perjantai 21. elokuuta 2009

Panulle pakkolepoa

Viime viikonlopun agikisojen jälkimainingeissa Panun oikean takajalan oireilu kulminoitui niin, että mamma on ollut huolesta soikeena ja ollaan menty alkuviikko hihnassa. Tunteroisen lenkkejä, mutta hihnassa ja rauhassa tasaista ravia kaiken matkaa. Panu ei onnu, nostele jalkojaan tai muutenkaan anna merkkejä kivusta. Ainoa ongelman oire on ollut jalan nuoleminen ja ajoittainen kaluaminen, jota nyt ei ole hihnalenkkien aikana esiintynyt. Panu on sen sorttinen koira, että se ei näytä kipuaan, vaan sitä täytyy silmä tarkkana vahtia, jotta mahdollisen ongelman huomaisi.

Myös Pyry on kulkenut vain hihnalenkkejä, ja voitte kuvitella miten shelttijannujen moottorit hyrrää hurjaa tyhjäkäyntiä, kun ei ole päässytkään normaaleille puolentoistatunnin metsälenkeille kavereiden kaa;-) Patoutunutta shelttienergiaa on ilmassa käsinkosketeltavaksi:D

Nooh, tänä aamuna törmättiin aamulenkillä shelttikimmoihin Iinekseen ja Ronjaan ja päätin antaa kokeeksi Panun vähän irrotella tyttöjen kanssa. Ensin Panu tapansa mukaan kuitenkin pehteli useaan otteeseen nurmikentällä, kävi pariin kertaan hyppäämässä mammaa vasten (=sille sallitaan se!) ja spurttaili sitten shelttineitien kanssa naama näkkärillä! Liikkeessä ja juoksussa ei ongelmia, varsinkaan oikean takajalan keventämisiä tms.

Aamunappuloiden jälkeen huomasin kuitenkin, että Panu on hiukan levoton ja vaihtaa lepopaikasta toiseen. Asettuu paikoilleen ja nousee äkkiä ylös ja vaihtaa paikkaa. Tätä muutamia kertoja ja takajalkaansa vilkuillen! Siinä oli mulle tarpeeksi evidenssiä niin, että soitin ell:iin ja onnekkaasti saimme peruutusajan klo 13:00 ja vielä toivotulle lääkärille.

Panu oli jokaisen ell:n ihannepotilas ja antoi kiltisti tutkia ja sörkkiä jalkaansa sekä vielä kuvauttaakin ilman rauhoitusta! Röngtenkuvien perusteella otj:ssa ei näy selittävää murtumaa tai nivelrikkoa ja lopullinen diagnoosi oli ’Kipu digit 4. tyvinivelessä. Otj:n 4. varpaan tyvinivelen taivutuskipu. Pehmytkudosvaurio esm nivelkapselin repeämä tai vastaava’. Hoitona kipulääke ja lepohoito parin viikon ajan.

Nyt olemme siis levossa ja parantelemme sekä palauttelemme otj:tä koko syyskuun ja siirrymme agiharjoitteluun vasta lokakuussa OKKn hallikaudella. Käytännössä kisaamisen estää myös tulehduskipulääke, jossa on dopingsääntöjen mukaan noin kuukauden varoaika. Seuraavista kisoista päätän ja katson sitten tuonnempana syksyllä!

Pakkolepoa Panulle siis ja mammalle samalla pitkähkö orientoitumisjakso myös kypsempään ja johdonmukaisempaan ohjausotteeseen agilityn harjoitus- ja kisaradoilla.

tiistai 18. elokuuta 2009

Suurta shelttisurua

Uutinen saavutti minut viime viikolla ja kirvoitti lohduttomat kyyneleet silmiini, sillä Panun isä, maineikas ja upea Fella, KANS MVA FIN MVA LV MVA CAN MVA EST MVA PMV-05 V-06 EUV-06 BALTV-07 V-07 ESTV-06 GRANDGABLES A SHOWY FELLOW menehtyi tapaturmaisesti 12.8.2009. Fella oli vain 5-vuotias.

Osanottoni sekä voimia surun ja menetyksen keskellä toivon Fellan omistajalle Sunsweetin kenneliin.

Hoivatkaamme ja rakastakaamme rakkaita lemmikkejämme, sillä koskaan ei tiedä milloin aika täyttyy, ja on aika lähteä lopullisesti kohti taivaallisia tähtiportteja!

maanantai 17. elokuuta 2009

Pettynyt olo...

..itseeni, yrityksen puutteeseen ja mielikuvituksettomuuteeni!

Viikonloppu oli täynnä menetettyjä mahdollisuuksia ja hyviä tilaisuuksia tehdä onnistunut ja virheetön kisasuoritus. Sekä Sari Mikkilän lauantaina että ELP:in (Eeva-Liisa Pohjonen) sunnuntaina tuomaroimat radat olivat oikeinkin mielekkäitä: virtaviivaisia, vauhdikkaita ja ennen kaikkea ilman ylimääräisiä kikkailuja tahi tarkoituksellisia ansoja;-) Radat vaativat tarkkaa ohjausta, oikea-aikaisuutta, täsmällistä käskytystä sekä ELPin sunnuntain radallamme hieman mielikuvitustakin ohjaussuunnitelmaan.

A-kisa, jota voi käydä katsomassa täältä, alkoi hyppy-hyppy-putkeen ja siitä heti kepeille viennillä. Huoh, -ajattelin jo rataantutustumisessa, kepit noin alussa, tarvin tarkan ja tiukan otteen kepeille viennissä! Tsempistä huolimatta kuumakalle Panu ei malttanut aloittaa keppejä kerrasta, vaan tästä napsahti kaksi kieltoa ja 10 vp:tä.

Jos saisi ja voisi esittää toivomuksen kaikille agilitytuomareille, että eivät laittaisi keppejä heti radan alkumetreille, vaan esm puomin, jonka aikana meidän Panu saisi puhaltaa hiukan kiihkoaan systeemistään ja loppurata rullaisi sitten itestään:D

B-kisa, joka on täällä, aloitettiin upean hienosti ja rata sujui menevästi kepeille saakka, johon oli jyrkkä ja pieni avokulma, aika vaikeeta siis! Tällä kertaa otin kepit niin tarkasti ja asenteella, että ’nyt ja varmasti’ ja niinhän Panu tekikin. Olin onnistuneesta keppisuorituksesta niin onnellinen ja otettu, että jäin vähän seisoskelemaan ja pällistelemään Panun pujottelua, niin että seuraava rengas jäi totaalisesti ohjaamatta ja Panu pujahti renkaan kehikosta läpi ja yritti vauhdilla putken väärään päähän.

Sain juuri ja juuri Panun pysäytettyä ja ohjattua sen putken oikeaan päähän. Loppusuora puomin kautta maaliin ja luulin, että vain putken kielto tuli! En ollut edes huomannut Panun kehikkorengasta ja siitä rata menikin sitten hylätyksi. Panu varmaan edetessään vilkaisi taakseen kepeillä vielä ihastelevaa mammaa ja kuvittelen, että sen takia harvinainen missi renkaalla?!

Sunnuntaina jätettiin aamun hyppyCee väliin, koska agilityradat tuntuu tällä hetkellä enemmän meidän jutulta;) Ja kuten ole aiemminkin maininnut, katson että on rahan tuhlausta mennä sunnuntaiaamuna klo 8 kisaamaan, koska ohjaaja ei ole yleensä vielä lainkaan hereillä noin aikaisin aamulla! D-kisan rata ja varsinkin sen alkuosa vaati todellista tsemppiä ja hikikarpaloita, jotta lähtösuoran eteenpäin siksakkaileva hyppysarja menisi virheittä putkeen saakka ja siitä edelleen hyppy kaareva putki hyppy –yhdistelmään. Jo rataantutustumisessa vaihdoin alkuosan ohjaussuunnitelmaani useaan kertaan ja päädyin vasta startissa siihen, joka ei sitten radalla toiminut. Panu ehti radan alkuosassa pyörimään jalkoihin pariinkin kertaan, kun hitaasti valssailin ja tein hidastettua persjättöä sen eteen!! Alun sakkauksista napsahti peräti 25 vp:tä plus yliaikaa.

Panu osaa edetä oikein, kunhan sille annetaan tilaa ja tilaisuus tehdä se. Epäilen keppisuoritusten epävarmuuden syyksi myös Panun oikean takajalan varvasalueen kipeytymistä. Se on nimittäin viime aikoina kalunnut varpaitaan ahkerasti. Minkäänlaisia ongelmia ei näy sen liikkuessa, eikä se nostele takajalkojaan, ongelman merkkinä on vain tuo takajalan varvasalueen kaluaminen ja nuoleminen?! Otammekin nyt kaksi viikkoa taukoa kaikesta agilityreenaamisesta ja palauttelemme koirakon jalkoja yhdessä. Myös ohjaajan oikean reiden edessä oleva lihas on kipeytynyt, joka vaatinee hieman toipumista ja lepoa.

Viikonlopun kisojen ratasuoritukset antavat jälleen aihetta raippoihin ja itseruoskintaan erittäin lepsun ohjauksen takia. Mikä lie olivatko jalkavaivat takaraivossa vai todellisia? Ohjaus kärsi fokuksen ja tsempin puutteesta. Annoin myös Panun jälleen roiskia kontakteja mielin määrin: voi miksi, miksi, m-i-k-s-i????(Hakkaa päätä pöytään;-)

Miksi en ohjaa kisoissa, kuten harkoissa harjoitellaan? Miksi en kykene soveltamaan oppimaani kisasuoritukseen, vaan kisa kisalta taannun säheltämään? Miksi en osaa tsempata oikeassa paikassa oikeaan aikaan? Miksi en keskity oikein ja kunnolla kisasuoritukseen? Näitä agilitykysymyksiä reflektoin nyt ankarasti tässä lähitulevaisuudessa ja toivottavasti kykenen varustautumaan uuteen, ennen kaikkea henkiseen nousuun ja tsemppiin seuraavissa kisoissa:D

perjantai 14. elokuuta 2009

Tokoa kuin tanssia vaan:)

Pyryn edellinen tokotunti viikko sitten kului autossa kärvistellessä ja maisemia haukkuessa. Ihan sen vuoksi vain, että Pikkujätin ego, diivailu ja vikurointi sitä edellisellä tunnilla oli mammalle liikaa. Se nimittäin kieltäytyi täydellisesti yhteistyöstä ja halusi vain itsepäisesti ja ainoastaan bongailla lähistöllä liehuvia shelttityttöjä, etenkin erästä mustavalkoista kaunotarta Nitaa, jonka hännänaluseen se oli saanut lähikontaktia hetkeä aiemmin;-) Lähikontaktin salliminen oli tietenkin taktinen virhe ennen tokotuntia. Ohjaajana ja koiranomistajana olen aina välillä helläsydäminen hölmö;-)

Näköjään autossa kärvistely, jonka Pyry vissiin hyvin muisti viikkoa aiempaa, teki hyvää Pylysen tokomotivaatiolle. Sillä poislukien paikallamakuun alun levottomuutta, tokoilu sujui eilen kuin tanssi Pyryn kanssa<3

Asetuin paikallamakuussa vain metrin päähän Pyrystä, koska tavoitteena oli ainoastaan, että se pysyy paikoillaan kaksi minuuttia: ilman eteenpäin hilautumista tai istumaan nousuja. Noh, se nousi ensimmäisen minuutin aikana kerran istumaan ja jouduin palauttamaan sen makuuasentoon. Toinen minuutti++ sujuikin sitten hienosti paikoillaan. Pyryn nassusta paistoi ilme, että ei kai tässä muukaan auta;-) Pääsin kehumaan ja palkkaamaan Pyryä loppujen lopuksi reilun minuutin paikallaolosta, joka on tässä vaiheessa hieno saavutus.

Tunnin teemana oli (metalli)nouto. Ja koska noutokapulan suussa pito on ollut Pyrylle tähän saakka ylivoimaista oli lopputunti pedattu Panua varten.

Ennen Panun vuoroa, kävimme Pyryn kanssa kuitenkin läpi seuraamiskaaviota tempon vaihdoilla, luoksetuloa, liikkeestä maahan menon ja seisomisen sekä hypyn. Ja herregyd, kun Pikkujätti teki kaiken keskittyneesti, oikein ja upealla kontaktilla. Pyry oli ilmeisen onnellinen, tyytyväinen ja omahyväisenkin(:D) näköinen mammulin ylenpalttisista ja maireista kehuista ja palkkiosta. Voi että Pyryn kanssa voisi mennä alo-kokeeseen milloin vain, kun saisimme vielä paikallaolon entiseen kuosiin:/

Autosta päästyään Panu lähti kiihkeän innokkaasti, kuono etukenossa menemään agikentälle päin;-) Nooh, älykkäänä ja hyvin sopeutuvaisena sekä persona yksilönä se siirtyi tokokentällä nopeasti tokomoodiin ja aloitimme lämppärinä perusasentoa naksuttimella, -joka jää Panulla lievästi liian eteen, sekä luoksetuloa lyhyeltä matkalta. Panulla on silloin tällöin tapana juoksusta hypähtää perusasentoon, kun sen tulisi sinne sulavasti solahtaa kaikki neljä tassua maan kamaralla. Siksi luoksetulo lyhyemmältä matkalta, että vauhti ei kasvaisi liiaksi ja oikeanlaisen perusasentoon siirtymisen varmentamiseksi.

Tein noutoharjoituksen puisella kapulalla ketjuttamalla käskyt. En ole vielä montaa kertaa tehnyt liikettä perusasennosta ja nytkin siten, että Pa istumaan, kapula noin metrin päähän sen eteen ja ohjaaja kapulasta muutaman metrin päähän. Käskyllä ’nouda’, kapula suuhun, käsky ’sivu’ Panu perusasentoon (huom! istumaan kapula suussaan;), sekunnin viive ja käsky ’anna’. Tätä tehtiin onnistuneesti x kertaa ja sitten muuten vain heiteltiin kapulaa, jonka Panu varmaan noutaisi suurella innolla tsiljoona kertaa:D

Ohjaajamme Jaana innosti sitten tekemään liikkeen perusasennosta lähtien, jota olemme tehneet siis vain yksittäisiä kertoja. Ja ei ongelmaa Panulla, perusasennosta nouto ja takaisin perusasentoon kapula suussa ja siitä anto mammalle, jonka rinnassa aina välillä salaisesti hehkuu ylpeydestä ja onnesta briljantin sheltin omistajana:D

Noudossa on eräs perustavanlaatuinen seikka, jota en ole tiennyt:// Eli käsky ’nouda’ annetaan vasta sen jälkeen kun kapula on heitetty!!!! Olen tähän saakka harjoitellut ensin heittämällä plus ’nouda’ järjestyksessä ja Panu on hetisiitä lähtenyt noutamaan. Pientä viilausta siis tarvitaan, niin sanotusti liikkeen rakenteessa.

Jaanalla oli mukana myös metallikapula, joka esiteltiin ensi kertaa Panulle. Mitäs se Panu, istui kiltisti asentoon ja käskyllä ’nouda’ kävi kolauttamassa hampaitaan metalliin ja kääntyi heti pois sijaistoimintona nuuskuttelemaan ahkerasti ruohomattoa. Ensikosketus metallikapulaan ei ilmeisesti ollut mielekäs, mutta emme ota siitä stressiä;-)

Tunnin lopuksi Panu harjoitteli hyppyä: muutin eilen 'hyppy' -käskyn 'aisa' -käskyksi, jotta agilitystä tuttu kiihko 'hyppy' -sanasta taantuisi tokokentällä ja mukaan ei liittyisi yhtäkään haukkua. Jouduin näin ensialkuun käskyttämään 'hyppyaisa', jotta Panu irtoaisi hyppyyn. Jätän jatkossa 'hypyn' pois, kunhan Panu vain oppii irtoamaan 'aisa' käskyllä. Seisominen sujui ookoosti hypyn toisel puolel. Sain kuonon kärkkimisen hypyn yli aisoihin kurottamalla namin hypyn yli vähän etäämmäksi. Hypyn osaset ovat jotenkuten tassusissa, mutta kokonaisuus vaatii vielä hiomista.

Epäonninen kenraali

Niinan tämänkertainen rata oli oikein mukava täsmärata noin 1-2 –luokkalaisille etenkin viikonlopun kisoja ajatellen. Vaikein paikka oli tietenkin alun kepeille vienti rankasta umpikulmasta. Muutoin rata tuntui, en sano, enkä edes ajatellutkaan että helpolta, vaan mahdolliselta, suoritettavalta ja erittäin nopealta.
Loppusuoralla vilkkuisi varmaan monen koiran perskarvat ohjaajien silmien edessä;) Panun sunnuntain shelttikerhon reenien jobinposti, eli kontaktien missit oli käyty alkuviikon aikana korjaamassa muutaman aamulenkin aikana ja shelttipantteri tuntui palautuneen ruotuun, noin 2on-2ohvia ajatellen.



Ensin kukin harjoitteli alun hypyiltä1 ja 2 kepeille vientiä, ennen koko radan suoritusta. Me Panun kanssa lämmiteltiin osiolla: putki8, puomi9, putki10, rengas11 ja aa12. Tein takaaleikkauksen puomille ja sain pistellä hirveetä haipakkaa, tässä jalka jo kiristi, perään ja kontaktilla palkkasin Panua 2on-2offista. Ensimmäinen ohjaus putkeen10 oli jälleen jotenkin huolimaton: en katsonut tarkkaan puomin ja putken etäisyyttä ja Panu ehti pyörähtää luukuttamaan epämääräistä kartturointia. Ensimmäisen kiekan aa:n kontaktikin meni plörinäksi. Panu yritti pysähtyä, mutta vauhti meni yli ja sitten pantteri pyörikin jo aa:n jälkeen tantereella.

Toinen kierros tätä samaa meni sitten niin sanotusti putkeen eli ei mitään huomautettavaa Panulle. Teimme saumatonta yhteistyötä, vauhdilla ja virheittä:D Tosin tässä kiekassa loukkaisin sitten oikean jalkani:( Etureisi oli ollut kireänä koko päivän, mutta en tietenkään vauhdin huumassa osannut varoa tai edes ajatella, että jalka ei kestäisi. Raaja kestää kävelyä, eikä lihasta särje tai kolota, kuten revähtymässä, joten kai se on venähtänyt. Pähkäilin jälkikäteen, että osansa jalan rasittumisella ovat olleet eri lenkkarit, jolla olen menneen viikon talsinut metsälenkeillä poikien kanssa. Ne ei vaan ilmeisesti sovi ruumiinrakenteeseeni, joka tuli nyt todennettua.

Aion joka tapauksessa kisata viikonloppuna. Shelttifrendini on valmistuva fysioterapeutti, joten eiköhän jonkinlaista neuvoa antavaa ole saatavilla jalan sitomisen ja/tai teippaamisen suhteen.

Jalan kommervenkkien jälkeen otimme kuitenkin vielä hyppyjen kautta keppien umpikulmaa. Olen tehnyt tätä vientiä kerran pari aiemmin, mutta kipeä jalka esti sellaisen vapautuneen ja rennon ohjauksen, joten pari kertaa piti kokeilla ennen kuin vienti sujui. Ja kun sujui, Panu kepitteli tuulennopeasti ja siitä sitten ohjaajan valssin kautta epäröimättä, kuin raivo härkä pussiin:)

torstai 13. elokuuta 2009

Lyhyet ja ankeat...

…olivat tämäniltaiset agireenit. Lupaavasti alkanut tunti päättyi ohjaajan etureiden lihaksen pahaan kramppiin, venähdykseen ja peräti revähdykseen. Ankea on ollut päivä ja sen suru-uutinen muutenkin, josta sitten tuonnempana lisää…:/

Oletan, että jalka ei ole revähtänyt, vaan venähtänyt, ja on nyt paksulti valeltuna mobilat kylmägeeliin. Viikonlopun kisat ovat ihan ovella ja tämä on niin tätä meikäläisen tuuria:(

Se mitä ehdittiin radasta, josta mukaelma tulossa asap, meni hakemisen jälkeen kybällä ja hienosti. Panun motiivi, into ja asenne oli ylimmillään ja pantteritassut kipinöivät radalla. Palaan radan yksityiskohtiin huomenissa, kuin myös huisin mukavaan tokotuntiin, jossa sekä Pyry että Panu tassuttelivat erittäin ansiokkaasti mamman kera, töitä tehden:)

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Haasteelliset ja antoisat...

...olivat Kantolan Niinan, kaunis kiitos vielä, vetämät PSS:n reenit pyhäiltana Haukkiksella. Mukavasti rullaava rata otti ohjaajalta juoksuvoimaa, tiukkaa ohjausta, ajoissa olevaa käskytystä, oikea-aikaista valssailua jne. Koko pantterikoirakomme osaamisarsenaali oli kokolailla käytössä! Jalat on vieläkin maitohapoilla ja varsinkin rasitusvammainen nilkka on nyt vahvasti valeltuna kylmägeeliin;-)

Teimme rataa, -josta mukaelma alla, kahdessa osassa. Ensin kepeille saakka ne mukaan lukien. Alku nikotteli aa:n kontaktin osalta, jossa jouduimme muistuttelemaan mitä ’alas’ –käsky meinasikaan??!! Panu oli tänään sitä mieltä, että kontakteille ei pysähdytä vaan jatketaan täysillä eteenpäin. Katsonkin tässä kohtaa peiliin ja totean, että olen näköjään unohtanut, jotta kontaktit ovat ikuisuusprojekti ja ohjaaja on itse päästänyt kontaktit lievästi retuperälle:/ Alkuosa jatkui suorasta putkesta toiseen ja en saanut Panua irtoamaan suoraan, vaan se kyseli taakseen, että putkeenko se oli ja meni vasta sitten..;)
Hyppyjen jälkeen ’työnsin’ Panun kaarevan putken oikeaan päähän, joten ei ongelmaa tässä. Kepit pienestä avokulmasta alkoivat hyvin, mutta ohjaus oli lepsua ja Panulla sekosi jollakin tapaa pasmat. Korjattiin sitten ja kepit menivät hienosti. Panu vaatii, tarvitsee ja kaipaa ohjausta radan jokaisella sekunnilla, missään kohtaa ei saa herpaantua, sillä sekunnin sadasosan lapsus voi olla sitten se missaus!

Teimme radan alkuosan pariin otteeseen ja muutoin se sujui, lukuun ottamatta vaikeaa suorasta putkesta toiseen irtoamista. Kummallakin kerralla piti vilkuilla ja kysellä putkien välissä.

Toinen osa aloitettiin kepeillä ja kaarrettiin hypyn jälkeen jälleen putkiyhdistelmään, joka äänenavauksen jälkeen toisella kerralla meni paremmin. Eli Panun putkessa ollessa aloin jo pitämään ääntä, jotta se tietäisi ulos tullessa kääntyä tiukasti taakseen oikealle. Niina patisti käskytykseen entistä aiemmin, kuin mitä tein, sillä valitettavasti tuppisuuna oleminen tuntuu olevan jo vakiomoodi meikäläisen ohjaustouhuissa:/ Huoh! Kakkoskiekka mainiosti puomille, jossa ’alas’ –käskyn vakuudeksi nyt palkkasin Panua. Loppusuoran suora putki plus kolme hyppyä meni ensmäisellä kerralla takkuisesti, mutta jo irtosi Panu toisella kerralla, kun muistin käskyttää kovaa ja korkealta:D

Kaiken kaikkiaan paljon vaativa reeni, mutta myös antoisa monella tapaa. Panun menoon ja meininkiin olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen, mutta ohjaajan pitäisi hiukan palata taaksepäin eräissä perusasioissa. Eniten asenteessa! Hienoa ja herättävää, kun on saa sellaista reality bites –palautetta aina välillä, niin ei tule takapakkia pitkässä juoksussa koirakon yhteispelissä. Eli tämän harkan jälkeen mietin tässä niin, että etenemisessä ja harjoittelussa yleensäkin tulisi olla mielummin hitaan ja verkkaisen perusteellinen sekä innostavasti ja iloisesti palkitseva, kuin koiralta liikaa liian lyhyessä aikataulussa vaativa tyranni. En millään myönnä olevani agilitytyranni ja kyllä palkkaan sekä kehun sesseäni runsaskätisesti, mutta omia puutteitaan tai virheitään aina näe kokemattomuuttaan, kun on liian lähellä itseään ja koiraansa;-))) Loppupeleissä haluan ja tavoittelen agiradalla sitä tunnetta, joka syntyy yhteisestä vauhdin huumasta, onnistumisista ja Panun nauravasta naamasta ja iloisesti liehuvasta hännästä:)

Kesäkuulumisia

…jälleen blogilinjoilla;-)

Pyry ja Panu ovat enemmän tai vähemmän lomailleet viimeiset kolmisen viikkoa. Mukaan on mahtunut mökkeilyä Kuusamossa, uintia, veneilyä, kalastusta, porojen bongailua, hillastamista ja muuten vaan källäilyä aurinkoisessa Suomen suvessa:)

Olemme toki tokoilleet ja agiliitäneetkin jo mennä viikolla, mutta sellaisella löysällä kesäfiiliksellä. Helteellä ei kauheesti jaksa tai viitsi olla tiukasti tavoitteellinen;)

OKKn elokisat Haukkukeitaalla lähestyvät ja ensi viikon lopulla on tulossa kahden päivän aikana noin neljäsataa starttia. Panu starttaa muiden mukana kolmessa kisassa ja tavoitteena on viimeinen nousunolla kakkosiin. Pitäkäähän meille peukkuja, että pantterikartturi säilyttää päänsä kylmänä, niin että shelttipantteri saa parasta mahdollista radanohjausta:)



Tässä vielä iloksenne kesäpläjäys Kiiminkijoelta Mettovaaran Vuokon kuvaamana:)