Teimmekin Lilun kanssa eka kiekan niin sanotusti putkeen, -ei siis ohjaajan lepsuiluja tahi koiran oikomisia missään vaiheessa ja aika hyvä yhteinen rytmikin;-) Mutta mutta, ohjaustekniikka kaarroksissa oli aika alkeellinen; olin myöhässä, väärin sijoittunut ja niinpä Lilli valui reilusti hyppyjen jälkeen. Lisäksi koiran käskytyksessäkin oli runsaasti toivomisen varaa.
Niinan palauttavan puhuttelun jälkeen ryhdistäydyimme Lilun kanssa ja lähdimme tosissamme tavoittelemaan pienempiä kaarroksia: putken11 jälkeen odotin Lilua puolessavälissä hypylle12, jota ennen rupesin kääntämään itseäni valssiasentoon siten, että en missään vaiheessa liikkunut hypyn12 siivekkeen ohi, vaan ohjasin kädellä Lillin yli ja kohti hyppyä13. Lisäksi Niina neuvoi tekemään erittäin hyödyllisen vekin ennen hyppyä13 siten, että koiran nokka osoitti silloin suoraan putken14 päähän. Näin minun ei tarvinnut käyttää vartalon kääntöä ja korottaa turhaan ääntäni, vaan Liljuska suhahti putken haluttuun päähän.
Saimme Niinalta kehuja: ’hyvä, hyvä’, ja olinkin todella iloinen Tuulikki-tädin ja Lilli-tyttösen tekniikkamenosta:)
Käskytyksestä opin kantapään kautta sen verran, että jos niitä käyttää kaarroksissa täytyy ne olla oikein ajoitettuja ja tarkoituksenmukaisia! Meikäläisen tapauksessa ’tässä, tässä’ oli ensimmäisellä kiekalla auttamattoman myöhässä ja näin ollen siitä ei ollut mitään hyötyä!
Lilli oli jo hyppynsä hypännyt ja valunut ties kuinka kauas, kun rupesin vasta ’tässäilemään’ sille, eli sellaisenaan mun käskytyksestä ei ollut käytännössä mitään merkitystä. Toisaalta, kun aloin miettimään koko kaarroksen pienentämisen prosessia eilisessä harkassa ja ’tässä’ –käskyn ajoittamista sekä yhdistämistä ohjaukseen sekä muuhun käskytykseen, mitä siinä nyt yleensä käskyttää, ’Lilli’, ’hyppy’ jne. , mulla meni tukka sekaisin;-) Eli en osannut tai kyennyt heti laittamaan pakettia kokoon. Niinpä tein sitten niin, että jätin ’tässä’ –käskyn pois ja keskityin oikea-aikaisuuteen ohjauksessa sekä vartalon kääntämiseen ja tietysti ’hyppy’ –käskyyn. Tällä tavalla Lilli kääntyi upeasti, sillä kääntyi jo hypyn päällä pää oikeaan suuntaan ja kaarros pieneni radikaalisti. Lilli seuraa siis aika tarkasti ohjaajan liikettä ja ohjausta, joten tulema ja johtopäätös oli, että kaarroksissa voinen jättää ylimääräiset huutelut minimiin Lilun kanssa!!
Tekniikkaosion jälkeen otimme itseksemme esteet 1-11 ja eniten töitä teetti hypyltä6 kepeille7 vienti. Kyllähän se Lilu meni, kun tein tarpeeksi vekkiä, mutta en voi sanoa, että ohjaajan meno ja koiran ohjaus olisi ollut tyylipuhdasta tässä kohtaa. Ohjasin vastakkaisella kädellä ja vienti oli liian pitkä ja työläs. Vaikka Lilu tuli mukaan, ehti se ruveta paimentamaan ja väykkymään ohjaavaa kättä;-// Kepit itsessään menivät Lillimäiseen tapaan vauhdikkaasti ja osaavasti<3
Harkan jälkeen Vuokko (Lillin omistaja) kertoi, että Lilu osaa ’kierrä’ –käskyn ja olisi sillä varmaan hakenut nämä kepit sujuvammin. Niinpä ja siispä, -sitä kokeilemme sitten seuraavalla kerralla;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti