Taivalsimme läpi tuulen ja tuiskun torstaiselle tokotunnille. Näkyvyys oli noin kaksi metriä auton keulasta ja ei nyt ihan hengellä leikitty, mutta tarkkana sai olla kuin porkkana, että pysyi oikealla ajokaistalla. Kelistä huolimatta koko tokopoppoomme, noin kuusi-seitsemän(?) koirakkoa, oli talven vaaroja uhmaten päättänyt lähteä harjoittelemaan tottelevaisuutta sessensä kanssaJ
Tein paikallamakuun kolmeminuuttisena, vajaan kymmenen metrin päästä Panusta. Sen vire oli rauhallisempi kuin viikko sitten, mutta silti se ei alussa rauhoittunut perusasentoon, vaan lähti heti pyörimään, kun silmäni vältti. Käskytin sivulle ’odota’ käskyllä ja se meni ensimmäisellä maata. Oli ensi alkuun suhteellisen rauhallinen rivissä, huolimatta levottomista kavereista, ovien aukomisista ja ohjaajien kävelyistä edes takaisin. Kahden minuutin kohdalla rupesi kuulumaan piippausta, johon sihahdin käskevästi. Seuraavana kuono hamusi ympäriinsä, ja siihenkin jouduin sihisemään komentavasti. Lisäksi Panu ennakoi perusasentoon nousun ennen käskyä, mutta hyvää oli se, että ei noussut seisomaan, kuten edellisellä viikolla kun ohjaaja lähestyi! Aika persnettoa koko liike kuitenkin!
Huoh; miten saan paikallamakuusta mielekkäämmän ja rauhallisemman?! Täytyykö avoimen paikallolon aloittelujen ja tunnustelujen mennä vielä askel taaksepäin ja ottaa liikettä lyhyempänä?! Panun tuntien, en enää lähde sitä palkkailemaan paikallaolosta kesken liikkeen, koska tiedän, että palkkaaminen ja namit sekoittaa sen persoja pasmoja ennestään. Tarvitaanko enemmän kertausta olohuoneessa?!
Luoksetulossa lämmittelin lyhyehköllä matkalla sekä stopilla että perusasentoon tuloilla. Toko-open kanssa tehtiin ensimmäistä kertaa avon luoksetulo liikkuroituna ja hallin pituudelta; olisiko ollut noin 30 metriä?! Ensimmäisellä kerralla käytin ääntä ja käsiapua, johon Panu reagoi suhteellisen hitaasti ja pysähtymiskäskyn jälkeinen luoksetulo oli epävarma, joten hoputtelin sitä perusasentoon! Tämä oli siis ensimäinen kerta kun stopin jälkeen käskytin vielä perusasentoon, joten siihen nähden olin ihan tyytyväinen….J Sitten kokeiltiin luoksetuloa pelkän käsiavun kanssa, joka oli yllätys yllätys, parempi kuin äänen ja käsiavun kanssa. Toko-ope Pian kanssa puhuttiin (agility)sheltin herkkyydestä kehon liikkeille ja tässä liikkeessä se todennettiin paikkansa pitäväksiJ Eli nyt on tarkan harkinnan paikka ja vaatinee vielä kokeiluja; kumpi on luoksetulon loppupeleissä parempi ääni vai käsiapu? Yhdessähän niitä ei saa kokeessa käyttää;-o
Panu noutaa hienosti; olen todella iloinen ja tyytyväinen, että olen osannut opettaa sen noutamaan. Kiitos tietysti kaikkien OKK:n toko-opettajiemme, jotka ovat opastaneet meidät noudon alkuun. Pyryhän ei koskaan ruvennut millekään noutokapulan kanssa; risuja ja keppejä pikkujätti kyllä kantelee;-) Noudon opettelussa on vireemme lyönyt vain jossakin kohtaa yli, koska Panu on ruvennut inkumaan kapulaa noutaessaan.En ole tästä kuitenkaan huolissani, sillä saimme eilen hienoja liikkeitä aikaiseksi ilman inkumistakin<3
Tokotunnin lopuksi humputtelimme häiriöseuruuta porukalla ja Panukin intoontui hienoon kontaktiin. Olen ollut huomaavinani, että Panun kontaktin terästäytymiseen menee yleensä pieni tovi. Nyt täytyy ohjaajan vain oivaltaa, miten se kontakti löytyisi heti kun liike alkaa...
Pisteenä pirteälle tokosessiolle oli Panu Pantterin hoksaus, että taaksekinpäin voi kävelläJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti