Takapakkia tokossa

Jo hallille ajellessa tuntui, että on henkinen pakki päällä; väsynyt olo ja koiran motivoiminen tottelevaisuuteen tuntui vaivalloiselta:-/ Päivän istuminen sosiaaliturvan luennolla oli imenyt henkistä kapasiteettia ja siinä mielentilassa jaksanut ajatella, että toko voisi olla virkistävää vaihtelua ja ajatusten nollausta:o

Aloitettiin paikallamakuulla evl –tyyliin, eli jokaiselle koirakolle annettiin vapautuskäsky erikseen liikkeen lopussa. Panu oli levoton, piippaileva ja poissaoleva, ihan kuin ohaaja itsekin. Tokossa ei saisi ennakoida tulevaa, mutta Panun olotila enteili todella huonoa paikallamakuuta ajatellen. En edes yrittänyt avo-liikettä, vaan tehtiin 3 minsan alo-liike. Panu pyöriskeli levottomasti jaloissa ennen kuin asettui perusasentoon. Meni ensimmäisellä maata ja siirryin riviin muiden kanssa. Ensimmäisten hetkien aikana Panu ikään kuin nytkähti eteenpäin, mutta ei sittenkään noussut paikoiltaan. Huh ja huoh! Kaunis koiranpää pyöri levottomasti ja kuikuili ympäriinsä muita koiria ja hajuja. Katsoin Panua tiiviisti silmiin ja se rauhoittui liikkeen loppua kohden.

Niitti eilisen liikkeen tärviölle menemiseen oli sitten viereisen koiran ohjaaja, joka kävi kesken liikkeen palkkaamassa koiraansa; käveli käsi taskussa Panun ohitse koiransa luo ja palasi takaisin riviin. Tunsin kuinka Person kuonon hajusolut työskentelivät ankarasti…pysyi kuitenkin vielä paikoillaan tässä vaiheessa. Kolme minuuttia täyttyi ja liikahdin kohti Panua, joka siinä samassa nousi seisomaan ja liikahti eteenpäin:( Ttukeletana!

Panun paikalla makuussa, hallilla, täytyy ottaa nyt askel taaksepäin. Lisäksi sen muiden koirien namien ja palkkaamisen häiriönsietokykyä tulee työstää! Ajattelin, että kotona jatketaan kuitenkin paikallamakuuta avo-tyyliin, mutta hallilla joudutaan helpottamaan liikettä toistaiseksi.

Päivän pääteemana oli ruutu, jonka esittely meni minulta ohi, enkä huomannut että koko liikettä esiteltiin. Poissaoleva mikä poissaoleva. Ennen ruutua otettiin Panun kanssa noutoa, joka sujuu jo aika mukavasti. Panun virettä täytyy kuitenkin säätää, sillä yli-innokas noutaja on ruvennut haukahtelemaan noutokapulaa hakiessaan;-)

Ruutuun otettiin namikupilla lähetyksiä noin 25 metristä, irtosi sukkana, mutta ruudussa palkkauksen jälkeistä elämää täytyy vielä miettiä, että miten eteenpäin….?! Noh, en aio ottaa ruudusta paineita, liike ei ole meille ajankohtainen vielä pitkään aikaan, jos koskaan…

Tunnin lopuksi hiottiin hyppyä, jossa suurin ongelma on Panu ehdollistuminen seisomaan kuono hypyn yli kärkkien:/ Aloitin helpommasta päästä eli ensin työstettiin sitä, että Panu kuuntelisi u-u-t-t-a käskyä hyppäämisen jälkeen, eikä automaattisesti seiso hypyllä. Jannu oli kummissaan, kun namia ei tippunutkaan seisomisesta ja maata menoista sekä yleisestä jojoilusta. Hypyn jälkeen annoin sille aikaa kääntyä ja kuunnella. Sanoin selvästi ja hitaasti ’istu’ ja niin tipahti karvapylly hallin lattialle<3 Ja kun jää oli murrettu, istuminen rupesi sujumaan kuin tanssi;-)

Mutta se etäisyys…me ei ikinä saada toimivaa avo-hyppyä aikaiseksi ennen kuin saan Panun hilattua kauemmaksi hypystä. Pieni pähkäilytuokio toko-ope Nean kanssa kosketusalustasta ja muistakin vaihtoehdoista tuotti mielestäni parhaan vaihtoehdon nimenomaan Panulle eli sen, että heitän kannellisen namirasian kauas hypyn taakse, jotta saan sen olemassa olevat ehdollistumiset tehokkaasti ’purettua’ ja rakennettua uudella tavalla.