perjantai 14. elokuuta 2009

Epäonninen kenraali

Niinan tämänkertainen rata oli oikein mukava täsmärata noin 1-2 –luokkalaisille etenkin viikonlopun kisoja ajatellen. Vaikein paikka oli tietenkin alun kepeille vienti rankasta umpikulmasta. Muutoin rata tuntui, en sano, enkä edes ajatellutkaan että helpolta, vaan mahdolliselta, suoritettavalta ja erittäin nopealta.
Loppusuoralla vilkkuisi varmaan monen koiran perskarvat ohjaajien silmien edessä;) Panun sunnuntain shelttikerhon reenien jobinposti, eli kontaktien missit oli käyty alkuviikon aikana korjaamassa muutaman aamulenkin aikana ja shelttipantteri tuntui palautuneen ruotuun, noin 2on-2ohvia ajatellen.



Ensin kukin harjoitteli alun hypyiltä1 ja 2 kepeille vientiä, ennen koko radan suoritusta. Me Panun kanssa lämmiteltiin osiolla: putki8, puomi9, putki10, rengas11 ja aa12. Tein takaaleikkauksen puomille ja sain pistellä hirveetä haipakkaa, tässä jalka jo kiristi, perään ja kontaktilla palkkasin Panua 2on-2offista. Ensimmäinen ohjaus putkeen10 oli jälleen jotenkin huolimaton: en katsonut tarkkaan puomin ja putken etäisyyttä ja Panu ehti pyörähtää luukuttamaan epämääräistä kartturointia. Ensimmäisen kiekan aa:n kontaktikin meni plörinäksi. Panu yritti pysähtyä, mutta vauhti meni yli ja sitten pantteri pyörikin jo aa:n jälkeen tantereella.

Toinen kierros tätä samaa meni sitten niin sanotusti putkeen eli ei mitään huomautettavaa Panulle. Teimme saumatonta yhteistyötä, vauhdilla ja virheittä:D Tosin tässä kiekassa loukkaisin sitten oikean jalkani:( Etureisi oli ollut kireänä koko päivän, mutta en tietenkään vauhdin huumassa osannut varoa tai edes ajatella, että jalka ei kestäisi. Raaja kestää kävelyä, eikä lihasta särje tai kolota, kuten revähtymässä, joten kai se on venähtänyt. Pähkäilin jälkikäteen, että osansa jalan rasittumisella ovat olleet eri lenkkarit, jolla olen menneen viikon talsinut metsälenkeillä poikien kanssa. Ne ei vaan ilmeisesti sovi ruumiinrakenteeseeni, joka tuli nyt todennettua.

Aion joka tapauksessa kisata viikonloppuna. Shelttifrendini on valmistuva fysioterapeutti, joten eiköhän jonkinlaista neuvoa antavaa ole saatavilla jalan sitomisen ja/tai teippaamisen suhteen.

Jalan kommervenkkien jälkeen otimme kuitenkin vielä hyppyjen kautta keppien umpikulmaa. Olen tehnyt tätä vientiä kerran pari aiemmin, mutta kipeä jalka esti sellaisen vapautuneen ja rennon ohjauksen, joten pari kertaa piti kokeilla ennen kuin vienti sujui. Ja kun sujui, Panu kepitteli tuulennopeasti ja siitä sitten ohjaajan valssin kautta epäröimättä, kuin raivo härkä pussiin:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti