Mulla ei ole vielä kovinkaan paljon annettavaa Panulle agirintamalla, olen ohjaajana sellainen nokasta vedettävä versio;) Ja jos yrittää soveltaa jotain omaa ohjausversiota voi mennä pahasti metsään, sekoittaa koiran pään sekä aiheuttaa yhteistyössä ehkä korjaamattomiakin virheitä.
Agilityssä on niin monta osa-aluetta, jotka merkitsevät yhdessä kaikkea ja luovat kokonaisuuden: on hyvä tiedostaa se, kuinka pienistä jutuista kaikki on kiinni ja kuinka kaikki voi olla kiinni yhdestä pienestä jutusta;)
Niinan agitunnilla harjoiteltiin Lee Gibsonin oppien mukaan koiran irtoamista. Meillä oli kaksi rataa, jossa toinen oli pelkistetympi puomi-hyppy-suoraputki-hyppy ja toinen jossa sai soveltaa irtoamista radalla.
Tein Panun kanssa ensin hyppy-puomia naksun kanssa: kontaktit oli joka kerta kohillaan ja naksulla vapautin ja mahtipontiset kehut päälle<3<3
Hyppy-suoraputki-hypyllä Panu irtosi eka kerran kuin vahingossa, kuinkas muuten kuumapäinen ja menohalukas kun on, mutta sitten tuli muutamaan kertaan takapakkiräykkyä putken jälkeisessä hypyssä, jotka korjasin saattamalla pidemmälle hypylle. Pari saattoa hypylle ja pakitin jälleen lähettämään putken jälkeen. ’Hyppy’, ’kierrä’ –käskyllä meni hienosti ja irtosi takaisin putkeen (olen odottanut, että saan kirjoittaa tämän) kuin ’raivo härkä’. Eli suurella vauhdilla suoraan putkeen ja toivottavaa olisi, että tämä vauhti putkiin irtoamisissa siirtyisi radalle. Shelttipantteri sai mairean muhkeat kehut jokaisesta putkeen irtoamisesta ja kehut näkyivät Panun olemuksessa polleana ympärijuoksenteluna häntä taivasta kohden. Hää tiesi tehneensä jotain upeeta & mahtavaa:DD
Rata alkoi hyppy ja pimeä putki yhdistelmällä. Ennen putken suuta sihisin (=käytössä myös keinulla) Panulle, jotta se hidastaisi vauhtiaan. Se sujahtikin putkeen kyselemättä ja radan jatko irtoamisosuuksineen sujui, edellisen harjoituksen hedelminä, upeasti. Sitten tuli tänka på, kun ohjaaja jälleen kerran unohti miten rata menee! (=eyes rollover) Ihmettelin siinä ääneen Niinalle, että kuinka mun käy isommissa kisoissa, jossa omaa vuoroaan voi joutua odottelemaan hyvän tovin ennen omaa suoritusta?! Niinan neuvo oli muistella rataa toisten suoritusten aikana! Lyhyen harjoitusradan unohtaminen on tosi noloa ja raivostuttavaakin: Panun ja mun yhteissauma rikkoontui ohjaajan hataran pällin takia, jälleen kerran tässäkin:/ Noo, radan kertauksen jälkeen juostiin Panun kanssa sitten rata ja ei voi valittaa shelttijannun menohalusta tahi liitämisen laadusta<3
Lopuksi, ja näin hyvien putkeen irtoamisten lomassa, testasin testauksen vuoksi Panun putkeen irtoamista ohjaamalla putken ulommalla kaarella. Eikähän se Panu millään ilveellä irronnut eikä mennyt putkeen! Minulla ei ole oikein kikka kolmosta nyt tähän hätään, miten Panun putkiongelman ratkoisin. Niinalta ja Leeltä sain muutamia hyviä neuvoja, joita sovellan kykyni mukaan.
Panun ulkokaaren putkiongelma on kuitenkin pieni rikka agirokassamme. En aio synnyttää putkiongelmasta pulttia tai paineita ja otamme järjen sekä ajatuksen käteen, kun yritämme pitkässä juoksussa ko. pulman ratkaista. Panun agility on mielestäni niin hyvässä kuosissa ja ensimmäinen agilitynollakin kantaa meitä niin, että me aloittelijat emme paljon enempää voi toivoa;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti