perjantai 25. marraskuuta 2011

Keppihaaste ja äkkipysähdys

Maanantain agitunnilla oli ensin haastetta muistaa rata, joka ei loppupeleissä sitten ollutkaan niin kinkkinen, -tosin yksi unohdus pääsi ohjaukseen lipsahtamaan:o Toiseksi haasteeksi nousi jälleen haastava pujottelu, johon oli loppuvaiheeseen laitettu toinen este lähituntumaan. Ja niin kävikin, että Panu ei kestänyt hyppyä keppien läheisyydessä, vaan kerta toisensa jälkeen jätti pujottelun kesken toiseksi viimeiseltä väliltä. Eli keppien jo viime viikolta läksynä ollut keppien vaikeat syöttökulmat ja itsenäisen pujottelun vahvistaminen ovat läksylistan ylimmäisenä, -kunhan pääsemme jossain vaiheessa hallille tekemään omia harjoitteita.

Radan kolmas pullonkaula oli aan kakskakkonen, jota yritimme tehdä pari-kolme kertaa onnistumatta. Tähän agiope Jarmo antoi hyvän harjoitteluvinkin tehdä pelkästään alastulokontaktia lyhyen matkaa hihnan kanssa, joka tuleekin toisena to do –listalla. Puomin ja keinun kakskakkosen toimivat edelleen hyvin harkoissa. Kisassa Panu ei jäänyt kontaktille, mutta en ole kovin huolissani, koska ne kuitenkin vielä toimivat harjoituksissa:o Eli uskon, että kaikkien kontaktien ahkeralla kertauksella saan kakskakkoset toimimaan myös kisoissa. Erittäin merkittävää kisoissa on oma ohjaustapani ja ohjaussuoritukseni kontakteilla! OKKn kisoissa, jossa tulossaldo oli hyl ja 2 x 5, tuntui, että koiran stamina on moninkertainen ohjaajan staminaan verrattuna. Kisajännitys verottaa joka kerta energiaa ja tahdonvoimaa, joka heijastuu voimakkaasti ohjaukseeni; -Panu vaistoaa tutisevan jänishousun heikkouden;-) 

Maanantain agissa oli hyvää Panun pimeän keppikulman hieno haku, onnistuneet takaakierrot ja itse sain kiitosta hyvin onnistuneesta päällejuoksusta, joka jäi lämmittämään mieltäJ

Torstain tottiksessa oli teemana avo:n paikallaolo 2 minuuttisena, seuraaminen (perusasento ja liikkeelle lähtö) ja luoksetulon pysäytys. Paikallaolon tein niin, että seisoin ensin sivuttain, sitten selin ja sitten toisaalle sivuttain Panuun nähden. Shelttijannu meni tuplakäskyllä maahan ja pysyi kaksi minuuttia, mutta ennakoi jostain syystä perusasentoa. Tähän siis olohuoneessa paikallaolon vapautuksia maasta. Avo:n paikallaoloja (= 3 min ohjaaja piilossa) teemme vasta olkkarissa, jotka ovat sinänsä tähän saakka olleet onnistuneita eri pituisina tehtynä. Hallissa alan ottamaan avo:n paikalla oloja tunnustellen ja pikku hiljaa.

Seuraaminen, perusasento ja liikkeellelähtö menivät aika kivasti, kun vain itse muistan energisen käskytyksen. Perusasennon viilaus suoraksi on alati käynnissä oleva projekti. Panun kontakti on hieno, kun se on kontaktissa. Pidän seuruuharjoitukset lyhyinä, niin saan kontaktia vahvennettua entisestään. Käännös vasemmalle on molemmille vaikea; saimme kotiläksyä vahvistaa Panun takapäätä ’pesuvati-harjoituksella’.) Myös ohjaaja on siis tumpelo vasemmalle käännöksissä, joten tähän teen mielikuva- ja käytännön harjoituksia itsekseni.

Varsinainen kotiläksy tuli luoksetulon pysäytyksestä, jossa Panu pysähtyy, mutta valuu-uu-uu käskyn jälkeen. Tavoitteena luoksetulon pysäytyksessä on aktiivinen äkkipysähdys, josta koira välittömästi pysähdyksen jälkeen jatkaa käskystä perusasentoon. Toko-ope puhui, muistaakseni riehakkaasta, reippaasta ja aktiivisesta harjoittelusta ja liikkeestä, jota itse en helposti miellä tokoon, vaan ennemminkin agilityyn;) Ehkä tokossakin on uusia tuulia ja tapoja harjoitella liikkeitä, jonka näin muutaman vuoden harjoittelukokemuksella itse katson myönteiseksi kehityssuunnaksi. Onhan se varmaan niinkin, että ylemmissä luokassa ja pidempään harjoitelleet ohjaajat uskaltavat kokeilla soveltaa ja kokeilla uutta sekä heillä on rohkeampi ote harjoitteluun.

Tästä läksyksi seisautuksia erikseen ja palkkaukseenkin sain korjausehdotuksia, koska nykyisellään kuulemma 'tapan koiraani':O;D

perjantai 18. marraskuuta 2011

Tottelematonta tottista

Aloiteltiin Panun kanssa torstaina syksyn tottistunnitkin. Mölliryhmän ohjauksen jälkeen tuli niin kiirus hakea koiruus autosta halliin sisälle, että kaikkinainen lämmittely, virittely ja orientaatio jäi täysin välistä. Koppasin autosta Panulle vääränlaisen pannankin mukaan. Panta oli Panun agilitypanta ja niinpä se oikein tärisi innosta sylissäni, kun kannoin sen pyöröovesta halliin sisään.

Ylivireisen intopiukee, virittelemätön, kuumapäinen shelttijannuni joutui laakista puolen vuoden tauon jälkeen kahden minuutin paikalla makuuseen, jossa se käpristeli kärsimättömän ynisevänä, mutta tottelevaisesti paikoillaan. Panun ilme oli kuitenkin epäuskoisen pöllämystynyt, -eikö me sittenkään liidellä?! ;-) Vapautus(kin) tehtiin vielä kunnon viiveellä ja niin shelttijannu ansaitsi kärsivällisyydestään ja tottelevaisuudestaan ruhtinaallisen palkan ja maireat kehut<3

Syksyn ensimmäinen avo-ryhmän tunti koostui koirakoiden tasonmittauksesta, jossa ensimmäisenä siis paikalla makuu, seuraaminen, luoksetulo, liikkeestä maahanmeno ja nouto. Niih nooh, kylmiltään liikkeet menivät jotenkuten, mutta tekemistä höysti shelttijannun yleinen kärsimättämyys, rauhattomuus sekä komenteleva haukuskelu. Tunteroinen oli myös ohjaajalle hiukan traumaattinen, sillä hätäily, kiire ja huolimattomuus näkyi varmaan myös liikkeiden käskytyksessä ja otteissa. Jos koira tarvitsee virittelyä, niin tarvitsee sitä ohjaajakin: kokemuksesta viisastuneena otamme ensi viikolla virittelyvartin ennen seuraavan tokotunnin alkua.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Talviliitelyt starttasivat

Huristelimme eilen Haukkiksen tuttuakin tutumpiin maisemiin ensin lenkkeilemään ja sitten agiliitoihin OKKn kivituhkapohjaiseen kuplaan. Panun tulevan talvikauden agiopena toimii Jarmo Risto, joka on meille uusi tuttavuus ohjaajana. Odotankin innolla ja mielenkiinnolla tulevia tunteja sekä uusia näkökulmia ja vinkkejä ohjaukseeni.

Ensimmäisellä tunnilla käytiin läpi koirakon osaamisia tai osaamattomuutta; lyhyillä tekniikkapätkillä mentiin suoraan sivusta pujotteluun, katsottiin miten koira kääntyy tyrkkyputkelta oikeaan päähän, pyöriteltiin hypyillä eri suuntiin ja keinun sekä puomin kontakteja.

Panu ei osaa, -vielä, mennä pujottelun avokulmaan suoraan sivusta. Emme ole sitä harjoitelleet, vaan olen tähän asti pyöristänyt hiukan syöttökulmaa ja eilen avokulma onnistui hienosti hiukan pyöristämällä. Ainahan voi käydä törkkäämässä, jos kisoissa sattuu tiukka avokulma;) Vaikka tavoitteenani on, että Panu osaisi ennen pitkää itse hakea vaikeatkin pujottelun aloituskulmat. Tästä siis läksyä talveksi pujottelun osalta!

Tyrkkyputken ohitukset onnistui joka kerta: itsekseni kuitenkin tuumailin, että ryntäilin jälleen hanakasti liian lähelle putkea, kun olisin voinut hypyltä rytmittää paremmin ja lähettää Panun kauempaa putkeen. Tämä täytyy muistaa jatkossa!

Kontakteilla sain noottia Jarmolta luottamuspulasta koiraan sekä kontaktin väärästä suorittamistavasta. Tiedän kyllä mikä on Panulle oikea suorittamistapa, mutta kun tämä sama pää kesät talvet, niin välillä on vaikeuksia pitää se koossa;) Eli tästä myös muistamisen paikka ja jota ollaan sata ja tuhat kertaa reenattu. Ohjaaja antaa kontaktikäskyn ja juoksee pysähtymättä ohi kontaktin, jolle koira on seisahtunut. Ohjaajan liike pysähtyy kontaktin ohijuoksun jälkeen, jonka jälkeen katsoo koiraa ja vapautuskäskyllä molemmat liikkeelle! Kyllähän me tämä osataan, kun vain ohjaaja keskittyy tekemiseen!

Lisäksi sain noottia koiran huomiotta jättämisestä ja liian myöhäisestä palkkaamisesta! Mulla oli liian kiire selitellä omia mokiani agiopelle ja palkkasin koiran vasta seliselien jälkeen:/:  Ah niin tarpeellinen muistutus moukkamaiselle ohjaajalle! Jatkossa palkkaan Panun a i n a heti suorituksen jälkeen, jotta sen ei tarvitse odottaa namejaan hienojen suoritusten jälkeenJ

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Räyhä aa ja voihan vartalo

Viikonlopun toiset harkat Kiikin ohjauksessa sujuivat ohjaajalta onnahdellen…

Aa –esteen kontakti oli meiltä tänään täysin hukassa; kakskakkonen ei onnistu, ei sitten millään ja juoksukontaktiakaan ei osata, varsinkaan kun sitä ei olla koskaan edes harjoiteltu. Nykyisellään Panu hyppää (räyhäten?!) aalta suht korkealta ja sehän ei ole millään muotoa toivottava tapa suorittaa kontaktieste. Eilisissä harkoissa puomi tehtiin kuitenkin hienosti kakskakkosella ja myös keinu on muistini mukaan ollut suht varma kakskakkonen. Sen sijaan aa aiheuttaa meille nyt päänvaivaa ja ennakoi hankaluuksia, koska näkemykseni mukaan aa:n kontaktivirhe kisoissa on vain ajan kysymys:/ Panu ei ole (muistaakseni) koskaan ikinä saanut kontaktivirhettä kisoissa saatikka tehnyt sitä harkoissakaan, mutta jotta jottain on tehtävä aa:n kanssa ja pian! Mutta mitä, se onkin tuhannen taalan kysymys!?

Toisena etsittiin eksyksissä olevaa vartalon suuntaa. En saanut päällejuoksua(kaan) onnistumaan kertalaakista, vaan tarvittiin lukuisia yrityksiä ja Kiikin opastusta kädestä pitäen ohjaajan vartalon/hartioiden suunnan kanssa, jotta sain päällejuoksun luistamaan. Panulla on voimakas taipumus hakeutua takaakiertoon ja vielä hanakammin se hypyn taakse ajautuu, koska vartalon suunta sinne jatkuvasti osoittaa, hmph!

Kiikin kanssa jatkettiin myös merkkausten harjoittelua ennen valssia sekä siivekkeiden nuolemista niistojen avullaJ Kiiki käyttää itse ohjauksessaan mielellään jaakotuksia, joten yritänpä itsekin jatkossa korvata valsseja jaakotuksilla; niillä saadaan kuitenkin siivekkeen kiertoja niukemmaksi ja koiran liikkuminen ja vauhti on todnäk soljuvampaa.

Radalla tehtiin  keppien avokulma pariin otteeseen. Panun kanssa ei ole vielä harjoiteltu suoraan sivulta kepeille hakeutumista, vaan joudun hiukan pyöristämään kepeille syöttämistä. Eihän siinä mitään, Panu haki avokulmat kaukaakin hienostiJ

Kiikin tunnit olivat erittäinkin antoisia ja antoivat ajattelemisen aihetta sekä työtä mielikuvaharjoituksia varten. Kiitos vielä Kiiki:) Huomenna korkataan sitten talvikausi Haukkukeitaalla OKKn hallilla ja saamme Panun kanssa uuden agiopenkinJ

lauantai 12. marraskuuta 2011

Kiikin agitunnilla:)

Lauantai-iltapäivän tunteroinen vierähti Active Dogin hallissa Koskelan Kirsin agiharkoissaJ
Keppihaastetta, putkeen irtoamisia, twistiä, takaakiertoa ym herkullista oli katettu Kirsin suunnittelemalle harkalle kakkosluokkalaisille.

Pitkän agitauon jälkeen ohjaajan korvien väli ei kuitenkaan ollut aivan ajan tasalla. Ryntäsin liian nopeasti putkille, jolloin vauhti pysähtyi ja Pantteri jäi tietysti pyörimään putken eteen. Lisäksi oli ohjaajan seisoskelua tai muuten myöhässä olevaa ohjausta. Pitkä harjoitustauon jälkeen jouduin hakemaan lähinnä vauhdin rytmitystä ja jämäkkyyttä ohjaamiseen.

Panu kyllä menee sinne, minne ohjataanJ Alati muuttuva tekijä onkin se, millä moodilla eli missä muodossa tai tilassa mun ohjaus on. En tiedä milloin ja missä vaiheessa opin sen oikean ohjausmoodin, tai johdonmukaisesti oikean ohjaustavan, joka tuo meille nollaratoja?! ;) Eräs kokenut ja paljon nähnyt agi-kepo kommentoi mennä kesänä ohjaukseeni, että kisaan liian harvoin! Näinhän se todennäköisesti on, että vain kisaamalla säännöllisesti (ja paljon?) saisin tarpeeksi kisarutiinia ja tuiki tarpeellista kisakovuutta ohjaukseeni.

Olen myös, jo viime keväänä, muuttanut asennettani harjoituksiin siten, että yritän aina harjoituksen päätteeksi saada tulokseksi nollaradan, kun aikaisemmin minulle kelpasi onnistuneet osiotkin! Sillä onhan se niinkin, että agility on tavoitteellinen laji, ei pelkästään kilpailullisesti vaan myös taitotasollisesti:)

Kiikin harkat jatkuvat huomenna ja maanantaina korkataan sitten OKKn talvikausi Haukkiksen hallilla. Ja agility jatkuu viikon kuluttua OKKn kisoissa, jossa kirmaamme Panun kanssa kolmea starttia lauantaina ja sunnuntaina kisatalkoillaan koko päiväJ