tiistai 10. tammikuuta 2012

Vahinko-onnistuminen

Tehtiin aikapulassa jälleen lyhyehköä pätkää agiharkoissa. Saimme Panun kanssa onnistuneen (vahinkoko?!) pätkän eka yrittämällä, mutta kun alettiin hinkkaamaan yksityiskohtia, niin sitten ei enää jutun juonta löytynytkään?! Eli oliko ensimmäinen juoksu vahinko-onnistuminen, no varmaan myös sitä, mutta jatkossa en enää löytänyt letkeän rentoa ohjausotetta, joka oli ensimmäisen onnistuneen kiekan takana. Johtopäätöksenä se, että ei kannata väkisin puristaa, vaan antaa juoksun ja ohjauksen edetä rennon letkeästi ilman pipon puristusta;-)

Ohjaus putkelta5 hypyn6 siivekkeen kiertoon ja siitä hypyn6 persjättöön onnistui muistaakseni kahdeksasta yrityksestä pari kertaa, se ensimmäinen ja paras ohjaus, joka oli siis rento ja sujuva sekä toinen onnistuminen joka oli väkisin puristettu ja töksähtelevä. Tätä täytyy harjoitella kovasti mielikuvissa ja sitten vielä toistoja hallillakin. Kun tällainen vaikea kuvio onnistuu, on tunne aika tyhjentävä siten, että ohjauksessakin mieli on siinä hetkessä ja tyhjä. En tiedä ymmärrätkö hyvä lukija, mitä yritän sanoa?! Siis sellainen hetki, kun olet tasan oikeassa paikassa oikealla hetkellä vaatii sen, että liikkuu ilman turhia ylimääräisiä ajatuksia ja toimii vaistonvaraisesti oikeinJ Tai jotain sinne päin!

Panu haki joka kerta upeasti pimeän keppikulman8 ja puomin11 kontakti oli kaikilla kerroilla loistava. Se kesti railakkaita ohijuoksuja ja puolen vaihtoja, joten puomin kakskakkonen näyttää nykyisellään todella hyvältä.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Melkein onnistunut paikkamakuu

Torstain tokot aloitettiin kokeenomaisesti paikalla makuulla, jossa uskaltauduin sitten yrittämään avon kolmeminuuttista, jossa ohjaaja siis piilossa liikkeen ajan.

Emme ole Panun kanssa uskaltaneet vielä kokeilla pidempää avon paikkamakuuta hallissa, vaikka kotona olen silloin tällöin makuuttanut Panua pari-kolmeminuuttisia sessioita olohuoneessa ja itse piilossa. Ajattelin, että pakkohan se on jossain vaiheessa uskaltaa ja melkein avon paikalla makuu sitten onnistuikin; Onnettomasti saimme viereemme kuitenkin uuden koirakon, joka osoittautui niin levottomaksi tapaukseksi, että Panun oma paikallamakuu kaatui viereisen koirakon rauhattomaan seikkaukseen… Vaikka kuka tietää, olisi se voinut tietysti kaatua muutenkin...?!

Puolitoistaminuuttia kului kuulemma hienosti, kunnes kuului toko-open ääni: ’sheltti seisoo’ :/: Kävin palauttamassa Panun makuulle ja samalla huomasin kuinka viereinen koirakko liikehti levottomasti ja ennakoin jo silloin mielessäni, että tämä ei tule päättymään onnellisesti. Panu sietää kyllä häiriötä ja liikettäkin tiettyyn pisteeseen, mutta namipussin rapinat ja herkkuhajut ovat ja olivat persopepulle liikaa…Niinpä jonkin ajan kuluttua kuuli jälleen toko-open ääni. ’sheltti liikkeellä’ :/: Ei auttanut kun hakea Panu pois rivistä, jossa se seisoskeli epävarmana…

Olisi pitänyt käydä palkkaamassa minuutin jälkeen; ja muita olisi pitänyt -ajatuksia liikkui ja liikkuu päässäni epäonnistuneen liikkeen jälkeen. Kysyinkin epätietoisena toko-ope Sarilta, että menikö liike nyt tärviölle, johon Sari totesi, että ei muuta kun lisää harjoitusta. Pyryn paikallamakuu meni aikanaan pysyvästi tärviölle, mutta Panu ei olekaan Pyry ja uskonkin, että sen hyvä paikalla makuun osaaminen ei tässä tärväytynyt, vaan saamme sen kuosiin ennen pitkää!

Muuten hiottiin jääviä; liikkeestä seisomista ja liikkeestä maahan menoa. Liikkeestä seisomisen palkkaamiseni on aivan liian hidasta ja Panu on ohjaajan toilailuista johtuen oppinut, että on ok, ottaa muutaman askel käskyn jälkeen:/ Tähän tehtiin ohjauksen + käskyn korjaavat temput ja heti näytti paremmalta.

Liikkeestä maahan menoon tehtiin myös itse käskyyn muutos ja sekin näytti heti paremmalta. Panu maahanpudotus oli mainio; nopea ja pehmeä. Kai se on niin, että tokon käskyt elää ja muutoksia voi tehdä tarvittaessa, jotta saadaan asiat toimimaan paremmin ja jouhevasti?!

Seuraamiseen sain myös ohjaajan liikettä ja palkkaamista korjaavia ehdotuksia, jotta esim. Panun edistämistä saadaan kuriin. Persopeppu menee kuono ojossa namia kohden, joten pientä hillintää etukenoon, jotta saadaan perusasentokin oikeaan paikkaan liikkeen pysähtyessä.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Aan taju

Palasimme vuodenvaihteen tauon jälkeen agiharkkoihin eilen, jossa teimme alla olevaa lyhyttä tekniikkapätkää. Juoksimme Panun kanssa ensin ’nollaradan’, jonka jälkeen hiottiin yksityiskohtia, eli pyrittiin käytännössä pienentämään kaarroksia ja saattamaan koira kauempaa itsenäisempään pujottelun aloitukseen. Lisäksi ohjaaja palautti hukassa olevaa aan tajua.

Aloituksessa menin seisomaan hypyn3 oikean siivekkeen eteen, josta ’tule’ käskyllä Panu liikkeelle sekä hienovarainen työntö okserille2. Työnnössä vain ohjaava käsi ja ylävartalo työnsi okserin suuntaan ja Panu etenikin hienosti esteelle. Hyppy4:en kierrossa en saanut onnistunutta rytmitystä aikaiseksi siten, että Panun kiertoa olisi saatu radikaalisti niukemmaksi. Rytmitin käytännössä liian myöhään, joka on ollut tämä perusvirheeni rytmityksessä. Rytmittäminen, eli ohjaajan liikkeen seisahtaminen ja samalla ohjauksen ennakointi koiralle tulisi tapahtua jo ponnistusvaiheessa, joka ei meinaa millään multa onnistua?! Mulla oli aikoinaan koulussa kymppi musiikissa, mutta agilityssä rytmitajua ei näköjään tahdo löytyä, -vielä ainakaan, mutta periksihän ei anneta.

Lähetys keppien umpikulmaan onnistui kaukaakin; agiope Jarmo rohkaisi, että kyllä Panu osaa ja niin se osasikinJ Kepeiltä mentiin aa-esteelle, jossa haettiin sitten kakskakkosta jonkin aikaa. Minulta on mitä ilmeisimmin hävinnyt matkan varrella aan taju! Eli en ole osannut tiedostaakaan, kuinka eri tavalla ohjaan aan kontaktin. Puomi ja keinu siis menevät ongelmitta, mutta aa on tökkinyt jo jonkin aikaa ja en ole osannut korjata asiaa. Agiope Jarmo moitti epäreiluudesta koiraa kohtaan, mutta epäreiluus on todellakin johtunut siitä, että ohjaaja on ollut niin hukassa aan kontaktin ohjauksen kanssa.

Eilen kuitenkin, kun asia puettiin sanoiksi ja ohjauksen korjaus teoiksi, saimme kuin saimmekin onnistuneita aan kakskakkosia ja mieliala oli harkkojen jälkeen sitä myöten korkealla! :)