Aloiteltiin Panun kanssa torstaina syksyn tottistunnitkin. Mölliryhmän ohjauksen jälkeen tuli niin kiirus hakea koiruus autosta halliin sisälle, että kaikkinainen lämmittely, virittely ja orientaatio jäi täysin välistä. Koppasin autosta Panulle vääränlaisen pannankin mukaan. Panta oli Panun agilitypanta ja niinpä se oikein tärisi innosta sylissäni, kun kannoin sen pyöröovesta halliin sisään.
Ylivireisen intopiukee, virittelemätön, kuumapäinen shelttijannuni joutui laakista puolen vuoden tauon jälkeen kahden minuutin paikalla makuuseen, jossa se käpristeli kärsimättömän ynisevänä, mutta tottelevaisesti paikoillaan. Panun ilme oli kuitenkin epäuskoisen pöllämystynyt, -eikö me sittenkään liidellä?! ;-) Vapautus(kin) tehtiin vielä kunnon viiveellä ja niin shelttijannu ansaitsi kärsivällisyydestään ja tottelevaisuudestaan ruhtinaallisen palkan ja maireat kehut<3
Syksyn ensimmäinen avo-ryhmän tunti koostui koirakoiden tasonmittauksesta, jossa ensimmäisenä siis paikalla makuu, seuraaminen, luoksetulo, liikkeestä maahanmeno ja nouto. Niih nooh, kylmiltään liikkeet menivät jotenkuten, mutta tekemistä höysti shelttijannun yleinen kärsimättämyys, rauhattomuus sekä komenteleva haukuskelu. Tunteroinen oli myös ohjaajalle hiukan traumaattinen, sillä hätäily, kiire ja huolimattomuus näkyi varmaan myös liikkeiden käskytyksessä ja otteissa. Jos koira tarvitsee virittelyä, niin tarvitsee sitä ohjaajakin: kokemuksesta viisastuneena otamme ensi viikolla virittelyvartin ennen seuraavan tokotunnin alkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti