torstai 29. heinäkuuta 2010

Persoa ei petetä

Hikistä tottista tänään Haukkiksella. Lämpömittari keikkui 3:ssa kymmenessä ja ylikin, huh hirveää hellettä:-(( Lämppärilenkki oli lyhyt, mutta teki tehtävänsä shelttijannuille, -jotka tietenkään eivät tarvinneet varsinaista lämmittelyä tänään;-)

Tunnin teemana hyppy ja tunnari eli tunnistusnouto, josta Salla piti vain teoria-alustuksen ja itse liike sai jäädä itämään meikäläiselle vielä ajatuksen asteelle. Hyvänä apuna, ja suosittelen tokoa aloittaville, on Salme Mujusen kirja ’Tie tottelevaisuusvalioksi’, jossa kuvataan havainnollisesti mm. tokon liikkeiden opetusta.

Hypyssä esitin Sallalle missä mennään Panun kanssa; eli shelttijannun liike on aloitettu alusta uudella käskyllä ’aisa’, koska agissa käytössä oleva ’hyppy’ –käsky aiheutti kiihtynyttä vinkunaa sekä haukuntaa, joka on ei-toivottua tokokentällä. ’Hyppy’ –käskyn aikana hyppy oli jo kuosissa silloinkin, lukuunottamatta haukkumista! Hypyssä on tähän saakka käytetty namialustaa irtoamiseen. Periaatteessa liike on ’koossa’ tai ’kasassa’ 'aisa' -käskylläkin, ainoa ongelma hypyssä on vain se, että Pantteri ei irtoa hyppyyn, -ei ilman namialustaa.

Olen kokeillut liikettä namialustalla siten, että alusta on paikoillaan, mutta ilman namia. Noh, Pantteri hyppäsi ja teki protestin nappaamalla tyhjän namialustan suuhunsa ja kääntyi seisomaan mielenosoituksellisesti odottamaan ohjaajaa namialusta suussaan: ’mitäh ei mitään, mitä peliä tämä on, persoa ei petetä’ :D Toista kertaa Pa ei irronnut tyhjälle namialustalle, vaan pelkästään silloin kun siihen laitetaan namia. Eli tyhjä namialusta ei hämää Panu Pantteria kahta kertaa;)

Sallan kanssa sitten tuumailtiin, miten persoa petetään irtoamaan hypyllä ja tämän päiväisen tulemana oli se, että siirryimme namialustasta käsiavun käyttöön. Perusasento oli suht lähellä hyppyä ja käsiavulla ’aisa’ –käskyllä Panu irtosi hyppyyn ja nami lensi perässä. ’Seiso’ –käsky ei vielä liitetty liikkeeseen vaan keskitytään vielä irtoamisen opetteluun. Sinnikkyydellä ja työllä hyvä tulee!

Asetuimme sitten kolmen koirakon voimin kuuntelemaan tunnin toista teemaa ja Sallan johdatusta tunnistusnoutoon, joka on allekirjoittaneelle kirjoittaman sivu. Hiukan tutustuin liikkeeseen ennakolta Mujusen kirjasta, mutta en ole koskaan nähnyt liikettä. Tunnari vaikuttaa yksinkertaiselta liikkeeltä, jonka eteen täytynee tehdä paljon töitä! Tai sitten ei?! Kyselin Sallalta etukäteen suurimmat sudenkuopat ne välttääkseni ja saimme hyviä vihjeitä liikkeen alullepanoon.
Tarvittavan puutavaran määrä kyllä yllätti. Salla on teettänyt itselleen tuhat kpl 2x2 cm puukapuloita tunnarin harjoitteluun:-oo Meille saa toistaiseksi Panun kanssa riittää risut ja männynkävyt tunnarin aakkosiin! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti