Kiireinen ohjaaja kuumuneelle koiralle :/

Olen ihan ruosteessa agilityradalla. Yritän kovasti ja intensiivisesti, mutta väärällä tavalla. Agility on mielestäni niin pikkutarkka laji. Jokainen sekunti radalla koiran kanssa on täynnä toimintaa, tarkoitusta ja tuhansia pieniä merkityksiä;-) Se vain ottaa aikansa, että pääsee taas jotenkin sisään kuplettiin koiran kanssa yhdessä, ei itsekseen ja erikseen yhdessä, vaan silleen yhdessä samanaikaisesti ja yhdessä virtaviivaisesti. Sitten kun se onnistuu, kaikki tuntuu helpolta ja kevyeltä, niin että ihan ääneen naurattaa;.)

Joo niin kyllä tunnustan, että päästin Lilun kuumumaan eilen ihan turhaan. Shelttimimmi käy kerta kerralta kuumempana hallin reunalla, joten sille täytynee ottaa samat rauhoittavat lääkkeet käyttöön kuin Panulle. Eli en anna sen viihdyttää itseään katsomalla toisten suorituksia ja kiihdyttää itseään hurjaan shelttiväykkyyn, vaan seuraavilla kerroille tokoilemme ja puuhastelemme omiammme, jotta voimme keskittyä olennaiseen radalla.

Niinan rataa tehtiin kahdessa osassa; ensin alun hyppy1 kepit2 putki3 hyppy4 –harkka siten, että ohjaaja oli keppien oikealla puolella ja lähetti koiran putkeen kepeiltä ja juoksi takaisin ottamaan vastaan koiraa hypylle4. Itse suunnittelin, että olisin ollut keppien vasemmalla puolella ohjaamassa, mutta nyt kokeiltiin siis tuota ym. ohjauskuviota. –Tällä kuviolla en saanut Lilua kepeille, en sitten melkein millään! Yritin eri etäisyyksillä, lähettämistä, viemistä jne. aina mentiin toisesta välistä kepeille ja välillä Lil turhautui haukkumaan tumpeloa ohjaajaa! Loppujen lopuksi saimme kuitenkin pari onnistunutta kepeille menoa ja lopetimme onnistumiseen. meille tällä kertaa kivikkoisen rataosuuden.

Tekniikkaharjoituksessa tehtiin välistäveto, takaakierto ja twistin kautta putkeen ja päällejuoksulla kaksi viimeistä hyppyä. Lilu sujahti sukkana putkeen12, jonka jälkeen ohjaaja odotteli hypyllä13, josta edelleen peruuttelin välistävedon kanssa hypylle 14 ja takaakierto hypylle15, josta twistillä putkeen16. Otin Lillin päällejuoksuna hypylle17 ja sitten hyppy18 ja vielä takaisin putkeen19. Pätkä meni meiltä Lilun kaa kerrasta putkeen:) Toisella kerralla hiottiin hiukan ajoitusta ja ohjaajan paikkaa välistävedon aikana hypyllä13 ja 14 niinpä pätkä meni vielä paremmin, sanoisinpa jopa nautittavan kevyesti!

Sitten harkan viimeisenä koirakkona tehtiin koko rata kilpailunomaisesti. Tökkäsimme heti kepeillä2! Jatkettiin siitä kuitenkin luottamusta uhkuen ja vauhdilla. Hyvästä tekniikkaharkasta huolimatta, loppupätkällä ohjaajan mopo karkasi jotakuinkin metsään. Mulla oli kauhee kiire jonnekin ja kuumakaisa Lilu yritti pysyä ohjauksessa mukana oikoteitä käyttäen. Jätin Lillin selän taakse, en ohjannut tarpeeksi huolellisesti ja äänikin hävisi jälleen hallin tuuletuslaitteen huminaan. Mun täytyy jatkossa ohjata Lilua yhtä määrätietoisesti ja terävästi kuin Panua. Käskyttää ja käyttää ääntä. Tietäkää, että Lilli ei ole mikään mamissheltti, vaan itsetietoinen ja hyväpäinen shelttimimmi;-) Tämä oli meidän kolmas harkkakerta, joten ehkä yhteinen sävel on aika ajoin hiukan vielä hakusessa;-)

Otettiin me jotain tottispalojakin häiriöisessä ympäristössä: paikallaan istumista, luoksetuloa ja vierellä juoksemista molemmilla puolilla kontakin kanssa. Hienosti meni, mutta menköön:) Täytyy suunnitella myös seuraavaksi kerraksi riittävästi oheisohjelmaa, jotta päät pysyy kylmänä varsinaisessa tekemisessä!