perjantai 28. tammikuuta 2011

Takapakkia tokossa

Jo hallille ajellessa tuntui, että on henkinen pakki päällä; väsynyt olo ja koiran motivoiminen tottelevaisuuteen tuntui vaivalloiselta:-/ Päivän istuminen sosiaaliturvan luennolla oli imenyt henkistä kapasiteettia ja siinä mielentilassa jaksanut ajatella, että toko voisi olla virkistävää vaihtelua ja ajatusten nollausta:o

Aloitettiin paikallamakuulla evl –tyyliin, eli jokaiselle koirakolle annettiin vapautuskäsky erikseen liikkeen lopussa. Panu oli levoton, piippaileva ja poissaoleva, ihan kuin ohaaja itsekin. Tokossa ei saisi ennakoida tulevaa, mutta Panun olotila enteili todella huonoa paikallamakuuta ajatellen. En edes yrittänyt avo-liikettä, vaan tehtiin 3 minsan alo-liike. Panu pyöriskeli levottomasti jaloissa ennen kuin asettui perusasentoon. Meni ensimmäisellä maata ja siirryin riviin muiden kanssa. Ensimmäisten hetkien aikana Panu ikään kuin nytkähti eteenpäin, mutta ei sittenkään noussut paikoiltaan. Huh ja huoh! Kaunis koiranpää pyöri levottomasti ja kuikuili ympäriinsä muita koiria ja hajuja. Katsoin Panua tiiviisti silmiin ja se rauhoittui liikkeen loppua kohden.
Niitti eilisen liikkeen tärviölle menemiseen oli sitten viereisen koiran ohjaaja, joka kävi kesken liikkeen palkkaamassa koiraansa; käveli käsi taskussa Panun ohitse koiransa luo ja palasi takaisin riviin. Tunsin kuinka Person kuonon hajusolut työskentelivät ankarasti…pysyi kuitenkin vielä paikoillaan tässä vaiheessa. Kolme minuuttia täyttyi ja liikahdin kohti Panua, joka siinä samassa nousi seisomaan ja liikahti eteenpäin:( Ttukeletana!

Panun paikalla makuussa, hallilla, täytyy ottaa nyt askel taaksepäin. Lisäksi sen muiden koirien namien ja palkkaamisen häiriönsietokykyä tulee työstää! Ajattelin, että kotona jatketaan kuitenkin paikallamakuuta avo-tyyliin, mutta hallilla joudutaan helpottamaan liikettä toistaiseksi.

Päivän pääteemana oli ruutu, jonka esittely meni minulta ohi, enkä huomannut että koko liikettä esiteltiin. Poissaoleva mikä poissaoleva. Ennen ruutua otettiin Panun kanssa noutoa, joka sujuu jo aika mukavasti. Panun virettä täytyy kuitenkin säätää, sillä yli-innokas noutaja on ruvennut haukahtelemaan noutokapulaa hakiessaan;-)

Ruutuun otettiin namikupilla lähetyksiä noin 25 metristä, irtosi sukkana, mutta ruudussa palkkauksen jälkeistä elämää täytyy vielä miettiä, että miten eteenpäin….?! Noh, en aio ottaa ruudusta paineita, liike ei ole meille ajankohtainen vielä pitkään aikaan, jos koskaan…

Tunnin lopuksi hiottiin hyppyä, jossa suurin ongelma on Panu ehdollistuminen seisomaan kuono hypyn yli kärkkien:/ Aloitin helpommasta päästä eli ensin työstettiin sitä, että Panu kuuntelisi u-u-t-t-a käskyä hyppäämisen jälkeen, eikä automaattisesti seiso hypyllä. Jannu oli kummissaan, kun namia ei tippunutkaan seisomisesta ja maata menoista sekä yleisestä jojoilusta. Hypyn jälkeen annoin sille aikaa kääntyä ja kuunnella. Sanoin selvästi ja hitaasti ’istu’ ja niin tipahti karvapylly hallin lattialle<3 Ja kun jää oli murrettu, istuminen rupesi sujumaan kuin tanssi;-)

Mutta se etäisyys…me ei ikinä saada toimivaa avo-hyppyä aikaiseksi ennen kuin saan Panun hilattua kauemmaksi hypystä. Pieni pähkäilytuokio toko-ope Nean kanssa kosketusalustasta ja muistakin vaihtoehdoista tuotti mielestäni parhaan vaihtoehdon nimenomaan Panulle eli sen, että heitän kannellisen namirasian kauas hypyn taakse, jotta saan sen olemassa olevat ehdollistumiset tehokkaasti ’purettua’ ja rakennettua uudella tavalla.  

maanantai 17. tammikuuta 2011

Runsaasti läksyjä

Saimme Ojalan Jennin ensimmäisen tokotunnin seurauksena sunnuntaina Activella. Kevään kuuden kerran tukiopetustunneiltamme toivoin Jenniltä ohjausta ylempien liikkeiden opetteluun, koska tähän saakka olen vuosikausia harjoitellut alokas luokan liikkeitä ja ylempien luokkien tokoliikkeet ovat aika hepreaa. En myöskään ole mikään über-lahjakas tai taitava koirakuiskaaja, joka osaa tuosta vain ja sormia napsauttamalla opettaa koiralleen liikkeen kun liikkeen;-) Koiran tottelevaisuuskoulutus on täynnä pieniä nyansseja, joita ei tyhmempi tajua ja täytyy olla joku kokeneempi osoittamaan omia virheitä ja turhia maneereja sekä väärää asennetta. Minut täytyy kouluttaa opettamaan tokoliikkeitä koiralleni!

Tunnin pääteema oli seuruu ja virittelyssä Panun kontakti oli mitä mainioin ja se oli innokas sekä motivoitunut seuraaja. Suoritus laski kuitenkin kuin lehmän häntä Jennin katselmuksessa, koska ohjaajan jännitys ja yliyrittäminen heijastui välittömästi koiran suoritukseen. Meidän seuruun kipupisteitä ovat ohjaajan väärä asenne liikkeeseen, toko-ope Jenni ei tästä suorin sanoin huomauttanut, mutta näin ymmärsin ja väärältä se tuntuikin, koska loppupeleissä menetin pahasti Panun kontaktin ja loppuasentokin jäi kovin väljäksi…:/

Tunnin lopuksi luotiin tiivistä tunnelmaa viiden koirakon kesken hallin nurkassa; eli häiriöharjoitusta parhaimmasta päästä. Maata menoja ja paikalla makuuta noin metrin puolentoista välein. Panun maata menon nopeudessa on hiukan toivomisen varaa, perusasentoon nousu on sen sijaan nopsa.

Suoraa perusasentoa viilataan ja eilen tulikin noottia perusasennon vinoudesta, -tukistus ohjaajalle huolimattomuudesta! Paikalla makuussa pysyi, kunnes viereisen ohjaajan namipussin äänekäs rapistelu kävi ylivoimaiseksi Panun häiriönsietokyvylle ja Perso yritti osingoille. Onneksi olin vieressä ja sain rysän päältä kiinni. Paikalla makuu uusiksi ja minulta ehkä liian tiukka ja vihainenkin ’odota’, -mutta Panun pää kestää sen ja nyt pysyi, kun kävin piilossa.

Täytyy vielä todeta, että otin Panun alusta alkaen haltuun eri ilmeellä, kuin torstain tokotunnilla. Koska olimme ihka ensimmäistä kertaa Activen hallilla Martinniemessä, kiersimme ensin rakennuksen Panu sievästi vierellä ja mentiin sisälle mamma ensin ja Panu siivelsi jälkijunassa. Istui kiltisti eteisessä, kun riisuin takkini ja piponi naulaan. Sitten sisälle halliin mamma ensin ja Panu hillitysti perässä kylkimyyryä.Hallittu entrée ehkäisi turhaa piippailua ja sinkoilua sinne tänne. Eikä the Häntäkään uhonnut kellekään, ei edes jack russeli Aleksanterille, joka oli emäntineen ennen meitä eteisessä sekä tullessa että lähtiessä…<3

Ja ne kotiläksyt; kontaktin harjoittelu, taaksepäin kävely, suoraa perusasentoa. Tässä on iltapuhdetta tulevaksi :)

perjantai 14. tammikuuta 2011

Kuriton mamman mussukka

Panu aloitteli tokokevättä eilen Virpiniemen halliharkoissa. Toivottavasti hyvät lukijat ymmärrätte otsikon piilomerkityksen, sillä mussukan mamma ei ollut omistajana ja ohjaajana tehtäviensä tasalla, vaan antoi mussukalleen ihan liikaa ohjaksia sekä tilaisuuden ja mahdollisuuden jälleen haahuilla ja kulkea kuono pitkin hallin lattoita. Se ei sinänsä tuhonnut tokotunnin antia, mutta jätti mammaan itseensä pettymyksen tunteen ja tarpeen tehdä pomon kurinpidollisen ryhtiliikkeen tulevia tunteja silmällä pitäen ja muutenkin…;-)

Paikalla makuuta ajatellen Panu oli tauon jälkeen yliampuvan intopiukeessa tilassa ja sinkoili ympäriinsä piippaillen. Vuodenvaihteen tauon aikana, joka on venynyt siis noin neljään viikkoon, ei olla tehty juuri mitään satunnaisia ’istu’, ’odota’ ja ’maata’ lukuun ottamatta. Siksi päätin ottaa paikalla makuun vain kahtena minuuttina. Panu jojoili maata menossa, mutta jäi maata paikoilleen hienosti. Kävin pk-esteen takana piilossa noin 10 sekkaa ja palasin riviin ohjaajien kanssa. Panun kuono pyöri rivissä sinne tänne herkkujen hajuja ilmasta metsästäen, se piipitteli ja oli muutenkin levoton. Katsoin sitä tiiviisti ja painostavasti ja Panu rauhoittui loppua kohti katsomaan takaisin. Nousi perusasentoon ensimmäisellä josta palkkasin rauhallisesti.

Tunnin varsinaisena teemana olivat jäävät, jota teemme nyt siis avoimen luokan tyyliin. Maata menossa Panu vaihtoi liiaksi toiselle lonkalleen ja kääntyi katsomaan, kun siirryin taakse. Muuten liike sujui hienosti. Sama liikkeestä seisomisessa, mutta vain pään kääntäminen lienee sallittua. Toko-ope Nea huomasi tosin, että seisomisessa Panu liikutti hieman takajalkojaan, kun siirryin sen taakse. Hiomista siis tähän.

Jäävien kääntyilyyn sain toko-ope Pialta namialustan, joka jätettiin ohjaajan takana käynnin aikana koiran eteen, jotta sen kuono ja mielenkiinto pysyisi etupainoitteisena, vaikka ohjaaja pyörisi missä. Vaikutukset näkyivät heti ja Panu käänsi vain päätään lievästi. Vapautus namialustalle eteen. Tätäkin työstetään jatkossa.

Otettiin myös lyhyttä seuraamista naksun kanssa ja hiottiin suoraa perus- ja makuuasentoa. Panulla on taipumusta kääntyä perusasennossa liiaksi kohti ohjaajaa oikealle, joten perusasentokin on sitä myöten yleensä vinossa oikealle. Ohjaajalla on tässä tarkka paikka, kun ottaa koiran perusasentoon siten, että koira on oikeassa kohtaa ja suorassa. Päästän Panun liiaksi eteen, joten sillä on tilaa kääntyä vinoon. Tavoitteena on hakea perusasennon paikka pikkuisen taempana.

Tokotunnin kevennyksenä Panu raateli villahanskaani sekä teimme poispäin käännöksiä;-) 

maanantai 3. tammikuuta 2011

Jälleen uusi koiravuosi:)

Kaiken kaikkiaan kahdeksas koiravuosi tai SHELTTIvuosi starttasi allekirjoittaneen elämässä. Uusi vuosi antaa odottaa kivoja asioita ja yksi uuden vuoden lupaus on jatkaa aktiviista ja liikunnallista elämäntapasheltteilyäJ

Pyry jatkaa lauma- ja lemmikkinä olemisen tärkeää tehtäväänsä. Sen aktiiviset harrasteet ovat taaksejäänyttä elämää, joskin turhautuneen piippauksen johdosta se pääsee usein tokokentälle harjoittelemaan liikkeitä, jotka ovat vuosien fiilaamisen jälkeen sen selkärangassa,-)
Lisäksi Pyry nauttii suunnattomasti etsintäleikeistä, pallopeleistä ja tietenkin metsälenkeistä, -kunhan maasto ei ole liian vaikeakulkuista;-) Tärkeintä Pyryn elämässä on ja on aina ollut vain pitää mamma näköpiirissä sekä tiukasti kuulo- ja hajuetäisyydellä.

Panu on pitkän agilitytauon jälkeen palaamassa harjoituksiin; ensin paranneltiin Pantteria itseään kipeistä tassuvaivoista ja sitten koko syksy mamman tulehtunutta kantapäätä. Kädet on kainaloita myöten ristissä, että pääsemme alkuvuodesta liitelemään. Mutta jos niin huonosti käy, että ohjaajan fysiikka ei enää kestä agilityä, niin meillä on takataskussa tokokortti, jota pelataan joka tapauksessa.

Panu saavutti viime syksynä I-tuloksen alokas luokasta ja siirryimme siitä suoraan avoimen luokan liikkeiden harjoitteluun. Jatkamme keväällä OKK:n tokoryhmässä plus haimme ja pääsimme Active:lle kuuden kerran lisäoppiin. Tokotavoitteista sanon vain, että en odota seuraavaa kisakertaa enempää kuin on tarpeellista…;-)

Lupauksiin voisi tässä kohtaa lisätä myös rohkeamman ja suopeamman asenteen itseään kohtaan. Ahkerasta harjoittelusta, yrittämisestä ja epäonnistumisistakin ammennetaan oppia. Palkintona on parhaassa tapauksessa upea yhteistyön ja onnistumisen tunne koiran kanssa.