllä toi sivulle ja luovutti oikein: nouda, sivu, anna. Tein sitten perusasennosta, teki yhden kerran ja sitten ei sujunut, ei halunnut ja rupesi pullikoimaan haukkumalla??!! Kiirehdinkö taas?? On kyllä tehnyt perusasennosta noutoa ennenkin, mutta taukoa välissä. Palasimme ensin mainittuun tapaan, josta Pantterille sitten useita onnistuneita toistoja. Jokaisesta tietysti runsasta palkkaa namilla ja boosterilla. Saimme toko-opelta laiskanläksyä luovuttamisen viiveeseen; nyt ennakoi luovuttamista ja pthullautti kapulan suustaan tietyllä hetkellä.

Kokeilimme Pantteri kanssa evl- noudon alkeita toko-open ohjeen mukaan. Panu seisomaan ja molemmille puolille esineet, toisella puolella boosteri ja toisella näön vuoksi noutokapula. Lähetin onnistuneesti boosterille ensin vasemmalle ja sitten oikealla puolelle. Hyvin irtosi ensimmäisillä ja boosteria palkaksi.

Panun kanssa myös seuruukaavioita, joissa Pantterin kontakti rikkoutumaton. Tein suoraa seuruuta tempon vaihdoilla sekä lyhyitä käännöksiä naksuttimella ja pidemmät kaaviot nami kädessä. Perusasento jäi usein kovin väljäksi pysähtymisessä, jotta täytyy harkata sitä ja ajoittaa pysähtymiset oikein sekä välttää töksäyttämisiä.

Loppukaneetiksi täytyy päätellä, että tokoboosteri sopi Pyrylle erinomaisesti ja paremmin kuin Panulle. Pyry innostui sopivan mukavasti ja oli selvästi iloisemmalla ja nauravaisella mielellä mukana hommissa. Motivaatio lisääntyi silminnähtävästi. Ei-toivottua haukkumista oli kuitenkin Pyrymäisesti mukana, mutta rauhoittui aina käskystä töihin. Panu sen sijaan kiihtyi boosterista liikaa ja kuumaverisenä shelttipantterina sen suitsiminen oli työläämpää kuin Pyryn. Panun työmotivaatiossa ei ollut moitteen sijaa, kuten ei koskaan, sille riittää mainiosti ruokapalkkakin. Voisin käyttää Panulle tokoboosteria silleen harkitusti, silloin tällöin.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Tokoboosteri(t)


Pojat vaikuttivat innostuneilta uusista tokoboostereista:D Juttua myöhemmin siitä, miten toimivat käytännössä;-)

tiistai 20. lokakuuta 2009

Haaveet kaatuu...

…osallistumisesta tokokisoihin Pyryn kanssa, ainakin kuluvan syksyn aikana. Paikallamakuu ei toimi hallilla, vaikka se kotona osaisikin;)

Blogipäivitykset laahaavat jostain syystä, mutta tässä jotain viime perjantain tokotunnilta, jonka pääteemana olivat jäävät liikkeet. Tokotunti pidettiin tällä kertaa mielestäni hallin ’rauhallisemmalla’ puolella, siis sillä, jossa ei puhalla ilmastointivermeet eikä ilmassa hulju tötteröulokkeita;-)

Aloiteltiin Pyryn kanssa luoksepäästävyydellä ja murheenkryyni paikallamakuulla. Luoksepäästävyys erinomainen, ei pakittanut, väistänyt tai paennut vieraan rapsuttelijan käden alta, josta kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Pyrylle:)

Paikallamakuussa meni ensimmäisellä alas ja tietoisesti iloisen ohjaajan perikuvaa tavoitellen, lue hymyssä suin, siirryin noin kolmen metrin päähän. Pikkujätin pää pyöri jälleen levottomasti oikealle ja vasemmalle, jossa makoilivat omia aikojaan kaksi ’mustia’, belggari ja oliko se toinen staffi. Pjätti asetteli itseään hermostuneen oloisesti:/ Pidin katsetta Pyryssä ja sekunnit matelivat; nousi istumaan noin puolentoistaminuutin kohdalla ja liikuin takaisin viereen käskyttämään maata. Meni, mutta kun siirryin sen eteen nousi heti ylös. Palasin viereen ja käskytin maata. Meni, palkkasin ja nousi heti ylös. Seisoin vieressä, avitin namilla ja käskin ’maata’, ei mennyt, ei halunnut, eikä ottanut kuuleviin korviinsa käskyä. Huoh, voih ja hiusten raastamista!

Kiirehdin liikaa! Liike on aloitettava jälleen alusta. Olohuoneessa on palattava liikkeen alkeisiin ja siitä edetään vähitellen hallilla enintään minuutin paikallamakuuseen, siten että seison enintään kahden metrin päässä.

En täysin ymmärrä Pyryn ongelmaa paikallamakuussa, koska sille ei ole koskaan, eikä missään sattunut mitään pahaa liikkeen aikana! On vain se yksi vuoden takainen virallisen tokokokeen paikallamakuu, joka oli Pyrylle varmasti erittäin epämukava: hellettä, meteliä ja shelttityttöjä. Pyry ottaa hallilla myös runsaasti häiriötä viereisen tokokentän äänistä; jos joku mölähtää hiukan kovemmalla äänellä, se ottaa sen helposti itseensä ja yleensä reagoi jotenkin:/ Lisäksi mietityttää Pyryn oikean takajalan tilanne, onko siinä kipuja?! Patellaluksaatio-leikkauksesta on nyt vajaa kolme vuotta ja kyllä se pääsee jalallaan eteenpäin siinä missä muutkin, mutta minkälaisia tuntemuksia polvessa ja jalassa on paikalla makuussa?! Lisäksi pohdittiin toko-opemme Sarin kanssa noita samojen kuvioiden junnaamisjuttuja. Pyry on terävä koira, se on varmaan välillä karvakorviaan myöten kyllästynyt tylsään tokomammaansa, joka ei tuo koskaan mitään uutta ja kivaa kehiin tokokentällä:/

Liikkeestä maahanmenossa ei mitään moitteita Pymylle:) Hyvin odotti myös käskyä perusasentoon, paitsi toko-open katselmuksessa, jossa itse rymistelin Pyryn viereen liian kulmikkaasti, jotta se ei kyennyt odottamaan käskyä perusasentoon. Näissä koiran viereen paluissa täytyy olla huolellinen, ei liian nopeasti, ei liian hitaasti, ei liian päällekäyvästi, vaan lipumalla, rauhallisesti ja jotenkin huomaamatta. Näin hyvä tulee;-)

Liikkeestä seisominen hieno. Kesti hyvin paluun, en kiilannut ihan kylkeen, vaan vapautin pienestä hajuraosta seisaaltaan. Tässä on myös vaivannut perusasennon ennakoiminen, johon vaikuttanee nuo em. seikat.

Panu pääsi tunnin puolenvälin jälkeen kehiin. Rauhallisempi sisääntulo hallille: vinkui kuitenkin kiihkeästi pyöröovissa ja puski itse tassullaan ovea eteenpäin:/ Talttui, kun huomasi ettei tultu agireeneihin. Otettiin siitä ja virittäydyttiin: seuruuta, perusasentoja ja pari luokse tuloa.

Panun ensimmäinen liikkeestä maahan meno erittäin hyvä jollei täydellinen:) Mutta kuinka ollakaan, jatkossa shelttipantteri oli haluton hinkkaamaan liikettä enää: tämä on niin pantteritokoa, mitä sitä toistoja toiston perään, kun meni kerrasta oikein! Sitä paitsi isoja mustia koiria pyöriskeli irti ympärillä, joten Panu ei ilmeisesti halunnut ottaa enempää riskejä;-)

Muiden koirien määrä, väri ja koko häiritsi ilmeisimmin Panun keskittymistä ja liikkeestä seisomista piti muistutella pari kertaa, ennen kuin se sujui. Tokoilumme Pantterin kanssa ei ollut tällä kertaa ihanteellisen keskittynyttä yhdessä tekemistä, vaan puolihuolimattomasti sutaistua tokotekelettä. Koirien määrä ja ympäristön ’levottomuus’ vaikutti nyt selvästi Panun keskittymiskykyyn. Rikkana rokassa on myös harjoittelun puute, sen yksioikoisuus ja mielikuvituksettomuus. Ajattelinkin olla entistä innostavampi siten, että uhraan tokotunneille ihkun, vanhan, ruskean teddyvuorisen nahkarukkasen, jonka avulla nousemme uusiin ulottovuuksiin tokotunneilla:)

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Hallille...

on ajeltu jo pariinkin otteeseen lokakuun aikana. Tokon alo-avo –porukka kokoontui katsastukseen ja sisäänajoon perjantaina 9.10. Tutustuimme ohjaajiin Päiviin ja Sariin, sekä kävimme läpi lähinnä Pyryn ja minun ’ongelmaliikkeitä’ ja niiden edistämismahdollisuuksia.

Pyry muisti hallin hyvin ja oli suht kotonaan tilassa. Täysin vapautunut, oma itsensä se ei kuitenkaan ollut, mutta menköön eka kerran piikkiin. Toko-opettajien juttelun aikana se istua napotti paikoillaan kuin tatti ja kuunteli tietäväisen näköisenä ihmisten keskustelua. Oletan, että kun sen nimi ’Pyry’ vilahteli keskustelussa, se tiesi että hänestä puhutaan;-)

Seuraamisen kontaktin edistämisessä saimme vinkkiä käyttää kokovartalopeiliä hyväksemme, jotta näkisin, että pitääkö se lilliputtisheltti kontaktia vai eikö. Näin minun ei tarvisi kumarrella ja kallistella kehoani eikä samalla paineistaa Pyryä, vaan näkisin peilistä kontaktin ja pääsisin palkkaamaan oikea-aikaisesti onnistuneesta kontaktista. Tuo kontakti on meidän suurin murheenkryyni, joka tietenkin heijastelee kaikkiin liikkeisiin, jossa seuruuta käytetään. Lisäksi ja tottakai tarvitaan hiomista kaikissa muissakin alo –liikkeissä. Jospa nyt ryhdistäytyisin sen verran, että ottaisimme ja osallistuisimme tulevan talvikauden aikana virallisiin toko-kisoihin sen tähän mennessä ensimmäisen ja ainoan fiaskon jälkeen.

Kävimme läpi Pyryn kanssa seuraamiskaavion lisäksi, luokse tulon ja liikkeestä seisomisen. Pyryn kontakti oli tällä kertaa erinomainen, kun näytösluonteisesti teimme seuraamista opettajille. Ymmärtääköhän se puhetta??!! :D Siltä se ainakin vaikutti, koska seuraamisen kontakti oli h-i-e-n-o, ei mikään bortsuhieno, mutta pikkujättihieno kuitenkin;-)
Luoksetulossa olisi saanut olla pikkiriikkisen enemmän ’munaa’: teinkin muutaman kerran siten, että Pyry sai juosta mua kiinni ja siten sain hieman vauhtia lisää. Ulkona vauhtia on ollut huomattavasti reippaampi, joten halliolot ehkä arastutti vielä tässä kohtaa.
Liikkeestä seisominen hyvä, ’seis’ –käsky näköjään sopii Pyryn mentaliteetille. Palatessa en mennyt ihan kylkeen kiinni, jotta Pymy ei tässäkään paineistuisi ja ennakoisi pikkupehvaansa kenttään perusasentoon. Vapautin seisonnasta. Kovin tyytyväinen olin Pyryyn ja sen keskittymiseen.

Hain Panun autosta halliin ja kiihkeän entreen jälkeen shelttipantteri rauhoittui, kun huomasi, ettei tultukaan agireeneihin:/ Eli hyvin muisti, miksi hallilla käytiin viime kevättalvena.

Ihan sellaista iloista ja yleistä yhdessä källäilyä Panun kanssa: perusasentoja, seuruuta, luokse tuloja ja liikkeestä seisomista Panskulle. Pääpaino oli runsaskätisissä nameissa ja mamman kehuissa. Sitten rauhassa kateltiin muita koiria ja Panu palautettiin autoon.

Pyrylle vielä session lopuksi paikalla makuu hallin tuuletusaukon ja –tötterön puoleisella sivustalla:/ Jäi siihen sen verran tilaa, ettei ihan tuuletussysteemien eteen, mutta eipä paljon muutenkaan. Kaksoiskäskyllä maata, siirryin noin kolmen-neljän metrin päähän. Pyryn pää pyöri kuin rupeli puolelta toiselle ja yritin kieltä naksuttelemalla kiinniittää sen huomion itseeni, mutta äänet hukkuivat hallin ihmis- ja koiraäänien kakofoniaan. Pikkujätti korjasi levottomasti ryhtiään paremmaksi ja asettui paikoilleen. Sitten, noin puolentoistaminuutin kohdalla, se äkkiä huomasi takanaan ilmassa huljuvan tötteröulokkeen ja ajattelin, että nyt on parasta palata sen luo. Viivettä perusasentoon ja nousikin hienosti ensimmäisellä. Pääsin kehumaan ja palkkaamaan ehjästä suorituksesta. Olen toiveikas Pyryn paikalla makuun suhteen.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Hirvenluita…

…on työstetty viime aikoina urakalla mummulan ulko-aitauksessa: Panu laittoi toisen tassunsa omistajan elkein suurehkon luumöykyn päälle ja aloitti autuaan keskittyneenä lihan repimisen luun ympäriltä. Myös Pyry sai oman möhkäleensä raadeltavaksi, joka oli suurempi kuin sen pää:)

Poikien vatsat eivät menneet kovin sekaisin ja lisää hirvenluuta on pakasteessa odottamassa hirmuisia lihansyöjäshelttejä:D