Joulurauhaa...

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.

toivottaa
Tuulikki & P-pojat

Hyppäys avon liikkeisiin...

...on tapahtunut meiltä Panun kanssa suht luontevasti ja innokkaastikin;) Tokoiluun on tullut odotetusti lisää virtaa ja motivaatiota ja Panukin on alun hölmistyneiden katseiden:) ja koko osaamisrepertuaarin tarjoilujen:) jälkeen asettunut paremmin kuuntelukannalle ja sitä myöten etenemme kohti tavoitteita, eli koko avo-paketin vähittäistä hallitsemista ja osaamista.

Avoimen luokan liikkeet on kuitenkin mukautettuja tai edistyneempiä versioista alokasluokan liikkeistä niin, jotta pienellä viilauksella saataneen suurin osa liikkeistä muottiin toivon mukaan jouhakkaasti ja ilman suurempia kommelluksia?! ;)

Kolmen minuutin paikalla makaaminen tehtiin ensimmäistä kertaa hallilla niin, että ohjaaja oli piilossa ~5 sekuntia, -jostain on aina aloitettava. Paikalla makuu oli niiltä osin onnistunut, että koira pysyi paikoillaan kolme minsaa, mutta mutta mutta, -umpiperso koirakaverini nousi kesken liikkeen kahdesti seisomaan ja jouduin käskyttämään sitä maata. Syy selviää pelkästään peiliin katsomalla, joten on suht selvä, ettei tuo jojoilu tule enää toistumaan! ;) Kaiken kaikkiaan paikalla makuun suurin työstöalue on ohjaajan piilossa olemisen sietäminen. Tätä harjoittelemme lisää omassa olohuoneessa.

Seuraaminen etenee omalla painollaan. Torstain tokotunnilla oli havaittavissa yli-innokkasta edistämistä, jota yritin passailla namilla asemoinnilla?! Parin viikon tokotauko terävöitti Panun työmotivaatiota näköjään paremmin kuin hyvin;) Uskon meidän seuruuseen, (paitsi että en osaa vielä kääntyä vasemmalle;) kunhan vielä opin virittelemään shelttijannun oikealla tavalla tähän liikkeeseen.

Jäävät hyvähkösti hanskassa. Maahan menossa tarvitaan aina matala ja kuuluva käsky, niin jo putoaa Panu. Liikkeestä seisomisessa lähti ensi alkuun ohjaajan mukaan taakse palatessa, mutta pienellä palautteella, lue palkkaamattomuudella, jää jo hyvin käskystä seisomaan ja kestää hienosti takana käynnin.

Tosin torstain tokotunnilla perso Panu höynäytti ohjaaja pysähtymällä tikkana käskystä, mutta oli kuulemma selän takana ottanut vielä pari askelta bongattuaan namin hallin lattialta. Mmrrrrhh! Ja höynäytetty ohjaaja vieläpä kehui jannun maasta taivaaseen perusasennosta vapautettuaan. Pitäisköhän hankkia jonkinlainen peräpeili?! ;-)

Luoksetulossa tapahtui torstain tunnilla se suuri oivallus. Toko-ope Pian neuvosta otin sellaisen käsiavun käyttöön, että shelttijannu pysähtyi luoksetulossa kuin täi tervaan!! :) Tässäkin on kuitenkin tarve pitää liikkeen tasapainoa teettämällä läpijuoksuja tarpeellinen määrä, kuulemma 5/5, jotta liikkeen dynamiikka säilyy sellaisena kuin se on tarkoitettu. Eli vauhti ei saa hiipua! Käskyä versus käsiapua mietittäessä, olen tällä hetkellä taipuvaisempi käskyyn kuin pelkkään käsiapuun. Mitä tunnen Panua, niin uskon että suullinen käsky toimii sille koetilanteessa paremmin, mutta opetteluvaiheessa käsiapu paras apu, suullisen käskyn lisäksi siis:)

Nouto ehkä osataan, mutta tähänkin liikkeeseen tarvitaan se just oikeanlainen energia ja virittely. En ehkä kuitenkaan vielä menis kokeeseen Panulla noudattamaan, viimeinen silaus ja luotto puuttuu vielä, joka saavutetaan ymmärtääkseni lähinnä kertauksen kertauksilla;)

Kaukot on kuosissa. Etäisyyttä pitää vielä lisätä. Niin ja ennakoinnin estoa;)

Hyppy on eniten hajallaan. Luultavasti otetaan avuksi nk. kosketusalusta, jotta saan Panun irtoamaan kauemmaksi hypystä, siten paluuhyppykin sujuisi jouhevammin. Ja nykyisellään se jää ihan liian lähelle hyppyä ja on täysin ehdollistunut seisomiseen, kuinkas muuten. Tässä riittänee vielä työsarkaa. Kosketusalustan käyttö kantaaa ehkä, sitten joskus hedelmää sitten vaikeammissakin liikkeissä.

Työvoitto tokokokeessa:)

Panu Pantterin tokon alo-luokan liikkeet ovat olleet ’valmiita’ jo ’aika päiviä’ sitten. Ehkäpä jo pari vuotta sitten?! Jopa hyppykin, joka kuitenkin taantui ajan kuluessa agilitynkin myötävaikutuksella ihan rillutteluksi, noin tokomielessä, ja josta jouduin loppujen lopuksi vaihtamaan käskyn ’aisa’ –käskyyn, ’hyppy’ –käskyn aiheuttaman liiallisen kiihtymyksen takia:o -Tokohypylle irtoamista 'aisa' -käskyllä hiottiinkin sitten koko viime kesä!

Ajatus kisaamiseen tottelevaisuudessa on tullut pikku hiljaa kylkiäisenä siitä, että tykkään yleensä ottaen touhuta jotain ’järkevää’ ja ’rakentavaa’ koirani kanssa, jotain sellaista joka nivoo minua ja koiraa yhteen ja josta koirakin nauttii ja minä nautin siitä, että se nauttii, ja josta minä taas innostun ja motivoidun. Kisaaminen on sellainen yksi motivaattori ja tavoite taka-alalla, joka pitää minut itseni käynnissä ja ylläpitämään säännöllistä tekemisen ja harjoittelun rytmiä.

Niinpä tässä pitkässä juoksussa Panu Pantteri kilpaili ensimmäisen kerran alokasluokassa tänään OKK:n virallisessa tokokokeessa Haukiputaalla. Kisan tuomaroi Marko Puranen. Tapani mukaan olin kisassa vatsa sekaisin ja mieli pinkeenä jännityksestä. Näin jälkikäteen hävettää, että olin ihan tonttu toljanderina, kun hihnakin piti kiertää joka kerta rullalle ja taskuun liikkeiden välissä. rolleys Eipä tullut siinä pienessä paniikissa mieleen, että hihnan voisi heittää helposti olalle, eikä kiertää neuroottisesti pikku rullalle vähän väliä. rolleyes again

Panun suoritus alkoi ensikertalaisena mikrosirun tsekkaamisena. Kehään mentäessä tuomari vain taputti koiria ohi mennessä, eikä sen enempää kopeloinut. Panun luokassa oli mukana yhdeksän koirakkoa, josta muistaakseni viisi osallistui ensimmäiseen paikalla makuuseen. Mulla on tapana hiukan kyyräillä, ketä koiria tulee viereen ja ennakoida mahdollisia karkaamisia Panun päälle :o Tänään vasemmalla oli muistaakseni jokin musta rauhallisen oloinen koira ja oikealla suuri tanskandoggi, joka silloin siinä hiukan heilui puolelta toiselle…:/ Päätin kuitenkin samalla keskittyä vain omaan koiraani;)

Luoksepäästävyydessä: 10 Panu istua napotti paikoillaan, mutta hiukan kenotti kallellaan, kun tuomari kävi rapsuttelemassa.

Paikallamakuu: 8 Tuplakäsky maahan mentäessä. Oli hiukan levoton ja vilkuili oikealle ja vasemmalle toisia koiria sekä kentän takaosassa liikkuvia ihmisiä. Tuijotin tiukasti Panua silmiin kahdenkymmenen metrin, tai jotain, päästä. Rauhoittui loppua kohti. Kaksi minuuttia tuntui ikuisuudelta ja silmissä hämärtyi välillä:( Palasin Panulle ja se nousi ensimmäisellä perusasentoon ja odotti kiltisti vapautusta.

Luoksepäästävyyden ja paikalla makuun jälkeen olimme Panun kanssa vuorossa toisena koirakkona:
Seuraaminen kytkettynä: 8 Ajattelin koirakuiskaajaa ja hänen puheitaan energiasta. Otin sellaisen rauhallisen ja päättäväisen ’nyt mennään, eikä meinata’ –moodin ja Panu seuraili kohtuullisen hyvin. Palautetta väljyydestä ja lievästä kontaktin pudotuksesta.

Seuraaminen taluttimetta: 7,5 Tässä jatkoin samalla energiamoodilla ja meni aika kohtuullisesti, kiirehdin kuitenkin välillä turhaa ja Panu jäi hiukan kyydistä. Lisäksi lievää haahuilua tässäkin. Ei kuitenkaan karannut nuuskuttelureisulle missään vaiheessa.

Liikkeestä maahanmeno: 8,5 Olikohan tässä hidas maahanmeno?! Joka tapauksesa pysyi hyvin maassa ja nousi heti perusasentoon sekä odotti kiltisti vapautusta.

Luoksetulo: 10 Sekoilua, en kuullut liikkurin käskytystä ja luulin, että tehdään liikkeestä seisominen ja Panukin hiukan haukahteli, että missä mennään. Onneksi hieno liike loppujen lopuksi!

Liikkeestä seisominen: 9 Ei havaintoja mistä vähennys, ilmeisesti seisahtui liian hitaasti.

Hyppy: 9 Muistaakseni pientä steppailua seisomisessa, en ole varma.

Kokonaisvaikutelma: 8,5 Ajattelen vaikutelmaa niin, että ei hyvä vaan melkein kiitettävä! Seuraamisessa täytyy työstää staminaa ja kontaktin kestävyyttä sekä jatkossa hioa steppailuja ja vahvistaa nopeita maahanmenoja ja pysähdyksiä. Lisäksi mun täytyy kokeissa katsoa koko ajan koiraa myös liikkeiden välissä ja pitää se kontaktissa, eikä päästää missään vaiheessa retkilleen.

Panun pisteet 171,5/200 p sijoitus 2./9. Valitsin Panulle palkinnoksi tassupyyhkeen ja luun:) -Eihän se mitään iittalan tuikuilla tee;-))

Olemme jälleen yhtä kisakokemusta rikkaampia ja toivottavasti rohkeampiakin:) Tällä hetkellä ovat aatokset ja mietteet tokon suhteen siihen suuntaan, että vuosien alokasluokan liikkeiden hinkkaamisen ja höyläämisen jälkeen siirtyisimme suoraan avoimen luokan liikkeiden harjoitteluun?! Se toisi uusia haasteita, virikkeitä ja vaihtelua sekä ohjaajalle että koiralle. Hmmh mietitäänpä vielä...;-)

Jos ja jos...

Jos olisin sunnuntaiaamun hyppyradalla ollut vähemmän flegmaattinen ja enemmän energisempi ohjaaja, olisimme todnäk saaneet Lilun kanssa noususertin kakkosiin ja päässeet pirullisista ykkösten aamukisoista. Käänsin nimittäin selkäni Lilulle heti ensimmäisellä hypyllä, jolloin rima harvinaisesti tipahti. Liika kiirettä piti ohjaajalla myös viidennellä esteellä, eli kaksi kättä ja black’n’decker oli mukana, mutta koira ei:( Lilli sujahti putken väärään päähän, koska en ottanut koiraa ajoissa haltuun ja näyttänyt selkeästi etenemissuuntaa. Hyllyksi meni ’helppo hypäri’, mutta mentiin kuitenkin rata vauhdilla loppuun saakka. Tunnustusta itselleni, että en lyönyt hanskoja tiskiin hyllyn jälkeen. Huomionarvoista on jälleen Lillin upeat kepit, jotka useammalla koirakolla yskähteli radalla. Vuokko kuvasi hyppyradan ja sen voi käydä katsomassa täällä .

Agilityradalle mentäessä olin jo heräillyt aamukoomastani ja odotetut kaverit Asenne & Tsemppi nostivat päätään. Rata alkoi mainiosti, kunnes kepeillä Lilli äkkäsi Vuokko-mamman ’Vuokon vuorella’ kuvaamassa itseään! Kerta se on ensimmäinenkin, kun Lilu karkasi agilityradalla mammaa moikkaamaan;) Moikkauskierroksesta tuomari antoi kiellon ennen keppejä. Kepit itsessään menivät jälleen Lillimäisen tyylikkäästi. Sitten harmittavasti oma ohjausmoka putken jälkeisen muuri ja hypyn takaakierrolla. Käsi oli liian ylhäällä pimeällä ja niukalla kierrolla ja Lilli lähti kiertämään hyppyä, josta napsahti toinen kielto. Loppurata jälleen tyylillä ja virheettä. Agilityradan voi käydä katsomassa täältä .

Täytyy todeta, että jäi raskaasti hampaankoloon, kun ei saatu Lillin kanssa nollaa viikonlopun kisoissa. Olen erittäin tyytymätön itseeni ja ohjaukseeni. Aikaiset aamukisat ovat hirveitä minulle, koska elimistöni heräilee vasta puolenpäivän aikoihin, enkä saa itsestäni mitään irti aamun agilityradoilla. Lillin kanssa on ollut myös harjoittelutaukoa flunssan takia, mutta en usko, että se merkittävästi vaikutti viikonlopun tuloksiin. Varsinkin hyppyradan hylkäys oli niin selkeästi ohjaajan huonoutta.

Nämä kisat olivat viimeiset tälle kaudelle minun ja Lillin osalta, palanemme uudestaan agilityn riemuihin ensi keväänä. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen ja kiitollinen Vuokolle, että hän antoi rakkaan Lillin allekirjoittaneelle agilitykaveriksi kuluneen kesän aikana! Lilli nautti silminnähden agilityn hurmasta ja se on fantastinen agilitykoira. Kiitos vielä Vuokko ja Lilli<3

Tulevan talvikauden halliharjoituksiin palaa oma shelttipantterini Panu, jonka katson nyt toipuneen tassuvammoistaan. Panulla on ennestään ansaittuna kaksi luvaa medi ykkösistä ja ne pienet harjoitukset, joita olemme kesän ja alkusyksyn aikana tehneet lupaavat niin hyvää, että ehkä jo kuluvan vuoden aikana katsastamme osaamisemme hyppyradalla. Jos kävisi vaikka niin hyvin, että ohjaaja eliminoisi itsensä aamukisoista;-))

Ihanasti itseohjautuva

Lilli tuntuu itseohjautuvalta; sen ohjaaminen agilityradalla on helppoa kuin heinänteko, se kuuntelee käskyjä ja seuraa aina silmä tarkkana ohjaajan vartalon suuntaa. Se on joka tytön unelmien agilitykoira; sopivasti perso, hyväpäinen ja hyvätapainen, kiihtyy agilitykentällä passelisti, mutta ei liikaa ja mikä parasta, me puhalletaan Lillin kanssa yhteen hiileen:)

Parin viikon flunssatauon jälkeen suuntasimme Lillin ja P-poikien kanssa jälleen tiistain agiharkkoihin. Tunteroisen metsälämppärin aikana Lilli vilkuili minua useaan otteeseen suu messingillä, se otti kontaktia pitkään (=katsoi suoraan silmiin tosi pitkään!) ja näin, että se tiesi pääsevänsä ’putkeen’ ja ’hyppäämään’ Tee-tädin kanssa:D

Sadun rata (mukaelma alla) oli lyhyt ja ytimekäs. Odoteltiin vuoroamme parin minin jälkeen ja annoin Lilun keskittyä antaumuksella tokokentän nurmikon haisteluun ja lämpimikseen kentällä jolkotteluun. Kokeilin välillä onko se kuulolla ja persokermu shelttimimmi pyrähtikin heti luokseni joka kerta ’tänne’ –käskyllä<3

Rata meni kerrasta viimeiselle esteelle saakka, jossa en osannut ohjata Lilua oikein kepeille:/ Tätä sitten hinkattiin pariin kertaan aa:lta hyppysuoralle hypyn kierto ja kepit. Tiedän hyvin, että Lillille merkitsee agilityradalla kaikkea vartalon oikea ohjaussuunta ja tietysti käskytkin, mutta en tiedostanut sitä tällä kertaa ajoissa ja sitten jouduttiin höyläämään, kun paksupäinen ohjaaja ei hokannut jutun juonta!

Sitten kun oma liike; sen ajoitus ja hallinta koiraan nähden rupesi valkenemaan, koira haki kepit varmasti ja sulavasti. Kepit itsessään oli n-o-p-e-a-t ja Lilu kesti vedätystä mainiosti ja pisti parastaan pujottelussa:)

Nyt jälkeenpäin tätä kirjoittaessa mietin, että kuinka nopeasti tuntuma ohjaukseen saattaa kadota ja kaikki agilityn pienet nyanssit, pikkuvarpaan suunta, käskyjen ajoitus, valssien sekä persjättöjen valinnat, liikkeen jatkuvuus, kädet jne. tms ne täytyy muistaa aina ja koko ajan ohjatessa. Ja kun kaikki tapahtuu niin nopeasti, niin annan itselleni anteeksi keppien ohjausmokan, koska mieli jäi tänäänkin reilusti positiiviselle:)

Melkein säänkestävä tokosheltti

Panu keräsi ensimmäisessä alo-luokan seuracupissaan 146,5/200 pistettä ja kakkossijan vesisateen kylvettämällä Haukkukeitaan tokokentällä tänään. Sade oli pieksänyt tannerta suurimman osan päivästä ja tokokenttä lainehti rapakoita ja muutenkin oli märkää, kylmää ja koleaa…:(

Arvoin pitkin päivää tokocuppiin lähtemistä, koska sää oli sellainen, että mitään suurta tokoelämystä ei ollut odotettavissa. Ohjaajakin on ollut koko viikon flunssainen ja vatsavaivainen ja sheltti inhoaa silminnähtävästi vesisadetta ja märkää maata. Noh kellon lähestyessä alkamista, sitten kuitenkin jostain syystä otettiin ja lähdettiin?!

Muitakin rohkelikkoja oli ilmiintynyt seuracuppiin sankoin joukoin. Säätä valiteltiin ja harmiteltiin kuorossa, mutta eihän me koiraihmiset kovin sokerisia olla. Kokeen tuomarina toimi Piritta Ihme ja liikkeenohjaajana Hanna Partanen.

Kokeen liikkeet selitellään seuraavassa:
- Luoksepäästävyys 10: Panu istuksi perusasennossa ja päästi tuomarin rapsuttelemaan itseään ilman pakituksia.
- Paikallaolo 10: meni ensimmäisellä(!) maata, aika tiukka ’odota’ –käsky että pysyisi paikoillaan, vierestä lähti bouvier melkein heti menemään, annoin käsiapua rivistä ja toistin ’odota’, jotta ei lähtisi bouvierin matkaan. Tunnustin arvionnissa käsiavun mutta tuomari ei ollut huomannut sitä;)
- Seuraaminen kytkettynä 9: Pa haahuili hiukan, mutta tuomari sanoi, että yleensä ottaen hyvän näköistä menoa. Ohjaaja sai palautetta hihnan jäykästä pitelemisestä. Tätä täytyy miettiä, että miten se hihna olisi luonnollisemmin kädessä seuraamisen aikana!
- Seuraaminen taluttimetta 5: runsasta haahuilua, etsi nameja maasta, piti patistella:/
- Liikkeestä maahanmeno 0: ei mennyt maahan, vaan haahuili kuono maassa jälleen samassa kohdassa, kuin edellisessä liikkeessä. Varmaan jotain vastustamatonta herkkuhajua kentässä:/ En antanut periksi, vaan hain viereen ja toistettiin liike, nyt menestyksellä.
- Luoksetulo 9,5: perusasento jäi hiukan vinoon ja väljäksi. Panu tulee perusasentoon paremmin lyhyemmältä matkalta, joten tätä pidempää luoksetuloa täytyy harjoitella enemmän.
- Liikkeestä seisominen 7: otti muutaman askeleen käskyn jälkeen.
- Hyppy 5 (arvostelulapussa lukee 8 eli arvostelu nähty väärin): käsiapu hyppyyn, muuten hieno! Tuomarikin sanoi, että kympin liike ilman käsiapua:)
- Kokonaisvaikutus 10: eli kyllä me kotona osataan ja tokosta tykätään;-)

Kiitos vielä tuomarille Pirittalle ja liikkurille Hannalle!

Tiesin etukäteen, että ei ole meidän keli saatikka meidän ilta. Siitä huolimatta tokokokeesta jäi hyvä jälkimaku ja onnittelen itseäni, että rohkenin ja tokenin mennä kokeeseen. Näin jälkikäteen mietin vain, että miten saan Panun nauttimaan tokosta, tai tokokokeesta, yhtä paljon kuin se nauttii agilitystä?! Tokotunnilla ja tokoliikkeitä harjoitellessa Panulla on usein naama näkkärillä, mutta tänään sen ilme oli aika totinen:/ -Seuraavalla kerralla jäädäänkin vesisateella kotiin.

Viäntönolla:)

Sunnuntaipäivä valkeni ilokseni ja suureksi helpotuksekseni kymmenisen astetta viileämpänä kuin lauantaina! Sää oli pilvipoutainen ja tuuleskeli reippaasti, joka viilensi osaltaan mukavasti edelliseltä päivältä hellehouruista olemustani.

Olin jo aikaisemmin tarkistanut, että Lilun D-rata alkaa 11:15. Noh, mentiin koirapoikien kanssa Haukkikselle hyvissä ajoin, tunteroinen ennen kisaa. Juoksuttelin shelttijannuja kentillä, moikkasin tuttuja ja seurasin sivusilmällä meneillään olevaa maksien kisaa. Vuokkokin saapui pyörällä kisapaikalle koirakon toisen osapuolen kanssa. Odottelin rauhassa vain maksien kisojen päättymistä, uutta radan rakennusta ja uutta tuomariakin. Sitten joku sanoi, oliko se nyt Vuokko, että seuraavana radalla on sitten medit! Koirakon ohjaaja ei ollut lainkaan tilanteen tasalla, saatikka valmistaunut mitenkään suoritukseen ja sitten tulikin kiire vaihtaa kisakengät jalkaan ja juosta medien rataantustumiseen:/

Yleensä ohjaajat seuraavat silmä tarkkana radan rakennusta ja ohjaussuunitelma puidaan valmiiksi jo radan muodostumisen aikana ja se on siis valmiina jo ennen varsinaista rataantutustumista! Mulle tulikin hiukan hätä käteen rataantutustumisessa, että ehtiikö radan omaksua ja muistaa nopeissa tilanteissa koiraa ohjatessa?! Jäniksen selässä suoritettu tutustuminen heijastelikin sitten varsinaisessa ratasuorituksessa Lillin kanssa siten, että tietyissä kohdin joutui improvisoimaan, mutta onneksi Lilli on erittäin estehakuinen ja ohjausta hyvin seuraava koira.

Vuokon filkasta näkyy täällä, kuinka persjättö menee persiilleen! Ohjaaja on myöhässä ja koira jää selän taakse ihan omilleen. Lilli irtoaa hyvin putkeen, joten olisin voinut kääntyä itse aikaisemmin persjättöön. Onneksi vasen, ohjaava käteni on alhaalla ja olen jotenkuten sijoittunut hyppyyn nähden, joten Lilli oikaisee juoksulinjaansa ja tulee onneksi siten hypyn oikein. Myös puomin jälkeisen hypyn jälkeinen valssi on myöhässä ja keinun jälkeinen valssi on kökkö ja se oli ehkä tarpeetonkin. Hyvää radalla oli draivi ja tsemppi eiliseen nähden! Lilli teki hienot ja reippaat kontaktit, otettiin puomin ja aa:n alastulot hallitusti, koska lauantaina tuli kontaktivirhe puomilta. Kepit meni kuin unelma, hyvä Lilunen<3 Ja keppien jälkeinen hypyn kierto aa:lle oli upea. Siivekkeen kierrot ovat Lillin bravuureita:)

Lillillä on nyt kaksi agility LUVAA plakkarissa, joten yhtä uupuu kakkosiin ja se nolla voi tulla hyppyradaltakin:)

Hellehorna uuvutti…

…sekä ohjaajan että koiran v-o-i-m-a-t OKK:n Jari Tienhaaran tuomaroimissa lauantaiaamun agilitykisoissa. Ensimmäinen rata alkoi hiukan yhdeksän jälkeen, jolloin lämpötila varjossakin oli jo reilusti yli parikymmentä, puhumattakaan siitä, että aurinko oli aamuruskosta asti paistanut suoraan agilitykentälle. Olo oli huteran pahoinvointinen, sydän jyskytti rinnassa, hikoilutti ja pyörrytti. Meikäläisen ruumiinrakenteelle ei sovi kuuma; se uuvuttaa, lannistaa ja vie voimat totaalisesti! Mahtoi Lilullakin olla lämmin ja sitä pidettiinkin visusti varjossa radalle menoon saakka. Vuokolla oli shelttimimmille mukana myös viilentävä froteeloimi.

Ensimmäisen radan hypyt olivat 40 sentissä, jätin Lilun niin, että sillä oli tilaa ja aikaa kiihdyttää vauhti hyvin ykkös hypylle. Olin itse ykkös- ja kakkoshypyn välissä ohjaamassa. En tiedä vieläkään, eikä filkkakaan selvennä, mitä tapahtui; Lilunen ei koskaan hypännyt ensimmäistä hyppyä menosuuntaan, vaan kiersi sen sievästi. Riensin palauttamaan sen ensimmäisen hypyn taakse, jolloin se hyppäsi hypyn väärään suuntaan ja rata meni hylätyksi ihka ensimmäisellä hypyllä!!?? 'Nooh', ajattelin huonovointisena, katse harhailevana ja ajatus helteestä puuroutuneena, ’ei jakseta’ ja otin Lilun ja poistuttiin vaisuina takavasemmalle. Agility on niin täynnä yllätyksiä! ;-)

Ennen toisen radan alkua yritimme palautua ja latautua parhaamme mukaan. Otin hiukan enemmän asennetta ja kamppailumieltä mukaan. Muutin kuitenkin, aivot helteessä pehmenneinä, ohjaussuunnitelmaa useaan otteeseen ennen rataa ja se näkyi ohjauksessa:/ Alku oli melkoinen sekametelisoppa, ennen pussia olisi pitänyt valssata, puomin kontakti olisi pitänyt varmistaa, olin myöhässä renkaalla ja putken persjätön jälkeen jäin vain seisoskelemaan ja Lilu ehti juosta jalkoihin…Huoh! Tulos 16 ja osia (15 virhettä ja yliaikaa) riitti kuitenkin luokan ykkössijalle ja saimme Lilun kanssa lahjakortin tuleviin OKK:n kisoihin:)

Uupunutta ohjausta voi käydä katsomassa täältä .

Kisat jatkuu huomenna sunnuntaina, jolloin juoksemme Lilun kanssa yhden agilityradan verran. Toivon hartaasti viileämpää säätä!!

Hyvän mielen torstaitokot

Illan tokotunnin pääteema oli seuraaminen liikkuroituna. Olen ottanut Panun kanssa naksulla seuraamisen aloituksia ja lyhyehköjä seuraamiskaavioita, mutta pidempää kaaviota emme ole tehneet liikkuroituna aikoihin, en edes muista milloin.

Aloitettiin kuitenkin luoksepäästävyydellä ja paikallamakuulla. Jos pisteitä jaettaisiin Panskulle napsahti molemmista kympit:) Luoksepäästävyydessä napotti paikoillaan perusasennossa ja antoi Sallan rapsutella itseään kiltisti. Lisäksi istui pitkään perusasennossa, kun Salla kävi koirakoita läpi rivissä, josta sai tietysti namipalkkaa pitkäjännitteisyydestään;)

Paikallamakuu otettiin tällä kertaa puolitoistaminuuttisena. Panu meni ensimmäisellä maata, tätä ollaan harjoiteltu, ja jäi ’odota’-käskyllä riviin muiden koirien kanssa. Poistuin samaan rintamaan muiden ohjaajien kanssa. Panu on siitä erilainen tyyppi kuin Pyry, että sitä pitää katsoa tiiviisti koko paikallamakuun, kun taas Pyry lähti helposti liikkeelle kun sitä katsoi. Pyryn paikallamakuussa katsoin sen yli, mutta en suoraan koiraan.

Hyvää häiriötä Panskun paikallamakuulle toi Haukkiksen yleinen hälinä; agikentän harkat, toisen tokokentän harkat sekä Panun vieressä olevan corgin ohjaaja, joka käveli edestakaisin palkkaamassa koiraansa. Hyvin pysyi! Palattiin yhtenä rivinä koirien luo, liikkurin käsky, viive perusasentoon ja nous heti ensimmäisellä käskyllä ja vielä viiveellä vapautus. Mairean hurjat kehut Panulle ja avokätinen namipalkka mamman shelttipallerolle:)

Seuruuta odotellessa tehtiin luoksetuloa ja noutoa. Ei valittamista näissä, pureksii tosin vielä noutokapulaa, mutta tätäkin työstetään;-). Liikkuroin ensin itse toisen koirakon seuruukaavion ja sen jälkeen päästiin Panun kanssa toimeen toveri koirakon liikkuroidessa;) Ja paremminkin olisi voinut mennä. Palautteena ohjaajan kokemattomuus liikkurointiin yleensä ja käännöksien liika ennakointi. Panun kontaktia kiiteltiin, mutta se valahti välillä ohjaajan jännittyneeseen liikkumiseen ja tuohon ennakoimiseen. Toivottiin energisempää ja rennompaa otetta koko liikkeeseen. Kaikki palaute lienee korjattavissa siten, että teen liikkeen enemmän tiedostavasti ja suurempaa rentoutta tavoitellen!

Lopuksi pohdimme Sallan kanssa tokokokeeseen osallistumisen kynnystä ja itsensä nolaamisen pelkoa! Nooh, siitäkin huolimatta ajattelin, että voisimme osallistua Panun kanssa kokeilumielellä seuracuppiin elokuun aikana. Mennään aloon, vaikka hyppy on keskeneräinen! ;-)

Kaksijakoiset agiepikset

Kenraaliharjoitus tulevan viikonlopun agilitykisoja varten antoi jälleen ankaraa perusopetusta koiran ohjauksesta agilityradalla; käskytä, ohjaa älä oleta, älä jätä koiraa selän taakse jne tms. Yhteistyömme Lillin kanssa on kaiken kaikkiaan sujunut erinomaisesti. Välillä tulee näitä lapsuksia ja vastuksia, jotka on inhimillisiä ja tehty voitettavaksi. Ajatukset ja keskittyminen on käännettävä heti seuraavaan koitokseen;-)

Eilinen möllikisa sujui kuitenkin suotuisten tähtimerkkien alla ja tulemana oli joutuisa ja virtaava nolla! Mikä ihana tunne<3 Ohjaajalle ei jäänyt itselleen mitään toivomisen varaa omassa ohjauksessaan; käsky kulki, ohjaaja ennakoi ja sen tähden koiran oli helppo liikkua radalla virheettömästi ja nopeasti:) Vuokko, Lillin emäntä, Mettovaara oli jälleen kuvauspuuhissa ja mölliradan voi käydä katsomassa täältä .

Murheenkryyni agilityrata vaikutti rataantutustumisessa haastavalta, mutta ei ylivoimaiselta. Ennakolta pohdin kiivaasti kepeille vientiä, aa:n jälkeistä hypyn kiertoa ja siitä keinulle menoa sekä loppusuoralla olevaa aa-ansaa. Kuten Vuokon filkasta näkyy rata hajosi kuitenkin heti alkuvaiheessa putken jälkeiselle hypylle6, jonka olisi pitänyt olla itsestäänselvyys, mutta en ohjaa enkä käskytä Lilliä ja jätän sen selkäni taakse. Sen jälkeen ohjaajaan iskikin täydellinen psykofyysinen kokovartalokipsi ja rata meni ihan vituralleen. En käskyttänyt ja unohdin keinunkin nimen!!!! Käskytin Lilliä p-u-o-m-i-l-l-e vaikka koko käskyä ei ole Lilun agilitysanastossa. (Eikä Panunkaan näin ollen!) Ihmismieli on kummallinen ja tekee tepposiaan odottamattomasti. Onnettoman radan voi käydä katsomassa täältä .

Mutta, kuten sanottu. Uudet kisat ja uudet kujeet ensi viikonloppuna! Täysin purjein siis kohti uusia agilityratoja Lilusen kanssa:)

Kiertoa kierron perään

Lilli on oppinut, että T-tädin kanssa pääsee aksaamaan:) Se lähtee aina mukaani silmät kiiluen, häntä viirinä liehuen ja innokkaasti haukahdellen. Mitä lähemmäksi pääsemme agikenttää sitä vaativammaksi ja komentavammaksi käy haukku ja Lilu kulkee kuono tiukassa etukenossa kohti agilityesteitä;-) Kiihkosta ja innokkuudesta huolimatta hää jää aina tottelevaisesti odottelemaan, ’Lilli oottaa’, kentän reunalle radan rakentamista. Joskus Lil haukkuu kiihtyneenä koko ajan, eilen se kuiteskin seisoskeli kiltisti hiljaa kentän reunalla:oo Lilu tietää, että kohta mennään, tässä kannattaa odotella;-)

Sadun radan mukaelma alla, josta tehtiin ensin kuvassa oleva järjestys ja sitten vielä vastapäivään. (Hyppy8 toiselta puolelta, kuin mitä kuvassa on.)

Ensimmäisen version vaikein paikka oli hyppy5 jälkeinen ohjaus puomille, jota piti hetki hakea. Kahden käden ohjaus toimi lopulta parhaiten tässä kohtaa. Ensin pieni peruutus hypyltä vastaanotettaessa ja sitten kahdella kädellä ohjaus puomille.

Samaan kohtaan palatessa puomi11 ja putki12 meni parhaiten siten, että tein persjätön puomille sekä putkelle, jotta sain Lillin sulavasti pussille13. Kiitos Satu hyvistä neuvoista ja opetuksesta, kun tuli aivan tänka på, että miten tuossa kohtaa pitäisi mennä:)

Keinu, puomi, siivekkeiden/hyppyjen kierrot olivat selvää kauraa Lillille, ei mitään ongelmia tänään!

Rata toisinpäin, eli vastakkaiseen suuntaan, meni jostain syystä paremmin kuin ensimmäinen kierros. Ainoastaan lyhyt vienti puomilta putkeen otettiin toiseen kertaan, koskapa Lilu karkasi ensimmäisellä kerralla toisen kerran putkeen. Liikuin huikan enemmän taaksepäin tai annoin koiralle siten enemmän tilaa kääntyä puomille. Kahdella kädellä ohjaus tässäkin. Kyllä kaksi kättä kertoo koiralle selkeästi minne mennä, kun vaihtoehtoja on enemmän kuin yksi;-))

Persoa ei petetä

Hikistä tottista tänään Haukkiksella. Lämpömittari keikkui 3:ssa kymmenessä ja ylikin, huh hirveää hellettä:-(( Lämppärilenkki oli lyhyt, mutta teki tehtävänsä shelttijannuille, -jotka tietenkään eivät tarvinneet varsinaista lämmittelyä tänään;-)

Tunnin teemana hyppy ja tunnari eli tunnistusnouto, josta Salla piti vain teoria-alustuksen ja itse liike sai jäädä itämään meikäläiselle vielä ajatuksen asteelle. Hyvänä apuna, ja suosittelen tokoa aloittaville, on Salme Mujusen kirja ’Tie tottelevaisuusvalioksi’, jossa kuvataan havainnollisesti mm. tokon liikkeiden opetusta.

Hypyssä esitin Sallalle missä mennään Panun kanssa; eli shelttijannun liike on aloitettu alusta uudella käskyllä ’aisa’, koska agissa käytössä oleva ’hyppy’ –käsky aiheutti kiihtynyttä vinkunaa sekä haukuntaa, joka on ei-toivottua tokokentällä. ’Hyppy’ –käskyn aikana hyppy oli jo kuosissa silloinkin, lukuunottamatta haukkumista! Hypyssä on tähän saakka käytetty namialustaa irtoamiseen. Periaatteessa liike on ’koossa’ tai ’kasassa’ 'aisa' -käskylläkin, ainoa ongelma hypyssä on vain se, että Pantteri ei irtoa hyppyyn, -ei ilman namialustaa.

Olen kokeillut liikettä namialustalla siten, että alusta on paikoillaan, mutta ilman namia. Noh, Pantteri hyppäsi ja teki protestin nappaamalla tyhjän namialustan suuhunsa ja kääntyi seisomaan mielenosoituksellisesti odottamaan ohjaajaa namialusta suussaan: ’mitäh ei mitään, mitä peliä tämä on, persoa ei petetä’ :D Toista kertaa Pa ei irronnut tyhjälle namialustalle, vaan pelkästään silloin kun siihen laitetaan namia. Eli tyhjä namialusta ei hämää Panu Pantteria kahta kertaa;)

Sallan kanssa sitten tuumailtiin, miten persoa petetään irtoamaan hypyllä ja tämän päiväisen tulemana oli se, että siirryimme namialustasta käsiavun käyttöön. Perusasento oli suht lähellä hyppyä ja käsiavulla ’aisa’ –käskyllä Panu irtosi hyppyyn ja nami lensi perässä. ’Seiso’ –käsky ei vielä liitetty liikkeeseen vaan keskitytään vielä irtoamisen opetteluun. Sinnikkyydellä ja työllä hyvä tulee!

Asetuimme sitten kolmen koirakon voimin kuuntelemaan tunnin toista teemaa ja Sallan johdatusta tunnistusnoutoon, joka on allekirjoittaneelle kirjoittaman sivu. Hiukan tutustuin liikkeeseen ennakolta Mujusen kirjasta, mutta en ole koskaan nähnyt liikettä. Tunnari vaikuttaa yksinkertaiselta liikkeeltä, jonka eteen täytynee tehdä paljon töitä! Tai sitten ei?! Kyselin Sallalta etukäteen suurimmat sudenkuopat ne välttääkseni ja saimme hyviä vihjeitä liikkeen alullepanoon.
Tarvittavan puutavaran määrä kyllä yllätti. Salla on teettänyt itselleen tuhat kpl 2x2 cm puukapuloita tunnarin harjoitteluun:-oo Meille saa toistaiseksi Panun kanssa riittää risut ja männynkävyt tunnarin aakkosiin! :)

Panu, noutajien aatelia, -edelleen :))

Torstaitokon pääteemana nouto. Keli oli shelttijannuille aika lämmintä, vaikkakin celsiukset ovat pudonneet noin +20:een. Varsinkin Panu paksuine palttoineen läähätteli ankarasti noin kolmen vartin varjoisankin metsälenkin jälkeen, joten rauhoittelimme ennen tokottelua. Panu on siitä raivostuttava tyyppi, että se ei juo vettä, ei sitä kuinka tyrkyttäisi sen läähätykseen ja läkähdykseen. Kikka kolmosena heittelen juomakuppiin pikku juusto- tai nakkipaloja, joka saa yleensä turkkieläimen kalastelemaan vettä kielellään;)

Lämmiteltiin henkisesti (!) perusasennoilla ja seuruustarteilla. Ennen toko-ope Sallan tokokatselmointia tehtiin myös pari lyhyttä noutoa muistutukseksi, ja hyvin Pa muisti liikkeen:) Joskus maailmassa olen kehunut Panun noutamista ja edelleen se ansaitsee kehut liikkeestä, jolle ehkä moni sheltti nyrpistelee kuonoansa: lähin esimerkki omasta taloudesta;-)

Sallan kanssa mietittiin liikkeen lomassa Panun noutokapulan pureksimista ja sen lopettamista sekä ehkäisyä;) Tehtiin pari lyhyttä harjoitusta siten, että Panu perusasennossa, kapula suuhun, ’pidä’ ja Sallalta naksaus. Näin pari onnistunutta pitoa ilman kapulan pureksintaa tai sen siirtelyä suussa. Saimme kotiläksyksi pito-harjoituksia naksun kanssa niin, että Panu ei pureksisi tai siirtelisi noutokapulaa suussaan.

Sitten aika tärkeä pointti Sallalta noudossa ja tokossa yleensä: hiukan enemmän tsemppiä, huumoria ja hauskanpitoa liikkeisiin, eikä otsa rullalla tekemistä. Jotenkin tokon harjoitteluun hiipii aina tosikkomaisuus ja pakkorutistus?! Sitä ei itsekään huomaa tai tajua, ennen kuin joku siitä huomauttaa. Kiitos Salla:=) Parin leikillisen ja rennon reteen kapulan heittelyn jälkeen Panullekin tuli vauhtia ja pilkettä silmään noutokapulan tuomisessa:)

Hypyn harjoittelua jatkettiin namialustan kanssa. ’Aisa’ –käskyllä yli ja namialusta oli nyt siirretty noin metrin kauemmaksi ja namin poiminnan jälkeen Pantteri kääntyi hypylle päin ja sille jäi nyt hyvin aikaa kuulla ja kuunnella ’seiso’ –käsky. Aikaisempi ongelma ’seiso’ –käskyn kanssa vaikuttaa nyt ratkaistulta. Panu jäi nyt tarpeeksi kauas hypystä seisomaan siten, ettei kuono kärki yli hyppyesteen! Odotti myös hienosti viereen tuloa ja vapautusta. Sai hurjat kehut suorituksestaan ja avokätisesti namia.

Yritin hyppyä ilman namialustaa, mutta Panu ei vielä irronnut pelkällä ’aisalla’, vaan tarvitsi käsiapua. Jatketaan näin ollen vielä ahkerasti namialustalla, kunnes irtoaa hyppyyn. -Hyvän mielen tokotreenit:=)

Lillin eka LUVA :)

Jännityksestä huolimatta koirakon heikompi osapuoli pelitti kartturina, joten saavutimme Lillin kanssa ensimmäisen virallisen nollan ja hopeasijoituksen medi ykkösissä OKK:n iltakisoissa tänään Haukkukeitaalla;-))

Minna Väyrysen tuomaroima rata oli nopea sekä hallintaa ja ajoitusta vaativa. Ilakoin itsekseni, että radalla ei tällä kertaa ollut Lillille hiukan arvaamatonta keinua, vaan suoritusvarmuudeltaan paremmat kontaktit puomi ja aa. Ennakolta pähkäilin radalla myös putkien jälkeistä elämää, että valssatako vai persjättää?! Radalla persjättö tuli sitten itsestään, valssailu ei tullut edes mieleen nopeissa tilanteissa.

Rata alkoi hyppy-puomi –kombinaatiolla ja Lilu himmaili hiukan puomin ylösmenolla. Olen ollut huomaavinani, että Lilu aristelee ’alumiinisia’ tms metallikehikkoisia kontaktiesteitä, kun taas viikoittaisissa harjoituksissa käytössä olevat, raskaat, puiset keinu ja puomi menevät vauhdilla ja ilman epäröintejä?! Mikähän noissa metallisissa voisi olla ongelma? Rata jatkui kuitenkin vauhdilla puomilta putkeen ja siitä etiäpäin mentiin vauhdikkaasti. Radan toisella puoliskolla ollut putki-kepit –yhdistelmä ei ollut ihan täydellinen, vaan Lilu hiukan liukasteli kepeillä. Oma käskytyskin oli kepeillä jännittynyttä, mutta niinhän se kisoissa usein on! Joka tapauksessa kepit menivät oikein alusta loppuun ja kääntö juoksuvoimaa vaativalle loppusuoralle meni virheittä. Radan voi käydä katsomassa täällä .

Viime viikon kenraalikisa meni kaksijakoisesti tämäniltaista ajatellen, sillä OKK:n epävirallisessa agilitykisassa teimme ensin möllinollan ja sitten kisaavissa hyllyn. Episten agirata sujui ihan kohtuullisesti putkiyhdistelmälle saakka, jolloin ohjaaja nolosti unohti radan. Ehkä keskittyminen meni tuossa kohtaa hiukan yli;-) Episten radat voi käydä katsomassa täällä.

Lillin omistajan, Vuokko Mettovaaran kuvaamia muita kisafilkkoja voi käydä katsomassa täällä .

Välistävetoja ja takaakiertoja

Eilisen agilityharkan ensimmäinen pääteema välistävedot tuntuivat ennakkoon hankalalta, koska rivissä olevat viisi hyppyä tuntuivat paljolta. Liikkuminen välistävedossa on myös haastavaa, koska siinä liikutaan sivuittain eteenpäin. Se on sellaista kääntymisjuoksemista sivuittain tms. Futiksen seuraajat varmaan tietävät tämän liikkeen, jolla pelaajat lämmittelevät itseään edes takaisin sillä tavoin juosten. Joka tapauksessa pidän itseäni kömpelönä liikkujana ja ajattelin..no en tiedä miten lopulta ajattelin tehdä välistävedot, kunhan menin vain eteenpäin sivuittain…;)

Tekniikkarata oli siis viisi hyppyä rinnakkain toisella puolella välistävetoja varten ja neljä hyppyä vastapäätä rivissä toisella puolen. Alkoi hyvin ja yllätin itseni liikkumalla kääntymisjuoksemisella;) Eka kierros vain hajosi välistävetojen viimeiselle välille, jossa Lilu karkasi takaakierrolle. Takaisin alkuun ja uudestaan menoksi. Katse koko ajan koirassa, tiukka ’tässä’ –käsky välistävetoon, käsiohjaus tarkasti ja puolen vaihto Lilun bravuureille takaakierroille ja se oli siinä. Tehtiin toinen kiekka ja sekä Lilli että ohjaaja pelasivat mainiosti yhteen. Kiva kun agiopekin kehui meitä:)

Tunnin kakkosteemana kepeille lähetykset hypyiltä kulmista putkeen. Harjoiteltiin ensin kepit kulmista ilman hyppyaloitusta. Lilu karkasi keppien toiseksi viimeiseltä väliltä putkeen:/ Toisto ja taas putken suu houkutteli shelttimimmiä liian aikaisin. No tehtiin sitten putkesta poispäin ja jälleen putkeen päin huolella. Nyt meni loppuun saakka. Saakin olla huolellinen jatkossa niin, että tehdään kepit erityisellä antaumuksella loppuun saakka, eikä ohjaajakaan ennakoi yhtäään putkea vaan keskittyy keppien ohjaamiseen. Tässä tapauksessa putkeen käsky vasta keppien jälkeen.

Pimeistä kulmista lähetyksissä hyppyjen kautta tekniikan painopiste siihen, että annan Lillin rauhassa ja yksinään hakea sekä aloittaa pujottelun, ennen kuin itse liikun mihinkään. Muuten ei tahdo onnistua, vaan ohjaajan liike häiritsee keppien aloitusta liikaa.

Torstaitokotusta

…tehtiin Panun kanssa ennen juhannusta. Tunnin pääteemana oli luoksetulo, liikkuroituna.

Lämppäröitiin ensin naksun kanssa perusasennoilla ja seuraamisstarteilla. Panu teki hienosti töitä ja oli täysin rinnoin mukana, kuten aina, kun on mitätahansa herkkuva tarjolla;)

Tunnin aluksi tehtiin luoksepäästävyys ja paikallamakuu, -jota olemme tehneet en edes muista milloin! Panu perusasennossa sivulla ja toko-ope lähestyi rauhallisesti, mutta määrätietoisesti. Pantteri antoi rapsutella ja silitellä itseään, josta tippui rauhalliset kehut ja nameja. Nappiin meni luoksepäästävyys:)

Paikallaoloa otettiin 2,5 minuuttia. Pyysin Sallaa kertomaan minuutin väliajat. Siirryin yhteiseen ohjaajarintamaan noin 10 metrin päähän koirasta. ’Minuutti’ kuului Sallan suunnalta, ja palasin palkkaamaan Panua ja toistin ’odota’ –käskyn ja poistuin hiukan lähemmäksi kuin ensimmäisellä jättökerralla.

Tähän väliin kuului kyliltä jonkinlainen paukaus, jonka jälkeen Panun (=paukkuarka) korvat rupesivat pyörimään levottomasti puolelta toiselle. Katsoin kuitenkin kiinteästi Panuun päin ja se pysyi hyvin paikoillaan. ’Kaksi’ kuului Sallalta ja palasin jälleen palkkaamaan Panua ja poistuin sen luota. Jäin vain parin metrin päähän, jotta saisimme Panun liikkeen onnistuneeseen päätökseen.

Melkein saman tien kuuluikin ’palaa koiran luo’ ja siirryin koiran viereen. Panu otti kontaktia makuulta ja pidin viivettä perusasentoon: ’Istu’, viivettä ja ’vapaa’. Pääsin kehumaan shelttijannua todella hienosta suorituksesta ja kaiken kukkuraksi paukauksen sietämisestäkin. Ainakin se tietää mitä ’odota’ tarkoittaa. Saa olla kieli keskellä suuta, että käsky ei kuitenkaan mene inflaatioon, kun se on käytössä agissakin:-//

Huolimatta onnistuneista lämppäreistä, luoksetulon ensimmäinen kerta ei mennyt putkeen. Matka oli Panulle liian pitkä, se otti häiriötä kentän reunalla narussa riehakoineesta Pyrystä ja perusasentokin meni sinne päin, eikä tasan sinne;) Vapautin ilman palkkaa neutraalisti. Tehtiin uudestaan lyhyemmällä matkalla ja nyt meni niin kuin pitikin! Kotiläksynä luoksetulon matkan vaihtelut ja pidentäminen vähitellen sekä ikuisuusprojektina perusasennot eri suunnista ja eri matkoilta nekin.

Siirryimme Panun (ja Pyryn) kanssa viereiselle kentälle hiomaan alo-hyppyä. Toistoksi otimme vielä kuitenkin pari luoksetuloa piiiitkällä matkalla. Hienosti tuli Panu sivulle oikein, mutta varmuutta ja häiriönsietokykyä tarvitaan vielä;) (Pyrykin pääsi tässä välissä loistamaan ja teki pari upeata luoksetuloa täsmällisellä ja hienolla loppuasennolla<3)

Panu teki hyppyä aiemmin ’hyppy’ –käskyllä, mutta olen joutunut vaihtamaan käskyn välttääkseni koiran samastumista agilityharjoitukseen. Tokohyppy oli jo aika hyvällä tolalla siten, että Panu irtosi hyppyyn, seisoi käskystä ja odotti ohjaajan siirtymistä viereen ja vapautumista. Liikkeeseen liittyi ’hyppy’ käskyllä vain ei-toivottuja lieveilmiöitä, kuten irtoamisongelmat ja haukkuminen:-// Eli meneehän siinä piuhat sekaisin vähemmästäkin, kun toisella kentällä ohjaaja tulee vauhdilla ’hyppy’ –käskyllä mukana ja siellä ’saa’ vielä haukkuakin mielin määrin?!

Eli Panun alo-hyppy on nyt siinä vaiheessa, että naksulla (ja käsiavullakin vielä) mennään ’aisa’ –käskyä ja nami odottaa toisella puolella. Seuraava vaihe on irtoamiset ilman namia hyppyyn ja seisomisen opettelu, tai Panun kohdalla ’seiso’ –käskyn kuuntelu. Se kun tulee hypyn suoritettuaan aina seisomaan esteen eteen kuin hevonen karsinassa ja odottamaan namipalkkaa. Tämä on peruja aikaisemmin opetetusta palkkaamisesta hypyn yli ja tulee olemaan vaikeaa opettaa se k-u-u-n-t-e-l-e-m-a-a-n käsky, eikä pelkästään toistamaan opittua liikettä?! Olen ajatellut ottaa tennispallon avuksi siihen, että Panu oppisi kuuntelemaan käskyä. –Tai olisiko muita hyviä vinkkejä kenelläkään?! :)

Haasteellisia hyppykulmia

Sadun eilinen rata näytti rakennettaessa ’helpolta’, vaikka kyllä katselin epäröiden hypyille lähestyttäviä niukkoja hyppykulmia;)
Lilli oli jälleen leikissä mukana satatuhatta lasissa ja rata alkoi mallikkaasti, kunnes saavuttiin ensimmäiselle niukan kulman hypylle, jossa Lilli ajautui hypyn toiselle puolelle. Sain ’Lillittämällä’ ja piruettien kautta Lilun hypyn oikealle puolelle ja siitä jatkettiin. Putkesta kepeille hienosti ja jatko hypyn kautta toiselle niukan kulman hypylle, jossa jälleen tanssahdeltiin ympyrää hetken, ennen kuin oikea hyppysuunta löytyi. Takaakierto hypyillä ja kolmas tiukan kulman hyppy meni sekin vasta pyörähtelyjen kautta oikealta puolelta. Loppusuoran putki, rengas ja hyppy vauhdilla.

Huoh, että osasikin olla vaikeat hyppykulmat. Otin koiraa haltuun kahdella kädellä, mutta samalla en tehnyt tarpeeksi vekkiä tai antanut Lillille tarpeeksi tilaa hypyn hakemiseen. Eli olin koko ajan väärin sijoittuneena koiraan nähden. Lisäksi kävimme Sadun kanssa katsomassa näkymää kepeiltä eteenpäin ja Satu osoitti sen linjan, jota ohjaajan tulisi kulkea. Ei niin kuin olin tehnyt, eli liian lähellä koiraa ja yrittäen kiilata sitä pieneen hyppykulmaan, vaan ohjaajan tuli edetä suoraan ja käyttää ohjaavaa/vastakkaista kättä koiran ohjaamiseen sekä jättää sille tarpeeksi tilaa, jotta se näkee hakea niukan kulman hypyn.

Tässä tuli hyvin ilmi kokemattoman ohjaajan puutteet radan lukemisen taidossa ja ohjaussuunnitelman tekemisessä. Oli erittäin hyvä ja haastava rata, näennäisestä helppoudesta huolimatta:) Ja kotiläksyn paikka koirakolle on vastakkaisen käden ohjaukset!

Punainen muovinauhanpätkä napapiiriltä

Pessin kanssa jälleen näyttelykehässä, tällä kertaa ajelimme Sinisen kanssa Rovaniemen kv:hen lauantaina;-) Näyttelyn puitteet bajamajoineen olivat alkeelliset, mutta ihmiset olivat hyväntuulisia ja sääkin suosi pilvipoutaisena, aamupäivän sateen ropinan laannuttua. Suurena miinuksena mainittakoon kivisorainen alusta, jossa oli pienempiä ja suurempia kiviä ja joka aiheutti useammalla sheltillä varovaista sipsuttelua kehässä. Liikkeet eivät siis päässeet oikeuksiinsa tassuille epämiellyttävällä alustalla.

Pessin kasvattaja Lukkarin Miina antoi meidän ystävällisesti leiriytyä Minitiimin telttaan. Pessi-poikaa kehään tuunaillessani seurasin sivusilmällä kiinnostuneena Miinan trimmausurakkaa: Nunon jälkeläisistä kävi kolme-neljä shelttiä Miinan telttasalongissa kaunistumassa. Ja hienoja shelttineitejä niistä sulkeutuikin, sillä menestystä tuli juniorinarttujen kehässä kiitettävästi. Kuvia näyttelystä ja Nunon naperoista (Fi Ch W-08 Minitiimin One Man Show x Bosom Buddy's Lady In Black ) voi käydä katsomassa täällä.

Minitiimin Nuno, Daddy Cool itse vei koko näyttelyn nimiinsä ollen ROP ja vielä ryhmäkehässä RYP3. Minitiimin menestystä täydensivät iki-ihana, Panun mamma, Nirppu (Helskon Olga), Nadia (Minitiimin Updated Quizz) sekä Ninja (Minitiimin Who's Got the Bling)... Siis huippupäivä Minitiimin huippushelteille<3

Jännitin kehään menoa ja varsinkin Pessin pöytää. Kävin harjoituksen vuoksi ravaamassa muutaman kerran ympäri kehän, jolloin Miina neuvoi kävelemään reippaasti ja hyvällä ryhdillä juoksemisen sijaan. Joka tapauksessa ennakko-odotukset olivat realistisen pessimistiset ja Raahen ankeat kokemukset kummittelivat vielä takaraivossa varsinkin pöydän osalta. Ja mikäs sen pöydän olisi tehnyt Pessille mukavammaksi yhden viikon aikana?! –Ei mikään!

Tuomari lähestyi ja käsitteli koiria kauniisti ja ystävällisesti, mutta sekään ei pelastanut meitä. Pessi meinasi pudota pöydältä, niin kovasti se kampesi itseään minua vasten. Eikä se suostunut seisomaan pöydällä lainkaan tuomarin tutkittavana. Kun tuomari käänsi selkänsä sanellaakseen arvostelua, otin hädissäni Pessin liian aikaisin pöydältä alas, vaikka tuomari olisi vielä jatkanut arvostelua pöydällä. Huomasin heti virheeni, mutta kun tuomari kommentoi ’ok’, arvostelua jatkettiin Pessin seisoessa maassa.

Hulppeena viirinä hulmunnut häntä, tuomarin kova aristelu pöydällä ja ’tyttömäinen’ olemus antoivat Pessille jälleen EH:n näyttelystä. Tuomarin arvio Pessistä: ’4,5 years merle. Good head plains, ear placement and size is good. Stands well in front. Could be more of him for male. Little reserved in temperament. Flags his tail on a move. Otherwise moving freely.’

Loppukaneettina todettakoon, että tässä taisi olla Pessin ja allekirjoittaneen näyttelyt tällä erää. Ellei sitten jotain kummallista tapahdu siten, että pääsisimme joskus harjoittelemaan tosissaan ja kunnolla kehäesiintymistä ja pöydällä seisomista;-) Vaikka naksuttimen kanssa, kuten Miina ehdotti!

Takaakiertoja ja tyrkkyputkia

Agiliitelimme Lillin kanssa tiistai-iltana jälleen Haukkiksella. Tunnelmaa ja intoa latisti hiljalleen ropiseva sade ja se, että unohdin syödä iltapalaa ennen harkkoihin lähtöä. Olo oli hiukan väsynyt ja voimaton, josta sain syyttää vain itseäni:-//

Satu sekä kaksi paikalle ilmestynyttä koirakkoa, Noora (11 vee!) ja allekirjoittanut kirjaimellisesti raahasimme kokoon radan esteet; hypyt, neljä putkea, aan sekä puomin.

Rata alkoi sarjalla hyppy-hyppytakaakiertona-hyppy-ja jyrkästi aalle, josta edelleen yhden tyrkkyputken ohi vieressä olevaan putkeen jonka aikana ohjaajan ja koiran väliin jäi se tyrkkyputki. Putkelta pitkähkö vienti kepeille, jonka jälkeen hyppytakaakiertona ja siitä puomille ja jälleen hyppytakaakiertona josta kova kiire eteen hypylle ja edelleen toisen tyrkkyputkikaksikon ääreen, jossa koira tuli saada siihen etäämmällä olevaan putkeen.

Confused?! Noh, helpompi olisi varmaan piirtää rata, mutta ehkä kuvauksesta saa mielikuvaa radasta. Yhteensä siis 13 estettä, joista kaksi oli varsinaisten suorien putkien vieressä olevia suoria tyrkkyputkia;-)

Eka kiekalla teimme onnistunutta harkkaa puomille saakka, jonka jälkeen matka tyssäsi väärään ohjausvalintaan eli tein puomin jälkeisen hypyn takaakiertona ohjaten Lilliä vasemmalta ja jatko takaaleikkauksella hypylle josta edelleen piti ehtiä tyrkkyputken ohi putkelle. No enhän minä ehtinyt, josta syystä Satu ehdotti valssia puomin jälkeen, jotta olisi valmiiksi jo putkien puolella ja näin ollen ehtisi koiran mukaan.

Sitten toinen kiekka ja nyt tehtiin virheetön ratasuoritus. Lilli loisti takaakierroissa, pitkä vienti kepeille varmasti ja hiukan himmaten puomin alastulolla ja ehdin valssaamaan ja viemään tyrkkyputken ohi maaliin:) Hurrasin Liluselle spontaanisti: ’hyyyyvä poika’, mutta ei se ollut moksiskaan pojittelusta, vaan nakkipalkka maistui iloiselle shelttimimmille. Pieni kysymysmerkki jäi kuitenkin suoritukseen siten, että en nähnyt aan alastuloa ja Satu sanoi, että Lilu hyppäsi aika korkealta. Radan kohta oli aika kaksipiippuinen, koska ohjaajan täytyi pitää kiirettä, että ehti peittämään tyrkkyputken, mutta samalla jäi Lilu oman onnensa nojaan aan alastulolla ja jäänee ikuiseksi arvoitukseksi hyppäsikö Lilu kontaktin yli??!! ;-)

Koska koirakkoja oli vain kaksi paikalla sain Sadulta vihreää valoa hakea Pantterin autosta radalle. Shelttijannu kävi kuumana kuin höyrypata ja epätyypillisesti varasti kaksi kertaa lähdössä, ennen kuin päästiin radalle:-// Rata osoittautui vuoden tauon jälkeen liian haastavaksi Panulle ja minulle. Takaakierrot sujuivat ok, mutta aalle en osannut ohjata Panua oikein. Putkelta pitkä vienti kepeille ja Panun keppien hakeminen oli kuitenkin loistava. Hyppytakaakierrolla puomille sujuvasti, mutta puomilta eteenpäin takkusi, en tiennyt miten olisin sen ohjannut, koska Lilun ohjaustapa ei tässä toiminut, vaan Pantteri eteni tökkivästi hypylle ja siitä suoraan tyrkkyputkeen. Panulle kuitenkin kehuja, nakkia ja rapsutuksia hurjasta yrityksestä ja kovasta vauhdista sekä hienoista pysähtymisistä kontakteilla;)

Tuskin mitään pysyvää vahinkoa tein Panun ohjaukselle, mutta seuraavan kerran otetaan askel taaksepäin. Suunnittelen huolellisemmin mitä harjoitellaan ja aloitetaan ihan luukutuksesta eteenpäin, putkeen irtoamisilla, välistävedoilla, takaakierroilla, keppien kulmilla sekä kontaktien kertaamisella jne perusjutuilla:)

Pyhäpäivän ratoksi…

…kävimme kaveripoppoolla agiliitelemässä Pohjois-Suomen Shelttikerhon sunnuntaivuorolla Haukkiksella. Mukana menossa olivat Vuokko sekä Lilli ja Nekku, Meiju sekä Iines ja Ronja ja meikäläinen sekä Pyry, Panu ja viikonlopun ottopoika Pessi. Myös Iina ja Jasu tulivat treenimään shelttivuorolle:) Menoa, meininkiä ja mekkalaa siis riitti, kun ensin käppäilimme tunteroisen metsässä sääskien syötävänä ja sitten rakentelimme agilityradan shelttien kuorohaukunnan säestämänä;-)

Rata oli mukaelma viime keskiviikon Activen episten agilityradasta, jonka sörssin jättämällä Lilusen selän taakse jyrkästi oikealle kääntyvällä hypyllä ja pöytääkin piti vielä harjoitella vastaisuuden varalle.

Hovikuvaajamme Vuokko ikuisti kesäisen iltapäivän ratapätkiä, joita voi käydä katsomassa täältä :)

Erikoismaininta Panu Pantterille, joka oli ensimmäistä kertaa radalla sitten viime elokuun. Pantteri teki rataa sekä mamman että Meijun kanssa ja muisti erinomaisesti kepit, kontaktit ja pöytäkin meni hienosti. Panu rakastaa agilityä koko pienen shelttimiehen sydämellään ja vaikka se räkytti kaikista kiihkeimmin ja kovimmalla volyymillä radan reunalla, rauhoittui se itse tekemiseen korkealla työmoraalilla ja suurella antaumuksella:) Minulla on sellainen kutina, että pienen etsikkoajan jälkeen Panu voisi olla jälleen kisakunnossa;-) -Katsotaan, sanoi tuulikki :D

Hiekkapilvien Raahen ryhmis

Tuuli tuiversi voimakkaasti ja lennätteli hiekkapilviä jokaiseen koloon ja rakoon Raahen näyttelyssä lauantaina Hammastinvaaran raviradalla. Säästyimme sateelta, mutta saimme hurjia hiekkakuuroja:-/

Saavuimme aamusella Meijun kanssa hyvissä ajoin näyttelypaikalle, joten meille jäi hyvin aikaa leiriytyä mieleiseen paikkaan. Aloitin heti miten Pessin näyttelytuunauksen ja manasin sitä, kuinka sininen on ihan uikkareissaan ja viimeisetkin housukarvat irtosivat edellisen illan viimeistelypesussa. Tuivertava ja puuskittainen tuuli tekivät kaikki turkin pöyhimiset ja asettelut turhaksi ja shelttien korvat ja karvat sojottivat sinne tänne tuulen suunnan mukaan.

Hollantilaisen tuomarisedän työsarka oli erittäin runsaslukuinen tällä kertaa ja Pessin luokassakin oli avo –uroksia muistaakseni reilu kymmenen koiraa?!

Luokan yhteisesittelyssä tuomari kävi kysymässä jokaisen koiran iän ja pöydällä hän lähestyi ja käsitteli koiria erittäin hyvin ja ammattitaitoisesti. Hampaat katsottiin tarkkaan ja liikkeet tehtiin kehän ympäri ja edestakaisin. Ansaitsimme tänään Pessin kanssa punaisen nauhan ja erittäin hyvän arvostelun:

’4,5 half years old blue merle male with a beautiful clear blue colour. Head lacks stop. Well set on ears. Dark eyes. Muzzle should be a little longer. Good teeth. Well angulated in rear, little less in front. Good body and bone. Good coat texture. Nice tail. Moves wide in front.’

Pessi esiintyi jälleen evvk –moodilla, ei kuitenkaan niin täydellisessä off –tilassa, kuin Iin mätsärissä. Liike kulki tyydyttävästi, seisominen oli epävakaata ja pöydällä väistettiin tuomaria, pungerrettiin ja ängettiin istumaan:/ Kehäkäyttäytymiseen nähden olen arvosteluun erittäin tyytyväinen.

Kimppakyytiläisemme Meiju ja Ronja esiintyivät narttujen nuorten kehässä ja pokkasivat luokkansa neljännen sijan niin ikään erittäin hyvällä arvostelulla.

Seuraavan kerran Sinisen kanssa shelttien kauneuskisoissa Rovaniemellä parin viikon kuluttua.

Nollaradan taakka?!

Kiristikö edellisten OKK:n episten hyvät suoritukset takaraivossani, kun eilinen epävirallinen Active Dogin agilitykisa meni ohjaajalta alisuorittamiseksi?! Onko agilityssä vaikeampaa käsitellä onnistumista kuin epäonnistumista? Miten siirtää onnistunut suoritus voimavaraksi eikä odotusten taakaksi? Minulle on edelleen vaikeata yhdistää keskittyminen ja fokus samaan suoritukseen; aina jokin osatekijä hajoaa. Eilen sain taas oppia kantapään kautta, että mikään ei ole agilityssä varmaa, ennen kuin viimeinenkin este on suoritettu. Mitään estettä, radan kohtaa tai kuviota ei pidä ottaa itsestään selvyytenä. Koira täytyy pitää tutkaimessa joka ikinen sadasosasekunti, tai se karkaa horisonttiin;-)

Kisajännitys on hiukan lieventynyt sitä mukaa, mitä enemmän kisaa, mutta jännittäminenkin on minulle aikamoinen riippakivi. –Siitä kärsii varmaan muutkin?! ;) Aloitimme eilen mölliradalla, joka oli täsmärata kisaamaan aikoville, maustettuna muutamalla ’mölliansalla’, pussilla ja tiukalla putkesta käännöksellä sekä putkiin lähettämisillä. -Lilli kulki kuin juna sinne, minne ohjattiin. Ohjaajalle tuli vain musta hetki neljännellä esteellä, radan voi käydä katsomassa täältä .

Agilityrata alkoi hienosti hyppyjen jälkeen kepeille, jonka jälkeen kankivalssi ja jossa olisin voinut tehdä persjätön, näin jälkeenpäin viisastellen. Aan jälkeisellä esteeellä käskytin hypylle ’kierrä’, jonka jälkeen käännös jyrkästi oikeaan. Lillin yksi bravuureista on hienot hyppyjen kierrot siivekettä nuollen. Luotin siihen, että se kiertää ja jätin koiran jälleen selän taakse:-// Ehkä Lilli ei kuullut kunnolla käskyä, joka tapauksessa ohjaus levisi ja Lilli-polo joutui haahuilemaan suuntaa ja minulla meni pasmat sekaisin. Keinulla kielto ja pöydällä ylijuoksu sekä jatko puomille hitaan varovaisesti. Eli mun epävarmuus ohjauksessa iski Lilliin kontakteilla. Loppurata meni jälleen varmasti ja vauhdilla. Radan voi käydä katsomassa täältä .

Suoritusten jälkimaku on happamen makea; v-o-i-s-i-n lyödä päätäni agilitykenttään!!!;) Koiran selän taakse jättäminen on mielestäni yksi alkeellisimpia virheitä: voi miksi, miksi, miksi??!! Nooh, siksi juuri jatkamme harjoituksia ja näiden ratojen kuvioita on tarpeen fiilata Lillin kanssa vielä muutaman kerran;)

Maksa-arvoista ja muutakin…

Tiedoksi kaikille Pyryn ystäville ja muillekin asiasta kiinnostuneille, että sain tänään verikokeen tuloksen Pikkujätin maksa-arvojen osalta ja se on NORMAALI:-))))

Helpotus ja huokaus!

Hyvää viikonloppua kaikille P-poikien ystäville! Meillä se on lakkiais –sellainen, koska sisarentyttäreni Miina, Pessin mamma, Toivola saa ylioppilaslakin ruskeille kutreilleen huomenna. Lämpimät onnittelut vielä Miinalle ja huomenna nähdään ylioppilasjuhlan merkeissä:) Onnittelut myös Mettovaaran, Vuokon poika, Jarkolle, joka myös juhlii ylioppilaaksi tuloaan huomenissa.

Mää en muisshta mitthään....;)

Pyryn eilinen ilta on ihan hämärän peitossa, se ei muista menneensä ell:iin ja joutuneensa hammaskiven poistoon ja samalla halki murtuneen, ’kuolleen’ vasemman yläP4:sen poistoon. (Syytä hampaan lohkeamiseen voi vain arvailla: possunkorva?!) Toimenpiteen jälkeen Pyryä heräteltiin opiaattihuuruisesta narkoosista ja herättyään se oli ihan tillin tallin taivas alla, tillin tallin tom tom, vai miten se meni;)

Päivän paaston jälkeen sillä oli hurja nälkä ja pieni annos pehmeää jauhelihaa sekä raejuusto/kermaviili –cocktail upposi halukkaasti Pikkujätin sisuksiin. Yötä vasten käytiin iltapissalla humalaisen horjuvin askelin, mutta onneksi tarpeiden teko sujui Pyryltä selkärangasta.

Pelkäsin liskojen yötä, mutta se menikin yllättävän kivuttomasti, ilman paniikkia tai itkua ja hammasten kiristelyä. Aamulla Pyry oli krapuloissaan vaisu ja piippasi hiukan, mutta muuten oma itsensä. Pieni annos vedessä turvotettuja nappuloita, jauhelihapulla ja raejuustoa aamiaiseksi sekä vettä kyytipojaksi, -elämä voittaa Pyrrykkäni!

Suussa olevat pari tikkiä sulavat pois muutamassa viikossa, joten sinä aikana Pyry syö pelkästään pehmeää apetta. Kipulääkkeitä ja antibiootteja saimme eväiksi, mutta en syötä niitä samanaikaisesti, koska tiedän seuraukset vatsan kannalta. Siksipä Pyry syö ensin kipulääkkeet ja sen jälkeen antibiootit välttääksemme turhaa ripulointia.

Eilisen ell –käynnin yhteydessä Pyryltä otettiin myös kontrolliverinäyte maksa-arvojen seurantaan. Muutama viikko takaperin kävimme Pyryn oikean takajalan tiimoilta röngtenissä, ja sen käynnin yhteydessä Pyryltä otettiin verenkuva lisääntynen vedenjuonnin takia. Verikokeessa ilmeni lievä maksa-arvojen nousu, jota nyt seurataan. Niin, ja oikea takajalka vaikutti olevan suhteellisen hyvä. Leikatun polven tukilangat näkyivät olevan siististi paikoillaan, polvessa ei näkynyt luupiikkejä tai nivelrikkoa. Pientä kalkkikerääntymää kuvassa ilmeni, mutta sitä oli lumpion ympärillä todella vähän. Ell:n arvio oli, että akuuttia leikkauksen tarvetta ei ole Pyryn oikeaan takajalkaan, vaan tilannetta seurataan. Ell:n mukaan taannoinen luksoitumisepäily ei ehkä ollut luksoituminen, vaan polveen sattui muuten liikkuessa.

Pyryn ollessa operoitavana, huristelimme Panun kanssa Haukkikselle tokotunnille. Teemana oli liikkeestä maahanmeno ja seisominen kilpailunomaisesti liikkuroituna. Kerroin toko-ope Sallalle, että meillä on potilas hammaslääkärissä ja että tulimme tokoilemaan puolituntisen. Panun tokoaloitus on nimittäin viivästynyt ja pitkittynyt työesteiden jne takia, joten ajattelin, että nyt aloitetaan ja mennään tokoilemaan ainakin vähäksi aikaa…!

Panu vaikutti ilahtuneelta ja erittäin motivoituneelta, kun yhdessä mamman kanssa puuhastelemaan pääsi. Otettiin lämppäriksi perusasentoja avokätisellä nakkipalkalla sekä lyhyttä seuruuta suurilla kehuilla ja kalkkunanakeilla;)

Ensiksi kuitenkin paikallaolo, johon ennakoin, että silkkitassu hienohousu Panu ei suostu menemään maata sateesta märkään ruohikkoon. No menihän se ’nokasta vetämällä’ ja rautalangasta vääntämällä ja pysyikin sen 2 x noin parikymmentä sekuntia. Palatessa jaksoi hienosti odottaa käskyä perusasentoon ja tarkoituksellisesti pidennettyä vapautusta. Hurraa huudot, kehut ja namia Panskulle, jolle rima oli aika korkealla siihen nähden, että ei ole yhtään tokoteltu:/ Tai siis seli seli, ollaan otettu olohuoneessa istu, maata, seiso –juttuja, jotta käskyt pysyvät mielessä. Mulla on harjoiteltuun tokomäärään nähden aika hikari shelttijannu<3

Liikkeestä seisominen meni jotensakin harakoille ensin, mutta ohjaaja ryhdistyi ja saimme hienon liikkeen aikaiseksi. Pointti oli se, että käskyt tuli selkeästi ja mukaansatempaavalla äänensävyllä. Panulle kiitettävä arvosana ja hymypoikapinssi:)

Ja ihme ja kumma, -silkkitassu hienohousu teki liikkeestä maahanmenon märkään ruohikkoon kerralla oikein:) Panu ei ehkä halunnut pitkittää kärsimystään märällä ruohikolla ja aatteli, että näin tästä pääsee nopeimmin pois ja nameja sen kun satelee;)

Loppuasennot jäi liikkeissä hiukan väljäksi tarkoituksella. En halunnut kiilata ihan kylkeen kiinni näin ensimmäisellä kerralla, vaan jätin sellaisen psykologisen hajuraon koiran ja ohjaajan väliin. Siedätystä pikkuhiljaa. Tarkoitus on tiivistää loppuasentoa vähitellen. Lopuksi tehtiin parit onnistuneet luoksetulot ja seuruuttamista käännöksillä oikealle ja vasemmalle.
Puolituntisen tokoilun jälkeen kiiruhdimme hakemaan Pikkujättiä hammaslääkäriltä.

JK: Lilun tiistainen agitunti jäi väliin ohjaajan flunssan takia, joten T & L agikehissä jälleen ensi viikolla:)

Tekniikkapotpuri

Eilisissä OKK:n agireeneissä mentiin pienen ratapätkän avulla läpi muutamaa tekniikkaharjoitusta. Ensin leijeröintiä ja sitten persjättöä. Kaksistaan otimme Lillin kanssa hypyllä niistosokkaria ja twistiä.

Leijeröinti meni Lilulla kerrasta:) Hypyn kautta pitkä lähetys putkeen ja oma siirtyminen hypyn ja pituuden taakse vastaanottamaan koira, josta jatkettiin renkaan kautta kepeille. Tarkkana sai olla alun hyppy-putki yhdistelmässä, niin että sijoittuminen on hypyn siivekkeen ulkopuolella ja vartalon suunta putken päähän päin.

Persjätössä olinkin huolimaton aloituksessa, ja Lilu kääntyi ohjaajan vartalon liikkeen mukaan liian aikaisin putken edellä olevalle ’häiriöhypylle’. Persjättöä saatiin muutenkin hioa enemmän, koska se on minulle suht hitaana liikkujana vaikea liike ja olen tehnyt sitä vähemmän. Opin tästä tekniikkaradasta sen, että tärkeää oli se, että koira irtosi putkeen hyvin ja jätti ohjaajalle aikaa valssata vastaanottamaan putken jälkeisen hypyn jälkeen lähelle pituutta, jossa ensin oikealla kädellä varmistettiin koiran lukittautuminen esteeseen, jonka jälkeen nopea persjättö ja koiran ’kaivaminen’ vasemmalla kädellä ja ohjaus edelleen renkaalle ja kepeille. Pidin asennetta yllä ja saimme Lilun kanssa muutaman hakuammunnan jälkeen nappisuorituksen persjättöön:)

En ole tainnut aikaisemmin tehdä niistosokkaria ja otti muutaman kerran, että saimme Lilun kanssa sen sujuvaksi. Mutta sitten kun itse sain jujusta kiinni, menivät molemmat puolet jouhakkaasti. –En kuitenkaan näe tekeväni tätä tekniikkaa ratasuorituksissa, jotenkin kimurantti ja väkinäisen oloinen tekniikka minulle. Twisti sen sijaan istuu meikäläiselle kuin nenä päähän ja otettiin sitäkin Lilun kanssa vauhdilla ja rehvakkaasti sekä oikealta että vasemmalta:)

Lilu oli jälleen reenissä mukana henkeen ja vereen sekä piti vauhtia yllä vesisateesta huolimatta; -ei me olla sokerista Lillin kanssa;-))

Pessin evvk pun Iin mätsärissä

Osallistuimme Pessin kanssa match show:hon Iin Illinsaaressa viime sunnuntaina. Yhden sertin ja kolmen varasertin omistaja Pessi Pesusieni on lähdössä allekirjoittaneen kanssa, näillä näkymin, ainakin Raahen (12.6.) ja Rovaniemen (19.6.) näyttelyihin. Harjoituksen vuoksi menimme sitten kokeilemaan kehäkäyttäytymistä ja patsastelua, ettei tulisi Pesulle ihan yllätyksenä narun toisessa päässä seisoskelija;)

Pessin omistaja Miia on kuljettanut Sinistään Iin koiraharrastajien nätöissä lumien sulamisten jälkeen. Ja ihan kivasti kuulemma on mennyt, ellei sitten Pee ole sattunut bongaamaan jotain nättiä karvakorvaa kehissä, ja nätöpaketti on hajonnut ihan haikailuksi. Viimeksi näin oli käynyt erään mäyristyttösen kanssa, jota Miia kuvaili ihan koiraelokuvamaiseksi romanssiksi; siirappiseksi äkkirakastumiseksi;-))

Mätsärin alustunnelmissa Pessi oli hiukan poissaoleva, etten sanoisi hälläväliä moodissa. Shelttijannu antoi sievästi suihkutella ja harjailla itseään, mutta vaistosin, että sitä tympäisi:/

Kävimme ennen varsinaista mätsärikehää ravaamassa, seisomassa ja pöytäilemässä muutamat harjoituskiekat ja saimme jopa ystävällisen mieshenkilön pöydällä kopelointiin. Pessi seisoi kuin patsas ja antoi armollisesti miehen rapsutella itseään ja syöttää makupaloja;) Näin kuitenkin, että sininen ei ollut täysillä mukana menossa, mutta samalla ajattelin positiivisesti, että kyllä tämä meiltä sujuu.

Saimme punaisen, mutta paljon jäi toivomisen varaa yhteistyössämme; Pessi juoksi ok, mutta pungersi itseään istumaan pöydällä ja ei suostunut seisomaan ’hyvin’:-// Pessi on sellainen sheltti, jota on vaikea motivoida, ellei sitä itseä huvita ja nyt sitä ei huvittanut yhtään. Pee ravasi mukanani kiltti kun on, mutta ei halunnut ’näyttelyseisoa’. Kiitos ja lämmintä kättä punaisten kehästä!
Minulla on muutama viikko aikaa viettää laatuaikaa Pesun kanssa, joten aion laittaa ’kaikki peliin’, jotta yhteistyömme olisi Pessin mielestä kannattavaa ja mahtavaa;-)))

Erikoismainintana ja lämpimät onnentoivotukset vielä Iin match show:n BIS1:sille Karjalaisen Tiinalle ja Minitiimin Ninjalle (ikä 8 kk:tta ja joka on Panun siskon Nepparin tytär). Otin muutamia kuvia ihanasta shelttineidosta, joita voi käydä katsomassa kasvattajan Minitiimin sivuilla, täällä ja Ninjan omilla sivuillla, täällä. Myös Pessistä otettiin muutama kuva mätsärin jälkitunnelmissa täällä.

Vitska mölleissä ja nollavoitto kilpailevissa....:)

Kisasimme Mettovaaran Lillin kanssa tänään OKK:n epiksissä sekä mölleissä että kilpailevien sarjassa. Kurvailimme vitskan mölleissä ja nollavoiton kilpailevissa. Olen erityisen iloinen ja onnellinen kisaavien radan kontakteista. Kaikki kontaktit puomi, aa ja keinu menivät Lilulta upeasti ja sujuvasti!

Lilun omistaja Vuokko kuvasi radat, ja ne on katsottavissa täällä !

Jännittynyt agialoitus

Lilli-neiti lähti epäröimättä matkaani, kun Vuokko–mamma luovutti rakkaan karvakorvansa minulle agiharkkoihin Haukkukeitaalla eilen tiistaina:) Ohjaajan vatsassa möyri epämiellyttävästi ja takaraivossa kiristi pieni jännityksenpoikanen uusien agikoutsiemme tunnille mennessä. Minua on reilun vuoden ajan ohjannut ja hienoja agioppeja antanut Kantolan Niina ja nyt saimme Lillin kanssa uudet agiopet, Raittimon Hennan ja Niemelän Sadun.

Sadulla oli mukanaan kolmosluokan rata, jonka nopsasti rakentelimme kolmen koirakon ja kahden agiohjaajan voimin. Rata oli mielestäni ihan ohjattava, vaikkakin muutamia pullonkauloja ennakoinkin pitkässä viennissä putkeen ja keinulle mentäessä. (Miten pääsisi ennakoinnin paheesta agilityssä ja orientoituisi ennakkoluulottomampaan ja rohkeampaan ohjaukseen?!)

Eka kiekkamme oli jännittynyt ja hermostunut. Ajatuskaan ei ollut matkassa;-) Alku oli ihan jouheva pussille asti, jonka sisälle Lilu ikävästi juuttui. Kepeille ohjaus meni plörinäksi, pitkä vienti hypyltä putkeen ihan harakoille ja pisteenä iin päälle lopun tarkan ohjauksen paikka keinulle levisi ihan käsiin. -Hohhoijaa, että osasi mennäkin kaikki pieleen!

Henna antoi palautetta siitä, että ohjaajan kädet heiluivat sinne tänne ja kroppa osoitti ihan muualle kuin menosuuntaan. Pientä satikutia tuli lisäksi siitä, että hanskat putosi kehään heti, kun koira lipesi ohjauksesta. Eli ymmärsin niin, että teknisemmin, tarkemmin sekä aina ja koko ajan loppuun saaakka!

Noh, onneksi suurin puristus raukesi tuohon ensimmäiseen limboiluun ja tein henkisen ryhtiliikkeen toiselle kiekalle. Sehän menikin sitten eri tahtiin. Lilli kiisi hienosti; kepit upeesti, hyppy, kierto ja pitkä vienti takaaleikkauksella putkeen ihanasti ja keinukin muistaakseni yhden oharin jälkeen hienosti. Jäi makea jälkimaku suorituksestamme ja Henna-opekin kehui menoa paremmaksi:=)

Lopputunti tehtiin hypylle vientiä sivulta ja hypyn kiertoa ja jatko edelleen menosuuntaan. Ei twisti, mutta sama kulkusuunta, -jos nyt osaan oikein selittää;-)

Lillin kanssa jatketaan seuraavan kerran agikentällä OKK agin epiksissä ensi tiistaina!

bye Virpa, helou Haukkis:)

Virpiniemen talvikausi laitettiin osaltani pakettiin maanantaina, jolloin oli talvikauden viimeinen agilitytunti. Mieli keveänä ajelin hallilta ja täytyy todeta, että kyllä oli raskas talvikausi, eikä vähiten sen takia, että meidän harkat oli se viimeinen vuoro ja kotona oltiin yleensä puoli yhdentoista jälkeen. Ja vielä myöhemmin vasta nukkumassa, -paaaljon jälkeen normaalin nukkumaanmenoajan;-) Matkapäiväkirjaankin kertyi joka keikalta 55 kilsaa edestakaisin ajoa kodin ja hallin välillä:-//

No mutta hei, -Haukkis kutsuu ihan kotinurkilla kivenheiton päässä ja kentät ovat sulaneet viime aikoina nopsaan. Haukkiksen alue itsessään on vielä suht luminen ja agilitykenttäkin on vielä puoliksi lumen peitossa. Kentälle paistaa aurinko aamupäivän, mutta iltapäivän se on enimmäkseen varjossa, joka hidastaa lumen sulamista. Haukkistalkoot ja agiesteiden siirto Virpasta Haukkikselle on ensi viikolla ja kohta sen jälkeen toukokuun alussa starttaavat kesän harjoitukset. Varma merkki kevään ja kesän tulosta ovat myös frisbeegolf –porukat, jotka ovat jälleen ilmaantuneet vaeltamaan sankoin joukoin Hiirosen kentille. –Panun ihastukseksi ja vihastukseksi, se rakastaa frisbeen perässä juoksua ja sen noutoa. Vihaksi pistää kuitenkin, kun ei mamma päästä peliin mukaan;-)

Kesäksi meille on tulossa sekä agilityä että tokoa: Lillin kanssa mennään agiharkkoihin tiistaisin, Panun kanssa tokoon torstaisin ja Meijun&mun agiryhmä harjoittelee perjantaisin. Tavoitteita ei ole harjoitusten suhteen, muuta kuin että hauskaa pidetään ja tunteella mennään, -mutta ei liian tosissaan;)

Hapollista ja hapetonta menoa;)

Vanhan jalat oli hapoilla ja tädin happi loppui kesken Niinan suunnittelemalla radalla eilen! Rata oli siis erittäin nopea ja tarkkaa sijoittumista sekä ohjausta vaativa. Teemana oli leijeröinti; eli käsitykseni mukaan esteen suorittaminen siten, että ohjaajan ja koiran väliin jää este. Esim. kepit4 suoritettiin siten, että putki2 jäi ohjaajan ja koiran väliin. Samoten putki9 suoritettiin siten, että aa14 jäi koirakon väliin.

Koirakot tekivät ensin lämppärinä ja leijeröinnin harjoitteluna alkuosan 1-6. Pääsimme Lilun kanssa ensimmäisenä polttopisteeseen ja alun ohjaajan haparoinnin jälkeen pätkä sujui lopulta mallikkaasti. Tarkan ohjauksen paikka oli hyppy3 vienti kepeille4, jossa Lilu eka keikalla karkasi putkeen, koska se ohjattiin sinne:-// Toinen tarkka paikka tällä pätkällä oli hyppy5:sta jälleen ohjaus putkeen6, jossa tässäkin ensin mentiin väärään päähän. Mun täytyi pistää tosissaan tossua toisen eteen, jotta ehtisin hypyn5 ohitse ja suuntaamaan ohjauksen putken6 oikeaan päähän. Eikä niin, että Lilulle jäi tilaa ja aikaa arpoa mihin päätä putkea sitä menisi, koska ohjaaja tulee vasta häntäkarvoissa kiinni ja ohjaus on niin sanotusti levällään. Ensimmäinen koelaulu meni siis hiukan penkin alle ohjaajan tohottaessa turhia, mutta Niinan ohjauksen tarkennuksien jälkeen saimme Lilun kanssa loistopätkän aikaan:)

(Täytyy tähän vielä valittaa sitä, että pitkä päivä, väysymys ja myöhäinen harjoitustunti tuo omat elementtinsä ohjaukseen siten, että keskittyminen ja liikkuminen yleensä on aika väsynyttä ja kankeaa! Haukkukeitaalle siirryttäessä pääsemme toivon mukaan Lilun kanssa aksaamaan inhimillisempään aikaan;)

Ja sitten hela hoito: rata eteni mallikkaasti hypylle8, jonka jälkeen Lilu karkasi aalle14. Ja höh, vaikka kuinka yritin patistaa putkeen, shelttimimmi kiipesi sinnikkäästi aalle. Tehtiin sitten niin, että hyppyp8 siirrettiin hiukan oikealle, eli enemmän kohti putkea ja siitä jatkettiin. En saanut tässä leijeröintiä tehtyä, koska Lillin putki9 piti varmistaa. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja hyppy13:lta kierto aa14:lle meni enemmän kuin sutjakkaasti;-))) Lilunen pääsi himoitsemalleen aa:lle :D
Radalta tällä kertaa papukaijamerkki itselleni siitä, että ehdin valssaamaan molemmin kerroilla pituus11 ja hyppy12 ja toinen kerta pituus16 ja hyppy17, ja valssi olikin tässä kohtaa paras ratkaisu meille.

Olipa kertakaikkisen hapollista ja hapetonta aksaa, tässä se kunto kohenee;-)))  Toisaalta ylevän mukavia onnistumisen tunteita ja tietysti korvaamattoman hyvää opetusta ja neuvoja agiopeltamme, kiitos niistä Niina!

Pienesti onnistuneet kaarrokset..

..olivat tavoitteena Niinan suunnittelemalla radalla eilen. Aloitimmekin Lilusen kanssa tekniikkaosiolla esteillä 11-21, paitsi että ensimmäisen hyppynä otettiin 13, josta sain hyvän lähetyksen putkeen11.

Teimmekin Lilun kanssa eka kiekan niin sanotusti putkeen, -ei siis ohjaajan lepsuiluja tahi koiran oikomisia missään vaiheessa ja aika hyvä yhteinen rytmikin;-) Mutta mutta, ohjaustekniikka kaarroksissa oli aika alkeellinen; olin myöhässä, väärin sijoittunut ja niinpä Lilli valui reilusti hyppyjen jälkeen. Lisäksi koiran käskytyksessäkin oli runsaasti toivomisen varaa.

Niinan palauttavan puhuttelun jälkeen ryhdistäydyimme Lilun kanssa ja lähdimme tosissamme tavoittelemaan pienempiä kaarroksia: putken11 jälkeen odotin Lilua puolessavälissä hypylle12, jota ennen rupesin kääntämään itseäni valssiasentoon siten, että en missään vaiheessa liikkunut hypyn12 siivekkeen ohi, vaan ohjasin kädellä Lillin yli ja kohti hyppyä13. Lisäksi Niina neuvoi tekemään erittäin hyödyllisen vekin ennen hyppyä13 siten, että koiran nokka osoitti silloin suoraan putken14 päähän. Näin minun ei tarvinnut käyttää vartalon kääntöä ja korottaa turhaan ääntäni, vaan Liljuska suhahti putken haluttuun päähän.

Saimme Niinalta kehuja: ’hyvä, hyvä’, ja olinkin todella iloinen Tuulikki-tädin ja Lilli-tyttösen tekniikkamenosta:)

Käskytyksestä opin kantapään kautta sen verran, että jos niitä käyttää kaarroksissa täytyy ne olla oikein ajoitettuja ja tarkoituksenmukaisia! Meikäläisen tapauksessa ’tässä, tässä’ oli ensimmäisellä kiekalla auttamattoman myöhässä ja näin ollen siitä ei ollut mitään hyötyä!

Lilli oli jo hyppynsä hypännyt ja valunut ties kuinka kauas, kun rupesin vasta ’tässäilemään’ sille, eli sellaisenaan mun käskytyksestä ei ollut käytännössä mitään merkitystä. Toisaalta, kun aloin miettimään koko kaarroksen pienentämisen prosessia eilisessä harkassa ja ’tässä’ –käskyn ajoittamista sekä yhdistämistä ohjaukseen sekä muuhun käskytykseen, mitä siinä nyt yleensä käskyttää, ’Lilli’, ’hyppy’ jne. , mulla meni tukka sekaisin;-) Eli en osannut tai kyennyt heti laittamaan pakettia kokoon. Niinpä tein sitten niin, että jätin ’tässä’ –käskyn pois ja keskityin oikea-aikaisuuteen ohjauksessa sekä vartalon kääntämiseen ja tietysti ’hyppy’ –käskyyn. Tällä tavalla Lilli kääntyi upeasti, sillä kääntyi jo hypyn päällä pää oikeaan suuntaan ja kaarros pieneni radikaalisti. Lilli seuraa siis aika tarkasti ohjaajan liikettä ja ohjausta, joten tulema ja johtopäätös oli, että kaarroksissa voinen jättää ylimääräiset huutelut minimiin Lilun kanssa!!

Tekniikkaosion jälkeen otimme itseksemme esteet 1-11 ja eniten töitä teetti hypyltä6 kepeille7 vienti. Kyllähän se Lilu meni, kun tein tarpeeksi vekkiä, mutta en voi sanoa, että ohjaajan meno ja koiran ohjaus olisi ollut tyylipuhdasta tässä kohtaa. Ohjasin vastakkaisella kädellä ja vienti oli liian pitkä ja työläs. Vaikka Lilu tuli mukaan, ehti se ruveta paimentamaan ja väykkymään ohjaavaa kättä;-// Kepit itsessään menivät Lillimäiseen tapaan vauhdikkaasti ja osaavasti<3

Harkan jälkeen Vuokko (Lillin omistaja) kertoi, että Lilu osaa ’kierrä’ –käskyn ja olisi sillä varmaan hakenut nämä kepit sujuvammin. Niinpä ja siispä, -sitä kokeilemme sitten seuraavalla kerralla;-)

Oivallus Lillin kontakteista

Hoksasin eilen Lillin kontaktien suorituksesta sen, että en saa yhtään edistää koiraa esteelle!! Mun täytyy edelliseltä esteeltä lähettää se kontakteille, antaa rauhassa lukita este sekä antaa rauhassa edetä esteelle. Jos juoksen Lillin vierellä tai edellä, vedätän tai edistän kontaktille, se tekee joka kerta tyylikkään oharin! Tässä tuleekin ohjaajan tarkan ohjauksen paikka Lillin kanssa, ei jäniksen selässä, eikä kiireellä, vaan rauhassa ja selkeästi lähettäen kontakteille. Ja á vot sinnehän se Lilli kiisi eilen, lähettämällä suoraan keinulle ja puomille!! Ilman epäröintiä:)

Lillin omistajan Vuokon kanssa pähkäiltiin taannoin myös 2on2offin jatkamista ja päätettiinkin sitten luopua Lilun alastulon harjoittelusta. Syystä että se osaa jo kontaktien alastulon! Ei 2on2offia, mutta kuitenkin pysähtymisen ja tarvittaessa juoksukontaktin, -kuten eilinen osoitti. Edelleen, kun Lilu on ’jo’ seitsemän vuotias ja emme halua rasittaa sen etupäätä turhaan vaikkapa Aan jyrkillä alastuloharjoitteilla. Lisäksi 2on2offin opetteluun ja harjoitteluun sekä oppimiseen tarvitaan säännöllisempi ja useampi harjoittelukerta, kuin Lilusen nykyinen kerran kahdessa viikossa.

Niina oli suunnitellut mielestäni oikein kivan ja jouhekkaan radan eiliselle. Tehtiin ensin koko rata ja sitten viilattiin keppejä koirakot vuorollaan.

Kokonaisuutena rataosuutemme liikkui tyydyttävän ja hyvän välimaastossa. Ongelmat tällä kertaa olivat (jälleen, huoh!) ohjaajan liika kiire, koiran selän taakse jättäminen ja vinosti hypyille lähestyttäessä vartalon väärä suunta. Lisäksi rataharkassa tulivat Lilun kontaktioharit. Mutta kokonaisuutena oli ihan mielekästä menoa.

Tekniikkaharjoituksissa tehtiin ohjaajan etääntymistä kepeiltä. Lilun kepit menivät rutiinilla ja loistavasti! Rutiinilla en tarkoita pakkorutiinia tai innottomuutta, vaan varmaa ja tyylikästä osaamista;-) Pieni kauneusvirhe tuli siitä, kun ohjaaja intoutui kiikaamaan käskytystään, ja Lil reagoi kiirehtimällä kesken kaiken namikupille. No siitä sitten hoksasin ottaa rauhallisemmin;-)

Sanotaan, että yhteinen sävelemme soi ihanasti yksittäisissä tekniikkaharjoituksissa, mutta hiukan epävireisenä vielä kokonaisissa ratasuorituksissa. Mutta siellä se on, kirkas valo tunnelin päässä! Tunnen sen ja vaistoan, että niin tuntee Lilukin! Shelttimimmillä häntä heilui ja suu oli näkkärillä moneen otteeseen:)

Seitsemän kertaa seitsemän:)

Pyrrykkäni Pyppänäiseni Pikkujätti Pyry täyttää 7 –vuotta tänään 18.3. Koiran elämässä se tietänee keski-ikää ja viidenkympin villityksiä;-)

Pyryn elämään kuuluu ihan hyvää ja tasaista. Oikea takajalka rajoittaa metsälenkkejä ja rajuja juoksuleikkejä, mutta muuten se liikkuu ja ulkoilee, kuten ennenkin. Oikea takajalka ei näytä vaivaavan Pyryä, eikä se kalua tai onnu jalkaansa. Leikkaus on kuitenkin edessä heti, kun saamme tarpeeksi resursseja käyttöömme;-)))

Mielenvirkistykseksi Pyry tekee päivittäisiä etsintäleikkejä ja olohuonetottista.

Pyryllä ei ole juhlavastaanottoa merkkipäivän kunniaksi, vaan syntymäpäiviä juhlitaan rauhallisesti kotijoukkojen kanssa:D Yritän myös saada lähiaikoina juhlapotretin sankarista, kunhan säät vain valokuvauksen sallivat;)

Kiireinen ohjaaja kuumuneelle koiralle :/

Olen ihan ruosteessa agilityradalla. Yritän kovasti ja intensiivisesti, mutta väärällä tavalla. Agility on mielestäni niin pikkutarkka laji. Jokainen sekunti radalla koiran kanssa on täynnä toimintaa, tarkoitusta ja tuhansia pieniä merkityksiä;-) Se vain ottaa aikansa, että pääsee taas jotenkin sisään kuplettiin koiran kanssa yhdessä, ei itsekseen ja erikseen yhdessä, vaan silleen yhdessä samanaikaisesti ja yhdessä virtaviivaisesti. Sitten kun se onnistuu, kaikki tuntuu helpolta ja kevyeltä, niin että ihan ääneen naurattaa;.)

Joo niin kyllä tunnustan, että päästin Lilun kuumumaan eilen ihan turhaan. Shelttimimmi käy kerta kerralta kuumempana hallin reunalla, joten sille täytynee ottaa samat rauhoittavat lääkkeet käyttöön kuin Panulle. Eli en anna sen viihdyttää itseään katsomalla toisten suorituksia ja kiihdyttää itseään hurjaan shelttiväykkyyn, vaan seuraavilla kerroille tokoilemme ja puuhastelemme omiammme, jotta voimme keskittyä olennaiseen radalla.

Niinan rataa tehtiin kahdessa osassa; ensin alun hyppy1 kepit2 putki3 hyppy4 –harkka siten, että ohjaaja oli keppien oikealla puolella ja lähetti koiran putkeen kepeiltä ja juoksi takaisin ottamaan vastaan koiraa hypylle4. Itse suunnittelin, että olisin ollut keppien vasemmalla puolella ohjaamassa, mutta nyt kokeiltiin siis tuota ym. ohjauskuviota. –Tällä kuviolla en saanut Lilua kepeille, en sitten melkein millään! Yritin eri etäisyyksillä, lähettämistä, viemistä jne. aina mentiin toisesta välistä kepeille ja välillä Lil turhautui haukkumaan tumpeloa ohjaajaa! Loppujen lopuksi saimme kuitenkin pari onnistunutta kepeille menoa ja lopetimme onnistumiseen. meille tällä kertaa kivikkoisen rataosuuden.

Tekniikkaharjoituksessa tehtiin välistäveto, takaakierto ja twistin kautta putkeen ja päällejuoksulla kaksi viimeistä hyppyä. Lilu sujahti sukkana putkeen12, jonka jälkeen ohjaaja odotteli hypyllä13, josta edelleen peruuttelin välistävedon kanssa hypylle 14 ja takaakierto hypylle15, josta twistillä putkeen16. Otin Lillin päällejuoksuna hypylle17 ja sitten hyppy18 ja vielä takaisin putkeen19. Pätkä meni meiltä Lilun kaa kerrasta putkeen:) Toisella kerralla hiottiin hiukan ajoitusta ja ohjaajan paikkaa välistävedon aikana hypyllä13 ja 14 niinpä pätkä meni vielä paremmin, sanoisinpa jopa nautittavan kevyesti!

Sitten harkan viimeisenä koirakkona tehtiin koko rata kilpailunomaisesti. Tökkäsimme heti kepeillä2! Jatkettiin siitä kuitenkin luottamusta uhkuen ja vauhdilla. Hyvästä tekniikkaharkasta huolimatta, loppupätkällä ohjaajan mopo karkasi jotakuinkin metsään. Mulla oli kauhee kiire jonnekin ja kuumakaisa Lilu yritti pysyä ohjauksessa mukana oikoteitä käyttäen. Jätin Lillin selän taakse, en ohjannut tarpeeksi huolellisesti ja äänikin hävisi jälleen hallin tuuletuslaitteen huminaan. Mun täytyy jatkossa ohjata Lilua yhtä määrätietoisesti ja terävästi kuin Panua. Käskyttää ja käyttää ääntä. Tietäkää, että Lilli ei ole mikään mamissheltti, vaan itsetietoinen ja hyväpäinen shelttimimmi;-) Tämä oli meidän kolmas harkkakerta, joten ehkä yhteinen sävel on aika ajoin hiukan vielä hakusessa;-)

Otettiin me jotain tottispalojakin häiriöisessä ympäristössä: paikallaan istumista, luoksetuloa ja vierellä juoksemista molemmilla puolilla kontakin kanssa. Hienosti meni, mutta menköön:) Täytyy suunnitella myös seuraavaksi kerraksi riittävästi oheisohjelmaa, jotta päät pysyy kylmänä varsinaisessa tekemisessä!

Onnistunutta päällejuoksua á la T&L

P-pojat pääsivät Vuokolle ja Nekulle hoitoon, kun Lillin kanssa suuntasimme jälleen agilityharkkoihin eilen Virpaan hyytävän kylmänä torstai-iltana.

Pakastehelvettiin ei loppua näy:( Lämmittelylenkki jäi lyhyeksi Lillin nostellessa tassujaan heti kohta hallin ulkopuolella, joten siirryimme hallin sisälle ihmettelemään hallin tapahtumia;-) Lilulla oli päällään lämmittävä fleeceloimi, mutta tassusia se ei tietenkään lämmittänyt! Aikaa oli parikymmentä minuuttia omien harkkojen alkuun, joten kun olimme moikanneet muutamaa tuttua shelttikasvoa, rupesimme lämmittelemään sisällä hallissa. Kävelyä, pyörimistä, istumista, kontaktia jne. yleistä liikkeellä oloa, jotta lämmin veri virtaisi kohmettuneisiin jäseniin.

Koska aika oli rajallinen kaikkien kahdeksan koirakon tehdä rataa läpi toistoineen ja korjauksineen, kukin teki vuorollaan agiopemme Niinan opastuksella päällejuoksun tekniikkaharjoituksia radan toisessa päässä: esteet A, B, C, D, E, F ja G ja toiset tekivät vuorollaan radan toisessa päässä olevaa radanpätkää, jonka olimme ensin läpikäyneet Niinan opastuksella.

Täytyy vielä tähän mainita, että Niinalla on tapana lähettää aina päivän harjoitus etukäteen spostilla ryhmäläisille. Tämä on erinomainen tapa valmistella koirakoita illan harkkoihin: radan rakennusta ajatellen ja tietenkin itse päivän radan ohjaustakin ajatellen. Opettelen itse radan parhaani mukaan ulkoa, jotta rataan tutustumisessa ei menisi niin kauan aikaa ja että olisi parhaalla mahdollisella tavalla valmistautunut harkkoihin. Tavoitteena tietenkin jouheva ja sujuva ohjaus koirakolle; -ei tosissaan, mutta tunteella;-)

Lilun kanssa ei ongelmia alun ratapätkällä, ts. hypyillä ja putkella siis. Otin hypyltä1 hypylle2 päällejuoksuna ja hienosti Lilli tuli ohjaukseen mukaan. Lilun putkeen3 irtoaminenkin on ihanteellista, vauhdilla ja mielellään shelttimimmi sujahtaa ’mistä ja milloin vain’ putkeen. Keinulla4 sitten harjoiteltiin ohareita;-) Tätä täytyy miettiä, että mikähän siinä on, että keinua pitää väistää, mutta sitten kuitenkin houkuttelun, maanittelun ja hienovaraisen painostuksen ansiosta sinne kuitenkin sitten mennään??!! Mielestäni Lilli osaa k-a-i-k-k-i esteet, myös keinun. Yleensä se ohjauksessa juoksee keinun ohi, mutta palaa sitten kuitenkin käskystä esteelle, nostaa ensin toisen etujalan ylösmenolle ja sitten hyppää kokonaan esteelle ja osaa itse jarruttaa hienosta keinun alas menolla. (Varoin tosin lentokeinua ihan vieressä).

Onko kenelläkään ajatuksia tai ideoita miten Lillin kanssa tulisi edetä kontakteilla? Se on siis 7-vuotias ja aikaisemmin kontaktit tehty siten, korjaa Vuokko jos on väärin, että sille on käskytetty ’odottaa’ tms. ja se on odottanut ohjaajaa kontaktin alas menolla ja ohjaaja on vienyt sen alas kontaktilla. Sittemmin aloitettu 2on2off –opettelu, jonka se ymmärtääkseni jotenkuten osaa, mutta ei vielä rataharjoittelussa. Aikaisemmin Vuokon kanssa harjoitellessa mm. keinulla ei ole ollut ’ohari-ongelmaa’! Onko kyse koiran epävarmuudesta ja epätietoisuudesta siitä, että mitä siltä odotetaan kontaktiesteillä ts. keinulla??!! Minun muutaman kerran ohjauksessani mm. puomille Lilu juoksi reippaasti ilman epäröintiä. Keinu näyttää olevan jonkinlainen sudenkuoppa. Toisaalta Lilli kuitenkin näyttää osaavan suorittaa keinunkin itsenäisesti, osaa jarruttaa jne. Kehuin sitä oikein mairealla äänellä ja moneen kertaan eilen keinun 2on2off –harjoituksissa ja huomasinkin, kuinka Lilli reagoi kehumiseen myönteisesti.

Keinun4 jälkeen valssaus hypylle5 ja edelleen hypylle6, hieno rengas7 ja kepeillä8 pieni avokulma no problem:) Tätä radan pätkää hinkattiin muutamaan otteeseen. Huvittavaa, kun huomasin Lillin kuumuvan ohjauksessa; kerran kuulu pieni hhhhhrrrhmmmräyh hypyn5 ja 6 välillä, ja Lilu yritti paimentaa ohjaajaa nappaamalla melkein hihasta kiinni. Tunsin kuonon kosketuksen, mutta eipä osunut tällä kertaa Lilli Onerva;-)

Päällejuoksun tekniikkaharjoituksessa teimme ensin pienen palan esteillä putkiA, hyppyB ja hyppyC. Meni kerrasta, mutta korjasin ajoitusta ja omaa liikettä toiseen kertaan ja jo tuntui huomattavasti sujuvammalta. Sitten koko tekniikkaharjoitus pariin kertaan ja olin erittäin tyytyväinen itseeni ja Lilliin. Ymmärtääkseni eilisen harjoituksen perusteella päällejuoksun tärkein elementti on sijoittautuminen ja oman liikkeen ajoitus koiraan nähden. Liike ei saa pysähtyä hypyn taakse, mutta ohjaaja ei edistääkään liikaa seuraavalle esteelle. Kotiläksyksi ja mielikuvaharjoitukseksi toispuoleisen ohjaajan motorisesti heikomman, vasemman puolen käyttöä;-)

Otettiin myös Aa:ta yksistään 2on2offilla. Muutama onnistunut toisto ja jätin suoritukset muhimaan kovan kehumisen ja nakkipläjäyksen kera shelttimimmin korvien väliin. Keppejä otettiin avokulmasta ja Lillille ilmeisesti hiukan haastavammasta pimeästä kulmasta. Lisäksi harjoiteltiin paikalla istumista: ei kestänyt istua kentän laidalla kun kävin kiertämässä kepit, lähti palatessa liikkeelle. Palautin paikalle ja kiersin kepit vain puolivälistä. Kehua ja palkkaa Lilulle kiltisti paikallaan istumisesta häiriöisessä ja metelöivässä ympäristössä!

Lopeteltiin ja käytiin kylmästä huolimatta pieni pyörähdys hallin takana ja pisulla. Autolle palatessa Lilu suuntasi jälleen hallin ovelle, että eiköhän mennä taas:) Seuraavan kerran Lillin kanssa agibaanalla parin viikon kuluttua, agility on näköjään Lilunkin mielestä hurrrrjan kivaa:D

Lilli, -uusi agiystäväni:)

Mettovaaran Lilli Onervan kanssa olemme viime aikoina tutustelleet toisiimme agilityn merkeissä. (Tunnetaan toisemme siis hyvin jo ennestään, onhan Lilli meidän Pyryn sisko;-) Eilen sitten päästiin itse asiaan ja harkat meni enemmän kuin mukavasti:)Ohjaaja on tietysti aika ruosteessa, mutta shelttimimmi kulki kuin rasvattu salama senkin edestä. Lillin ohjaus on noin tempoa, rytmiä ja ajoitusta ajatellen vähän samantapaista kuin Panun ohjaaminen. – Kuumapäiseen Panu Pantteriin verrattuna Lilu on onneksi temperamentiltaan astetta rauhallisempi.

Lilli kilpaili viime kesänä muutaman kerran Niinan kanssa ja nyt Vuokko ystävällisesti antoi rakkaan ystävänsä lainakoiraksi allekirjoittanelle:) Kiitos vielä Vuokko! Vuokko on aikaisemmin tehnyt hienoa agilityharjoittelua Lillin kanssa, sillä Lilli osaa kaikki esteet, -erikoismaininta upeasta keppien osaamisesta ja varmuudesta. Kontaktien opettelu on sittemmin aloitettu uudestaan ja tavoitteena Lillillä on 2on2offit eli pysähtymiskontaktit.

Eilisissä harkoissa tehtiin ensin esteet 1-12 ja ensimmäisellä yrittämällä meni upeesti puomille saakka, jossa tuli ensin ohari, mutta mitäs me tytöt pienistä. Otettiin puomi huolella uudestaan ja pysähtymiskontaktin kanssa.

Käytännössä eka kiekalla menin seisomaan putken3 taakse vastaanottamaan Lilliä, joka epäröimättä kiisi kahden hypyn takaa putkeen. Siirryin hypylle4 ensin viemään hypyn yli ja samalla valssasin ja käänsin hypylle5 ja hypylle6, josta jatkettiin takaaleikkauksella putkeen7, Lilu irtosikin epäröimättä ja vauhdilla putkeen<3 Putkesta7 tuli hypylle8 hiukan suuri kaarto, mutta ei kovin paha (huom! ohjaaja olisi voinut ennakoida äänellään koiralle suuntaa aiemmin!!!!). Hypyt 9, 10 ja 11 ei ongelmia, kulki vauhdilla ja tarkasti.

Jätettiin harkka hautumaan ja siirryttiin radan sivulle källäilemään ja pyöriskelmään. Hallin toisella kentällä oli tokoryhmä, jonka liepeeseen siirryimme vaivihkaa. Palauttelin Lilulle mieleen naksutinta istu+naks+palkka, istu+naks+palkka, -hyvin näytti muistavan systeemin:) Sitten seuruutusta lämpimiksemme, tuijoteltiin toisiamme silmiin, naksuteltiin ja Lilu sai palkkaa ja kehuja hienosta kontaktista! Seuruupaikkakin oli aika ok, Lil tuppasi kuitenkin hiukan edistämään veljensä Pyryn tavoin;) Tehtiin lisäksi muutama 2on2off keinun alastulolla, naksun kanssa ja nami odottamassa muutaman metrin päässä. Jätin persolle shelttimimmille asian hautumaan haluttavasti, hää olis vielä tehny ja tehny, mutta lopetin muutamaan kertaan tarkoituksella intopiukeessa tilassa;-)

Sitten jälleen radalle harkan viimeisenä koirakkona. Rata sujui vauhdilla, tarkasti ja p-u-o-m-i-n kanssa virheettä, kunnes putki13 hypylle14 teki ohjaajalle tepposet! Muistutan tässä vielä itselleni; älä jätä koiraa selän taakse, älä kiirehdi ja hätiköi vaikka koira tulee lujaa, säilytä rauhallinen kontrolli ja kontakti koiraan. Muista äänenkäyttö!!!! Tässä näin, jotta muistaisin ensi kerralla;-)

Lisäksi hyppy16 kepeille17 aiheutti ajoituksen ja sijoittautumisen pähkäilyä. Mun täytyi malttaa odottaa, että Lilli tulee hypylle16 ja käskyttää kepit ja vasta sen jälkeen liikkua takaaleikkauksella eteenpäin. Täytyy vielä todeta, että meille sopii Lillin kanssa takaaleikkaukset, ennemmin kuin persjätöt. Lilli on Vuokon ohjauksessa tottunut takaaleikkauksiin ja mullehan ne sopii kuin nenä päähän. Mielummin jouheva takaaleikkaus, kuin hätäilevä ja epävarma persjättö. Tietysti nuo persjätötkin puolustaa paikkaansa, mutta mä en vielä osaa niitä tarpeeksi hyvin. Lisäksi sain agiope Niinalta ohjetta muistaa keppien käskytyksen alusta loppuun, jotta jatkoon ohjaus olisi sujuvampi.

Niinnihkuu!!!! Tuskin maltan odottaa ensi maanantaita, jolloin pääsemme Lilun kanssa jälleen harkkaradalle hurvittelemaan:)

Ei tässä nyt enää niin masenna ja ahdista...

...kevättä kohden mennään;-)

Terkkuja kaikille P-poikien bloggaajille:)