sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Shelttikerholaisten sunnuntaiagit

Pohjois-Suomen Shelttikerhon kesän ensimmäinen agilitytunti keräsi neljä koiraa emäntineen Haukkiksen agikeitaalle. Meiju&Iines, Iina&Jasu sekä Henna&Nita ilmiintyivät liitelemään sunnuntai-illan ratoksi. P-mamman potiessa kipeentynyttä nilkkaansa, Pyry&Panu pääsivät/joutuivat tällä kertaa katsomon puolelle kannustamaan;) Kipeän nilkan takia saattaa myös vaarantua ensi lauantain Kemin kisojen agiradat:( No, tässä on vajaa viikko aikaa parannella jalkaa ja toivon kovasti, että saan nilkan juoksukuntoon!

Rata rakennettiin kentällä jo olevien kontaktiesteiden ympärille ja siitä muodostui ihan kätevä, noin 1-luokkalaisten, hyppypyöritys- ja kontaktirata jonka lopussa oli kepit ja rengas. Koskapa koirakoita oli vain muutama, tehtiin rata sitten toisinpäinkin hieman toisenlaisilla hyppykuvioilla. Teemana tänään olivat siis kontaktit: puomi, aa ja keinu sekä koiran hallinta sekä ohjauskontaktin pitäminen hyppyesteillä. Lisäksi radalla toteutettiin takaa leikkauksia muutamalle esteelle ja hyppykuvioiden yhteydessä sai valssata sekä harjoitella ’takaa’ ja ’kierrä’ –käskyjä.

Toivon mukaan pääsemme viikon kuluttua myös Panun kanssa tosi toimiin shelttikerhon agiradalle;-) Shelttikerholaisten agitunnit jatkuvat siis sunnuntaisin klo 18:30-19:30 kesä- ja elokuun aikana, -heinäkuussa lomaillaan:)

perjantai 29. toukokuuta 2009

Nokasta vedettävä versio

Mulla ei ole vielä kovinkaan paljon annettavaa Panulle agirintamalla, olen ohjaajana sellainen nokasta vedettävä versio;) Ja jos yrittää soveltaa jotain omaa ohjausversiota voi mennä pahasti metsään, sekoittaa koiran pään sekä aiheuttaa yhteistyössä ehkä korjaamattomiakin virheitä.
Agilityssä on niin monta osa-aluetta, jotka merkitsevät yhdessä kaikkea ja luovat kokonaisuuden: on hyvä tiedostaa se, kuinka pienistä jutuista kaikki on kiinni ja kuinka kaikki voi olla kiinni yhdestä pienestä jutusta;)

Niinan agitunnilla harjoiteltiin Lee Gibsonin oppien mukaan koiran irtoamista. Meillä oli kaksi rataa, jossa toinen oli pelkistetympi puomi-hyppy-suoraputki-hyppy ja toinen jossa sai soveltaa irtoamista radalla.

Tein Panun kanssa ensin hyppy-puomia naksun kanssa: kontaktit oli joka kerta kohillaan ja naksulla vapautin ja mahtipontiset kehut päälle<3<3

Hyppy-suoraputki-hypyllä Panu irtosi eka kerran kuin vahingossa, kuinkas muuten kuumapäinen ja menohalukas kun on, mutta sitten tuli muutamaan kertaan takapakkiräykkyä putken jälkeisessä hypyssä, jotka korjasin saattamalla pidemmälle hypylle. Pari saattoa hypylle ja pakitin jälleen lähettämään putken jälkeen. ’Hyppy’, ’kierrä’ –käskyllä meni hienosti ja irtosi takaisin putkeen (olen odottanut, että saan kirjoittaa tämän) kuin ’raivo härkä’. Eli suurella vauhdilla suoraan putkeen ja toivottavaa olisi, että tämä vauhti putkiin irtoamisissa siirtyisi radalle. Shelttipantteri sai mairean muhkeat kehut jokaisesta putkeen irtoamisesta ja kehut näkyivät Panun olemuksessa polleana ympärijuoksenteluna häntä taivasta kohden. Hää tiesi tehneensä jotain upeeta & mahtavaa:DD

Rata alkoi hyppy ja pimeä putki yhdistelmällä. Ennen putken suuta sihisin (=käytössä myös keinulla) Panulle, jotta se hidastaisi vauhtiaan. Se sujahtikin putkeen kyselemättä ja radan jatko irtoamisosuuksineen sujui, edellisen harjoituksen hedelminä, upeasti. Sitten tuli tänka på, kun ohjaaja jälleen kerran unohti miten rata menee! (=eyes rollover) Ihmettelin siinä ääneen Niinalle, että kuinka mun käy isommissa kisoissa, jossa omaa vuoroaan voi joutua odottelemaan hyvän tovin ennen omaa suoritusta?! Niinan neuvo oli muistella rataa toisten suoritusten aikana! Lyhyen harjoitusradan unohtaminen on tosi noloa ja raivostuttavaakin: Panun ja mun yhteissauma rikkoontui ohjaajan hataran pällin takia, jälleen kerran tässäkin:/ Noo, radan kertauksen jälkeen juostiin Panun kanssa sitten rata ja ei voi valittaa shelttijannun menohalusta tahi liitämisen laadusta<3

Lopuksi, ja näin hyvien putkeen irtoamisten lomassa, testasin testauksen vuoksi Panun putkeen irtoamista ohjaamalla putken ulommalla kaarella. Eikähän se Panu millään ilveellä irronnut eikä mennyt putkeen! Minulla ei ole oikein kikka kolmosta nyt tähän hätään, miten Panun putkiongelman ratkoisin. Niinalta ja Leeltä sain muutamia hyviä neuvoja, joita sovellan kykyni mukaan.

Panun ulkokaaren putkiongelma on kuitenkin pieni rikka agirokassamme. En aio synnyttää putkiongelmasta pulttia tai paineita ja otamme järjen sekä ajatuksen käteen, kun yritämme pitkässä juoksussa ko. pulman ratkaista. Panun agility on mielestäni niin hyvässä kuosissa ja ensimmäinen agilitynollakin kantaa meitä niin, että me aloittelijat emme paljon enempää voi toivoa;)

Torstaitokot

Pyry aloitteli luoksepäästävyydellä eilisellä tokotunnilla: -jälleen oli havaittavissa lievää epävarmuutta sekä vetäytymistä, kun toko-ope lähenteli Pikkujättiä. Otettiin uudelleen ja tällä kertaa Pyry oli käskyn alla ’paikka’ ja nyt päästävyys sujui paremmin. Ei silleen rauhallisen itsevarmasti, mutta pysyi paikoillaan kumminkin:/ Mistä lie luokse päästävyyden epävarmuus juontaa? Otan Pyryn epävarmuuden henkilökohtaisena epäluottamuslauseena ja paikallaan on sellainen kaikenkattava luottamuksen palauttaminen Pikkujätin kanssa! Mitään selkkauksia kenenkään ja minkään asian kanssa ei kuitenkaan ole sattunut, joten tämä on taas niitä elämän pieniä mysteerejä??!!

Paikallaolo otettiin varman päälle ja siirryin Pyrystä vain kolmen metrin päähän liikkeen ajaksi. Siitä huolimatta se oli levoton ja kuunteli sekä otti häiriötä agilitykentän menosta ja kaikesta mahdollisesta ympärillään. Liikkeen aikana yksi koirakko saapui myöhässä kentälle ja Pyry sai tästä kimmokkeen nousta istumaan. Palasin sen luo palauttamaan maata ja jäin sitten vielä lähemmäs liikkeen ajaksi. Loppuosan paikalla makuusta Pyry rauhoittui ja saimme liikkeen mainiosti finaaliin perusasentoa myöten. Jospa se tästä!

Tunnin teemana oli seuraaminen ja aloitin Pyryn seuraamisen lämmittelyn ja kontaktin muistuttelun naksun kanssa. Eli ihan muutama askel ja kun kontakti oli kohdallaan siitä naksu ja palkka. Hienosti alkoi. Siirryttiin sitten pidempään seuraamiskaavioon kääntymisineen sekä vasemmalle että oikealle. Pyryllä on yleensä tapana edistää seuraamisessa, joten loppuasennon kanssa täytyy olla tarkka, että se asettuu oikeaan paikkaan. Ennakoin tänään pysähdystä hiukan, jotta Pyry sai loppuasennon kohdalleen. Silti sitä täytyi kuiteski korjata muutamaan kertaan:/ Täyskäännöksissä imutin Pyryä nakkipalalla, koska sillä on taipumusta tehdä tarpeettoman laaja kaari, sekä hurjasti edistää käännöksessä. Seuraamisen kontakti pysyi pienellä muistuttelulla kohtuullisesti ja ilman hihnaa seuraaminen sujui paremmin kuin hihnan kanssa.

Pyry teki myös hyppyä ja tästä ei mitään huomauttamista. Pieni steppausta kuitenkin seisonnassa, koska kiirehdin hiukan liikaa siirtymisessä sen viereen. Tein sitten niin, että hypyn jälkeen annoin ’seiso’ käskyn ja sitten viive siten, että Pyry sai aikaa seisomiseen eikä turha kiire aiheuttanut levotonta tassuttelua. Mamman mielestä hypystä ten points to Pikkujätti:D

Pyryllä oli myös pieni pallonsa mukana tokotunnilla ja se ei ehkä ollut mikään kuningasajatus, sillä herkkähaukkuinen Pyry sai vain vettä myllyynsä, kun palkkapallo lensi ilmaan:// Jätetäänkin pallo vast edes suosiolla arjen leikkeihin, eikä oteta sitä enää mukaan kiihdyttimeksi tokotunnille;)

Panu pääsi tokokehään ja se oli epämukavasti kierroksilla agikentän vieressä vartoomisen jälkeen. Lisäksi ruohokentällä oli tooosi kiinnostavia hajuja, varmaan ruokasellaisia, että sain tehdä temppuni, että Pa kiinnostuisi seuraamisesta. Sivulle se malttoi tulla ja kontaktin ottaa, mutta seuraamisesta ei puhettakaan. Tein sitten niin, että otin muutamia sivulletuloja naksulla ja seuraamista vain muutaman askeleen, jotta shelttipantterin pää saisi kiinni ajatuksesta.

Siirryttiin toiseen paikkaan kentällä pakoon herkkuhajuja ja jo rupesi Pa pelittämään. Jotta asia pysyisi kiinnostavana, tein reipasta kävelyseuraamista ja temmon vaihtelua kävelystä juoksuun,. Panun seuraaminen ja kontakti oli kiitettävää, kuten aina, mutta loppuasento jäi välillä väljäksi.
Olen agilityn starteissa käyttänyt ’sivu’ –komentoa ja liike on kärsinyt inflaation ja osittain tärvääntynyt. Siirryin jo eilen agireeneissä startissa ’istu’ –komentoon, jotta ’sivu’ –käsky säästyisi tokopuolelle.

Tokotunnin loppuminuutit kopittelimme Panun tennispallolla, jotta saisimme vertyneet tassut agitunnille.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Nyt nappasi Panu Pantteri!

Päivän kisakuulumiset suoritusjärjestyksessä hyppy- ja agilitykisa.

Hyppykisan ohitamme otsanrypistyksellä ja jatkamme suoraan asiaan ja ilmoittamaan onnellisena kaikille, että cruisailimme tänään Panun kanssa ensimmäisen nolla-ratamme ja samalla luokkavoiton agilityssä!!!!

Olosuhteet ja ohjaajan olotila olivat sellaisia, että kamalan, heti alkuvaiheessa hylätyksi tohelletun hyppyratayrityksen jälkeen ajattelin ja puhuinkin jo porukoille kotia lähdöstä... Onneksi en sentään ottanut ja lähtenyt, sillä Lee Gibsonin tämänpäiväinen agilityrata meni meiltä nopeasti, ilman kieppejä ja turhia sinkoiluja ihanan ja mahtavan virheettömästi! Mettovaaran Vuokko oli jälleen kuvaustoimissa ja ratamme voi käydä katsomassa täältä.

Radan jälkeen mieli oli herkistynyt ja hymy herkässä. Mieleni teki myös halata kaikkia ja kaikkea, ja tulihan tuota palkintojenjaossa sitten halattua tuomariakin;-) Mainitsin Lee:lle, että tämä oli ensimmäinen, nollaratamme, joten hän varmasti ymmärsi maailmaa syleilevän tunteen.

Kiitos vielä Panu Pantteri hyvästä yhteistyöstä, (vaikka päivä alkoikin kuumapäisellä ja päättömällä ryntäilyllä), kiitos Vuokko, Iina&Iinan Äiti sekä Meiju onnitteluista paikan päällä!

lauantai 23. toukokuuta 2009

Lauantain hyllyelementit

Arvaa harmittaako, kun ei vieläkään pääse hehkuttamaan ensimmäistä nollarataa…!

Toisaalta tämän päivän OKKn agilityradoissa oli niin paljon hyvää, parempaa ja jopa edistystä, että en nyt jaksa hirveästi harmitella näitä hyllyjä. Rahanmeno kisamaksuihin kyllä hirvittää, kun ne periaatteessa menevät kankkulan kaivoon ilman sen kummempaa tulemaa://

Molemmat agilityradat olivat näpeissäni siten, että mikään osio ei ollut liian vaikea tai mahdotonta läpiviedä. Ensimmäinen rata meni hyllyksi ohjaajan velttouden, saamattomuuden ja lievän hätiköimisen takia. Kuuma auringonpaiste ei ole ominta keliäni, ja aamullinen kuumuus saikin oloni voimattomaksi ja lievästi huonovointiseksikin. A-radan hylly meneekin totaalisesti ohjaajan piikkiin. Panu meni, kuunteli ja tassu lensi sinne minne ohjaus näytti. Hylly tuli vartalon väärästä suunnasta ja käden vetämisestä liian nopeasti pois ohjauksesta.

B-rata alkoi katastrofaalisella pyllistelyllä toisella esteellä, jossa koira piti saada hyppy kiertämällä saada takaisinpäin muurille. Pyllistely aiheutti sen, että Panu hyppäsi hypyn takaisinpäin eikä kiertänyt sitä. Hohhoijakkaa, että sitä viitsiikin pyllistellä siellä missä ei pitäisi;) Radan toinen ohjausmissi tuli putkelta aa:lle tultaessa, jossa tarpeettomasti yritin vaihtaa puolta muistaakseni valssaamalla ja enhän minä ehtinyt mihkään, kun Pantteri liisi jo ohitseni. Tässäkin olisin voinut olla realistisempi ja jättää puolen vaihdon aa:n juurelle, missä Pa pysähtyy kontaktille:/

Loppuosa B-radasta meni Panun kanssa mukavasti yhdessä tuumin ja laitoin Hovikuvaajamme Mettovaaran Vuokon (kiitos taas Vuokko!) kuvaaman radan näytille kuvakansioon: tänne! Kehtaan ko. hyllyfilkan näyttää, koska rata ei ole mielestäni ihan toivotonta soheltamista.

Pähkinänkuoressa päivän miinukset: huono ohjaussuunnittelu, kumartelu radalla (=tästä pitäisi päästä ehdottomasti irti) sekä A-kisan aikainen huonovointisuus (=minkäs teet). Päivän plussapisteet ja papukaijamerkki: Panu, rauhallisempi ohjausote ja maltti kontakteilla.

En soveltanut Leen uusia oppeja vielä tänään, yritin kyllä kepeille mentäessä, mutta B-kisan filkalta näkyy aika onneton yritys, mutta siis mielessä pyörivät kuitenkin uusi ohjaustapa, jossa varsinkaan, todellakaan ei pyllistellä!!!! Päivä se on huomennakin ja kisat jatkuu aamulla hyppyradalla ja sen jälkeen vielä agilityradalla: pysykää kanavalla!

perjantai 22. toukokuuta 2009

’You’re getting there’!

Lee Gibsonin harjoitusrata oli katettu tänään monipuolisesti sekä putkilla, kepeillä, kontakteilla ja tietysti hypyillä. Pienet ratapyrähdykset oli suunniteltu siten, että jokaisen piti harjoitteleman koiran huomion hakemista ja vangitsemista kääntymällä koiraan päin ja avaamalla tai levittämällä käsivarret sivuille. Näin avoimessa asennossa koira kuin koira on ikään kuin pakotettu huomioimaan ohjaaja ja kuuntelemaan meno-ohjeita. Avoimen asennon sovittaminen ohjaukseen sekä sen ajoittaminen ja positiointi oikealla ja tarkoituksenmukaisella tavalla on taito sinänsä, jota ainakin meikäläisen täytyy vielä harjoitella pitkään ja hartaasti.

Toisaalta avoimen asennon teho, hyöty ja vaikutus on ilmiömäinen koiraan. Tämä tuli todennettua tänään useaan kertaan Panuun, joka Leen opettamalla ohjaustavalla reagoi ohjaukseen automaattisesti ja ilman minkäänlaista kyseenalaistamista.

Jokainen meidän ratapätkä alkoi tänään ohjaajan virheellä, jonka Lee sitten korjasi ja á vot Panu pelitti brittiopen opeilla mallikkaasti. Tästä lähtien en pyllistele turhia, lakkaan hokemasta täällä, tänne ja tässä, en vispaa käsiäni koiran kuonon edessä turhaan. Otan ja suoritan vain avoimen asennon, säilytän rauhallisen ja rennon ohjausotteen ja niin pitäisi Panun mennä ja tulla agibaanalla kuin tyhjää vain;-)

Oikeesti ja tosissaan täytyy todeta, että se mitä minä näinä kahtena kurssipäivänä olen nähnyt ja todennut miten oma koirani etenee Leen opeilla on jotain ennen kokematonta. Sanoisin myös, että Lee Gibsonin agilitykonsepti ja tapa opettaa agilityä sekä tietoisuus siitä metodista, miten koiran saa reagoimaan, -on fiksuinta mitä minä olen tähän saakka kohdannut agilityrintamalla.

Saimme Panskun kanssa välitodistusta Leen tämänpäiväiseltä koulutusrupeamalta: ’You’re getting there’, joka antaa pontta ja puhtia reenaamiseen. Minun täytyy ehdottomasti pitää pää kylmänä radalla ja välttää turhaa kohkaamista ja paniikkia. Rento ohjaus on parasta ohjausta! Sain myös kisaratojen suorittamiseen evästystä siten, että ensin käydään rata ja esteet läpi ja sen jälkeen suunnitellaan ’pattern’, suomeksi ’malli’/’kaavio’ jne, jolla rata sitten loppujen lopuksi viedään läpi. Tarkoitus ei ole siis juosta kilpaa koiran kanssa esteeltä esteelle, vaan suorittaa hyvin ennakoitu ja suunniteltu ’pattern’.

Kyse on nyt loppujen lopuksi siitä, milloin ja tai mihin mennessä Panun ohjaaja oppii ohjaamaan rennosti ja pitämään päänsä kylmänä;)

torstai 21. toukokuuta 2009

Open your arms and let the dog see you;-)

Eli meille uusi juttu OKKn vierailevan agilitykouluttaja ja brittituomarin Lee Gibsonin ensimmäisessä kurssisessiossamme oli se, että kun halutaan koiran näkevän sinut ja kuuntelevan sinua avataan käsivarret, mahdollinen äänimerkki esim. ’Panu’/’täällä’ tms. ja annetaan käsky! Ja ihmeellisen hyvin tämä toimi, kun haluttiin lähettää koira siihen putken toiseen, vaikeampaan päähän. Oma lukunsa on se, miten tällainen oppi jää elämään ja miten sitä kykenee soveltamaan spontaanisti ratoihin yksittäisen koulutuksen perusteella. Leen agiopit olivatkin tähän mennessä ihan erilaista agihuttua, mitä minä olen kohdannut.

Lisäksi Leen koulutuksessa pyrittiin pitkälle lähettämään koira esteille, eikä juoksemaan kilpaa koiran kanssa, mitä allekirjoittanut yleensä tekee:// Ymmärtääkseni perimmäisenä tavoitteena on kouluttaa koira alusta alkaen lukemaan itsenäisesti rataa, mutta kuitenkin ohjauksen mukaisesti. Käsien ei tarvitse koko ajan olla tanassa tai ’ohjausasennossa’, vaan kädet lähettävät koiran eteenpäin ja ohjaavat oikeaan suuntaan.

Mielestäni meidän ratamme menivät tänään kohtuumukavasti, lukuun ottamatta ohjaajan satunnaisia radan unohtamisia! Suurin ongelma ja ’pain in the neck’ olivat jälleen Panun putkeen irtoamiset tai irtoamattomuus. Pa irtosi hienosti, kun ohjaaja oli putken sisäpuolella, mutta ei sitten millään, kun ohjaaja oli putken ulkokaarella:(

Saimmekin kotitehtäväksi tehdä runsaasti putkeen irtoamisia, sillä Leen mukaan Panu on oppinut negatiivisen tavan kieltäytyä putkesta ohjaajan ollessa ulkokaarella, höystettynä raivostuttavalla räksytyksellä. Lee evästi minua olemaan sinnikäs ja peräänantamaton Panun putkiongelman kanssa. Käsittääkseni hän tarkoitti niin, että jos ja kun haluan koiran suorittavan jotain jollain tietyllä tavalla, minun ei tarvitse joustaa siitä, vaan este tulisi tehdä siten kuin ohjaaja haluaa ja käskee. Tämähän voi kokeneemmalle ohjaajalle olla itsestään selvää, kun taas tällainen noviisi hakee helposti kompromissiratkaisuja ja oikopolkuja ja toteuttaa ohjausta vähän sinne päin... Edessämme on hikinen putkien kesä Panun kanssa;-)

Lee Gibsonin kurssi jatkuu vielä huomenna ja viikonloppuna kisaamme Panun kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina samaisen agihepun tuomaroimissa OKKn kisoissa.

perjantai 15. toukokuuta 2009

Pitkän päivän ilta

Haukkiksen ulkosesongin torstai-ilta näyttää muodostuneen meidän harjoittelutiimille: mamma&Pyry&Panu sellaiseksi, että siihen mahtuu tunteroiset sekä tokoa että agilityä. Reenit alkavatkin vasta 19:30 (=meille myöhään;), joten lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen reenirupeama yhteensä venähtää siis useammaksi tunniksi!

Jatkamme shelttijannujen kanssa alo/avo –ryhmässä ja tavoitteena on edelleen/vieläkin saada joskus maailmassa Pyrylle TK1 –koulari. Mielestäni Pyry osaa alo:n liikkeet, mutta kuten olen moneen kertaan valitellut, aiemmin niin varma paikallaolo on mennyt tärviölle ja sen entiselleen hiominen on nyt käynnissä. Niin ja muutenkin Pyryn alo-liikkeissä on tietty viilaamista ja höyläämistä, sillä ne eivät ole tavoitteessa tahi täydellisiä;) Viime syyskuisen, olosuhteista johtuen keskeyttämään pakotetun, ensimmäisen virallisen tokokisan trauma kummittelee vielä takaraivossani ja siis Pyrynkin. Mietin vielä, josko kisaan Pyryn kanssa enää ulkona, vain meneekö tapahtuma kenties hallipuolelle myöhäissyksyyn. Allekirjoittaneella on muutenkin niin huonot kisahermot, että pienikin takapakki aiheuttaa totaalista taantumista:( Tämä kattaa myös agilityn!

Ryhmä aloitteli kukin esittelyllään ja tavoitteiden maalaamisellaan. Saimme myös esittää toivomuksia tuntien kulusta ja kollektiivinen mielipide oli, että ohjaajat tekevät koulutusrungon, jota tunneilla noudatetaan. Kuten eräs ryhmäläinen totesi, että kaaosta tai yhteentörmäyksiä syntynee, jos yksi reenaa ruutua ja toinen hyppynoutoa suht pienellä tokokentällä ja pisteenä iin päällä agilitykentän kupeessa?!

Ryhmä aloitti luoksepäästävyydellä ja paikallamakuulla: Pyry pakitti aavistuksen, kun molemmat ohjaajamme kävivät sitä rapsuttelemassa. Ei kuitenkaan pahasti, silleen kuitenkin, että sen epävarmuuden huomasi ja kokeessa olisi tullut miinusta. Kehuin sitä kuitenkin maireasti urheasta päästävyydestä ja vieraan ihmisen lähentelyistä;)

Paikallamakuussa menin vain muutaman metrin päähän. Näin ulkokauden alkajaisiksi halusin varman ja ehjän paikallamakuun. Yhden minuutin kohdalla palasin ja käskytin loppuasentoon. Palkkiota, hurraata ja jippiitä Pyrylle onnistuneesta liikkeestä. Tästä se paikallamakuun palautuminen alkakoon ja jatkukoon! Aikaisemmin nimittäin Pymylle ei tehnyt tiukkaakaan olla 2-3 minuuttia paikallaan. Se sieti myös häiriötä ja muiden koirien liikuskelua todella hyvin. Tällainen paikallamakuu on siis tavoitteemme!

Teimme sitten Pyryn kanssa luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa. Luoksetulossa tuttu jolkottelu, reippaan laukan sijasta, palasi kuvioihin. Loppuasento oli kuitenkin Pymyllä hyvä! Eli tässä liikkeessä Pyryn vauhti kaipaa boosteria: mulla oli tennispallo mukana, mutta se on liian suuri pikkuPyrylle, joten otan seuraavaksi kerraksi Pyryn oman pikkupallon mukaan. Sain nimittäin toko-opeltamme Sadulta hyvän vinkin heittää pallo omien jalkojen välistä Pyryn menosuuntaan, josko se lisäisi Pyryn juoksuvauhtia?!

Liikkeestä maahanmeno toimi entiseen malliin: maahan mentiin, mutta Pyrymäisen verkkaisesti. Yritin naksuttimella saada liikettä ripeämmäksi. Toko-ope ehdotti meille hallikaudelta tuttua’maata’ leikkiä lenkeillä ja kotona. Tavoitteena on saada Pyryn ’maata’menosta tuplasti nopeampi ja kiva leikkikin!

Pyryn puolituntinen täyttyi ja hain vuorostaan Panun kehiin. Panuhan on aina valmis, willing & able mihin tahansa toimintaan:D Se tekee kaiken alusta loppuun, joka kerta ja kaikkialla, täysillä ja sitten sillä on tunnin päästä hirveä hiki ja jano, kun se ei malta välillä virkistyä vesikupillaan:D

Panskun kanssa tehtiin samoten luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa. Luoksetulo oli hieno, Pa ei ottanut juurikaan häiriötä muista tokottelijoista tai agikentän kuhinasta. Sillä on nimittäin juoksumatkalla ollut tapana vilkuilla ympäristön tapahtumia moneen otteeseen, ennen kuin se saavuttaa mamman ja istahtaa perusasentoon sivulleni. Tällä kertaa, kun oltiin ensimmäistä kertaa ulkona hallikauden jälkeen, tein luoksetulon sille helpoksi siten, että matka oli kohtuullisen lyhyt, noin 10 metriä. Ja liike onnistuikin mainiosti loppuasentoa myöten!

Liikkeestä maahanmeno oli myös tres bien! Panu tipahti käskystä maahan ilman vitkuilua ja hienosti malttoi odottaa paluun ja loppukäskyn. Vapautuksessa pallobileet pystyyn taidokkaalle shelttijannulle:-o

Panun agilitytunnin alkamista enteillen tokotunnin loppuminuutit kuluivat tennispalloa kopitellen! Pansku istuu tai seisoo ja käskyllä ’koppi’ se ottaa kopin ja tuo pallon mamman käteen. Tätä se jaksaa ja haluaa tehdä ’sata kertaa’;) Lisäksi heittelin vauhdikkaita pomppuja, josta Panu koppasi pallon ilmasta ja palautti pallon mammalle. Tätäkin tehtiin toiset ’sata kertaa';-) Panu rakastaa pallolla kopittelua!

Agilitytunnin alkajaisiksi kävimme agiopemme Niinan kanssa läpi kunkin ongelmakohtia ja meillähän se on pääasiassa tällä hetkellä putkeen irtoaminen. Satunnaiset keppien suoritusongelmat, kuten viime viikonlopun KASsin kisoissa, johtunevat ohjaajan väärästä lähestymisestä; liiallisesta työntämisestä, edistämisestä jne.

Lyhyt rata oli megaputkirata: kolme putkea ja viimeisenä kepit. Odottelimme suoritusvuoroamme tekemällä apuope Satun suunnittelemaa rataa, jossa koiralle oli lähdössä tyrkkyputki, mutta puomille piti mennä ja puomin jälkeen koira tuli saada kääntymään vasemmalle hypylle. Ohjaajan ja koiran välille piti jäädä loppuosassa puomi väliin ja tämähän ei meinannut millään luonnistua. Koira kuin koira yritti hypylle käännettäessä palata itsepintaisesti puomia takaisinpäin??!!

Emme saaneet Panunkaan kanssa ym kuviota onnistumaan ja teimmekin variaation siten, että Panu menikin puomin sijasta putkeen ja siitä hypylle. Koiran ja ohjaajan välissä oli tässäkin kuviossa puomi.

Niinan putkiradalle lähdettäessä alku meni hienosti. Sitten ohjaaja jäi ihmettelemään josko Panu menee vai ei mene putkeen! Menihän se ja irtosihan se Panu, mutta ohjaajan jatko tyssäsi tähän pällistelyyn ja otettiin sitten alusta uudestaan. Täytyy sanoa, että Panulla oli upea putkipäivä, se irtosi joka kerran ilman kieppejä tai epäröintejä putkeen, -pimeäänkin suuhun. Tällä kertaa loppuosan kepeille meno vaati eniten töitä onnistuakseen. Liikeratani ei meinannut luonnistua oikein, vaan vedin, työnsin tai edistin sekä seisoin Panun edessä niin, että hiukan taas shelttijannu turhautui turhiin toistoihin. Kun ei se sen vika ollut, että toope ohjaaja ei antanut sille suorittamismahdollisuutta://

Muutenkaan ohjaajalla itsellään ei ollut paras päivä noin agilityn ohjaamisen kannalta. Fysiikka pettää silloin tällöin ja tulee sellaisia voimattoman tuntuisia päiviä. Sitten sitä häseltää, hätiköi ja ohjaus tulee ihan arsesta: Panu-parka! Lupaan, että otetaan seuraavalla kerralla reippaammin, tarkemmin ja paremmin!

lauantai 9. toukokuuta 2009

Agihylly ja h-y-p-p-y-t-u-l-o-s!

Oulun KASsin viikonloppukisat Pateniemen Honkapirtin hiekkapohjaisella kentällä pidettiin tänään sadetta ennakoivassa ilmanalassa, mutta onnekkaasti saatiin vain pientä ripettä eikä saavista kaataen! -Toivon mukaan tämän iltapäivän kisaajat säästyvät myös vedenpaisumukselta-)

Jari Tienhaaran tuomaroima agilityrata oli ihan mahdollinen ja hyvä rata siinä mielessä, että se ei ollut liian vaikea, liian kikkaileva vaan mielestäni todella asiallinen ja täsmäävä ensimmäisen luokan radaksi. Mukana oli hyvä valikoima esteitä mm rengas, pituus, aa, puomi jne, jotta ekaluokkalaiset saivat mitata esteiden osaamistaan.

Panu yritti kentän ulkopuolella ottaa kierroksia, mutta komensin sitä tiukasti, enkä antanut shelttipantterin lämpomittarin kuumua hellelukemiin;-) Silti tunsin, kuinka sen shelttiolemus uhkui pidäteltyä kiihkoa ja intoa radalle! Agilityrata meni kartturin hallinnassa kepeille saakka, jossa Panu päätti ruveta komentamaan mammaa oikein urakalla ja tästä tuloksena kielto. Kun se pääsi kepit alkuun, ne menivät oikein lennokkaasti. Seuraava komennuksen paikka tuli putkeen irrottaessa, jossa Panu jälleen pyöri, vaappui ja kieppui putken suulla, eikä meinannut millään irrota tunneliin:-////

Tulostiliöinnissä lukee lisäksi kaksi muutakin kieltoa, mutta valitettavasti mieleeni ei palaudu yksityiskohtia noista: joka tapauksessa laittaisin kiellot pienen harjoittelutauon piikkiin, ohjaajan turhaan punkemiseen kepeillä ja putkeen irtoamisharkan vähyyteen!! Muutoin, Panun osalta pidätettyjen intohimojen ja kiihkoilun merkeissä juostu agilityrata oli aika ok;) Täytyy myös todeta, että vanhan jalat olivat aika kohmeessa ja kankeat. Olin kyllä pukeutunut lämpimästi, mutta tässä iässä sitä kai vertyy hitaammin, perusteellisesta lämmittelystä huolimatta…!

Hyppyrata oli mielestäni profiililtaan jälleen oikein kiva, mukava ja tasapainoinen. Tasapainoisella tässä tarkoitan osaavimmalle ohjaajille, ja miksei aloittelijallekin, mahdollisuutta jakaa ja kontrolloida vauhtia! Toisaalta rata oli kyllä mahdottoman nopea ja useampi ohjaaja haukkoi happea radan päätteeksi;) Juoksin itsekin kirjaimellisesti hampaat irvessä ja lippis kireällä:D

Panu seurasi nyt paremmin ohjausta, kun kiivain kiihko oli karistettu aikaisemmalle agilityradalle. Rata eteni reuhakkaasti putkelle: jossa, huoh ja voih, P. Pantteri päätti jälleen kupekxia putken suulla??!! Mun täytynee ottaa pieni tehokuuri putkeen irtoamisissa, höystettynä maan mahtavimmilla herkuilla…:D Mikähän siinä on, että Panu ei irtoa putkeen???!!! Voi kun se osaisi minulle sen kertoa. Tai voi, kun olisin niin fiksu koiraihminen, että Pa:n putkiongelman ymmärtäisin:-//// Joka tapauksessa tuloksena hyppyradalta tulostiliöinnissä 10, kielto ja yhdestä riman pudotuksesta 5.

Ihanaa Panu, ihanaa! Tulos ei ole maailman paras, mutta se on meille the ensimmäinen t-u-l-o-s ja psyykkinen päänavaus:-D

Mettovaaran Vuokko, -kiitos Vuokko, oli jälleen kuvaustoimissa ja tuloksekkaan B-radan voi käydä katsomassa täältä: KAS hyppyrata 9.5.

perjantai 8. toukokuuta 2009

Miia&Pessi jälleen agikentillä

Miian ja Pessin agilitytauko päättyi keskiviikkona 6.5., jolloin parivaljakko palasi Active Dogin valmennusryhmään.

Miia raportoi, että harjoitukset menivät hienosti pitkästä tauosta huolimatta. Pessi muisti heti kaikki agikiemurat ja radat menivät yllättävän hyvin. Kepeissä tosin tarvitaan vielä muistutusharjoituksia;)

Tsemiä Miialle ja Siniselle Expressille agilityyn ja toivottavasti ystävämme nähdään vielä kisakentillä:-Y

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Ev kurakisat;-)

Varsin kuraisen rapaisissa merkeissä noin sään puolesta vedettiin läpi KASsin ev agikisat keskiviikkoiltana. Onneksi KASsilaisilla on maa-/hiekkapohjainen SERTI-rakennus, joten saimme pitää sadekuuroa katon alla. Iltaa kohden sää sitten poutaantui, jotta saimme lämmittelyt ja jäähdyttelyt vedettyä kuivin takein ja turkein, jalat ja tassut sensijaan olivat kovin märät:) Auton takapenkkikin muistuttaa sotatannerta, jossa on kuraisia tassunjälkiä ympäriinsä ja imurointi plus sisätilojen pesu on paikallaan ensi tilassa://

Ilmoittauduimme, Meiju&Iines ja meikä&Panu, sekä mölli- että ykkösluokan kisaan. Mukana oli useita muitakin shelttikasvoja: Päivi&Edi, Iina&Jasu sekä Kirsi&Blackie, joten sheltit olivat hyvin edustettuina illan radoilla.

Panun ja mun möllirata meni nollana, vaikka mielestäni, -en ole kuit satavarma, Panu steppaili yhden putken edessä. Kieppiä se ei tehnyt, mutta muuten jahkaili ja katseli ympäriinsä putkella ennen sisään sukkulointia. No mutta, tuomari tuomitsi radan kuitenkin nollana;) Ja olenkin tyytyväinen ja onnellinen kaikin puolin mölliradan suoritukseemme: käytin ääntäni, en seisoskellut, en etuillut liikaa tahi jättänyt Pa:ta selän taakse. Kontaktit sekä puomi että aa menivät hyvin, vaikkakin mun täytyy nykyisellään antaa tuplakäskynä ’alas’, jotta Pa siirtyisi oikeaan paikkaan, eli työtä ja harjoitusta tarvitaan vielä paljon kontakteilla.

Toin Panun halliin/radalle vain hetkeä ennen starttia, jottei se ehtisi kuumua liikaa. Radalla se kuunteli hienosti ja eteni ohjauksen mukaisesti. Suorituksemme jälkeen jäimme siedättymään ja källäilemään radan reunalle, jossa Pa malttoi olla räksyttämäti, vaikkakin jannu oli jälleen todella intopiukeena agitunnelmasta;)

Ykkösluokan radalla saimme hyllyn! Puomilta lähtiessä työnsin Panua ilmeisesti liikaa, koska yritin saada sen tyrkkyputken ohi oikeaan päähän ja vieressä olikin ansana tyrkkyhyppy: en kyllä vieläkään tiedä, miten se olisi pitänyt ohjata Panun kohdalla, jotta olisin varmasti saanut sen putken oikeaan päähän?! Lisäksi radalla oli putki-kepit yhdistelmä erittäin vaikealla keppien sisäänmenolla, jonka otin varman päälle. Nämä varman päälle ohjaukset eivät ole meillä kovin esteettisiä saatikka sujakoita;-) Ykkösluokan radan kontakteilla; puomi, aa sekä keinu emme saaneet 2on-2offia aikaiseksi:( Mikä lie, vaikka tietoisesti yritin olla liikaa kiirehtimästä ja häsäämättä, niin silti kontaktit menivät ns yli?! Myöhässä oleva ’alas’ –käsky?? Radan loppuosaa en kertakaikkiaan ehtinyt ohjaamaan suunnitelman mukaan ja sekin osio oli vähemmän kaunis mutta silti ’virheetön’.

Ykkösluokan rata oli hiekkaisella alustalla todella hankala nopean koiran kanssa ja vaikka meille tuli vain yksi ’virhe’, jäi vähän keskentekoinen maku suorituksesta. Jalat eivät liikkuneet tarpeeksi ja ohjaussuunnitelma oli ehkä väärä?! Panu kyllä eteni jälleen ohjauksen mukaisesti ja kaasu pohjassa. Mielessäni onkin kisamuistona ilmassa lentävä hiekka Panun kurvaillessa tiukasti esteeltä toiselle:D

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Panskun bortsuhousut;-)

Olen jonkin aikaa miettinyt tulevaa kesää: tuleeko se olemaan kuinka lämmin, miten kuuma ja tukahduttava olo Panulla jälleen on paksussa ja tuuheassa turkissaan?! Kastroinnin myötä sen alusvilla on kasvanut takkuun ja ei irtoa kunnolla harjaamalla, kampaamalla tai karstaamalla -kuten normaaleilla pallipojilla, Pyryllä ja Pessillä.

Kesä tulee olemaan P. Pantterin elämän neljäs ja siinä mielessä erilainen, että se on sen ensimmäinen kisakesä agilitykentillä ja näin ollen sille onkin nyt leikattu kisatukka, sellainen viileän ilmava ja hengittävä mohikaani, joka kuitenkin päällepäin näyttää ihan kokoturkilta. Lisäksi Panu on päästetty tavaramerkistään, liehuvista pulisongeistaan, joita mamma niin rakasti, kun ne juostessa niin mukavasti huljusivat…:D.

Panun parturina toimi ystävällisesti Mustosen Miia, jolle kaunis kiitos kesälookin stailaamisesta!

Älkää yllättykö, kun näette Panun seuraavan kerran, se näyttää ihan teinisheltiltä, jolla on bortsuhousut:D