Haaveet kaatuu...

…osallistumisesta tokokisoihin Pyryn kanssa, ainakin kuluvan syksyn aikana. Paikallamakuu ei toimi hallilla, vaikka se kotona osaisikin;)

Blogipäivitykset laahaavat jostain syystä, mutta tässä jotain viime perjantain tokotunnilta, jonka pääteemana olivat jäävät liikkeet. Tokotunti pidettiin tällä kertaa mielestäni hallin ’rauhallisemmalla’ puolella, siis sillä, jossa ei puhalla ilmastointivermeet eikä ilmassa hulju tötteröulokkeita;-)

Aloiteltiin Pyryn kanssa luoksepäästävyydellä ja murheenkryyni paikallamakuulla. Luoksepäästävyys erinomainen, ei pakittanut, väistänyt tai paennut vieraan rapsuttelijan käden alta, josta kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Pyrylle:)

Paikallamakuussa meni ensimmäisellä alas ja tietoisesti iloisen ohjaajan perikuvaa tavoitellen, lue hymyssä suin, siirryin noin kolmen metrin päähän. Pikkujätin pää pyöri jälleen levottomasti oikealle ja vasemmalle, jossa makoilivat omia aikojaan kaksi ’mustia’, belggari ja oliko se toinen staffi. Pjätti asetteli itseään hermostuneen oloisesti:/ Pidin katsetta Pyryssä ja sekunnit matelivat; nousi istumaan noin puolentoistaminuutin kohdalla ja liikuin takaisin viereen käskyttämään maata. Meni, mutta kun siirryin sen eteen nousi heti ylös. Palasin viereen ja käskytin maata. Meni, palkkasin ja nousi heti ylös. Seisoin vieressä, avitin namilla ja käskin ’maata’, ei mennyt, ei halunnut, eikä ottanut kuuleviin korviinsa käskyä. Huoh, voih ja hiusten raastamista!

Kiirehdin liikaa! Liike on aloitettava jälleen alusta. Olohuoneessa on palattava liikkeen alkeisiin ja siitä edetään vähitellen hallilla enintään minuutin paikallamakuuseen, siten että seison enintään kahden metrin päässä.

En täysin ymmärrä Pyryn ongelmaa paikallamakuussa, koska sille ei ole koskaan, eikä missään sattunut mitään pahaa liikkeen aikana! On vain se yksi vuoden takainen virallisen tokokokeen paikallamakuu, joka oli Pyrylle varmasti erittäin epämukava: hellettä, meteliä ja shelttityttöjä. Pyry ottaa hallilla myös runsaasti häiriötä viereisen tokokentän äänistä; jos joku mölähtää hiukan kovemmalla äänellä, se ottaa sen helposti itseensä ja yleensä reagoi jotenkin:/ Lisäksi mietityttää Pyryn oikean takajalan tilanne, onko siinä kipuja?! Patellaluksaatio-leikkauksesta on nyt vajaa kolme vuotta ja kyllä se pääsee jalallaan eteenpäin siinä missä muutkin, mutta minkälaisia tuntemuksia polvessa ja jalassa on paikalla makuussa?! Lisäksi pohdittiin toko-opemme Sarin kanssa noita samojen kuvioiden junnaamisjuttuja. Pyry on terävä koira, se on varmaan välillä karvakorviaan myöten kyllästynyt tylsään tokomammaansa, joka ei tuo koskaan mitään uutta ja kivaa kehiin tokokentällä:/

Liikkeestä maahanmenossa ei mitään moitteita Pymylle:) Hyvin odotti myös käskyä perusasentoon, paitsi toko-open katselmuksessa, jossa itse rymistelin Pyryn viereen liian kulmikkaasti, jotta se ei kyennyt odottamaan käskyä perusasentoon. Näissä koiran viereen paluissa täytyy olla huolellinen, ei liian nopeasti, ei liian hitaasti, ei liian päällekäyvästi, vaan lipumalla, rauhallisesti ja jotenkin huomaamatta. Näin hyvä tulee;-)

Liikkeestä seisominen hieno. Kesti hyvin paluun, en kiilannut ihan kylkeen, vaan vapautin pienestä hajuraosta seisaaltaan. Tässä on myös vaivannut perusasennon ennakoiminen, johon vaikuttanee nuo em. seikat.

Panu pääsi tunnin puolenvälin jälkeen kehiin. Rauhallisempi sisääntulo hallille: vinkui kuitenkin kiihkeästi pyöröovissa ja puski itse tassullaan ovea eteenpäin:/ Talttui, kun huomasi ettei tultu agireeneihin. Otettiin siitä ja virittäydyttiin: seuruuta, perusasentoja ja pari luokse tuloa.

Panun ensimmäinen liikkeestä maahan meno erittäin hyvä jollei täydellinen:) Mutta kuinka ollakaan, jatkossa shelttipantteri oli haluton hinkkaamaan liikettä enää: tämä on niin pantteritokoa, mitä sitä toistoja toiston perään, kun meni kerrasta oikein! Sitä paitsi isoja mustia koiria pyöriskeli irti ympärillä, joten Panu ei ilmeisesti halunnut ottaa enempää riskejä;-)

Muiden koirien määrä, väri ja koko häiritsi ilmeisimmin Panun keskittymistä ja liikkeestä seisomista piti muistutella pari kertaa, ennen kuin se sujui. Tokoilumme Pantterin kanssa ei ollut tällä kertaa ihanteellisen keskittynyttä yhdessä tekemistä, vaan puolihuolimattomasti sutaistua tokotekelettä. Koirien määrä ja ympäristön ’levottomuus’ vaikutti nyt selvästi Panun keskittymiskykyyn. Rikkana rokassa on myös harjoittelun puute, sen yksioikoisuus ja mielikuvituksettomuus. Ajattelinkin olla entistä innostavampi siten, että uhraan tokotunneille ihkun, vanhan, ruskean teddyvuorisen nahkarukkasen, jonka avulla nousemme uusiin ulottovuuksiin tokotunneilla:)