perjantai 25. helmikuuta 2011

Kylmää kyytiä tokohallilla

Halli ei edelleenkään ollut saanut menovettä lämmitykseen eiliseen tokotuntiin mennessä. Olin onneksi pukeutunut paukkupakkasiin, joka tuntui olevan enemmän kuin tarpeen hyytävässä hallissa. Eniten palelsivat näpit, kun piti välilllä ottaa kinnas pois kädestä Panun palkkaamista varten…:/

Saimme ruhtinaallisesti koko hallin käyttöömme ja toiselle puolelle osoitettiin puuhapisteet; yksi noutoja, yksi perusasentoja ja yksi kaukoja varten. Toisella puolella oli evl:n idioottirinki.

Aloitimme noudolla, jossa Panun vire oli erityisen motivoitunut ja keskittynyt. Se nouti kapulaa täsmällisesti ilman mitään haahuiluja tai tuumailuja. Tällä kertaa tuli pieni askel noudossa eteenpäin siinä mielessä, että minun ei tarvitse käskyttää ’odota’ ennen kapulan heittoa, vaan Panu odotti kiltisti käskyäJ Tosin ylivireinen inkuna oli jälleen kiusanamme, kun Panu meni kapulalle. Ratkaisin inkunaongelmaa niin, että otimme askeleen taaksepäin alkeiset –noutoon tms, eli jätin Panun istumaan ja asetin kapulan muutaman metrin päähän siitä ja liikuin itse odottamaan noin 10 metrin päähän. Tällä noutotavalla harkattiin inkumattomuutta;) Taitaa tuo kapulan heitto kuumentaa tunteita liiaksi! Eli kaikenlainen risujen ja keppien heittely on nyt lenkilläkin pannassa, jotta saadaan ylimääräistä kiihtymystä purettua liittyen kapuloiden heittelyyn.

Perusasento on kovasti hakusessa tällä hetkellä, nyt kun rupesin vaatimaan tasan tiettyä paikkaa. Annoin reilusti käsiapua perusasennon löytämisessä ja naksuttelin palkaksi. Tähänkin kyllä tarvitaan enemmän olohuone harjoitusta, kuin nykyinen kerran viikossa tokohallilla:-/

Kaukot tehtiin toko-ope Nean liikkuroidessa. Siirryin noin kolmen metrin päähän Panusta. Kokeessa matka on/onko noin 15 metriä?! Ei mennyt pöllömmästi; Panu pysyi siirroissa paikoillaan ja reagoi hyvin käskyihin. Maatameno saisi olla nopeampi; mutta tämäkin on ikuisuusprojektimme tokossa, yksi niistä. Kotikeittiössä maatameno tulee salamana, mutta hallilla Panu on hiukan epävarmempi. Eilen vaikuttivat varmasti lattian kylmyys ja tiedän, että Panu menee vastahakoisemmin maata, kun on vieraita koiria irtaallaan lähistöllä:o

Erikoisvoittajaluokan idioottirinki oli ihan hauska liike; sovin toko-ope Pian kanssa, että teen pelkästään liikkeestä seisomista. Alun pienen lähtösekoilun jälkeen pääsimme liikkeellekin, mutta Panu seuruu oli summittaista ja se jäi joka kertaa viiveellä seisomaan, -jos jäiL Lisäksi se on tottunut siihen, että käyn sen takana vain koiran oikealta puolelta ja nyt kun menin vasemmalta puolelta, kääntyi se joka kerta poikittain katsomaan perääni. Hohhoijaa; harjoittelun puutetta tässäkin ja olohuonesulkeiset kutsuvat. Liikkeestä seisominen on saatava säpäkämmäksi ja varmemmaksi, vaikka itse tekisin kärrynpyöriä Panun ympärillä.

Viimeisenä lämpimiksemme luoksetuloja. Tässäkin seisominen tapahtui, sanoisinko reilulla viiveellä. Laitoin Pian neuvosta takapalkan, jos se tekisi pysähdyksestä terävämmän, mutta ainakaan eilen se ei vielä tehonnut tai toiminut toivotulla tavalla.

Emmätiiä, tokomotivaationi ailahtelee. Nyt kun harjoittelemme jälleen agilityä, tuntuu kuin se veisi mukanaan kuin suuri luonnonvoima.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Pieni pssst ja jo taipui;)

Pienen pakkastauon jälkeen suunnistimme tiistaina jälleen OKKn hallille agilitytunnille, keppisulkeisiin ja tekniikkaharjoitukseen. Hallissa oli lämmitysöljyn loppumisen myötä reilusti pakkasasteita ja kylmä kävi vanhan luihin ja ytimiin. Panu oli lämmitelty kunnolla reilussa pakkaskelissä ja kylmässä hallissakin pidin shelttijannua koko ajan liikkeessä.

Kertailtiin ensin kontakteja puomilla naksun kanssa ja sain samalla purettua Panun höyrypäistä innokkuutta. Kontaktit sujuivat hienosti vanhasta muistista, tosin Panu ei pitkä tauon jälkeen vielä kestä ohjaajan kovin lennokkaita ohijuoksuja tai persjättöjä, mutta sellaisia hillittyjä jättöjä ja puolen vaihtoja kuitenkin. -Kertaillaan kertaillaan.

Agiope Annika oli rakentanut hyppyneliön, jossa välissä putkeen irtoamisia. Tehtiin ensin takaakiertoja pari kierrosta ja sitten välistävetoja muutama kierrosta. Ei jäänyt paljon petrattavaa<3 Panu toimi kuin unelma; kaarrokset ja kääntymiset oli unelmatiukkoja sekä putkeen irtoamiset hienoja ja nopeita. Panu on erittäin ohjaajaherkkä koira ja mun täytyy varoa käsien levittelyä. Lilli antoi anteeksi käsien ylilaajoja ohjauskaaria ja seurasi tarkemmin vartalon suuntaa, mutta Panu on tarkka poika varsinkin käsien levittelystä ja kumartelustakin. Lisäksi Annika ohjeisti pidempää käden saattoa putkeen, jotta ei tule turhia kieltäytymisiä liian lyhyestä saatosta.

Agiope Katin kanssa katsottiin Panun keppejä, jossa ongelma on lähinnä avoin keppikulma. Kati analysoi mun kepeille lähettämistä tarkalla silmällä ja sieltähän ne kompastuskivet löytyivät. Ohjaan avokulmalla Panua väärin eli käden tulee pysyä alhaalla ja käden liike suoraan eteenpäin, yhtään sivuliikettä ei sallita. Panun avokulmassa on myös ongelmana suuri vauhti, jonka johdosta se ei ehdi/taivu toiseen väliin. Tähän löytyi hyvä ratkaisu; käskyn jälkeen pieni sihinä, niin Panu osasi hiukan himmata vauhtia ja pääsi siten hyvin kepittelyn rytmiin.
Keppien suorituksen itsenäisyyttä, varmuutta ja eteenpäin menon hurmaa varmennettiin nakkitargetilla, johon Perso yrittin ekalla kerralla karata kesken keppien (tunnen niin koirani…;-).

Lunastin agilitylisenssin tälle vuodelle, jos tästä nyt piakkoin kilpailemaankin ennen kuin nilkat paukkuvat lopullisesti rikki!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Ohjaaja petti avokulmalla

Tiesin ennakkoon, että kepit ei tule sujumaan halutulla tavalla, kun eilinen suoritusvuoromme tuli heti toisena koirakkona. Toisaalta agilityradalle tulisi a-i-n-a lähteä avoimin mielin sekä keho täynnä energiaa ja tahtoa. Keppien avokulma on ennenkin ollut kummituksemme, joten en voinut ennakkoaavistuksilleni mitään…:-/

Panu on niin kiihkeä ja tulinen agilityradalla, että se tarvitsee tasauttavia ja energiaa purkavia harjoituksia ennen varsinaista harjoitusta ja suoritusta. Agilityesteiden näkeminen ja muiden koirakoiden suoritukset radalla kuumentavat Panua niin, että se ei kuule eikä näe ohjausta, eikä se voi itselleen mitään. Voisinhan tietysti väsyttää sen kahden tunnin lämmittelylenkillä ja pitää sotilaallista kuria sille agilitykentällä, mutta parempi on purkaa energiaa ennen varsinaista suoritusta pieniin hyppyharjoituksiin, keppeihin ja kontaktiharjoituksiinJ

Eilen ei siis ehditty tehdä valmistelevia harjoituksia ja se näkyi radalla vauhtisokeutena kepeillä. Tosin hypyt, putkeen irtoaminen ja rengas menivät vauhdikkaasti. Yleensä ottaen pitkä harjoittelutauko näkyi koirakon ohjaajan ongelmana ehtiä nopeamman puoliskon rytmiin. -Lillin temperamentti oli niin paljon tasaisempi ja rauhallisempi…;-)

Alla mukaelma eilisestä ongelmakohdasta; myös puomin kontakti oli hiukan hakusessa. Käskytykseni ajoitus oli pielessä ja Panu jäi liian ylös. En ole tästä kuitenkaan huolissani, sillä tarvitaan vain kertausta ja naksutin harjoituksia, niin uskon että kontakteista jälleen hyvä tulee. Kontaktien pysähdykset ovat meille elintärkeitä ohjauksellisesti, koska saan seisahduksilla etulyöntiasemaa nopeaan Panuun nähden. Olen pikkutarkka kontakteilla ja tavoitteena on satavarmat kontaktit Panulle!

Ajatus oli ensin valssata hypyn jälkeen ja siitä ohjaus kepeille; ei toiminut, käteni oli liian ylhäällä ja Panu oli jo ylittänyt seuraavan hypyn, kun rupesin ’tässättelemään’ sille:-/ Sitten toko-ope Annikan ohjeen mukaan yritin kääntyä ennen hyppyä ja ohjata Panun ikään kuin ’niistolla’ yli hypyn, ei toiminut, Panu oli jälleen jo seuraavalla hypyllä, kun ohjaaja jäi seisoskelemaan paikoilleen. Seuraavalla ’niisto’ –yrityksellä, sain sen kohti ohjaajaa eikä hypylle. Sitten mietin myös, että olisiko ’kierrä’ tässä yhteydessä epälooginen käsky?! Johtopäätös oli, että olisi.

’Paras’ suoritus saatiin sittenkin valssaamalla, tosin Panu ehti kuitenkin kaartamaan aika kauas hypyn jälkeen. Myös itse keppien suoritusvarmuus oli hiukan epävarma. Kyllähän Panu kepit tekee, mutta tauon jälkeen tarvitaan lisää vauhtia, varmuutta ja paljon eri lähtökulmien harjoituksia. Ohjaukseni kepeille mietityttää myös, Panun vienti kepeille täytyy olla hillitty ja hyvin ajoitettu, myös vartalon suunta täytyy aina miettiä tarkoin. Panu juoksee helposti toiseen väliin tai ohi keppien…ei ole helppoa ei, mutta periksi ei anneta;-)
Ensi viikolla on luvassa lisää keppiharjoituksia, joten odotamme innolla seuraavaa agilitytuntia.



perjantai 4. helmikuuta 2011

Pakittava tokopantteri:)

Taivalsimme läpi tuulen ja tuiskun torstaiselle tokotunnille. Näkyvyys oli noin kaksi metriä auton keulasta ja ei nyt ihan hengellä leikitty, mutta tarkkana sai olla kuin porkkana, että pysyi oikealla ajokaistalla. Kelistä huolimatta koko tokopoppoomme, noin kuusi-seitsemän(?) koirakkoa, oli talven vaaroja uhmaten päättänyt lähteä harjoittelemaan tottelevaisuutta sessensä kanssaJ

Tein paikallamakuun kolmeminuuttisena, vajaan kymmenen metrin päästä Panusta. Sen vire oli rauhallisempi kuin viikko sitten, mutta silti se ei alussa rauhoittunut perusasentoon, vaan lähti heti pyörimään, kun silmäni vältti. Käskytin sivulle ’odota’ käskyllä ja se meni ensimmäisellä maata. Oli ensi alkuun suhteellisen rauhallinen rivissä, huolimatta levottomista kavereista, ovien aukomisista ja ohjaajien kävelyistä edes takaisin. Kahden minuutin kohdalla rupesi kuulumaan piippausta, johon sihahdin käskevästi. Seuraavana kuono hamusi ympäriinsä, ja siihenkin jouduin sihisemään komentavasti. Lisäksi Panu ennakoi perusasentoon nousun ennen käskyä, mutta hyvää oli se, että ei noussut seisomaan, kuten edellisellä viikolla kun ohjaaja lähestyi! Aika persnettoa koko liike kuitenkin!

Huoh; miten saan paikallamakuusta mielekkäämmän ja rauhallisemman?! Täytyykö avoimen paikallolon aloittelujen ja tunnustelujen mennä vielä askel taaksepäin ja ottaa liikettä lyhyempänä?! Panun tuntien, en enää lähde sitä palkkailemaan paikallaolosta kesken liikkeen, koska tiedän, että palkkaaminen ja namit sekoittaa sen persoja pasmoja ennestään. Tarvitaanko enemmän kertausta olohuoneessa?!

Luoksetulossa lämmittelin lyhyehköllä matkalla sekä stopilla että perusasentoon tuloilla. Toko-open kanssa tehtiin ensimmäistä kertaa avon luoksetulo liikkuroituna ja hallin pituudelta; olisiko ollut noin 30 metriä?! Ensimmäisellä kerralla käytin ääntä ja käsiapua, johon Panu reagoi suhteellisen hitaasti ja pysähtymiskäskyn jälkeinen luoksetulo oli epävarma, joten hoputtelin sitä perusasentoon! Tämä oli siis ensimäinen kerta kun stopin jälkeen käskytin vielä perusasentoon, joten siihen nähden olin ihan tyytyväinen….J Sitten kokeiltiin luoksetuloa pelkän käsiavun kanssa, joka oli yllätys yllätys, parempi kuin äänen ja käsiavun kanssa. Toko-ope Pian kanssa puhuttiin (agility)sheltin herkkyydestä kehon liikkeille ja tässä liikkeessä se todennettiin paikkansa pitäväksiJ Eli nyt on tarkan harkinnan paikka ja vaatinee vielä kokeiluja; kumpi on luoksetulon loppupeleissä parempi ääni vai käsiapu? Yhdessähän niitä ei saa kokeessa käyttää;-o

Panu noutaa hienosti; olen todella iloinen ja tyytyväinen, että olen osannut opettaa sen noutamaan. Kiitos tietysti kaikkien OKK:n toko-opettajiemme, jotka ovat opastaneet meidät noudon alkuun. Pyryhän ei koskaan ruvennut millekään noutokapulan kanssa; risuja ja keppejä pikkujätti kyllä kantelee;-) Noudon opettelussa on vireemme lyönyt vain jossakin kohtaa yli, koska Panu on ruvennut inkumaan kapulaa noutaessaan.En ole tästä kuitenkaan huolissani, sillä saimme eilen hienoja liikkeitä aikaiseksi ilman inkumistakin<3

Tokotunnin lopuksi humputtelimme häiriöseuruuta porukalla ja Panukin intoontui hienoon kontaktiin. Olen ollut huomaavinani, että Panun kontaktin terästäytymiseen menee yleensä pieni tovi. Nyt täytyy ohjaajan vain oivaltaa, miten se kontakti löytyisi heti kun liike alkaa...

Pisteenä pirteälle tokosessiolle oli Panu Pantterin hoksaus, että taaksekinpäin voi kävelläJ

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

AgiPanu baanalla jälleen:)

Ajelin jännityksen- ja pelonsekaisin tuntein tiistai-iltaiselle agilitytunnille OKK –hallille. Ei sen takia, että miten meillä Panun kanssa menisi ohjauksellisesti, vaan sen takia miten jalkani kestävät:-/

Oikea kantapääni kipeytyi pahasti viime lokakuussa ja se on vaivannut ihan näihin päiviin saakka, nyt vain kipu on siedettävä ja jalalla voi kävellä suhteellisen normaalisti. Ja en enää malta odottaa pidempään jalan paranemista, sillä tiedän ja tunnen että jalka ei palaudu enää ennalleen vaan tulee tästä eteenpäin aina vaivaamaan enemmän tai vähemmän. Eläkeläisenä edettäneen todnäk rollaattorilla, mutta nyt juostaan agilityradoilla;-)

Olemme Panun kanssa olleet pakotettuja kaiken kaikkiaan puolentoistavuoden agitauolle erinäisten vammojen takia; ensin koirakon nelijalkaisen ja sittemmin siis kaksijalkaisen jalkavaivojen takia. Tauon aikana minulla oli tosin lainakoira, Pyryn sisko Lilli, jonka kanssa saimme kaksi luvaa medi1:ssä viime kesänäJ Ajattelen Lilua lämmöllä, meillä todella synkkaa sen kanssa:)

Panun eilinen rata oli ykkösluokan agilityrata, jossa kontaktit rytmittivät kivasti menoa. Pieniä ohjauksellisia ysköksiä tuli aluksi selän kääntämisen, kumartelun ja kiilaamisen seurauksena, mutta sitten saatiin juonen päästä kiinni ja Panu eteni entiseen malliin, -kuin unelma<3

Panun liikkuminen ei ollut alkuaikojen kaltaista rajua ryntäämistä, vaan koiran ikä, kokemus ja koirakon yleinen yhteenhitsautuminen on tuonut ohjaukseen ja liikkumiseen yhteistä dynamiikkaa ja synergiaa. Shelttimäiseen tapaan Panu on kuitenkin erittäin herkkä ohjauksellisille nyansseille, toisin sanoen ohjausmokille, joten sen kanssa saa olla kieli keskellä suuta noin vartalon suunnan, käsien heiluttamisen ja käskytyksen ajoituksen kanssa.

Kontaktit oli hienosti tallella Panun kovalevyllä, samoin kepit, suoraan putkeen irtoaminen ja siivekkeen kierrot. Tästä on hyvä aloittaa agilitykevät. Menemme harjoitus kerrallaan ja katsomme, miten ohjaajan jalat kantaa ja koiran tassut lentääJ