perjantai 22. toukokuuta 2009

’You’re getting there’!

Lee Gibsonin harjoitusrata oli katettu tänään monipuolisesti sekä putkilla, kepeillä, kontakteilla ja tietysti hypyillä. Pienet ratapyrähdykset oli suunniteltu siten, että jokaisen piti harjoitteleman koiran huomion hakemista ja vangitsemista kääntymällä koiraan päin ja avaamalla tai levittämällä käsivarret sivuille. Näin avoimessa asennossa koira kuin koira on ikään kuin pakotettu huomioimaan ohjaaja ja kuuntelemaan meno-ohjeita. Avoimen asennon sovittaminen ohjaukseen sekä sen ajoittaminen ja positiointi oikealla ja tarkoituksenmukaisella tavalla on taito sinänsä, jota ainakin meikäläisen täytyy vielä harjoitella pitkään ja hartaasti.

Toisaalta avoimen asennon teho, hyöty ja vaikutus on ilmiömäinen koiraan. Tämä tuli todennettua tänään useaan kertaan Panuun, joka Leen opettamalla ohjaustavalla reagoi ohjaukseen automaattisesti ja ilman minkäänlaista kyseenalaistamista.

Jokainen meidän ratapätkä alkoi tänään ohjaajan virheellä, jonka Lee sitten korjasi ja á vot Panu pelitti brittiopen opeilla mallikkaasti. Tästä lähtien en pyllistele turhia, lakkaan hokemasta täällä, tänne ja tässä, en vispaa käsiäni koiran kuonon edessä turhaan. Otan ja suoritan vain avoimen asennon, säilytän rauhallisen ja rennon ohjausotteen ja niin pitäisi Panun mennä ja tulla agibaanalla kuin tyhjää vain;-)

Oikeesti ja tosissaan täytyy todeta, että se mitä minä näinä kahtena kurssipäivänä olen nähnyt ja todennut miten oma koirani etenee Leen opeilla on jotain ennen kokematonta. Sanoisin myös, että Lee Gibsonin agilitykonsepti ja tapa opettaa agilityä sekä tietoisuus siitä metodista, miten koiran saa reagoimaan, -on fiksuinta mitä minä olen tähän saakka kohdannut agilityrintamalla.

Saimme Panskun kanssa välitodistusta Leen tämänpäiväiseltä koulutusrupeamalta: ’You’re getting there’, joka antaa pontta ja puhtia reenaamiseen. Minun täytyy ehdottomasti pitää pää kylmänä radalla ja välttää turhaa kohkaamista ja paniikkia. Rento ohjaus on parasta ohjausta! Sain myös kisaratojen suorittamiseen evästystä siten, että ensin käydään rata ja esteet läpi ja sen jälkeen suunnitellaan ’pattern’, suomeksi ’malli’/’kaavio’ jne, jolla rata sitten loppujen lopuksi viedään läpi. Tarkoitus ei ole siis juosta kilpaa koiran kanssa esteeltä esteelle, vaan suorittaa hyvin ennakoitu ja suunniteltu ’pattern’.

Kyse on nyt loppujen lopuksi siitä, milloin ja tai mihin mennessä Panun ohjaaja oppii ohjaamaan rennosti ja pitämään päänsä kylmänä;)

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan hirmu mielenkiintoiselta!! Voi kun mäkin pääsisin taas joskus oppeihin ja lajin kiemuroihin, niinku oikeesti kiinni!! :) Mä jään mielenkiinnolla oottaan lisäkommentteja sun opeista, jatkossa.. ;)

    VastaaPoista
  2. Sitä se olikin Miira! Lee Gordonin agility todella jotain uutta ja mielekästä, -ainakin minulle. Harmi vain, että hän asuu niin kaukana ja harmi, kun koulutuskertoja oli vain kaksi!

    VastaaPoista