perjantai 30. tammikuuta 2009

Melkein cauhee ciire;)

Oli mulla melkein torstain agireeneissä! Teimme kahta pientä harjoitusrataa, joiden teemana lienee ollut (= ymmärrykseni mukaan) ensimmäisessä saada koira kääntymään tiukasti hypyltä putkeen, siihen ’väärään’ päähän, eikä siis heti tarjolla olevaan päähän. Ja toisessa harjoituksessa samanlainen tiukka käännös kepeille sekä ohjaus keppien vasemmalta eli väärältä puolelta josta edelleen niukka käännös koiran oikealle puolelle putkeen. (Mun täytyy varmaan saada jostain ikonit käyttöön, jotta näissä harjoitusmietinnöissä olisi jotain itua;-)

Tuo jälkimmäinen harjoitus tehtiin molemmilta puolilta keppejä ja kepeiltä putkeen ohjaus oli koko ajan samalta puolelta eli ohjaaja pysyi siis koko ajan keppien vasemmalla puolella ja koira piti saada poikittain keppien edessä olevan putken oikeaan päähän.

Eka harkkapätkä alkoi siten, että Panu karkasi väärään päähän putkea, kun meikäläinen jälleen kerran seisoskeli autuaana ja katseli koiran menoa;-) Mun täytyy ja häätyy olla tarkkana noissa aloituksissa ja ottaa Panu haltuun h-e-t-i, o-i-t-i-s ja v-ä-l-i-t-t-ö-m-ä-s-t-i, jotta se ei täpinöissään pääse karkaamaan ensimmäiselle mieluisalle ja näkökenttään sattuvalle esteelle!

Usein mietin, että miten olen ikään kuin pöllämystynyt radalla ja unohdan ohjata koiraa ja ihailen vain Panun kaunista kiitolaukkaa radalla. Siinä vaiheessa se näkymätön lanka koirakon välille on jo toiveajattelua. Noh, laitan kaiken edellä mainitun kokemattomuuden piikkiin. Kai munkin on jossain vaiheessa opittava ottamaan koira kontaktiin ja haltuun heti alkajaisiksi ja ohjattava rata alusta loppuun;)

Joka tapauksessa, eka treeni meni sitten parin pähkäily alun jälkeen ihan vauhdikkaasti ja Pa kääntyi, kuten pitikin. Ihan viimeiselle esteelle se ryntäsi hirveää vauhtia ja teki miltei lentokeinun. Onneksi Pa oli hiukan kuulolla ja ei kuitenkaan(!) ja mun piikkinhän tuo taas menee: olisi pitänyt ottaa se haltuun ennen keinua!!!! Otimmekin sitten erikseen esteen ja harjoittelimme hihnalla kontaktia keinulla.

Toinen harjoitus meni paremmin kuin ensimmäinen: pientä nikottelua oli kuitenkin kepeille menolla! Miksiköhän, kun juuri otimme lämmittelykeppejä ennen treeniä ja ne meni Panulla ihan papukaijamerkin arvoisesti?! Saan kai taas katsoa itseäni peiliin, -jossain asiassa, joka toivottavasti minulle joskus valkenee;-) Hyppy, tiukka käännös kepeille josta irtoaminen putkeen oikealle, ohjaajan ollessa koko ajan koiran vasemmalla puolella meni Panulta niin, että se sai ruhtinaalliset kehut, rapsutuksia ja mikä tärkeintä Panulle: namipalkkaa!!!!!

Mulla oli agireeneissä nyt lelukin Panulle mukana: shelttijannu vaikutti leikitysyrityksiini lähinnä kiusaantuneelta ’mitä siinä lelujas heiluttelet, nyt on kuule tärkeempää menossa täällä radalla’ :D

tiistai 27. tammikuuta 2009

Yksi onnistuminen;)

Tuli tämänpäiväisissä Activen agireeneissä. Mä tiedä vielä noista agilityn termeistä, että mitä ne on, mutta taisi olla ’välistäveto’, joka tänään viimein onnistui!? Niin, ja yksi ’persjättökin’ onnistui, kun kepeiltä mentiin putkeen ja siitä hypylle: onnistuin siirtymään Panun edelle, ennen kuin se tuli putkesta hypylle. En kuitenkaan katso sitä varsinaisesti onnistumiseksi, tai siis olihan se itsessään, mutta kun unohdin sitten yhden hypyn loppuradalta;)

Putkeen irtoominen takkusi, kepeille meno takkusi, rengas ei mennyt ekalla kerralla ja me ei Panun kanssa saatu oikein juonesta kiinni kinkkisellä hyppyradalla!

Panukaan ollut helpolla moodilla, sillä oli kova draivi päällä, ja se purki intoaan jatkuvaan räykkyyn radalla. Ei siis rataa tehdessä, mutta muuten radalla ollessa! Panu saikin välillä kylmän vesisuihkunkin niskaansa, joka hiljensi sen hetkeksi! Otan sille seuraavaksi kerraksi lelun mukaan, jota se saa tappaa vuoroaan odotellessa, jospa se purkaisi ylimääräistä energiaa ennen radalle menoa.

Jutun juoni oli siis aivan kadoksissa tänään, mutta tuo yksi onnistuminen saa nyt kantaa meitä ensi viikkoon;) Huoh, kun oli vaikeeta, mutta kuten sananlasku sanoo, että vaikeudet kasvattavat luonnetta, vai miten se meni…;-)

maanantai 26. tammikuuta 2009

Lievää humputtelun makua tokotunnilla;-)

Nimittäin Pyryllä, kun sille antaa hiukankin liinaa tokotunnilla, rupeaa se haistelemaan hallin lattiaa ja muu maailma kaikkoaa pikku shelttikukon tietoisuudesta:)

Tokotunnin alussa Pymy istua nöpötti sievästi ja tapitti pikku silmillään tiukasti silmiini sekä piti hienosti kontaktia. Otimme ensiksi luoksepäästävyyttä ja siinä ei ollut ongelmaa, vaan Pyry antoi hienosti ohjaajan rapsutella itseään. Huomasin kuitenkin, että sitä jostain syystä hiukan jännitti vieraan ihmisen luoksetulo, urheasti se heilutti häntäänsä ja eiköhän tuo luoksetulo ole Pyryllä ’aika varma’! Joskus harvoin se on pakittanut selkäni taakse, kun vieras ihminen lähestyy sitä/(meitä)!

Luoksepäästävyyden jälkeen teimme kukin vuorollamme luokse tulon liikkenohjaajan kanssa: Pyry tuli mukavalla vauhdilla yli puolen välin, mutta vauhti hiipui hiukan lopussa loppuasennon ollessa kuitenkin ihan nappiin! Liekö hallin suuri ja äänekäs ilmanvaihtopömpeli hiukan jarruttanut Pyryn vauhtia: pömpelistä puhalsi ilmaan juuri siinä kohdassa, kun koira lähestyi ohjaajaa. Ehkä Pyry hieman yllättyi siitä?!

Pienen lämmittelyn jälkeen tuli sitten meidän vuoromme tehdä Pyryn kanssa liikkeestä seisominen edelleen liikkeenohjaajan kanssa. Liikkeelle lähdettäessä Pyry piti hienosti kontaktia, mutta ei sittenkään ollut kuulolla ja meni ’seiso’ –käskyyn maata: se toisti maatamenon pari kertaa, kunnes avitin sitä liikkeessä niin, että seisomaan jäänti onnistui. –Pymy ei ollut lainkaan kuuntelukannalla, vaan teki ’jotain’, kun käsky/ääni kuului!?

Hypyssä otimme muutaman lämmittelyhypyn vauhdissa ja Pyry pääsi haukahtamaankin tässä eräitä kertoja ja tällä kertaa katsoin väykkyä läpi sormien, jotta saisin menevän vireen hypyn tekoon;-) Pyryn hypyssä ei ollutkaan moitteen sijaa ja loppuasentokin oli hyvä. Pientä steppausta oli kuitenkin havaittavissa, kun liikuin sen viereen hypyn toiselle puolelle. Tuo jalkojen steppaus on yksi pikku juttu, jota yritän hioa pois Pyryn hypyssä. Pyry tulee seisonnassa myös aika lähelle hyppyä, yritän pikku hiljaa hilata seisomistakin kauemmaksi hypystä.

Hypyn jälkeen Pyry siirtyikin sitten humputteluvaiheelle: eli nokka oli ja pysyi kiinni hallin lattiassa! Kun olin antanut shelttijannulle jo vapauden haukahdella sekä lievästi enemmän olemis- ja menemisvapautta hypyllä, ei ollut puhettakaan kiinteästä kontaktista koirakon välille enää tälle tokotunnille;.) No, Pyry pääsi sitten jäähdyttelemään kevythäkkiinsä ja Panu sai vuorostaan oman tokopuolituntisensa.

Otimme Pa:n kanssa liikkeestä seisomista, joka on sillä aika alkeisvaiheessa. Toistin liikkeestä seisomista Pa:n kanssa x kertoja: ’seuraa’, ’seiso’, naks+palkka ja siirryin liikkestä sen eteen seisomaan. Pa tietää käskyn jo aika hyvin, mutta lähtökohtana Panulle on aina maatameno, jota se ensisijaisesti tarjoaa, ennen kuin se alkaa kuuntelemaan ohjaajaa;-) Työmaata siis riittää liikkeestä seisomisessa!

Panu pääsi sitten paikallaolon harjoitteluun. Tunneilla paikallaolo on yleensä 2 min, mutta pyysin toko-opettajaamme vinkkaamaan jo 1 minuutin kohdalla! Seisoin kahden metrin päässä Panusta, koska halusin varmistaa ehjän paikallaolon. (Yleensä ohjaajan ja koiran väli on arvioni mukaan 20-30 metriä mm tokokokeissa). Paikallaolon aikana viereiseltä kentältä tuli kuin tilauksesta häiriöhaukuntaa ja muuta mekkalaa. Pa pysyi kuitenkin koko minuutin hienosti paikallaan. Hieman se ennakoi istumaan nousua, kun palasin sen luokse, mutta ehdin palkata sen maahan, jonka jälkeen Pa vielä katsoi minua ja pääsin antamaan ’istu’ –käskyn loppuasentoon. –Ihan mukiinmenevä paikallaolo siis Panskulle!

Muutoin Panu oli jälleen odottamisesta aika ylivireinen ja levoton. Se vilkuili koko ajan agilityesteitä ja otti mm luokse tulossa häiriöitä muista koirista. Ajattelin tehdä strategisen muutoksen shelttipoikien vuoroille siten, että jatkossa Pa reenaa ensin ja Pymy toisena. Ajatuksena on saada Pyryn motivaatio ja tekemisen aste korkeammalle tasolle odottamisen kautta. Toisaalta saan Panusta rauhallisemman tokottelukaverin, jos sen ei tarvitse odotella omaa osuuttaan:) Olen tehnyt niin aiemminkin ja muistaakseni odottaminen teki hyvää nimenomaan Pyryn mentaliteetille: se kuunteli paremmin käskyjä ja yksinkertaisesti oli kanssani läsnä ja mukana kaikissa tokoliikkeissä;-)

perjantai 23. tammikuuta 2009

Viikon agilitysummary

Yhteenvetoa kuluneen viikon agilityharjoista Panun kanssa; osallistuimme sekä Active Dogin että OKKn harkkoihin tällä viikolla. Kuluvan kevään aikana meillä tulee olemaan mahdollisuus harjoitella agilityä kaksi kertaa viikossa huhtikuuhun saakka, tiistaisin ja torstaisin, ja aiommekin ottaa Pa:n kanssa ilon ja opit irti harjoittelusta.

Tiistain harkoissa jatkoimme kontaktien harjoittelua. Teimme puomia hihnassa ja tavoitteena on saada shelttijannu tajuamaan, mitä sen tulee tehdä kontakteilla. Oletan ja odotan, että kontaktien suoritusvarmuus etenee tulevien viikkojen aikana, suurin vaikeus tässä ensi vaiheessa on, sekä minulla että Pa:lla se, että miten osaan kertoa sille mitä siltä nyt halutaan kontakteilla ja sitten harjoitella sitä niin, että viesti menee perille;)

Lisäksi otimme tiistaina hypyn kiertoa eri kulmista sekä keppejä pienin variaatioin.

Torstain harkoissa kävimme ensin läpi pientä hyppy-putki -rataa, jossa jälleen ilmeni nämä agialoittelijan virheet: myöhässä olevat käskyt ja hitaahkon motoriikkani sovittaminen koiran etenemiseen ja liikkeeseen. Kun sain korjattua myöhässä olevat aikeeni ja elkeeni, Pa eteni ihanteellisesti.

Toinen harjoitus oli pyörivä hyppyrata jossa yksi hyppy 'kierrolla'. Radalla katsottiin, miten kunkin koira tottelee käskytystä ja irtaantumista: tässä korostui etenkin se, kuinka ajoissa/myöhässä käsky esteelle annetaan. Pa:n kohdalla niin, että kun se on kädessä kiinni ja suht kuuliainen ohjaajalle, joka tuntuu olevan jatkuvasti myöhässä, katseli se ja kyseli koko ajan, että 'minne nyt, minne nyt'. Agilityopettajamme vinkkasikin, että minun pitää käskyttää seuraavalla hypylle jo silloin kun, Pa hyppää ensimmäistä hyppyä. Tämä ohje sai radan sujumaan entistä jouhevammin, eikä Pa:n tarvinnut kysellä suuntaa tahi seuraavaa estettä.

Agilitytunnit ovat tällä hetkellä Panun elämän suola: se rakastaa lajia. Lieviä harmaita hiuksia on tämän agilityinnon myötä tuottanut Pantterin kohtuuton kuumuminen harjoituksiin saavuttaessa ja itse harjoituksissa. Tästä on oireena vinkuminen, kiihkeä haukkuminen ja sinkoilu ees sun taas;-) Noh, olen päättänyt ruveta toimiin höyryävän shelttijannun viilentämiseksi ja pidän täst edes pientä 'asetta' mukana agireeneissä: -nimittäin vesisuihkepulloa.

Pieni moka tiistain reenissä oli jankuttaa räykkyyn 'ei+vesisuihke, ei+vesisuihke', vaikka olen luvannut itselleni, että agilitykentällä en sano Pa:lle 'ei:tä'. Torstain tunnille muutin kiellon sitten sihittämiseksi, eli väykkyyn: 'sssssh+vesisuihke', sihittäminen tehostaa mukavasti vesisuihkun tehoa:D

Tuntui pienellä vesisuihkeella kuonolle olevan positiivisen hiljentävä ja keskittymistä lisäävä vaikutus kuumakallen vouhkaamiseen! Jää näin hällä ja mullakin enemmän energiaa varsinaiseen asiaan eli reenaamiseen, eikä tarvitse tuhlata sitä turhaan poukkoiluun kentän reunalla;-)

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Pantteri sai koko tokotunnin;)

...koska tokotuntia edeltävällä lenkillä Pyryn vatsa meni sekaisin ja sen housut tuhriintuivat siihen itheensä;-) Voitte varmaan kuvitella, kuinka intensiivisesti lämmin auto lemusi koiranlannoitteelle, yöjks;) Kotiinpaluun jälkeen auton interiöörin istuinsuojukset menivät kaikki pesuun.

Tiedän kuitenkin, että Pymyllä ei ole vatsatautia, vaan sen pötsi meni sekaisin edellisenä iltana antamistani kuivatuista kanapaloista. Se on tehnyt sen ennenkin, ajattelin vain, että ei pieni kanapala saa sitä sekaisin. Inhorealismi löi vasten kasvojani sitten tänään!

Itse tokotunti alkoi vähän haparoivasti ja ajatukset eivät olleet ihan tekemisessä. Ensimmäinen liikkeestä maahanmeno meni ihan harakoille, koska tokolämmittelemätön Panu ei ymmärtänyt mitä siltä vaadittiin. Ajattelematon ohjaaja sai sen hämmennyksiin, niin että shelttijannu alkoi tyypillisenä sijaistoimintona nuuskuttelemaan hallin lattiaa. No, ryhdistyin siinä sitten ja keskityin ensimmäisen hukkaliikkeen jälkeen täysin Panun kanssa tokotteluun.

Tunnin pääteemana oli luoksetulo, jonka Pa suoritti erittäin hyvin jollei täydellisesti;) -Ainakaan kanssareenaajat eivät löytäneet Pa:n luoksetulosta moitteen sijaa. Variaationa teimme luoksetuloa myös koko hallin pituudelta, tavoitteena oli vauhdin parantaminen. Tässäkin Pantteri tuli luokse kybällä :D

Sivuteemana harjoittelimme ryhmässä (häiriö)kontaktin pitämistä siten, että teimme koirakkokujan, jossa kukin vuorollaan seuruutti koiraansa. Tavoitteena oli kontakin pitäminen sekä seuratessa että kujassa ollessa. Tämä oli hyvä harjoitus, sillä Pa ottaa silloin tällöin häiriötä muista koirista mm luoksetulossa.

Lopuksi testasimme luoksepäästävyyttä: shelttinä Pa on (rotumääritelmän mukaisesti;-) varauksellinen vieraita kohtaan ja on epäkohteliaasti kiinnostunut ainoastaan tarjolla olevasta herkkupalasta. Noh, toko-ohjaajamme antoikin sille pikkuherkun, jonka jälkeen Pa salli armollisesti rapsutella itseään. Huoh: Pa:n ei tarvisi olla mikään tyrkky, mutta hieman helpommin lähestyttävä se saisi olla. Luoksepäästävyydessä riittää näin ollen harjoitussarkaa.

tiistai 13. tammikuuta 2009

Uusia agilitytuulia;-)

Aloitimme tänään Panun kanssa agilityn kevätkauden Active Dogin valmennusryhmässä Haukiputaalla. Tarkoitus olisi hioa koirakkoamme kilpailuvalmiuteen: kontakteja, ohjaajan liikkumista (=sivusuuntaan liikkumisen vaikeudet) sekä muita eteentulevia ohjausongelmia.

Ensimmäisen tunnin jälkeen otamme heti lykkäystä suunniteltuun helmikuun alun OKKn 'kotikisojen' kisauran aloitukseen, koskapa kontaktit menivät Panulla (= lue meillä;) uusjakoon.
(Voisimme tietysti mennä hyppykisaan, mutta katsotaan nyt, olishan se kisa-avaus hyvä saada alta pois kummittelemasta;-)

Tähän mennessä kontakteja on opeteltu epäämääräisesti ja vähän sinne päin ja Pa ei oikein tiedä mihin sen tulisi pysähtyä: se tottelee vain 'seis' -käskyä ja tuloksena on seisahtaminen kontakteilla vähän 'mihin sattuu'. Otamme nyt uuden, johdonmukaisemman tavan opetella kontakteja, jotta Pa tiedostaisi kontaktit uudella ja oikeammalla tavalla. Lisäksi vähennän kädestä palkkaamista, jotta Pa malttaisi suorittaa esteitä itsenäisemmin ja olisi vähemmän kiinni kädessä.

Pitkän joulutauon jälkeen Panu oli kuitenkin, lievistä ylikierroksista huolimatta, erittäin hyvin kuulolla ja suoritti harjoitusradan mielestäni h-i-e-n-o-s-t-i :-o Pieni keppiharjoituskin, putkesta kepeille 90 asteen kulman sisäänmenolla, meni Pa:lla upeasti.

Toistan tässä itseäni, kun mielestäni minä olen jatkuvasti se heikompi lenkki meidän koirakossa! Panulla sen sijaat riittää vauhtia, tahtoa ja taitoa, mun täytyy vain yltää sen tasolle :D

maanantai 12. tammikuuta 2009

Kevätkauden tokotunnit alkoivat

Shelttijannut Pyry ja Panu jatkoivat hiukan pidennetyn joulutauon jälkeen tokon sunnuntai-illan alo-avo -ryhmässä OKKn hallissa Virpiniemessä. Olen pitänyt molempia mukana tokotunnilla ja jaan tunnin noin fifty-sixty molemmille;)

Eilen otimme porukan kanssa pienen alkulämmittelyn jälkeen paikallooloa ja sitten liikkeestä maahanmenoa kilpailunomaisesti.

Pyry aloitti tokotunteroisen ja sen paikallamakuu meni alun tuplakäskyä lukuunottamatta putkeen ja Pyppänä sai ruhtinaalliset, mutta rauhalliset kehut hienosta paikallaolosta. (Rauhalliset siksi, että en halua erittäin vilkkaan shelttini intoutuvan liikaa ja samalla innostuvan väykytykseen toko-kentällä;)

Pyryn kauneusvirheitä ovat ja ovat aina olleetkin heikko kontakti seuraamisessa ja hidastettu maahanmeno. Tällä kertaa saimme palautetta kanssareenaajilta hyvästä kontaktista ja maahanmenokin oli kuulemma 'kaunis', kaunis, mutta hidas:) -Ihan plussapuolella siis?! Ohjaaja sai rakentavaa kritiikkiä ylimääräisistä maneereista, joita teen siis tiedostamattani.

Panun liikkestä maahanmeno oli autossa odottamisen johdosta hiukan ylivireinen ja levoton, mutta meni se silti liikkeestä maahan ja liike sujui loppujen lopuksi kohtuulllisesti. Sheltit ovat yksilöitä ja Pyryyn verrattuna Panu sai palautetta reippaammasta ja rohkeammasta olemuksesta ja suorittamisesta:) Panun maahanmeno on mielestäni sellainen ideaali pudotus maate, jota kai Pyry ei koskaan saavuta.

Olen ollut kuitenkin huomaavinani, että Panu ei halua/jaksa/kestä tokoliikkeiden kovin montaa toistokertaa: jos se tekee yhden kerran oikein, sitä ei huvita enää toistaa liikettä montaa kertaa. Tästä johtuen Panun toko-ohjaamisen täytyy mielestäni olla erittäin huolellista ja eliminoida ohjaajasta johtuvat huolimattomuusvirheet ja epätarkkuudet liikkeiden ohjauksessa. Jooh, Panun toko-ohjauksessa on syytä keskittyä olennaiseen;-)

Välttääkseni turhia paineita itseltäni, en lausu tokokauden tavoitteita nyt ääneen! Yritämme puurtaa 'maan hiljaisina' ja toivomme parasta jos/kun tokokisoihin lähdemme;-)

lauantai 10. tammikuuta 2009

Kuvan metsästystä etusivulle!

Ihana päivä tänään: lämpömittari keikkui pitkästä aikaa nollan tienoilla ja pilvipoutainen keli houkutti ulos Pyryä ja Panua puolenpäivän jälkeen. Jospa ne kuluvan talven kovimmat pakkaset olisi jo eletyt, sillä shelttipoikien tassut eivät tarkene kovin arktisessa kelissä;-)

Pieni auringon kajastus antoi myös hyvät edellytykset uuden kansikuvan kuvaamiselle P-poikien kotisivuille. Noh, kimppakuva ei mielestäni onnistunut, mutta sain Panusta sellaisen säikähtänyt lumiukko -kuvan, joka saa kelvata väliaikaratkaisuna kotisivujen etusivulle:)

Mukava yllätys oli törmätä päivälenkillä Vuokkoon, joka myös pyöriskeli metsässä kamera kädessä koiratyttöjen Lillin, Nekun ja hoidokki Iineksen kanssa. Loppulenkki mentiinkin sitten porukalla ja Pyryn paimennushaukun säestämänä!

tiistai 6. tammikuuta 2009

Johdanto;-)

Shelttipojat Pyry, Panu ja Pessi toivottavat Sinut lämpimästi tervetulleeksi P-poikien uuteen blogiin:) Blogi on vielä hiukan keskentekoinen noin layoutin puolesta, mutta päivitystä tapahtuu koko ajan..;-)

Päätimme sitten mekin siirtyä blogiaikaan uuden vuoden kunniaksi. Juttuja blogiin tullaan kirjoittelemaan sekä Pyryn ja Panun touhuista Oulussa sekä Pessin puuhista Iissä.
Täytyy tähän ensi töikseni todeta, että onneksi uuden vuoden aatto paukkuineen ja räjähdyksineen on ohi ja seuraava rakettien yö on tiedossa vasta 365 päivän kuluttua!

Ei muuta kuin täysin purjein kohti tulevaa ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille P-poikien ystäville!