Oivallus Lillin kontakteista

Hoksasin eilen Lillin kontaktien suorituksesta sen, että en saa yhtään edistää koiraa esteelle!! Mun täytyy edelliseltä esteeltä lähettää se kontakteille, antaa rauhassa lukita este sekä antaa rauhassa edetä esteelle. Jos juoksen Lillin vierellä tai edellä, vedätän tai edistän kontaktille, se tekee joka kerta tyylikkään oharin! Tässä tuleekin ohjaajan tarkan ohjauksen paikka Lillin kanssa, ei jäniksen selässä, eikä kiireellä, vaan rauhassa ja selkeästi lähettäen kontakteille. Ja á vot sinnehän se Lilli kiisi eilen, lähettämällä suoraan keinulle ja puomille!! Ilman epäröintiä:)

Lillin omistajan Vuokon kanssa pähkäiltiin taannoin myös 2on2offin jatkamista ja päätettiinkin sitten luopua Lilun alastulon harjoittelusta. Syystä että se osaa jo kontaktien alastulon! Ei 2on2offia, mutta kuitenkin pysähtymisen ja tarvittaessa juoksukontaktin, -kuten eilinen osoitti. Edelleen, kun Lilu on ’jo’ seitsemän vuotias ja emme halua rasittaa sen etupäätä turhaan vaikkapa Aan jyrkillä alastuloharjoitteilla. Lisäksi 2on2offin opetteluun ja harjoitteluun sekä oppimiseen tarvitaan säännöllisempi ja useampi harjoittelukerta, kuin Lilusen nykyinen kerran kahdessa viikossa.

Niina oli suunnitellut mielestäni oikein kivan ja jouhekkaan radan eiliselle. Tehtiin ensin koko rata ja sitten viilattiin keppejä koirakot vuorollaan.

Kokonaisuutena rataosuutemme liikkui tyydyttävän ja hyvän välimaastossa. Ongelmat tällä kertaa olivat (jälleen, huoh!) ohjaajan liika kiire, koiran selän taakse jättäminen ja vinosti hypyille lähestyttäessä vartalon väärä suunta. Lisäksi rataharkassa tulivat Lilun kontaktioharit. Mutta kokonaisuutena oli ihan mielekästä menoa.

Tekniikkaharjoituksissa tehtiin ohjaajan etääntymistä kepeiltä. Lilun kepit menivät rutiinilla ja loistavasti! Rutiinilla en tarkoita pakkorutiinia tai innottomuutta, vaan varmaa ja tyylikästä osaamista;-) Pieni kauneusvirhe tuli siitä, kun ohjaaja intoutui kiikaamaan käskytystään, ja Lil reagoi kiirehtimällä kesken kaiken namikupille. No siitä sitten hoksasin ottaa rauhallisemmin;-)

Sanotaan, että yhteinen sävelemme soi ihanasti yksittäisissä tekniikkaharjoituksissa, mutta hiukan epävireisenä vielä kokonaisissa ratasuorituksissa. Mutta siellä se on, kirkas valo tunnelin päässä! Tunnen sen ja vaistoan, että niin tuntee Lilukin! Shelttimimmillä häntä heilui ja suu oli näkkärillä moneen otteeseen:)