maanantai 13. syyskuuta 2010

Jos ja jos...

Jos olisin sunnuntaiaamun hyppyradalla ollut vähemmän flegmaattinen ja enemmän energisempi ohjaaja, olisimme todnäk saaneet Lilun kanssa noususertin kakkosiin ja päässeet pirullisista ykkösten aamukisoista. Käänsin nimittäin selkäni Lilulle heti ensimmäisellä hypyllä, jolloin rima harvinaisesti tipahti. Liika kiirettä piti ohjaajalla myös viidennellä esteellä, eli kaksi kättä ja black’n’decker oli mukana, mutta koira ei:( Lilli sujahti putken väärään päähän, koska en ottanut koiraa ajoissa haltuun ja näyttänyt selkeästi etenemissuuntaa. Hyllyksi meni ’helppo hypäri’, mutta mentiin kuitenkin rata vauhdilla loppuun saakka. Tunnustusta itselleni, että en lyönyt hanskoja tiskiin hyllyn jälkeen. Huomionarvoista on jälleen Lillin upeat kepit, jotka useammalla koirakolla yskähteli radalla. Vuokko kuvasi hyppyradan ja sen voi käydä katsomassa täällä .

Agilityradalle mentäessä olin jo heräillyt aamukoomastani ja odotetut kaverit Asenne & Tsemppi nostivat päätään. Rata alkoi mainiosti, kunnes kepeillä Lilli äkkäsi Vuokko-mamman ’Vuokon vuorella’ kuvaamassa itseään! Kerta se on ensimmäinenkin, kun Lilu karkasi agilityradalla mammaa moikkaamaan;) Moikkauskierroksesta tuomari antoi kiellon ennen keppejä. Kepit itsessään menivät jälleen Lillimäisen tyylikkäästi. Sitten harmittavasti oma ohjausmoka putken jälkeisen muuri ja hypyn takaakierrolla. Käsi oli liian ylhäällä pimeällä ja niukalla kierrolla ja Lilli lähti kiertämään hyppyä, josta napsahti toinen kielto. Loppurata jälleen tyylillä ja virheettä. Agilityradan voi käydä katsomassa täältä .

Täytyy todeta, että jäi raskaasti hampaankoloon, kun ei saatu Lillin kanssa nollaa viikonlopun kisoissa. Olen erittäin tyytymätön itseeni ja ohjaukseeni. Aikaiset aamukisat ovat hirveitä minulle, koska elimistöni heräilee vasta puolenpäivän aikoihin, enkä saa itsestäni mitään irti aamun agilityradoilla. Lillin kanssa on ollut myös harjoittelutaukoa flunssan takia, mutta en usko, että se merkittävästi vaikutti viikonlopun tuloksiin. Varsinkin hyppyradan hylkäys oli niin selkeästi ohjaajan huonoutta.

Nämä kisat olivat viimeiset tälle kaudelle minun ja Lillin osalta, palanemme uudestaan agilityn riemuihin ensi keväänä. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen ja kiitollinen Vuokolle, että hän antoi rakkaan Lillin allekirjoittaneelle agilitykaveriksi kuluneen kesän aikana! Lilli nautti silminnähden agilityn hurmasta ja se on fantastinen agilitykoira. Kiitos vielä Vuokko ja Lilli<3

Tulevan talvikauden halliharjoituksiin palaa oma shelttipantterini Panu, jonka katson nyt toipuneen tassuvammoistaan. Panulla on ennestään ansaittuna kaksi luvaa medi ykkösistä ja ne pienet harjoitukset, joita olemme kesän ja alkusyksyn aikana tehneet lupaavat niin hyvää, että ehkä jo kuluvan vuoden aikana katsastamme osaamisemme hyppyradalla. Jos kävisi vaikka niin hyvin, että ohjaaja eliminoisi itsensä aamukisoista;-))